UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

21 päivänä helmikuuta 2018 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelo, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu – Kantajan nimen säilyttäminen luettelossa – Perusteluvelvollisuus – Oikeusperusta – Tosiasiallinen perusta – Ilmeinen arviointivirhe – Puolustautumisoikeudet – Omaisuudensuoja – Oikeus hyvään maineeseen – Oikeasuhteisuus – Perusoikeuksien suoja, joka vastaa unionissa taattua suojaa – Lainvastaisuusväite

Asiassa T-731/15,

Sergiy Klyuyev, kotipaikka Donetsk (Ukraina), edustajinaan R. Gherson, solicitor, T. Garner, solicitor, B. Kennelly, QC, ja J. Pobjoy, barrister,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään Á. de Elera-San Miguel Hurtado ja J.-P. Hix,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota ensiksi Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.10.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/1781 (EUVL 2015, L 259, s. 23) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.10.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1777 (EUVL 2015, L 259, s. 3), ja toiseksi Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 4.3.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1) sekä kolmanneksi Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) siltä osin kuin kantajan nimi on säilytetty luettelossa sellaisista henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit D. Spielmann ja Z. Csehi,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 28.6.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

 Asian tausta

1        Käsiteltävä asia liittyy Kiovan (Ukraina) itsenäisyysaukion mielenosoitusten tukahduttamisen jälkeen Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.

2        Euroopan unionin neuvosto antoi Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 päätöksen 2014/119/YUTP (EUVL 2014, L 66, s. 26). Neuvosto antoi samana päivänä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 208/2014 (EUVL 2014, L 66 s. 1).

3        Kantaja Sergiy Klyuyev on ukrainalainen liikemies sekä Ukrainan presidentin hallinnon entisen päällikön Andriy Klyuyevin veli. Hän on myös Ukrainan parlamentin (Verh’ovna Rada) jäsen.

4        Päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa täsmennetään seuraavaa:

”(1)      Neuvosto tuomitsi 20 päivänä helmikuuta 2014 erittäin voimakkain sanakääntein kaikenlaisen väkivaltaan turvautumisen Ukrainassa. Se vaati väkivaltaisuuksien välitöntä lopettamista Ukrainassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräistä kunnioittamista. Se kehotti Ukrainan hallitusta noudattamaan äärimmäistä pidättyvyyttä ja oppositiojohtajia sanoutumaan irti niistä, jotka turvautuvat radikaaliin toimintaan, kuten väkivaltaan.

(2)      Neuvosto päätti 3 päivänä maaliskuuta 2014 keskittää rajoittavat toimenpiteet niiden henkilöiden, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta vastuussa olevien henkilöiden varojen jäädyttämiseen ja takaisinsaantiin, jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Ukrainassa.”

5        Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.      Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

6        Varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään saman artiklan seuraavissa kohdissa.

7        Päätöksen 2014/119 mukaan asetuksessa N:o 208/2014 säädetään varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta ja määritellään kyseistä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samaa sanamuotoa käyttäen kuin mainitussa päätöksessä.

8        Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 tarkoitettujen henkilöiden nimet esiintyvät luettelossa, joka on samanlainen päätöksen 2014/119 liitteessä ja asetuksen N:o 208/2014 liitteessä I (jäljempänä luettelo), yhdessä muun muassa nimien luetteloon merkitsemisen perusteen kanssa.

9        Kantajan nimi oli merkitty luetteloon, ja siihen oli liitetty tunnistustieto ”liikemies; [Andriy Klyuyevin] veli” ja seuraavanlainen perustelu:

”Henkilöä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”

10      Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.5.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä asianumerolla T-341/14 rekisteröidyn kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan päätös 2014/119 ja asetus N:o 208/2014 häntä koskevilta osin.

11      Neuvosto antoi 29.1.2015 päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16) ja asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta asetuksen (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1).

12      Päätöksessä 2015/143 selkiytettiin 31.1.2015 alkaen niiden henkilöiden luetteloon ottamisen perusteita, joita varojen jäädyttäminen koskee. Erityisesti päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavasti:

”1.      Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

a)      Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö tai osallisuus siihen; tai

b)      julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle taikka osallisuus siihen.”

13      Asetusta N:o 208/2014 muutettiin asetuksella 2015/138 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

14      Päätöstä 2014/119 muutettiin myöhemmin 5.3.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetusta N:o 208/2014 5.3.2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1). Päätöksellä 2015/364 muutettiin päätöksen 2014/119 5 artiklaa jatkamalla rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta 6.6.2015 asti. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 korvattiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liite I.

15      Päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 kantajan nimi säilytettiin luettelossa, johon sisältyi tunnistustieto ”liikemies; [Andriy Klyuyevin] veli” ja seuraavanlainen uusi perustelu:

”Henkilö on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan alaisena epäiltynä osallistumisesta julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttöön perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttamiseen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle. Henkilö on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä [Andriy Petrovych Klyuyevia], jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

16      Neuvosto antoi 5.6.2015 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/876 (EUVL 2015, L 142, s. 30) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/869 (EUVL 2015, L 142, s. 1). Päätöksellä 2015/876 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.10.2015 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/869 muutettiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

17      Päätöksellä 2015/876 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/869 kantajan nimi säilytettiin luettelossa, johon sisältyi tunnistustieto ”liikemies; [Andriy Klyuyevin] veli” ja seuraavanlainen uusi perustelu:

”Henkilö on Ukrainan viranomaisten käynnistämän tutkinnan alaisena epäiltynä osallisuudesta julkisten varojen väärinkäyttöön. Henkilö on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä [Andriy Petrovych Klyuyevia], jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

18      Neuvosto toimitti 31.7.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle 26.6.2015 päivätyn kirjeen,[luottamuksellinen].(2) Tässä kirjeessä neuvosto ilmoitti kantajalle, että se aikoi pitää häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet voimassa, ja asetti määräajan, jonka kuluessa hänen oli esitettävä huomautuksensa tältä osin. Kantaja esitti huomautuksensa 31.8.2015 päivätyllä kirjeellä.

19      Neuvosto antoi päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.10.2015 päätöksen (YUTP) 2015/1781 (EUVL 2015, L 259, s. 23) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1777 (EUVL 2015, L 259, s. 3) (jäljempänä yhdessä lokakuussa 2015 annetut toimet). Päätöksellä 2015/1781 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.3.2016 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/1777 muutettiin tämän johdosta asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

20      Päätöksellä 2015/1781 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/1777 kantajan nimi säilytettiin luettelossa, johon sisältyi tunnistustieto ”[Andriy Klyuyevin] veli, liikemies” ja seuraavanlainen uusi perustelu:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön osallistumisen vuoksi. Henkilö on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä [Andriy Petrovych Klyuyevia], jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

21      Neuvosto toimitti 6.10.2015 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajille jäljennöksen lokakuussa 2015 annetuista toimista ja ilmoitti heille kantajan nimen säilyttämisestä luettelossa sekä vastasi heidän 31.8.2015 esittämiinsä huomautuksiin. Neuvosto liitti tähän kirjeeseen myös toisen, 3.9.2015 päivätyn kirjeen [luottamuksellinen].

 Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

22      Neuvosto toimitti 15.12.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle 1.12.2015 päivätyn kirjeen [luottamuksellinen] ja ilmoitti hänelle määräajan, jonka kuluessa hänen oli esitettävä huomautuksia tältä osin.

23      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 28.1.2016 antamallaan tuomiolla Klyuyev v. neuvosto (T-341/14, EU:T:2016:47) päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 kantajaa koskevilta osin.

24      Neuvosto antoi päätöksen 2014/119 muuttamisesta 4.3.2016 päätöksen (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2016 annetut toimet).

25      Maaliskuussa 2016 annetuilla toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin erityisesti kantajan osalta 6.3.2017 saakka, eikä hänen luetteloon ottamisensa perusteita muutettu lokakuussa 2015 annetuissa toimissa esitettyihin perusteisiin nähden.

26      Neuvosto ilmoitti 7.3.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalle häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pitämisestä voimassa. Se myös vastasi kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle maaliskuussa 2016 annetut toimet.

27      Neuvosto ilmoitti 12.12.2016 päivätyllä kirjeellä kantajan asianajajille aikovansa uudistaa kantajaa koskevat rajoittavat toimenpiteet ja toimitti kyseisen kirjeen liitteenä kaksi kirjettä [luottamuksellinen], joista toinen oli päivätty 25.7.2016 ja toinen 16.11.2016 (jäljempänä 25.7. ja 16.11.2016 päivätyt kirjeet) sekä palautti mieleen määräajan, jonka kuluessa kantajan oli esitettävä huomautuksia rajoittavien toimenpiteiden vuosittaista uudelleentarkastelua varten. Kantaja esitti tällaisia huomautuksia neuvostolle 12.1.2017 päivätyllä kirjeellä.

28      Neuvosto antoi päätöksen 2014/119 muuttamisesta 3.3.2017 päätöksen (YUTP) 2017/381 (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 (EUVL 2017, L 58, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2017 annetut toimet).

29      Maaliskuussa 2017 annetuilla toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin erityisesti kantajan osalta 6.3.2018 saakka, eikä hänen luetteloon ottamisensa perusteita muutettu lokakuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annetuissa toimissa esitettyihin perusteisiin nähden.

30      Neuvosto ilmoitti 6.3.2017 päivätyllä kirjeellä kantajalle häntä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pitämisestä voimassa. Se vastasi myös kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle maaliskuussa 2017 annetut toimet. Lisäksi se ilmoitti määräajan, jonka kuluessa kantajan oli esitettävä huomautuksia ennen kuin tehdään päätös hänen nimensä mahdollisesta säilyttämisestä luettelossa.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

31      Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.12.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

32      Neuvosto toimitti vastineensa 9.3.2016. Se esitti samana päivänä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan mukaisen perustellun pyynnön siitä, että tiettyjen kannekirjelmän liitteiden ja vastineen liitteen sisältöä ei lainattaisi käsiteltävän asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

33      Kantaja toimitti vastauksensa 29.4.2016.

34      Kantaja esitti 13.5.2016 työjärjestyksen 86 artiklan perusteella kanteen tarkistamista koskevan ensimmäisen kirjelmän, jossa se vaati myös maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

35      Vastaaja toimitti vastauksensa 27.6.2016.

36      Neuvosto esitti 5.7.2016 huomautuksia kanteen tarkistamista koskevasta ensimmäisestä kirjelmästä.

37      Menettelyn kirjallinen vaihe päättyi 11.7.2016.

38      Kantaja pyysi unionin yleiseen tuomioistuimeen 26.7.2016 toimittamallaan asiakirjalla suullisen käsittelyn pitämistä.

