UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
REACH – Aineen rekisteröinnistä perittävä maksu – Mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä maksunalennus – Virhe yrityksen kokoa koskevassa ilmoituksessa – Suositus 2003/361/EY – Päätös hallinnollisen maksun määräämisestä – Yrityksen koon määrittäminen – ECHAn toimivalta
Asiassa T‑675/13,
K Chimica Srl, kotipaikka Mirano (Italia), edustajinaan asianajajat R. Buizza ja M. Rota,
kantajana,
vastaan
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), asiamiehinään aluksi M. Heikkilä, A. Iber, E. Bigi, E. Maurage ja J.-P. Trnka, sittemmin Heikkilä, Bigi, Maurage ja Trnka, avustajanaan asianajaja C. Garcia Molyneux,
vastaajana,
jossa on kyse ensinnäkin SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota ECHAn 15.10.2013 tekemä päätös SME(2013) 3665, jossa todetaan, ettei kantaja ole esittänyt riittävää näyttöä, jotta siihen voitaisiin soveltaa pienille yrityksille säädettyä maksunalennusta, ja jolla sille määrätään hallinnollinen maksu, ja toiseksi vaatimuksesta myöntää kantajalle pienen yrityksen asema ja soveltaa siihen vastaavaa maksua ja kolmanneksi SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, joka koskee ECHAn asettamien laskujen mitätöimistä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse (esittelevä tuomari) ja A. M. Collins,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 20.1.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja eli K Chimica Srl haki 10.11.2011 aineen rekisteröimistä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1) nojalla.
2 Kantaja ilmoitti rekisteröintimenettelyssä olevansa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (jäljempänä pk-yritykset) määritelmästä 6.5.2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL 2003, L 124, s. 36) tarkoitettu ”pieni” yritys. Se sai tämän ilmoituksen perusteella alennuksen asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla kustakin rekisteröintihakemuksesta perittävästä maksusta. Kyseisen asetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti mainittu maksu määritettiin asetukseen N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6). Asetuksessa N:o 340/2008 oleva liite I sisältää asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan nojalla toimitetuista rekisteröinneistä perittävien maksujen määrät ja mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävät alennukset. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaan on lisäksi niin, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) perii maksun täysimääräisenä ja tämän lisäksi hallinnollisen maksun. ECHAn hallintoneuvosto on tältä osin tehnyt 12.11.2010 päätöksen MB/D/29/2010 maksullisten palvelujen luokittelusta (jäljempänä päätös MB/D/29/2010). Kyseisen päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna ECHAn hallintoneuvoston 12.2.2013 tekemällä päätöksellä MB/21/2012/D, 2 artiklassa ja sen liitteessä olevassa taulukossa 1 todetaan, että asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen maksu on 19 900 euroa suurelta yritykseltä, 13 900 euroa keskisuurelta yritykseltä ja 7 960 euroa pieneltä yritykseltä.
3 ECHA asetti 10.11.2011 laskun nro 10029302, jonka suuruus oli 9 300 euroa. Tämä määrä vastasi asetuksessa N:o 340/2008 olevan liitteen I, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, mukaan pieneltä yritykseltä yhteisesti toimitettujen tietojen yhteydessä määrältään yli 1 000 tonnia olevista aineista perittävää maksua.
4 ECHA pyysi 15.7.2012 kantajaa toimittamaan tietyt asiakirjat tarkastaakseen kantajan antaman ilmoituksen, jonka mukaan se oli pieni yritys.
5 Asiakirjojen ja sähköpostien vaihdon jälkeen ECHA teki 14.6.2013 päätöksen SME(2013) 2249. Kyseisessä päätöksessä ECHA katsoi, ettei se ollut saanut tarvittavaa näyttöä katsoakseen, että kantaja oli pieni yritys, ja että päätöksen MB/D/29/2010 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen oli maksettava suureen yritykseen sovellettava maksu. ECHA ilmoitti tässä tilanteessa kantajalle, että se lähettäisi tälle laskun alun perin maksetun maksun ja lopullisesti maksettavaksi tulevan maksun välisen erotuksen kattamiseksi sekä 19 900 euron suuruisen laskun hallinnollisen maksun maksamiseksi.
6 Kantaja lähetti 17.6.2013 ECHAlle sähköpostin, johon oli liitetty uusia asiakirjoja. Kantaja pyysi niin ikään ECHAlta selvityksiä kokonsa laskemisesta.
7 ECHA vastasi 2.7.2013 kantajalle tulkitsevansa pyynnöllä pyrittävän siihen, että ECHA tarkastelisi kantaansa uudelleen. Koska kantaja oli muun muassa nähnyt vaivaa käsiteltävän tapauksen tosiasiallisen tilanteen selventämiseksi, ECHA totesi päättäneensä poikkeuksellisesti, että se ottaisi huomioon sille mahdollisesti toimitettavat lisätiedot.
