Language of document : ECLI:EU:T:2010:517

Asia T-427/08

Confédération européenne des associations d’horlogers-réparateurs (CEAHR)

vastaan

Euroopan komissio

Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Kantelun hylkäävä päätös – Sveitsiläisten kellonvalmistajien kieltäytyminen toimittamasta varaosia itsenäisille kellonkorjaajille – Yhteisön etu – Merkitykselliset markkinat – Ensimarkkinat ja myynnin jälkeiset markkinat – Perusteluvelvollisuus – Ilmeinen arviointivirhe

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Asioiden tärkeysjärjestykseen asettaminen komissiossa

(EY 81, EY 82 ja EY 85 artikla)

2.      Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Markkinoiden määrittelyä koskevat perusteet – Ensimarkkinat ja myynnin jälkeiset markkinat

(EY 82 artikla)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Asian tutkintaan liittyvän yhteisön edun huomioon ottaminen – Arviointiperusteet

(EY 81 ja EY 82 artikla)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kantelujen tutkiminen – Asian käsittelyn lopettamisesta tehdyn päätöksen perusteleminen sillä, että kantelijalla on mahdollisuus saattaa asia kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Lainmukaisuus – Edellytys

(EY 81 ja EY 82 artikla)

1.      Komission, jonka EY 85 artiklan 1 kohdan mukaan on huolehdittava EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisesta, edellytetään määrittelevän ja panevan täytäntöön unionin kilpailupolitiikan, ja sillä on tätä varten harkintavaltaa kantelujen käsittelemisessä.

Kun komissio päättää tätä harkintavaltaa käyttäessään asettaa käsittelemänsä kantelut tärkeysjärjestykseen, se voi paitsi vahvistaa järjestyksen, jonka mukaan kantelut käsitellään, myös hylätä kantelun sillä perusteella, ettei asiaan liity sellaista riittävää yhteisön etua, jonka perusteella olisi tarpeen jatkaa asian tutkimista.

Komission harkintavalta ei ole kuitenkaan rajaton. Jotta komissio voi päättää kantelua koskevista jatkotoimenpiteistä, sen on kiinnitettävä huomiota kaikkiin merkityksellisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin. Sen on etenkin tutkittava huolellisesti kaikki ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka kantelija saattaa sen tietoon. Lisäksi komissiota sitoo perusteluvelvollisuus sen kieltäytyessä jatkamasta kantelun käsittelyä, ja perustelujen on oltava riittävän täsmälliset ja yksityiskohtaiset, jotta unionin yleisen tuomioistuimen on mahdollista tehokkaasti valvoa tapaa, jolla komissio on käyttänyt harkintavaltaansa määritellessään asioiden tärkeysjärjestystä.

Komissiolle kantelujen käsittelemisen yhteydessä kuuluvan harkintavallan käyttämisen valvonta unionin tuomioistuimissa ei saa johtaa siihen, että unionin tuomioistuimet korvaavat komission yhteisön etua koskevan arvioinnin omalla arvioinnillaan, vaan tuomioistuinvalvonnan tarkoituksena on sen selvittäminen, ettei riidanalainen päätös perustu asiallisesti virheellisiin tosiseikkoihin tai ettei siihen liity oikeudellista virhettä, ilmeistä arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä.

(ks. 26–28 ja 65 kohta)

2.      Merkityksellisten markkinoiden käsite merkitsee määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevan menettelyn yhteydessä sitä, että niille kuuluvien tavaroiden tai palveluiden välillä voi olla toimivaa kilpailua, mikä edellyttää, että kaikki samoille markkinoille kuuluvat tavarat tai palvelut ovat riittävässä määrin keskenään vaihdettavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta. Keskinäistä vaihdettavuutta tai keskinäistä korvattavuutta ei arvioida pelkästään kyseessä olevien tavaroiden tai palveluiden objektiivisten ominaisuuksien perusteella, vaan huomioon on otettava myös markkinoiden kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne.

Myös merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta annetusta komission tiedonannosta ilmenee, että kyseisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.

Tämän tiedonannon mukaan kysynnän korvattavuuden arviointiin kuuluu sellaisten tuotteiden määritteleminen, joita kuluttaja pitää korvattavissa olevina tuotteina. Yksi mahdollinen tapa tehdä tämä määritelmä on olettaa, että suhteellisissa hinnoissa tapahtuu pieni, pysyvä muutos, ja arvioida asiakkaiden todennäköiset reaktiot tähän hinnannousuun. Tämän tiedonannon 17 kohdassa täsmennetään, että kysymys kuuluu, vaihtaisivatko osapuolten asiakkaat helposti saatavilla oleviin korvaaviin tuotteisiin vastatakseen oletettuun pieneen (5–10 prosentin), mutta pysyvään hinnanmuutokseen kyseisten tuotteiden hinnoissa kyseisillä alueilla. Jos korvaamista esiintyy niin paljon, että hinnankorotus muuttuu kannattamattomaksi siitä seuraavien myyntitappioiden vuoksi, merkityksellisiin markkinoihin otetaan mukaan muita korvaavia tuotteita.

