Asia C‑695/15 PPU

Shiraz Baig Mirza

vastaan

Bevándorlási és Állampolgársági Hivatal

(Debreceni közigazgatási és munkaügyi bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – 3 artiklan 3 kohta – Jäsenvaltioiden oikeus lähettää hakija turvalliseen kolmanteen maahan – 18 artikla – Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet käsitellä hakemus siinä tapauksessa, että hakija otetaan takaisin – Direktiivi 2013/32/EU – Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.3.2016

1.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Kansallinen lainsäädäntö, jossa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle annetaan oikeus lähettää kansainvälisen suojelun hakija turvalliseen kolmanteen maahan – Tämän oikeuden käyttäminen sen vastuun tunnustamisen jälkeen ja hakijan takaisinottamisen jälkeen – Hyväksyttävyys

(Asetuksen N:o 604/2013 3 artiklan 3 kohta)

2.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Kansallinen lainsäädäntö, jossa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle annetaan oikeus lähettää kansainvälisen suojelun hakija turvalliseen kolmanteen maahan – Tämän oikeuden käyttäminen hakijan takaisinottamisen yhteydessä, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio ei ole antanut siirron suorittavalle jäsenvaltiolle tietoja tämän lainsäädännön olemassaolosta – Hyväksyttävyys

(Asetuksen N:o 604/2013 3 artiklan 3 kohta ja 27 artikla; direktiivin 2013/32 38, 39 ja 46 artikla)

3.        Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteet ja -menettelyt – Asetus N:o 604/2013 – Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet käsitellä hakemus kansainvälistä suojelua hakeneen takaisinottotilanteessa – Velvollisuus jatkaa hakemuksen käsittelymenettelyä siitä, mihin se oli keskeytetty – Ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

1.        Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 604/2013 (Dublin III) 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi käyttää oikeutta lähettää kansainvälisen suojelun hakija turvalliseen kolmanteen maahan myös sen jälkeen, kun se on myöntänyt tämän asetuksen mukaisesti ja takaisinottamismenettelyn yhteydessä olevansa vastuussa sellaisen hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, joka on lähtenyt tästä jäsenvaltiosta ennen kuin hänen ensimmäistä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan on tehty päätös itse asian osalta.

Siitä, että jäsenvaltiota kiellettäisiin käyttämästä Dublin III -asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettua oikeutta, seuraisi, että hakija, joka on hakemuksensa lopullista ratkaisua odottamatta paennut muuhun jäsenvaltioon jäsenvaltiosta, jossa hän teki hakemuksen, olisi siinä tapauksessa, että hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio ottaa hänet takaisin, edullisemmassa tilanteessa kuin hakija, joka olisi odottanut hakemuksen käsittelyn loppuun saattamista vastuussa olevassa jäsenvaltiossa. Tällaisen tulkinnan vaarana olisi, että se saattaisi rohkaista jossakin jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tehneitä kolmansien maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia siirtymään muihin jäsenvaltioihin, ja se aiheuttaisi näin edelleen liikkumista, joka Dublin III -asetuksella nimenomaan pyritään estämään ottamalla käyttöön hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion yhteiset määrittämisperusteet ja -menettelyt.

(ks. 51–53 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 604/2013 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansainvälisen suojelun hakijan lähettämiselle turvalliseen kolmanteen maahan, kun jäsenvaltio, joka suorittaa kyseisen hakijan siirron hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, ei ole saanut takaisinottomenettelyn aikana tietoja viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännöstä, jota sovelletaan hakijoiden lähettämiseen turvallisiin kolmansiin maihin, eikä sen tämän alan toimivaltaisten viranomaisten noudattamasta käytännöstä.

Se, ettei hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio ole antanut siirron suorittavalle jäsenvaltiolle tietoja turvallisia kolmansia maita koskevasta lainsäädännöstään tai tämän alan hallintokäytännöstään, ei heikennä hakijan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin siirtopäätöksen ja kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tehdyn päätöksen osalta.

Dublin III -asetuksen 27 artiklasta ilmenee siirtopäätöksen osalta, että hakijalla on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

Siltä osin kuin kyse on kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tehdystä päätöksestä, hakijalla on hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun direktiivin 2013/32 46 artiklan nojalla tämän jäsenvaltion tuomioistuimessa siten, että hän voi riitauttaa turvallisia kolmansia maita koskeviin kansallisiin oikeussääntöihin perustuvan päätöksen henkilökohtaisen tilanteensa mukaan joko direktiivin 38 tai 39 artiklan perusteella.

(ks. 59, 60, 62 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että kansainvälistä suojelua hakenut otetaan takaisin, siinä ei edellytetä, että hänen hakemuksensa käsittelymenettelyä jatketaan siitä, mihin se oli keskeytetty.

Siltä osin kuin Dublin III -asetuksen 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään, että hakijalla on oikeus pyytää, että hänen kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan tehdään lopullinen päätös, olipa näin sitten menettelyssä, joka keskeytettiin, tai uudessa menettelyssä, jonka osalta ei ole katsottava olevan kyse myöhemmästä hakemuksesta, siinä pyritään varmistamaan hakijan kannalta, että tämän hakemuksen käsittely vastaa niitä vaatimuksia, joita kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetussa direktiivissä 2013/32 säädetään ensimmäisten hakemusten osalta ensimmäisen asteen käsittelyssä. Tällä säännöksellä ei sen sijaan pyritä sääntelemään tapaa, jolla menettelyä on jatkettava tällaisessa tilanteessa, eikä viemään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalta jäsenvaltiolta mahdollisuutta todeta, että hakemus jätetään tutkimatta.

(ks. 66 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)