Asia T-288/15
Ahmed Abdelaziz Ezz ym.
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Egyptin tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Tutkittavaksi ottaminen – Tavoitteet – Rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon merkitsemisen perusteet – Kantajien luetteloon merkitsemisen jatkaminen – Tosiasiallinen perusta – Lainvastaisuusväite – Oikeusperusta – Oikeasuhteisuus – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Syyttömyysolettama – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus – Oikeudellinen virhe – Ilmeinen arviointivirhe – Omistusoikeus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu viides jaosto) 27.9.2018
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Kannekirjelmässä kirjoitusvirheen vuoksi oleva viittaus muuhun kuin kannekirjelmän sisällössä mainittuun toimeen – Viittaus ei estä oikeudenkäynnin kohteen tunnistamista
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeusvoima – Unionin tuomioistuinten ratkaisut, joilla on otettu kantaa kantajan merkitsemiseen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon – Ulottuvuus
3. Euroopan unionin oikeus – Unionin arvot ja tavoitteet – Arvot – Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen – Oikeusvaltio – Käsite
SEU 2 artikla
4. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Näiden toimenpiteiden luonne – Luonteeltaan puhtaasti turvaavat toimenpiteet – Kyseiset toimenpiteet eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia
(SEU 21 ja SEU 29 artikla; neuvoston päätös 2011/172/YUTP)
5. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Valvonnan laajuus – Näyttö toimenpiteen perusteltavuudesta – Neuvoston velvollisuus arvioida tarvetta saada kansallisilta viranomaisilta tietoja tai lisätodisteita – Ulottuvuus
(SEU 2 ja SEU 3 artikla, SEU 21 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohdan b alakohta ja SEU 23 artikla; neuvoston päätökset 2011/172/YUTP, (YUTP) 2015/486, (YUTP) 2016/411 ja (YUTP) 2017/496
6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeusperustan valinta – Päätös Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – SEU 29 artikla – Sallittavuus
(SEU 21, SEU 23, SEU 24 ja SEU 29 artikla; neuvoston päätöksen 2011/172/YUTP 1 artikla sekä neuvoston päätökset (YUTP) 2015/486, (YUTP) 2016/411 ja (YUTP) 2017/496)
7. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Valvonnan laajuus – Rajoitettu valvonta yleisten sääntöjen osalta – Valvonta, joka tiettyihin yhteisöihin sovellettavien toimenpiteiden osalta ulottuu tosiseikkojen arviointiin ja todisteiden tarkastamiseen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston päätökset 2011/172/YUTP, (YUTP) 2015/486, (YUTP) 2016/411 ja (YUTP) 2017/496)
8. Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Valvonnan laajuus – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen antamishetkellä
(SEUT 263 artikla; neuvoston päätökset 2011/172/YUTP, (YUTP) 2015/486, (YUTP) 2016/411 ja (YUTP) 2017/496)
9. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Valtion varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden sekä heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Julkisten varojen väärinkäyttö – Käsite – Itsenäinen ja yhtenäinen tulkinta – Laaja tulkinta
(Neuvoston päätöksen 2011/172/YUTP 1 artiklan 1 kohta)
10. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Egyptin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Myöhempi päätös, jolla säilytettiin kantajan nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa – Velvollisuus ilmoittaa tehtyjen päätösten perusteena olevat yksilökohtaiset ja erityiset syyt – Velvollisuus antaa asianomaiselle mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä perusteista – Ulottuvuus
(Neuvoston päätökset 2011/172/YUTP, (YUTP) 2015/486, (YUTP) 2016/411 ja (YUTP) 2017/496)
11. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Toimielimillä ei ole velvollisuutta yhtyä asianomaisten osapuolten näkökantaan – Velvollisuutta vastata asianosaisten kaikkiin argumentteihin ei ole
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohta ja 48 artikla)
1. Vaatimus, jonka mukaan kannekirjelmässä on työjärjestyksen 76 artiklan mukaisesti mainittava oikeudenkäynnin kohde, merkitsee sitä, että tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuimet voivat tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin.
