YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
17 päivänä helmikuuta 1998 (1)
Asetus (ETY) N:o 2377/90 Somatosalmin sisällyttäminen sellaisten aineiden
luetteloon, joille ei ole vahvistettava jäämien enimmäismäärää
Laiminlyöntikanne Vahingonkorvauskanne
Asiassa T-105/96,
Pharos SA, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Seraing (Belgia),
edustajanaan asianajaja Alexandre Vandencasteele, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 810 rue Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Fernando Castillo de la Torre ja Michel Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jossa kantaja vaatii ensiksikin, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla komission
oikeudenvastaisesti laiminlyöneen ryhtyä toimenpiteisiin kantajan valmistaman
somatosalmin sisällyttämiseksi yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien
enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä
kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (EYVL L 224,
s. 1) liitteessä II olevaan sellaisten aineiden luetteloon, joille ei ole vahvistettava
jäämien enimmäismäärää, sekä toiseksi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin velvoittaa EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan
toisen kohdan nojalla komission korvaamaan sen vahingon, jonka kantaja katsoo
itselleen aiheutuneen tästä laiminlyönnistä,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit
C. P. Briët ja A. Potocki,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.10.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Neuvosto on antanut yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien
vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 asetuksen
(ETY) N:o 2377/90 (EYVL L 224, s. 1; jäljempänä asetus tai asetus N:o 2377/90).
- 2.
- Komissio vahvistaa jäämien enimmäismäärän tämän asetuksen perusteella.
Mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tämä raja-arvo määritellään
eläinlääkkeen käytöstä johtuvan jäämän enimmäispitoisuudeksi, jonka yhteisö voi
hyväksyä laillisesti sallittavaksi tai hyväksytyksi tunnustettavaksi elintarvikkeissa tai
elintarvikkeilla.
- 3.
- Asetuksessa säädetään muodostettavaksi neljä liitettä, joihin elintarvikkeita
tuottaville eläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä käytettävät farmakologisesti
vaikuttavat aineet ovat sisällytettävissä:
liite I aineista, joille on niiden ihmisten terveydelle aiheuttamien vaarojen
arvioinnin jälkeen vahvistettavissa jäämien enimmäismäärä;
liite II aineista, joille ei ole vahvistettava jäämien enimmäismäärää;
liite III aineista, joille ei ole mahdollista lopullisesti vahvistaa jäämien
enimmäismäärää, mutta joille on ihmisten terveyttä vaarantamatta
asetettavissa jäämien väliaikainen enimmäismäärä määrätyksi ajaksi, jonka
pituus riippuu asianmukaisten tieteellisten tutkimusten loppuunsaattamiseen
tarpeellisesta ajasta ja jota saadaan jatkaa ainoastaan kerran;
liite IV aineista, joille ei ole vahvistettavissa mitään jäämien
enimmäismäärää, koska nämä aineet ovat kysymykseen tulevista määristä
riippumatta vaaraksi kuluttajan terveydelle.
- 4.
- Saadakseen sisällytetyksi liitteeseen I, II tai III uuden farmakologisesti vaikuttavan
aineen, tulee henkilön, joka vastaa kyseisen tuotteen markkinoille saattamisesta,
asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla esittää komissiolle tätä tarkoittava hakemus,
jossa on esitettävä tietyt tiedot ja yksityiskohdat.
- 5.
- Varmistuttuaan 30 päivän määräajan kuluessa, että hakemus on jätetty oikeassa
muodossa, komissio toimittaa asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan hakemuksen
viipymättä eläinlääkekomitean tutkittavaksi.
- 6.
- Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
Komissio tekee 120 päivän määräajan kuluessa siitä, kun hakemus toimitettiin
eläinlääkekomitean käsiteltäväksi, ja ottaen huomioon komitean jäsenten esittämät
lausunnot, ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Jos markkinoille saattamisesta
vastaavan henkilön toimittamat tiedot eivät ole riittäviä tällaisen ehdotuksen
tekemiseksi, on tuota henkilöä pyydettävä toimittamaan komitealle lisätietoja
arviointia varten.
- 7.
- Asetuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla komissio tekee uuden 60 päivän määräajan
kuluessa toimenpide-ehdotuksen eläinlääkkeitä koskevien direktiivien
mukauttamista tekniikan kehitykseen käsittelevälle komitealle (jäljempänä
hallintokomitea).
- 8.
- Asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan hallintokomitea antaa lausuntonsa
toimenpide-ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian
kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan sellaisella määräenemmistöllä, joka
saadaan painottamalla jäsenvaltioiden edustajien äänet perustamissopimuksen
148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla.
