Kanne 18.12.2013 – Italian international film v. EACEA

(Asia T-676/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian international film Srl (Rooma, Italia) (edustajat: asianajaja A. Fratini ja asianajaja B. Bettelli)

Vastaaja: Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja näin ollen kumoamaan EACEA:n 8.10.2013 tekemän päätöksen hylätä Only God Forgives-nimistä elokuvaa koskeva hanke ehdotuspyynnön EACEA/21/12 yhteydessä

määräämään EACEA:n suorittamaan kaikki tästä seuraavat toimenpiteet

velvoittamaan EACEA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella riitautetaan koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston päätös hylätä Only God Forgives-nimistä elokuvaa koskeva hanke EACEA:n ehdotuspyynnön EACEA/21/12 (MEDIA 2007 – Tuki eurooppalaisten elokuvien levitykseen maan ulkopuolelle – valituille elokuville tarkoitettu tuki 2013) (2012/C 300/07) yhteydessä

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan ja varainhoitoasetuksen 133 artiklan 3 kohdan rikkomiseen puutteellisten perustelujen takia

Kantaja esittää erityisesti, ettei se käsitä, millä perusteella vastaaja päätyi tässä tapauksessa katsomaan, ettei kantajan esittämä hanke ollut tukikelpoinen. Riidanalaisessa päätöksessä oleva hylkäämisen perustelu eroaa nimittäin sitä aiemmasta 7.8.2013 päivätystä kirjeestä, jossa todettiin, ettei ohjeissa olevaa kelpoisuusperustetta ollut noudatettu, ilmenevästä perustelusta. Tämä kelpoisuusperuste oli kuitenkin eri kuin kirjeen valmiiksi painetussa osassa oleva peruste (ettei kantaja suorita itse elokuvan levittämistä). Riidanalaisessa päätöksessä hanke hylättiin kuitenkin ohjeiden 5.1 artiklan viidennen alakohdan nojalla, jonka mukaan alihankkijoiden käyttö on sallittua rajoitetussa määrin.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 167 artiklan ja sen soveltamissääntöjen, mukaan lukien varainhoitoasetus, ja ehdotuspyynnön EACEA/21/12 3 ja 4 kohdan rikkominen

Kantajan mukaan riidanalaiseen päätökseen sisältyvissä argumenteissa on ilmeinen virhe. Kantaja toteaa, että riidanalaisen päätöksen perusteella on selvää, että EACEA on virheellisesti ja mielivaltaisesti katsonut kantajan ja Rai Cineman välisen sopimussuhteen alihankinnaksi. Kuitenkin 7.8. päivätystä kirjeestä käy ilmi, että EACEA sekoittaa alihankinnan sopimukseen, jossa elokuvan ”fyysinen levittäminen” uskotaan kolmannelle.