UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

7 päivänä heinäkuuta 2015 (*)

Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus N:o 1049/2001 – Asiakirjat, jotka liittyvät kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyyn – Pyyntö, joka koskee asiakirjakokonaisuutta – Asiakirjan tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Pyyntö, joka koskee vain yhtä ainoaa asiakirjaa – Sisällysluettelo – Velvollisuus suorittaa konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkimus – Poikkeus, joka liittyy kolmannen osapuolen taloudellisten etujen suojaan – Poikkeus, joka liittyy tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaan – Ylivoimainen yleinen etu – Vahingonkorvauskanne – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T‑677/13,

Axa Versicherung AG, kotipaikka Köln (Saksa), edustajinaan asianajajat C. Bahr, S. Dethof ja A. Malec,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja H. Krämer, avustajinaan asianajajat R. Van der Hout ja A. Köhler,

vastaajana,

jota tukee

Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG, kotipaikka Aix-la-Chapelle (Saksa), edustajinaan asianajajat B. Meyring ja E. Venot,

väliintulijana,

jossa vaaditaan kumoamaan 29.10.2013 tehty komission Gestdem-päätös 2012/817 ja 2012/3021, jolla hylättiin kaksi pyyntöä saada tutustua asiaan COMP/39.125 (Autolasi) liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjoihin,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit N. J. Forwood (esittelevä tuomari) ja E. Bieliūnas,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.2.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan yhteisöjen komissio totesi [SEUT 101] artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39.125 – Autolasi) 12.11.2008 tekemällään päätöksellä K(2008) 6815 lopullinen (jäljempänä autolasipäätös) useiden yritysten osallistuneen autolasien alalla sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen ja määräsi niille sakkoja, joiden kokonaismäärä oli noin 1 383 miljardia euroa.

2        Yrityksiin, joita autolasipäätös koski ja joille se oli osoitettu, kuuluvat yhtäältä AGC Flat Glass Europe SA (josta on sittemmin tullut AGC Glass Europe SA), AGC Automotive Europe SA ja AGC Automotive Germany GmbH (josta on sittemmin tullut AGC Glass Germany GmbH) (jäljempänä yhdessä AGC) sekä toisaalta Saint-Gobain Glass France SA, Saint-Gobain Sekurit France SA ja Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG (jäljempänä yhdessä SG).

3        Kantaja, Axa Versicherung AG, joka toimii muun muassa autovakuutusalalla Saksassa, esitti 16.2.2012 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin viitteellä Gestdem 2012/817, komissiolle pyynnön saada tutustua asiaan COMP/39.125 asiakirja-aineiston sisällysluettelon täydelliseen versioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43; jäljempänä ensimmäinen pyyntö) perusteella. Kantaja perusteli tätä ensimmäistä pyyntöä sillä, että se tarvitsi aineistoa tukeakseen 31.1.2012 Landgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen tuomioistuin, Saksa) AGC:tä vastaan nostamaansa vahingonkorvauskannetta, johon SG myöhemmin haastettiin väliintulijaksi. Komissio antoi 7.3.2012 tekemällään päätöksellä pyydetyn asiakirjan sille osittain tutustuttavaksi ja totesi, että sille ei voitu toimittaa tämän asiakirjan muita osia, koska niitä koskivat tietyt asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitetut poikkeukset oikeudesta tutustua asiakirjoihin (jäljempänä 7.3.2012 tehty päätös).

4        Kantaja esitti 18.6.2012 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin viitteellä Gestdem 2012/3021, komissiolle uuden asiakirjoihin tutustumista koskeneen pyynnön, joka koski asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjakokonaisuuden täydellistä versiota (jäljempänä toinen pyyntö). Tämä pyyntö hylättiin 3.8.2012 tehdyllä päätöksellä.

5        Kantaja esitti 23.3. ja 17.8.2012 päivätyillä kirjeillä komissiolle kaksi uudistettua pyyntöä saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin. Komissio antoi 29.10.2013 tekemällään päätöksellä Gestdem 2012/817 ja 2012/3021 (jäljempänä riidanalainen päätös) sille asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelon laajemmin tutustuttavaksi kuin 7.3.2012 tekemällään päätöksellä mutta hylkäsi nämä kaksi uudistettua pyyntöä muilta osin.

6        Komissio totesi tämän päätelmän tehdessään ensinnäkin, että kantajan kahdessa pyynnössä tarkoitetut asiakirjat kuuluivat autolasipäätökseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineistoon, että tästä päätöksestä oli nostettu useita kumoamiskanteita unionin yleisessä tuomioistuimessa ja että ne olivat vielä vireillä. Se lisäsi, että unionin yleisessä tuomioistuimessa oli vireillä myös kumoamiskanteita, jotka koskivat sen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksiä julkaista autolasipäätöksestä lopullinen versio, joka ei ollut luottamuksellinen (riidanalaisen päätöksen 1 kohta).

7        Toiseksi komissio täsmensi kantajan kahden pyynnön alaa. Se totesi lähinnä, että ensimmäinen pyyntö koski asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelon täydellistä versiota ja erityisesti kolmea tietoryhmää, joita ei ollut vielä toimitettu kantajalle 7.3.2012 tehdyllä päätöksellä, eli ensinnäkin viittauksia kirjeenvaihtoon, jota oli käyty tämän asian yhteydessä niiden yritysten kanssa, jotka olivat vedonneet komission 8.12.2006 antamaan tiedonantoon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EUVL C 298, s. 17; jäljempänä sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma), siltä osin kuin näitä tietoja ei voitu päätellä autolasipäätöksen luonnoksen versiosta, joka ei ollut luottamuksellinen, tai niitä ei ollut ilmaistu tästä päätöksestä tehtyjen kumoamiskanteiden yhteydessä, toiseksi luonnollisten henkilöiden, kolmansina osapuolina olevien yritysten ja menettelyyn osallistuneiden asianajotoimistojen nimiä, sekä kolmanneksi tiettyjä kaupallisia tietoja, jotka eivät olleet julkisia ja jotka saattoivat olla arkaluontoisia (riidanalaisen päätöksen 2.1 ja 2.3 kohta). Komissio totesi, että toinen pyyntö koski merkittävää asiakirjakokonaisuutta, joka sisältyi asiaan COMP/39.125 liittyvään asiakirja-aineistoon. Se korosti myös, että sen yksiköt olivat jakaneet kyseiset asiakirjat menettelyn aikaisemmassa vaiheessa neljään eri ryhmään kantajan jakamisesta tekemän esityksen mukaan, eli autolasipäätöksen adressaattien kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon (ryhmä A), kolmansien osapuolten kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon (ryhmä B), asiakirjoihin, jotka oli takavarikoitu menettelyn aikana suoritetuissa tarkastuksissa (ryhmä C) ja komission sisäisiin asiakirjoihin (ryhmä D) (riidanalaisen päätöksen 2.2 ja 2.3 kohta).

8        Komissio arvioi kolmanneksi, että kaikkien näiden seikkojen vuoksi sen oli vastattava kieltävästi toiseen pyyntöön (riidanalaisen päätöksen 3 ja 4 kohta). Se katsoi ensinnäkin lähinnä, että kun otettiin huomioon [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1) ja [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18) vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyjen erityissäännökset, kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyjen asiakirja-aineistoissa olevia asiakirjoja koski asetuksen N:o 1049/2001 nojalla yleinen olettama, jonka mukaan niihin ei ollut oikeutta tutustua (riidanalaisen päätöksen 4.1 kohta). Tämän jälkeen se katsoi, että tässä tapauksessa oli asianmukaista olettaa yleisesti, että toisessa pyynnössä tarkoitettu asiakirjakokonaisuus kuului tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyihin asiakirjoista, jotka voidaan antaa tutustuttavaksi, tehtävien sellaisten poikkeusten alaan, jotka liittyvät tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaan, ja saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjen sellaisten poikkeusten alaan, jotka liittyvät taloudellisten etujen suojaan (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohta). Komissio lisäsi lopuksi, että D-ryhmään kuuluva asiakirjakokonaisuus kuului lisäksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn sellaisen poikkeuksen piiriin, joka koskee asianomaisen toimielimen sisäiseen käyttöön tarkoitettujen mielipiteiden suojaa (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohta).

9        Neljänneksi komissio päätti täydentää kantajalle annettua oikeutta tutustua asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluetteloon (riidanalaisen päätöksen 3 ja 5 kohta). Se arvioi tässä yhteydessä voivansa antaa sille tietoja, joiden perusteella se voisi tunnistaa asianajotoimistot, jotka olivat edustaneet oikeudenkäynnin asianosaisena olleita yrityksiä, koska nämä tiedot olivat jo julkisia. Se katsoi sitä vastoin, että se ei voinut edelleenkään antaa kantajalle muita tietoja, jotka se oli evännyt siltä 7.3.2012 tekemällään päätöksellä, ja että kyseessä olivat viittaukset kirjeenvaihtoon niiden yritysten kanssa, jotka olivat pyytäneet saada osallistua sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan ohjelmaan menettelyn yhteydessä (riidanalaisen päätöksen 5.1 kohta), tähän menettelyyn osallistuneiden luonnollisten henkilöiden (riidanalaisen päätöksen 5.2 kohta) ja kolmansina osapuolina olevien yritysten (riidanalaisen päätöksen 5.3 kohta) nimet tai erilaiset arkaluontoiset kaupalliset tiedot (riidanalaisen päätöksen 5.4 kohta).

10      Komissio totesi viidenneksi eli lopuksi, että se ei voinut antaa riidanalaisia asiakirjoja osittain kantajan tutustuttavaksi asiakirja-aineiston sisällysluetteloa lukuun ottamatta (riidanalaisen päätöksen 6 kohta). Se lisäsi, että se ei kyennyt havaitsemaan mitään asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua, joka voisi olla perusteluna sille, että se antaa ne sen tutustuttavaksi, vaikka tietyt saman asetuksen 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt poikkeukset ovat sovellettavissa (riidanalaisen päätöksen 7 kohta).

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

11      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.12.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

12      Kun unionin tuomioistuin oli antanut 27.2.2014 tuomionsa komissio v. EnBW (C‑365/12 P, Kok., EU:C:2014:112), unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia toimittamaan sille kirjalliset huomautuksensa siitä, mikä vaikutus tällä tuomiolla mahdollisesti olisi nyt käsiteltävään asiaan.. Asianosaiset vastasivat kehotukseen asetetussa määräajassa.

13      Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG (jäljempänä SGSD) pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2014 jättämällään asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Asianosaiset eivät esittäneet tästä vastalauseita.

14      SGSD hyväksyttiin väliintulijaksi unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan 27.6.2014 antamalla määräyksellä.

15      Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin pyysi 24.6.2014 antamallaan määräyksellä komissiota esittämään asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelon täydellisen version ja esitti 25.6.2014 asianosaisille kirjallisia kysymyksiä. Asianosaiset ja muut osapuolet noudattivat näitä pyyntöjä.

16      Päätettyään 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksensä 47 artiklan 1 kohdan nojalla, ettei toinen kirjelmien vaihto ollut tarpeen, unionin yleinen tuomioistuin salli osapuolten täydentävän asiakirja-aineistoa, kun kantaja oli esittänyt tätä koskevan perustellun pyynnön siitä, jotta se voisi ottaa yksityiskohtaisemmin kantaa edellä 12 kohdassa mainittuun tuomioon komissio v. EnBW (EU:C:2014:112).

17      Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

18      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 11.2.2015 pidetyssä istunnossa.

19      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

20      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      SGSD vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

22      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, jotka koskevat lähinnä seuraavia seikkoja:

–      ensinnäkin asetuksen N:o 1049/2001 2 ja 4 artiklan rikkominen sillä, että komissio on laiminlyönyt velvollisuutensa tutkia toisessa pyynnössä mainitut asiakirjat asiakirjakohtaisesti ja konkreettisesti;

–      toiseksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan sekä 4 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan rikkominen sillä, että komissio on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti poikkeuksia, jotka koskevat asiakirjan antamista tutustuttavaksi, ja näissä säännöksissä tarkoitettua ylivoimaisen yleisen edun käsitettä tutkiessaan toisen pyynnön;

–      kolmanneksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkominen sillä, että komissio on virheellisesti kieltäytynyt antamasta toisessa pyynnössä tarkoitettuja asiakirjoja sille osittain tutustuttavaksi;

–      neljänneksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan, 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä, että komissio on virheellisesti kieltäytynyt antamasta ensimmäisen pyynnön kohteena ollutta asiakirjaa kokonaisuudessaan sille tutustuttavaksi;

–      viidenneksi perustelujen riittämättömyys.

23      Sisällön perusteella on tutkittava yhdessä ensimmäinen, toinen ja kolmas peruste sekä viides peruste, siltä osin kuin se koskee toista pyyntöä (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 33 ja 34 kohta), ja tämän jälkeen neljäs peruste ja viides peruste siltä osin kuin se koskee ensimmäistä pyyntöä.

A       Ensimmäinen, toinen ja kolmas kanneperuste sekä viides kanneperuste siltä osin kuin se koskee toista pyyntöä

24      Kantaja vetoaa ensimmäisessä kanneperusteessaan lähinnä siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan sellaisen jäykän ja abstraktin päättelyn perusteella, johon voitaisiin vedota minkä tahansa kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyyn liittyviin asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön hylkäämiseksi, että kaikkia toisen pyynnön kohteena olleita asiakirjoja koski asetuksen N:o 1049/2001 perusteella yleinen olettama siitä, että niitä ei voitu antaa tutustuttavaksi, ja näin ollen evätessään tämän pyynnön ilman että se olisi ensin tutkinut sen kohteena olleita asiakirjoja asiakirjakohtaisesti ja konkreettisesti.

