Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PRIIT PIKAMÄE
13 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑379/23
Guldbrev AB
vastaan
Konsumentombudsmannen
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sveahovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolen (Svean hovioikeus, joka toimii ylempänä patentti- ja markkinatuomioistuimena, Ruotsi))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Direktiivi 2005/29/EY – 2 artiklan c, d ja i alakohta sekä 3 artiklan 1 kohta – Kullan arviointia ja ostamista koskeva yhdistetty tarjous – Käsitteet tuote ja elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt
1. Sovelletaanko sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annettua direktiiviä 2005/29/EY(2) tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja ostaa tuotteen (käsiteltävässä asiassa kullan) kuluttajalta, ja tämän oston edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittaja itse suorittaa etukäteen kyseistä tuotetta koskevan arviointipalvelun, jossa määritetään tällä tavalla ostohinta?
2. Tämä on olennaisilta osin kysymys, joka unionin tuomioistuimen on tutkittava käsiteltävässä asiassa, joka koskee ennakkoratkaisupyyntöä, jonka Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolen (Svean hovioikeus, joka toimii ylempänä patentti- ja markkinatuomioistuimena, Ruotsi) on esittänyt ja joka koskee direktiivin 2005/29 2 artiklan c, d ja i kohdan sekä 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
3. Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa ovat vastakkain Ruotsin oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö Guldbrev AB (jäljempänä Guldbrev) ja Konsumentombudsmannen (kuluttaja-asiamies, Ruotsi; jäljempänä kuluttaja-asiamies) ja joka koskee kuluttaja-asiamiehen nostamaa kannetta Guldbrevin määräämiseksi lopettamaan tietyt sopimattomat kaupalliset menettelyt, jotka liittyvät kullan arviointiin ja ostamiseen kuluttajilta.
4. Unionin tuomioistuimella on käsiteltävässä asiassa mahdollisuus täsmentää oikeuskäytäntöään, joka koskee direktiivissä 2005/29 tarkoitettuja käsitteitä tuote ja elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimattomat kaupalliset menettelyt, erityisesti uudenlaisessa tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja ostaa tuotteen kuluttajalta eikä päinvastoin, kuten asia yleensä on.
I Oikeussäännöt
A Unionin oikeus
5. Direktiivin 2005/29 2 artiklan, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, sanamuoto on seuraava:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
c) ’tuotteella’ tavaraa tai palvelua, kiinteä omaisuus, oikeudet ja velvoitteet mukaan luettuina;
d) ’elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyillä’ (jäljempänä myös ’kaupallisilla menettelyillä’) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;
– –
i) ’ostokehotuksella’ kaupallista viestiä, jossa ilmaistaan tuotteen ominaispiirteet ja hinta käytetylle kaupallisen viestinnän keinolle asianmukaisella tavalla ja näin mahdollistetaan kuluttajalle ostoksen tekeminen;
– –”
6. Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen.”
B Ruotsin oikeus
7. Direktiivi 2005/29 on saatettu osaksi Ruotsin oikeusjärjestystä markkinointilailla (2008:486) (marknadsföringslagen (2008:486), jäljempänä markkinointilaki).
II Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa
8. Guldbrev on yhtiö, joka ostaa kultaa internetissä ja jonka toimintaan kuuluu kullan arviointi ja ostaminen kuluttajilta. Guldbrevillä ei ole fyysisiä myymälöitä, vaan se harjoittaa ostotoimintaa ja hintavertailupalvelua eri verkkosivustoilla. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat väitteet ja muut toimenpiteet esitettiin Guldbrevin verkkosivustoilla, sosiaalisessa mediassa ja Guldbrevin kuluttajille lähettämissä kirjeissä.
9. Kuluttaja-asiamies vaati Guldbrevin tiettyjen markkinointitoimien kieltämistä ja sen velvoittamista antamaan kuluttajille tiettyjä tietoja.
10. Kuluttaja-asiamies väittää, että Guldbrevin markkinoima tuote on katsottava yhdistetyksi tarjoukseksi, jossa arvioidaan ja ostetaan kultaa. Guldbrevin markkinointiin, joka toteutetaan Googlen mainoksilla ja verkkosivustoilla vertailuvälineellä, on tältä osin sovellettava markkinointilakia ja sitä on pidettävä harhaanjohtavana ja sopimattomana direktiivin 2005/29(3) sekä tämän lain(4) nojalla.
11. Kuluttaja-asiamiehen mukaan kullan hinnan markkinointi on direktiivin 2005/29 liitteessä I olevien useiden säännösten vastaista täkymainontaa ja täkymyyntiä.(5) Guldbrev ei riittävän selvästi yksilöinyt verkkosivustoa mainonnaksi, eikä se ilmoittanut, että Guldbrev on markkinoinnin lähettäjä. Guldbrevin markkinoimat enimmäishinnat ovat kohtuuttomia ja ennalta arvaamattomia tai mahdottomia Guldbrevin asettamien vaatimusten vuoksi. Guldbreviä moititaan myös harhaanjohtavista hintaväitteistä, jotka vaikuttavat kuluttajan kykyyn tehdä perusteltu ratkaisu.