Tämän tiedonannon 56 kohdassa todetaan, että tietyillä alueilla edellä kuvailtujen periaatteiden soveltamisessa on oltava huolellisia. Näin on esimerkiksi silloin, kun tarkastellaan primääri- ja sekundäärimarkkinoita, ja erityisesti silloin, kun yritysten käyttäytymistä tiettynä ajankohtana on tarkasteltava EY 82 artiklan nojalla. Tällaisissa tapauksissa markkinoiden määrittely tapahtuu samalla tavoin eli asiakkaiden reaktiot suhteellisiin hintamuutoksiin arvioidaan ostopäätösten perusteella ottaen kuitenkin huomioon lähimarkkinoiden asettamat rajoitukset korvaamismahdollisuuksille. Esimerkiksi varaosien kaltaisten sekundäärituotteiden markkinat voidaan määritellä suppeasti, jos yhteensopivuus primäärituotteen kanssa on tärkeää. Jos yhteensopivia sekundäärituotteita on vaikea löytää ja samanaikaisesti primäärituotteet ovat kalliita ja pitkäikäisiä, sekundäärituotteiden hinnankorotukset voivat olla kannattavia. Erilaiseen markkinoiden määritelmään voidaan päätyä, jos sekundäärituotteet voidaan helposti korvata toisillaan tai jos primäärituotteet ovat sellaisia, että kuluttajat voivat reagoida nopeasti ja suoraan sekundäärituotteen hinnankorotuksiin.

Edellä esitetyn perusteella komissio on voinut perustellusti katsoa, että tietyn tuotemerkin primäärituotteiden varaosien markkinat eivät voi muodostaa erillisiä merkityksellisiä markkinoita kahdessa tilanteessa: ensinnäkin silloin, kun kuluttaja voi siirtyä käyttämään toisen valmistajan valmistamia varaosia, ja toiseksi silloin, kun kuluttaja voi siirtyä käyttämään toista primäärituotetta välttyäkseen varaosien myynnin jälkeisillä markkinoilla tehdyltä hinnankorotukselta. Tämä toteamus pätee kuitenkin sillä ehdolla, että näytetään toteen, että jos sekundäärituotteiden hintoja korotettaisiin maltillisesti ja pysyvästi, riittävä määrä kuluttajia siirtyisi käyttämään muita primääri- tai sekundäärituotteita tehdäkseen tällaisen hinnankorotuksen kannattamattomaksi. Täysin teoreettinen mahdollisuus siirtyä käyttämään toista primäärituotetta ei näin ollen riitä näytöksi merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä varten.

Lisäksi edellä esitetyn perusteella pelkkä kuluttajan mahdollisuus valita jokin lukuisista primäärituotteen olemassa olevista tavaramerkeistä ei riitä siihen, että ensimarkkinoita ja myynnin jälkeisiä markkinoita voitaisiin käsitellä yksinä markkinoina, jos ei näytetä toteen, että tämä valinta tehdään erityisesti sekundäärimarkkinoiden kilpailuolosuhteiden perusteella. Jos tietyt taloudelliset toimijat ovat erikoistuneita ja ovat aktiivisia ainoastaan ensimarkkinoiden myynnin jälkeisillä markkinoilla, on lisäksi painava syy katsoa, että on olemassa erityiset markkinat.

(ks. 67–70, 79, 80, 102, 105 ja 108 kohta)

3.      Komission on asian tutkimisen jatkamiseen liittyvää yhteisön etua arvioidessaan otettava huomioon yksittäistapauksen olosuhteet ja erityisesti sen käsiteltäväksi saatetussa kantelussa sille esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Jotta komissio voisi parhaalla mahdollisella tavalla täyttää tehtävänsä valvoa EY 81 ja EY 82 artiklan noudattamista, sen on erityisesti verrattava keskenään tapahtuneeksi väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen merkitystä yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta, sitä todennäköisyyttä, että se voi todeta rikkomisen tapahtuneen, ja sitä, miten laajoja tarpeelliset tutkimukset olisivat.

(ks. 158 kohta)

4.      Silloin, kun kantelussa tarkoitetun rikkomisen vaikutukset ulottuvat olennaisilta osin ainoastaan yhden jäsenvaltion alueelle ja kun kantelija on saattanut tätä rikkomista koskevia asioita tämän jäsenvaltion toimivaltaisten tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten käsiteltäväksi, komissiolla on oikeus hylätä kantelu yhteisön edun puuttumisen vuoksi, edellyttäen kuitenkin, että kansalliset tuomioistuimet ja viranomaiset pystyvät turvaamaan kantelijan oikeudet tyydyttävällä tavalla, mikä edellyttää sitä, että ne kykenevät selvittämään asian tosiseikat ja tämän perusteella toteamaan, merkitsevätkö kantelussa kyseessä olevat menettelytavat perustamissopimuksen edellä mainittujen kilpailumääräysten rikkomista.

Pelkästään toteamuksen, jonka mukaan kansalliset viranomaiset ja kansalliset tuomioistuimet soveltuvat hyvin käsittelemään kantelun kohteena olevia mahdollisia rikkomisia, perusteella ei voida kuitenkaan päätellä riittävän yhteisön edun puuttumista, kun kritisoitu menettelytapa koskee ainakin viittä jäsenvaltiota ja mahdollisesti jopa kaikkia jäsenvaltioita, ja se on sellaisten yritysten harjoittama, joiden kotipaikat ja valmistuspaikat sijaitsevat unionin ulkopuolella, mikä viittaa siihen, että unionin tasolla toteutettavat toimenpiteet voisivat olla tehokkaampia kuin useat kansallisella tasolla toteutettavat toimenpiteet.

(ks. 173 ja 176 kohta)