8 ECHA teki 15.10.2013 päätöksen SME(2013) 3665 (jäljempänä riidanalainen päätös) asiakirjojen ja sähköpostien uuden vaihdon jälkeen. Kyseisessä päätöksessä ECHA katsoi, ettei päätöksen SME(2013) 2249 jälkeen toimitetuilla tiedoilla voitu muuttaa kyseiseen päätökseen sisältyvää päätelmää. ECHA täsmensi erityisesti, että kantaja ei ollut toimittanut tietoja, jotka koskivat ”välillistä omistusyhteysyritystä” eli Compagnie d’Investissement des Alpes SA:ta. ECHA katsoi tällä perusteella, että kantaja ei ollut esittänyt tarvittavaa näyttöä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan pieni yritys. ECHA täsmensi niin ikään kantajalle, että päätöksen SME(2013) 2249 tekemisen jälkeen asetettujen laskujen eräpäivä oli ylittynyt, minkä vuoksi se lähettäisi kantajalle uudet laskut.
9 Riidanalaisen päätöksen mukaisesti ECHA asetti 15.10.2013 laskun nro 10045647, jonka suuruus oli 13 950 euroa, ja laskun nro 10045649, jonka suuruus oli 19 900 euroa.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
10 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.12.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen. Tämä kanne on osa yhdistettyjä asioita.
11 Ensimmäinen näistä asioista ratkaistiin 2.10.2014 annetulla kumoamistuomiolla Spraylat v. ECHA (T-177/12, EU:T:2014:849).
12 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 64 artiklassa määrätyn mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia kehotettiin 8.1.2015 esittämään huomautuksensa 2.10.2014 annetun tuomion Spraylat v. ECHA (T-177/12, EU:T:2014:849) mahdollisesta merkityksestä käsiteltävänä olevassa riita-asiassa sekä vastaamaan yhteen kysymykseen. Asianosaiset vastasivat pyyntöön asetetussa määräajassa.
13 Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti 13.11.2015 esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa menettelyn suullisen vaiheen ja kehotti työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisia vastaamaan kysymyksiin ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä pyyntöjä asetetussa määräajassa.
14 ECHA esitti 8.1.2016 uusia pyyntöjä näytön esittämiseksi 13.11.2015 toteutettujen prosessinjohtotoimien jatkona. Kyseiset pyynnöt liitettiin asiakirja-aineistoon.
15 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 20.1.2016 pidetyssä istunnossa.
16 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– myöntää sille pk-yrityksen aseman ECHAlle toimitettujen asiakirjojen perusteella ja määrää, että tutkimus rajataan neljään yhtiöön
– soveltaa pk-yrityksille säädettyä maksunalennusta
– mitätöi laskun nro 10029302, jonka suuruus on 9 300 euroa, jota vaaditaan kantajaan sovelletusta täysimääräisestä maksusta maksamatta olevan erotuksen perusteella
– mitätöi ECHAn hallinnollisen maksun maksamiseksi asettaman laskun nro 10043954.
17 Vastauksessa kantaja vaatii edellä mainittujen ensimmäisten vaatimusten lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin
– mitätöi 15.10.2013 päivätyn laskun nro 10045647, jonka suuruus on 13 950 euroa, jota vaaditaan kantajaan sovelletusta täysimääräisestä maksusta maksamatta olevan erotuksen perusteella, ja velvoittaa maksamaan takaisin 24.1.2014 maksetun määrän
– mitätöi ECHAn hallinnollisen maksun maksamiseksi asettaman 15.10.2013 päivätyn laskun nro 10045649
– velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Vastauksessaan 13.11.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin (edellä 13 kohta) kantaja täsmensi, että se luopuisi vaatimuksista, jotka koskivat laskujen nro 10029302 ja nro 10043954 mitätöimistä.