- 9.
- Asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat
[hallinto]komitean lausunnon mukaiset.
b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai
lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen
tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.
c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun
asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista
toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt
mainittuja toimenpiteitä.
Riita-asian perustana olevat tosiseikat
- 10.
- Kantaja on bioteknologiaan erikoistunut yhtiö. Se harjoittaa liiketoimintaa muun
ohessa farmaseuttisten tuotteiden alalla.
- 11.
- Vuonna 1994 yhtiön farmaseuttisessa tutkimustyössä kehitettiin Smoltine -niminen
eläinlääkevalmiste helpottamaan lohikalojen vaellusta makeasta vedestä meriveteen.
Smoltinen farmakologisesti vaikuttava aine on somatosalm, joka kuuluu
somatotropiineihin.
- 12.
- Kantaja esitti 17.10.1994 hakemuksen somatosalmin sisällyttämisestä asetuksen
N:o 2377/90 liitteeseen II (jäljempänä liite II).
- 13.
- Varmistuttuaan, että hakemus oli jätetty oikeassa muodossa, komissio toimitti sen
eläinlääkekomitean tutkittavaksi asetuksen N:o 2377/90 6 artiklan 2 kohdan
mukaisesti.
- 14.
- Komissio ilmoitti kantajalle 13.4.1995 päivätyllä kirjeellä, että eläinlääkekomitea oli
suosittanut sille somatosalmin ottamista liitteeseen II. Komissio lisäsi, että
eläinlääkekomitean esityksen pohjalta laadittu ehdotus toteutettavista toimenpiteistä
annettaisiin hallintokomitean hyväksyttäväksi asetuksen N:o 2377/90 8 artiklan
mukaisesti.
- 15.
- Komissio ilmoitti kantajalle 31.8.1995 päivätyllä kirjeellä, että se oli tehnyt
hallintokomitealle ehdotuksen asetukseksi, jolla somatosalm otettaisiin liitteeseen II,
mutta että tämän komitean kokouksessa se oli poistanut somatosalmin kyseisestä
ehdotuksesta.
- 16.
- Komissio teki 16.10.1995 hallintokomitealle uuden ehdotuksen asetukseksi, jolla
somatosalm sisällytettäisiin liitteeseen II. Tämä ehdotus ei kuitenkaan saavuttanut
hallintokomiteassa määräenemmistöä ehdotetuista toimenpiteistä annettavasta
lausunnosta päätettäessä.
- 17.
- Neljä jäsenvaltiota nimittäin asettui vastustamaan ehdotusta katsoen, että naudan
somatotropiinin (jäljempänä BST) käyttökielto, josta on säädetty naudan
somatotropiinin (BST) antamisesta 25 päivänä huhtikuuta 1990 tehdyllä neuvoston
päätöksellä 90/218/ETY (EYVL L 116, s. 27) ja jota viimeksi on muutettu
20.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/936/EY (EYVL L 366, s. 19),
asetettaisiin välillisesti kyseenalaiseksi, jos somatotropiineihin kuuluva somatosalm
luokiteltaisiin johonkin asetuksen N:o 2377/90 liitteistä. Kuusi jäsenvaltiota lisäksi
pidättyi äänestämästä tästä kysymyksestä.
- 18.
- Kantaja lähetti komissiolle 6.3.1996 kirjatun kirjeen, jossa komissiota
nimenomaisesti vaadittiin ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin
perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti somatosalmin sisällyttämistä
liitteeseen II tarkoittavan menettelyn jatkamiseksi mahdollisimman pian.
- 19.
- Komissio lähetti 23.4.1996 eläinlääkekomitealle kirjeen, jossa se ilmoitti tälle
päätöksestään lykätä somatosalmin luokittelua liitteeseen II siihen asti, kunnes se
saa tieteellistä lisäselvitystä asiasta. Komissio selitti, että hallintokomiteassa oli
syntynyt tiettyä vastustusta somatosalmia kohtaan sen johdosta, että tätä ainetta
saatettaisiin käyttää kasvun edistämiseen. Niinpä komissio pyysikin
eläinlääkekomitealta täydentävää lausuntoa siitä, olisiko tämän tuotteen
väärinkäyttö mahdollista.
- 20.
- Komissio ilmoitti kantajalle 14.5.1996 päivätyllä kirjeellä päättäneensä pyytää
eläinlääkekomitealta tätä täydentävää lausuntoa ennen kuin menettelyä
somatosalmin luokittelemiseksi johonkin asetuksen N:o 2377/90 liitteeseen
jatkettaisiin.