25      Kantaja väittää toisessa perusteessaan lähinnä, että komissio on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti kolmea poikkeusta, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin ja joihin se on vedonnut riidanalaisessa päätöksessä, tarkasteltiinpa niitä toisen pyynnön kohteena olleen asiakirjakokonaisuuden kannalta tai niiden asiakirjaryhmien kannalta, jotka komission yksiköt keinotekoisesti määrittelivät (ks. edellä 7 kohta). Tässä tapauksessa ei näet voida vedota asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainittuun poikkeukseen, joka koskee taloudellisten etujen suojaa, ei tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa mainittuun poikkeukseen, joka koskee tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, eikä saman asetuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa mainittuun poikkeukseen, joka koskee toimielinten sisäisten mielipiteiden suojaa. Komissio on joka tapauksessa tehnyt oikeudellisen virheen tai arviointivirheen pidättäytyessään ottamasta huomioon ylivoimaista yleistä etua, joka liittyy siihen, että kilpailunvastaisten menettelytapojen vuoksi vahinkoa kärsineet kykenevät vetoamaan oikeuteensa saada korvausta, ja antamasta tämän ylivoimaisen yleisen edun ja kunkin riidanalaisen poikkeuksen suojaaman edun välisen punninnan perusteella kantajan tutustuttavaksi asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjoja, joita tätä tarvitsi voidakseen käyttää tätä oikeutta tehokkaasti.

26      Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan komission rikkoneen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa sekä loukanneen suhteellisuusperiaatetta, kun se ei ole antanut sille tutustuttavaksi toisen pyynnön kohteena olleita asiakirjoja tai asiakirjojan osia, joihin ei olisi voitu soveltaa poikkeuksia, joihin komissio nojautui riidanalaisessa päätöksessä.

27      Kantaja arvioi viidennessä kanneperusteessaan muun muassa, että komissio on laiminlyönyt SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden evätessään toisen pyynnön sellaisen yleisen ja abstraktin päättelyn perusteella, jota on sovellettu riidanalaiseen asiakirjakokonaisuuteen tai asiakirjojen ryhmiin sen sijaan että olisi otettu huomioon niiden konkreettinen sisältö.

28      Kantaja vetosi lopuksi vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen edellä 12 kohdassa mainitun tuomion komissio v. EnBW (EU:C:2014:112) antamisen jälkeen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin ja vastauskirjelmässään lähinnä siihen, että tämä tuomio ei kyseenalaistanut sen eri kanneperusteiden perusteltavuutta.

29      Komissio kiistää SGSD:n tukemana kaikki nämä perustelut.

30      Tässä yhteydessä on aluksi tutkittava kantajan eri perustelut, joilla se riitauttaa komission päätelmän, jonka mukaan oli syytä olettaa yleisesti, että toisen pyynnön kohteena olleet asiakirjat kuuluivat tiettyjen asetuksella N:o 1049/2001 käyttöön otettujen oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevien poikkeusten piiriin, ja toiseksi perustelut, joilla kyseenalaistetaan komission päätelmä siitä, että ei ollut olemassa ylivoimaista yleistä etua, joka olisi edellyttänyt näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.

1.     Komission soveltama yleinen olettama ja sen soveltamat poikkeukset

31      SEUT 15 artiklan 3 kohdan nojalla kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin.

32      Tällä perusteella asetuksella N:o 1049/2001 pyritään myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin, vaikka erityisesti sen 4 artiklasta, jossa säädetään poikkeuksista tältä osin, ilmeneekin, että tätä oikeutta tutustua asiakirjoihin rajoittavat tietyt yleisen tai yksityisen edun mukaiset syyt (tuomio komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C‑139/07 P, 29.6.2010, Kok., EU:C:2010:376, 51 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 61 kohta).

33      Erityisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta luetelmakohdasta seuraa, että toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen suojaa tai tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, ellei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

34      Tämä poikkeusjärjestelmä perustuu eri etujen, eli yhtäältä etujen, joita edistetään ilmaisemalla kyseisen asiakirjan tai kyseisten asiakirjojen sisältämiä tietoja, ja toisaalta etujen, joita tämä tietojen ilmaiseminen uhkaa, punnintaan (tuomio LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, 13.11.2013, Kok., EU:C:2013:738, 42 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 63 kohta).

35      Koska näillä poikkeuksilla kuitenkin poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja tutustumisoikeus unionin toimielinten asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (tuomio neuvosto v. Access Info Europe, C‑280/11 P, 17.10.2013, Kok., EU:C:2013:671, 30 kohta ja tuomio neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, 3.7.2014, Kok., EU:C:2014:2039, 48 kohta).

36      Sen perustelemiseksi, että päätetään olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei näin ollen lähtökohtaisesti riitä, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan. Toimielimen, jolle pyyntö on esitetty, on lähtökohtaisesti myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa etua, jota suojataan poikkeuksella tai poikkeuksilla, johon tai joihin toimielin vetoaa (tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, 1.7.2008, Kok., EU:C:2008:374, 49 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 64 kohta). Tällaisen vahingoittamisvaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen (edellä 43 kohdassa mainittu tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, 43 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, EU:C:2013:671, 31 kohta).

37      Kyseinen toimielin voi kuitenkin käyttää perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (ks. edellä 32 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, EU:C:2010:376, 54 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 65 kohta).

38      Tapauksessa, jossa pyyntö koskee tietynlaisten asiakirjojen kokonaisuutta, asianomainen toimielin voi nojautua yleiseen olettamaan, jonka mukaan asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisella vahingoitettaisiin lähtökohtaisesti jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa luetellun edun suojaa, mikä mahdollistaa toimielimelle sen, että se käsittelee pyyntöä kokonaisuutena ja vastaavasti (edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 47 ja 48 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 67 ja 68 kohta).

39      Erityisesti silloin, kun kyseessä on pyyntö, joka koskee kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyyn liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjakokonaisuutta, unionin tuomioistuimet ovat ensinnäkin katsoneet, että komissiolla oli oikeus olettaa, tutkimatta kutakin näistä asiakirjoista asiakirjakohtaisesti ja konkreettisesti, että niiden sisältämien tietojen ilmaisemisella vahingoitettaisiin lähtökohtaisesti sekä tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa että menettelyssä asianosaisina olevien yritysten taloudellisten etujen suojaa, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa tällaisessa asiayhteydessä (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 79–93 kohta ja tuomio Alankomaat v. komissio, T‑380/08, 13.9.2013, Kok., EU:T:2013:480, 30–42 kohta).

40      Kun otetaan huomioon tämän oikeuskäytännön taustalla olevat perustelut (ks. edellä 37 ja 38 kohta), turvautuminen tällaiseen olettamaan ei rajoitu ainoastaan sellaiseen tapaukseen, jossa pyyntö koskee oikeutta tutustua ”kaikkiin” kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, tai edes tapaukseen, jossa se koskee ”kaikenkattavaa ja erittelemätöntä” asiakirjakokonaisuutta asiakirja-aineistossa, kuten kantaja on vastauksessaan väittänyt. Kuten komissio ja SGSD ovat perustellusti korostaneet vastauksessaan ja väliintulokirjelmässään, siihen voidaan päinvastoin turvautua myös tapauksessa, jossa pyyntö koskee asiakirja-aineiston asiakirjojen tarkemmin määriteltyä kokonaisuutta, kun nämä asiakirjat on yksilöity viittaamalla niiden yhteisiin ominaisuuksiin tai siihen, että ne kuuluvat yhteen tai useampaan yleiseen ryhmään (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Éditions Odile Jacob, C‑404/10 P, 28.6.2012, Kok., EU:C:2012:393, 10 ja 123 kohta), kuten kantaja väittää tehneensä tässä tapauksessa. Kantajan suorittama yksilöinti on lisäksi hyvin ylimalkainen, koska asianomainen on tyytynyt vain jakamaan sisällysluettelossa mainittujen asiakirjojen kokonaisuuden kolmeen ryhmään sen mukaan, vaikuttivatko asiakirjat sen mielestä ”merkityksellisiltä”, ”mahdollisesti merkityksellisiltä” tai ”merkityksettömiltä”, ja lisäämään tämän ryhmittelyn perusteella maininnan ”1”, ”2” tai ”3” vastaavien viittausten marginaaliin.

41      Unionin tuomioistuimet ovat lisäksi todenneet, että komissiolla on oikeus käyttää tällaista yleistä olettamaa niin kauan kuin asianomaisen menettelyn ei voida katsoa päättyneen joko sen vuoksi, että siinä ei ole vielä tehty päätöstä, tai sen vuoksi, että tästä päätöksestä on nostettu kumoamiskanteita, jotka ovat vielä vireillä sinä päivänä, jona komissio vastaanottaa menettelyyn liittyvässä asiakirja-aineistossa olevia asiakirjoja koskevan tutustumispyynnön ja tekee siitä päätöksen (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 70, 98 ja 99 kohta ja edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Alankomaat v. komissio, EU:T:2013:480, 43 kohta).

42      Unionin tuomioistuin on lisäksi arvioinut, että komissiolle annettu mahdollisuus käyttää yleistä olettamaa käsitellessään tutustumispyyntöä, joka sekin koskee asiakirjakokonaisuutta, merkitsee sitä, että asiakirjan sisältämien tietojen täysimääräistä tai edes osittaista ilmaisemista koskeva velvollisuus ei koske näitä asiakirjoja (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 134 kohta ja tuomio Schenker v. komissio, T‑534/11, 7.10.2014, Kok., EU:T:2014:854, 108 kohta).

43      Tässä tapauksessa on ensinnäkin kiistatonta, että toinen pyyntö koski asiakirjakokonaisuutta, joka sisältyi asiaan COMP/39.125 liittyvään asiakirja-aineistoon. Kantaja täsmensi unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa, että tämä pyyntö koski kahta asiakirjaryhmää eli 2 425:tä asiakirjaa, joita se piti ”merkityksellisinä”, sekä 1 523:a asiakirjaa, joita se piti ”mahdollisesti merkityksellisinä” AGC:tä ja SG:tä vastaan nostamansa vahingonkorvauskanteen kannalta, eli yhteensä 3 948:aa asiakirjaa. Komissio esitti, ilman että tätä olisi kiistetty, että tämä vastasi noin 90:ää prosenttia asianomaiseen asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista.

44      Tämän jälkeen on todettava, että näiden 3 948 asiakirjan kokonaisuus kuului asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen tarkastus- ja tutkintatoimien alaan. Komissio oli näet laatinut tai kerännyt kaikki nämä asiakirjat asian COMP/39.125 yhteydessä tehdyssä tutkinnassa, johon liittyi tarkastuksia, tarkoituksena koota tietoja ja todisteita, joiden perusteella se kykenisi määrittämään, oliko kyseessä unionin kilpailusääntöjen rikkominen vai ei. Lisäksi on katsottava, kun otetaan huomioon tämän menettelyn tavoite, että nämä asiakirjat saattoivat sisältää arkaluonteisia kaupallisia tietoja, jotka liittyisivät asianosaisten strategiaan ja toimintaan sekä niiden liikesuhteisiin kolmansien osapuolten kanssa (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 79 kohta ja edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Alankomaat v. komissio, EU:T:2013:480, 34 kohta).

45      On lopuksi kiistatonta, että sekä päivämääränä, joka kantaja esitti komissiolle toisen pyynnön, että päivämääränä, jona komissio teki siitä päätöksen, unionin yleisessä tuomioistuimessa oli vireillä useita autolasipäätöstä koskeneita kumoamiskanteita. Näistä kanteista on sittemmin annettu tuomio Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio (T‑56/09 ja T‑73/09, 27.3.2014, Kok., EU:T:2014:160); tuomio Soliver v. komissio (T‑68/09, 10.10.2014, Kok., EU:T:2014:867) ja tuomio Pilkington Group ym. v. komissio (T‑72/09, 17.12.2014, EU:T:2014:1094).

46      Kun otetaan nämä riidanalaisen päätöksen 1 kohdassa ja 2.2–2.3 kohdassa mainitut eri seikat huomioon, komissio on voinut päätellä perusteluvelvollisuuttaan laiminlyömättä ja oikeudellista virhettä tai arviointivirhettä tekemättä, että kantajan toisen pyynnön kohteena ollutta 3948 asiakirjan kokonaisuutta koski yleinen olettama, jonka mukaan niiden ilmaisemisella rikottaisiin lähtökohtaisesti poikkeusta, joka liittyy tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaan ja josta säädetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa.

47      Kun otetaan edellä 42 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon, komissio on lisäksi arvioinut, ilman että riidanalaista päätöstä rasittaisi sen vuoksi perustelujen riittämättömyys tai että se olisi tehnyt oikeudellisen virheen tai arviointivirheen, että se ei voi antaa riidanalaisia 3 948 asiakirjaa edes osittain tutustuttavaksi.

48      Yksikään kantajan nyt käsiteltävänä olevien kanneperusteiden yhteydessä esittämistä väitteistä ei ole luonteeltaan sellainen, että niillä voitaisiin kyseenalaistaa tämä päätelmä.

49      Kantaja ei voi ensinnäkään perustellusti arvostella komissiota siitä, että se olisi laatinut keinotekoisia asiakirjaryhmiä ja soveltanut niihin abstrakteja ja muuttumattomia päätelmiä.

50      Komissio on tosin korostanut, kun se on kuvannut toisen pyynnön alaa, että sen yksiköt olivat arvioineet tämän pyynnön käsittelyn aiemmassa ja alustavassa vaiheessa kantajan itsensä tekemän esityksen perusteella, että asianomaiset 3 948 asiakirjaa olisivat kuuluneet neljään eri ryhmään (riidanalaisen päätöksen 2.2 kohta).

51      Kun komissio arvioi tämän jälkeen tätä pyyntöä, se ei kuitenkaan omaksunut yksikköjensä aiemmin tekemää ryhmittelyä vaan arvioi lähinnä, että yleinen olettama, johon se oli päättänyt nojautua, kattoi ensinnäkin kaikki pyynnön kohteena olleet asiakirjaryhmät, tämän jälkeen kuhunkin näistä ryhmistä kuuluvien asiakirjojen kokonaisuuden ja lopuksi vielä jokaisen näistä asiakirjoista kokonaisuudessaan.

