UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
4 päivänä helmikuuta 2016 (*)
Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelma (MEDIA 2007) – Tukitoimenpiteet eurooppalaisten elokuvien levitykseen maan ulkopuolelle – Valituille elokuville tarkoitettua tukea 2013 koskeva ehdotuspyyntö – EACEA:n toimi, jolla ilmoitetaan kantajalle elokuvaa ”Only God Forgives” koskevan kantajan hakemuksen hylkäämisestä – EACEA:n toimi, jolla vahvistetaan hylkääminen, mutta johon sisältyy uusia perusteluja – Toimivalta – Tehtävien jako komission ja EACEA:n välillä – Sidottu harkintavalta – Kumoamiskanne – Kannekelpoinen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuus – Pysyvät ohjeet 2012–2013 – Aineellista tai fyysistä levitystä koskeva sopimus – EACEA:lle ei ole ilmoitettu etukäteen – Hakemuksen tukikelvottomuus
Asiassa T‑676/13,
Italian International Film Srl, kotipaikka Rooma (Italia), edustajinaan asianajajat A. Fratini, B. Bettelli ja M. Bottino,
kantajana,
vastaan
koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA), asiamiehinään H. Monet ja D. Homann, avustajinaan asianajajat D. Fosselard ja A. Duron,
vastaajana,
jossa on kyse sellaisen päätöksen kumoamisesta, jolla hylätään sellaisen ehdotuspyynnön EACEA/21/12 MEDIA 2007 – Tuki eurooppalaisten elokuvien levitykseen maan ulkopuolelle – valituille elokuville tarkoitettu tuki 2013 (EYVL 2012, C 300, s. 5), joka on julkaistu Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman [ajanjaksolle 1.1.2007–31.12.2013] täytäntöönpanosta (MEDIA 2007) 15.11.2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY (EUVL 2006, L 327, s. 12) puitteissa, johdosta tehty elokuvaa ”Only God Forgives” koskeva kantajan tukihakemus,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter (esittelevä tuomari),
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.9.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Ehdotuspyyntö EACEA/21/12 MEDIA 2007 – Tuki eurooppalaisten elokuvien levitykseen maan ulkopuolelle – valituille elokuville tarkoitettu tuki 2013 (EUVL 2012, C 300, s. 5) julkaistiin 5.10.2012 osana valittuja elokuvia koskevaa järjestelmää, jonka tarkoituksena on valita tietty määrä hankkeita niiden tukemiseksi niin, että piristetään ja tuetaan muiden kuin kansallisten tuoreiden eurooppalaisten elokuvien laajempaa levitystä maan ulkopuolelle.
2 Mainittu julkaiseminen kuului Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (MEDIA 2007) 15.11.2006 tehdyn sellaisen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY (EUVL 2006, L 327, s. 12) alaan, joka oli tehty kaudelle 1.1.2007–31.12.2013 ja jonka sisältö täsmennettiin MEDIA 2007 ‑ohjelmaa koskevissa pysyvissä ohjeissa, jotka oli liitetty mainittuun ehdotuspyyntöön (jäljempänä ohjeet).
3 Ohjeiden 5 kohta, jonka otsikko on ”Kelpoisuusperusteet”, sisältää 5.1 kohdan, jonka otsikko on ”Tukikelpoiset yhtiöt” ja jonka sanamuoto on seuraava:
”– –
Elokuvan levittäjän tai elokuvan teatterilevityksestä vastaavan on täytettävä seuraavat kriteerit:
1. sen on oltava elokuvan teatterilevitysoikeuksien haltija kyseisellä alueella
2. sen on vastattava elokuvan teatterilevityksestä kyseisellä alueella (vahvistettava ensi-iltapäivä, suunniteltava levitys ja mainoskampanja, valvottava niitä ja toteuttava ne) ja
3. maksettava levityskustannukset (ks. myös 5.5 kohta ’Tukikelpoiset ehdotukset’).
Rajoitettu alihankinnan käyttäminen on sallittua sillä edellytyksellä, että
– siitä on ilmoitettu virastolle
– siitä on selvityksenä maksetut laskut
– 10 kohdassa esitettyjä alihankintaa koskevia sääntöjä noudatetaan.
Tilanteissa, joissa levitystoiminta on jaettu useamman yhtiön kesken, kyseisten yhtiöiden väliset sopimukset on toimitettava virastolle. Virasto pitää yleensä tukikelpoisena yhtiötä, joka tosiasiallisesti hoitaa elokuvan levityksen alueella. Viraston päätökseen ei voi hakea muutosta.
Fyysisten levittäjien käyttäminen erityispalveluihin, kuten salivarauksiin, kopioiden liikutteluun ja tulojen keräämiseen, on sallittua. Mainitunlaiset fyysiset levittäjät eivät ole kelpoisia saamaan taloudellista tukea.
– –”
4 Ohjeiden 5.5 kohdan otsikko on ”Tukikelpoiset ehdotukset” ja sen sanamuoto on seuraava:
”– –
Hakulomakkeeseen on liitettävä hakijayhteisön virallinen kirje ja kaikki muut asiakirjat, joihin hakulomakkeessa viitataan.
– –
Virasto varaa oikeuden pyytää hakijalta lisätietoja.
– –”
5 Ohjeiden 13 kohdan, jonka otsikko on ”Ehdotusten jättämisessä noudatettava menettely”, sanamuoto on seuraava:
”– –
13.2 Hakulomake
– –
Hakemus on lisäksi lähetettävä kokonaisuudessaan postitse ja siihen on sisällyttävä
– sähköisen lomakkeen tulostettu versio
– kaikki asiakirjaluettelossa mainitut asiakirjat
– –
13.3 Tukihakemuksen jättäminen
– –
Asiakirja-aineistoon ei voida tehdä mitään muutoksia hakemuksen lähettämisen jälkeen. Jos tiettyjä seikkoja on kuitenkin tarpeen selventää, virasto voi ottaa hakijaan yhteyttä tätä varten.
– –
Kaikille hakijoille, joita ei ole hyväksytty, ilmoitetaan siitä kirjallisesti.
Hakijan on toimitettava kaikki hakemuksensa kannalta merkitykselliset levityssopimukset, mukaan lukien sopimukset, jotka on jo toimitettu haettaessa taloudellista tukea MEDIA-ohjelman edellisen ehdotuspyynnön johdosta. Puutteelliset hakemukset katsotaan tukikelvottomiksi.