- 21.
- Eläinlääkekomitea vastasi 27.6.1996 päivätyllä kirjeellään täydentävää lausuntoa
koskeneeseen pyyntöön todeten, että erityistutkimuksen jälkeen komitea oli
asettunut sille kannalle, että vaara somatosalmin väärinkäytöstä kasvun
edistämiseen oli katsottavissa olemattomaksi.
- 22.
- Tämän vastauksen jälkeen komissio lähetti 25.9.1996 neuvostolle uuden ehdotuksen
asetukseksi somatosalmin sisällyttämiseksi liitteeseen II.
- 23.
- Neuvosto ei ratkaissut tätä ehdotusta koskevaa asiaa asetuksen N:o 2377/90
8 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- 24.
- Kantaja nosti esillä olevan kanteen 8.7.1996 ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen toimittamallaan kannekirjelmällä.
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia.
- 26.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 14.10.1997 pidetyssä istunnossa.
- 27.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa jatkaa menettelyä,
jonka tarkoituksena on kantajan valmistaman somatosalmin sisällyttäminenliitteen II sellaisten aineiden luetteloon, joille ei ole vahvistettava jäämien
enimmäismäärää;
velvoittaa komission suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena määrän,
joka on väliaikaisesti vahvistettava 512 miljoonaksi Belgian frangiksi (BEF)
tai ainakin 353 miljoonaksi BEF:ksi;
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 28.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että lausunnon antaminen perustamissopimuksen 175 artiklan
perusteella raukeaa;
määrää järjestettäväksi kantajayhtiön osakas-velkojien kuulemisen;
hylkää kantajan perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen
kohdan nojalla esittämän vaatimuksen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Laiminlyöntiä koskeva vaatimus
Asianosaisten oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
- 29.
- Kantaja huomauttaa esittäneensä 17.10.1994 komissiolle hakemuksen somatosalmin
sisällyttämisestä liitteeseen II. Kantaja huomauttaa lisäksi, että kun komissio teki
16.10.1995 hallintokomitealle ehdotuksen asetukseksi, jolla somatosalm olisi kirjattu
liitteeseen II, mainittu komitea ei antanut ehdotettuja toimenpiteitä puoltavaa
lausuntoa.
- 30.
- Kantaja viittaa asetuksen N:o 2377/90 8 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, jonka
mukaan jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai
lausuntoa ei ole annettu, komission on tehtävä viipymättä neuvostolle ehdotus
tarvittavista toimenpiteistä.
- 31.
- Kanteen vireillepanopäivään 8.7.1996 mennessä komissio ei silti vielä ollut tehnyt
neuvostolle tällaista ehdotusta. Kantajan mielestä komissio on täten
oikeudenvastaisesti laiminlyönyt jatkaa menettelyä somatosalmin sisällyttämiseksi
liitteeseen II. Sitä paitsi, vaikka komissio lopulta lähettikin 25.9.1996 neuvostolle
ehdotuksen asetukseksi, komission laiminlyönnin kestoksi joka tapauksessa jäi
yksitoista kuukautta.
- 32.
- Kantaja ei kiistäkään tietävänsä komission pyytäneen 23.4.1996 eläinlääkekomitealta
täydentävää lausuntoa somatosalmin käyttömahdollisuudesta kasvun edistämiseen.
Asetuksen N:o 2377/90 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei kuitenkaan missään
tapauksessa säädetä komission oikeudesta täydentävän lausunnon pyytämiseen
eläinlääkekomitealta.
- 33.
- Joka tapauksessa komission täydentäviin toimenpiteisiin ei ryhdytty viivyttelemättä.
Kantaja korostaa, että vaikka hallintokomitean lausunnon antamatta jääminen
todettiin 16.10.1995, täydentävää lausuntoa pyydettiin eläinlääkekomitealta vasta
23.4.1996 eli kuuden kuukauden mittaisen toimettomuuden jälkeen. Tämä
toimettomuusjakso ei ainakaan mitenkään ole sovitettavissa yhteen asetuksen
N:o 2377/90 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn, viipymättä toimimista
koskevan velvoitteen kanssa.
- 34.
- Kantajan mukaan komissio on siten rikkonut velvollisuuksiaan, kun se ei jatkanut
menettelyä kantajan valmistaman somatosalmin sisällyttämiseksi liitteessä II olevaan
sellaisten aineiden luetteloon, joille ei ole vahvistettava jäämien enimmäismäärää.