52      Oli joka tapauksessa merkityksetöntä, mihin komission yksiköiden luomaan ryhmään kukin riidanalaisista 3 948 asiakirjasta kuului, koska oikeuskäytännössä on annettu tälle toimielimelle mahdollisuus nojautua, kuten se teki riidanalaisessa päätöksessä, yhteen ja samaan yleiseen olettamaan, jota sovellettiin kaikkiin näihin asiakirjoihin, joiden katsottiin tämän olettaman soveltamisen kannalta kuuluvan yhteen ja samaan ryhmään (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 32 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, EU:C:2010:376, 61 kohta ja edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 64 kohta), ilman että sen olisi ensin pitänyt tutkia kukin niistä asiakirjakohtaisesti ja konkreettisesti.

53      Toiseksi kantajan arvostelu, joka liittyy komission erityisiin päätelmiin, jotka liittyivät niihin vaaroihin, joita saattaisi aiheutua siitä, että se mahdollisesti ilmaisisi sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman nojalla keräämiensä asiakirjojen sisältämiä tietoja (riidanalaisen päätöksen 4.1 kohdan kuudes alakohta ja 4.2 kohdan kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes alakohta), on tehoton näiden kanneperusteiden yhteydessä.

54      Komissio saattoi näet katsoa käsitellessään toista pyyntöä (joka koski 3 948 asiakirjan kokonaisuutta asiaan COMP/39.125 liittyvässä asiakirja-aineistossa), tämän rajoittamatta ensimmäisen pyynnön (joka koski ainoastaan tämän asiakirja-aineiston sisällysluetteloa) käsittelyä, että näitä asiakirjoja koski edellä 46 ja 52 kohdassa mainittu yleinen olettama riippumatta mistään erityisestä seikasta, joka olisi liittynyt sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelmansa nojalla keräämien asiakirjojen luonteeseen tai sisältöön (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 97 kohta).

55      Kolmanneksi perustelut, joilla kantaja kiistää sen, että komissio olisi perustellut kieltäytymistään hyväksymästä toista pyyntöä sillä, että oli välttämätöntä olla vahingoittamatta kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojaa (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan kahdestoista alakohta), ja sisäisten asiakirjojensa osalta samaan aikaan sillä, että oli välttämätöntä olla vahingoittamatta sen sisäiseen käyttöön tarkoitettujen mielipiteiden suojaa (4.2 kohdan yhdestoista ja kahdestoista alakohta), ovat tehottomia.

56      Tässä yhteydessä on totta, että unionin toimielin voi ottaa hallussaan olevia asiakirjoja koskevaa tutustumispyyntöä arvioidessaan huomioon useita asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa mainittuja epäämisperusteita (ks. vastaavasti edellä 40 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Éditions Odile Jacob, EU:C:2012:40, 113 ja 114 kohta), kuten komissio on tehnyt tässä tapauksessa.

57      Mahdollisilla oikeudellisilla virheillä tai arviointivirheillä, joita komissio on tehnyt pannessaan täytäntöön yhtäältä taloudellisten etujen suojaan ja toisaalta sen sisäiseen käyttöön tarkoitettujen mielipiteiden suojaan liittyviä poikkeuksia, ei olisi kuitenkaan tässä tapauksessa mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, koska ei näytä siltä, että se olisi lainvastainen siltä osin kuin siinä on oletettu yleisesti, että tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaan liittynyt poikkeus koski täysimääräisesti riidanalaista asiakirjakokonaisuutta, kuten edellä 47 kohdassa todettiin.

58      Neljänneksi uusilla perusteluilla, joita on esitetty kantajan vastauksessa ja jotka perustuvat komission 11.6.2013 antamaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (KOM(2013) 404 lopullinen), ei ole merkitystä, vaikka oletettaisiin, että ne on tutkittava, minkä komissio kiistää. Riippumatta näet mistään seikasta, joka liittyy tämän ehdotuksen asemaan ja merkitykseen sillä hetkellä, jona komissio teki riidanalaisen päätöksen, siinä muistutetaan selvästi, että sen säännökset eivät vaikuta sääntöihin, jotka liittyvät asetuksessa N:o 1049/2001 säädettyyn oikeuteen tutustua asiakirjoihin, kuten komissio perustellusti korostaa.

2.     Yleisen olettaman kääntäminen ja kantajan esittämä ylivoimainen yleinen etu

59      Yleiseen olettamaan turvautumisella ei suljeta pois mahdollisuutta osoittaa, että tietty asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu kyseisen olettaman alaan tai että on olemassa sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan nojalla oikeuttaa ilmaisemaan kyseisen asiakirjan sisältämät tiedot (edellä 32 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, EU:C:2010:376, 62 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 100 kohta). Pyynnön esittäjän on tässä tarkoituksessa vedottava konkreettisesti seikkoihin, jotka osoittavat, että kyseisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen on perusteltua (edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 94 kohta).

60      Sitä vastoin vaatimusta tarkastaa, sovelletaanko kyseistä yleistä olettamaa todella, ei pidä tulkita siten, että komission pitäisi tutkia asiakirjakohtaisesti kaikki asiakirjat, joihin sitä on pyydetty tutustua. Tällainen vaatimus poistaisi tältä yleiseltä olettamalta sen tehokkaan vaikutuksen eli komission mahdollisuuden vastata yleiseen tiedonsaantipyyntöön yhtä yleisellä tavalla (edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 68 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 101 kohta).

61      Tässä tapauksessa on todettava ensinnäkin, että kantaja ei ole väittänyt kanteessaan eikä esittänyt väittäneensä komissiolle, että edellä 46 ja 52 kohdassa mainittu yleinen olettama ei olisi koskenut jotain tiettyä yksittäistä asiakirjaa toisen pyynnön kohteena olleessa asiakirjakokonaisuudessa.

62      Sen jälkeen kun kantaja oli lähinnä kiistänyt jo lähtökohtaisesti turvautumisen tällaiseen olettamaan kannekirjelmässä, se näet tyytyi vain väittämään vastauskirjelmässä, että olettama oli katsottava käännetyn riidanalaisen asiakirjakokonaisuuden osalta kahdesta syystä. Yhtäältä se vetosi siihen, että se ei ollut tyytynyt vain harkitsemaan vahingonkorvauskanteen nostamista vaan se oli jo nostanut tällaisen kanteen Landgericht Düsseldorfissa. Toisaalta se väitti, että asiakirjat olivat peräisin yli viiden vuoden takaa ja olivat liian vanhoja, jotta ne olisivat olleet suojan arvoisia.

63      Näistä ensimmäinen väite ei ole merkityksellinen, kuten SGSD toteaa. Vaikka pitää paikkansa, että edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW (EU:C:2014:112, 103 ja 106 kohta) annettiin asiassa, jossa henkilöllä, joka pyysi saada tutustua asiakirjaan, oli aikomus nostaa vahingonkorvauskanne, mutta se ei ollut vielä tehnyt sitä, kun taas kantaja on jo nostanut kanteensa, pelkästään tämän perusteella ei voida katsoa, että yleistä olettamaa, johon komissio on vedonnut, ei voitaisi tässä tapauksessa soveltaa johonkin tiettyyn asiakirjaan. Toisesta väitteestä, joka on hyvin yleinen, on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 7 kohdassa säädetään, että tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia voidaan soveltaa 30 vuoden ajan, tarvittaessa pidempäänkin. Se, että kantajan pyytämät asiakirjat ovat tässä tapauksessa yli viisi vuotta vanhoja, ei siis myöskään sellaisenaan ole omiaan kääntämään komission esittämää yleistä olettamaa (ks. vastaavasti edellä 40 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Éditions Odile Jacob, EU:C:2012:393, 124 ja 125 kohta).

64      Koska kanteesta ei ilmene muita seikkoja, jotka voisivat horjuttaa riidanalaisen päätöksen taustalla olevaa yleistä olettamaa, kantaja ei voi vaatia, että komission olisi pitänyt tutkia sen pyytämät asiakirjat konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 128 kohta).

65      Kantaja vetoaa kuitenkin toiseksi siihen, että komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen tai arviointivirheen pidättäytymällä yhtäältä ottamasta huomioon ylivoimaista yleistä etua, joka liittyi siihen, että kilpailunvastaisten menettelytapojen vuoksi vahinkoa kärsineet voisivat vedota oikeuteensa saada korvausta, ja toisaalta antamasta konkreettisen etujen punninnan perusteella, joka olisi pitänyt tässä tapauksessa tehdä tämän ylivoimaisen yleisen edun ja kullakin riidanalaisessa päätöksessä mainitulla poikkeuksella suojatun edun välillä, sille tutustuttavaksi asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston asiakirjoja, joita se olisi tarvinnut voidakseen käyttää tätä oikeutta. Se lisää vastauskirjelmässä lähinnä, että se oli tehnyt kaiken voitavansa osoittaakseen tarvitsevansa toisessa pyynnössä yksilöidyt 3 948 asiakirjaa ja ainakin ne 2 425 asiakirjaa, joita se oli pitänyt niiden joukosta ”merkityksellisinä” käytettävissään olleiden tietojen perusteella ja erityisesti sen asiakirja-aineiston sisällysluettelon ei-luottamuksellisen version perusteella, jonka komissio oli toimittanut sille vastauksena ensimmäiseen pyyntöön.

66      Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että kenellä tahansa on oikeus vaatia hänelle unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista. Tällainen oikeus vahvistaa nimittäin unionin kilpailusääntöjen toimivuutta, koska se vähentää halukkuutta ottaa käyttöön kartelleja ja muita menettelytapoja, jotka ovat usein salaisia ja joilla saatetaan rajoittaa tai vääristä kilpailua, ja edistää näin toimivan kilpailun ylläpitämistä unionissa (tuomio Courage ja Crehan, C‑453/99, 20.9.2001, Kok., EU:C:2001:465, 26 ja 27 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 104 kohta).

67      Näin yleiset näkemykset eivät sellaisenaan kuitenkaan voi ohittaa syitä, jotka oikeuttivat epäämään oikeuden tutustua kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon kuuluviin asiakirjoihin sillä perusteella, että näitä asiakirjoja koski kokonaisuutena yleinen olettama, jonka mukaan niiden sisältämien tietojen ilmaisemisella vahingoitettaisiin lähtökohtaisesti muun muassa tarkastus-ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 105 kohta).

68      Jotta voidaan taata vahingonkorvausoikeuden tehokas toteutuminen, ei nimittäin ole tarpeen, että kaikki tällaiseen menettelyyn liittyvät asiakirjat toimitetaan henkilölle, joka pyytää oikeutta tutustua niihin asetuksen N:o 1049/2001 nojalla nostaakseen vahingonkorvauskanteen, koska ei ole kovinkaan todennäköistä, että vahingonkorvauskanteen olisi perustuttava kaikkiin tähän menettelyyn liittyvistä asiakirjoista ilmeneviin tietoihin (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 106 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio Donau Chemie ym., C‑536/11, 6.6.2013, Kok., EU:C:2013:366, 33 kohta). Sama pätee tapaukseen, jossa henkilö, joka pyytää oikeutta tutustua tähän asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin, on jo nostanut vahingonkorvauskanteen, koska ei ole kovinkaan todennäköistä, että tämän kanteen olisi perustuttava koko asiakirja-aineistoon, kuten komissio korostaa vastauskirjelmässään.

69      Näin ollen henkilön, joka haluaa saada korvauksen vahingosta, jonka hän katsoo kärsineensä unionin kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, on osoitettava tarpeensa saada tutustua tiettyihin komission asiakirja-aineiston asiakirjoihin, jotta komissio voi tapauskohtaisesti punnita niitä intressejä, jotka oikeuttavat tällaisten asiakirjojen toimittamisen tai niiden suojelemisen, ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 107 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Schenker v. komissio, EU:T:2014:854, 95 kohta).

70      Ellei tällaista tarvetta ole, intressi saada korvaus unionin kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi kärsitystä vahingosta ei voi muodostaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 108 kohta ja edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Schenker v. komissio, EU:T:2014:854, 96 kohta).

71      Tässä tapauksessa on niin, että kuten kantaja on muistuttanut muun muassa vastauskirjelmässään ja unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa, se on yksilöinyt toisessa pyynnössä 3 948 asiakirjaa, jotka ovat ”merkityksellisiä” tai ”mahdollisesti merkityksellisiä” sen Landgericht Düsseldorfissa nostaman kanteen kannalta, ja lisännyt maininnan ”1” tai ”2” näihin asiakirjoihin tehtyihin viittauksiin, jotka sisältyvät komission vastauksena ensimmäiseen kysymykseen sille toimittamaan asiakirja-aineiston sisällysluettelon versioon, joka ei ollut luottamuksellinen. Se viittasi lisäksi erikseen kannekirjelmän johdanto-osassa kahdeksaan asiakirjaan, jotka olivat ”merkityksellisiä” tai ”mahdollisesti merkityksellisiä” toisen pyynnön kohteena olleiden 3 948 asiakirjan joukossa.

72      Kantaja tyytyi kuitenkin seuraavissa asiakirjassa ainoastaan väittämään yleisesti, että nämä asiakirjat ”kiinnostivat” sitä ja että sen ”piti tutustua niihin voidakseen tukea vahingonkorvauskannettaan” sillä perusteella, että niihin ”sisältyi selvästi tietoja kartellin osallistujien tekemistä sopimuksista ja niiden sopimista hinnankorotuksista [jotka todettiin autolasipäätöksessä ja joista määrättiin siinä seuraamus]” ja että ”oli välttämätöntä, että se voisi tutustua näihin tietoihin voidakseen todeta tosiasiallisen vahingon, jota sille oli aiheutunut, ja esittää sen lukuina”.

73      Kuten komissio on perustellusti korostanut, kantaja ei ole sitä vastoin osoittanut, miksi se olisi tarvinnut välttämättä jotain tiettyä asiakirjaa, edes täsmentämällä tosiseikkoja koskevia perusteluja tai erityisiä oikeudellisia päätelmiä, joita se, että se saisi tällaisen asiakirjan, voisi auttaa sitä tukemaan kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on annettava ratkaisu sen vaatimuksista.

74      Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan muillakaan perusteluilla.

75      Yhtäältä väite, jonka mukaan sen oli mahdotonta olla täsmällisempi kuin se oli ollut, koska komissio oli antanut asiakirja-aineiston sisällysluettelon sille etukäteen vain osittain tutustuttavaksi, ei tässä yhteydessä vakuuta. Lukuun ottamatta viittauksia tiettyjen menettelyn osapuolten toimittamiin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” ja viittauksia komission sisäisiin asiakirjoihin, joista on poistettu kaikki tiedot yhdellä kertaa, tämä toimielin on näet poistanut viittauksista tässä sisällysluettelossa olevan asiakirja-aineiston muihin asiakirjoihin vain yksittäisiä tietoja, jotka ovat sen mielestä henkilötietoja tai arkaluontoisia taloudellisia tietoja. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi, että asianomainen olisi kyennyt tämän kohdentamisen ansiosta käyttämällä asiakirja-aineiston muihin asiakirjoihin kuin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” kohdistuvien viittausten versiota, joka ei ollut luottamuksellinen, ja komission sisäisiä asiakirjoja, jotka olivat kantajan hallussa sen esittäessä toisen pyyntönsä, esittämään täsmällisemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin se oli esittänyt komission menettelyssä (ks. edellä 40 sekä 71 ja 72 kohta) ja sittemmin tämän asian käsittelyn yhteydessä syyt, joiden vuoksi se arvioi, että jokin näistä asiakirjoista oli tarpeen sen vahingonkorvausta koskevan oikeuden käyttämisen kannalta, esimerkiksi täsmentämällä edellä esitetyllä tavalla tosiseikkoja koskevat perustelut tai erityiset oikeudelliset päätelmät, joita tällaisen asiakirjan saaminen saattaisi auttaa sitä tukemaan kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on annettava ratkaisu sen vaatimuksista.

76      Toisaalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että ”kantaja korosti uudistetussa pyynnössään – – sitä, että Saksan siviiliprosessioikeudessa ei ollut asianmukaisia sääntöjä, joissa olisi sallittu se, että [riidanalaisia] asiakirjoja olisi pyydetty ’asianosaisten välillä’” (riidanalaisen päätöksen 7 kohdan kolmas alakohta). On kuitenkin todettava, että kantaja ei ole missään vaiheessa kehitellyt tällaista väitettä, joka toistettiin viime vaiheessa istunnossa, kanteensa yhteydessä eikä varsinkaan näyttänyt sitä toteen. Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tarvetta saada tutustua kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen kokonaisuuteen ei voitu pitää toteen näytettynä, jos kantaja väitti, että sen oli välttämättä saatava nämä asiakirjat, mutta ei osoittanut vähintään sitä, että sillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta hankkia kyseistä näyttöä (edellä alaviitteessä 12 mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 132 kohta; ks. vastaavasti myös edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 32 ja 44 kohta).

77      Näin ollen tässä tapauksessa ei voida katsoa komission tehneen oikeudellista virhettä tai arviointivirhettä arvioidessaan ensinnäkin, että ”kaiken kaikkiaan intressiä, joka liittyy kilpailusääntöjen tehokkaaseen täytäntöönpanoon, palveli tässä tapauksessa paremmin se, että riidanalaiset asiakirjat pidettiin luottamuksellisina”, toiseksi, että ”ei ollut olemassa mitään ylivoimaista yleistä etua, joka olisi edellyttänyt näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista asetuksen N:o 1049/2001 nojalla”, ja kolmanneksi, että ”nyt käsiteltävässä asiassa etusijalle aset[ettu] etu liittyi tutkintatoimien tarkoitusten suojaan, siten kuin siitä säädetään 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa” tässä asetuksessa (riidanalaisen päätöksen 7 kohdan kuudes ja seitsemäs alakohta).

78      Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon, käsiteltävänä olevat kanneperusteet on hylättävä kokonaisuudessaan.

B       Neljäs kanneperuste ja viides kanneperuste siltä osin kuin se koskee kantajan ensimmäistä pyyntöä

79      Kantaja vetoaa neljännessä kanneperusteessaan lähinnä siihen, että komissio on menetellyt virheellisesti evätessään siltä oikeuden tutustua ensimmäisen pyynnön kohteena olleen ainoan asiakirjan eli asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelon täydelliseen versioon.

80      Ensinnäkään hyvin yleiset ja osittain spekulatiiviset selitykset, joita komissio antoi riidanalaisessa päätöksessä ja 7.3.2012 tekemässään päätöksessä siitä, että oli välttämätöntä olla vaarantamatta sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuutta ja vahingoittamatta niiden yritysten taloudellisten etujen suojaa, jotka olivat pyytäneet saada osallistua tähän ohjelmaan asian COMP/39.125 yhteydessä, ja tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, eivät sellaisenaan oikeuttaneet kieltäytymään kokonaan ja ehdottomasti antamasta kantajan tutustuttavaksi tähän sisällysluetteloon sisältyviä viittauksia ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”.

81      Toiseksi komissio on kantajan mielestä menetellyt virheellisesti evätessään siltä oikeuden tutustua sisällysluettelossa oleviin tietoihin, jotka liittyvät luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyteen, vetoamalla abstraktisti siihen, että on välttämätöntä olla vahingoittamatta henkilötietojen suojaa, sen sijaan että perusteltaisiin yksitellen ja konkreettisesti syyt, jotka estävät kunkin riidanalaisen tiedon ilmaisemisen. Joka tapauksessa kantaja on osoittanut riittävällä tavalla syyt, joiden vuoksi sen oli välttämätöntä saada nämä tiedot voidakseen käyttää oikeuttaan korvaukseen sen yleisen edun mukaisesti, joka liittyy siihen, että kilpailunvastaisista menettelytavoista vahinkoa kärsineet voivat saada korvausta vahingostaan.

82      Komissio on kolmanneksi menetellyt virheellisesti evätessään siltä ilman erillistä ja konkreettista tutkimusta oikeuden saada tietää sisällysluettelossa mainittujen sellaisten kolmansien yritysten nimet, jotka ”toimivat hissi- ja rullaporrasalalla”, vaikka yhtäältä tällaisella viittauksella ei selvästikään ollut merkitystä ja toisaalta näiden tietojen ilmaisemisella ei voitaisi vahingoittaa asianomaisten henkilöiden taloudellisia etuja.

83      Neljänneksi ja viimeiseksi komissio on menetellyt kantajan mukaan virheellisesti evätessään siltä yleisin ja abstraktein perustein oikeuden tutustua tietoihin, jotka liittyivät ajoneuvomalleihin, autonvalmistajien nimiin ja muihin sisällysluetteloon sisältyviin arkaluontoisiin kaupallisiin tietoihin, vaikka nämä tiedot olivat ehdottoman olennaisia, jotta se pystyisi käyttämään oikeuttaan korvaukseen, ja vaikka tämän edun on oltava punninnassa etusijalla muihin vertailtaviin etuihin nähden.

84      Kantaja arvioi viidennessä kanneperusteessaan muun muassa lähinnä, että komissio on laiminlyönyt SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden evätessään ensimmäisen pyynnön yleisten päätelmien perusteella ja jättäessään huomiotta asianomaisen asiakirjan konkreettisen sisällön, kuten osoitti esimerkki perusteluista, jotka oli esitetty, kun sille oli kieltäydytty ilmaisemasta sisällysluettelossa mainittuja kolmansina osapuolina olevien yritysten nimiä.

85      Komissio kiistää SGSD:n tukemana kaikki nämä perustelut.

86      Aluksi on tutkittava kantajan väitteet, jotka liittyvät sisällysluettelossa oleviin erityyppisiin tietoihin, joita komissio ei ole antanut sille tutustuttavaksi, eli ensinnäkin viittauksiin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” (riidanalaisen päätöksen 5.1 kohta), toiseksi luonnollisten henkilöiden nimiin (riidanalaisen päätöksen 5.2 kohta), kolmanneksi kolmansina osapuolina olevien yritysten nimiin (riidanalaisen päätöksen 5.3 kohta) ja neljänneksi muihin arkaluontoisiin kaupallisiin tietoihin (riidanalaisen päätöksen 5.4 kohta). Ei ole sitä vastoin tarpeen valvoa riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta siltä osin kuin siinä on kieltäydytty ilmaisemasta kantajalle viittauksia komission sisäisiin asiakirjoihin, koska kantaja ei ole neljännen kanneperusteensa otsikosta (ks. edellä 22 kohta) huolimatta vedonnut tässä yhteydessä mihinkään täsmälliseen perusteluun. Sen jälkeen tarkastellaan perusteluja, jotka liittyvät ylivoimaiseen yleiseen etuun, johon kantaja on vedonnut nimenomaisesti vain tietyntyyppisten riidanalaisten tietojen osalta.

1.     Komission soveltamat yleiset olettamat ja poikkeukset

a)     Kieltäytyminen antamasta viittauksia ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” tutustuttavaksi

87      Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 5.1 kohdassa, että ”ei ollut tässä vaiheessa mahdollista ilmaista niiden sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien asiakirjojen kuvausta”, joka sisältyi sisällysluetteloon, ”samoista syistä kuin edellä 4.2 kohdassa selitetään, koska viittaukset näihin asiakirjoihin ant[oi]vat näiden asiakirjojen sisällöstä tietoja, joita [oli] pidettävä luottamuksellisina”. Se viittasi näin menetellessään päätelmiin, joiden perusteella se oli aikaisemmin evännyt kantajalta oikeuden tutustua toisen pyynnön kohteena olleeseen asiakirjakokonaisuuteen sillä perusteella, että tätä asiakirjakokonaisuutta koski yleinen olettama, jonka mukaan sen ilmaisemisella vahingoitettaisiin yhtäältä kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojaa ja toisaalta tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. edellä 8 kohta).

88      Siltä osin kuin komissio väittää vastineessaan, että ”riippumatta [tämän] yleisen olettaman sovellettavuudesta, [se] esitti myös yksityiskohtaisesti 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä – – ja [riidanalaisessa päätöksessä], että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut poikkeukset olivat sovellettavissa”, on heti aluksi todettava, että tämä väite on vain osittain paikkansapitävä.

89      Tällainen tutkimus ei näet ilmene millään tavoin riidanalaisesta päätöksestä. Komissio näet päinvastoin muistutti ensin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jossa on annettu sille mahdollisuus turvautua yleisiin olettamiin käsitellessään pyyntöjä, jotka koskevat keskittymää tai valtiontukia koskevien asiakirja-aineistojen asiakirjakokonaisuuksia (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs alakohta), ja tyytyi selittämään siinä yhteydessä syyt, joiden vuoksi tällainen oikeuskäytäntö näyttää sen mielestä olevan yhtäältä sovellettavissa myös kilpailunvastaisia menettelyjä koskeviin asiakirja-aineistoihin (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs, kymmenes, yhdestoista ja kahdestoista alakohta) ja erityisesti niihin sisältyviin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes alakohta) ja toisaalta sovellettavissa myös viittauksiin, jotka kohdistuvat tällaisiin asiakirjoihin ja sisältyvät näiden asiakirja-aineistojen sisällysluetteloon (riidanalaisen päätöksen 5.1 kohta).

90      Näin ollen 7.3.2012 tehdyn päätöksen perustelut, joissa komission yksiköt esittivät yksityiskohtaisemmin syyt, joiden vuoksi oli niiden mielestä perusteltua tässä ensimmäisen pyynnön käsittelyn alustavassa vaiheessa olla ilmaisematta tällaisia viittauksia, voidaan ottaa huomioon arvioitaessa riidanalaisen päätöksen laillisuutta vain siltä osin kuin niissä selvennetään päätelmiä, joihin kyseinen toimielin on lopulta tosiasiallisesti tukeutunut (ks. vastaavasti tuomio Kuijer v. neuvosto, T‑188/98, 6.4.2000, Kok., EU:T:2000:101, 44 kohta) ja jotka perustuvat, kuten edellä todettiin, yleiseen olettamaan.

91      Kun otetaan huomioon perustelut, joihin kantaja on vedonnut kiistääkseen nämä päätelmät, on ensin ratkaistava, saattoiko komissio perustellusti evätä oikeuden tutustua riidanalaisiin tietoihin turvautumalla yleiseen olettamaan, kuten se on tehnyt riidanalaisessa päätöksessä. Vain silloin, jos tähän vastataan myöntävästi, on toiseksi tutkittava, onko komissio menetellyt perustellusti turvautuessaan juuri siihen yleiseen olettamaan, johon se on tässä tapauksessa nojautunut.

 Yleiseen olettamaan turvautumisen perusteltavuus

92      Kun toimielintä pyydetään ilmaisemaan asiakirjan sisältämiä tietoja, sen on arvioitava jokaisessa yksittäistapauksessa, kuuluuko tämä asiakirja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa lueteltujen niiden poikkeusten soveltamisalaan, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua toimielinten asiakirjoihin (ks. vastaavasti edellä 28 kohdassa mainittu tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, EU:C:2008:374, 35 kohta).

93      Koska näitä poikkeuksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti, pyynnön vastaanottajana olevan toimielimen on perustellessaan kieltäytymistään antamasta riidanalaista asiakirjaa tutustuttavaksi selitettävä, miten tutustuminen tähän asiakirjaan voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa jollain asetuksen N:o 1049/2991 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella suojattua etua. Tällaisen vahingoittamisvaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa, eikä se saa olla täysin hypoteettinen (ks. edellä 35 ja 36 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).