19 ECHA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tiettyjen vaatimusten tutkittavaksi ottaminen
20 Kun on ensinnäkin kyse kantajan toisesta ja kolmannesta vaatimuksesta, jotka koskevat yhtäältä pk-yrityksen aseman myöntämistä kantajalle ECHAlle toimitettujen asiakirjojen perusteella ja sen määräämistä, että tutkimus rajataan neljään yhtiöön, ja toisaalta pk-yrityksille säädetyn maksunalentamisen soveltamista, on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuinten ei kuulu harjoittamansa laillisuusvalvonnan yhteydessä osoittaa toimielimille määräyksiä tai toimia niiden sijasta, vaan kyseessä olevan hallintoelimen tehtävänä on toteuttaa kumoamiskanteen johdosta annetun tuomion täytäntöönpanotoimenpiteet (ks. tuomio 15.9.1998, European Night Services ym. v. komissio, T-374/94, T-375/94, T-384/94 ja T-388/94, EU:T:1998:198, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kannekirjelmän toinen ja kolmas vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
21 Kun on toiseksi kyse ensimmäistä kertaa vastausvaiheessa esitetyistä vaatimuksista, jotka koskevat laskun nro 10045647 mitätöimistä sekä 24.1.2014 maksetun määrän takaisinmaksua ja laskun nro 10045649 mitätöimistä, on muistutettava, että 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla kantajan on mainittava vaatimuksensa kannekirjelmässä. Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan uusien perusteiden esittäminen on mahdollista vain, jos ne perustuvat kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, rajoittaa sitäkin enemmän vaatimusten kaikenlaista muuttamista. On näin ollen niin, että jos kirjallisen käsittelyn aikana ei ole tullut esiin tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, yksinomaan vaatimukset, jotka on esitetty kannekirjelmässä, voidaan ottaa huomioon, ja se, onko kanne perusteltu, on tutkittava yksinomaan kannekirjelmään sisältyvien vaatimusten perusteella (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2013, Berliner Institut für Vergleichende Sozialforschung v. komissio, T-73/08, ei julkaistu, EU:T:2013:433, 42 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajan itsensä mukaan – ja kuten vastauksen liitteistä ilmenee – laskut nro 10045647 ja nro 10045649 on päivätty 15.10.2013 eli samana päivänä kuin riidanalainen päätös. Kantaja ei ole esittänyt mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että kyseiset laskut olisi vastaanotettu tämän kanteen nostamisen jälkeen. Kirjallisen käsittelyn aikana ei näin ollen ole tullut esiin ensimmäistäkään tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, jolla voitaisiin perustella kyseisiä laskuja koskevat myöhässä esitetyt vaatimukset.
23 On lisäksi ja joka tapauksessa palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimia tai päätöksiä, jotka voivat olla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; määräys 4.10.1991, Bosman v. komissio, C-117/91, EU:C:1991:382, 13 kohta ja tuomio 15.1.2003, Philip Morris International v. komissio, T-377/00, T-379/00, T-380/00, T-260/01 ja T-272/01, EU:T:2003:6, 77 kohta).
24 Jotta voitaisiin ratkaista, voidaanko kumottavaksi vaaditusta toimenpiteestä nostaa kanne, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimenpiteen asiasisältö, koska toimenpiteen muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä tässä suhteessa (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 28.11.1991, Luxemburg v. parlamentti, C-213/88 ja C-39/89, EU:C:1991:449, 15 kohta ja tuomio 24.3.1994, Air France v. komissio, T-3/93, EU:T:1994:36, 43 ja 57 kohta).
25 Päätös, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, ei myöskään ole kannekelpoinen toimi, joten tällaisesta päätöksestä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta (tuomio 25.10.1977, Metro SB-Großmärkte v. komissio, 26/76, EU:C:1977:167, 4 kohta ja tuomio 5.5.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C-180/96, EU:C:1998:192, 27 ja 28 kohta; ks. myös määräys 10.6.1998, Cementir v. komissio, T-116/95, EU:T:1998:120, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Oikeuskäytännöstä ilmenee vahvistavan toimen käsitteen osalta, että toimi on pelkkä aiemman päätöksen vahvistava päätös, jos se ei sisällä aiempaan päätökseen verrattuna mitään uutta ja jos sen, jolle aiempi päätös on osoitettu, tilannetta ei ole tutkittu uudelleen ennen myöhemmän päätöksen tekemistä (tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T-186/98, EU:T:2001:42, 44 kohta ja määräys 29.4.2004, SGL Carbon v. komissio, T-308/02, EU:T:2004:119, 51 kohta).
27 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että – toisin kuin asiassa, joka johti 2.10.2014 annettuun tuomioon Spraylat v. ECHA (T-177/12, EU:T:2014:849) – päätöksessä SME(2013) 2249, johon riidanalaisessa päätöksessä viitataan, mainitaan nimenomaisesti päätös MB/D/29/2010, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä MB/21/2012/D, ja täsmennetään, että ”ECHA asettaa hallinnollisen maksun maksamiseksi 19 900 euron suuruisen laskun”. Päätöksessä SME(2013) 2249 todetaan myös, että ECHA asettaa pyynnöstä lisälaskun alun perin maksetun maksun ja asetuksessa N:o 340/2008 suurelle yritykselle säädetyn maksun välisen eron kattamiseksi. ECHA täsmensi riidanalaisessa päätöksessä myös, että se lähettäisi kantajalle uusia laskuja laskujen nro 10043953 ja nro 10043954, jotka oli asetettu päätöksen SME(2013) 2249 tekemisen jälkeen ja joiden eräpäivä oli ylittynyt, korvaamiseksi. Tästä seuraa, että kun riidanalaista päätöstä tarkastellaan päätös SME(2013) 2249 huomioiden, se sisälsi niiden velvoitteiden keskeiset tekijät, jotka kantajalla ECHAan nähden oli. Laskut nro 10045647 ja nro 10045649 ovat näin ollen luonteeltaan kyseisen päätöksen täytäntöönpanotoimia ja ne ovat edellä 26 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja vahvistavia toimia (ks. analogisesti määräys 30.6.2009, CPEM v. komissio, T-106/08, ei julkaistu, EU:T:2009:228, 32 kohta).