12. Guldbrev kiisti kuluttaja-asiamiehen väitteet ja väitti lähinnä, ettei käsiteltävässä asiassa ole olemassa mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin soveltaa direktiiviä 2005/29 tai markkinointilakia, koska kyseiset toimenpiteet koskevat ostopalveluita. Guldbrevin mukaan markkinointi ei missään tapauksessa ollut harhaanjohtavaa eikä sopimatonta.
13. Ensimmäisen asteen tuomioistuin Patent- och marknadsdomstolen (patentti- ja markkinatuomioistuin, Ruotsi) katsoi, että Guldbrevin toimintansa yhteydessä toteuttamat toimenpiteet olivat kaupallisia menettelyjä, jotka kuuluvat direktiivin 2005/29 soveltamisalaan. Patent- och marknadsdomstolen totesi, ettei kuluttaja-asiamiehen väitteiden kohteena olevien toimenpiteiden voitu sellaisinaan katsoa jäävän markkinointilain soveltamisalan ulkopuolelle. Patent- och marknadsdomstolen näin ollen kielsi tietyt markkinointitoimenpiteet ja määräsi Guldbrevin antamaan tietyt tiedot markkinointinsa yhteydessä.
14. Guldbrev on valittanut Patent- och marknadsdomstolenin tuomion joistakin osista ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen ja vaatinut kuluttaja-asiamiehen kanteen hylkäämistä.
15. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava muun muassa siitä, onko Guldbrevin toteuttamia toimenpiteitä pidettävä sopimattomana kaupallisena menettelynä. Tämän asiakysymyksen tutkimiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ensin selvitettävä, sovelletaanko direktiiviä 2005/29 ja markkinointilakia käsiteltävän asian tosiseikkoihin. Sen on näin ollen ratkaistava, voidaanko direktiivin 2005/29 2 artiklan c, d ja i alakohdan sekä 3 artiklan 1 kohdan nojalla kullan arviointia ja ostamista kuluttajilta sekä käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia toimenpiteitä pitää direktiivissä 2005/29 tarkoitettuna kaupallisena menettelynä.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tässä yhteydessä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseinen markkinointi voi sellaisenaan olla direktiivissä 2005/29 tarkoitettu kaupallinen menettely, jos se koskee tässä direktiivissä tarkoitettua tuotetta. Unionin tuomioistuimen ei kuitenkaan ole tiettävästi vielä lausunut siitä, koskeeko käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva elinkeinonharjoittajan tarjous direktiivissä 2005/29 tarkoitettua tuotetta, millä on merkitystä sen osalta, onko kansallisen oikeuden – eli markkinointilain – säännöksiä tulkittava direktiivin 2005/29 aineellisten säännösten valossa.
17. Tässä tilanteessa Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko kullan arviointi ja ostaminen kuluttajilta [direktiivin 2005/29] 2 artiklan c, d ja i alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuote (yhdistetty tuote) pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko kullan arviointi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa direktiivissä tarkoitettu tuote?”
18. Guldbrev, kuluttaja-asiamies ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle.
III Arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2005/29 2 artiklan c, d ja i alakohtaa sekä 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että liiketointa, joka sisältää yhdistetyn tarjouksen, joka koskee sitä, että elinkeinonharjoittaja arvioi tavaran – käsiteltävässä asiassa kullan – kuluttajalle ja ostaa kyseisen tavaran tältä kuluttajalta, on pidettävä näissä säännöksissä tarkoitettuna tuotteena.
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tämän kysymykseen määrittääkseen, sovelletaanko direktiiviä 2005/29 sen käsiteltävänä olevassa asiassa siten, että kansallisen markkinointilain merkityksellisiä säännöksiä on tulkittava tämän direktiivin aineellisten säännösten valossa. Tämä ennakkoratkaisukysymys koskee siten yksinomaan direktiivin 2005/29 soveltamisalaa eikä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten kaupallisten tointen mahdollista sopimatonta luonnetta. Keskityn näin ollen arvioinnissani tähän seikkaan.
21. Unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet asianosaiset ovat eri mieltä tähän kysymykseen annettavasta vastauksesta. Kuluttaja-asiamies ja komissio väittävät, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, kun taas Guldbrev väittää sitä vastoin, että käsiteltävässä asiassa liiketointa, jossa yhdistetään kullan arviointi ja ostaminen, ei voida pitää direktiivissä 2005/29 tarkoitettuna tuotteena.
22. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi on aluksi muistettava, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 2005/29 1 artiklasta ja johdanto-osan 23 perustelukappaleesta seuraa muun muassa, että tämän direktiivin tavoitteena on taata korkeatasoinen yhteinen kuluttajansuoja yhdenmukaistamalla täysin säännöt, jotka koskevat sopimattomia kaupallisia menettelyjä.(6)
23. Seuraavaksi unionin tuomioistuin on myös katsonut, että direktiiville 2005/29 on tunnusomaista erityisen laaja asiallinen soveltamisala, koska unionin lainsäätäjä on määritellyt tässä direktiivissä tarkoitetun kaupallisen menettelyn käsitteen erittäin laajasti, sillä tällaisilla kaupallisilla menettelyillä tarkoitetaan kyseisen direktiivin 2 artiklan d alakohdassa ”elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia”.(7)
24. Unionin tuomioistuin on todennut tässä yhteydessä, että direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettu ainoa kriteeri perustuu siihen, että elinkeinonharjoittajan menettelyn on liityttävä välittömästi tuotteen tai palvelun myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajalle.(8)
25. Käsiteltävän asian yhteydessä on lisäksi muistettava, että unionin tuomioistuin on myös katsonut, että yhdistetyt tarjoukset, jotka perustuvat vähintään kahden erillisen tuotteen tai palvelun yhdistämiseen yhdeksi tarjoukseksi, ovat kaupallisia toimia, jotka kuuluvat selvästi joidenkin toimijoiden kaupalliseen strategiaan ja joilla pyritään välittömästi edistämään niiden myyntiä ja menekkiä. Tästä seuraa, että niitä on pidettävä direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuina kaupallisina menettelyinä ja että ne näin ollen kuuluvat sen soveltamisalaan.(9)
26. Tämän oikeuskäytännön perusteella on tutkittava, kuuluvatko senkaltaiset kaupalliset toimet, joista on kyse ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, direktiivin 2005/29 soveltamisalaan.
27. Käsiteltävässä asiassa nämä kaupalliset toimet muodostuvat yhtäältä elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittamasta kullan arviointipalvelusta ja toisaalta siitä, että elinkeinonharjoittaja ostaa tämän arvioinnin perusteella kullan samalta kuluttajalta.
28. Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksestä ilmenee, että kyseisen elinkeinonharjoittajan kaupallisessa tarjouksessa nämä kaksi tointa on yhdistetty eivätkä ne ole toisistaan erotettavissa, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia. Tästä päätöksestä käy nimittäin ilmi, että elinkeinonharjoittaja on valmis ostamaan kullan kuluttajalta ainoastaan, jos tämä kuluttaja hyväksyy kyseisen elinkeinonharjoittajan tämän kullan laadun ja ostohinnan määrittämiseksi suorittaman arviointipalvelun. Kullan hinta määritetään arviointihetkellä ja kuluttajan on hyväksyttävä tämä hinta saadakseen kullan myytyä.
29. Kuten komissio perustellusti väittää, tässä yhteydessä ei ole epäilystä siitä, että elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittamaa kullan arviointipalvelua on pidettävä direktiivin 2005/29 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuna tuotteena, joka määritelmänsä mukaan sisältää palvelut. Direktiivin 2005/29 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetut kuluttajiin sovellettavat kaupalliset menettelyt, jotka koskevat tällaista tuotetta, kuuluvat näin ollen selvästi tämän direktiivin soveltamisalaan.
30. Kaupallisen toimen osalta, joka koskee sitä, että elinkeinonharjoittaja ostaa kullan kuluttajalta, voi kuitenkin jäädä epäilyksiä. Kun elinkeinonharjoittaja ostaa tuotteen kuluttajalta, voitaisiin nimittäin katsoa, ettei tämä ”liit[y] välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille”, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään. Tällainen kaupallinen toimi näet koskee sitä vastoin pikemminkin sitä, että kuluttaja toimittaa tuotteen elinkeinonharjoittajalle.
31. Koska edellä 28 kohdassa mainitut kyseiset kaksi kaupallista tointa on yhdistetty eivätkä ne ole toisistaan erotettavissa, on mielestäni kuitenkin katsottava, että käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, että kaupallinen toimi, joka koskee sitä, että elinkeinonharjoittaja ostaa kullan kuluttajalta, ”liittyy välittömästi” direktiivin 2005/29 2 artiklan c alakohdan määritelmän mukaiseen tuotteeseen eli elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittaman kullan arviointipalveluun.
