UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
7 päivänä huhtikuuta 2016 (*)
Muutoksenhaku – Polkumyynti – Asetus (EY) N:o 384/96 – 3 artiklan 5, 7 ja 9 kohta – 6 artiklan 1 kohta – Asetus (EY) N:o 926/2009 – Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Vahingon uhan olemassaolon määrittäminen – Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevien tietojen huomioon ottaminen
Yhdistetyissä asioissa C‑186/14 P ja C‑193/14 P,
joissa on kyse kahdesta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, jotka on pantu vireille 14.4.2014 (C‑186/14 P) ja 15.4.2014 (C‑193/14 P),
ArcelorMittal Tubular Products Ostrava a.s., kotipaikka Ostrava-Kunčice (Tšekki),
ArcelorMittal Tubular Products Roman SA, kotipaikka Roman (Romania),
Benteler Deutschland GmbH, aiemmin Benteler Stahl/Rohr GmbH, kotipaikka Paderborn (Saksa),
Ovako Tube & Ring AB, kotipaikka Hofors (Ruotsi),
Rohrwerk Maxhütte GmbH, kotipaikka Sulzbach-Rosenberg (Saksa),
Dalmine SpA, kotipaikka Dalmine (Italia),
Silcotub SA, kotipaikka Zalău (Romania),
TMK-Artrom SA, kotipaikka Slatina (Romania),
Tubos Reunidos SA, kotipaikka Amurrio (Espanja),
Vallourec Oil and Gas France SAS, aiemmin Vallourec Mannesmann Oil & Gas France SAS, kotipaikka Aulnoye-Aymeries (Ranska),
Vallourec Tubes France SAS, aiemmin V & M France SAS, kotipaikka Boulogne-Billancourt (Ranska),
Vallourec Deutschland GmbH, aiemmin V & M Deutschland GmbH, kotipaikka Düsseldorf (Saksa),
Voestalpine Tubulars GmbH & Co. KG, kotipaikka Kindberg (Itävalta), ja
Železiarne Podbrezová a.s., kotipaikka Podbrezová (Slovakia),
edustajinaan Rechtsanwalt G. Berrisch ja solicitor B. Byrne,
valittajina,
ja jossa muina osapuolina ovat
Hubei Xinyegang Steel Co. Ltd, kotipaikka Huang Shi (Kiina), edustajanaan Rechtsanwältin N. Niejahr, avocat Q. Azau ja avocat H. Wiame sekä barrister F. Carlin,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan solicitor B. O’Connor ja avocat S. Gubel,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland ja M. França, prosessiosoite Luxemburgissa,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa (C‑186/13 P),
sekä
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan solicitor B. O’Connor ja avocat S. Gubel,
valittajana,
jota tukee
Italian tasavalta, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato A. Collabolletta,
ja jossa muina osapuolina ovat
Hubei Xinyegang Steel Co. Ltd, kotipaikka Huang Shi, edustajinaan barrister F. Carlin, solicitor M. Healy, Rechtsanwältin N. Niejahr, avocat Q. Azau ja avocat H. Wiame,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland ja M. França, prosessiosoite Luxemburgissa,
ArcelorMittal Tubular Products Ostrava a.s., kotipaikka Ostrava-Kunčice,
ArcelorMittal Tubular Products Roman SA, kotipaikka Roman,
Benteler Deutschland GmbH, aiemmin Benteler Stahl/Rohr GmbH, kotipaikka Paderborn,
Ovako Tube & Ring AB, kotipaikka Hofors,
Rohrwerk Maxhütte GmbH, kotipaikka Sulzbach-Rosenberg,
Dalmine SpA, kotipaikka Dalmine,
Silcotub SA, kotipaikka Zalău,
TMK-Artrom SA, kotipaikka Slatina,
Tubos Reunidos SA, kotipaikka Amurrio,
Vallourec Oil and Gas France SAS, aiemmin Vallourec Mannesmann Oil & Gas France SAS, kotipaikka Aulnoye-Aymeries,
Vallourec Tubes France SAS, aiemmin V & M France SAS, kotipaikka Boulogne-Billancourt,
Vallourec Deutschland GmbH, aiemmin V & M Deutschland GmbH, kotipaikka Düsseldorf,
Voestalpine Tubulars GmbH & Co. KG, kotipaikka Kindberg, ja
Železiarne Podbrezová a.s., kotipaikka Podbrezová,
edustajinaan Rechtsanwalt G. Berrisch ja solicitor B. Byrne,
väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa (C‑193/13 P),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta, joka hoitaa toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. L. da Cruz Vilaça (esittelevä tuomari), A. Arabadjiev, C. Lycourgos ja J.-C. Bonichot,