28 Edellä esitetty huomioiden vaatimukset, jotka esitettiin ensimmäistä kertaa vastausvaiheessa ja jotka koskevat laskun nro 10045647 mitätöimistä sekä 24.1.2014 maksetun summan takaisinmaksua ja laskun nro 10045649 mitätöimistä, on jätettävä tutkimatta.
29 Edellä esitetyn perusteella kanteen tutkiminen on rajattava riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimukseen.
Pääasia
30 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee lähinnä suosituksen 2003/361 virheellistä tulkintaa. Toinen kanneperuste koskee sitä, että pk-yrityksen aseman epääminen kantajalta oli lainvastaista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee suosituksen 2003/361 virheellistä tulkintaa
31 Kantaja palauttaa mieliin suosituksen 2003/361 asian kannalta merkityksellisen sisällön ja toteaa, että yrityksen koon laskemiseksi sen tietoihin on lisättävä mahdollisten omistusyhteysyritysten tiedot (sekä niiden sidosyritysten tiedot) ja mahdollisten sidosyritysten tiedot (sekä niiden sellaisten omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä). Kantaja väittää, että ECHA katsoi käsiteltävässä asiassa virheellisesti, että Medini Ltd ja A.L.O. Immobilien GmbH olivat kantajan ”omistusyhteysyrityksiä”. Kyseiset yritykset ovat itse asiassa I.C.B. Srl:n, joka on kantajan sidosyritys, omistusyhteysyrityksiä. Kantajan mukaan on lisäksi niin, ettei Compagnie d’Investissement des Alpes eivätkä Medinin mahdolliset omistusyhteysyritykset, joita koskevia tietoja ECHA pyysi, ole I.C.B:n omistusyhteysyrityksiä eivätkä sitä suuremmalla syyllä välittömästi edellä tai seuraa tuotantoketjussa viimeksi mainittua yritystä. Kantajan koon määrittämiseksi on siis otettava huomioon yksinomaan sen, I.C.B:n (sidosyrityksenä) sekä Medinin ja A.L.O. Immobilienin (I.C.B:n omistusyhteysyrityksinä) tiedot. Kantaja väittää lähettäneensä ECHAlle kaikki kyseisiä yrityksiä koskevat merkitykselliset tiedot. ECHAn kirjelmissään tekemästä tulkinnasta suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta kantaja korostaa, ettei sanaa ”uniquement” (yksinomaan) esiinny kyseisen artiklan italiankielisessä versiossa. ECHAn tulkinta johtaisi sen mukaan lisäksi omistusyhteys- tai sidosyritysten tietojen huomioimiseen ”loputtomasti”. Tämä tulkinta on kantajan mukaan kohtuuttoman laaja. Kantajan mukaan se ei ole osa yritysryhmää, johon kuuluvat Compagnie d’Investissement des Alpes tai Medinin mahdolliset omistusyhteysyritykset. Euroopan komission julkaisemassa ja internetissä saatavilla olevassa pk-yritysten määritelmää koskevassa käyttäjän oppaassa (jäljempänä pk-yritysten määritelmää koskeva opas), johon ECHA kirjelmissään vetoaa, vahvistetaan kantajan mukaan sen tulkinta.
