Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Linea Gig S.r.l.:n (selvitystilassa oleva yhtiö) 30.12.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-398/02)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Linea Gig S.r.l. on nostanut 30.12.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajina ovat asianajajat Lucio D'Amario ja Bruno Calzia.

Kantaja vaatii ensisijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa kanteen kohteena oleva komission päätöksen kokonaisuudessaan tai siltä osin kuin se kohdistuu kantajaan

toissijaisesti se vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa tämän päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään sakko kantajalle

(tai että kantajalle määrätyn sakon määrää lasketaan

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

(velvoittaa komission vastaamaan kaikista kuluista, joita kantajalle on aiheutunut hallinnollisesta menettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut:

Kanne koskee 30.10.2002 tehdyn komission päätöksen (COMP/35.587 PO Video Games, COMP/35.706 Nintendo Distribution ja COMP/36.321 Omega-Nintendo; C(2002) 4072 lopull.) kumoamista. Komissio on päätöksessään todennut kantajan rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohdan ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, koska se on 1.10.1992(31.12.1997 välisenä aikana osallistunut Nintendo pelikonsolien ja niihin sopivien videopelikasettien markkinoilla sopimuksiin ja yhteisjärjestelyihin, joilla on pyritty ja kyetty rajoittamaan Nintendo konsolien ja pelikasettien rinnakkaistuontia. Kantajan on todettu konkreettisesti osallistuneen jakelusopimukseen, jolla asetettiin vientikieltoja, ja toimittaneen tietoja, joiden avulla rinnakkaistuonnin alkuperä on pyritty selvittämään. Kantajalle on lisäksi määrätty 1,5 miljoonan euron suuruinen sakko.

Kantaja ei kiistä aineellisia seikkoja, joihin päätös perustuu. Se väittää kuitenkin, että komission päätöstä rasittaa oikeudellinen virhe useista eri syistä ja esittää väitteidensä tueksi seuraavaa:

- EY 81 artiklaa on sovellettu väärin Linean ja Nintendo Corporation Ltd.:n välisen ensimmäisen jakelusopimuksen osalta ja sen osalta, minkälainen vastuu kantajalla on katsottu olevan osapuolten välisistä kilpailunvastaisista käytännöistä.

- Kanteen kohteena oleva päätös on ristiriitainen ja EY 253 artiklan vastainen. Siitä huolimatta, että komission mukaan Nintendon ja sen vähittäismyynti- ja tukkumyyntiasiakkaiden väliset suhteet ja John Menziesin ja hänen asiakkaidensa väliset suhteet ovat samanalaiset kuin Nintendon ja sen hyväksyttyjen jakelijoiden väliset suhteet, komissio on hyväksynyt erilaiset syytteet ja seuraamukset katsoen, että ainoastaan Nintendo ja kansalliset jakelijat ovat osallistuneet asiassa kyseessä oleviin sopimuksiin ja järjestelyihin.

- Sitä taloudellista tilannetta, jossa sopimukset ja järjestelyt, joista osapuolia syytetään, on toteutettu, ei ole asianmukaisesti arvioitu. Komissio ei ole yksityiskohtaisesti määritellyt relevantteja markkinoita, arvioinut Nintendon asemaa tällä tavoin yksilöidyillä relevanteilla markkinoilla tyytyen ainoastaan tarkastelemaan sen markkinaosuuksia tietyissä jäsenvaltioissa, eikä se ole arvioinut Nintendon asemaa markkinoilla vuonna 1992, eli vuonna, jolloin jakelusopimukset tehtiin, eikä 1992(1997 välisellä jaksolla, ottaen täysin sattumanvaraisesti huomioon tietyt määrätyt vuodet.

- Asetuksen (ETY) N:o 17/26 15 artiklan 2 kohtaa ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta on loukattu arvioimalla väärin kantajan menettelyn taustalla olevat tavoitteet ja seuraamuksen suuruutta määritettäessä, koska sakko on suurempi kuin maksimituotto, minkä lisäksi sakon perusta on määritetty väärin eikä lievennysperusteita ole sovellettu.

____________