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.6.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.11.2015 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 ArcelorMittal Tubular Products Ostrava a.s., ArcelorMittal Tubular Products Roman SA, Benteler Deutschland GmbH, aiemmin Benteler Stahl/Rohr GmbH, Ovako Tube & Ring AB, Rohrwerk Maxhütte GmbH, Dalmine SpA, Silcotub SA, TMK-Artrom SA, Tubos Reunidos SA, Vallourec Oil and Gas France SAS, aiemmin Vallourec Mannesmann Oil & Gas France SAS, Vallourec Tubes France SAS, aiemmin V & M France SAS, Vallourec Deutschland GmbH, aiemmin V & M Deutschland GmbH, Voestalpine Tubulars GmbH & Co. KG, Železiarne Podbrezová a.s. (jäljempänä yhdessä ArcelorMittal ym.) ja Euroopan unionin neuvosto vaativat valituksillaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 29.1.2014 antaman tuomion Hubei Xinyegang Steel v. neuvosto (T‑528/09, EU:T:2014:35; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä hyväksyi Hubei Xinyegang Steel Co. Ltd:n (jäljempänä Hubei) vaatimuksen lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa sekä tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 24.9.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 926/2009 (EUVL L 262, s. 19; jäljempänä riidanalainen asetus) kumoamiseksi.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) on kumottu ja kodifioitu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51 ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22). Kun otetaan huomioon riidanalaisen asetuksen antamispäivä, valituksia on kuitenkin tarkasteltava asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on 21.12.2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, s. 17; jäljempänä perusasetus) muutettuna, perusteella.
3 Perusasetuksen 3 artiklan 1, 5, 7 ja 9 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa käsitteellä ’vahinko’ tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.
– –
5. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen teollisuuden tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- tai vientitukikäytäntöjen vaikutuksista, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys, myynnin tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, voitot, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien tuotto tai kapasiteetin käyttöaste, hintaan vaikuttavat tekijät yhteisössä, tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti tai investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.
– –
7. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.
– –
9. Merkittävän vahingon uhan on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Sellaisen olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.
Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi on tarkasteltava muun muassa sellaisia tekijöitä kuin
a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti yhteisön markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä
b) riittävän vapaasti viejän käytettävissä oleva kapasiteetti tai sellaisen kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus polkumyynnillä yhteisön markkinoille tapahtuvan viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyky ottaa vastaan lisävientiä
c) tuonnin tapahtuminen hinnoilla, joilla voitaisiin tuntuvasti alentaa hintoja tai estää hinnan korotukset huomattavissa määrin ja jotka todennäköisesti lisäisivät uuden tuonnin kysyntää
ja
d) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot.
Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että polkumyynnillä tapahtuva muu vienti on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimenpiteitä ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.”
4 Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Menettelyn tultua vireille komissio, toimien yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, aloittaa tutkimuksen yhteisössä. Tämä tutkimus käsittää sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon. Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista. Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon.”
Asian tausta
5 Komissio julkaisi 9.7.2008 ilmoituksen tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL C 174, s. 7) Euroopan unionin teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuotannonalan puolustuskomitean tekemän kantelun jälkeen.
6 Perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti komissio päätti rajoittaa tutkimuksensa otokseen. Se valitsi tässä yhteydessä neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka edustivat 70:tä prosenttia asianomaisen tuotteen kokonaisviennistä unioniin. Näihin vientiä harjoittaviin tuottajiin kuului Hubei.
7 Komissio antoi 7.4.2009 asetuksen (EY) N:o 289/2009 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa (EUVL L 94, s. 48; jäljempänä väliaikaista tullia koskeva asetus).
8 Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 13 perustelukappaleessa komissio totesi, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.7.2007 ja 30.6.2008 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahingon arvioimisen kannalta hyödyllisten kehityssuuntausten tarkastelu kattoi päivämäärän 1.1.2005 ja tutkimusajanjakson päättymispäivän välisen ajanjakson.
9 Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 89 ja 126 perustelukappaleessa komissio katsoi, ettei unionin tuotannonalalle ollut aiheutunut vahinkoa mutta kyseiselle tuotannonalalle aiheutuvan vahingon uhka oli olemassa.
10 Neuvosto antoi 24.9.2009 riidanalaisen asetuksen.
11 Neuvosto vahvisti kyseisen asetuksen 35–81 perustelukappaleessa väliaikaista tullia koskevaan asetukseen sisältyvät komission toteamukset, jotka koskivat vahingon puuttumista ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon uhan olemassaoloa. Neuvosto otti tässä yhteydessä huomioon tiedot, jotka koskivat tutkimusajanjakson jälkeistä ajanjaksoa eli heinäkuun 2008 ja maaliskuun 2009 välistä aikaa.
Oikeudenkäynti unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
12 Hubei vaati riidanalaisen asetuksen kumoamista unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.12.2009 jättämällään kannekirjelmällä. Komissio ja ArcelorMittal ym. tulivat väliintulijoiksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.
13 Hubei vetosi kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Näistä kolmas koski perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdan, 9 artiklan 4 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan rikkomista sillä perusteella, että riidanalainen asetus perustui ilmeisiin virheisiin merkittävän vahingon uhan olemassaoloa arvioitaessa.
14 Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli yksinomaan kolmatta Hubein esittämää kanneperustetta, hyväksyi sen ja katsoi lähinnä, että neuvosto oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen yhtäältä vahvistaessaan komission päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonala oli haavoittuvassa tilassa tutkimusajanjakson päättyessä, ja toisaalta katsoessaan, että käsiteltävässä asiassa vahingon uhka oli olemassa.
15 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi tämän vuoksi riidanalaisen asetuksen.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
16 ArcelorMittal ym. ja neuvosto vaativat, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
– velvoittaa Hubein korvaamaan valituksista ja asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
17 Hubei vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valitukset ja
– velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio jätti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklan mukaisesti vastineen, jossa se vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
– velvoittaa Hubein korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Unionin tuomioistuimen presidentin 28.7.2014 tekemällä päätöksellä asiat C‑186/14 P ja C‑193/14 P yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.
20 Unionin tuomioistuimen presidentin 21.8.2014 tekemällä päätöksellä Italian tasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia asiassa C‑193/14 P.
Valitusten tarkastelu
Kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C‑186/14 P ja ensimmäinen ja neljäs valitusperuste asiassa C‑193/14 P
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
21 ArcelorMittal ym. väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 61 ja 63 kohdassa, kun se antoi käsitteelle ”haavoittuvuus” itsenäisen merkityksen ja piti sitä tärkeämpänä kuin mitä se on. Niiden mukaan perusasetuksessa ei mainita sanoja ”haavoittuva” tai ”haavoittuvuus” ja siinä säädetään sitäkin vähemmän edellytyksestä, jonka mukaan unionin tuotannonalan on oltava ”haavoittuvassa” tilassa tutkimusajanjakson lopussa, jotta voidaan katsoa, että vahingon uhka on olemassa.
22 ArcelorMittal ym. lisäävät, että perustelut, jotka sisältyvät valituksenalaisen tuomion 64 ja 65 kohtaan ja jotka liittyvät yhtäältä unionin tuotannonalan valmiuteen investoida ja kehittää tuotantokapasiteettiaan ja toisaalta siihen, että kyseinen tuotannonala ei ollut toipunut riidanalaisen asetuksen kohteena olevaa polkumyyntiä edeltäneestä polkumyynnistä, ovat virheellisiä.
23 Italian tasavallan tukema neuvosto katsoo, että vaikka haavoittuvuuden käsitettä ei esiinny perusasetuksen 3 artiklassa, siihen voidaan kuitenkin turvautua vahingon uhan olemassaolon osoittamiseksi, kuten tehtiin käsiteltävässä asiassa. Unionin tuotannonalan tilanteen tutkiminen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa luetellut tekijät huomioiden alkoi näin ollen sen haavoittuvuuden tarkastelulla.
24 Neuvosto väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisessa tuomiossa epätäydellisesti ja valikoivasti merkityksellisiä taloudellisia tekijöitä ja seikkoja, joihin kuuluvat esimerkiksi varastojen taso, myynnin määrä, unionin tuotannonalan markkinaosuus, työllisyystaso, myyntihinnat, investointien tuotto ja kyseisen tuotannonalan tekemä voitto. Neuvoston mukaan se, ettei unionin yleinen tuomioistuin tarkastellut kaikkia tekijöitä, merkitsee sitä, että tämä vääristi arvioitavakseen toimitettuja todisteita eikä tutkinut haavoittuvuutta koskevaa kysymystä kokonaisuudessaan.
25 Komission tukema neuvosto väittää lisäksi, että unionin tuotannonalan tilanteen tutkiminen ja tämän jälkeinen vahingon uhan määrittäminen ovat monitahoisia luonteeltaan taloudellisia toimia. Vakiintunut oikeuskäytäntö huomioiden tästä seuraa niiden mukaan, että unionin toimielimillä on tässä tarkoituksessa laaja harkintavalta, jonka käytön tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin ei valittajien mukaan kuitenkaan tyytynyt tällaiseen valvontaan vaan korvasi neuvoston ja komission monitahoisia taloudellisia tekijöitä koskevat arvioinnit omalla arvioinnillaan.
26 Komissio lisää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että haavoittuvuuden käsite on perusasetuksen perusteella uusi oikeudellinen kriteeri.
27 Hubei ei hyväksy ArcelorMittal ym:iden ja neuvoston perusteluja.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
28 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, että neuvosto oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se oli vahvistanut väliaikaista tullia koskevaan asetukseen sisältyvän komission päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonalan tila oli haavoittuva tutkimusajanjakson lopulla.
29 Edellä mainitun päätelmän tekemiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa, että taloudelliset tiedot, joihin neuvosto ja komissio olivat tukeutuneet, eivät tukeneet kyseisten toimielinten päätelmää vaan kuvasivat kokonaisuutena tarkasteltuina tuotannonalaa, jonka tilanne on vahva eikä hauras tai haavoittuva.
30 Aluksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei pitänyt unionin tuotannonalan haavoittuvuutta edellytyksenä, jonka ansiosta vahingon uhka voidaan todeta.
31 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 48 kohdassa, tästä on todettava, että jotta unionin toimielimet voivat määrittää, aiheutuuko unionin tuotannonalalle merkittävän vahingon uhka, on välttämätöntä tuntea kyseisen tuotannonalan senhetkinen tilanne. Toimielimet kykenevät näet määrittämään, voiko polkumyynnin kohteena olevan tuonnin odotettavissa oleva kasvu aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, mikäli kaupallisia suojatoimenpiteitä ei toteuteta, vain siinä tapauksessa, että ne ymmärtävät tuotannonalan senhetkisen tilanteen.
32 Komissio totesi lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 126 perustelukappaleessa, että jos kaupallisia suojatoimenpiteitä ei toteuteta, polkumyynnillä tapahtuva tuonti Kiinasta aiheuttaa erittäin lyhyellä aikavälillä merkittävää vahinkoa jo haavoittuvassa tilassa olevalle unionin tuotannonalalle. Neuvosto vahvisti tämän väliaikaisen päätelmän riidanalaisen asetuksen 81 perustelukappaleessa. On näin ollen ilmeistä, että unionin toimielimet ottivat huomioon unionin tuotannonalan väitetysti haavoittuvan tilan arvioidessaan vahingon uhkaa.
33 Neuvosto väitti lisäksi valituksessaan, että haavoittuvuuden arviointi koski unionin tuotannonalan tilaa ja muodosti tutkimuksen ensimmäisen vaiheen, jonka perusteella voitiin katsoa, että vahingon uhka oli olemassa.
34 Tästä on muistutettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (ks. mm. tuomio Simon, Evers & Co., C-21/13, EU:C:2014:2154, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Fliesen-Zentrum Deutschland, C-687/13, EU:C:2015:573, 44 kohta).
35 Unionin tuomioistuin on niin ikään katsonut, että unionin yleisen tuomioistuimen valvonta, joka koskee todisteita, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, ei merkitse tosiseikkojen uutta arviointia, jolla korvataan kyseisten toimielinten tekemä arviointi. Tällä valvonnalla ei loukata kyseisillä toimielimillä kauppapolitiikan alalla olevaa laajaa harkintavaltaa, vaan siinä ainoastaan todetaan, saattavatko nämä todisteet tukea toimielinten päätelmiä (ks. vastaavasti tuomio neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 68 kohta).
36 Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa oikeudellista virhettä tekemättä, että sen tehtävänä oli paitsi selvittää esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkasteltava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioimiseksi, ja voidaanko niillä tukea päätelmää, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen 89 perustelukappaleessa ja riidanalaisen asetuksen 49 perustelukappaleessa ja jonka mukaan unionin tuotannonala oli haavoittuvassa tilassa tutkimusajanjakson päättyessä.
37 On kuitenkin selvitettävä, ottiko unionin yleinen tuomioistuin edellä mainitut seikat huomioon vääristyneellä tavalla kyseistä valvontaa harjoittaessaan.
38 Tämän osalta on muistutettava, että vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tosiseikastoa ja selvitystä (ks. tuomio Europäisch-Iranische Handelsbank v. neuvosto, C‑585/13 P, EU:C:2015:145, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällainen tosiseikkojen arviointi ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan valitusmenettelyssä.
39 Neuvosto moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä tarkasteli valikoivasti seikkoja, joita neuvoston oli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan sanamuodon perusteella arvioitava todetakseen, että unionin tuotannonala oli haavoittuvassa tilassa. Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei ottanut huomioon kaikkia seikkoja, jotka on otettava huomioon paitsi vahingon myös haavoittuvan tilan olemassaolon osoittamiseksi.
40 Tästä on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuutena ei ole perustella jokaista valintaansa, kun se hyväksyy ratkaisunsa tueksi tietyn todisteen ennemminkin kuin jonkin muun (ks. vastaavasti tuomio neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 161 kohta).
41 Esittääkseen unionin tuotannonalan tilanteen kehittymisen tutkimusajanjakson aikana unionin yleinen tuomioistuin muistutti käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa merkityksellisistä taloudellisista tekijöistä, jotka komissio oli yksilöinyt perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja jotka neuvosto oli toistanut riidanalaisessa asetuksessa.
42 Valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lukuun ottamatta unionin tuotannonalan markkinaosuuden kehittymistä muut mainitut 12 taloudellista tekijää olivat kaikki positiivisia ja kuvasivat kokonaisuutena tarkasteltuna tuotannonalaa, jonka tilanne on vahva eikä hauras tai haavoittuva.
43 Koska unionin yleinen tuomioistuin yksinomaan toisti kyseiset seikat sellaisina kuin komissio ne yksilöi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, sitä ei voida moittia todisteiden ilmeisestä arviointivirheestä.
44 Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei korvannut unionin toimielinten arviointia omalla arvioinnillaan ja että neuvoston väite, joka koskee todisteiden vääristämistä, on perusteeton.
45 Unionin toimielinten argumentista, jonka mukaan Kiinasta peräisin olevan tuonnin kasvun vaikutuksesta unionin tuotannonala ei kyennyt investoimaan ja lisäämään tuotantokapasiteettiaan markkinoiden laajentumisen mukaisesti ja jonka ArcelorMittal ym. toistavat, on lisäksi todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että tämän asian merkitykselliset seikat eivät tukeneet tätä argumenttia.
46 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa kyseisten toimielinten väitteistä, joiden mukaan unionin tuotannonala ei ollut täysin toipunut vuotta 2006 edeltäneistä polkumyyntikäytännöistä, että kyseiset väitteet eivät perustuneet mihinkään konkreettisiin seikkoihin.
47 Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 112 kohdassa, edellä mainittujen toimielinten väitteillä, jotka koskevat valituksenalaisen tuomion 64 ja 65 kohtaa, pyritään minkäänlaista todisteiden vääristämistä yksilöimättä siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi uudelleen tosiseikkoja, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen valitusmenettelyssä harjoittamaan valvontaan.
48 Kyseiset väitteet on näin ollen hylättävä.
49 Edellä esitetyn perusteella kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa asiassa C‑186/14 P ja ensimmäinen ja neljäs valitusperuste asiassa C‑193/14 P on hylättävä.
Ensimmäinen valitusperuste asiassa C‑186/14 P ja toinen valitusperuste asiassa C‑193/14 P
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
50 ArcelorMittal ym. ja neuvosto moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä katsoi valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että taloudellisen tilanteen heikentymisen huomioon ottaminen vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi perustui oikeudelliseen virheeseen, koska perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa suljetaan pois se, että kysynnän supistumisen kaltaisia tekijöitä voidaan pitää polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamina.
51 Valittajat väittävät tästä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kyseistä säännöstä ja että se nojautui virheellisesti tuomioon komissio v. NTN ja Koyo Seiko (C‑245/95 P, EU:C:1998:46). Kun näet kyseiseen tuomioon johtaneessa tapauksessa unionin toimielimet pitivät merkityksellisenä seikkana taloudellista taantumaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon olemassaolon määrittämiseksi, käsiteltävässä asiassa ne eivät vedonneet tällaiseen taantumaan vahingon uhan toteamisen tueksi. Ne eivät myöskään pitäneet taantuman vaikutuksia polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamina. Toimielimet päinvastoin totesivat, että poikkeuksellisen suuri kysyntä oli peittänyt polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin todelliset vahingolliset vaikutukset ja että nämä vaikutukset ilmenisivät, jos kysyntä palautuisi normaalille tasolle.
52 Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se yhdisti virheellisesti ”vahingon uhan” olemassaolon määrittämisen ”syy-yhteyden” määrittämiseen, vaikka perusasetuksessa tehdään selvä ero näiden kahden käsitteen välillä.
53 Hubei ei hyväksy ArcelorMittal ym:iden ja neuvoston perusteluja.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
54 Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Näihin tekijöihin kuuluu kyseisen säännöksen mukaan kysynnän supistuminen.
55 Unionin toimielinten velvollisuutena on näin ollen tutkia, aiheutuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, todellakin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muihin tekijöihin perustuva vahinko ja erityisesti vahinko, joka perustuu kysynnän supistumiseen (ks. vastaavasti tuomio Transnational Company ”Kazchrome” ja ENRC Marketing v. neuvosto, C‑10/12 P, EU:C:2013:865, 23 kohta ja tuomio TMK Europe, C-143/14, EU:C:2015:236, 35 kohta).
56 Tuomioon komissio v. NTN ja Koyo Seiko (C‑245/95 P, EU:C:1998:46, 43 kohta) perustuvaa oikeuskäytäntöä, joka mainitaan valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, ei voida jättää soveltamatta yksinomaan siksi, että toisin kuin käsiteltävässä asiassa tuomioon komissio v. NTN ja Koyo Seiko (C‑245/95 P, EU:C:1998:46) johtaneen tapauksen asiayhteys oli unionin tuotannonalan taantuma, sillä muuten vaarannetaan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan tehokas vaikutus.
57 Valittajien argumentti, jonka mukaan unionin toimielimet eivät tutkineet kysynnän ennakoitavissa ollutta supistumista analysoidessaan syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon välillä vaan määrittäessään vahingon uhkaa, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, perustuu sitä paitsi valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.
58 Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin katsoi valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että unionin toimielinten mainitsemalla seikalla, jonka mukaan unionin tuotannonala olisi alttiina polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin mahdollisesti vahingollisille vaikutuksille, jos markkinaolosuhteet muuttuisivat, voitiin tarvittaessa määrittää haavoittuva tila tulevaisuudessa. Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, että tämä seikka oli tehoton sen päätelmän tekemiseksi, että unionin tuotannonala oli haavoittuvassa tilassa tutkimusajanjakson lopussa.
59 Tämän vuoksi valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa esitettyihin perusteluihin ei liity minkäänlaista oikeudellista virhettä.
60 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste asiassa C‑186/14 P ja toinen valitusperuste asiassa C‑193/14 P on hylättävä.
Toinen valitusperuste ja kolmannen valitusperusteen toinen osa asiassa C‑186/14 P ja kolmas valitusperuste asiassa C‑193/14 P
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
61 ArcelorMittal ym. katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi sekä perusasetuksen 3 artiklan 9 kohtaa että saman asetuksen 6 artiklan 1 kohtaa nojautuessaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevien tietojen ja kyseisen ajanjakson aikana kerättyjen tietojen välisiin ristiriitaisuuksiin. Tällaisten tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevien tietojen käyttäminen vahingon uhan tutkimisen yhteydessä ei niiden mukaan voi olla luotettavaa, koska kyseiset tiedot kuvastavat asianomaisten tuottajien toimintaa polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen. Tällaisia tietoja pitäisi niiden mielestä käyttää vain, jos ne osoittavat, että polkumyyntitullien käyttöönotto oli ilmeisen epäasianmukaista. Näin ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa.
62 Tässä tilanteessa ArcelorMittal ym. väittävät, ettei ole tarpeen määrittää, oliko neuvosto toimivaltainen tarkastelemaan tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja. Niiden mielestä on näet merkityksetöntä, että nämä tiedot vahvistavat komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tutkimusajanjakson tietojen perusteella esittämät ennusteet. Vaikka neuvosto olisi tehnyt virheen päätellessään, että tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevat tiedot vahvistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät, tämä virhe ei näin ollen voi aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamista.
63 Neuvosto väittää, että valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti perusasetuksen 3 artiklan 9 kohtaa, kun se katsoi, että unionin toimielimet olivat tehneet käsiteltävässä asiassa ilmeisen arviointivirheen päätellessään, että vahingon uhka oli olemassa.
64 Neuvosto katsoo tästä, että vaikka vahingon uhan määrittämisen on perustuttava tosiseikkoihin ja odotettavissa olevaan olosuhteiden muutokseen, tämän uhkan tarkastelu kohdistuu väistämättä tulevaisuuteen. Unionin toimielinten ennusteet eivät näin ollen ehkä toteudu, mutta ne eivät tästä huolimatta ole tehneet oikeudellista virhettä toimivaltaansa monitahoisten taloudellisten tilanteiden arvioinnin alalla käyttäessään. Neuvoston mielestä on olennaisen tärkeää myöntää laaja harkintavalta toimivaltaisille viranomaisille, joiden tehtävänä on tehdä monitahoisia arviointeja tulevista tapahtumista kaupallisia suojatoimenpiteitä koskevan politiikan yhteydessä.
65 Neuvoston mukaan perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdassa säädetyn neljän erityistekijän tutkiminen osoitti ”monitahoisen tilanteen” vahingon uhan olemassaolon osalta. Kun otetaan huomioon kyseisen säännöksen täsmällinen muotoilu ja laaja harkintavalta, joka unionin toimielimillä kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla on, viimeksi mainitut voivat käyttää harkintavaltaansa siihen, että ne katsovat tällaiseen ”monitahoiseen tilanteeseen” tukeutuen, että vahingon uhka on olemassa.
66 Neuvosto täsmentää tässä yhteydessä, että asianomaisen tilanteen ”monitahoisuuden” vuoksi tutkimusajanjakson päättyessä unionin toimielimet jatkoivat epätavallisella mutta hyvän hallinnon edellyttämällä tavalla unionin markkinatilanteen seuraamista tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen heinäkuun 2008 ja maaliskuun 2009 välisenä aikana ja kiinnittivät huomionsa olosuhteiden muutokseen ja tärkeimpiin taloudellisiin indikaattoreihin. Tämän seuraamisen ansiosta kyseiset toimielimet eivät erehtyneet markkinoiden kehittymisen osalta.
67 Hubei ei hyväksy ArcelorMittal ym:iden ja neuvoston perusteluja.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
68 Ensiksi on tarkasteltava väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti perusasetuksen 3 artiklan 9 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa, koska se tukeutui valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa ristiriitaisuuksiin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevien ennusteiden ja tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevien tietojen välillä.
69 On muistutettava, että perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan ”menettelyn tultua vireille komissio, toimien yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, aloittaa tutkimuksen [unionissa]. Tämä tutkimus käsittää sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon. Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista. Tutkimusjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tavallisesti oteta huomioon”.
70 Vaikka on totta, että kyseisestä säännöksestä ilmenee, että tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei lähtökohtaisesti oteta huomioon tutkittaessa polkumyyntiä ja vahinkoa, on kuitenkin niin, että koska unionin lainsäätäjä on käyttänyt adverbia ”tavallisesti”, sen aikomuksena ei ole ollut sulkea kokonaan pois tällaista huomioon ottamista.
71 Unionin toimielimillä on näin ollen toimivalta ottaa tietyissä tilanteissa huomioon tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevat tiedot. Tällainen toimivallan antaminen on paremmin oikeutettavissa tutkimuksissa, jotka eivät koske vahingon toteamista vaan vahingon uhan määrittämistä, joka luonteeltaan merkitsee tulevaisuuteen suuntautuvaa analyysiä. Vahingon uhan olemassaolo on vahingon olemassaolon tavoin kuitenkin osoitettava polkumyynnin vastaisen toimenpiteen toteuttamispäivänä. Perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdasta ilmenee lisäksi, että merkittävän vahingon uhan on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin, ja olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.
72 Tässä tilanteessa tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja voidaan käyttää väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevien ennusteiden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi, ja niiden perusteella voidaan ensin mainitussa tapauksessa ottaa käyttöön lopullinen polkumyyntitulli.
73 Sen, että unionin toimielimet turvautuvat näihin tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskeviin tietoihin, on kuitenkin oltava unionin tuomioistuinten valvonnassa.
74 Tästä on muistutettava, että vaikka tämän tuomion 34 ja 35 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tällaisessa valvonnassa on kunnioitettava unionin toimielimillä kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla olevaa laajaa harkintavaltaa, unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ylitä tämän valvonnan rajoja, kun se varmistaa, että todisteilla, joihin kyseiset toimielimet perustavat toteamuksensa, tuetaan niistä tehtyjä päätelmiä.
75 Tästä seuraa, että unionin yleisellä tuomioistuimella oli käsiteltävässä asiassa toimivalta varmistaa, vahvistettiinko tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevilla tiedoilla silloin, kun unionin toimielimet niihin vetosivat, väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esiintyvät ennusteet ja oikeutettiinko niillä näin ollen lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotto.
76 Toiseksi on selvitettävä, tekikö unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen valvoessaan arviointeja, jotka unionin toimielimet tekivät perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdassa luetelluista neljästä tekijästä, jotka on otettava huomioon vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi.
77 Tästä on todettava, että kyseistä valvontaa harjoittaessaan unionin yleinen tuomioistuin tyytyi mitään vääristämättä tarkastelemaan kyseisten toimielinten ensin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja sitten riidanalaisessa asetuksessa hyväksymiä tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia todisteita.
78 Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän perusteella, että tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevilla todisteilla, joihin unionin toimielimet vetosivat, ei voitu tukea päätelmää, jonka mukaan vahingon uhka oli olemassa, ja että neuvosto oli näin ollen tehnyt tätä koskevan ilmeisen arviointivirheen.
79 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen sillä kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla olevan tuomioistuinvalvonnan rajoja kunnioittaen valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa, että neuvosto oli rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 9 kohtaa katsomalla, että vahingon uhka oli olemassa.
80 Tästä seuraa, että toinen valitusperuste ja kolmannen valitusperusteen toinen osa asiassa C‑186/14 P ja kolmas valitusperuste asiassa C‑193/14 P on hylättävä.
81 Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon, valittajien asioissa C-186/14 P ja C‑193/14 P tekemät valitukset on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
82 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa todetaan, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.
83 Mainitun työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
84 Koska ArcelorMittal ym. ja neuvosto ovat hävinneet asian ja koska Hubei on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ArcelorMittal ym. ja neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
85 Koska komissio on niin ikään hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
86 Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Italian tasavalta vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Valitukset asioissa C‑186/14 P ja C‑193/14 P hylätään.
2) ArcelorMittal Tubular Products Ostrava a.s., ArcelorMittal Tubular Products Roman SA, Benteler Deutschland GmbH, Ovako Tube & Ring AB, Rohrwerk Maxhütte GmbH, Dalmine SpA, Silcotub SA, TMK-Artrom SA, Tubos Reunidos SA, Vallourec Oil and Gas France SAS, Vallourec Tubes France SAS, Vallourec Deutschland GmbH, Voestalpine Tubulars GmbH & Co. KG, Železiarne Podbrezová a.s. ja Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio ja Italian tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset