YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
8 päivänä heinäkuuta 1998 (1)
Tavallista paperia käyttävien valokopiolaitteiden polkumyyntitulli
Uudelleentarkastelu Polkumyyntitullin soveltamisaika Ilmeinen arviointivirhe
Asiassa T-232/95,
Committee of European Copier Manufacturers (Cecom) , Saksan oikeuden mukaan
perustettu yhdistys, kotipaikka Köln (Saksa), edustajinaan asianajajat Dietrich Ehle
ja Volker Schiller, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc
Lucius, 6 rue Michel Welter ,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellisen yksikön jäsen Antonio
Tanca, avustajanaan asianajajat Hans-Jürgen Rabe ja Georg M. Berrisch, Hampuri,
prosessiosoite Luxemburgissa Euroopan Investointipankin lakiasiainosaston
pääjohtaja Alessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
jossa kantaja vaatii lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista
peräisin olevien tavallista paperia käyttävien valokopiolaitteiden tuonnissa 2 päivänä
lokakuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2380/95 (EYVL L 244, s.
1) 3 artiklan toisen kohdan kumoamista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit
C. W. Bellamy ja R. M. Moura Ramos,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.11.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Komissio antoi 21.8.1986 Committee of European Copier Manufacturersin
(eurooppalaisten kopiolaitteiden valmistajien yhdistys, jäljempänä Cecom)
heinäkuussa 1985 tekemän valituksen seurauksena asetuksen (ETY) N:o 2640/86
väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien
tavallista paperia käyttävien valokopiolaitteiden tuonnissa (EYVL L 239, s. 5).
- 2.
- Neuvosto antoi 23.2.1987 asetuksen (ETY) N:o 535/87 lopullisten polkumyyntitullin
käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien tavallista paperia käyttävien
valokopiolaitteiden tuonnissa (EYVL L 54, s. 12, jäljempänä asetus (ETY) N:o
535/87).
- 3.
- Sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 222, s. 2) oli
27.8.1991 julkaistu ilmoitus voimassaolevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden
päättymisestä Japanista peräisin olevien tavallista paperia käyttävien
valokopiolaitteiden tuonnissa, Cecom pyysi komissiolta polkumyynnillä tai
vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta
tuonnilta suojautumisesta 11 heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 2423/88 (EYVL L 209, s. 1, jäljempänä vuoden 1988 perusasetus) 15 artiklan
3 kohdan mukaisesti kyseisen toimenpiteen uudelleentarkastelua.
- 4.
- Komissio julkaisi 11.2.1992 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 33,
s. 4) ilmoituksen aikomuksestaan tarkastella uudelleen asetuksella (ETY) N:o
535/87 käyttöön otettua polkumyyntitullia.
- 5.
- Cecom pyysi 16.7.1992 uudelleentarkastelun laajentamista tavallista paperia
käyttäviin yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille tuottaviin valokopiolaitteisiin, koska
nämä kopiolaitteet eivät olleet asetuksella (ETY) N:o 535/87 käyttöön otetun
polkumyyntitullin kohteena (asetuksen 1 artiklan 4 kohdan ensimmäinen
luetelmakohta).
- 6.
- Komissio julkaisi 14.8.1992 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL C 207,
s. 16) ilmoituksen uudelleentarkastelumenettelyn aloittamisesta vuoden 1988
perusasetuksen 14 ja 15 artiklan nojalla. Sanotun asetuksen 15 artiklan 3 kohdan
mukaisesti polkumyynnin vastainen toimenpide on voimassa, kunnes
uudelleentarkastelun tulos on selvillä.
- 7.
- 1.7.1991 ja 30.6.1992 välistä ajanjaksoa koskeneen uudelleentarkastelun perusteella
ja komission ehdotuksesta, jonka se oli tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,
annettin 2.10.1995 neuvoston asetus (EY) N:o 2380/95 lopullisen polkumyyntitullin
käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien tavallista paperia käyttävien
valokopiolaitteiden tuonnissa (EYVL L 244, s. 1, jäljempänä asetus (EY) N:o
2380/95). Asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön otettua polkumyyntitullia
sovelletaan myös tavallista paperia käyttäviin, yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille
tuottaviin valokopiolaitteisiin.
- 8.
- Asetuksen (EY) N:o 2380/95 3 artiklan toisen kohdan mukaan tämän asetuksen
voimassaolo päättyy kaksi vuotta sen voimaantulon jälkeen, paitsi jos jonkin tässä
asetuksessa säädetyn toimenpiteen uudelleentarkastelu on kesken tuona päivänä,
missä tapauksessa se pysyy voimassa siihen asti, kunnes kyseinen
uudelleentarkastelu on saatettu päätökseen.
- 9.
- Asetuksen 103 perustelukappaleessa esitetään seuraavaa:
Neuvosto totesi, että toimenpiteiden voimassaoloajassa tapahtui monien tähän
asiaan liittyvien seikkojen epätavallisesta monimutkaisuudesta johtuen huomattavaa
viivettä niiden käsittelyn osalta. Ensin kului melkein kuusi kuukautta komission
ilmoituksen, joka koski sen aikomusta tarkastella toimenpidettä uudelleen, ja
uudelleentarkastelun tosiasiallisen aloittamisen välillä. Sen jälkeen
uudelleentarkasteluun liittyvä tutkimus sinänsä, joka aloitettiin 14 päivänä elokuuta
1992, kesti kokonaisuudessaan yli kolme vuotta. Asetuksen (ETY) N:o 2423/88 15
artiklan 3 kohdan mukaisesti Japanista tuotujen PPC-laitteiden alkuperäinen
polkumyyntitulli pysyi voimassa koko tämän ajan. Siksi neuvosto pitää järkevänä,
että näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa rajoitettaisiin uusien toimenpiteiden
voimassaoloaika niin, että se päättyisi kaksi vuotta niiden voimaantulon jälkeen,
jollei uudelleentarkastelua koskevien säännösten soveltamisesta muuta johdu.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- 10.
- Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen, joka
saapui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.12.1995.
- 11.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman
edeltäviä asian selvittämistoimia.
- 12.
- Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 25.11.1997 pidetyssä istunnossa.
- 13.
- Suullinen käsittely pidettiin laajennetussa ensimmäisessä jaostossa, joka toimi
kokoonpanossa puheenjohtaja A. Saggio, tuomarit B. Vesterdorf, C.W. Bellamy,
R.M. Moura Ramos ja J. Pirrung. Koska A. Saggio nimitettiin 4.3.1998
julkisasiamieheksi yhteisöjen tuomioistuimeen, kyseessä olevan tuomion antamiseen
osallistuivat tuomion allekirjoittaneet kolme tuomaria ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
- 14.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
velvoittaa komission ja neuvoston esittämään asetuksen (EY) N:o 2380/95
antamiseen liittyvät polkumyyntikomitean ja neuvoston istunnon selonteot;
kumoaa asetuksen (EY) N:o 2380/95 3 artiklan toisen kohdan;
määrää tarpeellisilta osin asetuksen (EY) N:o 2380/95 1 artiklassa käyttöön
otetun polkumyyntitullin voimassa pitämisestä siihen asti kunnes
toimivaltaiset toimielimet ovat toteuttaneet ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet;
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 15.
- Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Asetuksen (ETY) no 2380/95 3 artiklan toisen kohdan kumoaminen
Kanneperuste, jonka mukaan neuvosto ei ole toimivaltainen antamaan viittä vuotta
lyhyempiä polkumyynnin vastaisia säädöksiä
Osapuolten perustelut
- 16.
- Tämä kanneperuste koostuu kahdesta osasta.
- 17.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja katsoo, että vuoden 1988
perusasetuksen 15 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Säännös on sanamuodoltaan selvä
ja ehdoton: polkumyyntitullit raukeavat viiden vuoden määräajassa siitä, kun
ne ovat tulleet voimaan tai niitä on viimeksi muutettu tai ne on vahvistettu, eli
siinä vahvistetaan laillisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisaika
sekä soveltamisajan alkamisajankohta myös silloin kun polkumyyntitullit
vahvistetaan uudelleentarkastelumenettelyssä. Asetuksen (EY) N:o 2380/95 3
artiklan toisessa kohdassa säädetty polkumyyntitullin soveltamisajan rajoittaminen
kahteen vuoteen on tämän johdosta lainvastainen, koska neuvostolla ei ollut valtaa
poiketa viiden vuoden soveltamisajasta polkumyyntitullien muuttamisen tai
vahvistamisen yhteydessä uudelleentarkastelumenettelyssä.