39      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin kuudenteen jaostoon, jolle käsiteltävä asia näin ollen siirrettiin.

40      Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian suullisen käsittelyn.

41      Kantaja pyysi 24.2.2017 päivätyllä kirjeellä 6.4.2017 pidettäväksi määrätyn suullisen käsittelyn lykkäämistä. Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 1.3.2017 tämän pyynnön ja päätti lykätä suullisen käsittelyn pidettäväksi 18.5.2017.

42      Kantaja toimitti 4.5.2017 kanteen tarkistamista koskevan toisen kirjelmän, jossa se vaati maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

43      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.5.2017 toimittamallaan kirjeellä neuvosto pyysi yhtäältä pidentämään määräaikaa, joka oli asetettu huomautusten esittämiselle kanteen tarkistamista koskevasta toisesta kirjelmästä, ja toisaalta tarvittaessa lykkäämään 18.5.2017 pidettäväksi määrättyä suullista käsittelyä. Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja päätti 10.5.2017 lykätä suullisen käsittelyn pidettäväksi 28.6.2017.

44      Neuvosto esitti 14.6.2017 huomautuksia kanteen tarkistamista koskevasta toisesta kirjelmästä.

45      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.6.2017 jättämällään kirjeellä kantaja pyysi työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla saada jättää asiakirja-aineistoon jäljennöksen [luottamuksellinen] keskeyttämistä koskevasta 5.3.2016 päivätystä päätöksestä [luottamuksellinen].

46      Neuvosto esitti 16.6.2017 edellä 32 kohdassa tarkoitettua pyyntöä vastaavan pyynnön siitä, että tiettyjen kanteen tarkistamista koskevan toisen kirjelmän liitteiden ja tästä kirjelmästä esitettyjen huomautusten sisältöä ei lainattaisi käsiteltävän asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.

47      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.6.2017 toimittamassaan kirjeessä neuvosto vetosi siihen, että kantajan pyyntö näytön hankkimiseksi oli jätettävä tutkimatta, koska se esitettiin myöhässä.

48      Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 28.6.2017 pidetyssä istunnossa.

49      Kannekirjelmän ensimmäisen ja toisen tarkistuksen johdosta kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa lokakuussa 2015, maaliskuussa 2016 ja maaliskuussa 2017 annetut toimet siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

50      Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin istunnossa annettujen tarkennusten johdosta neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        toissijaisesti siltä varalta, että maaliskuussa 2017 annetut toimet kumotaan siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, määrää, että päätöksen 2017/381 vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 osittainen kumoaminen tulee voimaan

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Vaatimukset, jotka koskevat lokakuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

51      Kantaja esitti kannekirjelmässä kumoamiskanteensa tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee oikeusperustan puuttumista, toinen ilmeistä arviointivirhettä, kolmas puolustautumisoikeuksien ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaamista, neljäs riittävien perustelujen puuttumista ja viides omaisuudensuojan ja hyvää mainetta koskevan oikeuden loukkaamista. Kanteen ensimmäisen tarkistamisen yhteydessä kantaja vetosi maaliskuussa 2016 annettuja toimia vastaan myös uutena pitämäänsä kanneperusteeseen, joka liittyy SEU 6 artiklaan, luettuna yhdessä SEU 2 ja SEU 3 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 48 artiklan kanssa, perustuvien oikeuksien loukkaamiseen.

52      Toissijaisesti kantaja on esittänyt SEUT 277 artiklan nojalla lainvastaisuusväitteen, jossa se vaatii toteamaan, ettei päätöksen 2014/119, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, 1 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/138, 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä luetteloon ottamisen perustetta, jolta kantajan mukaan puuttuu asianmukainen oikeudellinen perusta tai joka ei ole oikeasuhteinen kyseessä olevien toimien tavoitteisiin nähden, sovelleta häneen.

53      Aluksi on tutkittava neljäs kanneperuste, sitten ensimmäinen kanneperuste ja muut kanneperusteet kannekirjelmässä esitetyssä järjestyksessä, sen jälkeen kanteen ensimmäisen tarkistuksen yhteydessä esitetty kanneperuste ja lopuksi kantajan toissijaisesti esittämä lainvastaisuusväite.

[– –]

 Toinen kanneperuste, joka koskee lähinnä ilmeistä arviointivirhettä

86      Kantaja väittää lähinnä, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että merkityksellinen peruste täyttyi hänen tapauksessaan. Hän väittää tältä osin, että toteamukset [luottamuksellinen], jotka neuvosto hyväksyi ilman edeltävää tutkintaa ja ottamatta huomioon kantajan esiin tuomia epätarkkuuksia, eivät muodosta tätä varten riittävän vankkaa tosiseikastoa, vaikka neuvoston asiana oli osoittaa, että kantajaa vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, ottaen huomioon kantajan huomautukset ja syyttömyytensä tueksi esittämät seikat. Kantajan mukaan neuvoston oli tehtävä lisävarmennuksia ja pyydettävä kolmannen valtion viranomaisia toimittamaan lisätodisteita. Tämä pätee erityisesti silloin, kun on kyse rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta. Kantajan mukaan ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että hän olisi ”lähellä” veljeään Andriy Klyuyevia ja että viimeksi mainitun olisi todettu olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä. Se, että kyse on kantajan perheenjäsenestä, ei ole riittävä peruste. Kantaja korostaa lisäksi, että neuvosto on soveltanut häneen kestoltaan epätavallisen lyhyitä peräkkäisiä rajoittavia toimenpiteitä, mikä sen mukaan viittaa siihen, että neuvosto on epävarma pidempiaikaisten toimien perusteeksi tarvittavista todisteista.

87      Kantaja väittää ensinnäkin, että 26.6. ja 3.9.2015 päivätyt kirjeet ovat lokakuussa 2015 annettujen toimien osalta ja 1.12.2015 päivätty kirje maaliskuussa 2016 annettujen toimien osalta [luottamuksellinen] ainoat neuvoston toimittamat todisteet, eikä niiden tueksi ole puolestaan esitetty muuta täsmällistä ja konkreettista näyttöä. Neuvosto ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että näissä kirjeissä väitetyt tosiseikat [luottamuksellinen] olivat omiaan horjuttamaan oikeusvaltiota Ukrainassa.

88      Kantaja väittää, että oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka kolmannen valtion kansallisten viranomaisten suorittama varojen väärinkäytön tutkinta voi riittää täyttämään luetteloon ottamisen perusteen, tutkinnan on myös liityttävä oikeudenkäyttöön. Tältä osin [luottamuksellinen] ei voida pitää oikeusviranomaisena. Kantajan mukaan tämän perusteen tulkitseminen laajemmin yhtäältä epäisi kyseiseltä henkilöltä oikeusviranomaisen osallisuuteen perustuvat olennaiset takeet ja toisaalta merkitsisi, että Ukrainan kansallisille viranomaisille siirretään toimivalta valita mielivaltaisesti kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt. [luottamuksellinen].

89      Erityisesti osoittaakseen, että 3.9.2015 päivätyn kirjeen, jossa vain toistetaan 26.6.2015 päivätyn kirjeen sisältö, sisältämät tiedot eivät olleet riittäviä, kantaja tukeutuu Kiovan yliopiston oikeustieteen professorin oikeudelliseen lausuntoon, jonka mukaan kantajaa vastaan aloitetut syytetoimet eivät ole perusteltuja. Kantaja vetoaa toisen oikeustieteen professorin antamaan oikeudelliseen lausuntoon ja väittää myös, että [luottamuksellinen] on loukannut vakavasti hänen menettelyllisiä oikeuksiaan [luottamuksellinen] yhteydessä, minkä vuoksi häntä ei voida Ukrainan rikosprosessilain nojalla pitää henkilönä, johon on kohdistettu rikosoikeudellinen menettely. Kantajan mukaan nämä lausunnot sisältävät objektiivisia ja tarkkoja todisteita, jotka neuvosto olisi pystynyt helposti tarkistamaan.

90      Kantaja tuo lisäksi esiin useita epätarkkuuksia ja [luottamuksellinen] antamia vääriä ilmoituksia, joissa on kyse häntä koskevista tutkimuksista ja jotka synnyttävät epäilyjä hänen luotettavuudestaan. Kantajan mukaan Oberlandesgericht Wien (Wienin osavaltion ylioikeus, Itävalta) totesi 11.12.2014 sivumennen menettelyssä, joka koski kantajan varojen jäädyttämistä Itävallassa, että Ukrainan viranomaisten häntä vastaan esittämiä syytteitä ei ollut perusteltu riittävästi ja että ne näyttivät perustuvan olettamuksiin. Kantajan mukaan tämä vahvistettiin Wienin syyttäjänviraston 4.4.2016 päivätyssä kirjeessä, jossa ilmoitettiin, että syytetoimista kantajaa vastaan luovutaan.

91      Lisäksi kantajan ja rikosoikeudenkäynnin kohteena olevan yhtiön liiketoimia koskevasta riippumattomasta tutkimuksesta tehdyssä selvityksessä osoitetaan kantajan mukaan vääriksi kaikki [luottamuksellinen] esittämät syytökset. Myöskään mainitun yhtiön rahoitus- ja liiketoimia koskevassa, 28.7.2014 päivätyssä Ukrainan valtion varainkäytön valvontaviraston (IFE) tilintarkastuskertomuksessa ajanjaksolta 1.1.2008–17.6.2014 ei mainita kyseisen yhtiön syyllistyneen mihinkään lainsäädännön rikkomiseen tai muuhun virheelliseen toimintaan.

92      Seuraavaksi kantaja väittää, ettei neuvosto ole ottanut huomioon, että Ukrainan uusi hallitus vahingoitti nimenomaisesti oikeusvaltiota ja loukkasi ihmisoikeuksia sekä erityisesti kantajan osalta että yleisemmällä tasolla.