94      Tällaisessa tilanteessa on sallittua, että asianomainen toimielin nojautuu yleiseen olettamaan, vaikka riidanalainen pyyntö koskisi vain yhtä ainoaa asiakirjaa. Tällaisessa tilanteessa, jossa turvautumisella yleiseen olettamaan ei pyritä sallimaan sitä, että jo sinänsä kokonaisvaltaista pyyntöä käsitellään kokonaisvaltaisesti, unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että oli sen toimielimen tehtävänä, joka aikoi turvautua olettamaan, tarkastaa, voitiinko yleisluonteisia perusteluita, joita tavallisesti sovellettiin tietyn tyyppisiin asiakirjoihin, tosiasiassa soveltaa tiettyyn asiakirjaan, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista oli pyydetty (edellä 36 kohdassa mainittu tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, EU:C:2008:374, 50 ja 57 kohta; ks. vastaavasti myös edellä 35 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, EU:C:2013:671, 72 ja 73 kohta).

95      Tässä tapauksessa siitä seuraa, että toisin kuin kantaja väittää kannekirjelmässä, komissio sai nojautua yleiseen olettamaan päättäessään riidanalaisen päätöksen 5.1 kohdassa hylätä ensimmäisen pyynnön, ei kuitenkaan kokonaisuudessaan vaan siltä osin kuin se koski tietojen ryhmää, joka kuului tämän toimielimen mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittujen poikkeusten piiriin.

96      Komissio ei voi sen sijaan perustellusti väittää, kuten se on tehnyt vastineessa, että ”sisällysluettelo kuuluu asiaan [COMP/39.125] liittyvään asiakirja-aineistoon, joten sitä koskee” edellä 12 kohdassa mainitussa tuomiossa komissio v. EnBW (EU:C:2014:112) tunnustettu ”yleinen olettama” siitä, että ”sitä ei anneta tutustuttavaksi”.

97      Unionin tuomioistuin ei näet todennut kyseisessä tuomiossa, että ”kaikkea” kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoa koskisi ”yleinen olettama, jonka mukaan sitä ei anneta tutustuttavaksi”, kuten komissio itsekin korosti vastatessaan kantajan kanneperusteiden ensimmäiseen ryhmään (ks. edellä 40 kohta), vaan ainoastaan, että toimielin, jolle on esitetty pyyntö, joka koskee tällaiseen asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja ”kokonaisuutena”, voi turvautua yleiseen olettamaan käsitelläkseen tätä kokonaisuutena esitettyä pyyntöä vastaavalla tavalla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi selvästi, että unionin toimielimille on annettu oikeus turvautua tällaiseen yleiseen olettamaan nimenomaan siksi, että niille annettaisiin mahdollisuus käsitellä pyyntöjä, jotka eivät koske vain yhtä asiakirjaa vaan asiakirjakokonaisuutta (edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 47 ja 48 kohta).

98      Kantajan ensimmäinen pyyntö ei kuitenkaan koskenut asiakirjakokonaisuutta vaan vain yhtä ainoaa asiakirjaa. Komissio ei myöskään väitä, että tämä pyyntö olisi perustunut menettelyyn, jossa olisi keinotekoisesti jaoteltu asiakirjakokonaisuutta koskeva pyyntö yhtä moneen yksittäiseen pyyntöön. Se ei voisi tässä tapauksessa myöskään perustellusti tehdä niin (ks. edellä 3–5 kohta).

 Yleisen olettaman käyttämisen perusteltavuus tässä tapauksessa

99      Kuten edellä muistutettiin (ks. edellä 94 kohta), komissio oli päättänyt turvautua yleiseen olettamaan hylätäkseen kantajan ensimmäisen pyynnön siltä osin kuin se kohdistui viittauksiin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” tämän pyynnön kohteena olleessa ainoassa asiakirjassa, joten sen tehtävänä oli nojautua yleisiin seikkoihin, joiden voitaisiin katsoa olevan tavanomaisesti sovellettavissa kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineiston sisällysluettelon tähän osaan, ja varmistaa, että nämä seikat olivat tosiasiallisesti sovellettavissa tässä tapauksessa.

100    Tämä vaatimus ei välttämättä tarkoittanut sitä, että komission olisi pitänyt arvioida konkreettisesti riidanalaista asiakirjaa (edellä 35 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, EU:C:2013:671, 73 kohta), eikä tälle toimielimelle asetettua velvollisuutta varmistaa, että yleinen olettama, johon se aikoo nojautua käsitellessään asiakirjakokonaisuutta koskevaa pyyntöä, on todellisuudessa sovellettavissa, voida tulkita siten, että sen pitäisi tutkia asiakirjakohtaisesti kaikki asiakirjat, joihin tutustumista siltä pyydetään (ks. edellä 60 kohta).

101    Olisi kuitenkin ollut tarpeen, että komissio olisi perustellut kieltäytymistään antamasta asiakirjaa tutustuttavaksi tosiasiallisesti ja oikeudellisesti riittävällä tavalla ja nojautunut kohtuullisesti ennakoitavissa olevaan yhden tai useamman asetuksen N:o 104972001 4 artiklan 2 kohdassa säädetyllä poikkeuksella suojatun edun konkreettisen ja tosiasiallisen vahingoittamisen vaaraan (ks. vastaavasti edellä 36 kohdassa mainittu tuomio Ruotsi ja Turco v. neuvosto, EU:C:2008:374, 49 ja 50 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, EU:C:2013:671, 31, 36–38, 54 ja 74 kohta).

102    Tässä tapauksessa on aluksi esitettävä viisi tätä koskevaa toteamusta.

103    On ensinnäkin kiistatonta, että kantaja ei vaatinut ensimmäisessä pyynnössä, sellaisena kuin se toistettiin 23.3.2012 päivätyssä uudistetussa pyynnössä, saada tutustua asiaan COM/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston varsinaisiin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”. Se näet pyrki ainoastaan saamaan tiedon näihin asiakirjoihin tehdyistä viittauksista, jotka olivat kyseisen asiakirja-aineiston sisällysluettelon täydellisessä versiossa mutta eivät versiossa, joka ei ollut luottamuksellinen ja jonka komissio toimitti 7.3.2012 (ks. edellä 3, 5 ja 7 kohta). Kun tutkitaan tämän asiakirjan täydellistä versiota, joka toimitettiin vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen selvitystoimeen (ks. edellä 15 kohta), voidaan todeta, että näitä viittauksia on lähinnä kahdenlaisia. Kyseessä ovat ensinnäkin päivämäärät, joina osallistumista komission sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan ohjelmaan pyytäneet yritykset ovat toimittaneet kyseisiä ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevia asiakirjoja” komissiolle, ja toisaalta näiden asiakirjojen asianomaiset otsikot.

104    Toiseksi komissio on kieltäytynyt antamasta tutustuttavaksi paitsi näiden viittausten kokonaisuuden, myös kokonaan jokaisen niistä. Tapa, jolla se on käsitellyt tätä viitteiden ryhmää, poikkeaa siten tavasta, jolla se on käsitellyt sisällysluettelossa oleviin muun tyyppisiin ja näiden kanneperusteiden kohteena oleviin asiakirjoihin tehtyjen viittausten kokonaisuutta (ks. edellä 86 kohta), joiden osalta komissio on vain poistanut kohdennetusti tiettyjä tietoja sillä perusteella, että ne olivat sen mielestä henkilötietoja (kuten luonnollisten henkilöiden nimet) tai kaupallisesti arkaluontoisia tietoja (kuten kolmansina osapuolina olevien yritysten nimet tai viittaukset ajoneuvomalleihin), mutta antanut nämä viittaukset muilta osin tutustuttavaksi (ks. edellä 75 kohta).

105    Kolmanneksi ilmenee, kun riidanalaisen päätöksen 5.1 kohtaa ja 4.2 kohtaa, johon siinä viitataan, luetaan yhdessä, että tätä kaikkien ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” tehtyjen viittausten poistamista asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelon versiosta, joka ei ole luottamuksellinen ja joka toimitettiin kantajalle, perustellaan yleisillä näkemyksillä, joiden mukaan niiden ilmaiseminen ”saattaisi vaarantaa” komission sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman ”tehokkuuden”. Komissio arvioi tältä osin riidanalaisessa päätöksessä ensinnäkin, että yritykset, jotka pyytävät saada osallistua sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan ohjelmaan, odottavat, että tietoja, joita ne tässä yhteydessä toimittavat, käsiteltäisiin luottamuksellisesti, tämän jälkeen, että nämä odotukset ovat suojan arvoisia, ja lopuksi, että sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan ohjelmaan, joka kuuluu kilpailusääntöjen rikkomisten toteamisen ja niitä koskevien seuraamusten määräämisen hyödyllisiin työkaluihin, tehokkuus saattaisi heikentyä, jos kyseiset tiedot julkaistaisiin (riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes alakohta).

106    Komissio täsmentää neljänneksi vastineessaan näiden yleisten seikkojen merkitystä ja ulottuvuutta viittaamalla yksiköidensä 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä aiemmin tekemään selvitykseen. Se esittää ensinnäkin, että ”sisällysluettelon ilmaiseminen osoittaisi heti niiden yhteistyön laadun ja laajuuden, koska siinä kuvataan sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä pyytäneiden välistä kirjeenvaihtoa”, minkä jälkeen se toteaa, että ”sisällysluettelon tietyistä avainsanoista ilmenee luonnollisten henkilöiden henkilöllisyys ja yhteistyö jo ennen hallinnollista menettelyä ja sen aikana”, ja että ”tiettyjen sisällysluettelossa mainittujen asiakirjojen kuvaus ja päivämäärä antavat jo viitteitä niiden sisällöstä, erityisesti tietoja, jotka liittyvät sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä pyytäneiden kauppasuhteisiin, hintoihin, kulurakenteisiin ja markkinaosuuksiin, sekä muita arkaluontoisia kaupallisia tietoja”, ja lopuksi, että ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä pyytäneiden etu – – joka koskee kaikkien niille vahingollisten tietojen luottamuksellisuuden suojaamista” on ”erityisen suojan arvoinen”. Se toteaa lopuksi, että ”tällaisten tietojen toimittaminen on ristiriidassa sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä pyytäneiden taloudellisten etujen suojan kanssa” ja että ”vakava vahinko”, jota siitä voisi ”aiheutua” asianomaisille, saattaisi ”vähentää niiden halukkuutta ryhtyä yhteistyöhön tulevien tutkimusten yhteydessä”, vaikka ”sisällysluettelo [ei] tietenkään ole yhtä yksityiskohtainen kuin varsinaiset [sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevat] asiakirjat”.

107    Viidenneksi riidanalaisen päätöksen 4.2 kohdan kokonaisrakenteesta ilmenee, että nämä yleiset seikat saivat komission olettamaan yleisesti, että jos kantajan pyytämät sisällysluettelossa olevat viittaukset ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” ilmaistaisiin, sillä vahingoitettaisiin kaiken kaikkiaan sekä sen tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa että menettelyn osapuolten taloudellisten etujen suojaa.

108    Kantaja arvostelee näiden perustelujen oikeellisuutta vetoamalla kannekirjelmän 128–141 kohdassa lähinnä siihen, että komissio on päätellyt, että ensimmäinen pyyntö olisi koskenut varsinaisia ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevia asiakirjoja” eikä pelkästään sisällysluetteloon sisältyneitä viittauksia näihin asiakirjoihin ja että riidanalaisessa päätöksessä esitetyt yleiset ja spekulatiiviset näkemykset siitä, että oli välttämätöntä olla aiheuttamatta vahinkoa sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevalle ohjelmalle, eivät olleet hyväksyttävä peruste evätä siltä tässä tapauksessa kokonaan tutustuminen näihin viitteisiin.

109    Toiseksi on korostettava, että nämä perustelut ovat osittain paikkansapitäviä.

110    Ensinnäkin on todettava, että riidanalaisen päätöksen 5.1 kohdan sanamuoto tai 4.2 kohdan, johon siinä viitataan, eikä edes 7.3.2012 tehdyn päätöksen sanamuoto, erikseen tai yhdessä arvioituina eivät ole hyväksyttävä peruste riidanalaisessa päätöksessä määrätylle täydelliselle epäämiselle.

111    Komissio näet toteaa sen 5.1. kohdassa ainoastaan, että ”viittaukset [asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelossa oleviin sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin] asiakirjoihin antavat sellaisia tietoja näiden asiakirjojen sisällöstä, joita on pidettävä luottamuksellisina”. Komissio esittää puolestaan 4.2 kohdan kahdeksannessa ja yhdeksännessä alakohdassa seikat, joiden perusteella se olettaa yleisesti, että tiettyjen kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyjen asiakirja-aineistossa olevien ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien asiakirjojen” ilmaiseminen ”saattaisi vaarantaa” sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman ”tehokkuuden” ja tällä tavoin vahingoittaa näiden menettelyjen osapuolten taloudellisten etujen suojaa sekä sen tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. edellä 87 ja 105 kohta).

112    Kuten komissio vahvistaa vastineessaan nojautuessaan 7.3.2012 tehtyyn päätökseen, näiden kahdentyyppisten seikkojen yhdistelmän on tulkittava, kuten kantaja on tehnyt kannekirjelmässään, merkitsevän sitä, että tässä tapauksessa olisi pitänyt olettaa yleisesti, että sisällysluettelossa olevien viittausten ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” toimittaminen saattaisi vaarantaa komission kyseistä ohjelman tehokkuuden ja näin ollen vahingoittaa kyseisen menettelyn osapuolten taloudellisia etuja ja tähän menettelyyn liittyviä tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoituksia, koska – ja siltä osin kuin – tällä toimittamisella paljastettaisiin kolmannelle osapuolelle ”luottamuksellisia tietoja”, jotka sisältyvät näihin viittauksiin tai ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”, joihin niissä viitataan. Komissio on konkreettisesti pitänyt tällaisina luottamuksellisina tietoina yhtäältä indisioita, jotka liittyivät tähän ohjelmaan osallistumista pyytäneiden yritysten yhteistyöhön, ja toisaalta arkaluontoisia kaupallisia tietoja, joita sen yksiköt olivat tässä yhteydessä keränneet (ks. edellä 106 ja 107 kohta).

