Asia T-408/15

Globo Comunicação e Participações S/A

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

EU-tavaramerkki – Äänimerkkihakemus – Ehdoton hylkäysperuste – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen N:o 207/2009 75 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 13.9.2016

1.      EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Valituslautakuntien tekemien päätösten laillisuusvalvonta – Tosiseikkojen tutkiminen uudelleen sellaisten todisteiden valossa, joita ei ole esitetty aikaisemmin viraston elimissä – Toimivallan ulkopuolelle jääminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artikla)

2.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Hylkäysperusteiden tutkiminen erikseen kaikkien rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palvelujen osalta – Velvollisuus perustella rekisteröinnin epääminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohta ja 75 artikla)

3.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Merkit, joista tavaramerkki voi muodostua – Äänimerkit – Edellytys – Merkit, jotka voidaan esittää graafisesti

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 4 artikla)

4.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Erottamiskyvyn arviointi – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Äänimerkit – Erottamiskyky – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky – Äänimerkki, joka koostuu elektronisesta soittoäänestä, joka saa aikaan kahden nuotin toistamisesta koostuvan kaiun

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

7.      EU-tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi ratkaisukäytäntö – Laillisuusperiaate – Tiukan ja kattavan tutkinnan välttämättömyys jokaisessa konkreettisessa tapauksessa

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 19 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 23–25 kohta)

3.      Äänimerkit eivät ole luonnostaan sopimattomia erottamaan yrityksen tavaroita tai palveluja toisen yrityksen tavaroista tai palveluista. Näissä olosuhteissa Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 4 artiklaa on tulkittava siten, että äänet voivat muodostaa tavaramerkin sillä edellytyksellä, että ne voidaan lisäksi esittää graafisesti. Ei ole riidanalaista, että nuottien ilmoittaminen nuottiviivastolla, johon on merkitty nuottiavain, tauot ja etumerkit, on asetuksen N:o 207/2009 4 artiklassa tarkoitettu ”graafinen esitys”. Vaikka tällainen esitys ei ole välittömästi helppotajuinen, on kuitenkin niin, että esitys voidaan helposti ymmärtää, joten toimivaltaiset viranomaiset ja yleisö, erityisesti taloudelliset toimijat, voivat saada täsmällisen tiedon merkistä, jonka rekisteröintiä tavaramerkkinä on haettu.

(ks. 32–35 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 39–41 kohta)

5.      Vaikka kohdeyleisöllä on tapana mieltää sana- tai kuviomerkit merkeiksi, jotka osoittavat tavaroiden tai palvelujen kaupallisen alkuperän, näin ei ole välttämättä silloin, kun merkki koostuu pelkästään yhdestä äänielementistä.

Tiettyjen tavaroiden tai palvelujen osalta ei kuitenkaan välttämättä ole epätavallista, että kuluttaja tunnistaa ne äänielementistä. Näin ollen on erityisesti todettava, että tietyillä talouden aloilla, kuten televisio-ohjelmien lähettämisen alalla, ei ole ainoastaan epätavallista vaan myös ja jopa yleistä, että kuluttaja saadaan tunnistamaan mainitulle alalle kuuluva tavara tai palvelu äänielementistä, jonka avulla hän erottaa tavaran tai palvelun olevan peräisin tietystä yrityksestä.

Tästä on todettava, että tiettyjen tavaroiden ja palvelujen osalta, jotka liittyvät muun muassa yhtäältä televisio- tai radiolähetysten sekä puhelinliikenteen viestintä- tai viihdevälineisiin ja toisaalta tietovälineisiin, ohjelmistoihin tai yleensä medioihin, äänielementtejä kuten mainossävelmiä tai melodioita käytetään, jotta kyseisen tavaran tai palvelun tunnistettaisiin kuulon avulla olevan peräisin tietystä yrityksestä.

On välttämätöntä, että äänimerkillä, jonka rekisteröintiä on haettu, on tietty merkittävyys, jonka avulla kyseinen kuluttaja havaitsee sen ja katsoo sen tavaramerkiksi eikä toiminnalliseksi osatekijäksi tai tunnisteeksi, jolla ei ole omia ominaispiirteitä. Mainitun kuluttajan on näin ollen katsottava, että äänimerkki on sillä tavoin tunnistamiskykyinen, että se voidaan tunnistaa tavaramerkiksi.

Näin ollen äänimerkki, joka ei voi tarkoittaa muuta kuin pelkkää arkipäiväistä nuottien yhdistelmää, josta se koostuu, ei auta kyseistä kuluttajaa ymmärtämään sen tehtäväksi kyseisten tavaroiden ja palvelujen tunnistamista, koska sillä katsotaan olevan, kuten EUIPO totesi perustellusti suullisessa käsittelyssä, pelkkä ”heijastusvaikutus” siinä mielessä, että se viittaa vain itseensä eikä mihinkään muuhun. Se ei siis voi herättää kyseisessä kuluttajassa tietynlaista huomiota, jonka avulla hän tunnistaisi mainitun merkin välttämättömän tunnistamistehtävän.

Lisäksi puhelimen soittoäänen väitetysti epätavallinen käyttö tavaroiden tai palvelujen alkuperän osoittajana ei riitä, että merkin voitaisiin katsoa osoittavan tällaisen alkuperän, kun huomattava yksinkertaisuus tekee tästä merkistä sopimattoman osoittamaan tavaroiden tai palvelujen alkuperän, sillä tämä merkki ei ole huomiota herättävä ja voi viitata vain itseensä.

Tältä osin tavaramerkki, joka koostuu soittoääntä muistuttavista äänistä, ei voi täyttää tunnistamistehtävää ainakaan silloin, kun se ei sisällä osatekijöitä, jotka voivat erottaa sen muista äänimerkeistä, vaikka onkin huomattava, ettei ole välttämätöntä, että mainittu tavaramerkki olisi omaperäinen tai mielikuvituksellinen.

(Ks. 42–46, 55 ja 57 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(Ks. 48, 50–53, 55, 56, 58, 59 ja 66–69 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(Ks. 71–74 kohta)