32 ECHA toteaa aluksi, ettei Medini- ja A.L.O. Immobilien ‑yrityksiä pidetty kantajan omistusyhteysyrityksinä. Riidanalaisessa päätöksessä mainitaan sen mukaan lisäksi Compagnie d’Investissement des Alpes kantajan ”välillisenä” omistusyhteysyrityksenä. Tätä yritystä koskevien tietopyyntöjen sekä Mediniin mahdollisesti liittyvien pyyntöjen perusta on suosituksen 2003/361 liitteessä olevassa 6 artiklassa. ECHA väittää pyrkineensä arvioimaan I.C.B:n kahden omistusyhteysyrityksen (eli Medinin ja A.L.O. Immobilienin) tietoja erityisesti suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan perusteella. ECHA toteaa soveltaneensa tässä tarkoituksessa 6 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa, jossa annetaan ohjeita siitä, miten sidosyrityksen omistusyhteysyrityksen tiedot kerätään. ECHA väittää pyytäneensä tämän vuoksi kantajaa toimittamaan sille A.L.O. Immobilienin ja Medinin tiedot sekä niiden sidosyritysten (tässä tapauksessa Compagnie d’Investissement des Alpes) tiedot. Tämä pyyntö on sen mukaan sitä paitsi suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sanamuodon, jossa – toisin kuin riippumattomien yritysten osalta – ei säädetä, että asianomaisen yrityksen sidosyritysten omistusyhteysyritysten tiedot olisi määritettävä ”yksinomaan” kyseisten yritysten tilinpäätösten perusteella, mukainen. ECHA korostaa, että sana ”yksinomaan” toistetaan suosituksen 2003/361 monissa kieliversioissa. ECHA tulkitsee näin ollen suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa siten, että se velvoitetaan siinä ottamaan huomioon kaikkien kyseisessä artiklassa mainittujen omistusyhteysyritysten sidosyhtiöiden tiedot. Päinvastainen tulkinta merkitsisi ECHAn mukaan sitä, että yrityksen pk-yrityksen asema vaihtelisi sen mukaan, ovatko asianomaisen yrityksen sidosyritysten omistusyhteysyritykset mukana niiden yritysten konsolidoiduissa tilinpäätöksissä, joihin ne ovat sidossuhteessa (käsiteltävässä asiassa Compagnie d’Investissement des Alpes) vai eivät. Tämä tulkinta on ECHAn mukaan lisäksi sen suppean tulkinnan periaatteen mukainen, jota sen on suosituksen 2003/361 osalta noudatettava. Se on ECHAn mukaan myös pk-yritysten määritelmää koskevan oppaan ja erityisesti kyseisen oppaan selittävän huomautuksen ja liitteiden mukainen. ECHA lisää, että kantajan esittämä ”yritysryhmän” käsite on ristiriidassa suosituksen 2003/361 säännösten kanssa. Yrityksen kuuluminen ryhmään riippuu ECHAn mukaan suhteista, jotka sillä muihin yrityksiin on, eikä holding-yhtiön olemassaolosta. ECHA korostaa, että käsiteltävässä asiassa yksi I.C.B:n osakkeenomistajista ja hallituksen jäsenistä on myös kantajan hallintoneuvoston puheenjohtaja ja A.L.O. Immobilienin hallituksen jäsen. On näin ollen tarkasteltava Compagnie d’Investissement des Alpesin tietoja ennen kuin lausutaan kantajan pk-yrityksen asemasta.
33 Aluksi on todettava, että sekä asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklassa että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa ja 2 artiklassa viitataan suositukseen 2003/361 pk-yritysten määrittelemiseksi.
34 Suositus 2003/361 sisältää liitteen, jonka I osasto koskee ”Komission hyväksymää mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yrityksen määritelmää”. Kyseisessä osastossa oleva 2 artikla on otsikoitu ”Yritysluokkien määrittelyssä käytettävät henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot”.
35 Kun on kyse riippumattomasta yrityksestä eli yrityksestä, jota ei ole luokiteltu suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuksi ”omistusyhteysyritykseksi” tai ”sidosyritykseksi”, tiedot – henkilöstömäärää koskevat tiedot mukaan lukien – määritetään yksinomaan asianomaisen yrityksen tilinpäätösten perusteella kyseisen liitteen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
36 Kun on kyse yrityksestä, jolla on omistusyhteysyrityksiä tai sidosyrityksiä, tietojen määrittäminen – henkilöstömäärää koskevat tiedot mukaan lukien – tapahtuu tilinpäätöstietojen ja yrityksen muiden tietojen perusteella tai yrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen tai sellaisen konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella, johon on lisätty yrityksen tiedot, suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan nojalla kyseisiin tietoihin on lisättävä yhtäältä omistusyhteysyritysten (jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä) tiedot suhteessa pääoma- tai äänimääräosuuteen hyväksymällä suurempi näistä kahdesta prosenttiosuudesta ja toisaalta 100 prosenttia välittömästi tai välillisesti kyseiseen yritykseen sidoksissa olevien yritysten tiedoista, joita ei ole jo lisätty konsolidoituihin tilinpäätöstietoihin.
37 Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot perustuvat tilinpäätöstietoihin ja muihin – konsolidoituihin, jos ne ovat olemassa – tietoihin, joihin lisätään 100 prosenttia näiden omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jollei näitä tietoja ole jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla. Asianomaisen yrityksen sidosyritysten tiedot ilmenevät niiden tilinpäätöstiedoista ja muista tiedoista – konsolidoiduista, jos nämä ovat olemassa. Näihin tietoihin lisätään kyseisten sidosyritysten niiden omistusyhteysyritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä, suhteessa, joka vastaa vähintään pääoma- tai äänimääräosuutta, jollei näitä tietoja ole jo sisällytetty konsolidoituun tilinpäätökseen, ja prosenttiosuuksista käytetään suurinta suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla.