- 18.
- Perusasetuksen 1988 15 artiklan 1 kohdan tällaiselle tulkinnalle saadaan tukea
analysoimalla säännöksen syntyhistoriaa ja sen päämääriä. Siltä osin kun voidaan
viitata tämän yksiselitteisen säännöksen valmisteluun sen tulkitsemiseksi, kantaja
muistuttaa, että tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin
yhteisön nimissä vuosien 1973-1979 kauppaneuvotteluista johtuvien monenvälisten
sopimusten tekemisestä 10 päivänä joulukuuta 1979 tehdyllä neuvoston päätöksellä
80/271/ETY (EYVL L 1980 L 71, s. 1), VI artiklan soveltamiseen liittyvässä
aikaisemmassa sopimuksessa (jäljempänä aikaisempi polkumyyntisäännöstö) ei
vahvistettu määräaikaa polkumyyntitullien soveltamiselle, mutta sen 9 artiklassa
määrätään, että polkumyyntitulli on voimassa vain sen ajan ja siltä osin kun on
tarpeen vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin lopettamiseksi. Kantaja väittää siis,
että yhteisön lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi vahvistaa polkumyynnin
haitallisten vaikutusten poistamisen ja tavanomaisten kilpailuolosuhteiden
palauttamisen määräajaksi viisi vuotta. Tätä toteamusta tukee vuoden 1988
perusasetuksen 28 perustelukappale, jonka mukaan olisi säädettävä, että tietyn
määräajan jälkeen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sekä tasoitustoimenpiteet
tulevat mitättömiksi, jollei niiden jatkamisen välttämättömyyttä voida perustella.
- 19.
- Kantaja katsoo näin ollen, että vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa
vahvistetaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vähimmäiskesto sekä niiden
enimmäiskesto. Vähimmäiskeston tarkoituksena on yhteisön teollisuuden, joka jo
ennen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottamista on periaatteessa
kärsinyt huomattavan vahingon, puolustaminen ja oikeudellinen suojelu. Lisäksi
sama viiden vuoden suoja-aika velvoittaa silloin, kun määräajan kulumisen jälkeen
ilmenee, että maahantuojat eivät ole luopuneet polkumyyntikäytännöstään ja että
vahinkoa syntyy edelleen.
- 20.
- Kantaja toteaa edelleen, että neuvosto on aikaisemmassa käytännössään vahvistanut
polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden keston viideksi vuodeksi vuoden 1988
perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, myös silloin kun polkumyynnin
vastainen toimenpide on vahvistettu pitkään kestäneen
uudelleentarkastelumenettelyn jälkeen (ks. mm. yhdistetyissä asioissa T-163/94 ja
T-165/94, NTN Corporation ja Koyo Seiko v. neuvosto, tuomio 2.5.1995, Kok. 1995,
s. II-1381, käsiteltävänä ollut asetus.)
- 21.
- Koska vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että
alkuperäinen polkumyyntitulli pysyy voimassa kunnes uudelleentarkastelun tulos on
selvillä, tämä aiheuttaa riskin, jonka polkumyyntiä harjoittavien viejien on
kannettava yhteisön lainsäätäjän nimenomaisen tahdon mukaisesti. Vuoden 1988
perusasetuksen 15 artiklan 4 kohdan mukaan tämä koskee myös polkumyynnin
vastaisten toimenpiteiden alkuperäisen soveltamisajan päättyessä vireillä oleviauudelleentarkastelumenettelyjä. Näin ollen asetuksen (EY) N:o 2380/95 103
perustelukappaleesta poiketen, polkumyynnin vastaisen toimenpiteen soveltamisen
kesto ei voi riippua uudelleentarkastelumenettelyn kestosta, koska menettelyn kesto
on riippuvainen yhteisön teollisuuden vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella
olevista seikoista.
- 22.
- Neuvoston esiintuomat poikkeukselliset olosuhteet eivät missään tapauksessa voi
oikeuttaa polkumyynnin vastaisien toimenpiteiden soveltamisajan rajoittamista yli
75 kopiota minuutissa tuottaviin valokopiolaitteisiin nähden, koska näiden
kopiolaitteiden osalta polkumyyntitulli otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön
asetuksella (EY) N:o 2380/95.
- 23.
- Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja korostaa, että polkumyynnin vastaisten
toimenpiteiden soveltamisajan lyhentäminen on polkumyyntiä koskevilla
perusasetuksilla säädetyn oikeudellisen järjestelmän vastainen ja ristiriidassa
erityisesti yhteisön teollisuuden ja polkumyyntiä harjoittavien yritysten välisten
oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Kantaja viittaa tältä osin polkumyynnillä
muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta
suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annettuun neuvoston asetukseen (EY)
nro 3283/94 (EYVL 349, s. 1, jäljempänä vuoden 1994 perusasetus) korostaen, että
aikaisempien perusasetuksien säännökset ovat samanlaisia.
- 24.
- Kantaja esittää yksityiskohtaisesti menettelysäännöt, joiden avulla yhteisön teollisuus
voi puolustaa oikeuksiaan tekemällä valituksen (vuoden 1994 perusasetuksen 5
artikla) tai esittämällä uudelleentarkastelupyynnön (vuoden 1994 perusasetuksen
11 artikla). Valituksessa ja/tai uudelleentarkastelupyynnössä on esitettävä riittävä
näyttö menettelyn aloittamisen perustelemiseksi, jolloin aloitteen tekeminen ja
todistustaakka kuuluvat yhteisön teollisuudelle. Sen jälkeen, kun lopulliset
polkumyyntitullit on otettu käyttöön, vuoden 1994 perusasetuksen 11 artiklan 2
kohdasta ilmenee, että yhteisön teollisuutta suojellaan polkumyyntitoimilta viiden
vuoden ajan ellei uudelleentarkastelumenettelyä ole aloitettu.
- 25.
- Viiden vuoden aikana lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden
voimaantuloajankohdasta lukien aloitteen tekeminen ja todistustaakka kuuluvat
vuoden 1994 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan polkumyyntiä
harjoittaville yrityksille.
- 26.
- Kantaja katsoo, että lyhentämällä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden
soveltamisaika kahteen vuoteen, neuvosto horjuttaa perusasetuksessa säädettyä
yhteisön teollisuuden ja polkumyyntiä harjoittavien yritysten välistä oikeuksien ja
velvollisuuksien suhteen tasapainoa. Koska yhteisön teollisuuden on noin vuoden
jälkeen tehtävä uusi uudelleentarkastelupyyntöä koskeva aloite, polkumyynnin
vastaisten toimenpiteiden soveltamisajan lyhentäminen loukkaa eurooppalaisen
teollisuuden oikeudellista suojaa ja aiheuttaa perusteettomasti tarkastelupyynnön
esittämistä koskevan aloitevelvollisuuden ja todistustaakan siirtymisen
eurooppalaisen teollisuuden vahingoksi.
- 27.
- Neuvosto kiistää kantajan esittämän vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 1
kohdan sanamuodon tulkinnan. Koska säännöksen sanamuodosta ilmenee vain se,
että polkumyyntitulli raukeaa viimeistään viiden vuoden määräajan jälkeen, sitä ei
voida neuvoston mukaan tulkita siten, että säännöksessä vahvistettaisiin
polkumyyntitullien soveltamisen vähimmäiskesto.
- 28.
