YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
4 päivänä helmikuuta 1998 (1)
Kumoamiskanne Korvaus maidontuottajille Asetus N:o 2187/93
Hyvitystarjous Kansallisten viranomaisten toimenpiteet Valvonta
Toimivalta Vahingonkorvauskanne Tutkittavaksi ottaminen
Asiassa T-94/95,
Jean-Pierre Landuyt, kotipaikka Grisolles (Ranska), edustajanaan asianajaja Jean-François Le Petit, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse
May, 31 Grand-Rue,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Gérard
Rozet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehinään aluksi oikeudellisen osaston
apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja saman osaston tehtäviin määrätty
Frédéric Pascal, sittemmin saman osaston apulaisosastopäällikkö Kareen Rispail-Bellanger ja Frédéric Pascal, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö,
8 B boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ensiksikin kumoaa Office national interprofessionnel du lait et des produits
laitiers'n 20.1.1995 tekemän päätöksen, jolla kantajalta evättiin oikeus saada tietyille
maidon ja maitotuotteiden tuottajille, jotka eivät tilapäisesti ole voineet harjoittaa
toimintaansa, tarjottavasta hyvityksestä 22 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa
neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2187/93 (EYVL 1993, L 196, s. 6) säädetty
hyvitystarjous, ja toiseksi velvoittaa komission korvaamaan tästä päätöksestä
aiheutuneen vahingon,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti A. Saggio sekä tuomarit V. Tiili ja
R. M. Moura Ramos,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.10.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat ja asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Maitoa tuottava kantaja harjoittaa maataloutta Bernard Lagan kanssa
muodostamassaan maatalousyhtymässä (groupement agricole d'exploitation en
commun, GAEC). Hän sitoutui maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä
luopumista ja lypsykarjan tuotannon muuttamista koskevasta palkkiojärjestelmästä
17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1078/77
(EYVL 1977, L 131, s. 1, jäljempänä asetus N:o 1078/77) mukaisesti luopumaan
maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä; kyseisen sitoumuksen (jäljempänä
luopumissitoumus) voimassaolo päättyi 1.7.1985.
- 2.
- Tällä välin neuvosto antoi 31.3.1984 asetuksen N:o 857/84 asetuksen N:o 804/68
5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista maito- ja maitotuotealalla koskevista
yleisistä säännöistä (EYVL 1984, L 90, s. 13, jäljempänä asetus N:o 857/84).
Sellaisten tuottajien, joiden tuotanto ylitti tietyn viitevuoden aikana toimitetun
maidon tuotannon perusteella vahvistetun viitemäärän, oli maksettava tämä maksu.
- 3.
- Koska asetuksessa N:o 857/84 ei alun perin ollut mitään erityissäännöksiä
viitemäärien myöntämisestä sellaisille tuottajille, jotka kuten kantaja eivät
asetuksen N:o 1078/77 nojalla annetun luopumissitoumuksen johdosta olleet
toimittaneet maitoa viitevuoden aikana, asetus todettiin osittain pätemättömäksi
yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 120/86, Mulder, 28.4.1988 (Kok. 1988, s. 2321)
ja asiassa 170/86, Von Deetzen, 28.4.1988 (Kok. 1988, s. 2355) antamissa
tuomioissa.
- 4.
- Näiden tuomioiden johdosta neuvosto antoi 20.3.1989 asetuksen N:o 764/89 (EYVL
1989, L 84, s. 2, jäljempänä asetus N:o 764/89) ja tämän jälkeen 13.6.1991
asetuksen N:o 1639/91 (EYVL 1991, L 150, s. 35, jäljempänä asetus N:o 1639/91),
joilla kummallakin muutettiin asetusta N:o 857/84. Näissä asetuksissa säädettiin
erityisen viitemäärän myöntämisestä sellaisille tuottajille, jotka eivät olleet
toimittaneet maitoa viitevuoden aikana. Viitemäärä myönnettiin aluksi väliaikaisesti,
mutta tiettyjen edellytysten tarkastamisen jälkeen se muuttui lopulliseksi.
- 5.
- Yhdistetyissä asioissa C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja
komissio, 19.5.1992 annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa (Kok. 1992,
s. I-3061) yhteisö velvoitettiin korvaamaan ne vahingot, joita kantajille oli
aiheutunut asetuksen N:o 857/84 soveltamisesta.
- 6.
- Tämän tuomion johdosta neuvosto antoi 22.7.1993 asetuksen N:o 2187/93 tietyille
maidon ja maitotuotteiden tuottajille, jotka eivät tilapäisesti ole voineet harjoittaa
toimintaansa, tarjottavasta hyvityksestä (EYVL 1993, L 196, s. 6, jäljempänä asetus
N:o 2187/93).
- 7.
- Asetuksen N:o 2187/93 1 artiklassa säädetään, että tuottajille, joille on asetuksen
N:o 1078/77 mukaisen sitoumuksen noudattamisen seurauksena aiheutunut
vahinkoa siitä, että he eivät ole voineet toimittaa tai myydä maitoa tai
maitotuotteita viitevuoden aikana, myönnetään hyvitystä.
- 8.
- Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan sellaisten tuottajien hyvityshakemukset
hyväksytään, joille on myönnetty lopullinen erityinen viitemäärä asetuksen
N:o 764/89 tai asetuksen N:o 1639/91 nojalla.
- 9.
- Asetuksen 14 artiklassa säädetään, että kansallinen toimivaltainen viranomainen
tekee neuvoston ja komission nimissä ja lukuun tuottajalle tarjouksen hyvityksen
maksamiseksi.
- 10.
- Aisnen prefektin 31.8.1989 tekemällä päätöksellä kantajalle myönnettiin
väliaikainen erityinen viitemäärä. Prefektoraatin 8.11.1991 tekemällä päätöksellä
tämä väliaikainen erityinen viitemäärä muuttui lopulliseksi 30.3.1991 alkaen.
- 11.
- Office national interprofessionnel du lait et des produits laitiers (jäljempänä
Onilait) suoritti 10. ja 11.3.1994 kantajan maatilalla tarkastuksen. Onilait päätyi
siihen tulokseen, ettei kantaja ollut henkilökohtaisesti aloittanut maidontuotantoa
uudelleen, joten hän oli rikkonut asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan 3 kohdan
säännöksiä.
- 12.
- Onilait'n johtaja ilmoitti 20.1.1995 päivätyllä kirjeellään kantajalle, ettei tälle
myönnetty erityinen viitemäärä ollut katsottavissa lopulliseksi ja että Onilait ei näin
ollen ollut oikeutettu maksamaan asetuksessa N:o 2187/93 säädettyä hyvitystä,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän viitemäärän kumoamista, josta
ilmoitettaisiin kantajalle myöhemmin.
- 13.
- Onilait'n johtaja teki 6.3.1995 päätöksen, jolla lopullisen erityisen viitemäärän
myöntämistä kantajalle koskenut päätös kumottiin.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten sekä väliintulijan vaatimukset
- 14.
- Kantaja on yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.3.1995
jättämällään kanteella vaatinut EY:n perustamissopimuksen 173 ja 178 artiklan
sekä 215 artiklan toisen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan Onilait'n johtajan 20.1.1995 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän päätöksen
ja velvoittamaan Onilait'n maksamaan asetuksessa N:o 2187/93 säädetyn hyvityksen
8 prosentin korkoineen 19.5.1992 alkaen ja 50 000 Ranskan frangia (FRF)
korvauksena kustannuksista, joita ei yleensä voida lukea oikeudenkäyntikuluihin,
sekä korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Kanne nostettiin Onilait'ta vastaan
sen vuoksi, että tämä oli Euroopan yhteisöjen toimielinten ja erityisesti komission
asiamies. Vastaukseksi kirjaajan samana päivänä lähettämään kirjeeseen kantaja
lähetti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle muutetun version kanteesta, joka
saapui 30.3.1995 ja joka tällä kertaa oli kohdistettu komissioon.
- 15.
- Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.6.1995 jättämällään
asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen, josta kantaja lausui kantansa 28.8.1995.
- 16.
- Ranskan tasavalta pyysi 10.10.1995 saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen
komission vaatimuksia.
- 17.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja
hyväksyi väliintulohakemuksen 29.11.1995 antamallaan määräyksellä.
- 18.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti samana päivänä antamallaan
määräyksellä käsitellä komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen pääasian
yhteydessä.
- 19.
- Väliintulija esitti huomautuksensa 9.4.1996.
- 20.
- Kirjallinen käsittely päättyi 31.5.1996 vastauskirjelmän jättämiseen.
- 21.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 21.10.1997 pidetyssä
istunnossa.
- 22.
- Kantaja vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa Onilait'n johtajan 20.1.1995 päivättyyn kirjeeseen sisältyvän
päätöksen;
velvoittaa komission maksamaan asetuksessa N:o 2187/93 säädetyn
hyvityksen 8 prosentin korkoineen 19.5.1992 lukien;
velvoittaa komission suorittamaan 50 000 FRF korvauksena kustannuksista,
joita ei yleensä voida lukea oikeudenkäyntikuluihin, ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 23.
- Vastaajan vastineeseen antamassaan vastauksessa kantaja toistaa vaatimuksensa ja
vaatii lisäksi, että Onilait tekee sille asetuksen N:o 2187/93 10 ja 14 artiklan
mukaisesti hyvitystarjouksen. Toissijaisesti kantaja vaatii, että sille suoritetaan
vahingonkorvauksena 1 220 634,30 FRF perustamissopimuksen 215 artiklan nojalla.
- 24.
- Vastaajana oleva komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kumoamiskanteen tutkimatta tai toissijaisesti katsoo, että se on
perusteeton;
jättää vahingonkorvauskanteen tutkimatta tai toissijaisesti katsoo, että se on
perusteeton, ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 25.
- Väliintulijana esiintyvä Ranskan hallitus vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin hyväksyy komission vaatimukset, joiden mukaan sekä kumoamis- että
vahingonkorvauskanne ovat perusteettomia.
Kumoamiskanne
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 26.
- Oikeudenkäyntiväitteensä tueksi komissio esittää ensiksikin, että kanne ei täytä
EY:n tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrättyjä
edellytyksiä, koska siinä ei ole yksilöity sen tueksi esitettyjä oikeudellisia perusteita.
Komissio katsoo tämän vuoksi, ettei se pysty puolustautumaan asiassa.
- 27.
- Toiseksi komissio väittää, että siinä tapauksessa, että kannetta olisi tulkittava niin,
että siinä vaaditaan sen tarkastuksen kumoamista, jonka Onilait teki kantajan
maatilalla, tai sen päätöksen kumoamista, jolla erityisen viitemäärän myöntämistä
kantajalle koskenut päätös kumottiin, kanne on jätettävä tutkimatta, koska se
kohdistuu kansallisten viranomaisten suorittamiin, maidontuottajiin sovellettavan
yhteisön säännöstön tavanomaisiin ja perinteisiin täytäntöönpanotoimiin.
- 28.
- Päinvastoin kuin kantaja väittää, kyseiset toimenpiteet eivät komission mukaan ole
pelkkiä tarjouksen tekemisestä kieltäytymistä koskevaa päätöstä valmistelevia
toimenpiteitä. Tämän väitteen hyväksyminen merkitsisi komission mukaan sen
laajan toimivallan sivuuttamista, joka jäsenvaltioilla yhteisön oikeusjärjestelmässä
on yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa ja valvonnassa; Ranskan viranomaisten
hallinnollinen kiertokirje niistä keinoista, joilla maitokiintiöjärjestelmää koskeva
säännöstö pannaan täytäntöön, vahvistaa tässä tapauksessa tämän toimivallan
olemassaolon. Tällaisten toimenpiteiden valvonta kuuluu siis luonnostaan
kansalliselle tuomioistuimelle.
- 29.
- Vastauksena ensimmäiseen oikeudenkäyntiväitteeseen, jolla komissio vastustaa
kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamista, kantaja esittää kanteen täyttävän
yksityiskohtaisuudeltaan kaikki sille asetetut vaatimukset.
- 30.
- Toisen oikeudenkäyntiväitteen osalta kantaja tuo esiin, että Onilait on tehnyt
yhteisön asiamiehenä kanteen kohteena olevan päätöksen. Päinvastoin kuin
komissio väittää, vaikka Onilait'n tarkastuskäynnit tehtiinkin kansallisen oikeuden
nojalla, ne ovat toimenpiteitä, joilla valmisteltiin kyseisen viranomaisen yhteisön
asiamiehenä tekemää päätöstä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tämän
vuoksi kantajan mielestä toimivaltainen arvioimaan tällaisten toimenpiteiden
lainmukaisuutta.
- 31.
- Kantaja katsoo, että hyvityksen myöntämiselle asetuksessa N:o 2187/93 säädetyt
kolme edellytystä täyttyvät hänen osaltaan. Asiassa ei ole kiistettykään, että kantaja
on toimittanut maitoa meijerille, että kyseinen maito on peräisin kantajan maatilalta
ja että tällä maatilalla on kaikki maidontuotannon edellyttämät laitteet. Tämän
johdosta Onilait'lla ei kantajan mukaan ole ollut oikeutta väittää 10. ja 11.3.1994
tekemänsä tarkastuksen perusteella, että kantaja ei ole henkilökohtaisesti aloittanut
maidontuotantoa uudelleen lisäämättä asetukseen N:o 2187/93 sellaisia edellytyksiä,
joita siinä ei ole.
- 32.
- Kyseisessä tarkastuksessa ei kantajan mukaan siis ole pystytty osoittamaan, että
kantaja olisi rikkonut hänelle kuuluvia velvollisuuksiaan, ja valituksenalainen päätös
on näin ollen perustunut virheelliseen tosiasia-aineistoon.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 33.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä yhteisön että jäsenvaltioiden
toimivaltuuksia koskevien oikeussääntöjen nojalla jäsenvaltioiden tehtävänä on
varmistaa alueellaan yhteisön säännöstön ja erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa
koskevan säännöstön täytäntöönpano (yhdistetyt asiat 89/86 ja 91/86, Étoile
Commerciale ja CNTA v. komissio, tuomio 7.7.1987, Kok. 1987, s. 3005, 11 kohta
ja asiat T-492/93 ja T-492/93 R, Nutral v. komissio, määräys 21.10.1993, Kok. 1993,
s. II-1023, 26 kohta). Kansallisen viranomaisen toimenpiteet tämän viimeksi
mainitun politiikan täytäntöönpanon yhteydessä kuuluvat tavallisesti siis kansallisen
tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
- 34.
- Nyt esillä olevaan tapaukseen sovellettavalla asetuksella N:o 2187/93 käyttöön
otetussa hyvitysjärjestelmässä annetaan kansallisille viranomaisille valta tehdä
tuottajille hyvitystarjouksia neuvoston ja komission nimissä ja lukuun (ks. asetuksen
kymmenes perustelukappale ja 14 artikla).
- 35.
- Hyvitystarjous voidaan asetuksen N:o 2187/93 2 artiklan mukaisesti tehdä vain
sellaisille tuottajille, joille on myönnetty lopullinen erityinen viitemäärä. Asetuksen
N:o 857/84 mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 764/89 ja
asetuksella N:o 1639/91, lopullisten erityisten viitemäärien myöntämisen
edellytyksenä on se, että maidontuotanto tosiasiallisesti aloitetaan uudelleen.
- 36.
- Tästä siis seuraa, että asetuksella N:o 2187/93 kansallisille viranomaisille annettu
valta tehdä neuvoston ja komission nimissä ja lukuun hyvitystarjous jokaiselle
tuottajalle (ks. edellä 9 kohta) on itsessään kiinteässä yhteydessä siihen, että
tarjouksen vastaanottaja on tosiasiallisesti aloittanut maidontuotannon uudelleen.
- 37.
- Jos maidontuotantoa ei tosiasiallisesti ole aloitettu uudelleen, asetuksessa
N:o 2187/93 hyvitystarjouksen tekemiselle säädetty olennainen edellytys ei täyty.
- 38.
- Asiaan sovellettavan säännöstön mukaan tuotannon uudelleenaloittamisen
varmistaminen kuuluu sille samalle kansalliselle viranomaiselle, jonka tehtävänä on
hyvitystarjouksen tekeminen (ks. asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan 3 kohta, joka
lisättiin kyseiseen asetukseen asetuksella N:o 764/89 ja jota muutettiin asetuksella
N:o 1639/91).
- 39.
- Näin ollen sellaisten toimenpiteiden, joilla todetaan, ettei tuotantoa ole aloitettu
uudelleen, ja sellaisten toimenpiteiden, joilla tämän vuoksi evätään lopullinen
erityinen viitemäärä, valvonta kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle (asia T-271/94,
Branco v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 11.7.1996,
Kok. 1996, s. II-749, 53 kohta). Kantaja sitä paitsi on tosiasiallisesti riitauttanut
kansallisessa tuomioistuimessa päätöksen, jolla kumottiin lopullisen erityisen
viitemäärän myöntämistä hänelle koskenut päätös, samoin kuin hänen maatilalleen
järjestetyn tarkastuskäynnin yhteydessä tehdyt toteamukset.
- 40.
- On todettava, että kantaja tyytyy väittämään, että kanteen kohteena oleva
toimenpide eli kansallisten viranomaisten kieltäytyminen tekemästä hyvitystarjousta
on seuraus näiden samojen viranomaisten kantajan maatilalla suorittaman
tarkastuksen yhteydessä tekemästä virheestä. Kantaja ei näin ollen vetoa mihinkään
muuhun kumoamisperusteeseen kuin siihen, joka koskee tuotannon
uudelleenaloittamisen varmistamista.
- 41.
- Kumoamisvaatimus koskee näin ollen lähinnä niitä toteamuksia, jotka tehtiin
kansallisten viranomaisten suorittaman tarkastuskäynnin yhteydessä.
Kumoamisvaatimuksella pyritään siis saattamaan kyseenalaiseksi sellaisen päätöksen
pätevyys, jonka yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä tiettyjen toimenpiteiden
täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset toimielimet ovat tehneet (ks. vastaavasti
vahingonkorvauskanteen osalta yhdistetyt asiat 12/77, 18/77 ja 21/77, Debayser ym.
v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 2.3.1978, Kok. 1978, s. 553,
25 kohta).
- 42.
- Tästä seuraa, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole toimivaltainen
arvioimaan sen toimenpiteen lainmukaisuutta, johon kumoamisvaatimus lähinnä
kohdistuu.
- 43.
- Vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Vahingonkorvausvaatimus
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 44.
- Komissio katsoo, että kanteeseen sisältyvä vahingonkorvausvaatimus on jätettävä
tutkimatta, koska sillä itse asiassa pyritään samaan päämäärään kuin
kumoamisvaatimuksella (asia T-514/93, Cobrecaf ym. v. komissio, tuomio 15.3.1995,
Kok. 1995, s. II-621). Komission mielestä vahingonkorvausvaatimus on jätettävä
tutkimatta myös siitä syystä, että sen tueksi ei ole esitetty sen tutkimiseksi
välttämättä tarpeellisia tietoja. Komissio väittää erityisesti, ettei kanteessa ole tältä
osin yksilöity sen tueksi esitettyjä oikeudellisia perusteita, minkä johdosta komissio
ei pysty puolustautumaan. Myöskään sen jälkeen, kun kantajan vastauksessa
ilmoitettiin väitetyn vahingon määrä, kantaja ei komission mukaan ole esittänyt
mitään konkreettisia perusteita komission korvausvastuulle.
- 45.
- Kantaja väittää ensiksikin, että kumoamiskanteen tutkimatta jättämisestä ei seuraa
vahingonkorvauskanteen tutkimatta jättämistä. Toiseksi kantaja katsoo, että kanne
sisältää kaikki sen tutkimiseksi tarpeelliset tiedot ja että komissiolla ei ole oikeutta
arvostella kantajaa tältä osin varsinkaan, kun komissiolla on käytettävissään
konkreettisempia kantajalta puuttuneita tietoja erityisesti sen korvauksen määrästä,
johon kantajalla on oikeus. Vastauksessaan kantaja laskee sen hyvityksen määrän,
johon hän katsoo olevansa oikeutettu asetuksen N:o 2187/93 nojalla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että kantajan korvausvastuuta
koskeva vaatimus kohdistuu sellaisen korvauksen maksamiseen, jonka kantajan
mukaan olisi tullut vastata Onilait'n hyvitystarjousta, jonka tekemisestä tämä on
kieltäytynyt. Kantaja nimittäin vaatii, että kyseinen viranomainen tekee sille
asetuksen N:o 2187/93 10 ja 14 artiklan mukaisesti hyvitystarjouksen; toissijaisesti
kantaja täsmentää esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen määrän viittaamalla
asetuksen N:o 2187/93 perusteella laskettuun korvaukseen.
- 47.
- Kuten edellä (3740 kohta) on todettukin, kieltäytyminen tekemästä kantajalle
hyvitystarjousta, jonka tekeminen olisi kuulunut vastaajalle asetuksessa N:o 2187/93
säädettyjen edellytysten täyttyessä, oli seurausta kansallisten viranomaisten
suorittamista tarkastuksista. Koska vahingonkorvausvaatimus perustuu näiden
tarkastusten yhteydessä todettujen seikkojen väitettyyn virheellisyyteen, kantajan
korvausvaatimuksen perustana oleva vahinkotapahtuma on siis kansallisten
viranomaisten toimenpide niiden käyttäessä omia toimivaltuuksiaan. Tästä seuraa,
etteivät ne edellytykset täyty, joiden ollessa olemassa asia on saatettavissa
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen
178 artiklan ja 215 artiklan toisen kohdan nojalla. Näissä määräyksissä nimittäin
annetaan yhteisöjen tuomioistuimille toimivalta ainoastaan määrätä korvattaviksi
yhteisön toimielinten tai sen henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamat
vahingot. Yhteisö ei siis ole vastuussa kansallisten viranomaisten aiheuttamista
vahingoista; vain kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia arvioimaan vastuuta
kyseisistä vahingoista, ja niiden tehtävänä on varmistaa, että nämä vahingot
tarvittaessa korvataan (ks. erityisesti asia T-571/93, Lefebvre ym. v. komissio,
tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2379, 65 kohta; ks. myös asia 12/79, Wagner
Agrarhandel v. komissio, tuomio 12.12.1979, Kok. 1979, s. 3657, 10 kohta ja
asia 175/84, Krohn v. komissio, tuomio 26.2.1986, Kok. 1986, s. 753, 18 kohta).
- 48.
- Lisäksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikka
kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne ovat kaksi itsenäistä oikeussuojakeinoa
ja vaikka kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättämisestä ei lähtökohtaisesti seuraa
sellaisen vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättäminen, jolla vaaditaan
korvausta niistä vahingoista, joiden väitetään aiheutuneen kanteen kohteena
olevasta toimenpiteestä, kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättämisestä silti seuraa
vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättäminen, jos
vahingonkorvausvaatimuksella tosiasiallisesti pyritään yksittäistapausta koskevan
päätöksen peruuttamiseen ja jos vahingonkorvausvaatimuksen hyväksyminen johtaisi
tämän päätöksen oikeudellisten vaikutusten mitätöitymiseen (ks. erityisesti em. asia
Cobrecaf ym. v. komissio, tuomion 58 ja 59 kohta).
- 49.
- Tässä tapauksessa on todettava korvausvaatimuksella pyrittävän siihen, että vastaaja
velvoitettaisiin suorittamaan se hyvitys, joka kanteen kohteena olevalla päätöksellä
on evätty. Korvausvaatimuksen hyväksyminen merkitsisi siis sen tuloksen
saavuttamista, joka tällaisella päätöksellä nimenomaisesti on evätty ja jonka kantaja
on yrittänyt saavuttaa kumoamisvaatimuksellaan.
- 50.
- Korvausvaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
- 51.
- Kantajan vaatimusta vastaajan velvoittamisesta suorittamaan 50 000 FRF
korvauksena kustannuksista, joita ei yleensä voida lukea oikeudenkäyntikuluihin,
ei ole perusteltu millään sellaisella tosiseikalla eikä oikeudellisella näkökohdalla
kuten työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa edellytetään , jonka perusteella
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pystyisi ratkaisemaan tällaisen vaatimuksen.
Tämäkin on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
- 52.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajan vaatimukset
jätetään tutkimatta, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska
komissio on sitä vaatinut.
- 53.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan
nojalla Ranskan tasavalta vastaa väliintulohakemuksen esittämisestä sille
aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja
korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.
3) Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä helmikuuta 1998.
H. Jung
A. Saggio
kirjaaja
presidentti