38 Käsiteltävässä asiassa ECHA totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja ei ollut toimittanut tietoja, jotka koskevat ”välillistä omistusyhteysyritystä” eli Compagnie d’Investissement des Alpesia. ECHA katsoi tällä perusteella, että kantaja ei ollut esittänyt tarvittavaa näyttöä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan pieni yritys.
39 ECHA täsmensi perustelujaan Compagnie d’Investissement des Alpesia koskevan tietopyynnön osalta 17.7.2013 päivätyssä sähköpostissa ja 15.10.2013 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on SME(2013) 3666 ja joka on riidanalaisen päätöksen liitteenä.
40 ECHA totesi 17.7.2013 päivätyssä sähköpostissa, että Compagnie d’Investissement des Alpesia oli pidettävä kantajan omistusyhteysyrityksenä, koska se oli välittömästi sidoksissa A.L.O. Immobilieniin, joka on itse kantajan omistusyhteysyritys. ECHA katsoo näin ollen, että Compagnie d’Investissement des Alpesin tiedot oli otettava huomioon kantajan koon määrittämiseksi. ECHA viittaa tämän osalta suosituksen 2003/361 liitteessä olevaan 3 ja 6 artiklaan.
41 Riidanalaiseen päätökseen liitetyssä kirjeessä, joka on päivätty 15.10.2013, ECHA palautti mieleen sen, miten tärkeä suosituksen 2003/361 liitteessä oleva 6 artikla kokonaisuudessaan on, kun on kyse Medinin, A.L.O. Immobilienin ja Compagnie d’Investissement des Alpesin tiedoista. ECHA viittasi ensinnäkin suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännöksiin ja katsoi, että sanamuodon ”jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa kyseistä yritystä” käyttäminen ei rajoita asianomaisen yrityksen suhteita. ECHA totesi seuraavaksi ”lisäksi”, että Compagnie d’Investissement des Alpesin tietoja oli pyydetty suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella ”sikäli kuin kyseisen artiklan mukaan asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten (eli Medinin ja A.L.O. Immobilienin) tiedot ilmenivät tilinpäätöstiedoista ja muista – konsolidoiduista, jos ne o[li]vat olemassa – tiedoista” ja sikäli kuin ”niihin [oli] lisätty 100 prosenttia näiden omistusyhteysyritysten (eli A.L.O. Immobilienin) sidosyritysten (eli Compagnie d’Investissement des Alpesin) tiedoista, jollei näitä tietoja [ollut] jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä”. Lopuksi on todettava, että ECHA hyväksyi sen, että siltä osin kuin Compagnie d’Investissement des Alpes oli sidosyhteydessä A.L.O. Immobilieniin, joka oli I.C.B:n omistusyhteysyritys, joka oli itse sidosyhteydessä kantajaan, ”välillisen omistusyhteysyrityksen” eli Compagnie d’Investissement des Alpesin tiedot oli otettava huomioon kantajan kaikkien tietojen keräämiseksi. ECHA totesi ”tästä syystä” kantajalle, että tälle toimitettiin riidanalainen päätös, jossa vahvistettiin näin ollen, ettei kantajaan voitu soveltaa maksunalennusta.
42 ECHAn hyväksymistä perusteluista ilmenee yhtäältä, että sen mainitsema oikeusperusta sille, että se pyysi kantajaa toimittamaan Compagnie d’Investissement des Alpesia koskevat tiedot, oli suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta, ja toisaalta, että se, ettei kantaja toimittanut näitä tietoja, oli peruste riidanalaisen päätöksen tekemiselle.
43 Tämän osalta on aluksi palautettava mieleen yhteydet, jotka kantajalla oli tosiseikkojen tapahtuma-aikaan muihin yrityksiin ja joita asianosaiset eivät kiistä, kuten ne suullisessa käsittelyssä vahvistivat. Kantaja oli ensinnäkin sidosyhteydessä I.C.B:hen, koska tämä omisti enemmistön kantajan osakepääomasta. Seuraavaksi on todettava, että I.C.B. oli kahden yrityksen eli Medinin ja A.L.O. Immobilienin omistusyhteysyritys, koska se omisti yli 25 prosenttia mutta alle 50 prosenttia niiden osakepääomasta. Lopuksi on todettava, että A.L.O. Immobilien oli sidosyhteydessä Compagnie d’Investissement des Alpesiin, koska viimeksi mainittu yritys omisti enemmistön ensiksi mainitun osakepääomasta ja siten lähtökohtaisesti sen osakkeenomistajien äänioikeuksista.