Vaatimukset, joissa kanteen kohteena oleva toimi tai kanteen kohteena olevat toimet nimetään epätäsmällisesti tai virheellisesti, on kuitenkin mahdollista luonnehtia uudelleen, jos nämä toimet voidaan kannekirjelmän sisällön perusteella tunnistaa. Näin on silloin, kun kantaja kirjoitusvirheen vuoksi mainitsee kannekirjelmässään jonkin toimen numeron mutta viittaa muun toimen säännöksiin ja tämän muun toimen koko nimeen sekä liittää kannekirjelmään jäljennöksen tästä muusta toimesta.
(ks. 38–40 kohta)
2. Kantajan merkitsemistä rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden luetteloon koskevan alkuperäisen toimen laillisuutta tai merkitsemisen jatkamisen laillisuutta, jotka oli jo riitautettu aikaisemmissa kanteissa, ei voida kyseenalaistaa saattamalla unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymyksiä, jotka on jo ratkaistu unionin tuomioistuinten ratkaisuilla, sillä tällainen riitauttaminen olisi ristiriidassa paitsi kyseisten ratkaisujen tuomiolauselmiin, myös niiden perusteluihin, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki, ulottuvan oikeusvoiman kanssa.
(ks. 52 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 61 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 64 kohta)
5. Oikeusvaltioperiaatteiden, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen koskee unionin kaikkea toimintaa myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, kuten SEU 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, 2 kohdan b alakohdasta ja 3 kohdasta sekä SEU 23 artiklasta ilmenee.
Varsinkin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja syyttömyysolettamaa koskevien oikeuksien kunnioittamisella on erityisesti rikosasioissa merkittävä asema demokraattisessa yhteiskunnassa. Riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia sekä oikeutta tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan koskevat periaatteet ovat niin ikään olennaisia normeja oikeusvaltion kunnioittamisessa, joka on itsessään yksi niistä keskeisistä arvoista, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklasta ja EU-sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan johdanto-osista ilmenee. Oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettamaan seuraavilla vaatimuksilla pyritään erityisesti rikosasioissa takaamaan, että ratkaisu, jolla päätetään lopullisesti kyseessä olevaa henkilöä vastaan nostettujen syytteiden perusteltavuudesta, on luotettava, ja estämään se, että tähän ratkaisuun liittyisi oikeussuojan epäämistä tai mielivaltaa, mikä merkitsisi oikeusvaltion tyhjäksi tekemistä.
Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172 mukaisen järjestelmän erityispiirteet eivät oikeuta poikkeamaan neuvoston yleisestä velvollisuudesta kunnioittaa rajoittavia toimenpiteitä toteuttaessaan perusoikeuksia, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, sillä kyseisen poikkeamisen seurauksena se vapautettaisiin kokonaan tarkistamasta, onko perusoikeuksien suoja taattu Egyptissä.
Koska päätös 2011/172 on annettu osana Egyptin viranomaisia tukevaa politiikkaa, joka perustuu erityisesti tavoitteisiin vahvistaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita, tilannetta, jossa tämä päätös olisi näihin tavoitteisiin nähden ilmeisen soveltumaton perusoikeuksien vakavien ja johdonmukaisten loukkausten vuoksi, ei voida pitää täysin poissuljettuna.
Vaikka Egyptissä vireillä olevat tuomioistuinmenettelyt muodostavat lähtökohtaisesti riittävän vankan tosiseikaston, jonka perusteella henkilöt voidaan merkitä päätöksen 2011/172 liitteessä olevaan luetteloon ja sen voimassaoloa jatkaa, näin ei ole silloin, jos neuvoston on kohtuudella syytä olettaa, että näiden menettelyjen seurauksena annettava ratkaisu ei ole luotettava, varsinkin kun neuvoston ei lähtökohtaisesti täydy arvioida niiden seikkojen paikkansapitävyyttä ja merkitystä, joihin nämä menettelyt perustuvat.
Päätöksen 2011/172 kaltaisen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmän yhteydessä ei siis voida pitää poissuljettuna, että neuvoston on tarkistettava, voidaanko tuomioistuinmenettelyjä, joihin se tukeutuu, pitää luotettavina kyseessä olevien henkilöiden oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien, erityisesti oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, loukkaamisesta toimittamien todisteiden vuoksi, edellyttäen, että kyse on objektiivisista, luotettavista, täsmällisistä ja yhtäpitävistä todisteista, jotka voivat herättää perusteltuja kysymyksiä tämän oikeuden kunnioittamisesta.
Unionin yleisen tuomioistuimen on siis näiden periaatteiden mukaisesti valvottava pääsääntöisesti täysimääräisesti, onko neuvosto täyttänyt huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskevan velvoitteensa varmistumalla siitä, että se saattoi pitää asianomaista kantajaa koskevia rikosoikeudenkäyntejä luotettavina. Tämä valvonta edellyttää erityisesti sen tarkistamista, onko neuvosto katsonut perustellusti, että sen käytettävissä oli riittävästi todisteita voidakseen todeta, että näin oli esillä olevassa asiassa kyseisen kantajan vastakkaisista väitteistä huolimatta.
Päätöksen 2011/172 järjestelmän yhteydessä määrätyllä varojen jäädyttämisellä on turvaamistoimen luonteestaan huolimatta näiden henkilöiden vapauksiin ja oikeuksiin huomattava kielteinen vaikutus, minkä vuoksi oikean tasapainon varmistamiseksi varojen jäädyttämisen tavoitteiden ja näiden oikeuksien ja vapauksien suojan välille on välttämätöntä, että neuvosto voi tarvittaessa arvioida asianmukaisesti unionin tuomioistuinten valvonnassa riskiä tällaisten loukkausten ilmenemisestä.
(ks. 58–63, 66–71, 213 ja 214 kohta)
6. Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annettu päätös 2011/172, sellaisena kuin se on uusittuna päätöksillä 2015/486, 2016/411 ja 2017/496, hyväksymisen oikeusperustana voi laillisesti olla SEU 29 artikla.
Toimen oikeusperustan valvonnalla nimittäin mahdollistetaan sen tutkiminen, onko toimen antaja toimivaltainen ja liittyykö tämän toimen hyväksymismenettelyyn virheellisyyksiä. Lisäksi unionin toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö.
Kyseisen toimen pitämiseksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvana on tältä osin riittävää, että toimella pyritään tavoitteisiin, jotka liittyvät SEU 21 artiklassa ilmaisuihin tavoitteisiin. Kun sitä paitsi otetaan huomioon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajat päämäärät ja tavoitteet sellaisina kuin ne ilmaistaan SEU 3 artiklan 5 kohdassa ja SEU 21 artiklassa sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa erityismääräyksissä, varsinkin SEU 23 ja SEU 24 artiklassa, kyseisen toimen aineellisen oikeellisuuden riitauttamisella SEU 21 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden perusteella ei voida osoittaa tämän toimen oikeusperustan puuttumista.
Päätökset 2015/486, 2016/411 ja 2017/496, joilla ainoastaan uusitaan päätös 2011/172 ja jotka ovat osa samaa politiikkaa, jolla pyritään tämän viimeksi mainitun päätöksen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaisesti tukemaan Egyptin poliittista ja taloudellista vakautusprosessia oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia kunnioittaen, täyttävät nämä vaatimukset.
Vaikka Egyptin tilanteen, jonka osalta neuvosto teki päätöksen 2011/172, oletettaisiin muuttuneen tavalla, joka on ristiriidassa sen demokratiakehityksen kanssa, jota tämän päätöksen taustalla olevalla politiikalla pyritään tukemaan, tämä seikka ei voi missään tapauksessa vaikuttaa tämä toimielimen toimivaltaan uusia kyseinen päätös SEUT 29 artiklan perusteella. Päämäärät, joita päätöksillä 2015/486, 2016/411 ja 2017/496 tavoitellaan, ja säännöt, joiden voimassaoloa niillä on jatkettu, kuuluvat nimittäin tästä huolimatta samalla tavoin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan.
(ks. 118 ja 122–124 kohta)
7. Neuvostolla on yleisesti laaja harkintavalta sen antaessa toimia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, jolla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä, jolloin sen on suoritettava monitahoisia arviointeja.
Neuvostolla on laaja harkintavalta myös sen määritellessä yleiset perusteet, joilla rajataan niiden henkilöiden piiri, joihin voidaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä, näiden toimenpiteiden taustalla olevien tavoitteiden kannalta.
Neuvostolle on siten tunnustettava yhtä laaja harkintavalta, kun kyse on näiden perusteiden soveltamisen jatkamisesta.
Siltä osin kuin päätöksellä 2011/172 käyttöön otetun rajoittavien toimenpiteiden järjestelmän ainoana tarkoituksena on auttaa Egyptin viranomaisia helpommin toteamaan valtion varojen väärinkäyttö ja turvata näille viranomaisille mahdollisuus väärinkäytettyjen varojen takaisinperimiseen, ei voida pitää poissuljettuna, että tämän järjestelmän voimassaolon jatkamisella on edelleen merkitystä myös tilanteessa, jossa poliittiset ja oikeudelliset muutokset ovat demokratiakehityksen, oikeusvaltion tai perusoikeuksien kunnioittamisen kannalta epäsuotuisia. Neuvoston oli siten arvioitava, saattoiko se jatkaessaan kyseisellä päätöksellä tehtyä kantajien merkitsemistä alun perin luetteloon rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä käytettävissään olleiden tietojen perusteella kohtuudella katsoa, että Egyptin viranomaisille annettavan oikeusavun jatkaminen valtion varojen väärinkäytön estämiseksi oli edelleen myös tällaisessa tilanteessa asianmukainen keino edistää tässä maassa poliittisen vakauden ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen tavoitteita.
Toteuttaessaan rajoittavia toimenpiteitä, jotka koskevat niiden kohteena olevia henkilöitä erikseen, neuvoston on sitä vastoin noudatettava hyvän hallintotavan periaatetta, joka edellyttää muun muassa, että se tutkii huolellisesti ja puolueettomasti sille toimitetut todisteet erityisesti näiden henkilöiden esittämien huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen perusteella.
Näin ollen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että henkilön nimen merkitsemistä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon koskevan päätöksen perusteiden laillisuutta valvotaan pääsääntöisesti täysimääräisesti. Unionin tuomioistuinten on erityisesti varmistuttava siitä, että kyseinen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon.
(ks. 130, 155, 211 ja 212 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 205 kohta)
9. Päätöksessä 2011/72 säädetyssä rajoittavien toimien järjestelmässä Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion varojen väärinkäytön käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa kaiken julkisyhteisöille kuuluvien tai niiden valvontaan saatettujen varojen lainvastaisen käytön vastoin niille määrättyä tarkoitusta, erityisesti yksityisiin tarkoituksiin, tavalla, josta aiheutuu taloudellisesti arvioitavissa olevaa vahinkoa kyseisille julkisyhteisöille.
Tilanteessa, jossa kansalliset viranomaiset ovat antaneet teoille, joista kantaja on syytettynä, rikosoikeudellisen luonnehdinnan, joka vastaa valtion varojen väärinkäytön käsitettä, se seikka, että päätöksen 2011/172 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion varojen väärinkäytön käsitettä on tulkittava itsenäisesti kansallisista järjestelmistä riippumatta, ei merkitse sitä, että tämän käsitteen ulkopuolelle voitaisiin mahdollisesti jättää toiminta, jolle Egyptin viranomaiset ovat antaneet tällaisen rikosoikeudellisen luonnehdinnan. Päinvastoin tällä käsitteellä tarkoitetaan vähintäänkin toimintaa, jolle voidaan antaa tällainen luonnehdinta Egyptin rikosoikeudessa.
(ks. 253, 255 ja 266 kohta)
10. Unionin tuomioistuinten on niille EUT-sopimuksessa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta niiden perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä ja joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan.
Erityisesti menettelyssä, jossa on kyse päätöksestä merkitä henkilö niiden henkilöjen ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään, tai päätöksestä jatkaa tätä merkintää, puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimivaltainen viranomainen ilmaisee kyseessä olevalle henkilölle seikat, jotka tällä viranomaisella on käytössään kyseisen henkilön osalta päätöksensä perustaksi, jotta henkilö voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista. Lisäksi kyseisen ilmaisemisen yhteydessä unionin toimivaltaisen viranomaisen on annettava henkilölle mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä asiassa hyväksytyistä perusteista. Kun kyse on päätöksestä, jolla henkilön nimi pysytetään tällaisessa luettelossa, molempia mainittuja menettelyllisiä velvoitteita on toisin kuin alkuperäisen luetteloon merkitsemisen tapauksessa noudatettava ennen mainitun päätöksen tekemistä. Näitä molempia menettelyllisiä velvoitteita on kuitenkin noudatettava vain, kun toimivaltainen viranomainen tukeutuu uusiin seikkoihin kyseessä olevien henkilöiden luetteloon merkitsemistä jatkaessaan. Asianomaisilla henkilöillä on joka tapauksessa jatkuvasti oikeus esittää huomautuksia, erityisesti siinä yhteydessä, kun heihin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä tutkitaan säännöllisin väliajoin uudestaan.
Oikeuteen tulla kuulluksi liittyy läheisesti toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus perustella päätöksensä erittelemällä yksilökohtaiset, erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella henkilöön on toimivaltaisten viranomaisten mielestä edelleen kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä tämän henkilön mahdollisesti esittämistä syyttömyyttä tukevista seikoista huolimatta.
Lisäksi on otettava huomioon, että sitä, onko puolustautumisoikeuksia ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevaa oikeutta loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä.
Tilanteessa, jossa kantajan luetteloon merkitseminen perustuu vireillä oleviin tuomioistuinmenettelyihin, neuvoston on tarkistettava erityisesti siinä yhteydessä, kun tätä merkitsemistä tutkitaan säännöllisin väliajoin uudestaan sen voimassaolon mahdolliseksi jatkamiseksi, missä vaiheessa nämä tuomioistuinmenettelyt ovat ja tarvittaessa niiden lopputulos.
Näin ollen puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamiseksi neuvoston on toimitettava kantajalle nämä ajan tasalle saatetut tiedot, annettava hänelle mahdollisuus esittää tältä osin huomautuksensa ennen riidanalaisten päätösten antamista ja ilmoitettava hänelle kyseisten päätösten perusteluissa syyt, joiden vuoksi se pitää hänen luetteloon merkitsemisensä jatkamista edelleen perusteltuna.
(ks. 312–316 kohta)
11. Vaikka puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimielimet antavat kyseisille henkilöille mahdollisuuden esittää tehokkaasti kantansa, se ei voi tarkoittaa sitä, että toimielinten on yhdyttävä kyseiseen kantaan. Se, että nämä henkilöt esittävät kantansa tehokkaasti, edellyttää vain, että kanta on voitu esittää niin ajoissa, että unionin toimielimet pystyvät saamaan sen tietoonsa ja arvioimaan vaaditulla huolellisuudella, mikä on sen merkitys toteutettavan toimen sisällölle.
(ks. 330 kohta)