113    Vaikka myönnettäisiin, että komissio voisi ensinnäkin käsitellä yhdessä erityyppisiä asiakirja-aineiston asiakirjoja, joita pidetään riidanalaisessa päätöksessä ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevina asiakirjoina”, kun otetaan huomioon niiden laatu ja sisältö, ja toiseksi olettaa yleisesti, että näiden asiakirjojen ilmaisemisella saatettaisiin vaarantaa komission kyseisen ohjelman tehokkuus ja vahingoittaa näin ollen kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojaa ja sen tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa, tällaiset päätelmät voivat riidanalaisen päätöksen sanamuodonkin mukaan olla perusteena vain ilmaisemisen epäämiselle, joka rajoittuu ”sellaisiin tietoihin näiden asiakirjojen sisällöstä, joita on pidettävä luottamuksellisina”.

114    Se ei sitä vastoin ole hyväksyttävä perustelu sille, että poistetaan yhdellä kertaa kaikki viittaukset, jotka sisältävät tällaisia luottamuksellisia tietoja, mukaan lukien niiden neutraalit tai merkityksettömät osat, verrattuna siihen täsmälliseen kohdentamiseen, jonka komissio suoritti sellaisten sisällysluettelossa olevien muun tyyppisten viittausten osalta, jotka ovat nyt käsiteltävien kanneperusteiden kohteena (ks. edellä 104 kohta).

115    Toisin sanoen yleisten näkemysten, joihin komissio vetoaa, ei voida riidanalaisen päätöksen sanamuodonkaan mukaan normaalisti ja tosiasiallisesti katsoa olevan sovellettavissa kaikkiin riidanalaisiin viittauksiin. Näin ollen niillä ei voida perustella täydellistä ilmaisemisesta kieltäytymistä, joka on osoitettu kantajalle, vaan enintään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaan perustuvaa osittaista kieltäytymistä, joka rajoittuu siihen, mikä oli välttämätöntä ja oikeasuhteista suojan arvoisten tietojen suojaamiseksi (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio neuvosto v. Hautala, C‑353/99 P, 6.12.2001, Kok., EU:C:2001:661, 27–29 kohta ja tuomio WWF European Policy Programme v. neuvosto, T‑264/04, 25.4.2007, Kok., EU:T:2007:114, 50 kohta).

116    Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että yleinen olettama, johon komissio voi nojautua käsitellessään kokonaisuutena pyyntöjä, jotka nekin kohdistuvat kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyvään asiakirjakokonaisuuteen, merkitsee sitä, että näitä asiakirjojen sisältöä ei koske minkäänlainen ilmaisemisvelvoite edes osittain (ks. edellä 42 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee näet selvästi, että siinä tapauksessa, että toimielin turvautuu yleiseen olettamaan käsitellessään pyyntöä, joka sekin koskee asiakirjakokonaisuutta eikä vain yhtä ainoaa asiakirjaa tällä toimintatavalla on tällainen seuraus (edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 134 kohta ja edellä 40 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Éditions Odile Jacob, EU:C:2012:393, 133 kohta). Siitä ei sitä vastoin ilmene, että samalla kun unionin tuomioistuin on liittänyt tällaisen seurauksen yleiseen olettamaan turvautumiseen, kun se tapahtuu tässä erityistapauksessa, se olisi tarkoittanut kyseenalaistaa edellä 115 kohdassa mainitun laajemmin sovellettavan oikeuskäytännön. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että tässäkin erityistapauksessa asianomaisella toimielimellä oli velvollisuus ilmaista pyynnön kohteena olleet asiakirjat kokonaan tai osittain, jos se totesi, että niihin liittyvässä menettelyssä on piirteitä, jotka mahdollistavat sen (edellä 34 kohdassa mainittu tuomio LPN ja Suomi v. komissio, EU:C:2013:738, 67 kohta). Kun otetaan huomioon tämä vaatimus rajoittaa tutustumisen epääminen siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista suojaamisen arvoisten tietojen suojaamiseksi, yleistä ilmaisemisesta kieltäytymistä ei voida hyväksyä etenkään nyt käsiteltävän tapauksen olosuhteissa, joissa se johtaa käytännössä siihen, että kantajan on mahdotonta tai ainakin erittäin vaikeaa käyttää tehokkaasti perussopimuksesta johtuvaa oikeuttaan saada vahingonkorvausta (ks. jäljempänä 130–134 kohta).

117    Toiseksi sitä, että komissio on kieltäytynyt ehdottomasti toimittamasta riidanalaisia viittauksia kantajalle, ei voida perustella tosiasiallisesti eikä oikeudellisesti riittävällä tavalla sen enempää kuin täydellistä kieltoakaan, kun otetaan huomioon seikat, joihin se on vedonnut tämän kieltäytymisen perustelemiseksi.

118    Komissio on tosin voinut katsoa lähinnä, että näiden viittausten toimittaminen ”saattaisi vaarantaa” sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuden samalla tavoin kuin varsinaisten ” sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien asiakirjojen” ilmaisemisen, siltä osin kuin niiden toimittaminen johtaisi siihen, että annettaisiin kolmansien osapuolten tietoon näihin asiakirjoihin sisältyviä arkaluontoisia kaupallisia tietoja tai luottamuksellisia tietoja, jotka liittyvät osapuolten tekemään yhteistyöhön. Kuten unionin tuomioistuimet ovat näet jo korostaneet, sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevat ohjelmat ovat hyödyllisiä työkaluja kilpailusääntöjen rikkomisten toteamiseen ja lopettamiseen, joten niillä edistetään SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tehokasta soveltamista. Lisäksi näiden ohjelmien tehokkuutta saattaisi heikentää se, että sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan menettelyyn liittyviä asiakirjoja toimitettaisiin sellaisille henkilöille, jotka haluavat nostaa vahingonkorvauskanteen. Tässä yhteydessä vaikuttaisi kohtuulliselta katsoa, että tällaisen toimittamisen mahdollisuus saattaisi vähentää kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden henkilöiden halukkuutta turvautua tällaisiin ohjelmiin (tuomio Pfleiderer, C‑360/09, 14.6.2011, Kok., EU:C:2011:389, 26 kohta ja edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 42 kohta). Vaikka tämä oikeuskäytäntö koskee sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevia ohjelmia, joita kansalliset kilpailuviranomaiset ovat ottaneet käyttöön, samoja päätelmiä voidaan analogisesti soveltaa myös komission ohjelmiin (ks. vastaavasti edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Alankomaat v. komissio, EU:T:2013:480, 41 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu julkiasiamies Villalónin ratkaisuehdotus asiassa komissio v. EnBW, EU:C:2013:643, 68 ja 69 kohta), kuten komissiokin on esittänyt vastineessaan.

119    Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että vaikka näiden näkemysten perusteella voi olla perusteltua evätä oikeus tutustua kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon sisältyviin tiettyihin asiakirjoihin, ne eivät kuitenkaan merkitse sitä, että tämä oikeus voitaisiin evätä systemaattisesti, koska kaikki kyseiset asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt on arvioitava tapauskohtaisesti ottamalla huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

120    Kun näet otetaan huomioon kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen vahingonkorvauskanteiden merkitys toimivan kilpailun ylläpitämiseksi unionissa, pelkkä väite siitä, että on vaarana, että oikeudella tutustua kilpailumenettelyyn liittyviin asiakirjoihin sisältyvään näyttöön, joka on tarpeen kyseisten kanteiden nostamiseksi, voi olla vaikutusta sellaisen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuteen, jonka yhteydessä nämä asiakirjat on toimitettu toimivaltaiselle kilpailuviranomaiselle, ei riitä oikeuttamaan sitä, että evätään oikeus tutustua näihin tietoihin (ks. edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös julkisasiamies Villalónin ratkaisuehdotus edellä 12 kohdassa mainitussa asiassa komissio v. EnBW, EU:C:2013:643, 70–74 kohta).

121    Sitä vastoin on katsottava, että koska tällainen epääminen saattaa olla esteenä kyseisten kanteiden nostamiselle, koska sen perusteella kyseisiä yrityksiä, jotka on jo saatettu ainakin osittain vapauttaa rahamääräisistä seuraamuksista, on lisäksi vahinkoa kärsineiden henkilöiden vahingoksi mahdollisuus vapautua velvollisuudesta korvata SEUT 101 artiklan rikkomisesta aiheutuneet vahingot, epäämisen edellytyksenä on, että se perustuu pakottaviin syihin, jotka liittyvät sen edun, johon vedotaan, suojeluun ja jotka ovat sovellettavissa kuhunkin asiakirjaan, johon tutustuminen evätään (edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 47 kohta; ks. vastaavasti myös julkisasiamies Villalónin antama ratkaisuehdotus edellä 12 kohdassa mainitussa asiassa komissio v. EnBW, EU:C:2013:643, 78 kohta).

122    Näin ollen jo se vaara, että tietty asiakirja voi vahingoittaa konkreettisesti kyseisen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuteen liittyvää yleistä etua, on omiaan oikeuttamaan sen, että asiakirjan sisältämiä tietoja ei ilmaistu (edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 48 kohta; ks. vastaavasti myös julkisasiamies Villalónin antama ratkaisuehdotus edellä 12 kohdassa mainitussa asiassa komissio v. EnBW, EU:C:2013:643, 77 kohta).

123    Tästä syystä vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kun komission tai kansallisten tuomioistuinten on annettava ratkaisu, tosin erilaisissa oikeudellisissa ja prosessuaalisissa yhteyksissä, oikeudesta tutustua asiakirjoihin, jotka on kerätty sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä ja jotka sisältyvät kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon, niiden on pidättäydyttävä omaksumasta jäykkää ja ehdotonta näkemystä, joka saattaisi heikentää sekä tehokkuutta, jolla kilpailusääntöjen noudattamisen varmistavat viranomaiset soveltavat kilpailusääntöjä, että näistä säännöistä yksityisille johtuvien oikeuksien tehokasta käyttöä. Tästä syystä niiden on punnittava tapauskohtaisesti eri intressejä, joiden vuoksi riidanalaisten asiakirjojen toimittaminen tai suojaaminen on perusteltua. Niiden on otettava tällaisen punninnan yhteydessä huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja erityisesti hakijan intressi saada tutustua asiakirjoihin, joiden toimittamista hakija pyytää vahingonkorvauskanteensa tueksi, kun otetaan huomioon yhtäältä tämän käytettävissä mahdollisesti olevat muut keinot ja toisaalta ne tosiasiallisesti haitalliset seuraukset, joita tästä oikeudesta voi aiheutua yleisten etujen tai muiden henkilöiden oikeutettujen etujen kannalta (ks. vastaavasti edellä 68 kohdassa mainittu tuomio Donau Chemie ym., EU:C:2013:366, 30–34 ja 44–45 kohta ja edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 107 kohta).

124    Nämä päätelmät ovat voimassa erityisesti silloin kun, kuten tässä tapauksessa, henkilö, joka katsoo joutuneensa kilpailusääntöjen rikkomisen uhriksi ja joka on jo nostanut vahingonkorvauskanteen kansallisessa tuomioistuimessa, ei pyydä komissiolta saada tutustua ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”, jotka sisältyvät sen menettelyn asiakirja-aineistoon, joka on johtanut tämän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon toteavaan päätökseen, vaan ainoastaan kyseisen asiakirja-aineiston sisällysluettelossa oleviin viittauksiin näihin asiakirjoihin. Jos näet pelkkä maininta vaarasta, jota saattaa aiheutua kyseisen ohjelman tehokkuudelle, ei riitä perustelemaan päätöstä, jolla evätään yleisesti ja ehdottomasti oikeus tutustua asiakirja-aineistoon sisältyviin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”, riippumatta niistä tosiasiallisesti vahingollisista seurauksista, joita näiden asiakirjojen antamisesta tutustuttavaksi voi aiheutua, tällainen maininta voi vielä vähemmän olla perusteena sille, että kieltäydytään täysin ja ehdottomasti toimittamasta pelkkiä viittauksia tällaisiin asiakirjoihin henkilölle, joka pyytää saada tutustua niihin vahingonkorvauskanteensa tueksi.

125    Tässä tapauksessa kantajalle osoitettu epääminen perustuu, kuten tämä perustellusti esittää, yleisiin ja spekulatiivisiin näkemyksiin, joiden mukaan riidanalaisten viittausten toimittaminen ”saattaisi vaarantaa” komission sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tehokkuuden ja tällä tavoin vahingoittaa menettelyn osapuolten taloudellisten etujen suojaa sekä tähän menettelyyn liittyvien tarkastus- ja tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. edellä 105 ja 106 kohta).

126    Nämä yleiset ja spekulatiiviset seikat eivät kuitenkaan osoita tässä tapauksessa tosiasiallisesti ja oikeudellisesti riittävällä tavalla, että olisi olemassa kohtuullisesti ennakoitavissa oleva komission esittämille eduille koituvan konkreettisen ja todellisen vahingon vaara, jonka perusteella olisi perusteltua ehdottomasti evätä sisällysluettelossa oleviin päivämääriin, otsikoihin ja muihin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” tehtyjen viittausten ilmaisemiseen eikä pelkästään niiden luottamuksellisten tietojen ilmaiseminen, joita ne saattavat sisältää tai jotka saattavat niistä ilmetä.

127    Tällainen epääminen on kaiken kaikkiaan omiaan viemään sisällön periaatteelta, jonka mukaan poikkeuksia, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin, on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jotta taataan, että mikä tahansa asiakirja tai mikä tahansa asiakirjan ote, joka ei kuulu asetuksen N:o 1049/2001 mukaisten poikkeusten piiriin, voidaan toimittaan henkilöille, jotka sitä pyytävät (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 35 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, EU:C:2013:671, 40 kohta), ellei ylivoimainen yleinen etu ole tämän esteenä.

128    Kolmanneksi on niin, että siltä osin kuin molemmat asianosaiset vetoavat 7.3.2012 tehtyyn päätökseen, toinen riitauttaakseen ja toinen perustellakseen sitä, että asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelossa olevien viittausten ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” toimittaminen evättiin, on todettava, että päätelmissä, jotka siinä esitettiin ja joihin komissio on viitannut vastineessaan (ks. edellä 106 ja 112 kohta), ei myöskään perustella riidanalaisen päätöksen päätelmiä paremmin yleistä ja ehdotonta asiakirjoihin tutustumisen epäämistä, joka kantajaan on kohdistettu tässä tapauksessa.

129    Vaikka siinä viitataan seikkoihin, joilla voidaan perustella se, että evätään kokonaan oikeus tutustua tietyn tyyppisiä ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeva asiakirjoja”, jotka on lueteltu sisällysluettelossa, koskeviin viittauksiin, kuten viittauksiin ”lausumiin”, joita osallistumista komission kyseiseen ohjelmaan pyytävät yritykset ovat antaneet komissiolle (ks. vastaavasti julkisasiamies Mazákin 16.12.2010 antama ratkaisuehdotus edellä 118 kohdassa mainitussa asiassa Pfleiderer, EU:C:2010:782, 44 ja 47 kohta), 7.3.2012 tehty päätös ei ole hyväksyttävä perustelu epäämiselle, joka ulottuu kaikkiin näihin asiakirjoihin tehtyihin viittauksiin.

130    Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että kun kantaja esitti ensimmäisen pyynnön komissiolle (16.2.2012) ja kun tämä toimielin teki asiassa lopullisen päätöksen (29.10.2013), kantajalla oli käytettävissään autolasipäätöksestä vain luonnos, joka ei ollut luottamuksellinen.

131    Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka komissio teki tämän päätöksen 12.11.2008, siitä julkaistiin kyseisenä päivänä vain luonnos, joka ei ollut luottamuksellinen ja jonka kantaja on esittänyt kannekirjelmän liitteenä. Komission pääosasto ”Kilpailu” ja komission kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ottivat näet vasta joulukuun 2011 ja elokuun 2012 välisenä aikana kantaa tämän päätöksen lopullisen version, joka ei ollut luottamuksellinen, sisältöön useilla toimilla, joista viimeiset ovat sittemmin itse olleet kahden kumoamiskanteen kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa (asiat T‑462/12, Pilkington Group v. komissio, ja T‑465/12, AGC Glass Europe ym. v. komissio) ja yhden sellaisen välitoimihakemuksen kohteena, josta on myöhemmin annettu unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys (Pilkington Group v. komissio, T‑462/12 R, 11.3.2013, Kok., EU:T:2013:119) ja muutoksenhaussa unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys (komissio v. Pilkington Group, C‑278/13 P(R), 10.9.2013, Kok., EU:C:2013:558), kuten komissio muistuttaa vastineessaan. Näiden riita-asioiden osalta autolasipäätöksen lopullista versiota, joka ei ollut luottamuksellinen, ei ollut kuitenkaan edelleenkään julkaistu sillä hetkellä, jona komissio käsitteli kantajan kahta pyyntöä, eikä vielä silloinkaan, kun kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen.

132    Kantaja ei kykene yksilöimään autolasipäätöksen luonnoksesta, joka ei ole luottamuksellinen, tarkasti ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä perusteena olevia asiakirjoja”, jotka sisältyvät asiaan COMP/39.125 liittyvään asiakirja-aineistoon. Vaikka siinä viitataan näihin asiakirjoihin sisältyviin tietoihin, seikat, joiden perusteella voitaisiin osoittaa yhteys näiden tietojen ja sen asiakirjan tai niiden asiakirjojen välillä, josta tai joista ne on otettu, ja yksilöimään ne erikseen, on hyvin suureksi osaksi poistettu tästä luonnoksesta.

133    Näin ollen ei ole mahdollista katsoa, että riidanalaisessa päätöksessä tehtyä yleistä ja ehdotonta kieltäytymistä ilmaisemisesta voitaisiin perustella seikoilla, joihin komission yksiköt ovat vedonneet 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä ja joissa todetaan seuraavaa:

”Jotta voitaisiin sovittaa yhteen komission hallinnollisten menettelyjen avoimuuteen liittyvä oikeutettu etu ja intressi säilyttää sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman houkuttelevuus, komissio julkaisee lopullisista päätöksistään version, joka ei ole luottamuksellinen ja jossa se yksilöi kaikki kartellin osallistujat ja esittää seikat, joista tämä kilpailusääntöjen rikkominen muodostuu.

Jäljempänä esitettävistä syistä tiedot, jotka koskevat kirjeenvaihtoa, joka on peräisin osapuolilta, jotka ovat pyytäneet saada osallistua kyseiseen ohjelmaan, tai jota on käyty niiden kanssa – – ja jotka sisältyvät sisällysluetteloon ja joita ei ole tähän päivään mennessä vielä ilmaistu julkaistulla päätöksellä – – kuuluvat [asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan poikkeusten piiriin].

– –

Näin ollen tietojen antamisella kirjeenvaihdosta, jota on käyty kyseisen ohjelman yhteydessä ja joka sisältää muita tietoja kuin ne, jotka sisältyvät [autolasipäätöksen] julkaistuun versioon – – vahingoitettaisiin taloudellisten etujen suojaa.

– –

Komissio antoi jo [autolasipäätöksen] julkisessa luonnoksessa tiettyjä tietoja, jotka oli otettu sisällysluetteloon (muun muassa niiden yritysten nimet, jotka olivat pyytäneet saada osallistua sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan ohjelmaan, ja sen päätöksen päivämäärä, jolla niiden pyyntö oli hyväksytty). Ennen tätä se vertaili tällaisten tietojen toimittamisen merkitystä ja kielteisiä seurauksia, joita sillä saattaisi olla kyseisen ohjelman tehokkaalle täytäntöönpanolle (ja näin ollen SEUT 101 artiklan soveltamiselle). Kaikki muut tämäntyyppistä kirjeenvaihtoa koskevat maininnat sitä vastoin poistettiin liitteenä olleesta sisällysluettelosta, koska [riidanalaisten] asiakirjojen tarkemmalla yksilöimisellä saatettaisiin vaarantaa yhtäältä ”komission tutkintatoimien tarkoitus” ja toisaalta menettelyn osapuolten ”taloudelliset edut” (7.3.2012 tehdyn päätöksen 1.1 kohdan toiseksi viimeinen ja viimeinen alakohta ja 1.3 kohdan toiseksi viimeinen alakohta).

134    Koska sitä vastoin riidanalaisessa päätöksessä ja 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä, joissa viitataan autolasipäätöksen luonnokseen, joka ei ole luottamuksellinen, tehtiin kantajan pyytämässä sisällysluettelossa lueteltujen ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevien asiakirjojen” yksilöiminen käytännössä mahdottomaksi tai ainakin erittäin vaikeaksi verrattuna siihen, miten käsiteltiin viittauksia muihin tässä asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin (ks. edellä 75, 104 ja 114 kohta), kantaja ei kyennyt niiden perusteella muodostamaan mielipidettä siitä, tarvitsiko se mahdollisesti näitä asiakirjoja tukeakseen vahingonkorvauskannettaan Landgericht Düsseldorfissa, eikä varsinkaan yrittämään esittää perusteluja tällaiselle tarpeelle. Tämän vaatimuksen noudattamiseksi oikeuskäytännössä asetetaan edellytykseksi paitsi se, että nämä asiakirjat ilmaistaan ja esitetään oikeudenkäynnissä kansallisessa tuomioistuimessa nostettujen vahingonkorvauskanteiden yhteydessä (ks. edellä 69 kohta), myös se, että komissio tunnustaa ylivoimaisen yleisen edun siinä tapauksessa, että sen käsiteltävänä on asetuksen N:o 1049/2001 nojalla esitetty pyyntö (ks. edellä 70 kohta). Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä estetään käytännössä kantajaa käyttämästä tehokkaasti perustamissopimuksesta johtuvaa oikeuttaan vahingonkorvaukseen.

135    Lisäksi neljänneksi on niin, että koska komissio on viitannut istunnossa tarpeeseen suojata joka tapauksessa sen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaa ohjelmaa ja siihen liittyviä asiakirjoja, kun otetaan huomioon keskeinen tehtävä, joka tällä ohjelmalla on kilpailusääntöjen rikkomisten toteamisen yhteydessä, kuten tunnustetaan tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/104/EU (EUVL L 349, s. 1), on todettava tästä kaksi seikkaa. Yhtäältä oikeuskäytännössä tunnustetaan tällaisen ohjelman arvo mutta korostetaan samaan aikaan, että yleistä etua, joka liittyy sen tehokkuuden säilyttämiseen, ei voida pitää yleisesti ja ehdottomasti ylivoimaisena asiaan liittyviin muihin yleisiin ja yksityisiin etuihin nähden, jotka nekin ovat samalla tavoin suojan arvoisia ja jotka on sovitettava yhteen sen kanssa tapauskohtaisesti (ks. edellä 118–123 kohta). Toisaalta direktiivin 2014/104 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa ja 6 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että tämä säädös ei rajoita asetuksen N:o 1049/2001 mukaisten, asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevien sääntöjen soveltamista, kuten komissio on itsekin korostanut vastauskirjelmässä (ks. edellä 58 kohta).

136    Kaiken edellä esitetyn perusteella riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla, kun siinä on todettu, että on syytä olettaa kokonaisvaltaisesti, kaikilta osin ja ehdottomasti, että sillä, että kantaja saisi oikeuden tutustua asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelossa oleviin viittauksiin ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”, vahingoitettaisiin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädetyillä poikkeuksilla suojattuja etuja.

b)     Kieltäytyminen antamasta luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyttä koskevia tietoja tutustuttavaksi

137    Komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen 5.2 kohdassa, että sisällysluettelossa olleita tietoja, jotka liittyivät luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyteen, ei voitu toimittaa kantajalle. Tehdessään tämän päätelmän se korosti ensinnäkin, että nämä tiedot olivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001 L 8, s. 1) 2 artiklan a alakohdassa ja 8 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja. Tämän jälkeen komissio arvioi lähinnä yhtäältä, että kantaja ei ollut osoittanut syitä, joiden vuoksi oli välttämätöntä toimittaa sille nämä tiedot, ja toisaalta, että oli syitä katsoa, että niiden toimittaminen saattaisi aiheuttaa vahinkoa niiden henkilöiden oikeutetuille eduille, joihin ne liittyivät.

138    Tästä on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, erityisesti unionin lainsäädännön mukaista henkilötietojen suojaa.

139    Tässä säännöksessä otetaan käyttöön erillinen ja vaativampi järjestely sellaisten henkilöiden suojaamiseksi, joiden henkilötiedot saatetaan joissain tapauksissa luovuttaa yleisölle, ja siinä edellytetään, että näiden henkilöiden yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden mahdollinen loukkaus tutkitaan ja arvioidaan aina etenkin asetuksen N:o 45/2001 mukaisesti (tuomio komissio v. Bavarian Lager, C‑28/08 P, 29.6.2010, Kok., EU:C:2010:378, 59 ja 60 kohta).

140    Asetuksen N:o 45/2001 2 artiklassa säädetään yhtäältä, että henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja, ja toisaalta, että henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimia, joita kohdistetaan henkilötietoihin, kuten tiedon haku ja sen luovuttaminen siirtämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville.

141    Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa säädetään erityisesti, että henkilötietoja voidaan siirtää vastaanottajalle ainoastaan, jos vastaanottaja osoittaa, että tietojen siirto on tarpeen, eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut voivat joutua vaaraan. Tämä säännös tulee sovellettavaksi kaikkiin asetuksen N:o 1049/2001 nojalla esitettyihin pyyntöihin, joilla pyydetään oikeutta tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin (edellä 139 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Bavarian Lager, EU:C:2010:378, 63 kohta ja tuomio Strack v. komissio, C‑127/13 P, 2.10.2014, Kok., EU:C:2014:2250, 101 kohta).

142    Kantaja ei kyseenalaista tässä tapauksessa komission toteamusta, jonka mukaan tiedot, jotka liittyivät tiettyjen luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyteen ja jotka sisältyivät sisällysluetteloon, olivat henkilötietoja. Se ei kiistä sitäkään, että sen pyyntö siitä, että nämä tiedot toimitettaisiin sille, merkitsi henkilötietojen käsittelyä. Se arvostelee ainoastaan päätelmiä, joita komissio on tehnyt kieltäytyessään toimittamasta niitä sille, ja moittii tätä toimielintä lähinnä siitä, että tämä on tehnyt tällaisen päätelmän yksityiselämän suojeluun liittyvien yleisten perustelujen perusteella sen sijaan että se olisi selittänyt yksityiskohtaisesti yksittäiset syyt, joiden vuoksi kutakin riidanalaista tietoa ei voitu toimittaa sille.

143    Komissio on kuitenkin ensinnäkin vaatinut perustellusti, että kantaja osoittaisi, että riidanalaisten henkilötietojen siirto oli tarpeen asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos näet henkilö, joka pyytää saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät henkilötietoja, ei esitä sille mitään nimenomaisia ja oikeutettuja perusteluja eikä vakuuttavaa syytä, joka osoittaisi, että tällaisten tietojen siirto sille on tarpeen, komissio ei kykene punnitsemaan eri intressejä (ks. vastaavasti edellä 139 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Bavarian Lager, EU:C:2010:378, 77 ja 78 kohta ja edellä 141 kohdassa mainittu tuomio Strack v. komissio, EU:C:2014:2250, 107 kohta).

144    Toiseksi komissio on voinut arvioida kantajan konkreettisesti esittämien perustelujen perusteella, että tällaista tarvetta ei ollut tässä tapauksessa osoitettu.

145    Riidanalaisesta päätöksestä näet ilmenee, että kantaja oli perustellut tarvetta siirtää kyseiset tiedot sille sillä, että ”tiedot, joita annettiin luonnollisten henkilöiden nimistä – – ’olivat liian vähäisiä, jotta [kantaja] voisi käyttää oikeuksiaan’”. Kantaja ei kiistä kanteessaan tätä komission toteamusta. Se väittää päinvastoin edelleen unionin yleisessä tuomioistuimessa ensinnäkin, että se ”tarvitsi näitä tietoja”, toiseksi, että ”jos myös asianomaisten henkilöiden nimet eivät ole sisällysluettelossa, sen oikeutta tutustua asiakirjoihin heikennetään merkittävästi, sillä se on ainoa tapa, jolla se voi yksilöidä merkitykselliset asiakirjat”, ja kolmanneksi, että ”jos oletetaan, että sen on osoitettava tarve luonnollisten henkilöiden nimien ilmoittamiseen (mikä ei pidä paikkaansa [– –]), tämä edellytys täyttyy joka tapauksessa”, koska se on ”osoittanut riittävällä tavalla, että se tarvitsi näitä tietoja voidakseen saada korvausta vahingosta, joka sille oli aiheutunut”.

146    Kun otetaan huomioon nämä yleiset ja abstraktit perustelut, komissio saattoi katsoa yleisesti, että se ”ei nähnyt mitään syytä, joiden vuoksi [riidanalaisten] tietojen ilmaiseminen olisi perusteltua” ja että ”ei ollut osoitettu, että kyseisten henkilötietojen siirtäminen olisi tarpeen – –” (ks. vastaavasti edellä 12 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EnBW, EU:C:2014:112, 105 ja 132 kohta).

147    Perustelut, joilla kyseenalaistetaan luonnollisten henkilöiden henkilötietoihin tutustumisen epääminen, on siis hylättävä.

c)     Kieltäytyminen antamasta kolmansina osapuolina olevien yritysten nimiä tutustuttavaksi

148    Komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen 5.3 kohdassa, että sellaisten eri yritysryhmien nimiä, ”jotka toimivat hissien ja liukuportaiden alalla” tai joilla on liikesuhteita autolasipäätöksen adressaatteina olevien yritysten kanssa, ei voitu ilmoittaa kantajalle sillä perusteella, että se, että paljastettaisiin niiden henkilöllisyys ja siten niiden osallistuminen menettelyyn tai niiden liikesuhteet menettelyn osapuolten kanssa, voisi vahingoittaa niiden mainetta ja niiden taloudellisia etuja.

149    Tässä yhteydessä on ilmeistä, että vaikka riidanalaisessa päätöksessä on kirjoitusvirhe, ei ole voinut olla mitään kohtuullista epäilystä siitä, että komissio on tarkoittanut viitata, kuten se on korostanut vastineessa ilman että tätä olisi kiistetty, sellaisten yritysten nimiin, jotka eivät toimineet hissien ja liukuportaiden alalla vaan autolasialalla, jota asia COMP/39.125 yksinomaan koski. Tältä osin ei voida siis todeta perustelujen puutteellisuutta.

150    Asiakysymyksen osalta on aluksi muistutettava siitä, että komissio on voinut oikeudellista virhettä tekemättä hylätä kantajan ensimmäisen pyynnön turvautumalla yleiseen olettamaan siltä osin kuin pyyntö koski riidanalaista tietojen ryhmää (ks. edellä 94 kohta).

151    Tämän jälkeen on katsottava, että kun komissio on viitannut asianomaisten eri yritysryhmien ”maineeseen” ja ”taloudellisiin etuihin” kieltäytyessään ilmoittamasta niiden nimiä kantajalle, se on lähinnä tarkoittanut nojautua erityisesti yleiseen olettamaan, jonka mukaan näiden oikeushenkilöiden nimien ilmaiseminen merkitsisi lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa turvatun kolmansien osapuolten taloudellisten etujen suojan vahingoittamista, kuten tämä toimielin on muistuttanut vastineessaan, ilman että tätä olisi kiistetty.

152    Lopuksi on todettava, että kantaja ei ole tässä tapauksessa kiistänyt asianmukaisesti turvautumista tähän yleiseen olettamaan.

153    Se pyrkii näet yhtäältä kiistämään kokonaan sen, että komissiolla olisi mahdollisuus turvautua tällaiseen olettamaan. Edellä 39 ja 44 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että komissiolla, jonka tehtävänä on kerätä kilpailusääntöjen soveltamista koskevien menettelyjen yhteydessä arkaluontoisia taloudellisia tietoja, jotka liittyvät menettelyn osapuolten strategiaan ja toimiin sekä niiden liikesuhteisiin kolmansien osapuolten kanssa, on oikeus menetellä näin.

154    Toisaalta kantaja väittää, että liikesuhteet, jotka voivat tulla esiin, jos ilmaistaan sisällysluettelossa mainittujen oikeushenkilöiden nimet, ovat peräisin yli viiden vuoden takaa ja ovat siis liian ”vanhoja”, jotta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen voitaisiin edelleen katsoa koskevan niitä. Tällainen peruste on liian yleinen, jotta sillä voitaisiin kääntää yleinen olettama, johon komissio on vedonnut, minkä lisäksi se on merkityksetön. Tässä yhteydessä pitää paikkansa, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että siitä, että tiedot, jotka ovat saattaneet kuulua liikesalaisuuksiin tai olla luottamuksellisia, ovat peräisin vähintään viiden vuoden takaa, seuraa, että niitä on pidettävä historiallisina, jollei poikkeuksellisesti osoiteta, että ne vaikuttavat edelleen olennaisesti sen yrityksen kaupalliseen asemaan, jota ne koskevat (ks. määräys Hynix Semiconductor v. neuvosto, T‑383/03, 22.2.2005, Kok., EU:T:2005:57, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siitä ilmenee lisäksi yleisemmin, että kielteiset seuraukset, joita saattaa seurata siitä, että arkaluontoisia taloudellisia tietoja ilmaistaan, ovat sitä vähäisempiä, mitä vanhempia ne ovat (ks. vastaavasti määräys NMH Stahlwerke ym. v. komissio, T‑134/94, T‑136/94–T‑138/94, T‑141/94, T‑145/94, T‑147/94, T‑148/94, T‑151/94, T‑156/94 ja T‑157/94, 19.6.1996, EU:T:1996:85, 24 ja 32 kohta). Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että tällaiset tiedot voisivat edelleen kuulua asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, kuten ilmenee edellä 63 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä.

155    Perustelut, joilla kyseenalaistetaan kieltäytyminen antamasta kolmansina osapuolina olevien yritysten nimiä tutustuttavaksi, on siis hylättävä, ilman että olisi tarpeen tutkia, olisiko näitä nimiä lisäksi pidettävä henkilötietoina, kuten komissio väittää vastineessa, huolimatta siitä, että tästä ei mainita mitään riidanalaisessa päätöksessä eikä myöskään 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä, jossa vedotaan tähän epäämisperusteeseen vain sisällysluettelossa olevien luonnollisten henkilöiden nimien osalta.

d)     Kieltäytyminen antamasta muita arkaluontoisia kaupallisia tietoja tutustuttavaksi

156    Komissio on todennut riidanalaisen päätöksen 5.4 kohdassa yhtäältä, että sisällysluettelossa oli arkaluontoisia kaupallisia tietoja, jotka sisälsivät autonvalmistajien nimiä ja viittauksia automalleihin. Se on korostanut yhtäältä, että tietyt tämän päätöksen adressaatteina olleet yritykset olivat nostaneet unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteita, jotka koskivat erityisesti sitä, oliko tiettyjä näistä tiedoista edelleen käsiteltävä luottamuksellisina, vai saattoivatko ne sitä vastoin sisältyä autolasipäätöksen lopulliseen versioon, joka ei ollut luottamuksellinen. Näistä syistä se päätteli, että se ei voinut ”tässä vaiheessa ilmaista tietoja, jotka voisivat edelleen olla luottamuksellisia unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden jälkeen”.

157    Aluksi on todettava tässä yhteydessä, että vaikka riidanalaisen päätöksen perustelut ovat verrattain suppeat, ne ovat kuitenkin riittävän täsmälliset, jotta kantaja on kyennyt ymmärtämään niiden sisällön ja unionin yleinen tuomioistuin on kyennyt valvomaan niiden laillisuutta.

158    Toiseksi on todettava asiakysymyksen osalta, että kantaja ei kiistä hyödyllisellä tavalla päätelmiä, joiden perusteella komissio on katsonut, että riidanalaiset tiedot kuuluivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan.

159    Kantaja näet tyytyy yhtäältä ainoastaan vetoamaan siihen, että kanteet, joihin komissio vetoaa, koskevat sitä, onko riidanalaiset tiedot annettava suuren yleisön saataville, vaikka sen omassa kanteessa tuodaan esiin kysymys siitä, onko ne ilmaistava henkilölle, joka arvelee kärsineensä vahinkoa autolasipäätöksessä todetusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja että asiaan liittyviä intressejä on punnittava näihin kahteen tapaukseen liittyvien eri yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Tällaisella perusteella väitetään lähinnä, että ylivoimaisen yleisen edun on oltava etusijalla siihen poikkeukseen nähden, johon komissio on vedonnut vastustaessaan asianomaisten tietojen ilmaisemista. Tämä peruste ei siten poikkea perusteesta, johon on tältä osin vedottu toissijaisesti, kuten kantaja myöntää itsekin kannekirjelmässä. Se tutkitaan näin ollen sen yhteydessä (ks. jäljempänä 162 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

160    Siltä osin kuin kantaja kiistää toisaalta yleisen olettaman, johon komission yksiköt ovat lisäksi vedonneet 7.3.2012 tehdyssä päätöksessä kieltäytyessään antamasta sille riidanalaisia tietoja, on korostettava, että tällä väitteellä ei ole kohdetta. Komissio ei näet ole riidanalaisessa päätöksessä omaksunut tällaista yleistä olettamaa, jonka mukaan näiden tietojen antamisella lähtökohtaisesti vahingoitettaisiin menettelyn osapuolten taloudellisten etujen suojaa, toisin kuin vastinekirjelmässä väitetään. Päinvastoin, tämä toimielin on tyytynyt kieltäytymään niiden ilmaisemisesta ”tässä vaiheessa”, kun otetaan huomioon unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien kanteiden olemassaolo.

161    Perustelut, joilla riitautetaan kieltäytyminen antamasta muita arkaluontoisia kaupallisia tietoja tutustuttavaksi, eivät siten voi menestyä.

2.     Ylivoimainen yleinen etu, johon kantaja on vedonnut

162    Kantaja väittää perusteluissaan, joilla se riitauttaa sen, että sille ei ole annettu tutustuttavaksi tietoja, jotka liittyvät yhtäältä luonnollisten henkilöiden nimiin ja toisaalta muihin arkaluontoisiin kaupallisiin tietoihin, että komissio on menetellyt virheellisesti jättäessään ottamatta huomioon ylivoimaisen yleisen edun, joka olisi koitunut siitä, että kilpailunvastaisista menettelytavoista vahinkoa kärsineet olisivat voineet vedota oikeuteensa saada korvausta, ja jättäessään asettamatta tätä ylivoimaista yleistä etua etusijalle, joka on ensisijainen niihin etuihin nähden, joita suojataan riidanalaisessa päätöksessä mainituissa poikkeuksissa, kun se on kieltäytynyt antamasta sille kyseisiä tietoja, vaikka ne olivat tarpeen, jotta se olisi voinut käyttää tehokkaasti oikeuttaan vahingonkorvaukseen.

163    Tässä yhteydessä edellä 66–70 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että näin yleiset perustelut eivät voi sellaisenaan olla etusijalla niihin syihin nähden, joiden vuoksi on perusteltua evätä tutustuminen kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin. Näin ollen henkilön, joka haluaa saada korvauksen vahingosta, jonka se katsoo kärsineensä unionin kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, on osoitettava tarpeensa saada tutustua tiettyihin komission asiakirja-aineiston asiakirjoihin, jotta komissio voi tapauskohtaisesti punnita asiaan liittyviä intressejä. Muussa tapauksessa intressi saada korvausta vahingosta, jota on aiheutunut unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei voi olla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.

164    Kantaja väittää tässä tapauksessa yleisesti ja abstraktisti, että se tarvitsee kaikki sisällysluettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden nimet ja kaikki tässä asiakirjassa olevat kaupalliset tiedot, jotta se voi käyttää oikeuttaan saada korvausta.

165    Kantaja ei sitä vastoin ilmoita tämän kanteen yhteydessä eikä väitä ilmoittaneensa aikaisemmin komissiolle esittämässään pyynnössä ja uudistuvassa pyynnössä konkreettisia seikkoja, jotka voisivat osoittaa tarpeen saada jotkin näistä tiedoista, esimerkiksi täsmentämällä erityisiä tosiseikkoja tai oikeudellisia päätelmiä, joita tällaisten tietojen saaminen voisi auttaa sitä tukemaan kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on annettava ratkaisu sen vaatimuksista.

166    Näissä olosuhteissa perustelut, jotka koskevat ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, on tässä tapauksessa hylättävä, kuten komissio on perustellusti korostanut.

167    Edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävät kanneperusteet on hyväksyttävä siltä osin kuin ne koskevat sitä, että kantajalle on kieltäydytty antamasta asiaan COMP/39.125 liittyvän asiakirja-aineiston sisällysluettelossa olevia viittauksia ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin” tutustuttavaksi, ja hylättävä muilta osin.

168    Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava tältä osin.

 Oikeudenkäyntikulut

169    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

170    Koska tässä tapauksessa kantaja ja komissio ovat molemmat hävinneet asian tiettyjen vaatimustensa osalta, niiden molempien on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi SGSD:n on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Asiaan COMP/39.125 (autolasi) liittyvään asiakirja-aineistoon tutustumista koskevien kahden pyynnön epäämisestä 29.10.2013 tehty komission päätös Gestdem 2012/817 ja 2012/3021 kumotaan siltä osin kuin siinä on kieltäydytty antamasta Axa Versicherung AG:lle tutustuttavaksi tämän asiakirja-aineiston sisällysluettelossa olevia viittauksia ”sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeviin asiakirjoihin”.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Axa Versicherung ja Euroopan komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan.

Papasavvas Forwood Bieliūnas

Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä heinäkuuta 2015.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.