44 Toiseksi on niin, että kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tosiasiallinen tilanne, ECHAn mainitsema oikeusperusta ei mahdollistanut sitä, että kantajalta voitiin pyytää Compagnie d’Investissement des Alpesia koskevia tietoja. Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan esimmäisestä alakohdasta nimittäin ilmenee selvästi, että kyseistä säännöstä sovelletaan ”asianomaisen yrityksen” eli yrityksen, jota tutkitaan suosituksen 2003/361 puitteissa sen koon määrittämiseksi, omistusyhteysyritysten tietojen arvioimiseen. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että – toisin kuin ECHA totesi 15.10.2013 päivätyssä kirjeessä – Medini ja A.L.O. Immobilien eivät ole suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kantajan omistusyhteysyrityksiä. ECHA sitä paitsi myönsi tämän suullisessa käsittelyssä. ECHAn hallinnollisessa menettelyssä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa mainitsemasta ”välillisen” omistusyhteysyrityksen käsitteestä on todettava, ettei sitä mainita suosituksessa 2003/361.
45 Kolmanneksi on hylättävä ECHAn kirjelmissään tekemä riidanalaisen päätöksen tulkinta, jonka mukaan se olisi pyrkinyt arvioimaan I.C.B:n kahden omistusyhteysyrityksen eli Medinin ja A.L.O. Immobilienin tietoja suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan perusteella ja soveltanut tässä tarkoituksessa kyseisessä liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa, jossa annetaan ohjeita tavasta, jolla sidosyrityksen omistusyhteysyrityksen tiedot kerätään. Tällainen tulkinta on nimittäin ristiriidassa 15.10.2013 päivätyn kirjeen sanamuodon kanssa. Kyseisestä kirjeestä ilmenee yhtäältä, että ECHA pyysi Compagnie d’Investissement des Alpesin tietoja suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella, ja toisaalta, että ECHA sovelsi kyseistä säännöstä käsiteltävään asiaan.
46 Neljänneksi on niin, että – kuten ECHA kirjelmissään toteaa – vaikka sen aikomuksena oli ollut soveltaa suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ja viitata tässä yhteydessä kyseisen kohdan ensimmäiseen alakohtaan, tämä päättely ei ilmene selvästi ja yksiselitteisesti esitetyistä asiakirjoista eikä se missään tapauksessa ole sen perusteluvelvollisuuden mukainen, joka ECHAlla SEUT 296 artiklan nojalla on.
47 Viidenneksi ja lisäksi on todettava, että ECHAn tulkintaa suosituksen 2003/361 liitteessä olevista säännöksistä ei voida hyväksyä. Kuten edellä todettiin, suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta koskee yksinomaan ”asianomaisen yrityksen” omistusyhteysyritysten tietoja. Kyseinen säännös ei koske asianomaisen yrityksen sidosyrityksen omistusyhteysyrityksiä, joista säädetään suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa. Suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei siis voida käyttää saman kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen omistusyhteysyritysten tietojen määrittämiseen. Kyseinen tulkinta saa vahvistuksen siitä, että suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta on laadittu – kuten sen ensimmäisessä osassa selvästi todetaan – kyseisessä liitteessä olevan 6 artiklan ”2 kohdan soveltamiseksi” eikä samassa liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi. On lisäksi hylättävä ECHAn suullisessa käsittelyssä esittämä argumentti, jonka mukaan ilmaisu ”asianomainen yritys” voitaisiin tulkita siten, että se kattaa kaikki yritykset, joiden tietoja on kerättävä, ja muun muassa käsiteltävässä asiassa A.L.O. Immobilienin. Sen lisäksi, ettei kyseinen tulkinta ole suosituksen 2003/361 tavoitteen eli asianomaisen yrityksen – eikä sen sidosyritysten – koon määrittämisen mukainen, se voisi tietyissä tapauksissa johtaa siihen, että otettaisiin rajoituksetta huomioon sellaisten yritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa asianomaista yritystä, minkä ECHA suullisessa käsittelyssä myönsi. On kuitenkin ilmeistä, että tällainen tulkinta menee suosituksen 2003/361 sanamuotoa pidemmälle, sillä siinä pyritään huomioimaan muiden yritysten kuin asianomaisen yrityksen tiedot tietyissä rajoissa, joista kyseisessä suosituksessa nimenomaisesti säädetään.
48 Muilla ECHAn esittämillä argumenteilla ei voida muuttaa tätä päätelmää.
49 Erityisesti sanan ”uniquement” (yksinomaan) käyttämisestä suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 1 kohdan useimmissa kieliversioissa – ja ECHAn mukaan lähinnä kyseisen artiklan italiankielisessä versiossa – on todettava, että sillä pyritään tekemään ero riippumattoman yrityksen, jonka osalta on tukeuduttava pelkästään sen tilinpäätökseen, ja ei-riippumattoman yrityksen, jonka osalta on tukeuduttava sen omistusyhteysyritysten tai sidosyritysten tilinpäätökseen ja tietoihin, välillä. Sanan ”yksinomaan” puuttuminen suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ei siis voi merkitä sitä, että ECHA voisi ottaa rajoituksetta huomioon sellaisten yritysten tiedot, jotka välittömästi edeltävät tai seuraavat tuotantoketjussa asianomaista yritystä.
50 Pk-yritysten määritelmää koskevasta oppaasta, jonka komissio on julkaissut internetissä, on ensinnäkin todettava, että opas, johon ECHA kirjelmissään viittaa, julkaistiin riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen. Seuraavaksi on palautettava mieleen, että sekä asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklassa että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa ja 2 artiklassa viitataan suositukseen 2003/361 eikä pk-yritysten määritelmää koskevaan oppaaseen pk-yritysten määrittelemiseksi. Lopuksi on todettava, ettei kyseisellä oppaalla voida kyseenalaistaa suosituksessa 2003/361 käytettyä sanamuotoa, kun otetaan erityisesti huomioon oikeusvarmuuden periaate.
51 ECHAn unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämästä argumentista, jonka mukaan kantaja kuuluu ”yritysryhmään”, on todettava, että sen lisäksi, ettei se täsmentänyt, minkä oikeusperustan perusteella se saattoi ottaa huomioon tämän mahdollisen seikan käsiteltävässä tapauksessa, esitetyistä todisteista ja erityisesti päätöksestä SME(2013) 2249, 17.7.2013 päivätystä sähköpostista, 15.10.2013 päivätystä kirjeestä ja riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene, että ECHA olisi vedonnut tähän seikkaan perustana pyynnölleen, joka koski Compagnie d’Investissement des Alpesia.
52 Kaikki edellä esitetty huomioiden on katsottava, että ECHAn käsiteltävässä asiassa mainitsema oikeusperusta ei oikeuttanut kantajalle esitettyä pyyntöä, joka koski Compagnie d’Investissement des Alpesia.
53 Kanteen tueksi esitetty ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava.
Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että pk-yrityksen aseman epääminen kantajalta oli lainvastaista
54 Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt argumentit huomioiden kantaja väittää, että ECHAn olisi pitänyt huomioida 100 prosenttia sen omista tiedoista, 100 prosenttia I.C.B:n tiedoista, 40 prosenttia Medinin tiedoista ja 36,66 prosenttia A.L.O. Immobilienin tiedoista. Compagnie d’Investissement des Alpesin ja Medinin mahdollisten omistusyhteysyritysten tiedoilla ei kantajan mukaan ole merkitystä sen koon määrittämiseksi. ECHA ei siis kantajan mukaan voi evätä siltä pk-yrityksen asemaa sen perusteella, ettei viimeksi mainittuja yrityksiä koskevia pyydettyjä asiakirjoja ollut toimitettu.
55 ECHA muistuttaa, että kantajan esittämässä suosituksen 2003/361 tulkinnassa ei noudateta sen säännöksiä eikä tavoitteita eikä myöskään pk-yritysten määritelmää koskevan oppaan ohjeita. ECHAn mukaan se ei näin ollen tehnyt virhettä, kun se katsoi, ettei kantajalle voitu myöntää pk-yrityksen asemaa, koska se ei ollut kyennyt toimittamaan kaikkia tarvittavia tietoja osoittaakseen, että sillä oli oikeus alennettuihin rekisteröintimaksuihin.
56 Tästä on muistutettava, että se, ettei Compagnie d’Investissement des Alpesia koskevia tietoja ollut toimitettu, oli perusteena riidanalaiselle päätökselle ja muun muassa sille, ettei ECHA suostunut myöntämään kantajalle alennusta maksusta.
57 Kuten ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä todettiin, ECHAn käsiteltävässä asiassa mainitsema oikeusperusta ei oikeuttanut kantajalle esitettyä pyyntöä, joka koski Compagnie d’Investissement des Alpesia.
58 ECHA teki näin ollen myös virheen, kun se katsoi, että Compagnie d’Investissement des Alpesia koskevien tietojen toimittamatta jättäminen saattoi käsiteltävässä asiassa olla perusteena sille, ettei kantajalle myönnetty alennusta maksusta.
59 On näin ollen katsottava, että kanteen tueksi esitetty toinen kanneperuste on perusteltu, ja on todettava, että riidanalainen päätös on myös tämän perusteella kumottava.
Oikeudenkäyntikulut
60 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska ECHA on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 15.10.2013 tekemä päätös SME(2013) 3665 kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) ECHA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan K Chimica Srl:n oikeudenkäyntikulut.
Frimodt Nielsen | Dehousse | Collins |
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset