Asia T-95/15

Printeos, SA ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tuoteluetteloon sisältyvien vakiokirjekuorten ja painettujen erikoiskirjekuorten eurooppalaiset markkinat – Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan – Myyntihintojen koordinointi ja asiakaskunnan jakaminen – Sovintomenettely – Sakot – Perusmäärä – Poikkeuksellinen mukauttaminen – Kokonaisliikevaihdon perusteella laskettava 10 prosentin yläraja – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 13.12.2016

1.      Toimielinten säädökset, päätökset tai muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perustelujen puuttumisen korjaaminen oikeudenkäynnin aikana ei ole sallittua

(SEUT 296 artikla)

2.      Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Sovintomenettely – Primaarioikeudesta ja johdetusta oikeudesta johtuvien periaatteiden soveltaminen – Suppean perustelun mahdollisuutta ei ole

(SEUT 101, SEUT 261, SEUT 263 ja SEUT 296 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta ja komission tiedonannon 2008/C 167/01 41 kohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission mahdollisuus poiketa sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista – Sitäkin tiukemmat perusteluvaatimukset

(Komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 44–46 ja 54 kohta)

2.      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvia periaatteita, luettuna yhtäältä yhdessä SEUT 263 artiklan kanssa ja toisaalta SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan kanssa, sellaisina kuin näistä vaatimuksista muistutetaan sovintomenettelytiedonannon 41 kohdassa – sovelletaan tarpeellisin muutoksin SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun komission velvollisuuteen perustella sakkojen määräämisestä tehty päätös, jolla se päättää sovintomenettelyn, jossa kyseessä olevan yrityksen on määrä hyväksyä vain ehdotettu sakon enimmäismäärä. Edellä mainitut primaari- ja sekundaarioikeuden säännökset huomioon ottaen unionin tuomioistuin on korostanut sitä erityistä merkitystä, joka on komission velvollisuudella perustella päätöksensä sakkojen määräämisestä kilpailualalla ja erityisesti selittää sakkojen määrän määrittämiseksi huomioon otettujen eri seikkojen painotus ja arviointi sekä unionin tuomioistuinten velvollisuudella tarkistaa viran puolesta tällaisten perustelujen olemassaolo.

(ks. 47 kohta)

3.      Kun komissio on päättänyt poiketa yleisistä menetelmistä, jotka esitetään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa, joilla se on rajoittanut itse oman harkintavaltansa käyttöä sakkojen määrän vahvistamisessa, tukeutumalla näiden suuntaviivojen 37 kohtaan, näitä perusteluvaatimuksia on noudatettava sitäkin suuremmalla syyllä. Tältä osin suuntaviivat ovat käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio ei voi poiketa yksittäistapauksissa antamatta sellaisia perusteluja, jotka ovat sopusoinnussa erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Näiden perustelujen on oltava sitäkin täsmällisemmät, koska suuntaviivojen 37 kohdassa vain viitataan epämääräisesti kuhunkin asiaan liittyviin erityispiirteisiin ja niissä jätetään siten komissiolle laaja harkintavalta tehdä kyseisten yritysten sakon perusmääriin poikkeuksellinen mukautus. Tällaisessa tapauksessa on erityisen tärkeää, että komissio noudattaa hallinnollisissa menettelyissä unionin oikeusjärjestyksessä annettuja takeita, joihin perusteluvelvollisuus kuuluu.

Tästä johtuu, että kun komissio vahvistaa kyseessä oleville yrityksille sovittelumenettelyssä määrätyt sakot tukeutumalla suuntaviivojen 37 kohtaan, sillä on velvollisuus selittää riittävän selkeästi ja täsmällisesti tapa, jolla se aikoo käyttää harkintavaltaansa, mukaan lukien ne eri tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka se tätä varten ottaa huomioon. Kun otetaan erityisesti huomioon sen velvollisuus kunnioittaa sakkojen määrän määrittelyssä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, tämä perusteluvelvollisuus sisältää kaikki keskeiset tekijät, jotka vaaditaan sen arvioimiseksi, ovatko kyseessä olevat yritykset, joiden sakkojen perusmäärää on mukautettu, toisiinsa verrattavissa tilanteissa vai eivät, onko mainittuja tilanteita käsitelty samalla vai eri tavalla ja onko mainittujen tilanteiden mahdollinen samanlainen tai erilainen kohtelu objektiivisesti perusteltua.

Samoin komissio laiminlyö perusteluvelvollisuutensa, ellei se mainitse syitä, joiden vuoksi se soveltaa erilaisia alennusprosentteja kyseessä oleviin yrityksiin, erityisesti silloin, kun mukautetut perusmäärät edustavat huomattavan erilaisia poikkeamia suhteessa kunkin mainitun yrityksen kokonaisliikevaihtoon, eikä tätä vaihtelua voida selittää ainoastaan sillä, että komission tarkoituksena on alentaa kaikkia perusmääriä prosenttiosuuteen, joka alittaa kokonaisliikevaihdon perusteella laskettavan mainitun 10 prosentin ylärajan.

(ks. 48, 49 ja 52 kohta)