– –”
6 Kantaja, Italian International Film Srl, jätti 22.3.2013 hakemuksensa, joka koski tuen myöntämistä elokuvan ”Only God Forgives” (Vain Jumala antaa anteeksi; jäljempänä elokuva) levitykseen Italiassa.
7 Eräs koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) toimihenkilö, joka vastasi tukihakemusten käsittelystä, ilmoitti kantajalle 4.6.2013, että hän halusi useita täydentäviä asiakirjoja. Kantaja toimitti 6.6.2013 tietyt asiakirjat, jotka EACEA liitti kantajan hakemukseen, jotta hakemus arvioitaisiin.
8 Tukihakemusten arvioinnista vastaava komitea (jäljempänä arviointikomitea) totesi 20.6. ja 21.6.2013 pidetyissä kokouksissaan, että elokuvaa levitti Italiassa 01 Distribution ‑niminen yhtiö eikä kantaja, joten kantajan hakemusta ei voitu valita. Näin ollen Euroopan komission arviointikomitealle tehtiin hylkäävää päätöstä koskeva esitys.
9 Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston asettama MEDIA 2007 ‑komitea antoi 26.7.2013 pitämässään kokouksessa lausunnon, jossa se toisti arviointikomitean esityksen kahta sellaista muutosta lukuun ottamatta, jotka eivät koske kantajaa.
10 Yksittäisestä MEDIA 2007 ‑ohjelman – Levitystuki valituille elokuville – alaan kuuluvasta tukipäätöksestä 2.8.2013 tehdyssä täytäntöönpanopäätöksessä C(2013) 5212 final (jäljempänä 2.8.2013 tehty päätös) komissio noudatti arviointikomitean lausuntoa (mainitun päätöksen johdanto-osan kolmas perustelukappale), ja kantaja ei kuulunut niihin kyseisen päätöksen liitteessä mainittuihin hakijoihin, jotka saivat tukea elokuvan levitykseen.
11 EACEA ilmoitti 2.8.2013 päivätyn päätöksen sisällön kantajalle 7.8.2013 EACEA:n leimalla ja vakiolomakkeella todeten, että ”hakija ei itse vastaa levityksestä elokuvateattereihin”.
12 Kantaja riitautti mainitun hylkäysperusteen 4.9.2013 päivätyllä kirjeellä ja esitti EACEA:lle erinäisiä huomautuksia. Kantaja totesi erityisesti, että se todellakin oli elokuvan levittäjä elokuvateattereihin ja että mainittu seikka ilmeni kyseisen kirjeen liitteenä toimitetuista asiakirjoista. Kantaja selitti siinä, mistä kaupallisista syistä 01 Distributionin logo pääasiassa esiintyi, ja totesi valittelevansa sitä, että mainittu seikka on saattanut saada komission katsomaan, ettei kantaja ollut elokuvan levittäjä. Näin ollen kantaja vaati 2.8.2013 tehdyn päätöksen, jonka sisältö oli ilmoitettu kantajalle 7.8.2013, uudelleen arviointia.
13 EACEA vastasi kantajan huomautuksiin 8.10.2013 päivätyllä kirjeellä ja hylkäsi ne sillä perusteella, että vaikka ohjeiden 5.1 kohdan mukaan fyysisen levittäjän laskutustoiminnan ja tulojen keräämisen alihankinta voitiin hyväksyä, mainitunlainen hyväksyntä edellytti kuitenkin asiaa koskevien sopimusten toimittamista EACEA:lle. Viimeksi mainittu korosti, että kun se oli ottanut kantajaan yhteyttä 4.6.2013 saadakseen lisäselityksiä (ks. edellä 7 kohta), kantaja ei ollut saattanut komission tietoon 26.4.2013 01 Distributionin kanssa allekirjoitettua sopimusta elokuvan levittämisestä, mikä oli välttämätöntä, jotta arviointikomitea saattoi arvioida oikein kantajan mahdollisuutta saada tukea. Tämän johdosta EACEA ilmoitti, että ”se [joutui] valitettavasti toteamaan arviointikomitean alkuperäisen suosituksen mukaisesti, ettei edellä mainittu hanke ollut tukikelpoinen”.
14 EACEA ilmoitti siinä kantajalle myös niistä ”kyseistä päätöstä” (jäljempänä 8.10.2013 päivätty kirje) koskevista muutoksenhakumahdollisuuksista, joita kantajalla oli käytettävissään.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.12.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
16 EACEA esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.3.2014 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.4.2014 jättämissään kirjallisissa huomautuksissa kantaja kiisti EACEA:n esittämät oikeudenkäyntiväitteet.
18 Unionin yleinen tuomioistuin yhdisti EACEA:n esittämän oikeudenkäyntiväitteen käsittelyn pääasiaan 15.9.2014 antamallaan määräyksellä 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
19 EACEA toimitti vastineensa 27.10.2014. Kantajan vastauskirjelmä jätettiin 12.12.2014 ja siihen annettu vastaajan vastauskirjelmä 26.1.2015.
20 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa ”8.10.2013 tehdyn päätöksen”
– velvoittaa EACEA:n toteuttamaan ”senjälkeiset toimenpiteet”
– velvoittaa EACEA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 EACEA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja joka tapauksessa hylkää kanteen perusteettomana sekä
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen kohde
22 On todettava, että kanne on nostettu päätöksestä, jonka kantaja väittää sisältyvän 8.10.2013 päivättyyn kirjeeseen, eikä 2.8.2013 tehdystä päätöksestä. Mainittu seikka ilmenee kannekirjelmän nimenomaisesta sanamuodosta. Lisäksi vaikka kantaja onkin 4.9.2013 päivätyssä kirjeessä pyytänyt viimeksi mainitun päätöksen uudelleenarviointia, vain sen sisältö ja perustelut oli saatettu kantajan tietoon 7.8.2013 tiedoksiannetulla vakiolomakkeella eikä 2.8.2013 tehtyä päätöstä ole annettu tiedoksi sellaisenaan, sillä kyseistä päätöstä ei ollut mainittu kyseisessä lomakkeessa, ja mainittu päätös on yksilöity kantajan suhteen vasta komission esittämässä oikeudenkäyntiväitteessä.
Tutkittavaksi ottaminen
23 EACEA vetoaa kolmeen oikeudenkäyntiväitteeseen, joista ensimmäinen perustuu siihen, että kanteen nostamisen määräaika oli päättynyt, jos kanteen oletetaan koskevan 2.8.2013 päivättyä päätöstä, toinen siihen, että 8.10.2013 päivätty kirje ei ole asianomaiselle vastainen toimi, sillä vain 7.8.2013 tiedoksi annettu 2.8.2013 tehty päätös on tällainen toimi, ja kolmas siihen, että 8.10.2013 päivätyssä kirjeessä vain vahvistetaan 2.8.2013 tehty päätös.
24 Kantaja kiistää kyseiset oikeudenkäyntiväitteet ja katsoo, että sen kanne on otettava tutkittavaksi.
Kanneajan päättyminen
25 Edellä 22 kohdasta ilmenee, että kanne on nostettu päätöksestä, jonka kantaja väittää sisältyvän 8.10.2013 päivättyyn kirjeeseen, eikä mistään muusta päätöksestä. Näin ollen oikeudenkäyntiväite, joka perustuu siihen, että kanne on nostettu kanneajan päättymisen jälkeen, koska se on nostettu 2.8.2013 päivätystä päätöksestä, josta on korostettava, ettei sitä ollut yksilöity päivämäärän eikä päätösinstrumentin osalta kantajaan nähden ennen tätä oikeudenkäyntiä, on hylättävä.
8.10.2013 päivätyn kirjeen luonne päätöksenä
26 On muistutettava siitä, ettei se, että Euroopan unionin toimielin, elin tai laitos on lähettänyt kirjeen vastaanottajalle vastaukseksi tämän tekemään kysymykseen, riitä siihen, että kirje katsottaisiin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuksi päätökseksi, minkä johdosta asiassa voitaisiin nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti määräys 27.1.1993, Miethke v. parlamentti, C‑25/92, Kok., EU:C:1993:32, 10 kohta; tuomio 22.5.1996, AITEC v. komissio, T‑277/94, Kok., EU:T:1996:66, 50 kohta ja määräys 5.11.2003, Kronoply v. komissio, T‑130/02, Kok., EU:T:2003:293, 42 kohta).
27 Vaikka kaikista unionin toimielinten antamista säännöksistä niiden luonteesta tai muodosta riippumatta nimittäin voidaan nostaa kumoamiskanne, tapauksen mukaan SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitetuilla edellytyksillä ja siinä sallittujen erityisten menettelysääntöjen mukaan myös unionin elinten ja laitosten antamista säännöksistä, näin on sillä edellytyksellä – kun kanteen on nostanut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö –, että mainituilla säännöksillä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. vastaavasti tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, Kok., EU:C:1981:264, 9 ja 10 kohta; tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, Kok., EU:C:2011:656, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 13.3.2015, European Coalition to End Animal Experiments v. ECHA, T‑673/13, Kok., EU:T:2015:167, 22 kohta).
28 EACEA on unionin laitos, joka on oikeushenkilö (tuomio 21.10.2010, Agapiou Joséphidès v. komissio ja EACEA, T‑439/08, EU:T:2010:442, 35 kohta), joka on perustettu koulutukseen, audiovisuaalialaan ja kulttuuriin liittyvää yhteisön toimintaa hallinnoivan ”koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston” perustamisesta [annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 14.1.2005 tehdyllä komission päätöksellä 2005/56/EY (EUVL 2005, L 24, s. 35), joka on kumottu ja korvattu koulutukseen, audiovisuaalialaan ja kulttuuriin liittyvää yhteisön toimintaa hallinnoivan ”koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston” perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 20.4.2009 tehdyllä komission päätöksellä 2009/336/EY (EUVL 2009, L 101, s. 26). Päätökseen 2009/336, sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2012 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2012/797/EU (EUVL 2012, L 349, s. 68), joka sittemmin on sekin kumottu mutta jota sovelletaan nyt käsiteltävänä olevaan asiaan, ei sisälly mitään SEUT 263 artiklan viidennen kohdan nojalla annettuja säännöksiä.
29 Kantajalla on oikeus nostaa 8.10.2013 päivättyä kirjettä koskeva kumoamiskanne siis vain siinä tapauksessa, että osoitetaan, että kyseisellä kirjeellä on kantajaan nähden sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen selvästi tämän oikeusasemaa (ks. vastaavasti edellä 27 kohdassa mainittu tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 5.4.2006, Deutsche Bahn v. komissio, T‑351/02, Kok., EU:T:2006:104, 35 kohta ja määräys 19.11.2013, 1. garantovaná v. komissio, T‑42/13, EU:T:2013:621, 20 kohta).
30 Määritettäessä, onko toimella tai päätöksellä mainitunlaisia vaikutuksia, on kiinnitettävä huomiota sen sisältöön (edellä 27 kohdassa mainittu tuomio IBM v. komissio, EU:C:1981:264, 9 kohta; määräys 29.4.2004, SGL Carbon v. komissio, T‑308/02, Kok., EU:T:2004:119, 39 kohta ja määräys 9.10.2012, Région Poitou-Charentes v. komissio, T‑31/12, EU:T:2012:528, 32 kohta).
31 Yhtäältä tästä seuraa, että se, että EACEA on käyttänyt 8.10.2013 päivätyssä kirjeessä sanaa ”päätös”, on vain yksi sellainen viite muiden joukossa, jonka unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon määritelläkseen kyseessä olevan toimen sisällön, mutta ainoastaan sillä perusteella viimeksi mainittua tointa ei voida luokitella SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuksi päätökseksi. Toisaalta EACEA ei voi tehokkaasti vedota oikeudenkäyntiväitteen yhteydessä siihen, ettei sillä oletettavasti ollut toimivaltaa tehdä mainitunlaista päätöstä, sillä jos nyt käsiteltävän asian olosuhteiden analysointi johtaisi siihen, että 8.10.2013 päivätyn kirjeen todettaisiin olevan luonteeltaan päätös, kysymystä mainitun kirjeen kirjoittajan toimivallasta olisi tutkittava siihen sisältyvän päätöksen ulkoisen lainmukaisuuden suhteen, mikä kuuluu asiakysymyksen eikä tutkittavaksi ottamisen alaan.