93      Omassa nimenomaisessa tapauksessaan kantaja väittää joutuneensa poliittisen vainon kohteeksi Ukrainan viranomaisten käynnistettyä häntä vastaan perusteettomia ja väärinkäyttönä pidettäviä tutkimuksia ja kyseisten viranomaisten loukanneen hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan. Kirjeet [luottamuksellinen], joihin neuvosto tukeutuu, osoittavat kantajan mukaan tämän loukkaamisen, koska myös [luottamuksellinen] olivat velvollisia soveltamaan tätä periaatetta ja pidättymään julkisesti syyttämästä menettelyn kohteena olevia henkilöitä, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee.

94      Kantaja tekee selkoa myös Verh’ovna Radan hänen koskemattomuutensa pidättämisestä tekemää päätöstä edeltäneen menettelyn eri vaiheista ja tukeutuu muun muassa toisen oikeustieteen professorin oikeudelliseen lausuntoon väittäessään yhtäältä, että kaikissa koskemattomuuden pidättämistä koskevan menettelyn vaiheissa syyllistyttiin sääntöjenvastaisuuksiin, ja toisaalta, että lopullinen päätös oli lainvastainen.

95      Ukrainan yleisestä tilanteesta hän toteaa, että Ukrainan uusi hallitus on toteuttanut konkreettisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat kyseisen maan tuomioistuinjärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja vahingoittavat oikeusvaltiota. Kuten Ukrainan ihmisoikeustilanteen tarkkailusta vastaava Yhdistyneiden kansakuntien päävaltuutettu (jäljempänä päävaltuutettu) ajanjaksoa 16.2.–15.5.2015 koskevassa raportissaan erityisesti totesi, Ukrainan tuomioistuimet eivät ole riippumattomia ja niihin kohdistuvat uhkaukset vahingoittavat niiden puolueettomuutta, erityisesti siltä osin kuin on kyse aikaisemman hallinnon virkamiesten syytteeseenpanosta. Vastaavia toteamuksia on esitetty Amerikan yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön raportissa, joka koskee Ukrainan tilannetta vuonna 2015. Pelkästään se, että Ukraina on Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuoli, ei kantajan mukaan riitä takaamaan perusoikeuksien kunnioittamista kyseisessä maassa.

96      Kantaja viittaa myös lokakuussa 2014 annettuun Ukrainan lakiin, niin sanottuun hallinnon puhdistamisesta annettuun lakiin, jonka nojalla tietyt hallinnossa toimivat henkilöt, kuten tuomarit ja syyttäjät, voidaan erottaa tehtävistään aikaisemman toimintansa takia, etenkin, jos se on hyödyttänyt entistä presidenttiä Viktor Janukovitšia. Venetsian komissio on todennut tämän lain vakavat puutteet 16.12.2014 antamassaan alustavassa lausunnossa. Sama komissio on Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien pääosaston kanssa 23.3.2015 antamassaan yhteisessä lausunnossa myös ilmaissut huolensa Ukrainan tuomioistuinten riippumattomuudesta.

97      Kun on kyse järjestelmää koskevista ongelmista [luottamuksellinen], niiden olemassaolon vahvistaa kantajan mukaan eronpyyntö, jonka yleinen syyttäjä Viktor Shokin esitti 19.2.2016 presidentti Petro Porošenkon painostuksesta lahjontaväitteiden takia ja johon muun muassa Yhdysvaltojen varapresidentti ilmaisi tyytyväisyytensä.

98      Kantaja huomauttaa lopuksi, että neuvoston velvollisuudella harjoittaa tiukkaa, täydellistä ja täsmällistä valvontaa sekä varmistaa, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskevat päätökset tehdään riittävän vankan tosiseikaston pohjalta, on erityisen suuri merkitys käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon yhtäältä määräaika, jonka kuluessa neuvoston oli esitettävä tai tutkittava todisteet ja tiedot perustellakseen hänen nimensä säilyttämisen kyseessä olevassa luettelossa, ja toisaalta seikat, jotka kantaja esitti sekä unionin yleiselle tuomioistuimelle että neuvostolle tuodakseen esiin neuvoston esittämien todisteiden puutteet.

99      Neuvosto kiistää kantajan väitteet.

100    Aluksi on huomattava, että vaikka neuvostolla on laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisessa huomioon otettavien yleisten perusteiden osalta, perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteluiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siellä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteluiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteluiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteluille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän täsmällistä ja konkreettista näyttöä (ks. tuomio 15.9.2016, Klyuyev v. neuvosto, T-340/14, EU:T:2016:496, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101    Oikeuskäytännön mukaan neuvosto ei ole velvollinen tekemään viran puolesta ja systemaattisesti omia tutkimuksia tai suorittamaan tarkastuksia saadakseen lisätietoja silloin, kun sillä on jo hallussaan kolmannen maan viranomaisten toimittamia todisteita, kohdistaakseen rajoittavia toimenpiteitä henkilöihin, jotka ovat kyseisen maan kansalaisia ja jotka ovat siellä tuomioistuinmenettelyjen kohteena (tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 57 kohta).

102    Tältä osin on todettava, että BPG on yksi Ukrainan korkeimmista lainkäyttöviranomaisista. Se nimittäin toimii kyseisessä valtiossa lainkäytöstä rikosasioissa vastaavana syyttäjäviranomaisena ja suorittaa alustavan tutkinnan muun muassa julkisten varojen väärinkäyttöä koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Yanukovych v. neuvosto T‑346/14, EU:T:2016:497, 45 ja 111 kohta).

103    Terrorismin torjumiseksi toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden alalla annetusta oikeuskäytännöstä voidaan tosin analogisesti päätellä, että neuvosto oli käsiteltävässä asiassa velvollinen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti Ukrainan viranomaisten sille toimittamat todisteet, [luottamuksellinen], erityisesti kantajan esittämien huomautusten ja mahdollisten syyttömyyttä tukevien seikkojen kannalta. Toteuttaessaan rajoittavia toimenpiteitä neuvosto on lisäksi velvollinen noudattamaan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta, johon vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan liittyy toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat (ks. analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104    Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että arvioitaessa sen näytön luonnetta ja vahvuutta sekä niitä todistuskeinoja, joita neuvostolta voidaan edellyttää, on otettava huomioon rajoittavien toimenpiteiden luonne ja erityinen ulottuvuus sekä niiden tavoite (ks. tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105    Tältä osin on todettava, että – kuten päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenee – kyseinen päätös muodostaa osan laajempaa unionin politiikkaa, jolla tuetaan Ukrainan viranomaisia ja jonka tavoitteena on edistää Ukrainan poliittista vakauttamista. Näin ollen se vastaa YUTP:n tavoitteita, jotka on määritelty erityisesti SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jonka nojalla unioni toteuttaa kansainvälistä yhteistyötä tavoitteenaan lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106    Kyseessä olevissa rajoittavissa toimenpiteissä määrätään tässä yhteydessä erityisesti niiden henkilöiden varojen ja omaisuuden jäädyttämisestä, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä. Helpottamalla varojen takaisin saamista nimittäin lujitetaan ja tuetaan oikeusvaltiota Ukrainassa (ks. edellä – – kohta).

107    Tästä seuraa, että kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä ei pyritä määräämään seuraamuksia moitittavaan toimintaan syyllistyneille henkilöille eikä saamaan heitä pakkokeinoin luopumaan tällaiseen toimintaan ryhtymisestä. Näiden toimenpiteiden ainoana tarkoituksena on auttaa Ukrainan viranomaisia helpommin toteamaan julkisten varojen väärinkäyttö ja turvata niille mahdollisuus saada tällaisen väärinkäytön tuotto palautetuksi. Ne ovat siis luonteeltaan pelkästään turvaamistoimia (ks. analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108    Kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä, jotka neuvosto on määrännyt sille SEU 21 ja SEU 29 artiklassa annetun toimivallan perusteella, ei näin ollen ole rikosoikeudellista sivumerkitystä. Niitä ei siis voida rinnastaa varojen jäädyttämistä koskevaan päätökseen, jonka jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin on tehnyt sovellettavassa rikosoikeudellisessa menettelyssä ja kyseisessä menettelyssä annettuja takeita noudattaen. Näin ollen vaatimukset, joita neuvostolle asetetaan niiden todisteiden osalta, joihin perustuu henkilön nimen merkitseminen niiden henkilöiden luetteloon, joiden varoja on jäädytetty, eivät voi olla täysin samanlaiset kuin ne, joita kansalliselle tuomioistuimelle asetetaan edellä tarkoitetussa tapauksessa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

109    Käsiteltävässä asiassa neuvoston on tärkeää varmistua yhtäältä siitä, missä määrin niillä kirjeillä [luottamuksellinen], joihin se tukeutui, voidaan osoittaa, että – kuten ilmenee edellä 18–20 kohdassa mainituista perusteluista, jotka koskevat kantajan nimen ottamista kyseessä olevaan luetteloon – Ukrainan viranomaiset ovat käynnistäneet julkisten varojen väärinkäyttöön mahdollisesti liittyvien tosiseikkojen takia muun muassa häntä koskevan rikostutkinnan tai rikosoikeudelliset menettelyt, ja toisaalta siitä, voidaanko kantajan toiminta näiden menettelyjen nojalla luokitella merkityksellisen perusteen alaan. Vain siinä tapauksessa, ettei näitä varmennuksia saada toteutettua, neuvoston asiana on edellä 103 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön perustuvan periaatteen nojalla tehdä lisävarmennuksia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110    Kyseessä olevien toimien mukaisessa yhteistyössä (ks. edellä 105 kohta) ei myöskään lähtökohtaisesti ole neuvoston tehtävä tutkia ja arvioida itse niiden seikkojen paikkansapitävyyttä ja merkityksellisyyttä, joihin Ukrainan viranomaiset tukeutuvat aloittaakseen kantajaa vastaan rikosoikeudenkäynnin sellaisten tekojen osalta, jotka voidaan luonnehtia julkisten varojen väärinkäytöksi. Kuten nimittäin edellä 107 kohdassa todettiin, antaessaan kyseessä olevat toimet neuvosto ei pyri itse määräämään seuraamuksia Ukrainan viranomaisten tutkimista julkisten varojen väärinkäytöksistä vaan turvaamaan näiden viranomaisten mahdollisuuden todeta mainitut väärinkäytökset ja saada niiden tuotto palautetuksi. On siis näiden viranomaisten tehtävä selvittää edellä mainituissa menettelyissä ne seikat, joihin ne tukeutuvat, ja tarvittaessa tehdä niistä näiden menettelyjen lopputulosta koskevat johtopäätökset. Kuten edellä 108 kohdasta lisäksi ilmenee, neuvostolle kyseessä olevien toimien yhteydessä kuuluvia velvoitteita ei voida rinnastaa niihin velvoitteisiin, jotka kuuluvat jäsenvaltion tuomioistuimelle osana kansainvälistä rikosoikeudellista yhteistyötä aloitettavassa varojen jäädyttämistä koskevassa rikosoikeudellisessa menettelyssä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 66 kohta).

111    Tämä tulkinta vahvistetaan oikeuskäytännössä, josta ilmenee, ettei neuvoston tehtävänä ole selvittää kyseessä olevaan henkilöön kohdistuvien tutkintatoimien aiheellisuutta vaan ainoastaan varmistaa varojen jäädyttämispäätöksen aiheellisuus kansallisten viranomaisten toimittaman asiakirjan perusteella (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 77 kohta).

112    Neuvosto ei tosin voi pitää kaikissa olosuhteissa lähtökohtana Ukrainan viranomaisten toteamuksia, jotka sisältyvät niiden toimittamiin asiakirjoihin. Tällainen menettely ei olisi hyvän hallinnon periaatteen mukainen eikä yleisesti yhtäpitävä sen unionin toimielinten SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteen kanssa, joka koskee perusoikeuksien kunnioittamista sovellettaessa unionin oikeutta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 67 kohta).

113    On kuitenkin neuvoston asia arvioida käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella, onko lisävarmennusten tekeminen tarpeen, ja erityisesti pyytää Ukrainan viranomaisia toimittamaan lisätodisteita, jos jo toimitetut todisteet osoittautuvat riittämättömiksi tai epäjohdonmukaisiksi. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että joko Ukrainan viranomaisten toimesta tai muulla tavoin neuvoston tietoon saatetut seikat saavat sen epäilemään näiden viranomaisten jo toimittamien todisteiden riittävyyttä. Lisäksi sen mahdollisuuden nojalla, joka asianomaisille henkilöille on annettava esittää huomautuksia niistä perusteluista, joihin neuvosto aikoo vedota heidän nimensä säilyttämiseksi kyseessä olevassa luettelossa, nämä henkilöt voivat esittää tällaisia seikkoja, jopa syyttömyyttä tukevia seikkoja, jotka edellyttävät, että neuvosto tekee lisävarmennuksia. Erityisesti on todettava, että vaikka ei ole neuvoston tehtävä arvioida Ukrainan oikeusviranomaisten sijasta kirjeissä mainittujen rikosoikeudellisten menettelyjen perusteltavuutta [luottamuksellinen], ei voida sulkea pois sitä, että tämä toimielin on erityisesti kantajan huomautusten perusteella velvollinen pyytämään Ukrainan viranomaisilta selvityksiä seikoista, joihin nämä menettelyt perustuvat (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 30.6.2016, Al Matri v. neuvosto, T-545/13, ei julkaistu, EU:T:2016:376, 68 kohta).

114    Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että on selvää, että kirjeistä, joihin neuvosto on tukeutunut [luottamuksellinen], käyvät ilmi kantajaa koskevat rikosoikeudelliset menettelyt, joiden osalta on täsmennetty yleisesti aloittamispäivämäärä, rekisteröintinumero ja Ukrainan rikoslain pykälät, joita on väitetysti rikottu.

115    Kantajan pääasialliset väitteet liittyvät siihen, että 26.6., 3.9. ja 1.12.2015 päivätyt kirjeet [luottamuksellinen] eivät sisällä riittävästi tai riittävän tarkkoja tietoja.

116    Tältä osin on ensinnäkin todettava, että 26.6.2015 päivätty kirje [luottamuksellinen] – yksi pääasiallisista todisteista, jonka perusteella neuvosto säilytti kantajan nimen luettelossa hyväksyessään lokakuussa 2015 annetut toimet – sisältää muun muassa seuraavat tiedot:

–        [luottamuksellinen]

–        [luottamuksellinen]

117    On toiseksi huomautettava, että 3.9.2015 päivätty kirje [luottamuksellinen] – toinen todiste, jonka perusteella neuvosto säilytti kantajan nimen luettelossa hyväksyessään lokakuussa 2015 annetut toimet – sisältää samankaltaisia tietoja ja osoittaa myös, että [luottamuksellinen] (ks. edellä – – kohta).

118    On kolmanneksi todettava, että 1.12.2015 päivätyssä kirjeessä [luottamuksellinen] – pääasiallinen todiste, jonka perusteella neuvosto säilytti kantajan nimen luettelossa hyväksyessään maaliskuussa 2016 annetut toimet – paitsi vahvistetaan 3.9.2015 päivättyyn kirjeeseen sisältyvät tiedot myös viitataan ensimmäisen kerran samojen tosiseikkojen osalta Ukrainan rikoslain [luottamuksellinen] §:n noudattamatta jättämiseen [luottamuksellinen].

119    Tästä seuraa, että edellä 115–118 kohdassa mainitut kirjeet [luottamuksellinen] sisältävät tietoja, joiden perusteella voidaan selvästi ymmärtää yhtäältä, että kantajaan kohdistuva tutkinta liittyy erityisesti Ukrainan rikoslain [luottamuksellinen] §:n, jossa määrätään seuraamuksia julkisten varojen väärinkäytöstä, rikkomiseen, ja toisaalta, että [luottamuksellinen]. Vaikka yhteenveto näiden rikkomisten taustalla olevista tosiseikoista on suppea eikä siinä kuvailla yksityiskohtaisesti toimintatapoja, joilla kantajan epäillään käyttäneen väärin Ukrainan valtion varoja, näistä kirjeistä ilmenee riittävän selvästi, että kantajan syyksi luetut tosiseikat koskevat [luottamuksellinen] väärinkäyttöä. Tällainen toiminta on voinut aiheuttaa Ukrainan valtiolle varojen menetyksen ja vastaa siten merkityksellisessä perusteessa tarkoitettua julkisten varojen väärinkäytön käsitettä.

120    Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan merkityksellinen peruste ei täyttynyt, koska hänen nimensä merkittiin luetteloon rikosoikeudellisten menettelyjen tai tuomioistuinmenettelyjen sijasta alustavan tutkinnan perusteella, on tältä osin todettava, että varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen tehokas vaikutus vaarantuisi, jos ennen rajoittavien toimien toteuttamista olisi odotettava rikosasiassa annettavaa tuomiota varojen väärinkäytöstä epäiltyjen henkilöiden osalta, koska näillä henkilöillä olisi tuomiota odotettaessa riittävästi aikaa siirtää varansa valtioihin, jotka eivät tee mitään yhteistyötä heidän koti- tai asuinvaltionsa viranomaisten kanssa (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 71 kohta). Koska on lisäksi osoitettu, että kyseessä oleva henkilö on – kuten käsiteltävässä asiassa – Ukrainan oikeusviranomaisten aloittaman tutkinnan kohteena rikosoikeudellisessa menettelyssä julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvien seikkojen takia, ei se, missä vaiheessa edellä mainittu menettely tarkalleen ottaen on, voi olla perusteena hänen jättämiselleen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ryhmän ulkopuolelle (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 14.4.2016, Ben Ali v. neuvosto, T-200/14, ei julkaistu, EU:T:2016:216, 124 kohta).

121    Kun otetaan huomioon edellä 120 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja se harkintavalta, joka kolmannen valtion oikeusviranomaisilla on rikosoikeudellisen menettelyn toteuttamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, se seikka, että kantaja on ollut alustavan tutkinnan kohteena [luottamuksellinen], ei itsessään ole omiaan johtamaan kyseessä olevien toimien lainvastaisuuden toteamiseen sen seurauksena, että tällaisessa tilanteessa neuvoston olisi pitänyt vaatia Ukrainan viranomaisilta lisävarmennuksia asianomaisen syyksi luetuista toimista, koska – kuten jäljempänä täsmennetään – kantaja ei ole tuonut esiin seikkoja, joiden perusteella voitaisiin kyseenalaistaa Ukrainan viranomaisten kantajaa vastaan esittämien syytösten perustelut, jotka koskivat yksilöityjä tosiseikkoja, tai osoittaa, että Ukrainan tuomioistuinlaitoksen väitetyt ongelmat olisivat vaikuttaneet hänen nimenomaiseen tilanteeseensa. Tältä osin sillä, että Ukrainan yleinen syyttäjä erosi korruptiosyytteiden takia, ei myöskään ole vaikutusta [luottamuksellinen] uskottavuuteen.

122    Neuvosto ei siis ole tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä päättäessään säilyttää kantajan nimen luettelossa lokakuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annetuilla toimilla niiden tietojen perusteella, joita sisältyi 26.6., 3.9. ja 1.12.2015 päivättyihin kirjeisiin [luottamuksellinen] ja jotka koskivat muun muassa julkisten varojen väärinkäyttöön liittyviä seikkoja, joilla perusteltiin, [luottamuksellinen], kantajaan kohdistuvan tutkinnan olemassaolo. Tältä osin kantajan väite, joka koskee väitettyä todisteiden puuttumista siitä, että hän oli ”lähellä” veljeään Andriy Klyuyevia, on lisäksi tehoton. Kantajan nimeä ei nimittäin merkitty luetteloon yksinomaan hänen ja hänen veljensä välisten perhesiteiden vuoksi vaan myös sen vuoksi, että Ukrainan viranomaiset olivat käynnistäneet rikosoikeudellisen menettelyn, joka koski kantajan henkilökohtaista osallistumista julkisten varojen väärinkäytöksi luokiteltaviin tekoihin.

123    Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan syyttömyytensä tueksi esittämillä seikoilla tai muilla väitteillä, joihin hän vetoaa.

124    Siltä osin kuin on kyse ensinnäkin kantajan kannekirjelmäänsä liittämistä oikeudellisista lausunnoista on huomautettava, että oikeuskäytännön mukaan asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys ja otettava huomioon erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2012, Shell Petroleum ym. v. komissio, T-343/06, EU:T:2012:478, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa on neuvoston tavoin todettava, että nämä lausunnot laadittiin kantajan puolustuksen kannalta, ja siksi niiden todistusarvo on vähäinen. Joka tapauksessa niillä ei voida kyseenalaistaa sitä seikkaa, [luottamuksellinen], että kantaja on alustavan tutkinnan kohteena julkisten varojen väärinkäytön takia. Nämä lausunnot koskevat nimittäin lähinnä tämän tutkinnan perusteltavuutta, jonka arviointi kuuluu lähtökohtaisesti Ukrainan viranomaisille.

125    Oberlandesgericht Wienin ratkaisun osalta on toiseksi todettava neuvoston tavoin, ettei se koskenut kansallisia toimenpiteitä varojen jäädyttämiseksi vaan Wienin syyttäjänviraston 26.7.2014 antamaa määräystä, jossa oli kyse pankkitileihin ja ‑tapahtumiin liittyvien tietojen ilmaisemisesta tutkinnassa, jossa lukuisia henkilöitä – muun muassa kantajaa – epäiltiin Itävallan rikoslainsäädännössä ja seuraamuksista annetussa laissa tarkoitetuista rahanpesurikoksista. Tässä ratkaisussa, joka koski muita kuin kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden perusteena olevia rikoksia, tarkastellaan vain sivumennen tutkinnan kohteena olevia tosiseikkoja [luottamuksellinen]. Tästä seuraa, ettei tällainen ratkaisu, vaikka sen on antanut jäsenvaltion tuomioistuin, voinut herättää tutkinnan tulokseen tai toimitettujen tietojen luotettavuuteen liittyviä legitiimejä kysymyksiä [luottamuksellinen]. Siltä osin kuin on kyse Wienin syyttäjänviraston 4.4.2016 päivätystä päätöksestä, jossa ilmoitettiin syytteistä luopumisesta kantajan osalta, on riittävää huomauttaa, ettei sillä ole merkitystä, koska se annettiin maaliskuussa 2016 annettujen toimien jälkeen. Varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta on nimittäin arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka neuvostolla on voinut olla päätöstä tehdessään (ks. tuomio 28.5.2013, Trabelsi ym. v. neuvosto, T-187/11, EU:T:2013:273, 115 kohta).

126    Siltä osin kuin on kyse yhtäältä IFE:n [luottamuksellinen] pyynnöstä laatimasta, 28.7.2014 päivätystä tilintarkastuskertomuksesta, joka liittyy PJSC Semiconductor Plantin rahoitus- ja liiketoimiin [luottamuksellinen], ja toisaalta riippumattoman tutkija- ja asianajajaryhmän laatimasta 16.10.2014 päivätystä kertomuksesta, joka koskee kantajan ja kyseisen yhtiön merkityksellisistä liiketoimista tehtyä riippumatonta tutkimusta (jäljempänä Pepper Hamilton ‑kertomus), on kolmanneksi todettava, ettei kantaja ole täsmentänyt, miten näillä kahdella kertomuksella voitaisiin kumota [luottamuksellinen] sisältämät tiedot, kun otetaan huomioon, että kantajan ja yhtiön, jonka osakkeita hän omistaa, liiketoimia koskeva kertomus ja edellä mainitun yhtiön liiketoimintaa koskeva tilintarkastuskertomus eivät kumpikaan välttämättä sisällä tietoja julkisten varojen väärinkäytön tapahtumisesta. [luottamuksellinen]. Pepper Hamilton ‑kertomuksen osalta on toisaalta todettava neuvoston tavoin, että se laadittiin kantajan ja hänen veljensä omistaman yhtiön pyynnöstä ja on osoitettu viimeksi mainitulle henkilölle ja että tästä syystä sen todistusarvo on edellä 124 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa vähäinen.

127    Pelkästään näillä syyttömyyttä tukevilla seikoilla ei siis voida perustella sitä, että neuvosto tekisi lisävarmennuksia.

128    Kantajan koskemattomuuden pidättämistä koskevan Verh’ovna Radan päätöksen väitetyistä sääntöjenvastaisuuksista on neljänneksi todettava, etteivät ne vaikuta siihen, onko hänen nimensä säilyttäminen luettelossa lainmukaista, koska parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen ei ole luonnolliseen henkilöön kohdistuvan rajoittavan toimenpiteen toteuttamisen ennakkoedellytys, ja että tällaiset sääntöjenvastaisuudet on käsiteltävä Ukrainan järjestelmässä.

129    Väitteestä, jonka mukaan kantajalle ei tehty Ukrainan rikosprosessilain yksityiskohtaisten sääntöjen mukaista ilmoitusta häneen kohdistuvista epäilyistä, on viidenneksi todettava, että kantaja vetoaa vain oikeustieteen professorin oikeudelliseen lausuntoon. Huolimatta siitä, että tällaisen lausunnon todistusarvo on vähäinen, kuten edellä 124 kohdassa todettiin, siitä ilmenee kuitenkin – kuten kantajakin kirjelmissään vahvistaa –, että epäilyjä koskevan ilmoituksen sääntöjenvastaisuudet liittyvät pelkästään muotoseikkoihin.

130    Vaikka oletettaisiin, että epäilyjä koskeva ilmoitus todellakin on sääntöjenvastainen mutta johtaa kuitenkin siihen, että [luottamuksellinen] on tehtävä uusi ilmoitus asianmukaisesti, se ei tarkoita, ettei rikosoikeudellinen menettely, johon tämä lausunto perustuu, olisi enää vireillä.

131    Vaikka oletettaisiin myös, että epäilyjä koskevan ilmoituksen muotovirheen vuoksi kantajaa ei voida pitää Ukrainan rikosprosessilain 42 §:ssä tarkoitettuna epäiltynä henkilönä, tästä ei seuraa, ettei häneen kohdistu merkityksellisessä perusteessa tarkoitettua Ukrainan viranomaisten käynnistämää tutkintaa. Se seikka, että [luottamuksellinen] on sääntöjenvastaisen ilmoituksen johdosta tehtävä uusi ilmoitus, ei nimittäin vaikuta siihen, että viimeksi mainittu katsoi, että sillä on käytettävissään riittävät tiedot, joiden perusteella se voi epäillä kantajan syyllistyneen julkisten varojen väärinkäyttöön.

132    Näin ollen kantajan väite, joka koskee häneen kohdistuvasta epäilystä tehdyn ilmoituksen muotoon liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, on tehoton.

133    Väitetystä syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamisesta, johon on syyllistynyt erityisesti [luottamuksellinen], on kuudenneksi todettava, että kantaja vetoaa pelkästään siihen, että Ukrainan viranomaiset ovat määritelleet hänen syyllistyneen rikkomisiin, joista häntä moititaan, vaikka tuomioistuin ei ole näyttänyt toteen hänen syyllisyyttään.

134    Tältä osin on huomautettava, että kirjeiden osin kömpelöstä esitystavasta huolimatta niistä [luottamuksellinen] käyvät kuitenkin ilmi kantajaa kohtaan vireillä olevat rikosoikeudelliset menettelyt, mistä voidaan päätellä, että [luottamuksellinen] kantajan vasta epäillään syyllistyneen kyseessä oleviin rikkomisiin ja että häntä voidaan pitää syyllisenä ainoastaan, jos tuomioistuin langettaa kyseessä olevien rikosoikeudellisten menettelyjen päätteeksi tuomion. Asiayhteydessään tarkasteltuina [luottamuksellinen] sisältyvät toteamukset eivät näin ollen loukkaa syyttömyysolettaman periaatetta. Vaikka oletettaisiinkin, että tällaiset toteamukset loukkaavat edellä mainittua periaatetta, on joka tapauksessa riittävää todeta, ettei niillä voida kyseenalaistaa niiden rikosoikeudellisten menettelyjen, joiden perusteella neuvosto katsoi kantajan täyttävän merkityksellisen perusteen, laillisuutta saati olemassaoloa eikä perustella neuvoston tarvetta hankkia [luottamuksellinen] lisätietoja.

135    Väitteestä, jonka mukaan Ukrainan uusi hallitus vaarantaa itse oikeusvaltion, on seitsemänneksi todettava ensinnäkin, että Ukraina on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1995 lähtien ja on ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Ukrainan uusi hallinto on myös tunnustettu lailliseksi sekä unionin että kansainvälisen yhteisön toimesta (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Klyuyev v. neuvosto, T-340/14, EU:T:2016:496, 93 kohta).

136    Nämä seikat eivät itsessään riitä takaamaan, että Ukrainan uusi hallinto noudattaa oikeusvaltioperiaatetta kaikissa tilanteissa.

137    On kuitenkin muistettava, että oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on rajoittavia toimenpiteitä koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä annettava neuvostolle laaja harkintavalta niiden yleisten perusteiden määrittelyssä, joilla rajataan niiden henkilöiden ryhmää, jotka voivat olla rajoittavien toimenpiteiden kohteena (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 120 kohta ja tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 kohta).

138    Tästä seuraa, että kantaja ei voi lähtökohtaisesti asettaa kyseenalaiseksi neuvoston poliittista päätöstä tukea Ukrainan uutta hallitusta esittämättä kiistatonta näyttöä siitä, että Ukrainan uudet viranomaiset ovat loukanneet perusoikeuksia.

139    Vaikka seikoissa, joihin kantaja vetoaa, esitetään kritiikkiä ja korostetaan tiettyjä Ukrainan elinten – erityisesti lainkäyttöelinten – toimintaan vaikuttavia puutteita, niiden perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, ettei unioni voisi tukea uutta hallintoa.

140    Tältä osin on vielä todettava, että kantajan väitteidensä tueksi esittämissä asiakirjoissa tarkoitetut puutteet vaikuttavat erittäin vähäisiltä neuvoston kirjelmissä mainittujen ja sen unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien asiakirjojen valossa, koska niissä mainitaan useita uuden hallinnon käyttöön ottamia parannuksia.

141    Venetsian komission suorittaman niin sanotun hallinnon puhdistamisesta annetun lain tutkinnan osaltaon todettava, että 16.12.2014 päivätty lausunto, johon kantaja vetoaa, on vain kyseisen komission alustava lausunto, koska se ei saanut Ukrainan viranomaisilta käyttöönsä kaikkia tutkinnan kannalta tarvittavia tietoja. Näiden viranomaisten aloitettua kuitenkin rakentavan vuoropuhelun niin sanotun hallinnon puhdistamisesta annetun lain parantamiseksi ja niiden annettua sen jälkeen Venetsian komissiolle oikeuden tutustua sen valvontatehtävän suorittamiseksi tarvittavaan aineistoon kyseinen komissio antoi lopullisen lausunnon tästä laista 19.6.2015. Lausunnossa todetaan, että näkemyksiä vaihdettiin lukuisia kertoja ja että Ukrainan viranomaiset ehdottivat muutoksia niin sanottuun hallinnon puhdistamisesta annettuun lakiin. Venetsian komissio pitää oikeutettuina mainitun lain tavoitteita eli yhteiskunnan suojelemista henkilöiltä, jotka saattavat muodostaa uhkan uudelle demokraattiselle hallinnolle, ja korruption torjuntaa. Vaikka Venetsian komissio tuokin esiin joitakin parantamista ja valvontaa edellyttäviä seikkoja, se korostaa myös parannuksia, joita lakiin on jo tehty erityisesti sen väliaikaisen lausunnon johdosta.

142    Ukrainan ihmisoikeustilannetta koskevista päävaltuutetun kertomuksista on todettava, että vaikka aikaväliä 16.2.–15.5.2015 koskevan kertomuksen kohdassa, johon kantaja viittaa, tuodaan esiin huoli tiettyihin ukrainalaisiin tuomareihin kohdistuvista uhkauksista, on neuvoston tavoin täsmennettävä, että tämä kohta koskee yksinomaan Itä-Ukrainan aluetta, jossa on käynnissä itsehallintoa koskeva selkkaus ja uhkauksia ovat esittäneet Ukrainan yhtenäisyyttä ajavat poliittiset aktivistit. Kyseisessä kertomuksessa mainitaan lisäksi tuomioistuinjärjestelmän uudistaminen ja se, että puutteistaan huolimatta järjestelmässä on myös myönteisiä osatekijöitä. Lisäksi seuraavissa kertomuksissa, jotka liittyvät vuoteen 2015 ja vuoden 2016 alkuun, mainitaan jatkuvat parannukset, joita on saatu aikaan ihmisoikeuksien alalla erityisesti laatimalla ja hyväksymällä 23.11.2015 ensimmäinen kansallinen ihmisoikeusstrategia sekä päävaltuutetun että Venetsian komission eri aloilla antamien suositusten perusteella. Kuten aikaväliä 16.2.–16.5.2016 koskevassa päävaltuutetun kertomuksessa lisäksi todettiin, Ukrainan hallitus on virallisesti perustanut kansallisen tutkintaviraston, jonka tehtävänä on tutkia korkeiden virkamiesten, lainvalvontaviranomaisten, tuomarien sekä korruption torjunnasta vastaavan kansallisen viraston ja BPG:n alaisen korruption torjunnasta vastaavan kansallisen erityisviraston virkamiesten tekemiä rikoksia.

143    Vaikka nämä edistysaskeleet eivät merkitse sitä, ettei Ukrainan järjestelmässä olisi enää perusoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä puutteita, on kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon neuvoston laaja harkintavalta (ks. edellä 137 kohta), unionin tuomioistuimet eivät voi tällaisessa tilanteessa todeta ilmeisen virheelliseksi neuvoston poliittista päätöstä tukea Ukrainan uutta hallintoa toteuttamalla rajoittavia toimenpiteitä, joita sovelletaan erityisesti julkisten varojen väärinkäyttöä koskevien rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena oleviin aikaisemman hallinnon edustajiin.

144    Poliittisesta vainosta, jonka kohteena kantaja väittää olevansa ja jota hän pitää itseensä kohdistuvien rikosoikeudellisten menettelyjen perusteena, on kahdeksanneksi todettava, että hän esittää pelkkiä väitteitä, jotka eivät riitä kyseenalaistamaan niiden yksilöityjä julkisten varojen väärinkäyttötapauksia koskevien tietojen uskottavuutta, [luottamuksellinen], jotka liittyvät häntä vastaan esitettyihin syytöksiin, eivätkä myöskään osoittamaan, että Ukrainan tuomioistuinlaitoksen ongelmat olisivat vaikuttaneet hänen erityiseen tilanteeseensa häntä koskevissa menettelyissä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.9.2016, Yanukovych v. neuvosto, T-346/14, EU:T:2016:497, 113 ja 114 kohta).

145    Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvostolla oli käytettävissään pitkä aika niiden todisteiden, joihin se tukeutui, tiukkaa ja kattavaa valvontaa varten, on riittävää yhdeksänneksi todeta, että – kuten edellä esitetystä ilmenee – neuvosto on täyttänyt sille kuuluvat velvollisuudet. Neuvoston käytettävissä oleva aika ei vaikuta näiden velvollisuuksien laajuuteen.

146    Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

[– –]

 Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

216    Kanteen tarkistamista koskevalla toisella kirjelmällä kantaja pyysi kanteen laajentamista siten, että se koskee myös maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista häntä koskevilta osin.

217    Kantaja esittää maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kuusi kanneperustetta eli ne viisi perustetta, joihin hän vetosi kannekirjelmässä lokakuussa 2015 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi (ks. edellä 51 kohta), sekä uuden perusteen, jonka hän esitti kanteen tarkistamista koskevassa ensimmäisessä kirjelmässä maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi (ks. edellä – kohta).

218    On aiheellista tutkia aluksi toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä.

219    Huomautettuaan, että perustelu, johon vedottiin hänen nimensä säilyttämiseksi luettelossa, oli sama kuin lokakuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annetuissa toimissa mainittu perustelu ja että 6.3.2017 päivätyssä kirjeessä, jolla neuvosto perusteli luetteloon ottamisen jatkamista, se oli vahvistanut tukeutuneensa yksinomaan [luottamuksellinen], kantaja väittää, ettei tämä täytä luetteloon ottamisen perusteita kahdesta syystä.

220    Ensinnäkin kantaja on vain alustavan tutkinnan kohteena, mikä ei sen mukaan riitä täyttämään merkityksellistä perustetta. Tämä tutkinta on kantajan mukaan joka tapauksessa lainvastainen, sillä hänelle ei koskaan annettu pätevästi tiedoksi kirjallista ilmoitusta näistä epäilyistä [luottamuksellinen]. Sinä päivänä, jolloin kantajan luetteloon ottamista jatkettiin, kantajaan ei kohdistunut mitään vireillä olevaa alustavaa tutkintaa, koska mainittuun menettelyyn liittyvä tutkinta oli virallisesti keskeytetty 5.10.2015 alkaen. [luottamuksellinen]. Kirjeisiin [luottamuksellinen] sisältyvät tiedot eivät kantajan mukaan myöskään ole luotettavia. Yhtäältä 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä [luottamuksellinen] todetaan, että [luottamuksellinen], kun taas Itävallan syyttäjänvirasto, samoin kuin itävaltalaiset tuomioistuimet, eväsi kantajan omaisuuden takavarikoinnin, mistä [luottamuksellinen] oli täysin tietoinen ja mistä neuvostolle oli ilmoitettu. Toisaalta 16.11.2016 päivättyyn kirjeeseen [luottamuksellinen] ei sisältynyt mitään viittausta [luottamuksellinen]. Joka tapauksessa [luottamuksellinen] väitetty olemassaolo alustavan tutkinnan yhteydessä [luottamuksellinen] ei ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi sitä, että kyseinen tutkinta keskeytettiin 5.10.2015 alkaen.

221    Kantajan mukaan mitkään todisteet eivät toiseksi tue 25.7. ja 16.11.2016 päivättyjä kirjeitä [luottamuksellinen], joihin neuvosto väitetysti perusti päätöksensä säilyttää kantajan nimi luettelossa, eikä niissä anneta riittävän täsmällisiä tietoja tutkinnan kohteena olevista toimista ja kantajan väitetystä henkilökohtaisesta vastuusta. Lisäksi ne ovat kantajan mukaan aineellisesti paikkansapitämättömiä. Erityisesti ne ovat ristiriitaisia siltä osin kuin on kyse [luottamuksellinen].

222    Kantajan mukaan neuvosto ei joka tapauksessa ole osoittanut, miten [luottamuksellinen] väitteet saattoivat täyttää merkityksellisen perusteen, sillä se koski yksinomaan julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä, joka oli omiaan loukkaamaan oikeusvaltion periaatteita Ukrainassa, kun otetaan huomioon väärinkäytettyjen varojen tai omaisuuden määrä tai luonne taikka rikkomiseen liittynyt tilanne.

223    Tältä osin kantaja korostaa, että huolimatta merkittävästä määrästä syyttömyyttä tukevia seikkoja, jotka hän antoi tiedoksi neuvostolle ja jotka sen olisi pitänyt tutkia huolellisesti ja puolueettomasti, kun otetaan huomioon Ukrainassa vallitseva poliittinen tilanne ja se, että neuvosto tukeutui yksinomaan keskeytettyyn alustavaan tutkintaan, neuvosto kieltäytyi johdonmukaisesti tekemästä vähäisintäkään tutkintaa tai lisävarmennuksia tältä osin.

224    Kantaja väittää lopuksi, ettei neuvosto ole esittänyt konkreettisia todisteita ja riittäviä tietoja, joilla se voisi perustella kantajan nimen säilyttämisen luettelossa.

225    Neuvosto väittää yhtäältä, että syyt kantajan luetteloon ottamiselle vastaavat luetteloon ottamisen perusteita ja perustuvat riittävän vankkaan tosiseikastoon, ja toisaalta, ettei se ole tehnyt arviointivirheitä tukeutuessaan erityisesti 25.7. ja 16.11.2016 päivättyihin kirjeisiin [luottamuksellinen].

226    Neuvosto huomauttaa aluksi, että nämä kirjeet [luottamuksellinen]. Sen mukaan oikeudellisen lausunnon, johon kantaja tukeutuu väittäessään, ettei epäilyjä koskevaa ilmoitusta annettu sille pätevästi tiedoksi, todistusarvo on vähäinen.

227    Sen perusteella, että [luottamuksellinen] oli muodollisesti keskeytetty sinä päivänä, jolloin kantajan nimi otettiin uudelleen luetteloon, ei toiseksi voida neuvoston mukaan osoittaa Ukrainan rikosprosessilain 280 §:ssä tarkoitetulla tavalla, että kantajaa koskeva alustava tutkinta oli lakannut.

228    Neuvosto väittää kolmanneksi, että kirjeisiin [luottamuksellinen] sisältyvät tiedot olivat luotettavia.

229    Neuvosto katsoo neljänneksi, että kirjeissä [luottamuksellinen] esitettyjen tietojen luonne ja yksityiskohtaisuus olivat enemmän kuin riittävä peruste sen toteamiseen, että maaliskuussa 2017 annettujen toimien antamispäivänä kantajaa vastaan oli vireillä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä koskeva rikosoikeudellinen menettely ja että hän oli lähellä Andriy Klyuyevia, joka oli merkitty luetteloon näillä samoilla toimilla.

230    Neuvosto kiistää viidenneksi kantajan väitteen, jonka mukaan kirjeet [luottamuksellinen] olivat aineellisesti paikkansapitämättömiä. Tieto, johon kantaja viittaa, ei nimittäin koske [luottamuksellinen]. Joka tapauksessa se, että on [luottamuksellinen] kohteena, ei ole luetteloon ottamisen peruste.

231    Neuvoston mukaan kirjeistä ilmenee kuudenneksi [luottamuksellinen]. Rikokset, joiden vuoksi kantajaan on kohdistettu rikosoikeudellinen menettely, voitiin näin ollen luokitella julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöksi, joka on omiaan vaarantamaan oikeusvaltion Ukrainassa.

232    Siltä osin kuin on kyse väitteestä, jonka mukaan neuvosto ei käsitellyt syyttömyyttä tukevia todisteita, se korostaa seitsemänneksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä ei ole velvollisuutta suorittaa riippumatonta täydentävää arviointia eikä tutkia perusteellisesti asianomaisessa kolmannessa maassa rikostutkinnan kohteena olevia tosiseikkoja. Selvitettäessä tutkinnan perusteltavuutta käsitellään kysymyksiä, joita voivat tosiasiallisesti tarkastella vain kansalliset viranomaiset asianomaisissa rikosoikeudellisissa menettelyissä, kuten Ukrainan tapauksessa myös ihmisoikeustuomioistuimessa käydyissä menettelyissä. Erityisesti siltä osin kuin on kyse Oberlandesgericht Wienin ratkaisusta neuvosto huomauttaa, että se liittyi pankkitilejä ja ‑tapahtumia koskevien tietojen ilmaisemiseen ja että kyseisen tuomioistuimen toteamukset eivät olleet omiaan osoittamaan, että kirjeisiin [luottamuksellinen] sisältyvät tiedot olivat selvästi vääriä tai harhaanjohtavia. Vaikka neuvosto lisäksi myöntää Oberlandesgericht Wienin todenneen, että Itävallan viranomaisille vuosina 2010–2014 toimitetut tiedot olivat niukkoja, se katsoo siitä huolimatta, ettei sen perusteella voida varmuudella osoittaa, etteivät kirjeet [luottamuksellinen] olleet riittävä peruste niille neuvoston menettelyille, joiden johdosta se hyväksyi maaliskuussa 2017 annetut toimet. Sen mukaan ei siis ollut tarpeen tehdä lisävarmennuksia tältä osin.

233    Aluksi on muistettava, että yhtäältä merkityksellisen perusteen mukaan rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan henkilöihin, joiden on ”todettu olevan vastuussa” julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvistä teoista – mukaan lukien henkilöt, joiden osalta ”Ukrainan viranomaiset tutkivat” Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä (ks. edellä 12 kohta) –, ja toisaalta tätä perustetta on tulkittava siten, että sillä ei tarkoiteta abstraktisti kaikenlaisia julkisten varojen väärinkäyttöä merkitseviä tekoja vaan pikemminkin niitä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöön liittyviä tekoja, jotka voivat horjuttaa oikeusvaltion kunnioittamista Ukrainassa (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Klyuyev v. neuvosto, T-340/14, EU:T:2016:496, 91 kohta).

234    Käsiteltävässä asiassa kantajan nimi säilytettiin luettelossa maaliskuussa 2017 annetuilla toimilla seuraavilla perusteilla:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön osallistumisen vuoksi. Henkilö on lähellä luetteloon merkittyä henkilöä [Andriy Petrovych Klyuyevia], jota koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.”

235    On kiistatonta, että kun kyse on maaliskuussa 2017 annetuista toimista, neuvosto teki päätöksen kantajan nimen säilyttämisestä luettelossa kirjeiden [luottamuksellinen] perusteella. Neuvosto ei sen lisäksi ole esittänyt näyttöä [luottamuksellinen], joka liittyy Andriy Klyuyevin, jota ”lähellä” kantajan on todettu olevan, nimeämiseen henkilöksi, joka on vastuussa merkityksellisessä perusteessa tarkoitetusta Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä.

236    Neuvosto ei siis ole esittänyt riittävän tarkkaa ja konkreettista näyttöä toisen perustelun tueksi, jonka nojalla se säilyttää kantajan nimen luettelossa ja jonka mukaan kantaja on merkityksellisessä perusteessa tarkoitettu julkisten varojen väärinkäytön takia rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevaa henkilöä ”lähellä” oleva henkilö. Tämän jälkeen on enää tutkittava ensimmäinen perustelu kantajan nimen säilyttämiseksi luettelossa eli se, että häntä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöön osallistumisen vuoksi, sekä neuvoston hallussaan olevien tietojen perusteella tekemä arviointi.

237    Tällainen arviointi on tehtävä edellä 100–113 kohdassa esitettyyn oikeuskäytäntöön perustuvien periaatteiden valossa.

238    On muistettava, että käsiteltävässä asiassa on kyse päätöksestä säilyttää henkilön nimi luettelossa ja että tässä tilanteessa, kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteiden tiivistelmästä, neuvostolla on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen valossa, ovatko esitetyt perustelut perusteltuja, ja että tällainen velvollisuus liittyy velvollisuuteen noudattaa perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrättyä hyvän hallinnon periaatetta (ks. edellä 100–113 kohta).

239    Kuten edellä 109 kohdassa todettiin, neuvoston on erityisesti tärkeää tutkia yhtäältä se, missä määrin todisteilla, joihin se on tukeutunut, voidaan osoittaa, että kantajan tilanne vastaa perustelua, jonka nojalla hänen nimensä säilytettiin luettelossa, ja toisaalta se, voidaanko kantajan toiminta näiden menettelyjen nojalla luokitella merkityksellisen perusteen alaan. Vain siinä tapauksessa, ettei näitä varmennuksia saada toteutettua, neuvoston asiana on edellä 103 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön perustuvan periaatteen nojalla tehdä lisävarmennuksia.

240    Tältä osin ei voida sulkea pois sitä, että joko Ukrainan viranomaisten tai rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden toimesta taikka muulla tavoin neuvoston tietoon saatetut seikat saavat sen epäilemään mainittujen viranomaisten jo toimittamien todisteiden riittävyyttä. Vaikka tässä tapauksessa onkin totta, ettei ole neuvoston tehtävä arvioida Ukrainan oikeusviranomaisten sijasta kirjeissä mainitun [luottamuksellinen] alustavan tutkinnan perusteltavuutta, ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tämä toimielin on erityisesti kantajan huomautusten perusteella velvollinen pyytämään Ukrainan viranomaisilta selvityksiä seikoista, joihin tämä tutkinta perustuu.

241    Käsiteltävässä asiassa kantaja myöntää, että kirjeissä [luottamuksellinen] mainitaan muun muassa rikosoikeudellinen menettely, jonka yhteydessä suoritetaan häntä koskeva alustava tutkinta. On siis syytä tutkia, onko neuvosto voinut ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että tästä menettelystä toimitetuilla tiedoilla [luottamuksellinen] voidaan edelleen tukea kantajan luetteloon ottamisen perustelua.

242    Aluksi on täsmennettävä, että kyse ei ole siitä, oliko neuvosto sen tietoon saatettujen seikkojen perusteella velvollinen poistamaan kantajan nimen luettelosta, vaan ainoastaan siitä, oliko se velvollinen ottamaan huomioon nämä seikat ja tarvittaessa tekemään lisävarmennuksia tai pyytämään selvityksiä Ukrainan viranomaisilta. Tältä osin on riittävää, että edellä mainitut seikat ovat omiaan herättämään legitiimejä kysymyksiä, jotka koskevat yhtäältä tutkinnan lopputulosta ja toisaalta toimitettujen tietojen luotettavuutta ja ajantasaisuutta [luottamuksellinen].

243    Vastauksessa, jonka neuvosto antoi 6.3.2017 päivätyssä kirjeessä kantajan 12.1.2017 esittämiin huomautuksiin, se kuitenkin ainoastaan toteaa olevansa eri mieltä kantajan näkemyksestä ja aikovansa vahvistaa häneen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet. Se ei myöskään täsmennä, mitä seikkoja se on ottanut huomioon todetessaan, ettei se ole samaa mieltä kantajan näkemyksestä, ja vahvistaa, ettei se ole tukeutunut muihin seikkoihin kantajan hallussa jo olevien, 25.7. ja 16.11.2016 päivättyjen kirjeiden [luottamuksellinen] lisäksi.

244    Aluksi on todettava, että näissä kirjeissä on lukuisia epäjohdonmukaisuuksia ja epätarkkuuksia. Ensinnäkin 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä [luottamuksellinen] todetaan ensimmäisen kerran ja lisäksi täsmentämättä siihen liittyviä syitä, että [luottamuksellinen] on erotettu [luottamuksellinen], vaikka tämä erottelu tehtiin [luottamuksellinen], kuten itse kirjeestä ilmenee. Toiseksi on todettava molempien kirjeiden epäjohdonmukaisuus [luottamuksellinen]. Kolmanneksi 25.7.2016 päivätyssä kirjeessä [luottamuksellinen] viitataan muun muassa [luottamuksellinen], vaikka Wienin syyttäjänvirasto on 4.4.2016 luopunut kantajaa koskevista syytteistä.

245    Vaikka nämä epäjohdonmukaisuudet eivät sinänsä ole omiaan herättämään tutkinnan tulosta koskevia legitiimejä kysymyksiä, niistä kuitenkin paljastuu tietynasteinen summittaisuus [luottamuksellinen], joka voi heikentää tietojen luotettavuutta [luottamuksellinen] sekä niiden ajantasaisuutta.

246    Toiseksi on todettava, että 16.11.2016 päivätyssä kirjeessä [luottamuksellinen].

247    Wienin syyttäjänviraston 4.4.2016 päivätystä kirjeestä ilmenee kolmanneksi, että tutkittuaan oikeusapupyynnön yhteydessä sille toimitetut asiakirjatodisteet [luottamuksellinen] virasto katsoi myös Pepper Hamilton ‑kertomukseen nimenomaisesti viitaten ja tukeutuen, etteivät nämä asiakirjat tukeneet esitettyjä syytöksiä [luottamuksellinen] ja että tiedotusvälineissä raportoituja syytöksiä, joiden mukaan kantaja ja hänen veljensä olivat syyllistyneet Ukrainassa rangaistaviin rikoksiin, jotka olivat perustana suurelle määrälle Itävallassa ilmoitettuja epäiltyjä rahanpesutapauksia, ei voitu vahvistaa siitä huolimatta, että todisteita oli kerätty useissa yhteyksissä.

248    Vaikka tältä osin on totta, kuten neuvosto väittää, että rajoittavat toimenpiteet eivät kuulu rikosoikeuden alaan, on kuitenkin niin, että käsiteltävässä asiassa välttämätön edellytys henkilön nimen säilyttämiselle luettelossa on se, että hänen todetaan olevan vastuussa muun muassa julkisten varojen väärinkäytöstä, ja että tällaisena henkilönä pidetään Ukrainan viranomaisten aloittaman tutkinnan kohteena olevaa henkilöä. Tästä seuraa, että jos neuvostolle ilmoitetaan, että jonkin unionin jäsenvaltion syyttäjänvirasto esittää vakavia epäilyjä – kuten käsiteltävässä asiassa on tehty – siitä, onko Ukrainan viranomaisten aloittaman tutkinnan, jonka perusteella neuvosto päätti säilyttää kantajan nimen luettelossa, tueksi esitetty näyttö riittävän painavaa, neuvoston on tehtävä lisävarmennuksia mainituissa viranomaisissa tai ainakin pyydettävä niiltä selvityksiä sen vahvistamiseksi, muodostavatko sen käytettävissä olevat seikat eli melko epäselvät tiedot, joissa ainoastaan vahvistetaan kantajaa koskeva alustava tutkinta, edelleen riittävän vankan tosiseikaston, jolla voidaan perustella kantajan nimen säilyttäminen luettelossa.

249    Edellä 246 ja 247 kohdassa mainituissa kahdessa kirjeessä [luottamuksellinen] ei ilmoittanut, että [luottamuksellinen] oli keskeytetty, vaan kantaja ilmoitti siitä neuvostolle huomautuksissa, jotka hän esitti sille 12.1.2017 itseään koskevien toimenpiteiden vuotuista uudelleentarkastelua varten.

250    Aluksi on korostettava neuvoston väittävän, että näytön esittämistä koskeva pyyntö, jonka kantaja esitti ennen istunnon toimittamista 5.3.2016 päivätyn, [luottamuksellinen] keskeyttämistä koskevan päätöksen [luottamuksellinen] perusteella, on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla, koska se on esitetty myöhässä eikä sen esittämiseen vasta silloin ole pätevää syytä. Sitä vastoin neuvosto ei yhtäältä kiistä sitä, että kantaja oli ilmoittanut sille edellä mainitusta keskeytyksestä määräajassa, joka sille oli asetettu huomautusten esittämiseksi rajoittavien toimenpiteiden vuotuista uudelleentarkastelua varten, eikä se toisaalta väitä, ettei se ottanut huomioon tätä tietoa edellä mainitussa uudelleentarkastelussa sillä perusteella, ettei se pitänyt sitä riittävänä tai luotettavana. Tästä seuraa, että ei ole tarpeen lausua mainitun asiakirjan huomioon ottamisesta, sillä sen tarkastelu ei ole tarpeen sen toteamiseksi, olisiko neuvoston pitänyt pyytää Ukrainan viranomaisilta tietoja menettelyn keskeyttämisestä.

251    Vaikka tältä osin on totta, kuten neuvosto väittää, että sen perusteella, että [luottamuksellinen] on virallisesti keskeytetty, ei voida osoittaa, että kantajaan kohdistuva alustava tutkinta olisi päättynyt, on kuitenkin yhtäältä niin, että kantaja oli ilmoittanut neuvostolle, [luottamuksellinen], että tämä menettely ei ollut virallisesti käynnissä, ja toisaalta, että tällä seikalla oli merkitystä rajoittavan toimenpiteen voimassa pitämistä koskevan neuvoston päätöksen kannalta, sillä muuten vaarana olisi, että se jatkaisi tällaista toimenpidettä hänen tietämättään loputtomiin, mikä olisi vastoin rajoittavien toimenpiteiden väliaikaista luonnetta. Lisäksi se, että [luottamuksellinen] ainoastaan toisti jatkuvasti samat alustavaa tutkintaa koskevat tiedot esittämättä uusia tietoja sen kulusta eli sen keskeyttämisestä heikentää annettujen tietojen [luottamuksellinen] uskottavuutta sekä niiden ajantasaistamista.

252    Tästä seuraa, että neuvoston olisi pitänyt pyytää Ukrainan viranomaisilta selvityksiä menettelyn keskeyttämisen taustalla olleista syistä sekä menettelyn kestosta sen selvittämiseksi, täyttyikö merkityksellinen peruste käsiteltävässä asiassa edelleen.

253    Kaiken edellä esitetyn perusteella [luottamuksellinen] koskevat tiedot, joita kirjeissä [luottamuksellinen] esitettiin, ovat puutteellisia ja niissä on sellaisia epäjohdonmukaisuuksia, joiden olisi pitänyt saada neuvosto epäilemään tiedossaan olevan näytön riittävyyttä.

254    Sitä vastoin seikat, joihin kantaja vetosi ennen maaliskuussa 2017 annettujen toimien hyväksymistä, varsinkin, kun niitä tarkastellaan yhdessä edellä 125 ja 126 kohdassa mainittujen syyttömyyttä tukevien seikkojen eli erityisesti Oberlandesgericht Wienin ratkaisun, IFE:n laatiman tilintarkastuskertomuksen ja Pepper Hamilton ‑kertomuksen kanssa, olivat omiaan herättämään neuvostossa legitiimejä kysymyksiä, jotka olisivat oikeuttaneet sen suorittamat lisätarkistukset Ukrainan viranomaisissa.

255    Näin ollen on niin, että kun otetaan huomioon yhtäältä riittämätön tosiseikasto, johon neuvosto tukeutui, sekä toisaalta syyttömyyttä tukevat seikat, joihin kantaja vetosi, neuvoston olisi pitänyt tehdä lisätarkistuksia Ukrainan viranomaisissa ja pyytää niiltä selvityksiä erityisesti edellä 113 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

256    Kaiken edellä esitetyn perusteella neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, ettei se ollut velvollinen ottamaan huomioon kantajan esittämää näyttöä ja väitteitä eikä tekemään lisätarkistuksia Ukrainan viranomaisissa, vaikka mainitut näyttö ja väitteet olivat omiaan herättämään legitiimejä kysymyksiä toimitettujen tietojen luotettavuuden osalta [luottamuksellinen].

257    Kanteen tarkistamista koskevassa kantajan toisessa kirjelmässä esittämä toinen kanneperuste on siis perusteltu. Näin ollen ilman, että on tarpeen tutkia muita kanneperusteita, jotka kantaja on esittänyt maaliskuussa 2017 annettuja toimia koskevan kumoamisvaatimuksen tueksi, tai lainvastaisuusväitettä, johon hän on vedonnut toissijaisesti, kanne on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista kantajaa koskevilta osin.

 Päätöksen 2017/381 vaikutusten voimassa pitäminen

258    Neuvosto vaatii toissijaisesti, että jos täytäntöönpanoasetus 2017/374 kumotaan osittain, unionin yleinen tuomioistuin toteaa oikeusvarmuussyistä, että päätöksen 2017/381 vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 osittainen kumoaminen tulee voimaan.

259    Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Saman perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään kuitenkin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta sen määräajan kuluttua, jona muutosta voidaan hakea, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.

260    Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetus 2017/374 on luonteeltaan asetus, koska siinä säädetään, että se on kaikilta osiltaan sitova ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 121 kohta)

261    Perussäännön 60 artiklan toista kohtaa sovelletaan siis nyt käsiteltävässä asiassa (tuomio 21.4.2016, neuvosto v. Bank Saderat Iran, C‑200/13 P, EU:C:2016:284, 122 kohta).

262    Siltä osin kuin on kyse päätöksen 2017/381 kumoamisen ajallisista vaikutuksista on lopuksi muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia kuitenkin on pidettävä pysyvinä.

263    Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 ja päätöksen 2017/381 kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välinen ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näissä kahdessa toimessa säädetään kantajan osalta samanlaisista toimenpiteistä. Päätöksen 2017/381 vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta siihen asti, kunnes täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 kumoamisen vaikutukset tulevat voimaan.

 Oikeudenkäyntikulut

264    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.

265    Koska kantaja on hävinnyt käsiteltävän asian kannekirjelmässä ja kanteen tarkistamista koskevassa ensimmäisessä kirjelmässä esitettyjen kumoamisvaatimusten osalta, hänet on velvoitettava korvaamaan näitä vaatimuksia koskevat oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti. Koska neuvosto on hävinnyt käsiteltävän asian kanteen tarkistamista koskevassa toisessa kirjelmässä esitetyn, maaliskuussa 2017 annettujen toimien osittaista kumoamista koskevan vaatimuksen osalta, se on velvoitettava korvaamaan tätä vaatimusta koskevat oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 3.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/381 ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 3.3.2017 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 2017/374 kumotaan siltä osin kuin Sergiy Klyuyevin nimi säilytettiin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelossa.

2)      Päätöksen 2017/381 1 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 1 artiklan vaikutukset pidetään voimassa Klyuyevin osalta siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuaika päättyy, tai jos muutosta haetaan tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Klyuyev vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut kannekirjelmässä ja kanteen tarkistamista koskevassa ensimmäisessä kirjelmässä esitettyjen vaatimusten osalta.

5)      Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan lisäksi korvaamaan Klyuyevin oikeudenkäyntikulut kanteen tarkistamista koskevassa toisessa kirjelmässä esitetyn, päätöksen 2017/381 ja täytäntöönpanoasetuksen 2017/374 osittaista kumoamista koskevan vaatimuksen osalta.

Berardis Spielmann Csehi

Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä helmikuuta 2018.

Allekirjoitukset

Sisällys

Sisällysluettelo

Asian tausta

Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Vaatimukset, jotka koskevat lokakuussa 2015 ja maaliskuussa 2016 annettujen toimien kumoamista, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

Toinen kanneperuste, joka koskee lähinnä ilmeistä arviointivirhettä

Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2017 annettujen toimien kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

Päätöksen 2017/381 vaikutusten voimassa pitäminen

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.

1      Tästä tuomiosta on otettu tähän vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.

2 Luottamukselliset tiedot on poistettu tekstistä.