32. Koska elinkeinonharjoittaja on valmis ostamaan kullan kuluttajalta ainoastaan, jos tämä kuluttaja hyväksyy kyseisen elinkeinonharjoittajan kyseisen kullan laadun ja ostohinnan määrittämiseksi suorittaman arviointipalvelun, on katsottava, että nämä kaksi kaupallista tointa, jotka eivät ole toisistaan erotettavissa, muodostavat yhden tuotteen, mikä kuuluu selvästi, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, elinkeinonharjoittajan kaupalliseen strategiaan, jolla pyritään välittömästi edistämään tämän tuotteen myyntiä ja menekkiä. Tästä seuraa, että yhdistettyä tarjousta – joka koskee kullan ostamista, jonka edellytyksenä on kullan arviointipalvelun hyväksyminen – on pidettävä direktiivin 2005/292 artiklan d alakohdassa tarkoitettuna kaupallisena menettelynä ja se näin ollen kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.
33. Huomautan tältä osin ensinnäkin, että edellä esitetty tulkinta on ainoa, joka on omiaan varmistamaan direktiivin 2005/29 täyden vaikutuksen takaamalla sen, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan taistellaan tehokkaasti korkeatasoista kuluttajansuojaa koskevan vaatimuksen mukaisesti.(10) Vastakkainen tulkinta, jonka mukaan direktiiviä 2005/29 ei voida soveltaa, nimittäin johtaisi siihen, että kyseisten kuluttajien taloudelliset edut jäävät vaille suojelua, koska kaupalliset menettelyt, joilla pyritään välittömästi vaikuttamaan kuluttajien ratkaisuihin, jäisivät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mikä olisi selvästi tämän direktiivin tavoitteiden vastaista.(11)
34. Toiseksi ehdottamani direktiivin 2005/29 merkityksellisiä säännöksiä koskeva tulkinta on myös sopusoinnussa sen erittäin laajan ulottuvuuden kanssa, joka – kuten olen huomauttanut tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohdassa – tämän direktiivin asiallisella soveltamisalalla on jo oikeuskäytännössä tunnustettu olevan.(12)
35. Kolmanneksi ehdottamani tulkinta vastaa komission näkemystä, jonka se on ilmaissut tiedonannossaan, jonka otsikkona on ”Ohjeet sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY tulkintaa ja soveltamista varten”.(13)
36. Komissio yhtäältä ottaa huomioon näiden ohjeiden 2.3.2 kohdassa sen, että voi olla olemassa käsiteltävän asian tilannetta vastaavia tilanteita, ”joissa kuluttajan elinkeinonharjoittajalle suorittaman tuotteen myynnin sekä (eri) tuotteen myynnin edistämisen, myymisen tai toimittamisen kuluttajalle välillä voidaan todeta olevan yhteys”. Komission mukaan tällaiset tilanteet kuuluvat direktiivin 2005/29 soveltamisalaan.
37. Komissio toisaalta toteaa näiden ohjeiden samassa kohdassa nimenomaisesti, että kuluttajan suorittaman kullan myynnin voidaan joissain tilanteissa todeta liittyvän riittävän välittömästi elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittamaan kullan myyntiin tai arviointipalveluun.
38. Tällaisten ohjeiden kaltaisia asiakirjoja, vaikka niitä ei olekaan pidettävä sitovina eivätkä ne millään tavalla sido unionin tuomioistuinta, voidaan oikeuskäytännön mukaan kuitenkin käyttää apuna direktiivin 2005/29 kaltaisen unionin johdetun oikeuden tulkinnassa.(14)
39. Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on mielestäni siis vastattava, että direktiivin 2005/29 2 artiklan c, d ja i alakohtaa sekä 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittamaa tavaran arviointipalvelua ja toisaalta sitä, että tämä elinkeinonharjoittaja ostaa kyseisen tavaran tältä kuluttajalta, minkä edellytyksenä on tämän arvioinnin perusteella määritetyn hinnan hyväksyminen, on pidettävä näissä säännöksissä tarkoitettuna tuotteena.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
40. Koska tämä kysymys on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata, jos unionin tuomioistuin tulkitsee direktiivin 2005/29 2 artiklan c, d ja i alakohdan sekä 3 artiklan 1 kohdan säännöksiä tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa esittämälläni tavalla.
41. Joka tapauksessa tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohdassa esittämistäni toteamuksista ilmenee, että mielestäni toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on myöskin vastattava myöntävästi.
IV Ratkaisuehdotus
42. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Svea hovrätt, Patent- och marknadsöverdomstolenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan c, d ja i alakohtaa sekä 3 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
yhtäältä elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suorittamaa tavaran arviointipalvelua ja toisaalta sitä, että tämä elinkeinonharjoittaja ostaa kyseisen tavaran tältä kuluttajalta, minkä edellytyksenä on tämän arvioinnin perusteella määritetyn hinnan hyväksyminen, on pidettävä näissä säännöksissä tarkoitettuna tuotteena.