32 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että 8.10.2013 päivätyllä kirjeellä EACEA on ylittänyt sen, mitä pelkkä 2.8.2013 tehdyn päätöksen, jonka sisällön ja perustelut se oli antanut tiedoksi, selittäminen olisi edellyttänyt. EACEA ei ole vain valaissut mainittua päätöstä, vaan se on itse ilmaissut, että kantajan tekemä tukihakemus oli hylättävä.
33 Vaikka onkin niin, että 8.10.2013 päivätty kirje sisältää ohjeiden 5.1 kohdan tulkinnan, mainitun tulkinnan tarkoituksena ei ole ilmoittaa kantajalle syitä, joiden vuoksi 2.8.2013 tehty päätös, jota sitä paitsi ei siteerata kirjeessä sellaisenaan (ks. edellä 22 kohta), on tehty vaan sillä tuetaan EACEA:n itsensä esittämää hylkäämistä ”arviointikomitean alkuperäisen suosituksen mukaisesti”.
34 Mainitun kirjeen tutkimisesta siis ilmenee, että EACEA on tarkoittanut antaa sille sitovia oikeusvaikutuksia pysyttäessään kantajan tukihakemuksen aiemman hylkäämisen, mikä oli omiaan vaikuttamaan kantajan etuihin vieden kantajalta mahdollisuuden siihen, että elokuvan levitystä Italiassa tuettaisiin. Kun edellä 26–30 kohdassa mieleen palautettu oikeuskäytäntö otetaan huomioon, on siis todettava, että 8.10.2013 päivätty kirje on SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu päätös (jäljempänä 8.10.2013 päivätty päätös), ja näin ollen hylättävä EACEA:n esittämä toinen oikeudenkäyntiväite.
8.10.2013 päivätyn päätöksen vahvistava luonne
35 Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksellä pelkästään vahvistetaan aiempi päätös, jos siinä ei ole mitään uutta verrattuna aiempaan toimeen ja jos sitä ei ole edeltänyt tämän aiemman toimen adressaatin tilanteen uudelleen arviointi (tuomio 14.4.1970, Nebe v. komissio, 24/69, Kok., EU:C:1970:22, 8 kohta; tuomio 10.12.1980, Grasselli v. komissio, 23/80, Kok., EU:C:1980:284, 18 kohta ja tuomio 11.6.2002, AICS v. parlamentti, T‑365/00, Kok., EU:T:2002:151, 30 kohta).
36 On kuitenkin todettava, että EACEA on ennen 8.10.2013 päivätyn päätöksen tekemistä tutkinut kantajan 4.9.2013 päivätyssä kirjeessä esittämät seikat ennen kuin EACEA on todennut, että ohjeiden 5.1 kohdan mukaan ne olisi pitänyt ilmoittaa EACEA:lle silloin, kun EACEA oli ottanut yhteyttä kantajaan 4.6.2013 ”lisäselvitysten saamiseksi yhtiön operatiivisesta kyvystä laskea elokuva liikkeelle”, koska mainitunlainen ilmoittaminen olisi ollut omiaan mahdollistamaan sen, että arviointikomitea olisi voinut ”arvioida hankkeen täsmällisesti”. On siis pääteltävä, että kun 2.8.2013 tehty päätös, jonka sisältö on annettu tiedoksi 7.8.2013 vakiolomakkeella, perustui siihen, ettei kantaja aikonut itse levittää elokuvaa teattereihin, 8.10.2013 päivätty päätös puolestaan perustui siihen, että kantaja ei ollut saattanut EACEA:n tietoon kaikkia tarvittavia seikkoja hankkeen täsmälliseksi arvioimiseksi. Tältä osin EACEA on täsmentänyt, että rajoitettu alihankinnan käyttö, kuten lipunmyynnin ja laskutuksen osalta, saatettiin sallia sillä edellytyksellä, että se saatettiin EACEA:n tietoon. Koska 8.10.2013 päivätty päätös on perusteltu eri tavalla kuin 2.8.2013 päivätty päätös, mikä osoittaa sen, että kantajan 4.9.2013 päivätyssä kirjeessä mainitsemat uudet seikat oli otettu huomioon, mainittu päätös ei siis ole luonteeltaan vahvistava.
37 Näin ollen EACEA:n esittämä kolmas oikeudenkäyntiväite on hylättävä ja kanne on otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
38 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen ja toinen ilmeiseen arviointivirheeseen, jotka tekevät 8.10.2013 päivätystä päätöksestä lainvastaisen.
39 EACEA väittää, että mikään mainituista kanneperusteista ei ole perusteltu.
EACEA:n toimivalta 8.10.2013 tehdyn päätöksen tekemiseen
40 Ennen kuin mahdollisesti tutkitaan mainitut kaksi kanneperustetta, on tutkittava viran puolesta, oliko EACEA toimivaltainen tekemään 8.10.2013 päivätyn päätöksen (ks. unionin tuomioistuinten laillisuusvalvonnan alaisen päätöksen tekijän toimivallan puuttumista koskevan perusteen ehdottomuudesta tuomio 10.5.1960, Saksa v. korkea viranomainen, 19/58, Kok., EU:C:1960:19, s. 488; tuomio 28.1.2003, Laboratoires Servier v. komissio, T‑147/00, Kok., EU:T:2003:17, 45 kohta ja tuomio 13.12.2013, Unkari v. komissio, T‑240/10, Kok., EU:T:2013:645, 70 kohta), ja täsmennettävä, että asianosaisilla on ollut mahdollisuus käsitellä kontradiktorisesti tätä kysymystä, koska EACEA on itse vedonnut oikeudenkäyntiväitteessään siihen, ettei se ollut toimivaltainen tekemään 8.10.2013 tehdyn päätöksen kaltaista päätöstä, ja että EACEA:lle on esitetty istunnossa lukuisia kysymyksiä muun muassa sen selvittämiseksi, oliko se toimivaltainen tutkimaan uudelleen 2.8.2013 tehdyn päätöksen kaltaisia päätöksiä ja oliko tukihakemusten hylkäämisen osalta olemassa sidotun harkintavallan tapauksia. Kantajaa kehotettiin istunnossa esittämään näkemyksensä mainituista kysymyksistä ja EACEA:n niihin antamista vastauksista. Tästä seuraa, että kontradiktorista periaatetta on noudatettu sekä kirjallisessa että suullisessa menettelyvaiheessa riidanalaisen toimen tekijän toimivallan puuttumista koskevan kanneperusteen osalta, joka oikeuskäytännön mukaan on peruste, joka on otettava huomioon viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, Kok., EU:C:2009:742, 57 ja 60 kohta).
41 Aluksi on muistutettava siitä, että päätöksen 2009/336, sellaisena kuin se on muutettuna, johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan ”[o]hjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä voidaan siirtää toimeenpanovirastolle, kun erotetaan selkeästi toisistaan toisaalta ohjelmasuunnittelu ja rahoituspäätösten tekeminen – – ja toisaalta hankkeiden toteuttaminen, joka voidaan antaa toimeenpanoviraston tehtäväksi”. Lisäksi mainitun päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että ”[t]oimeenpanoviraston perustaminen ei aiheuta muutoksia eri ohjelmien toimien tiettyjen vaiheiden hallinnoinnin siirtämiseen neuvostolta komissiolle”.
42 Päätöksen 2009/336, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 1 kohdassa määrätään, että EACEA:n ”tehtävänä on seuraavien yhteisön ohjelmien tiettyjen ohjelmalohkojen hallinnointi: – –
28) Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelma (Media 2007) (2007–2013), hyväksytty – – päätöksellä N:o 1718/2006 – –”.
43 Saman päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että 1 kohdassa mainittujen yhteisön ohjelmien tiettyjen ohjelmalohkojen hallinnoinnissa EACEA:n ”tehtävät ovat seuraavat:
a) hankkeiden kaikkien vaiheiden hallinnointi sille uskottujen yhteisön ohjelmien täytäntöönpanon yhteydessä – –
b) talousarvion tuloja ja menoja koskevien toteuttamistoimien vahvistaminen sekä, komission valtuutuksen perusteella, joidenkin tai kaikkien sellaisten toimien toteuttaminen, joita tarvitaan yhteisön ohjelmien hallinnoimiseksi, etenkin kun toimet liittyvät sopimusten tekemiseen ja avustusten myöntämiseen”.
44 Lisäksi koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastolle koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin yhteisön ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvien sellaisten tehtävien suorittamiseksi annettavasta valtuutuksesta, johon sisältyy erityisesti yhteisön talousarvioon otettujen määrärahojen käyttö, 6.5.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009) 3355 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä K(2010) 7095 lopullinen, on pantu täytäntöön päätös 2009/336. MEDIA 2007 ‑ohjelma on siten mainittu päätöksen K(2009) 3355 lopullinen 28 viittauskappaleessa. Mainitun päätöksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Talousarvion toteuttamistehtävät”, täsmennetään sen 1 kohdan a alakohdassa, että EACEA ”myöntää tukia ja hallinnoi sopimuksia sekä niihin liittyviä päätöksiä” ja että ”tässä tarkoituksessa komissio antaa [EACEA:n] tehtäväksi suorittaa tiettyjä tarpeellisia toimia tai kaikki tarpeelliset toimet niiden tukimenettelyjen käynnistämiseksi ja loppuunsaattamiseksi, joita koskevat yksityiskohdat ovat liitteessä III.”
45 Päätöksen K(2009) 3355 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I olevan 26 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa muistutetaan, että EACEA osallistuu suurimman osan MEDIA 2007 ‑ohjelman ohjelmalohkoista täytäntöönpanoon ja hallinnointiin, levitys mukaan lukien.
46 Saman päätöksen liitteessä III vahvistetaan EACEA:lle annetut tehtävät, joihin sisältyy muun muassa A 5 kohdan mukaan ”hankkeiden valinta tai silloin kun [ohjelmien oikeusperustassa määrätään], että komission on valittava hankkeet, valintaesityksen valmistelu komission suorittamaa valintaa varten komitologiamenettelyn mukaisesti”, A 6 kohdan mukaan ”tukien [myöntämistä koskevien] yksittäistapauksia koskevien päätösten tiedoksianto [niiden saajille]” ja A 7 kohdan mukaan ”vaatimusten[, jotka koskevat tukien myöntämistä koskevien päätösten uudelleentarkastelua, käsittely]”.
47 Lopuksi päätöksen N:o 1718/2006 (ks. edellä 2 kohta) 10 artiklan 2 kohdan e alakohdassa määrätään, että yhteisön määrärahojen myöntämistä koskeviin ehdotuksiin, joiden määrä ylittää 300 000 euroa levityksen osalta, sovelletaan kyseisen päätöksen 11 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä, kun taas mainitun päätöksen 10 artiklan 3 kohdassa todetaan, että mainitun ”päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, kaikkiin muihin seikkoihin liittyvistä toimenpiteistä päätetään [päätöksen N:o 1718/2006] 11 artiklan 3 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti”, mikä käsittää erityisesti alle 300 000 euron suuruisten summien jakamista yhteisön varoista koskevat ehdotukset levityksen alalla. Päätöksen N:o 1718/2006 11 artiklassa täsmennetään, että komissiota avustaa komitea, sen 2 kohdassa viitataan menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28.6.1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL 1999, L 184, s. 23) 4 ja 7 artiklaan ja sen 4 kohdassa viitataan päätöksen 1999/468 3 ja 7 artiklaan. Viimeksi mainitun päätöksen 3 artiklassa määriteltiin neuvoa-antava menettely, kun taas 4 artiklassa selvitettiin hallintomenettely. Päätös 1999/468 on kuitenkin kumottu yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16.2.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL 2011, L 55, s. 13) 12 artiklan ensimmäisellä kohdalla; kyseisen asetuksen 13 artiklassa täsmennetään, että viittausten päätöksen 1999/468 3 artiklaan on vastedes katsottava koskevan asetuksen N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä, kun taas viittausten päätöksen 1999/468 4 artiklaan on katsottava koskevan asetuksen N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä, 5 artiklan 4 kohdan toista ja kolmatta alakohtaa lukuun ottamatta.
48 Tältä osin on lisättävä, että ohjeiden 4 kohdan toiseksi viimeisessä alakohdassa todetaan, että tuen enimmäismäärä levittäjää ja elokuvaa kohti on 150 000 euroa ja että ohjeiden 4 kohdan viimeisessä alakohdassa täsmennetään, että EACEA varaa oikeuden olla jakamatta kaikkia käytettävissä olevia varoja. Mainittu enimmäismäärä ja varauma on toistettu myös ehdotuspyynnön EACEA/21/12 5 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa.
49 Kaikista edellä mainituista säännöksistä ja määräyksistä seuraa, että EACEA:n toimivalta ehdotuspyynnön EACEA/21/12, joka on esitetty MEDIA 2007 ‑ohjelman täytäntöönpanon puitteissa, nojalla myönnettyjen tukien osalta rajoittui ensinnäkin päätöksen K(2009) 3355 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevan A 5 kohdassa ilmaistun toisen vaihtoehdon nojalla kunkin hakijan asiakirja-aineiston käsittelyyn ”valintaesityksen” valmistelemiseksi ”komission suorittamaa valintaa varten komitologiamenettelyn mukaisesti”, toiseksi mainitussa liitteessä olevan A 6 kohdan mukaan ”tukien [myöntämistä koskevien] yksittäistapauksia koskevien päätösten tiedoksiantoon [niiden saajille]” ja kolmanneksi samassa liitteessä olevan A 7 kohdan mukaan ”vaatimusten[, jotka koskevat tukien myöntämistä koskevien päätösten uudelleentarkastelua, käsittelyyn]”.
50 Nyt käsiteltävässä asiassa EACEA on tutkinut kantajan asiakirja-aineiston sille toimittujen tietojen perusteella ja pyytänyt kantajalta 4.6.2013 lisätietoja. Vastauksena mainittuun sähköpostiviestiin kantaja on sähköpostitse vahvistanut samana päivänä olevansa ”elokuvan italialainen levittäjä”, kuitenkaan tätä koskevia asiakirjatodisteita toimittamatta, ja osoittanut EACEA:lle 6.6.2013 täydentäviä tietoja kokemuksestaan levittäjänä erityisesti viiden edeltävän vuoden kuluessa. Analysoituaan koko asiakirja-aineiston EACEA teki komissiolle esityksen tuen epäämisestä ja komissio teki 2.8.2013 päätöksen asetuksen N:o 182/2011 4 artiklassa säädetyn neuvoa-antavan menettelyn jälkeen, koska kyseessä oli alle 300 000 euron summan jakamista unionin varoista koskeva ehdotus levityksen alalla, päätöksen N:o 1718/2006 10 artiklan 2 ja 3 kohdan säännösten mukaisesti. MEDIA 2007 ‑komitean 26.7.2013 antamassa lausunnossa, jossa on kantajan osalta toistettu arviointikomitean esitys (ks. edellä 8–10 kohta) eli se, että elokuvaa levitti Italiassa 01 Distribution ‑niminen yhtiö eikä kantaja, joten kantajan hakemusta ei voitu valita, esitetyt perustelut toistetaan 2.8.2013 annetun päätöksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa. EACEA toisti tämän hylkäysperusteen 7.8.2013 ruksimalla vakiotiedoksiantolomakkeessa kohdan, joka vastasi seuraavaa kuvausta: ”hakija ei itse suorita elokuvan levitystä teattereihin”. Kantaja osoitti EACEA:lle 4.9.2013 kirjeen, jota on selvästi pidettävä päätöksen K(2009) 3355 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevassa A 7 kohdassa tarkoitettuna vaatimuksena tuen myöntämistä koskevan päätöksen uudelleenarvioinnista.
51 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa EACEA saattoi valita kyseisen vaatimuksen käsittelemiseksi sen välillä, selittääkö se 2.8.2013 tehdyn päätöksen vai saattaako se asian komission käsiteltäväksi, jotta komissio muuttaisi kyseistä päätöstä joko niin, että tuki myönnetään, tai niin, että se evätään, mutta muista kuin alun perin esitetyistä syistä. EACEA ei nimittäin mitenkään voinut olla toimivaltainen muuttamaan päätöstä, jota se ei ollut toimivaltainen tekemään.
52 Vaikka onkin niin, että ohjeiden 5.1 kohdassa todetaan, että siinä tapauksessa, että levitystoiminta on jaettu usean yhtiön kesken, kyseisten yhtiöiden väliset sopimukset on toimitettava EACEA:lle, joka yleensä pitää tukikelpoisena sitä yhtiötä, joka tosiasiallisesti suorittaa elokuvan levityksen alueella, ja tekee tästä ”päätöksen, johon ei voi hakea muutosta”, mainittua sanamuotoa on tulkittava niin, että siinä viitataan siihen, että EACEA:n on hakemuksia tutkiessaan päätettävä lopullisesta kannastaan, jotta se voi tehdä komissiolle valintaesityksen, mutta hakijalla kuitenkin säilyy mahdollisuus myöhemmin riitauttaa kyseisen toimielimen päätös hallinnollisen valituksen yhteydessä. Kaikki muut tulkinnat olisivat päätöksen K(2009) 3355 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä III olevan A 7 kohdan nimenomaisen sanamuodon, jossa annetaan oikeus mainitunlaiseen valitukseen, vastaisia.
53 Tästä seuraa, että koska EACEA on perustellut hylkäämisen sellaisella perusteella, jota komissio ei ole käyttänyt, se ei ole noudattanut toimivaltaansa tehdessään 8.10.2013 tehdyn päätöksen.
54 Asioissa, joiden olosuhteet ovat verrattavissa nyt käsiteltävään asiaan, annetusta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kun kyseessä on sidottu harkintavalta, toimivallan ylittämistä koskeva puute ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska riidanalaisen päätöksen kumoamisesta tekijän toimivallan puuttumisen vuoksi voisi silloin, kun virhe korjataan päivänä, jona se on tapahtunut, seurata vain asiasisällöltään täysin saman päätöksen tekeminen (ks. vastaavasti tuomio 6.7.1983, Geist v. komissio, 117/81, Kok., EU:C:1983:191, 6 ja 7 kohta; tuomio 9.10.1992, De Persio v. komissio, T‑50/91, Kok., EU:T:1992:104, 10, 22 ja 24 kohta ja tuomio 19.1.2010, De Fays v. komissio, T‑355/08 P, Kok. H., EU:T:2010:16, 57 ja 58 kohta).
55 On siis määritettävä, oliko komissio nyt käsiteltävässä asiassa sidotun harkintavallan tilanteessa niin, että korvatessaan komission 2.8.2013 tehdyssä päätöksessä käyttämän kantajan hakemuksen hylkäysperusteen toisella perusteella EACEA on tehnyt asiasisällöltään täysin saman päätöksen kuin se päätös, jonka komissio olisi toimivaltansa puitteissa tehnyt tutkittuaan seikat, jotka oli ilmoitettu 4.9.2013 päivätyssä kirjeessä.
56 Kuten edellä 3 kohdassa siteerattujen ohjeiden 5.1 kohdasta ilmenee, levitystuen myöntämisen edellytyksenä on se, että hakija itse levittää elokuvaa teattereihin kyseisellä alueella. Tästä huolimatta mainitussa määräyksessä annetaan levittäjälle mahdollisuus käyttää rajoitetusti alihankintasopimuksia sillä edellytyksellä, että niiden käyttäminen ”on saatettu EACEA:n tietoon”. Mainitun 5.1 kohdan jatkossa toistetaan mainittu ilmoitusvelvollisuus, tällä kertaa toiminnan jakamisen osalta todeten, että ”[t]ilanteissa, joissa levitystoiminta on jaettu useamman yhtiön kesken, kyseisten yhtiöiden väliset sopimukset on toimitettava [EACEA:lle]”. Samassa kohdassa täsmennetään, että fyysisten levittäjien käyttäminen sallitaan erityispalvelujen, kuten salivarausten ja tulojen keräämisen osalta.
57 Kantaja väittää olevansa todellakin elokuvan levittäjä ja että sen 01 Distribution ‑nimisen yhtiön kanssa tekemää sopimusta, joka koski elokuvateattereiden varaamista, elokuvakopioiden liikuttamista, tulojen keräämistä sekä elokuvasta tiedottamista päälogon 01 Distribution alla, ei ollut toimitettu EACEA:lle, koska mainitun sopimuksen oli todennäköisesti katsottava koskevan niin kutsutun ”aineellisen levitystoiminnan” antamista kolmannen hoidettavaksi ja koska se joka tapauksessa oli luonteeltaan muuta kuin alihankintaa.
58 EACEA kiistää tämän tulkinnan.
59 On todettava, että – kuten edellä 56 kohdasta ilmenee – ohjeiden 5.1 kohtaan sisältyi tosiasiassa levityssopimusten jako kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen oli alihankintasopimukset, toinen levitystoiminnan jakamista useiden toimijoiden kesken koskevat sopimukset ja kolmas fyysisten levittäjien, jotka eivät ole tukikelpoisia, käyttöä erityisiin palveluihin koskevat sopimukset. Se, että mainitut fyysiset levittäjät eivät ole tukikelpoisia, ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei niiden käyttämistä erityisiin palveluihin koskevia sopimuksia tarvinnut toimittaa EACEA:lle. Jo pelkästään mainitunlaisen fyysistä levitystä koskevan sopimuksen aineellisen olemassaolon ja sen seikan, ettei sopimus ylitä tätä nimenomaista alaa, tarkastamiseksi kaikilla hakijoilla oli velvollisuus selvittää niin laajasti kuin mahdollista EACEA:lle tukihakemuksen tutkimisessa tarpeellisia seikkoja, mukaan lukien seikat, jotka siinä tapauksessa, että niiden ulottuvuus ymmärrettäisiin väärin, saattaisivat olla esteenä tukihakemusasian suotuisalle päätökselle.
60 Tällainen tulkinta on sitäkin tärkeämpi sen vuoksi, että levittäjän kannalta sopimusten tekeminen kolmansien yhtiöiden kanssa osan levitystehtävistä suorittamiseksi on poikkeus periaatteeseen, jonka mukaan sen on itse huolehdittava elokuvan levityksestä, mikä merkitsee sitä, että sitä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2014, Baltic Agro, C‑3/13, Kok., EU:C:2014:2227, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.5.2012, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, T‑300/10, Kok., EU:T:2012:247, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on todettava, että kun ohjeiden 13.3 kohdassa mainitaan velvollisuus ”toimittaa kaikki merkitykselliset levityssopimukset”, siinä muistutetaan EACEA:n asiaankuuluvan informoinnin merkityksestä.
61 On lisättävä, että nyt käsiteltävässä asiassa kantajalla on ollut lisämahdollisuus täydentää asiakirja-aineistoaan, koska EACEA on ottanut kantajaan yhteyttä, jotta kantaja toimittaisi tiettyjä asiakirjoja. Tämän seikan olisi pitänyt kiinnittää kantajan huomiota siihen, että mainittu asiakirja-aineisto oli mahdollisesti puutteellinen, ja johtaa siihen, että kyseisestä aineistosta olisi tehty mahdollisimman kattava.
62 Vaikka kantajan ja 01 Distribution ‑nimisen yhtiön välinen sopimus olisikin vain ohjeiden 5.1 kohdassa tarkoitettu fyysistä levitystä koskeva sopimus, mitä asiakirja-aineiston perusteella ei voi todeta, kantajalla oli toisin sanoen velvollisuus ilmoittaa siitä EACEA:lle tukihakemuksensa jättämisestä lukien, jotta sekä EACEA että komissio olisivat voineet ratkaista hakemuksen täysin tietoisina niistä syistä, joiden vuoksi 01 Distributionin logo esiintyi esittelyfilmeissä ja elokuvajulisteissa. Kantaja on kuitenkin ilmoittanut itsensä ja 01 Distribution ‑nimisen yhtiön välisen 26.4.2013 allekirjoitetun sopimuksen olemassaolosta EACEA:lle vasta 4.9.2013 päivätyn kirjeensä liitteenä, eli yli kuukausi 2.8.2013 tehdyn päätöksen jälkeen.
63 Tulkinta, jonka mukaan edellytetään EACEA:n mahdollisimman kattavaa ja asianmukaista informointia, on muutoinkin ainoa tulkinta, joka on yhteensopiva hyvän hallinnon periaatteen kanssa, ja tarkemmin sanottuna hyvän varainhoidon ja unionin taloudellisten resurssien käyttöä säädettyihin tarkoituksiin koskevan valvonnan kanssa (ks. vastaavasti tuomio 17.6.2010, CEVA v. komissio, T‑428/07 ja T-455/07, Kok., EU:T:2010:240, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja tuomio 19.4.2013, Aecops v. komissio, T‑53/11, EU:T:2013:205, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hakijan toimittama puutteellinen tai virheellinen tieto ei nimittäin saa johtaa siihen, että EACEA suosittaa komissiolle elokuvan levityksen rahoittamista, vaikka on olemassa epäilys siitä, täyttääkö levittäjä sovellettavassa säännöstössä asetetut edellytykset. Tämä seikka on sitä paitsi nimenomaisesti selitetty ohjeiden 13.3 kohdassa, jonka sanamuodon mukaan puutteelliset hakemukset katsotaan tukikelvottomiksi. Näin ollen hylätessään tukihakemuksen sen vuoksi, ettei kantajan ja 01 Distributionin välistä sopimusta ollut toimitettu, mikä on peruste, jonka todellisuuspohjaa kantaja ei ole kiistänyt, EACEA on toiminut tilanteessa, jossa komissio, joka oli mainitunlaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen toimielin, olisi tehnyt päätöksen sidotun harkintavallan puitteissa.
64 Näin ollen edellä 54 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla toimivallan puuttumiseen perustuva virhe ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska mainittu kumoaminen sillä perusteella, että riidanalaisen päätöksen tekijällä ei ollut toimivaltaa sen tekemiseen, voisi johtaa vain siihen, että kun mainittu virhe korjattaisiin sen päivän mukaisesti, jona se on tapahtunut, tehtäisiin asiasisällöltään täysin sama päätös.
Kanneperusteet
65 Edellä 54 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että silloin kun osoitetaan, että hallinto on toiminut tilanteessa, jossa sillä on ollut sidottu harkintavalta, kaikki kanneperusteet, joihin sen päätöstä vastaan vedotaan, on hylättävä tehottomina. Näin on muun muassa perustelujen puuttumista tai riittämättömyyttä koskevien kanneperusteiden osalta (tuomio 29.9.1976, Morello v. komissio, 9/76, Kok., EU:C:1976:129, 11 kohta ja edellä 54 kohdassa mainittu tuomio Geist v. komissio, EU:C:1983:191, 6 ja 7 kohta), kuten myös määritelmän mukaan tosiseikkoja koskevaa virhettä, oikeudellista virhettä tai ilmeistä harkintavirhettä koskevien kanneperusteiden osalta (ks. vastaavasti em. tuomio Morello v. komissio, EU:C:1976:129, 11 kohta), koska hallinnolla oli velvollisuus tulla siihen lopputulokseen, jonka se vahvisti.
66 Ylimääräisesti on täsmennettävä, että ristiriitaiset perustelut, joihin kantaja vetoaa, johtuvat juuri siitä, että hylkäämiselle esitetään eri peruste kuin 2.8.2013 tehdyssä päätöksessä ja EACEA on käyttänyt tätä eri perustetta (ks. edellä 36 kohta), mistä unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sen johtopäätöksen, ettei 8.10.2013 tehty päätös ollut luonteeltaan vahvistava toimi. Kuten edellä 63 kohdassa on todettu, kantaja ei voi tehokkaasti riitauttaa mainittua perustelua, koska se vastaa sitä perustelua, joka komission olisi pitänyt esittää, jos asia olisi saatettu komission käsiteltäväksi.
67 Lopuksi vaatimuksesta, joka koskee sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi velvoitettava EACEA ryhtymään ”senjälkeisiin toimenpiteisiin”, on muistutettava, että SEUT 263 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan puitteissa unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä unionin toimielimille, elimille ja laitoksille (tuomio 15.9.1998, European Night Services ym. v. komissio, T‑374/94, T‑375/94, T‑384/94 ja T‑388/94, Kok., EU:T:1998:198, 53 kohta ja määräys 27.1.2014, Stolz v. parlamentti ja komissio, T‑582/13, EU:T:2014:69, 10 kohta).
68 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne ei ole perusteltu ja että se on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
69 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, myös asian voittanut asianosainen, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut osittain tai kokonaan, jos se katsotaan perustelluksi kyseisen osapuolen menettelyn takia, ottaen huomioon myös tämän menettely ennen asian vireilletuloa, erityisesti siinä tapauksessa, että kyseisen asianosaisen katsotaan aiheuttaneen toiselle asianosaiselle kuluja tarpeettomasti tai haitantekona.
70 Nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä asiakirja-aineistosta ilmenee, että 7.8.2013 aivan oikein EACEA:n leimalla varustettuna suoritetussa tiedoksiannossa ei täsmennetä kantajalle sitä, että kantajaa koskevan tuen epäämistä koskevan päätöksen tekijä oli komissio, eikä mainitun päätöksen päivämäärää, eli 2.8.2013. Kantaja on saanut tietoonsa nämä seikat vasta nostamalla nyt käsiteltävän kanteen. Lisäksi tehdessään omissa nimissään 8.10.2013 päätöksen eri perusteella kuin komission käyttämä peruste, mutta kuitenkin kiistäen sen jälkeen, että sen toimi oli luonteeltaan päätös ja olemalla saattamatta asiaa komission käsiteltäväksi, jotta komissio oikaisisi päätöstään, EACEA on luonut tilanteen, jossa kantaja oli epävarma ja saattoi poistaa tämän epävarmuuden vain nostamalla kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa.
71 Toisaalta mainittuun tilanteeseen on saattanut vaikuttaa kantajan menettely, sillä kun kantaja ei jo tukihakemuksestaan lähtien ole toimittanut tietoja, jotka kantaja määrättiin ohjeissa toimittamaan ja jotka olisivat mahdollistaneet sen, että EACEA olisi voinut tehdä komissiolle esityksen, joka olisi ollut asianmukainen ja joka tapauksessa perustunut kaikkiin asiakirja-aineiston osatekijöihin, kantaja on itse vienyt kyseiseltä laitokselta ja toimielimeltä mahdollisuuden määrittää se, oliko 01 Distributionin kanssa tehty sopimus vain aineellista levitystä koskeva sopimus ja oliko kantaja näin ollen elokuvan ainoa levittäjä.
72 Näin ollen asiassa esille tulleiden seikkojen perusteella on asianmukaista määrätä, että kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Italian International Film Srl ja koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä helmikuuta 2016.
Allekirjoitukset