Tämän vuoksi laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus on hyväksyttävä.
- 35.
- Komissio katsoo ensisijaisesti, että lausunnon antamisen laiminlyönnin toteamista
koskevasta vaatimuksesta tulisi raueta.
- 36.
- Komissio huomauttaa lähettäneensä neuvostolle 25.9.1996 ehdotuksen asetukseksi
somatosalmin sisällyttämiseksi liitteeseen II. Se on siten ryhtynyt kantajan vaatimiin
toimenpiteisiin ennen tuomion julistamista. Kun laiminlyöntiä koskevan vaatimuksen
kohde näin ollen on poistunut, lausunnon antaminen tästä kysymyksestä raukeaa
(asia 377/87, parlamentti v. neuvosto, tuomio 12.7.1988, Kok. 1988, s. 4017,
10 kohta).
- 37.
- Komissio katsoo toissijaisesti, että laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus on
hylättävä.
- 38.
- Komissio myöntää, että se on asetuksen N:o 2377/90 8 artiklan 3 kohdan
b alakohdassa velvoitettu tiettyyn viivyttelemättömyyteen. Tämä velvollisuus on
kuitenkin sovitettava yhteen muiden mainitussa asetuksessa säädettyjen
velvoitteiden kanssa ja erityisesti 15 artiklan velvoitteen kanssa; tässä artiklassa
säädetään seuraavasti: Tällä asetuksella ei millään tavoin vaikuteta yhteisön
säännösten soveltamiseen, jolla kielletään tiettyjen hormonaalisesti vaikuttavien
aineiden käyttö karjankasvatuksessa.
- 39.
- Komissio huomauttaa somatosalmin kuuluvan samaan somatotropiinien ryhmään
kuin BST, jonka markkinoille saattamista ja kaupallista markkinointia on säädetty
lykättäväksi. Komissio huomauttaa lisäksi, että juuri tämä lykkääminen ja sen
implisiittinen kyseenalaistaminen toisen somatotropiinin ilmestymisellä yhteisön
markkinoille, olivat perustana sille, että hallintokomiteassa useat jäsenvaltiot
periaatteessakin vastustivat somatosalmin luokittamista mihinkään asetuksen
N:o 2377/90 liitteistä.
- 40.
- Kysymys onkin komission mukaan ollut tämän jäsenvaltioiden esiinnostaman vaaran
sekä asetuksen N:o 2377/90 15 artiklan sisällön huomioonottamisesta, kun komissio
on päättänyt uudelleen kuulla eläinlääkekomiteaa, vaikka tässä asetuksessa ei
olekaan nimenomaisesti säädetty tästä menettelystä. Vastaaja korostaa pystyneensä
eläinlääkekomitean toisen lausunnon ansiosta ratkaisemaan kaikki ongelmat
kanteen kohteena olevan kysymyksen harkinnasta helpottaen siten suuresti
neuvoston työtä somatosalmin luokittelemisessa liitteeseen II.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 41.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 175 artiklassa
säännelty oikeussuojakeino perustuu siihen ajatukseen, että Euroopan parlamentin,
neuvoston tai komission oikeudenvastaisesti laiminlyödessä toimintavelvoitteensa
muilla toimielimillä, jäsenvaltioilla ja nyt esillä olevan tapauksen kaltaisessa
tilanteessa myös yksityisillä oikeussubjekteilla on oikeus saattaa asia yhteisöjen
tuomioistuimen tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
käsiteltäväksi laiminlyönnin toteamiseksi perustamissopimuksen vastaiseksi siltä osin
kuin kyseinen toimielin ei ole korjannut tätä laiminlyöntiään. Tämä laiminlyönnin
toteaminen vaikuttaa perustamissopimuksen 176 artiklan mukaan siten, että
vastaajana olleen toimielimen on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tai
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöön
panemiseksi tarpeelliset toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta
nostaa samaan laiminlyönnin toteamiseen perustuvia, sopimussuhteen ulkopuolisen
korvausvastuun vahvistamista koskevia kanteita (yhdistetyt asiat C-15/91 ja
C-108/91, Buckl ym. v. komissio, tuomio 24.11.1992, Kok. 1992, s. I-6061, 14 kohta
ja asia T-28/90, Asia Motor France v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok. 1992,
s. II-2285, 36 kohta).
- 42.
- Kun ratkaisu, jonka tekemisen laiminlyöntiin kanne kohdistuu, on tehty tätä
koskevaa vaatimusta seuraavan kahden kuukauden määräajan päättymisen jälkeen,
mutta ennen tuomion julistamista, alkuperäisen laiminlyönnin oikeudenvastaisuuden
toteavalla yhteisöjen tuomioistuimen tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomiolla ei enää ole 176 artiklassa tarkoitettuja seurauksia. Tämän
johdosta nyt esillä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa vastaajana ollut toimielin
on ryhtynyt toimenpiteisiin siihen kohdistetun vaatimuksen johdosta kahden
kuukauden määräajassa, kanteen kohde on poistunut (ks. näiltä osin mainittujen
tuomioiden 15 ja 37 kohta).
- 43.
- Lisäksi tietyissä tilanteissa ratkaisu, jonka kumoamista ei ole oikeutta vaatia
kanneteitse, saattaa silti olla sellainen kannan määrittely, jonka jälkeen laiminlyönti
on päättynyt; näin on, jos kyseinen ratkaisu on välttämätön edellytys menettelylle,
josta periaatteessa väistämättä seuraa sellaisen oikeudellisen ratkaisun tekeminen,
joka itsessään saattaa olla kumoamiskanteen kohteena (asia 302/87, parlamentti v.
neuvosto, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5615, 16 kohta ja asia T-186/94, Guérin
automobiles v. komissio, tuomio 27.7.1995, Kok. 1995, s. II-1753, 25 kohta).
- 44.
- Esillä olevasta asiasta on todettava, että komissio on lähettänyt 25.9.1996
neuvostolle ehdotuksen asetukseksi somatosalmin sisällyttämisestä liitteeseen II.
Näin menetellessään tämä toimielin on kantajan vaatimuksesta määritellyt kantansa
ennen tuomion julistamista.
- 45.
- Lausunnon antaminen laiminlyönnin toteamista koskevasta vaatimuksesta näin ollen
raukeaa.
Vahingonkorvausta koskeva vaatimus
Alustavat huomautukset
- 46.
- Perustamissopimuksen 215 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että yhteisö
korvaa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella toimielintensä tehtäviään
suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten
yleisten periaatteiden mukaisesti.
- 47.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa
korvausvastuussa vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: yhteisön
toimielimen moitittu menettely on lainvastaista, vahinkoa on todellisuudessakin
aiheutunut sekä väitetyn vahingon ja lainvastaisen menettelyn välillä on syy-yhteys
(ks. esim. asia C-259/90, Pesquerias de Bermeo et Naviera Laida v. komissio,
tuomio 7.5.1992, Kok. 1992, s. I-2901, 42 kohta ja yhdistetyt asiat T-481/93 ja
T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995,
Kok. 1995, s. II-2941, 80 kohta).
- 48.
- Nyt esillä olevassa asiassa on syytä aivan aluksi tutkia lainvastaisen menettelyn
olemassaololle asetettavien edellytysten täyttyminen.
Komission menettelyn lainvastaisuus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
Vastuun edellytykset
- 49.
- Komissio viittaa asiassa T-571/93, Lefebvre ym. vastaan komissio, 14.9.1995
annettuun tuomioon (Kok. 1995, s. II-2379) ja asiassa T-167/94, Nölle vastaan
neuvosto ja komissio, 18.9.1995 annettuun tuomioon (Kok. 1995, s. II-2589,
52 kohta) sekä korostaa, että jos vahingon aiheuttanut väitetty laiminlyönti on
liittynyt asetusehdotuksen esittämiseen, kantajan on osoitettava, että yksityisiä
suojaavaa ylemmäntasoista oikeussääntöä on riittävän ilmeisesti rikottu.
- 50.
- Kantaja ei kiistä, että sen on osoitettava tällaisen rikkomisen tapahtuminen.
Yksityisiä suojaavan ylemmäntasoisen oikeussäännön rikkominen
- 51.
- Kantaja katsoo, että komissio on rikkonut kahta yksityisiä suojaavaa
ylemmäntasoista oikeussääntöä eli ensiksikin oikeusvarmuuden periaatetta ja
luottamuksensuojan periaatetta sekä toiseksi hyvän hallinnon periaatetta.
- 52.
- Kantaja huomauttaa, että oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet
edellyttävät, että oikeussäännön soveltaminen tiettyyn yksittäistapaukseen on
ennakoitavissa (asia 13/61, Kledingverkoopbedrijf de Geus en Uitdenbogerd,
tuomio 6.4.1962, Kok. 1962, s. 89 ja asia 81/72, komissio v. neuvosto, tuomio
5.6.1973, Kok. 1973, s. 575). Nyt esillä olevassa tapauksessa kantajalla on
mielestään ollut oikeus odottaa komission soveltavan moitteettomasti asetuksen
N:o 2377/90 menettelysäännöksiä ja tekevän neuvostolle viipymättä ehdotuksen
tarvittavista toimenpiteistä, kun hallintokomitea ei ollut 16.10.1995 antanut
komission ehdottamia toimenpiteitä puoltavaa lausuntoa.