- Neuvoston mukaan tätä tulkintaa tukee kyseisen säännöksen syntyhistoria. Ennen
polkumyynnillä tai tukitoimilla muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista
tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 23 päivänä heinäkuuta 1984 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2176/84 (EYVL L 201, s. 1; jäljempänä vuoden
1984 perusasetus) antamista perusasetuksissa ei ollut erityissäännöksiä
polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kestosta, minka vuoksi neuvosto saattoi
vahvistaa keston vapaasti. Aikaisempien säännösten voimassa ollessa neuvoston
käytäntönä ei yleensä ollut polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden keston
rajoittaminen, eli ne pysyivät voimassa tuojien pyytämään uudelleentarkasteluun
asti. Jotkut tuojat unohtivat kuitenkin uudelleentarkastelupyynnön esittämisen tai
niillä ei ollut siihen mitään intressiä esimerkiksi sen takia, että ne eivät enää
harjoittaneet yhteisöön suuntautuvaa tuontia. Neuvosto väittää, että tämän vuoksi
vuoden 1984 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa oli ensimmäistä kertaa vuoden
1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohtaa vastaava säännös. Vuoden 1988
perusasetuksen 28 perustelukappaletta vastaavan vuoden 1984 perusasetuksen 34
perustelukappaleen mukaan säännöksen tarkoituksena olisi säätää, että tietyn
määräajan jälkeen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sekä tasoitustoimenpiteet
tulevat mitättömiksi, jollei niiden jatkamisen välttämättömyyttä voida perustella.
- 29.
- Neuvosto katsoo, että oikeusvarmuuteen ja yhteisön teollisuuden
vähimmäissuojeluun liittyvistä syistä polkumyynnin vastaisia toimia ensimmäistä
kertaa annettaessa on säädettävä systemaattisesti viiden vuoden soveltamisajasta,
siten että yhteisön teollisuutta suojellaan vähintään tämän ajan, joka yleensä
pidentyy väliaikaisten polkumyynnin vastaisien toimien soveltamisajalla. Sama
perustelu ei tule kyseeseen uudelleentarkastelumenettelyn aloittamisen yhteydessä,
koska yhteisön teollisuutta on tässä tapauksessa suojeltu jo tietyn ajan. Lisäksi
koska polkumyynnin vastaiset toimet pysyvät voimassa
uudelleentarkastelumenettelyn ajan, yhteisön teollisuutta suojellaan koko tämän
menettelyn ajan. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa asetuksella (ETY) N:o 535/87
käyttöön otetun polkumyyntitullin voimassaoloaikaa on todellisuudessa pidennetty
viidellä vuodella ja kahdeksalla kuukaudella asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön
otetun polkumyyntitullin seurauksena.
- 30.
- Päinvastoin kuin mitä kantaja esittää, uudelleentarkastelumenettelyn johdosta
vahvistettuun polkumyynnin vastaisten toimien soveltamisaikaan liittyvää yhteisön
toimielinten aikaisempaa käytäntöä ei voida pitää neuvostoa sitovana.
- 31.
- Se seikka, että polkumyyntitulli otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön tavallista
paperia käyttävien yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille tuottavien
valokopiolaitteiden osalta asetuksella (EY) N:o 2380/95, ei myöskään estä
asetuksen soveltamisajan vahvistamista lyhemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi
(ks. asetuksen 15 perustelukappale).
- 32.
- Kanteen toista osaa koskien neuvosto korostaa, että päinvastoin kuin kantaja
väittää, asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön otetun polkumyyntitullin
soveltamisajan vahvistaminen kahdeksi vuodeksi ei synnytä tilannetta, jossa
japanilaisilla viejillä ja yhteisön teollisuudella olisi eriarvoinen kilpailutilanne.
- 33.
- Yhteisön teollisuus on saanut hyväkseen lisäsuojan, koska polkumyyntitulli on
pysynyt voimassa koko uudelleentarkastelun ajan.
- 34.
- Sitä vastoin asetuksella (ETY) N:o 535/87 käyttöön otetun polkumyyntitullin
voimassa pysyttäminen aiheutti japanilaisille viejille huomattavaa haittaa, koska
niiden on täytynyt odottaa ensin uudelleentarkastelumenettelyn tulosta ja sen
jälkeen vielä yhden vuoden lisäaika voidakseen itse esittää
uudelleentarkastelupyynnön.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 35.
- Aluksi on todettava, että vaikka asetus (EY) N:o 2380/95 on annettu ennen vuoden
1994 perusasetuksen voimaantuloa 1.1.1995, viimeksi mainitun asetuksen 24
artiklasta käy ilmi, että vuoden 1988 perusasetusta sovelletaan edelleen ennen
1.9.1994 aloitettujen uudelleentarkastelumenettelyjen osalta. Koska asetus (EY) N:o
2380/95 on annettu elokuussa 1992 aloitetun uudelleentarkastelumenettelyn
johdosta, sen laillisuus on siten arvioitava vuoden 1988 perusasetuksen säännösten
nojalla.
- 36.
- Vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, että
polkumyyntitullit raukeavat viiden vuoden määräajassa siitä, kun ne ovat
tulleet voimaan tai niitä on viimeksi muutettu tai ne on vahvistettu.
- 37.
- Tämän säännöksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta johtuu ensinnäkin, että
koska siinä on säädetty, että polkumyyntitullit raukeavat viiden vuoden kuluttua,
siinä määritellään näiden tullien voimassaolon automaattinen päättyminen eikä
polkumyyntitullien soveltamisen kestoa koskevaa pakollista vähimmäisaikaa.
- 38.
- Tämän säännöksen sanamuodon mukaista tulkintaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi
sen esitöiden perusteella, toisin kuin kantaja on perusteluissaan väittänyt.
- 39.
- Vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohtaa vastaava säännös sisällytettiin
ensimmäistä kertaa polkumyynnin vastaiseen säännöstöön vuoden 1984
perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa. Vuoden 1988 perusasetuksen 28
perustelukappaleen kanssa samansisältöisessä vuoden 1984 perusasetuksen 34
perustelukappaleessa, jonka mukaan olisi säädettävä, että tietyn määräajan jälkeen
polkumyynnin vastaiset toimenpiteet sekä tasoitustoimenpiteet tulevat mitättömiksi,
jollei niiden jatkamisen välttämättömyyttä voida perustella, tosiasiassa vain
varmistetaan, että tällä säännöksellä vahvistetaan polkumyyntitullien automaattinen
päättymisajankohta.
- 40.
- Vuoden 1984 perusasetuksen antamisen aikana voimassa olleen aikaisemman
polkumyynnin vastaisen säännöstön 9 artiklassa säädettiin, että polkumyyntitulli
on voimassa vain sen ajan ja siltä osin kun on tarpeen vahinkoa aiheuttaneen
polkumyynnin lopettamiseksi. Näin ollen tässä säännöksessä säädetään sen
sanamuodon mukaan vain polkumyyntitullin enimmäissoveltamisajasta.
- 41.
- Seuraavaksi on tutkittava, johtuuko vuoden 1988 perusasetuksen systematiikasta ja
tarkoituksesta kantajan väitteen mukaisesti, että sen 15 artiklan 1 kohtaa on
tulkittava siten, että siinä vahvistetaan polkumyyntitullien pakollinen
vähimmäissoveltamisaika.
- 42.
- Tältä osin on korostettava ensinnäkin, että vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan
2-4 kohdassa viitataan implisiittisesti saman artiklan 1 kohdassa säädettyyn viiden
vuoden määräaikaan. 15 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
Jos toimenpiteen uudelleentarkastelu 14 artiklan nojalla on vireillä kyseisen viiden
vuoden määräajan päättyessä, toimenpide jää voimaan, kunnes
uudelleentarkastelun tulos on selvillä. Tätä koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan
yhteisöjen virallisessa lehdessä ennen kyseisen viiden vuoden määräajan päättymistä.
- 43.
- Vaikka nämä viittaukset näyttävät, että vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 2-4
kohdat perustuvat siihen olettamukseen, että viiden vuoden määräaika on
lopullisten polkumyyntitullien tavanomainen soveltamisaika, näitä säännöksiä ei
voida tulkita siten, että tämän määräajan on katsottava olevan lopullisten
polkumyyntitullien pakollinen vähimmäissoveltamisaika, päinvastoin kuin mitä
asetuksen 15 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraa.
- 44.
- Polkumyyntiä harjoittaville yrityksille ja yhteisön teollisuudelle kuuluvien oikeuksien
ja velvollisuuksien välisen suhteen osalta, sellaisena kuin se ilmenee
perusasetuksesta, on korostettava, että neuvosto on itse katsonut, että oli tarpeen
säätää systemaattisesti ensimmäistä kertaa käyttöön otettavien lopullisten
polkumyynnin vastaisten toimien viiden vuoden soveltamisajasta yhteisön
teollisuuden riittäväksi suojelemiseksi.
- 45.
- Tämän perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, kuten kantaja väittää
kanneperusteensa toisessa osassa, että perusasetuksessa säädetty oikeudellinen
järjestelmä sulkisi pois neuvoston oikeuden vahvistaa erityistapauksissa ja
objektiivisten syiden tähän oikeuttaessa viittä vuotta lyhempi soveltamisaika
asetukselle, jolla otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, ainakaan silloin, kun
kyseessä on alkuperäisen polkumyynnin vastaisen toimen
uudelleentarkastelumenettelyn johdosta määrätty lopullinen polkumyyntitulli.
Neuvoston oikeuteen säätää polkumyynnin vastaisista toimista perusasetuksennojalla on katsottava kuuluvan implisiittinen oikeus rajoittaa tällaisten
toimenpiteiden ajallista sovellettavuutta, jos rajoitus on yhdenmukainen asetuksessa
tavoiteltujen päämäärien sekä siinä säädettyjen asianosaisten oikeuksien ja
velvollisuuksien jakautumisen kanssa.
- 46.
- Edellä mainittujen perustelujen nojalla vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 1
kohtaa on tulkittava siten, että neuvostolla on valta harkintansa mukaan vahvistaa
aikaisemman polkumyynnin vastaista toimea koskevan
uudelleentarkastelumenettelyn johdosta annetun lopullisen polkumyyntitullin
soveltamisaika viittä vuotta lyhemmäksi, jos rajoittaminen on erityisten olosuhteiden
vuoksi paras tapa ottaa huomioon menettelyn osapuolten erisuuntaiset intressit ja
ylläpitää näiden intressien välistä tasapainoa perusasetuksessa tarkoitetulla tavalla.
- 47.
- On korostettava, että olennaista ei ole vain se, että neuvosto ei ennen asetuksen
(EY) N:o 2380/95 antamista ole muissa tapauksissa käyttänyt valtaansa vahvistaa
harkintansa mukaan aikaisemman polkumyynnin vastaisen toimen
uudelleentarkastelumenettelyn johdosta annetun lopullisen polkumyyntitullin
soveltamisaika viittä vuotta lyhemmäksi, etenkin kun neuvoston mukaan kyseessä
on harkintavalta, johon voidaan vedota vain erityisessä tilanteessa.
- 48.
- Siltä osin kuin kantaja kiistää väitteissään sen, että neuvostolla oli käsiteltävänä
olevassa tilanteessa oikeus rajoittaa asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön otetun
polkumyyntitullin soveltamisaika kahteen vuoteen, kantajan väitteet on tutkittava
kantajan esittämien muiden kanneperusteiden yhteydessä. Käsiteltävänä olevan
väitteen koskiessa sitä, että neuvostolla ei periaatteessakaan ole oikeutta vahvistaa
polkumyyntitullien soveltamisaikaa viittä vuotta lyhemmäksi ajaksi, kyseisiä väitteitä
on pidettävä tehottomana tässä yhteydessä.
- 49.
- Edellä esitetyn perusteella kanneperuste on hylättävä.
Ilmeistä arviointivirhettä ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskevat
kanneperusteet
Asianosaisten väitteet
- 50.
- Kantaja esittää, että vaikka neuvostolla olisi harkintavalta polkumyynnin vastaisten
toimenpiteiden soveltamisajan määrittelemisessä, se on tehnyt ilmeisen
arviointivirheen rajoittamalla asetuksen (EY) N:o 2380/95 soveltamisaikaa.
- 51.
- Uudelleentarkastelumenettely ei ole polkumyynnin vastaisen toimen soveltamisajan
lyhentämiseen oikeuttava poikkeuksellinen tilanne. Ottaen huomioon
valokopiolaitteiden polkumyyntitulliin liittyvän menettelyn mutkikkuus ja komission
suorittamat tarpeelliset tutkimukset, ei voida katsoa, että kolmen vuotta kestävä
uudelleentarkastelu olisi poikkeuksellinen. On merkityksetöntä, onko kolme vuotta
ylittävä tutkimus epätavanomainen vai ei, sillä olennaista on, että yhteisön
toimielimet määrävät lopullisesti uudelleentarkastelumenettelyn keston.
- 52.
- Kantajan mukaan neuvosto on arvioinut väärin menettelyn oikeudellisen luonteen
väittäessään, että yhteisön tuottajia suojataan koko uudelleentarkastelumenettelyn
ajan. Koska vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että
polkumyynnin vastainen toimi pysyy voimassa kunnes uudelleentarkastelumenettely
on suoritettu, voimassa pysyttäminen on sidottu uudelleentarkastelumenettelyn
tulokseen, sillä jos uudelleentarkastelussa todetaan esimerkiksi, että viejät eivät
enää harjoita polkumyyntiä, toimenpiteet kumotaan ja viejien tutkimuksen aikana
maksamat polkumyyntitullit palautetaan niille, jos ne ovat sitä vaatineet.
- 53.
- Lisäksi kantaja kiistää neuvoston kannan, jonka mukaan tutkimus ja asetuksella
(ETY) N:o 535/87 käyttöön otettujen polkumyyntitullien voimassaolo tutkimuksen
aikana aiheutti huomattavaa haittaa viejille. Kantajan mukaan viejät yrittivät kaikin
tavoin toiminnallaan pidentää uudelleentarkasteluun käytettyä aikaa, koska
menettelyn nopeammasta kulusta olisi ollut niille vain pelkästään haittaa. Viejät
tiesivät, että polkumyyntitullit ulotetaan myös tavallista paperia käyttäviin yli 75
kopiota minuutissa A 4-arkille tuottaviin valokopiolaitteisiin ja että menettely johtaa
polkumyyntitullin nostamiseen. Sitä vastoin yhteisön kopiolaitteiden valmistajien
erityisessä intressissä oli uudelleentarkastelumenettelyn nopea päätökseen
saattaminen ja uusien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden antaminen.
- 54.
- Polkumyynnin lopettamisen mahdollistaessa markkinoiden lojaalin ja avoimen
toiminnan ja laittomista kauppatavoista johtuvien kilpailun vääristymien poistamisen
neuvoston harkintavallan käytössä ratkaisevaa olisi pitänyt olla vain seikan
selvittäminen, olivatko (uudet) polkumyynnin vastaiset toimet suoritetun
uudelleentarkastelun tuloksen perusteella tarpeen vahinkoa aiheuttavan
polkumyynnin vastapainoksi. Tältä osin neuvoston olisi täytynyt arvioida, voitiinko
polkumyynnin vastaisilla toimilla tavoitellut päämäärät saavuttaa, jos soveltamisaika
supistettiin kahdeksi vuodeksi.
- 55.
- Kantajan mukaan kaikkien arviointiin vaikuttavien olennaisten osatekijöiden
johdosta neuvoston olisi pitänyt vahvistaa uusi viiden vuoden soveltamisaika
asetuksen (EY) N:o 2380/95 voimaantulosta lähtien. Tältä osin kantaja esittää
kolme perustelua.
- 56.
- Kantaja katsoo ensinnäkin, että yhteisön viranomaisten kantana oli
uudelleentarkastelun perusteella, että japanilaiset viejät olivat voimistaneet
polkumyyntikäytäntöään, että yhteisön teollisuudelle aiheutunut vahinko oli
kasvanut ja että intressi yhteisön teollisuuden suojelemiseen oli myös voimistunut.
- 57.
- Yhteisön viranomaisten tekemistä huomioista ilmenee, että polkumyyntimarginaali
oli jokaisen viejän osalta huomattavasti suurempi kuin alun perin sovellettu
polkumyyntitulli, koska keskimääräinen painotettu polkumyyntimarginaali oli 41 %
(ks. asetuksen (EY) N:o 2380/95 76 ja 78 perustelukappale). Kantajan mukaan
japanilaiset viejät olivat voimistaneet polkumyyntikäytäntöään ja neuvoston olisi
pitänyt vahvistaa polkumyyntitullit näiden uusien tietojen perusteella.
- 58.
- Kantajan mukaan yhteisön teollisuudelle aiheutettu vahinko oli kasvanut.
Samanlaisena pidettävien valokopiolaitteiden kokonaisuuden osalta on selvitetty,
että yhteisön tuotannonalan taloudellista tulosta mittaavat keskeiset ilmaisimet
heikkenivät huomattavasti vuoden 1988 ja tutkimusjakson päättymisen välisenä
ajankohtana, tuotannon osalta (lasku 16 prosenttia), markkinaosuuden osalta (15,4
prosentista 12,4 prosenttiin) ja tavallista paperia käyttävien koneiden myynnin
kannattavuuden osalta (11,1 prosentista 2,7 prosenttiin) (asetuksen (EY) N:o
2380/95 33 -35 perustelukappale). Japanin tuonnin volyymin pienenemisestä
huolimatta komissio totesi, että huokeimpien tarjousten marginaali oli huomattava
(asetuksen 42 ja 43 perustelukappale). Näiden toteamusten perusteella neuvosto
tuli siihen johtopäätökseen, että voimassaolevan polkumyyntitullin raukeaminen
aiheuttaisi huomattavan vahingon uusiutumisen (ks. erityisesti asetuksen 81 ja 87
perustelukappale).
- 59.
- Kantajan mukaan neuvosto totesi, että yhteisön intressi valokopiolaitteiden
eurooppalaisen tuotannon säilyttämiseksi on voimistunut ja että tullien raukeaminen
kannustaa japanilaisia viejiä leikkaamaan tuotantoaan yhteisössä, jotta ne voisivat
vähentää huomattavasti Japanissa olevia varastoja ja parantavaa
tuotantokapasiteettinsa hyväksikäyttöä siellä (88 perustelukappale ja seuraavat
perustelukappaleet).
- 60.
- Kantaja päättelee tästä johtuen, että yhteisön viranomaisten omat kannanotot
uudelleentarkastelumenettelyssä ovat selvästi polkumyynnin vastaisten toimien
soveltamisajan rajoittamisen vastaisia. Näiden toteamusten ja polkumyynnin
vastaisten toimien soveltamisajan keston välinen yhteys ei ilmene ainoastaan vuoden
1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdasta, vaan se on olemassa erityisesti siinä
suhteessa, että polkumyynti ja yhteisön teollisuudelle aiheutunut vahinko ovat
huomattavasti kasvaneet asetuksen (ETY) N:o 535/87 soveltamisaikana, sen sijaan,
että ne olisi poistettu.
- 61.
- Toisessa väitteessään kantaja katsoo, että neuvosto on arvioinut väärin ne
ominaisuudet, jotka liittyvät yli 75 kopiota minuutissa tuottaviin asetuksella (EY)
N:o 2380/95 ensimmäistä kertaa polkumyyntituonnilta suojattuihin
valokopiolaitteisiin. Japanilaiset viejät toimivat erityisen aggressiivisesti tähän
ylempään tehokkuusluokkaan kuuluvien valokopiolaitteiden myynnissä ja sitä
seikkaa, että polkumyyntitulli otettiin käyttöön tässä tuoteryhmässä vain kahden
vuoden ajaksi, on pidettävä yhteisön viranomaisten omien toteamusten vastaisina.
- 62.
- Tavallista paperia käyttävillä yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille tuottavilla
valokopiolaitteilla on erityinen merkitys yhteisön tuottajille. Kantaja mukaan
asetuksessa (EY) N:o 2380/95 (42 ja 46 perustelukappale) neuvosto ja komissio
esittivät, että tätä sektoria koski sekä tuonnin voimakas kasvu että huokeampien
tarjousten tekemisen yleistyminen.
- 63.
- Kantaja ei vaadi erityistä sääntelyä näiden laitteiden osalta, vaan ainoastaan vuoden
1988 perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan tavanomaisen säännön soveltamista.
Neuvosto myönsi nimittäin itsekin oikeusturvan ja minimisuojan takaamiseksi, että
ensimmäistä kertaa annettujen toimenpiteiden osalta on säädettävä viiden vuoden
soveltamisajasta.
- 64.
- Koska neuvosto ei ole esittänyt perusteluja sille, miksi se rajoitti polkumyynnin
vastaisten toimenpiteiden soveltamisajan kahteen vuoteen yllä mainittujen
valokopiolaitteiden osalta, se rikkoo lisäksi perustamissopimuksen 190 artiklaa.
- 65.
- Kantaja väittää, että tietyt japanilaiset valmistajat olivat ennen asetuksen (EY) N:o
2380/95 voimaantuloa keränneet näiden valokopiolaitteiden huomattavia varastoja
kiertääkseen polkumyynnin vastaisten toimien tavoitteiden toteutumista.
- 66.
- Kolmantena väitteenään kantaja esittää, että asetuksen (EY) N:o 2380/95
soveltamisajan rajoittaminen kahteen vuoteen on vaarallinen ennakkotapaus, joka
heikentää selvästi polkumyynnin vastaisia keinoja. Näin on asianlaita etenkin, kun
polkumyynnin voimistumisesta, vahingon kasvamisesta ja yhteisölle tärkeän
teollisuuden sektorin ylläpitämistä koskevasta huomattavasta intressistä huolimatta
yhteisön toimielimet lyhentävät polkumyynnin vastaisten toimien soveltamisaikaa.
Tämä väite ei perustu neuvoston väitteiden vastaisesti pelkästään poliittisiin
näkökohtiin.
- 67.
- Neuvosto muistuttaa aluksi, että asetuksen (EY) N:o 2380/95 103
perustelukappaleesta käy nimenomaisesti ilmi, että uudelleentarkastelumenettelyn
epätavanomaisen pitkä kesto ja se seikka, että polkumyyntitulli oli voimassa
menettelyn aikana, olivat tekijöitä, joiden perusteella neuvosto vahvisti asetuksen
soveltamisajan poikkeuksellisesti kahdeksi vuodeksi. Asetus (EY) N:o 2380/95
pidensi siis todellisuudessa polkumyyntitullin soveltamisaikaa viidellä vuodella
kahdeksalla kuukaudella ja tämän seurauksena kantajan tilanne oli suotuisampi
kuin siinä tapauksessa, että neuvosto olisi välittömästi jatkanut alkuperäisten
polkumyyntitullin voimassaoloaikaa viidellä vuodella.
- 68.
- Uudelleentarkastelumenettelyn keston osalta neuvosto katsoo sen olleen
epätavallisen pitkä, mitä tukee myös se seikka, että menettely, jonka perusteella
alkuperäinen polkumyyntitulli annettiin asetuksella 535/87, kesti vain puolitoista
vuotta.
- 69.
- Kantajan esiintuomat muut seikat kuin uudelleentarkastelumenettelyn kesto sen
näyttämiseksi, että asetuksen (EY) N:o 2380/95 soveltamisaikaa ei olisi pitänyt
rajoittaa, eivät kyseenalaista neuvoston arviointia.
- 70.
- Polkumyynnin voimistumista ja yhteisön teollisuudelle aiheutunutta vahinkoa sekä
yhteisön voimistunutta intressiä koskevat kantajan väitteet perustuvat olennaisesti
asetuksessa (EY) N:o 2380/95 esitettyihin toteamuksiin. Kuitenkaan näiden
tekijöiden ja tällä asetuksella käyttöön otetun polkumyyntitullin soveltamisajan
määrittelemisen välillä ei ole mitään yhtymäkohtaa.
- 71.
- Toiseksi neuvosto muistuttaa, että se on esittänyt asetuksen (EY) N:o 2380/95 15
perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi ei ollut mahdollista säätää erityistä
säännöstöä yli 75 kopiota minuutissa tuottavien valokopiolaitteiden osalta. Koska
ei ollut mahdollista vahvistaa erilaista polkumyyntitullin soveltamisaikaa näidenlaitteiden osalta, ei ollut myöskään tarpeen, että asetus (EY) N:o 2380/95 sisältää
erityisen perustelun tältä osin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 72.
- Aluksi on todettava, että kantaja ei voi perustellusti väittää, etteikö
uudelleentarkastelumenettelyn kesto olisi ollut epätavallisen pitkä. Riittää, että
korostetaan, että vuoden 1988 perusasetuksen 7 artiklan 9 kohdasta ilmenee, että
tutkimus lopetetaan joko sen päätökseen saattamisella tai lopullisella
toimenpiteellä. Tutkimus on tavallisesti lopetettava vuoden kuluessa menettelyn
aloittamisesta. Komissio ilmoitti uudelleentarkastelumenettelyn aloittamisesta vasta
14.8.1992 eli noin kuuden kuukauden kuluttua siitä kun se 11.2.1992 tiedotti
aikomuksestaan aloittaa uudelleentarkastelumenettely. Tämän jälkeen
uudelleentarkastelumenettely kesti elokuusta 1992 lokakuuhun 1995 eli noin 38
kuukautta.
- 73.
- On tutkittava ensinnäkin, oliko uudelleentarkastelumenettelyn epätavallisen pitkä
kesto osatekijä, jonka neuvosto saattoi laillisesti ottaa huomioon
uudelleentarkastelumenettelyn johdosta käyttöön otettujen lopullisten
polkumyyntitullien soveltamisaikaa määritellessään. Tältä osin on selvitettävä
menettelyn epätavallisen pitkän keston seuraukset toisaalta polkumyyntitullin
alaisille yrityksille ja toisaalta yhteisön teollisuudelle.
- 74.
- Polkumyyntitullin alaisten yritysten osalta asetuksella (EY) N:o 535/87 käyttöön
otetut polkumyynnin vastaiset lopulliset toimenpiteet pysyivät voimassa koko
uudelleentarkastelumenettelyn ajan vuoden 1988 perusasetuksen 15 artiklan 3
kohdan mukaisesti. Lisäksi vaikka uudelleentarkastelumenettely koski 1.7.1991 ja
30.6.1992 välistä ajanjaksoa, asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön otettujen uusien
lopullisten toimenpiteiden seurauksena oli, että polkumyynnin vastaisten
toimenpiteiden alaiset yritykset eivät voineet pyytää uuden
uudelleentarkastelumenettelyn aloittamista ennen lokakuuta 1996. Vuoden 1988
perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että
uudelleentarkastelumenettelyä koskeva pyyntö voidaan esittää vain jos vähintään
vuosi on kulunut siitä, kun tutkimus on saatettu päätökseen.
- 75.
- Yhteisön teollisuus oli uudelleentarkastelumenettelyn keston vuoksi suojattuna
polkumyyntitoimilta ainakin vuoden 1996 lokakuuhun asti.
- 76.
- Neuvosto on näin ollen perustellusti katsonut, että uudelleentarkastelumenettelyn
epätavallisen pitkä kesto vaikutti osapuolten oikeudelliseen asemaan
polkumyyntitullien alaisten yritysten vahingoksi.
- 77.
- Uudelleentarkastelumenettelyn epätavallisen pitkä kesto oikeutti menettelyn
tuloksena annettujen polkumyynnin vastaisten toimien soveltamisajan rajoittamisen.
Uudelleentarkastelumenettelyn kesto huomioon ottaen neuvoston ei voida katsoa
ylittäneen harkintavaltansa rajoja, kun se arvioi, että asetuksen (EY) N:o 2380/95
kahden vuoden soveltamisaika oli kohtuullinen. Asetuksella (EY) N:o 2380/95
käyttöön otettujen uusien lopullisten toimenpiteiden seurauksena oli, että yhteisön
teollisuutta suojattiin polkumyyntitoimia vastaan lokakuuhun 1997 saakka, eli yli
viiden vuoden ajan alkuperäisen polkumyyntitullin raukeamisesta lähtien, paitsi jos
tällä asetuksella käyttöönotettujen toimenpiteiden uudelleentarkastelumenettelyä
koskeva pyyntö olisi esitetty.
- 78.
- Seuraavaksi on tutkittava, olisivatko muut kantajan esittämät tekijät voineet johtaa
siihen, että neuvosto ei olisi voinut rajoittaa asetuksen (EY) N:o 2380/95
soveltamisaikaa kahteen vuoteen uudelleentarkastelumenettelyn epätavallisen
pitkästä kestosta huolimatta.
- 79.
- Tältä osin on korostettava ensinnäkin, että kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä
väitteensä tueksi, jonka mukaan polkumyyntitullin alaiset yritykset viivyttivät
uudelleentarkastelumenettelyä.
- 80.
- Kantajan väite on hylättävä, jonka mukaan neuvoston olisi pitänyt vahvistaa
polkumyyntitulli uudelleen viideksi vuodeksi yhteisön viranomaisten tutkimuksen
yhteydessä esittämien polkumyyntiä, sen aiheuttamia vahinkoja ja yhteisön intressiä
koskevien toteamusten perusteella.
- 81.
- Tältä osin on muistettava, että suoritettu uudelleentarkastelu koski 1.7.1991 ja
30.6.1992 välistä ajanjaksoa. Lisäksi on muistettava, että asetuksella (EY) N:o
535/87 käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimet pysyivät voimassa koko
uudelleentarkastelumenettelyn ajan. Neuvosto katsoi yhteisön viranomaisten
tutkimuksen yhteydessä esittämien polkumyyntiä, sen aiheuttamia vahinkoja ja
yhteisön intressiä koskevien toteamusten perusteella tarpeelliseksi, että asetuksella
(ETY) N:o 535/87 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimien ei anneta
raueta ja että tällä asetuksessa vahvistettu polkumyyntitulli pysytetään. Koska
asetuksella (EY) N:o 2380/95 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin
soveltamisaika oli määritelty kahdeksi vuodeksi, yhteisön teollisuutta suojeltiin
polkumyyntiä vastaan yli viiden ja puolen vuoden ajan sen jälkeen kun asetuksella
(ETY) N:o 535/87 käyttöönotettu polkumyyntitulli olisi rauennut helmikuussa 1992,
ellei uudelleentarkastelumenettelyä olisi aloitettu.
- 82.
- Kantaja ei näin ollen voi perustellusti väittää, että kyseiset toteamukset olisi pitänyt
ottaa huomioon uusia lopullisia polkumyynnin vastaisia toimia koskevaa
soveltamisaikaa vahvistettaessa. Vaikka kyseiset toteamukset olivatkin olennaisia
asetuksella (EY) N:o 2380/95 vahvistetun polkumyyntitullin määrittelemisen osalta,
kantaja ei kuitenkaan vaadi tämän tullin kumoamista.
- 83.
- Kolmanneksi kantaja katsoo, että uusien polkumyynnin vastaisten toimien
soveltamisaikaa ei olisi pitänyt rajoittaa, sillä yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille
tuottavien valokopiolaitteiden polkumyyntitulli otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön
vasta asetuksella (EY) 2380/95. On selvää, että asetuksella (ETY) N:o 535/87
käyttöön otettu polkumyyntitulli ei koskenut näitä valokopiolaitteita, sillä tuona
ajankohtana tällaisia valokopiolaitteita ei tuotu Japanista eikä yhteisön teollisuus
ei valmistanut yli 75 kopiota minuutissa tuottavia valokopiolaitteita.
- 84.
- Kantajan pyynnön mukaisesti myös yli 75 kopiota minuutissa A 4-arkille tuottavat
valokopiolaitteet sisältyivät uudelleentarkastelumenettelyyn. Tältä osin asetuksen
(EY) 2380/95 15 perustelukappaleen kolmannessa alakohdassa esitetään:
Kahden erillisen menettelyn johtaminen samasta maasta peräisin olevasta samasta
tuotteesta olisi epäjohdonmukaista ja vastoin asetuksessa (ETY) N:o 2423/88
määrättyä järjestelmää, ja siitä seuraisi ristiriitaisia tuloksia. Japanilaisten
PPC-laitteiden osalta 15 artiklan mukaisten olemassa olevien toimenpiteiden
uudelleentarkastelu aloitettiin ja se suoritettiin myös 14 ja 15 artiklan artiklan
mukaisesti, mikä perustuu näkemykseen, että 14 ja 15 artiklaa olisi sovellettava -
ja sitä itse asiassa voidaankin soveltaa - ainoastaan yhdessä. Näiden määräysten
mukaiset olemassa olevien toimenpiteiden uudelleentarkastelut voivat johtaa
kyseisten toimenpiteiden muuttamiseen. Jos uudelleentarkastelun jälkeen olemassa
olevia toimenpiteitä ei voida muuttaa niin, että ne käsittäisivät myös saman
tuotteen uusia tyyppejä koskevat toimenpiteet, kyseisten toimenpiteiden tehokkuus
heikentyisi.
- 85.
- Koska suuritehoiset valokopiolaitteet sisällytettiin uudelleentarkastelumenettelyyn
sillä perusteella, että olisi epäjohdonmukaista ja polkumyynnin vastaisten
toimenpiteiden tehokkuuden vastaista säätää kaksi eri järjestelmää samasta maasta
peräisin olevan samanlaisen tuotteen polkumyynnin osalta, neuvostolla oli oikeus
katsoa, että polkumyyntitulli oli vahvistettava samanpituiseksi ajaksi kaikkien
menettelyssä tarkoitettujen valokopiolaitteiden osalta.
- 86.
- Koska asetus (EY) N:o 2380/95 annettiin alunperin käyttöön otettujen
toimenpiteiden uudelleentarkastelumenettelyn perusteella ja menettely ulotettiin
koskemaan suuritehoisia valokopiolaitteita vasta kantajan nimenomaisen pyynnön
jälkeen, neuvosto ei ylittänyt harkintavaltaansa arvioidessaan, että viimeksi
mainittujen valokopiolaitteiden sisällyttäminen uudelleentarkastelumenettelyyn ei
voinut olla perusteena uusien lopullisten toimenpiteiden soveltamisajan
vahvistamiselle yli kahdeksi vuodeksi.
- 87.
- Kantaja ei ole esittänyt näyttöä, jonka nojalla voitaisiin katsoa perustelluksi väite,
jonka mukaan tietyt japanilaiset viejät olisivat ennen asetuksen (EY) N:o 2380/95
voimaantuloa keränneet huomattavia kyseisten valokopiolaitteiden varastoja
polkumyyntitullin kiertämiseksi. Siten ei ole tarpeen, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin tutkii, olisiko näiden valokopiolaitteiden osalta ensimmäistä kertaa
käyttöön otetun polkumyyntitullin kiertämisyritystä koskeva pitävä näyttö ollut
tekijä, joka olisi pitänyt ottaa huomioon edellä mainitulla asetuksella vahvistettujen
uusien polkumyynnin vastaisten lopullisten toimien soveltamisaikaa vahvistettaessa.
- 88.
- Siltä osin kun kantaja vetoaa perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomiseen,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että yli 75 kopiota minuutissa
A 4-arkille tuottavien valokopiolaitteiden sisällyttäminen
uudelleentarkastelumenettelyyn selitetään asetuksen (EY) N:o 2380/95 15
perustelukappaleessa kantajan nimenomaisella pyynnöllä ja sillä, että olisi
epäjohdonmukaista aloittaa kaksi eri menettelyä Japanista peräisin olevien
valokopiolaitteiden osalta. Siten koska neuvosto oli esittänyt asetuksen (EY) N:o
2380/95 103 perustelukappaleessa (ks. edellä 9 kohta) syyt, joiden vuoksi se vahvisti
asetuksen soveltamisajan kahdeksi vuodeksi, se ei ollut velvollinen perustelemaan
asetuksen soveltamisajan rajoittamista erityisesti suuritehoisten valokopiolaitteiden
osalta.
- 89.
- Neljänneksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 2380/95
soveltamisajan rajoittaminen kahteen vuoteen on vaarallinen ennakkotapaus, joka
aiheuttaa polkumyynnin vastaisten keinojen tehokkuuden heikkenemisen. Tämä
väite ei perustu minkään oikeussäännön rikkomiseen. Joka tapauksessa siltä osin
kun neuvosto esittää, että harkintavaltaan, joka mahdollistaa alunperin käyttöön
otettujen toimenpiteiden uudelleentarkastelumenettelyssä asetetun lopullisen
polkumyyntitullin soveltamisajan määrittelemisen alle viideksi vuodeksi, voidaan
vedota vain erityisissä olosuhteissa, ei voida katsoa, että asetuksen (EY) N:o
2380/95 soveltamisajan rajoittaminen kahteen vuoteen on polkumyynnin vastaisten
keinojen tehokkuutta heikentävä vaarallinen ennakkotapaus.
- 90.
- Edellä esitettyjen perustelujen nojalla ilmeistä arviointivirhettä ja
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskevat kanneperusteet on
hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee yhteisön teollisuudelle kuuluvia puolustautumisoikeuksia
ja sen oikeuksia polkumyynnin vastaisten toimien tehokkuuden varmistamiseksi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 91.
- Kantaja esittää ensin, että vähän valokopiolaitteiden lopullisten polkumyyntitullien
käyttöönoton jälkeen vuonna 1987 japanilaiset viejät kiersivät suojatoimia
rakentamalla kokoonpanotehtaita yhteisöön (ks. asetuksella (ETY) N:o 535/87
käyttöön otetun polkumyyntitullin laajentamisesta tiettyihin tavallista paperia
käyttäviin yhteisön alueella kokoonpantuihin valokopiolaitteisiin 17 päivänä
lokakuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3205/88, EYVL L 284, s. 36).
Lisäksi viejät ottivat polkumyyntitullin osittain vastatakseen siten, että käytännössä
minkäänlaista hinnannousua yhteisön markkinoilla ei todettu. Kantaja viittaa tältä
osin komission uudelleentarkastelumenettelyssä tekemiin polkumyynnin ja
huokeimpien tarjousten yleistymistä koskeviin huomioihin.
- 92.
- Kantajan mukaan on kiinnitettävä huomiota japanilaisten valokopiolaitteiden viejien
ja tuojien samanlaisiin käytäntöihin, joiden päämääränä oli hinnannousun ja
markkinaosuuksien menettämisen välttäminen sen jälkeen kun polkumyyntitulli oli
vahvistettu asetuksella (EY) N:o 2380/95. On myös otettava huomioon japanilaisten
valokopiolaitteiden valmistajien rakentamat kokoonpanotehtaat muissa Aasian
maissa, etenkin Kiinan kansantasavallassa, koska tilastot osoittavat näistä maista
yhteisöön suuntautuvan tuonnin kasvaneen. Kantajan mukaan sillä on kyseisten
valokopiolaitteiden polkumyyntitullin kiertämistä koskevia todisteita.
- 93.
- Kantaja katsoo, että tässä tilanteessa yhteisön teollisuuden on ryhdyttävä
tarpeellisiin toimenpiteisiin ja vedottava polkumyyntiä koskevissa perusasetuksissa
säädettyihin erityisiin menettelyihin, jotta voitaisiin estää polkumyyntitullinvaikutuksen häviäminen ja/tai se, että polkumyyntitullia kierretään
kokoonpanemalla valokopiolaitteita yhteisössä ja/tai kolmansissa maissa.
Polkumyyntitullin vaikutusten häviämistä (vuoden 1994 perusasetuksen 12 artikla)
ja tullin kiertämistä koskevat erityiset menettelyt (asetuksen 13 artikla) edellyttävät
kuitenkin yhteisön teollisuuden esittämää hakemusta. Hakemukseen on sisällyttävä
riittävät todisteet ja tiedot menettelyn aloittamisen perustelemista varten. Lisäksi
todisteiden kerääminen, hakemuksen valmistelu ja esittäminen, jäsenvaltioiden
kuuleminen, menettelyn aloittaminen ja komission suorittamat tutkimukset sekä
päätöksen valmisteleminen ja antaminen yhteisön viranomaisten toimesta vievät
joka tapauksessa yli kaksi vuotta.
- 94.
- Kantajan mukaan asetuksen (EY) N:o 2380/95 soveltamisajan rajoittaminen
kahteen vuoteen estää yhteisön teollisuudelta polkumyynnin vastaisia toimia
koskevassa perusasetuksessa säädetyn oikeudllisen suojan käyttämisen, sillä
soveltamisaika ei riitä sen varmistamiseen, että yhteisön teollisuudelle vuoden 1994
perusasetuksen 12 ja 13 artiklan nojalla kuuluvat oikeuden toteutetaan.
Soveltamisajan rajoittaminen loukkaa näin ollen huomattavasti yhteisön teollisuuden
oikeuksia.
- 95.
- Kantajan mukaan komissio oli ilmoittanut 7.4.1995 päivätyssä kirjeessään, että oli
tarpeen säätää sellaisesta polkumyyntiasetuksen soveltamisajasta, joka mahdollisti
polkumyynnin vastaisten toimien tehokkaan täytäntöönpanon ja tarvittaessa
perusasetuksessa säädettyjen erityisten menettelyjen aloittamisen.
- 96.
- Neuvosto korostaa aluksi, että polkumyyntitullin vaikutuksen häviämistä tai sen
kiertämistä koskevat kantajan väitteet olivat pelkästään teoreettisia, koska kantaja
ei ole esittänyt minkäänlaista näyttöä väitteiden tueksi. Tältä osin kantajan viittaus
uudelleentarkastelumenettelyssä esitettyihin toteamuksiin on merkityksetön, koska
ne koskevat aikaisempia tapahtumia. Lisäksi polkumyynnin voimistumista ei voida
selittää pelkästään polkumyyntitullin vaikutuksen häviämisellä vaan myös
normaaliarvon nousemisella. Komissio ei laskenut huokeimpien vaikutuksien
tarjouksia menettelyssä, jonka perusteella alkuperäinen polkumyyntitulli annettin
asetuksella (ETY) N:o 535/87, eli näin ollen ei ole mahdollista katsoa huokeimpien
tarjouksien yleistyneen.
- 97.
- Joka tapauksessa neuvoston mukaan ei voida katsoa, että asetuksen (EY) N:o
2380/95 soveltamisajan rajoittaminen kahdeksi vuodeksi poistaa kantajalta sille
perusasetuksessa 1994 annetun oikeussuojan. Kyseisten menettelyjen perustella
esitetyt hakemukset voivat perustua asetuksen (EY) N:o 2380/95 antamista
aikaisempiin tapahtumiin, koska uudelleentarkastelun aikana asetuksella (ETY) N:o
535/87 käyttöön otettu polkumyyntitulli oli edelleen voimassa. Kantaja olisi
tarvittaessa voinut esittää tällaisia hakemuksia uudelleentarkastelumenettelyn
aikana.
- 98.
- Neuvosto esitää, että asetuksen (EY) N:o 2380/95 soveltamisajan rajoittaminen
kahdeksi vuodeksi oli oikeutettu erityisten olosuhteiden vuoksi. Vaikka
polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisajan rajoittaminen rajoittaa
perusasetuksen 1994 12 ja 13 artiklassa säädettyhin menettelyihin vetoamista,
kyseessä on kuitenkin rajoitus, jota on pidettävä tällä asetuksella säädetyn
oikeudellisen järjestelmän kannalta hyväksyttävänä.
- 99.
- Neuvoston mukaan jos kantaja esittää näyttöä polkumyyntitullin vaikutuksen
häviämistä tai sen kiertämistä koskevista väitteistä, se voi vedota tähän näytöön
uuden uudelleentarkastelupyynnön tueksi.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 100.
- Aluksi on todettava, että käsiteltävänä olevan kanneperusteen tutkimisen on
perustuttava asetuksen (EY) N:o 2380/95 antamisajankohtana voimassa olleeseen
perusasetukseen, eli vuoden 1994 perusasetukseen, koska mahdolliset niitä
menettelyjä koskevat hakemukset, joiden tarkoituksena on yhteisön teollisuuden
suojaaminen polkumyyntitullin vaikutuksen hävittämistä tai sen kiertämistä vastaan,
oli esitettävä tämän asetuksen säännösten mukaan.
- 101.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa ei voida katsoa, että asetuksen (EY) N:o 2380/95
soveltamisajan rajoittaminen kahdeksi vuodeksi on loukannut yhteisön teollisuuden
oikeuksia polkumyyntitullin vaikutuksen häviämisen tai sen kiertämisen torjumiseksi.
- 102.
- On todettava, että kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita sen näyttämiseksi, että
asetuksen (ETY) N:o 2380/95 antamisen ajankohtana oli olemassa
polkumyyntitullin vaikutuksen häviämistä tai sen kiertämistä koskeva välitön riski.
Vuoden 1994 perusasetuksen nojalla ei ole mahdollista säätää yli viiden vuoden
ajan sovellettavista polkumyynnin vastaisista lopullisista toimenpiteistä ja on siten
selvää, että kolmen vuoden ajanjakson jälkeen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet
raukeavat viimeistään kahden vuoden määräajassa, ellei uudelleentarkastelupyyntöä
esitetä. Tästä seuraa, vaikka yhteisön teollisuuden on vaikea käytännössä vedota
polkumyyntitullin vaikutuksen häviämiseltä ja/tai sen kiertämiseltä suojaaviin
menettelyihin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden rauetessa kahden vuoden
määräajassa, tämä tilanne liittyy perusasetuksella säädettyyn oikeudelliseen
järjestelmään.
- 103.
- Käsiteltävänä oleva kanneperuste on näin ollen myös hylättävä.
Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö
- 104.
- Kantaja esittää, että komissio on ehdottanut, että polkumyynnin vastaisia lopullisia
toimenpiteitä sovellettaisin vuoden 1988 elokuuhun asti. Kuitenkin polkumyynnin
vastaisessa komiteassa ja neuvostossa käydyissä keskusteluissa muutamien
jäsenvaltioden edustajat olivat vaatineet lopullisten toimenpiteiden soveltamisajan
lyhentämistä. Siltä osin kuin kantajalla ei ole tietoa lyhentämisen tueksi esitetyistä
perusteista, kantaja pyytää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta velvoittamaan
komission ja neuvoston esittämään polkumyynnin vastaisen komiteassa ja
neuvostossa käsitellyt komission ehdotusta koskevat selonteot.
- 105.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että toimielinten sisäisten
asiakirjojen tutkiminen sen tarkistamiseksi, ovatko riidanalaiseen säädökseen
vaikuttaneet muut kuin säädöksen perusteluissa esitetyt tai toimielimen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esiin tuomat näkökohdat, on
poikkeuksellinen asian selvittämistoimi. Tällainen toimi edellyttää, että kyseisen
päätöksen antamiseen liittyvät seikat herättävät vakavia epäilyksiä sen todellisista
perusteluista ja etenkin siitä, että perustelut eivät ole yhteisön oikeuden tavoitteiden
mukaisia ja että kyseessä on näin ollen harkintavallan väärinkäyttö (ks. yhdistetyt
asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, määräys 18.6.1986, Kok. 1986,
s. 1899, 11 kohta).
- 106.
- Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kantaja ei ole esittänyt harkintavallan
väärinkäyttöä koskevaa kanneperustetta eikä syitä, joiden perusteella se katsoo, että
asetuksen (ETY) N:o 2380/95 perustelut eivät ole samat kuin asetuksen antamiseen
liittyvässä menettelyssä esitetyt perustelut.
- 107.
- Kantajan asiakirjojen esittämistä koskevaa vaatimusta ei näin ollen voida hyväksyä.
- 108.
- Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 109.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska neuvosto on sitä
vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne hylätään.
- 2.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Vesterdorf Bellamy Moura Ramos
|
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
laajennetun ensimmäisen jaoston puheenjohtaja