UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
18 päivänä syyskuuta 2015
Asia T‑653/13 P
Kari Wahlström
vastaan
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2010 arviointikierros – Arvioijan kanssa käytävä vuosittainen keskustelu – Tavoitteiden vahvistaminen
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 9.10.2013 antaman tuomion Wahlström v. Frontex (F-116/12, Kok. H., EU:F:2013:143) kumoamista.
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 9.10.2013 antama tuomio Wahlström v. Frontex (F-116/12, Kok. H., EU:F:2013:143) kumotaan siltä osin kuin virkamiestuomioistuin hylkäsi ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen kanneperusteen toisen ja kolmannen osan ja vahingonkorvausvaatimuksen. Valitus hylätään muilta osin. Kari Wahlströmistä vuodelle 2010 laadittu arviointikertomus kumotaan. Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) velvoitetaan maksamaan Wahlströmille 2 000 euron suuruinen korvaus. Frontex velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä valituksen käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa että asian käsittelystä virkamiestuomioistuimessa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Kertomus, johon liittyy menettelyvirhe – Seuraukset
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Arvioijan ja arvioidun virkamiehen välistä keskustelua koskevan velvollisuuden laiminlyönti – Olennainen virhe
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Velvollisuus vahvistaa saavutettavat tavoitteet – Kertomuksen kumoaminen tavoitteiden vahvistamatta jättämisen perusteella
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen suorittama valvonta virkamiestuomioistuimen suorittamasta tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta – Hyväksyminen
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)
5. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Arvioijille ja toimihenkilöille tarkoitetut henkilöstön arviointimenettelyjä koskevat ohjeet – Oikeusvaikutukset
6. Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomus – Laatiminen – Tavoitteiden virallinen vahvistaminen asemapaikan muuttuessa – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
7. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kanteen kohteena olevan toimen kumoaminen, jolla ei varmisteta asianmukaista korvausta henkisestä kärsimyksestä – Työskentelynsä lopettaneesta toimihenkilöstä laadittu arviointikertomus, johon liittyy säännönvastaisuuksia
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 21 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 29.10.1980, van Landewyck ym. v. komissio (209/78–215/78 ja 218/78, EU:C:1980:248, 47 kohta) ja tuomio 21.3.1990, Belgia v. komissio (C‑142/87, Kok., EU:C:1990:125, 48 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 23.4.2002, Campolargo v. komissio (T‑372/00, Kok. H., EU:T:2002:103, 39 kohta)
2. Asianmukainen keskustelu on välttämätön arviointimenettelyn aikana, koska se on sen keskeinen tekijä ja edellyttää arvioidun työntekijän ja arvioijan välistä suoraa kontaktia, joka yksin on omiaan edesauttamaan suoraa ja syvällistä keskustelua, jonka avulla asianomaiset voivat yhtäältä mitata tarkasti mahdollisten erimielisyyksiensä luonnetta, syitä ja ulottuvuutta ja toisaalta ymmärtää toisiaan paremmin. Ilman arvioijan ja arvioidun työntekijän välistä suoraa keskustelua arviointi ei voi täysin täyttää tehtäväänsä henkilöstön hallinnoinnin työkaluna ja asianomaisen ammatillisen kehittymisen apuvälineenä.
Näissä olosuhteissa toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös, joka on tehty ennen arviointikertomuksen antamista, ei voi tehdä tarpeettomaksi arviointimenettelyssä toimihenkilön ja hänen arvioijansa välillä käytävää keskustelua, jonka avulla asianomaiset voivat yhtäältä mitata tarkasti mahdollisten erimielisyyksiensä luonnetta, syitä ja ulottuvuutta ja toisaalta ymmärtää toisiaan paremmin.
Koska arviointikertomus perustuu subjektiivisiin arvoarvostelmiin, jotka ovat siis luonteeltaan muutettavissa olevia, on katsottava, että jos toimihenkilöä olisi kuultu keskustelun yhteydessä ennen kyseisen kertomuksen laatimista, hän olisi voinut esittää kantansa ja siten kenties saada muutoksia kyseisessä kertomuksessa esitettyihin arviointeihin. Näin ollen toimihenkilön ja hänen arvioijansa välisen vuosittaisen keskustelun pitämättä jättäminen arviointimenettelyn yhteydessä on olennainen virhe.
(ks. 25–28 ja 34 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 30.9.2004, Ferrer de Moncada v. komissio (T‑16/03, Kok. H., EU:T:2004:283, 40 kohta) ja tuomio 25.10.2007, Lo Giudice v. komissio (T‑27/05, Kok. H., EU:T:2007:321, 48 ja 49 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 53 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 13.10.2008, Neophytou v. komissio (T‑43/07 P, Kok. H., EU:T:2008:432, 71 kohta)
5. Vaikka arvioijille ja toimihenkilöille tarkoitettuja henkilöstön arviointimenettelyjä koskevia ohjeita ei voitaisikaan pitää oikeussääntöinä, joita hallinto on joka tapauksessa velvollinen noudattamaan, niissä vahvistetaan kuitenkin käytännesääntöjä, joissa on ohjeita noudatettavasta käytännöstä ja joista hallinto voi poiketa yksittäistapauksissa vain sellaisin perustein, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Kun kyseessä oleva toimielin antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä voi poiketa näistä säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta. Näin ollen ei voi olla poissuljettua, että tietyillä edellytyksillä ja niiden sisällön mukaisesti tällaisilla yleisesti sovellettavilla käytännesäännöillä voi olla oikeusvaikutuksia.
(ks. 61 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio (C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Kok., EU:C:2005:408, 209–211 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 9.7.1997, Monaco v. parlamentti (T‑92/96, Kok. H., Kok. H., EU:T:1997:105, 46 kohta)
6. Koska vahvistetut tavoitteet ovat olennainen vertailukohta toimihenkilön suorituksia arvioitaessa ja arviointikertomusta laadittaessa, asianomaisen tavoitteiden virallista vahvistamista koskevan velvollisuuden poistaminen asemapaikan siirron yhteydessä hänen arvioijansa kanssa käydyssä keskustelussa johtaisi siihen, että toimihenkilöitä kohdellaan tavoitteiden vahvistamisen osalta eri tavoin sen mukaan, minä päivänä heidän asemapaikkansa vaihtui.
”Tavoitteiden virallinen vahvistaminen” käsittää tavoitteiden vahvistamisen arvioijan kanssa käydyn keskustelun yhteydessä. Muussa tapauksessa tämä johtaisi siihen, että toimihenkilöitä kohdellaan tavoitteiden vahvistamisen osalta eri tavoin sen mukaan, minä päivänä heidän asemapaikkansa vaihtui, sillä vuoden alussa asemapaikkansa vaihtavalle toimihenkilölle voitaisiin osoittaa uusia tavoitteita arvioijan kanssa käydyssä vuosittaisessa keskustelussa, toisin kuin vertailuvuoden kuluessa uuteen asemapaikkaan siirretylle toimihenkilölle, jonka kanssa ei ole käyty tällaista keskustelua.
(ks. 62 ja 66 kohta)
7. Kun vahingonkorvausvaatimus perustuu kumotun toimen lainvastaisuuteen, unionin yleisen tuomioistuimen toteama kumoaminen on itsessään asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, joka kantajalle on voinut aiheutua.
Kuitenkin silloin kun toimen kumoamisella ei ole lainkaan tehokasta vaikutusta, se ei voi itsessään olla asianmukainen ja riittävä korvaus kaikesta kumotusta toimesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Näin on silloin, kun arviointikertomuksen kumoamisesta annetun tuomion täytäntöönpanon yhteydessä on mahdotonta taannehtivasti osoittaa työskentelynsä lopettaneelle toimihenkilölle tavoitteita ja järjestää virallinen keskustelu tällaisista tavoitteista. Hänen suorituksiaan ei myöskään voida arvioida uudelleen uudessa arviointikertomuksessa alun perin vahvistettujen tavoitteiden perusteella. Siten jää jäljelle epäilys siitä, mihin suorituksiin asianomainen henkilö olisi kyennyt, jos alun perin olisi vahvistettu tavoitteita. Juuri tämä epäilys muodostaa vahingon.
Näin ollen arviointikertomuksen kumoaminen ei sellaisenaan merkitse asianmukaista ja riittävää korvausta.
(ks. 82–85 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 28.2.2008, Neirinck v. komissio (C‑17/07 P, Kok. H., EU:C:2008:134, 98 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 11.9.2002, Willeme v. komissio (T‑89/01, Kok. H., EU:T:2002:212, 97 kohta) ja tuomio 30.9.2009, Skareby v. komissio (T‑193/08 P, Kok. H., EU:T:2009:377, 99 kohta)