- 53.
- Kantajan mukaan komissio ei ole tehnyt yhtään mitään menettelyä edistääkseen
16.10.1995 seuranneina kuutena kuukautena eli 23.4.1996 saakka, jolloin se on
päättänyt pyytää eläinlääkekomitealta lisäselvityksiä. Komissio on siten loukannut
oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.
- 54.
- Hyvän hallinnon periaatetta on kantajan mielestä myös loukattu, koska komission
olisi tullut varmistaa saaneensa kaiken tarpeellisena pitämänsä selvityksen jo
ensimmäistä toimenpide-ehdotusta hallintokomitealle tehdessään, sillä BST:nmääräaikainen käyttökielto on tuolloin jo ollut voimassa.
- 55.
- Tämä periaate edellyttää, että yhteisön toimielin toimii viivyttelemättä ja
tehokkaasti; kantajan mukaan komissio on menettelyllään loukannut tätä
periaatetta, kun se on ilman minkäänlaista syytä ollut toimettomana kuusi
kuukautta 16.10.199523.4.1996.
- 56.
- Komissio katsoo soveltaneensa moitteettomasti asetuksen N:o 2377/90
menettelysäännöksiä. Se ei näin ollen ole loukannut luottamuksensuojan
periaatetta. Komission mukaan kantajan päättely tarkoittaisi, että kaikki yhteisön
oikeuden rikkominen merkitsee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista,
koska yksityisellä oikeussubjektilla aina on oikeus odottaa yhteisön toimielimien
noudattavan yhteisön oikeutta.
- 57.
- Komissio huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota perusteltuun
luottamukseen on jokaisella yksityisellä, jonka tilanteesta käy ilmi, että yhteisön
hallintoelimen täsmällisten vakuuttelujen johdosta hänelle on syntynyt perusteltuja
odotuksia (asia T-336/94, Efisol v. komissio, tuomio 16.10.1996, Kok. 1996,
s. II-1343, 31 kohta). Kantaja ei kuitenkaan ole selvittänyt, millaisia täsmällisiä
vakuutteluja hänelle olisi annettu nyt esillä olevassa asiassa.
- 58.
- Hyvän hallinnon periaatteen väitetyn loukkauksen osalta komissio korostaa
pyytäneensä eläinlääkekomitealta täydentävän lausunnon tilanteessa, jossa oli tullut
esiin epäilyksiä siitä, että somatosalmin sisällyttäminen liitteeseen II saattaisi asettaa
kyseenalaiseksi BST:lle asetetun määräaikaisen käyttökiellon. Tämä
eläinlääkekomitean kuuleminen toistamiseen on nimenomaan merkinnyt hyvän
hallinnon periaatteen noudattamista. Jos nimittäin asetuksen N:o 2377/90
mukaisessa menettelyssä ilmenee tiettyjä epäilyksiä kysymyksessä olevan ratkaisun
laillisuudesta, komission täytyy ottaa ne huomioon. Hyvän hallinnon periaatteen
vakiinnuttama vaatimus toimia viivyttelemättä ei sitä paitsi ole ulotettavissa
saamaan aikaan yhteisön toimielimen korvausvastuuta sen perusteella, ettei se ole
jo asianomaisen menettelyn alusta lähtien ottanut huomioon kaikkea asiakirja-aineistoon sisältyvää selvitystä.
- 59.
- Komissio viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 14/78, Denkavit vastaan
komissio, 5.12.1978 antamaan tuomioon (Kok. 1978, s. 2497); siinä asiassa kantaja
arvosteli komissiota jouduttuaan odottamaan 21 kuukautta ennen kuin komissio
ryhtyi toimenpiteisiin nyt esillä olevaan asiaan verrattavissa olevissa olosuhteissa.
Komissio huomauttaa yhteisöjen tuomioistuimen todenneen tässä tuomiossaan
(20 kohta), että komissiota ei perustellusti voida arvostella siitä, että se on vasta
saatuaan asiasta kattavan selvityksen tehnyt päätöksen näinkin monitahoisessa
kysymyksessä kuin sellaisten aineiden sisältymisestä eläinten rehuihin, jotka
saattavat osoittautua ihmisten tai eläinten terveydelle haitallisiksi.
- 60.
- Lopuksi komissio korostaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on
oltava näkemys kaikkien niiden hyötyjen ja haittojen kokonaisuudesta, joita yhteisön
toimielinten toiminnasta tai laiminlyönneistä aiheutuu markkinatoimijoille. Nyt esillä
olevassa asiassa komissio on kuulemalla eläinlääkekomiteaa toistamiseen
todellisuudessa merkittävästi helpottanut sellaisen asetuksen antamista, jolla
somatosalm sisällytetään liitteeseen II.
- 61.
- Näin ollen komissio katsoo, ettei se ole loukannut oikeusvarmuuden eikä
luottamuksensuojan periaatteita eikä myöskään hyvän hallinnon periaatetta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 62.
- Kuten asianosaiset myöntävätkin, yhteisö on nyt esillä olevassa asiassa
korvausvastuussa ainoastaan, jos osoitetaan komission riittävän ilmeisesti rikkoneen
yksityisiä suojaavaa ylemmäntasoista oikeussääntöä, koska väitetty laiminlyönti liittyy
oikeudellisen ratkaisun tekemiseen.
Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaaminen
- 63.
- Oikeusvarmuuden periaatteen tarkoituksena on erityisesti taata niiden tilanteiden
ja oikeussuhteiden ennakoitavuus, joihin yhteisön oikeutta sovelletaan (asia C-63/93,
Duff ym., tuomio 15.2.1996, Kok. 1996, s. I-569, 20 kohta ja asia T-229/94, Deutsche
Bahn v. komissio, tuomio 21.10.1997, 113 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 64.
- Oikeus vedota perusteltuun luottamukseen on jokaisella yksityisellä, jonka
tilanteesta käy ilmi, että yhteisön hallintoelimen täsmällisten vakuuttelujen johdosta
hänelle on syntynyt perusteltuja odotuksia (asia T-489/93, Unifruit Hellas v.
komissio, tuomio 15.12.1994, Kok. 1994, s. II-1201, 51 kohta). Luottamuksensuojan
periaatteeseen ei sitä vastoin ole oikeutta vedota silloin, kun hallintoelimet eivät ole
antaneet täsmällisiä vakuutteluja (asia T-521/93, Atlanta ym. v. ETY, tuomio
11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1707, 57 kohta).
- 65.
- Nyt esillä olevassa tapauksessa on syytä huomata, että asetuksen N:o 2377/90
8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei täsmällisesti määritetä sitä määräaikaa, jonka
kuluessa komission on tehtävä neuvostolle ehdotus toteutettavista toimenpiteistä.
Yhteisön lainsäätäjä on päin vastoin käyttäessään ilmaisua viipymättä antanut
komissiolle tiettyä harkinnanvaraa samalla, kun se on toisaalta määrätty toimimaan
viivyttelemättä.
- 66.
- Asiaan sovellettavista säännöksistä ei näin ollen ole pääteltävissä, että komission
toiminnalle asetetun määräajan pituus olisi täysin ennakoitavissa ja että kantajalle
olisi annettu täsmällisiä vakuutteluja tämän määräajan suhteen.
- 67.
- Vaikka komissiolta onkin kulunut yksitoista kuukautta ennen kuin se on 25.9.1996
tehnyt neuvostolle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä, se on kuitenkin
pyytänyt 23.4.1996 eläinlääkekomitealta täydentävän lausunnon.
- 68.
- Koska tietyt jäsenvaltiot olivat vastustaneet somatosalmin sisällyttämistä
liitteeseen II peläten tämän aineen käyttömahdollisuuksia kasvun edistämiseen,
komissiota ei perustellusti voida arvostella tietyn ajan kestäneistä asian
lisätutkimuksista eikä täydentävän lausunnon pyytämisestä niiden jälkeen
eläinlääkekomitealta.
- 69.
- Kun komission on otettava kantaa tieteellisesti ja poliittisesti erittäin monitahoiseen
ja arkaluonteiseen asiaan, sillä on nimittäin tunnustettava olevan oikeus tällaisen
lausunnon hankkimiseen, vaikka asetuksessa N:o 2377/90 ei säädetäkään mitään
tästä.
- 70.
- Kuten komissio on oikeutetusti huomauttanutkin, se on juuri hankkimansa
täydentävän lausunnon ansiosta pystynyt poistamaan kaikki ongelmat siitä,
voidaanko somatosalmia käyttää kasvun edistämiseen. Komissio on näin ollen
merkittävästi helpottanut neuvoston työtä, ja tutustuttuaan eläinlääkekomitean
täydentävään lausuntoon neuvosto ei olekaan vastustanut somatosalmin luokittelua
liitteeseen II.
- 71.
- Kun komissio on pyytänyt 23.4.1996 täydentävää lausuntoa, siltä ei loppujen lopuksi
ole kulunut 16.10.1995 jälkeen kuin kuusi kuukautta, ennen kuin se teki asiaa
koskevan päätöksen, sillä hallintokomitea ei mainittuna päivänä 16.10.1995
pitämässään kokouksessa ollut antanut komission ehdottamia toimenpiteitä
puoltavaa lausuntoa.
- 72.
- Näin ollen komissio ei ole loukannut oikeusvarmuuden eikä luottamuksensuojan
periaatteita, saati että se olisi loukannut niitä ilmeisellä tavalla.
Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen
- 73.
- Asiassa on harkittava, onko hyvän hallinnon periaatetta loukattu, koska komissio
ei ole pyytänyt eläinlääkekomitealta lisäselvityksiä jo ensimmäistä toimenpide-ehdotusta hallintokomitealle tehdessään. Lisäksi asiassa on harkittava, onko
komissio loukannut hyvän hallinnon periaatetta pyytämällä täydentävää lausuntoa
kuusi kuukautta sen jälkeen, kun hallintokomitea ei 16.10.1995 ollut antanut
ehdotettuja toimenpiteitä puoltavaa lausuntoa.
- 74.
- Tältä osin asiakirjoista ilmenee, että ensi vaiheessa komissio ei ollut pyytänyt
eläinlääkekomitealta lisäselvityksiä, koska se ei ollut vielä ennakoinut
jäsenvaltioiden edustajien vastustavan BST:n määräaikaiseen käyttökieltoon viitaten
somatosalmin sisällyttämistä liitteeseen II.
- 75.
- Komissio on nimittäin alun perin saattanut arvioida, ettei somatosalmin
sisällyttäminen tähän liitteeseen kohtaisi merkittävää vastustusta, koska BST:n
määräaikainen käyttökielto on koskenut yksinomaan BST:tä eikä muita
somatotropiineja.
- 76.
- Kun menettelyn myöhemmässä vaiheessa on käynyt ilmi, että jäsenvaltioiden
edustajat yhdistivät toisiinsa BST:n käytön lykkäämisen ja somatosalmin, komissio
on kohtuullisen ajan asiaa harkittuaan pyytänyt eläinlääkekomitealta täydentävän
lausunnon.
- 77.
- Komission päättely ja viivyttelemätön menettely eivät näin ollen osoita virheitä
tapahtuneen asian käsittelyssä komissiossa.
- 78.
- On siten syytä todeta, ettei komissio ole loukannut hyvän hallinnon periaatetta
tavalla, joka saisi aikaan yhteisön korvausvastuun.
Lopputulos
- 79.
- Edellä esitetystä seuraa, että kantaja ei ole osoittanut komission menettelyn
lainvastaisuudelle asetettavien edellytysten täyttyneen.
- 80.
- Tämän johdosta vahingonkorvausvaatimus on hylättävä perusteettomana ilman, että
olisi tarpeen tutkia korvausvastuun muiden edellytysten eli vahingon aiheutumisen
ja syy-yhteyden olemassaolon täyttymistä.
- 81.
- Tämän vuoksi ei myöskään ole tarpeen suostua komission vaatimukseen kantajan
osakas-velkojien kuulemisen määräämisestä järjestettäväksi.
Oikeudenkäyntikulut
Laiminlyönnin toteamista koskevan vaatimuksen osalta
- 82.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
6 kohdan mukaan silloin, kun lausunnon antaminen asiassa raukeaa, yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa
mukaan.
- 83.
- Nyt esillä olevassa asiassa komissio ei ole menetellyt moitittavasti asiassa. Kantaja
on näin ollen velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut tältä osin.
Vahingonkorvausvaatimuksen osalta
- 84.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on
vahingonkorvausvaatimuksensa osalta hävinnyt asian, se on tältä osin velvoitettava
korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission tätä koskevan vaatimuksen mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Komission vaatimukseen kuulemisesta ei ole tarpeen suostua.
2) Lausunnon antaminen laiminlyönnin toteamista koskevasta vaatimuksesta
raukeaa.
3) Vahingonkorvausvaatimus hylätään perusteettomana.
4) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja