Yhdistetyt asiat C-350/06 ja C-520/06

Gerhard Schultz-Hoff

vastaan

Deutsche Rentenversicherung Bund

ja

Stringer ym.

vastaan

Her Majesty’s Revenue and Customs

(Landesarbeitsgericht Düsseldorfin ja House of Lordsin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

Työsuhteen ehdot – Työajan järjestäminen – Direktiivi 2003/88/EY – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Sairausloma – Vuosiloman ja sairausloman samanaikaisuus – Sairauden vuoksi pitämättä jääneestä lomasta työsuhteen päättyessä maksettava lomakorvaus

Tuomion tiivistelmä

1.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

2.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

3.        Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohta)

1.        Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaisia eivät ole sellaiset kansalliset säännökset tai käytännöt, joiden mukaan sairauslomalla olevalla työntekijällä ei ole oikeutta ottaa palkallista vuosilomaa sairauslomansa aikana.

Direktiivin 2003/88 vastaisia eivät toisaalta ole sellaisetkaan kansalliset säännökset tai käytännöt, joiden mukaan sairauslomalla oleva työntekijä voi ottaa palkallista vuosilomaa sairauslomansa aikana.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on kansallisessa lainsäädännössään määrittää palkallisen vuosiloman käyttämiseen ja toteuttamiseen liittyvät edellytykset täsmentämällä ne konkreettiset olosuhteet, joissa työntekijät voivat käyttää mainittua oikeutta, mutta ne eivät voi asettaa minkäänlaisia edellytyksiä tämän suoraan kyseisestä direktiivistä johtuvan oikeuden muodostumiselle.

(ks. 28, 31 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaisia ovat sellaiset kansalliset säännökset tai käytännöt, joissa säädetään, että oikeus palkalliseen vuosilomaan lakkaa lomavuoden ja/tai kansallisessa oikeudessa loman siirtämiselle varatun ajanjakson päättyessä silloinkin, kun työntekijä on ollut sairauslomalla koko lomavuoden tai sen osan ajan ja kun hänen työkyvyttömyytensä on kestänyt hänen työsuhteensa päättymiseen asti, mistä syystä hän ei ole voinut käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan.

(ks. 49 ja 52 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sen vastaisia ovat sellaiset kansalliset säännökset tai käytännöt, joissa säädetään, että työsuhteen päättyessä lomakorvausta pitämättä jääneestä palkallisesta vuosilomasta ei makseta työntekijälle, joka on ollut sairauslomalla lomavuoden tai sen osan ja/tai loman siirtämiselle varatun ajanjakson tai sen osan ajan ja joka ei sen vuoksi ole voinut käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan.

Työntekijän tavanomainen palkka, toisin sanoen palkka, jonka maksamista on jatkettava palkallista vuosilomaa vastaavan lepokauden aikana, on myös ratkaiseva tekijä lomakorvausta laskettaessa.

(ks. 62 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)