Asia T-3/09

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Laivanrakennusteollisuuden väliaikainen suojajärjestely – Italian viranomaisten suunnittelema komission ennalta hyväksymän tukijärjestelmän muutos – Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi

Tuomion tiivistelmä

1.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Säädösteitse määritellyt tukiryhmät, joihin kuuluvia tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina

(EY 87 artiklan 3 kohta ja EY 88 artiklan 3 kohta)

2.      Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Komission päätöksen tekemishetkellä voimassa olleiden aineellisen oikeuden sääntöjen soveltaminen

(EY 88 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 4 artikla)

3.      Valtiontuki – Komission päätös – Tuen myöntävän jäsenvaltion ja tuensaajan huolellisuusvelvoite kaikkien merkityksellisten seikkojen ilmoittamisen osalta

(EY 88 artiklan 2 kohta)

4.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Ne, joita asia koskee, eivät ole esittäneet huomautuksia – Huomautusten puuttuminen ei vaikuta komission päätöksen pätevyyteen

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1.      EY 87 artiklan 3 kohdan mukaan tiettyyn tukiryhmään kuuluvia tukia ”voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina”. Siitä, että asetus on annettu EY 87 artiklan 3 kohdan perusteella ja siinä määritellään tuet, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, ei kuitenkaan seuraa, että ne ovat väistämättä yhteismarkkinoille soveltuvia. EY 88 artiklan 3 kohdan mukaan komission tehtävänä on nimittäin varmistaa, että kyseiset tuet täyttävät kaikki edellytykset sille, että ne voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi.

(ks. 35–37 kohta)

2.      Koska siirtymäsäännöksiä ei ole annettu, on oikeussäännön ajallisessa soveltamisalassa erotettava toisistaan toimivaltasäännöt ja aineellisen oikeuden säännöt. Euroopan unionin toimielinten toimivaltasääntöjen osalta määräyksen tai säännöksen, joka on toimen oikeudellinen perusta ja jolla unionin toimielin valtuutetaan toteuttamaan kyseinen toimi, on oltava voimassa sen toteuttamishetkellä. Aineellisen oikeuden sääntöjä sovelletaan niiden voimaantulosta lukien kaikkiin aikaisemman oikeussäännön soveltamisaikana syntyneen tilanteen tuleviin vaikutuksiin. Tästä seuraa, että aineellisen oikeuden sääntöjä ei sovelleta ennen niiden voimaantuloa syntyneisiin vaikutuksiin, elleivät poikkeuksellista taannehtivaa soveltamista koskevat edellytykset täyty.

Ilmoitettujen mutta maksamattomien tukien osalta unionin valtiontukien valvontajärjestelmän puitteissa ajankohta, jolloin suunnitellun tuen vaikutukset syntyvät, on sen yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointia koskevan komission päätöksen tekemishetki. Sellaisia valtiontukien soveltuvuuden arviointia koskevia sääntöjä, periaatteita ja kriteereitä, jotka ovat voimassa ajankohtana, jolloin komissio tekee päätöksensä, voidaan lähtökohtaisesti nimittäin pitää kilpailutilanteeseen parhaiten soveltuvina. Tämä johtuu siitä, että kyseinen tuki voi synnyttää tosiasiallisia etuja ja haittoja yhteismarkkinoilla aikaisintaan sillä hetkellä, kun komissio päättää joko hyväksyä sen tai olla hyväksymättä sitä. Sitä vastoin tukiin, jotka on maksettu sääntöjenvastaisesti etukäteen ilmoittamatta, sovelletaan kyseisen tuen maksamishetkellä voimassa olevia aineellisen oikeuden sääntöjä, koska tällaisesta tuesta johtuvat edut ja haitat syntyvät sen ajanjakson aikana, jonka kuluessa kyseinen tuki maksetaan.

Se seikka, että ilmoitettuihin mutta maksamattomiin tukiin sovellettavien aineellisen oikeuden sääntöjen määrittämisen kannalta merkityksellinen ajankohta on kyseisten tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointia koskevan komission päätöksen tekemishetki, merkitsee kylläkin sitä, että komissio voi ilmoitettua tukitoimenpidettä koskevan tutkinnan kestoon vaikuttamalla saada aikaan sen, että kyseiseen toimenpiteeseen sovellettaisiin sen ilmoittamisen jälkeen voimaan tullutta aineellisen oikeuden sääntöä. Tästä on todettava, että komission oikeutta tehdä valinta uuden ja vanhan säännön soveltamisen välillä rajoittaa ja tasapainottaa yhtäältä se seikka, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa tukitoimenpiteiden ilmoittamisajankohdan valinnan osalta, ja toisaalta se, että EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 4 artiklassa komissiota kehotetaan hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti toimimaan joutuisasti.

(ks. 56, 57, 59–61, 64 ja 65 kohta)

3.      Kun komissio päättää aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn, on jäsenvaltion ja mahdollisen tuensaajan tehtävänä esittää argumenttinsa, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että tukihanke vastaa perustamissopimuksen mukaisesti määrättyjä poikkeuksia, koska muodollisen tutkintamenettelyn tavoitteena on juuri se, että komissio saa tietoonsa kaikki asiaa koskevat seikat. Vaikka komissiolla onkin velvollisuus muotoilla selkeästi epäilynsä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, kun se aloittaa muodollisen menettelyn, jotta jäsenvaltio ja ne, joita asia koskee, voivat vastata paremmin tähän epäilyyn, on silti tuenhakijan tehtävänä hälventää nämä epäilyt ja vahvistaa, että sen hanke täyttää tuen myöntämisen edellytykset.

(ks. 83 kohta)

4.      Vaikka EY 88 artiklan 2 kohdassa asetetaankin komissiolle velvollisuus ennen päätöksen tekemistä vaatia niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, siinä ei kielletä tätä toimielintä pitämästä tätä tukea yhteismarkkinoille soveltumattomana, jos tällaisia huomautuksia ei esitetä. Komissiota ei etenkään voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut huomioon sellaisia mahdollisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää hallinnollisessa menettelyssä, kun näin ei kuitenkaan ole tehty, koska komissiolla ei ole velvollisuutta tutkia viran puolesta ja otaksumalla niitä seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää.

(ks. 84 kohta)