YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
9 päivänä heinäkuuta 1997(1)
[234sMaatalous Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely
Lampaiden muuttuva teuraspalkkio Clawback-maksun palauttamisen
edellytykset Oikeusvarmuuden periaate Luottamuksensuojan periaate
Suhteellisuusperiaate[s
Asiassa T-455/93,
Hedley Lomas (Ireland) Ltd, Irlannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Dublin,
Sharpbond Trading Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Stratford-on-Avon (Yhdistynyt kuningaskunta),
J. & S. A. Wood (Livestock Exports) Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Redditch (Yhdistynyt kuningaskunta),
J. & S. A. Wood, kotipaikka Redditch,
Lesley Dorothy Joan Mills, kotipaikka Framlingham (Yhdistynyt kuningaskunta),
Live Sheep Traders Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Framlingham,
Livestock Sales Transport Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Framlingham,
Peter Ziokowski, kotipaikka Folkestone (Yhdistynyt kuningaskunta),
Brigstock Frams Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Lontoo,
K. A. & S. B. M. Feakins, kotipaikka Llancloudy (Yhdistynyt kuningaskunta), ja
Deaconvale Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Gloucester (Yhdistynyt kuningaskunta),
edustajanaan solicitor A. M. Burstow:n, Cradley, valtuuttamana barrister Conor
Quigley, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Jean-Marie Bauler, 42 Grand-rue,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Thomas van Rijn ja Christopher Docksey, avustajanaan barrister Philippa Watson,
Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
vastaajana,
jota tukee
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään
Treasury Solicitor's Departmentin virkamies J. E. Collins, avustajanaan Gerald
Barling, QC, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa
Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,
väliintulijana,
jossa kantajat vaativat lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamista
koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80
kumoamisesta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1633/84 muuttamisesta sekä
takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä yhteisön tuomioistuimen yhdistetyissä
tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman tuomion vuoksi 13 päivänä heinäkuuta
1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1922/92 (EYVL L 195, s. 10) 2
artiklan kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit P. Lindh
ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.11.1996 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
- Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön
27.6.1980 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1837/80 (EYVL L 183, s. 1;
jäljempänä asetus N:o 1837/80).
- Tämän asetuksen 9 artiklan perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1984
annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 871/84 (EYVL L 90, s. 35), Yhdistynyt
kuningaskunta sai luvan myöntää lampaiden muuttuvaa teuraspalkkiota.
- Jotta tämän palkkion maksaminen ei rajoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa eikä
vääristäisi eri alueiden kasvattajien välistä kilpailua, 9 artiklan 3 kohdassa säädetään
toimenpiteistä, joita sovelletaan silloin kun tuotteista on maksettu palkkioita ja joilla
peritään palkkiota vastaava summa (summa tunnettu yleisesti nimellä clawback,
jäljempänä clawback-maksu), kun näitä tuotteita viedään Yhdistyneestä
kuningaskunnasta.
- Lampaiden muuttuvan teuraspalkkion soveltamista koskevista yksityiskohtaisista
säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta 8 päivänä kesäkuuta
1984 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1633/84 (EYVL L 154, s. 27;
jäljempänä asetus N:o 1633/94) vahvistettiin clawback-maksun laskemisen ja
perimisen yksityiskohtaiset säännöt.
- Asetuksen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:
"1. Komissio vahvistaa viikottain Yhdistyneen kuningaskunnan osalta perittävän
summan asetuksen (ETY) N:o 1837/80 1 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitettuja
tuotteita vietäessä alueelta viisi, kun palkkio myönnetään, saman asetuksen 9
artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä summa vastaa 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti
vahvistettua palkkion määrää sen viikon osalta, jonka aikana kyseiset tuotteet
viedään.
2. Asetuksen (ETY) N:o 1837/80 1 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitettuja
tuotteita vietäessä alueelta viisi on annettava vakuus. Yhdistyneen kuningaskunnan
on vahvistettava riittävä vakuus siten, että se kattaa 1 kohdan mukaisesti
aiheutuneen summan ja on vähintään yhtä suuri kuin palkkion ennakko vientiä
edeltävänä viikkona. Vakuus on vapautettava välittömästi, kun 1 kohdassa
tarkoitettu summa on maksettu."
- Lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 25 päivänä syyskuuta
1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3013/89 (EYVL L 289, s. 1;
jäljempänä asetus N:o 3013/89), jota on sovellettu 1.1.1990 lukien, on kumottu
asetus N:o 1837/80 ja otettu käyttöön uusi yhteinen markkinajärjestely. Tällä
asetuksella luotiin yhteismarkkinat, mutta siinä oli joitakin siirtymäsäännöksiä.
Näihin kuului muun muassa Yhdistyneelle kuningaskunnalle annettu lupa myöntää
muuttuvia teuraspalkkioita markkinointivuoden 1992 loppuun asti. Asetuksen N:o
1837/80 9 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin se oli muutettuna, korvattiin
asiasisällöltään samanlaisella asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdalla. Jos
palkkiota oli maksettu, summa piti periä takaisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta
viedyn lihan osalta.
- Luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle lopettaa lampaiden muuttuvan
teuraspalkkion myöntäminen Isossa-Britanniassa ja asetuksesta N:o 1633/84
poikkeamisesta 7 päivänä marraskuuta 1991 annetulla komission asetuksella (ETY)
N:o 3246/91 (EYVL L 307, s. 16) oli jo aikaisemmin tehty mahdolliseksi palkkion
lakkauttaminen markkinointivuoden 1992 alusta lukien.
- Vuonna 1990 yhteisöjen tuomioistuimelle esitettiin ennakkoratkaisukysymyksiä
asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätevyydestä.
- Yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90, Lomas ym., 10.3.1992 antamassaan
tuomiossa (Kok. 1992, s. I-1781; jäljempänä asia Lomas) yhteisöjen tuomioistuin
ratkaisi kysymykset seuraavasti:
"1. Lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion soveltamista koskevista
yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 2661/80 kumoamisesta
8 päivänä kesäkuuta 1984 annettu komission asetus (ETY) N:o 1633/84 on
pätemätön, sillä siinä säädetään clawback-maksusta, joka ei yleensä täysin
vastaa todellisuudessa myönnettyä teuraspalkkiota, joten komissio on
ylittänyt sille lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä
27 päivänä kesäkuuta 1980 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1837/80 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn toimivallan, sellaisena kuin asetus
on muutettuna 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetulla neuvoston asetuksella
(ETY) N:o 871/84. Asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 2 kohta on
näin ollen myös pätemätön, koska siinä säädetään sellaisen riittävän
vakuuden vahvistamisesta, joka kattaa 4 artiklan 1 kohdan mukaan
maksettavan summan.
2. Asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen
ei voida vedota tämän tuomion antamista aikaisemmalta ajalta, lukuun
ottamatta niitä elinkeinonharjoittajia tai näiden oikeudenomistajia, jotka
ovat ennen tätä päivämäärää panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet
vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Yhdistyneen kuningaskunnan on yhteisön oikeuden mukaan vaadittava
clawback-maksun alaisten lampaiden tai lampaanlihan maastavientiä
koskevien asiakirjojen esittämistä, ja määrättävä tehokkaita seuraamuksia
elinkeinonharjoittajille, jotka antavat vääriä tietoja tällaisissa asiakirjoissa."
- Komissio antoi tämän jälkeen 13.7.1992 asetuksen (ETY) N:o 1922/92 asetuksen
N:o 1633/84 muuttamisesta sekä takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä
yhteisön tuomioistuimen yhdistetyissä tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman
tuomion vuoksi (EYVL L 195, s. 10; jäljempänä asetus N:o 1922/92 tai
riidanalainen asetus).
- Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa korvataan asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan
1 kohta seuraavalla säännöksellä:
"1. Yhdistyneen kuningaskunnan osalta asetuksen (ETY) N:o 3013/89 1 artiklan
a ja c kohdassa tarkoitettuja tuotteita maastavietäessä saman asetuksen 24 artiklan
5 kohdan mukaisesti takaisinperittävä summa vastaa tämän asetuksen 3 artiklan 1
kohdan mukaisesti vahvistetun ja edellä tarkoitetun takaisinperinnän alaisia
tuotteita varten tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruutta.
Tukkukauppiaan pyynnöstä takaisinperittävä summa vahvistetaan tuotteiden
vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle viikolle vahvistettujen palkkioiden
keskiarvoa vastaavaksi summaksi.
Tukkukauppiaiden on ilmoitettava 28 päivän kuluessa Yhdistyneen kuningaskunnan
toimivaltaisten viranomaisten tiedonannosta, minkä vaihtoehdon mukaisesti nämä
aikovat menetellä. Valittua vaihtoehtoa sovelletaan koko takaisinperintään, jonka
alainen tukkukauppias on.
Ensimmäisen vaihtoehdon osalta tukkukauppiaan on esitettävä samanaikaisesti
Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävät todisteet edellä
tarkoitetun takaisinperinnän alaisia tuotteita varten tosiasiallisesti myönnetyn
palkkion suuruudesta. Mainitut viranomaiset voivat pidentää todisteen esittämiselle
asetettua määräaikaa 60 päivällä.
Toisen vaihtoehdon osalta Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten
viranomaisten on ilmoitettava tukkukauppiaille toisen alakohdan mukaisesti laskettu
takaisinperittävä summa.
Jos valittua vaihtoehtoa ei ilmoiteta 28 päivän kuluessa tai jos ensimmäisen
vaihtoehdon osalta todisteita ei esitetä 60 päivän lisämääräajassa, vakuus
menetetään kokonaan."
- Nyt käsiteltävässä asiassa riitautettu 2 artikla (jäljempänä riidanalainen artikla)
kuuluu seuraavasti:
"1. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on korvattava asiaa koskevassa
kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä määräajassa ja siinä säädettyä menettelyä
noudattaen takaisinperityn summan ja asetuksen (ETY) N:o 1633/84 3 artiklan 1
kohdan mukaisesti vahvistetun, samojen tuotteiden osalta tosiasiallisesti saadun
palkkiosumman välinen erotus tukkukauppiaille tai näiden edustajille, jotka olivat
ennen yhteisön tuomioistuimen 10 päivänä maaliskuuta 1992 yhdistetyissä
tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 tekemää päätöstä aloittaneet menettelyn tai
jättäneet vastaavan valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännösten
mukaisesti mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua takaisinperittävän
summan laskutapaa vastaan.
Tukkukauppiaan pyynnöstä korvaus voi myös koskea tosiasiallisesti maksetun
takaisinperittävän summan ja tuotteiden vientiviikolle ja kolmelle sitä edeltävälle
viikolle vahvistettujen palkkioiden summien keskiarvon erotusta.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on annettava 30 päivään
marraskuuta 1992 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille
viranomaisille tiedoksi:
päivämäärä, josta alkaen hakemus tehdään,
tästä päivästä 10 päivään maaliskuuta 1992 maksettu takaisinperittävä
summa ja
jollei hakemusta ole jätetty 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, edellä
tarkoitetun takaisinperinnän alaisten tuotteiden osalta tosiasiallisesti saadun
palkkion suuruus,
ja esitettävä Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille riittävät
todisteet, jotka tukevat edellä tarkoitettuja tietoja.
3. Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten on annettava
komissiolle tiedoksi 31 päivään joulukuuta 1992 mennessä 1 kohdan mukaisesti
esitettyjen korvaushakemusten lukumäärä ja toimitettava kunkin tapauksen osalta
kyseistä ajanjaksoa ja haetun korvauksen suuruutta koskevat yksityiskohtaiset
tiedot."
- Nyt käsiteltävänä olevan asian kantajat vievät lampaanlihaa ja erityisesti elävää
karjaa Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Ne maksoivat vuosina 19801992 joitakin
summia Intervention Board for Agricultural Produce:lle (maataloustuotteiden
interventioelin, jäljempänä interventioelin), joka on Yhdistyneessä
kuningaskunnassa toimivaltainen viranomainen muuttuvien teuraspalkkioiden
järjestelmän osalta. Maksut suoritettiin niiden laskujen perusteella, joissainterventioelin oli laskenut clawback-maksun, joka perustui kantajien esittämiin
tulli-ilmoituksiin, joissa mainittiin maasta vietyjen lampaiden määrä ja laatu. Asiassa
Lomas annetun tuomion vuoksi kantajat eivät maksaneet laskuja, jotka olivat
10.3.1992 vielä interventioelimen käsiteltävinä. Kantajat olivat jo ennen kyseisen
tuomion antamista 10.3.1992 nostaneet kanteen, jossa ne vaativat asetuksen N:o
1633/84 4 artiklan nojalla maksettujen summien palauttamista.
- Vuonna 1994 yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla uusia ennakkoratkaisukysymyksiä
asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan pätevyydestä ja tulkinnasta, sellaisena
kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1922/92.
- Yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi kysymykset yhdistetyissä asioissa C-212/94, FMC
ym., 8.2.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-389; jäljempänä asia FMC)
seuraavasti:
"1) Kysymysten tarkastelun perusteella ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja,
jotka saattaisivat vaikuttaa lampaiden muuttuvan teuraspalkkion
soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY)
N:o 2661/80 kumoamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1984 annetun komission
asetuksen (ETY) N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdan pätevyyteen, sellaisena
kuin tämä artikla on muutettuna lampaiden muuttuvan teurastuspalkkion
soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (ETY)
N:o 2661/80 kumoamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1633/84
muuttamisesta sekä takaisinperinnän korvaamisen edellytyksistä yhteisön
tuomioistuimen yhdistetyissä tapauksissa C-38/90 ja C-151/90 antaman
tuomion vuoksi 13 päivänä heinäkuuta 1992 annetun komission asetuksen
(ETY) N:o 1922/92 1 artiklalla, tai asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan
pätevyyteen.
2) Edellä mainitun asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdassa, sellaisena
kuin tämä artikla on muutettuna edellä mainitun asetuksen N:o 1922/92
1 artiklalla, ja asetuksen N:o 1922/92 2 artiklassa tarkoitettujen todisteiden
vaatimisen on katsottava tarkoittavan sitä, että kauppiaiden on pystyttävä
todistamaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten
hyväksymällä tavalla kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja asetuksessa
N:o 1922/92 asetetussa määräajassa takaisinperinnän alaisista tuotteista
tosiasiallisesti myönnetyn palkkion suuruus, sillä edellytyksellä, että
sovellettavat kansalliset säännökset eivät vaikuta yhteisön oikeuden
soveltamisalaan ja tehokkuuteen.
3) Ennen 10.3.1992 perusteettomasti takaisin perittyjen summien korvaamista
koskevien hakemusten osalta yhdistetyissä asioissa C-38/90 ja C-151/90,
Lomas ym., annetun tuomion 30 kohtaa on tulkittava siten, että siinä
toimijoille tai heidän oikeudenomistajilleen, jotka ovat ennen tätä
ajankohtaa panneet vireille oikeudenkäynnin tai tehneet vastaavan
valituksen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, annetaan
mahdollisuus vedota edellä mainitun asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan
1 ja 2 kohdan pätemättömyyteen asetuksen voimaantulosta lähtien, jollei
kansallisessa lainsäädännössä yhteisön oikeudessa asetetuin rajoituksin
mahdollisesti säädetä sellaisten säännösten soveltamisesta, joilla rajoitetaan
sitä hakemuksen esittämistä edeltävää aikaa, jolta perusteettomasti maksettu
summa voidaan saada korvatuksi.
4) Sellaisten kysymysten osalta, joista ei ole säädetty edellä mainitun asetuksen
N:o 1922/92 2 artiklassa, kansallisten tuomioistuinten, joiden ratkaistavaksi
on saatettu perusteettomasti takaisin perityn summan korvaamista koskeva
hakemus, on sovellettava kansallista oikeutta, mutta kuitenkin niin, etteivät
yksityiskohtaiset säännöt saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat
samanlaisia jäsenvaltion sisäisiä menettelyjä, eivätkä ne saa olla sellaisia,
että yhteisön säännöstön täytäntöönpano tai yhteisön oikeudessa
vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai
suhteettoman vaikeaa."
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- Nyt käsiteltävänä oleva kanne rekisteröitiin yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamossa
11.9.1992 asiaksi C-356/92 ja kirjallinen käsittely pidettiin yhteisöjen
tuomioistuimessa. Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamossa rekisteröitiin kaksi muuta
kannetta 11.9.1992 asioiksi C-355/92 ja C-357/92. Neljäs kanne rekisteröitiin
24.9.1992 asiaksi C-370/92.
- Nämä neljä asiaa yhdistettiin oikeudenkäyntiä ja tuomion antamista varten
3.11.1992 annetulla määräyksellä.
- Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 18.3.1993 antamallaan määräyksellä
Yhdistyneen kuningaskunnan väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.
- Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta
tehdyn päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä
kesäkuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L
144, s. 21) tuli voimaan 1.8.1993, ja sen vuoksi yhdistetyt asiat siirrettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäviksi yhteisöjen tuomioistuimen
27.9.1993 antamalla määräyksellä. Ne rekisteröitiin ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjaamossa asioiksi T-455/93, T-454/93, T-456/93 ja T-457/93.
- Asioiden T-455/93, T-456/93 ja T-457/93 kantajat pyysivät 6.6.1994 päivätyllä
kirjeellä, että oikeudenkäyntiä lykättäisiin, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on
antanut tuomion ennakkoratkaisuasiassa C-212/94 (asia FMC). Näiden neljän asian
oikeudenkäyntiä lykättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 25.10.1994
antamalla määräyksellä.
- Asiassa FMC annetun tuomion julistamisen jälkeen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin pyysi 8.2.1996 päivätyllä kirjeellä asianosaisia esittämään
huomautuksensa oikeudenkäynnin jatkamisesta.
- Komissio esitti 24.4.1996 huomautuksensa, joissa se väitti, ettei kantajilla ollut
intressiä jatkaa oikeudenkäyntiä, koska niiden perustelut oli jo tutkittu asiassa FMC
annetussa tuomiossa. Kantajat korostivat 3.5. ja 17.5.1996 päivätyissä nyt
käsiteltävänä olevaa asiaa koskevissa kirjeissä, että niiden tilanne oli erilainen kuin
asiassa FMC, koska ne veivät maasta eläviä lampaita ja koska asia FMC koski
ainoastaan lampaanlihan viejien intressiä.
- Asioiden T-454/93, T-456/93 ja T-457/93 kantajat ovat ilmoittaneet ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle 4.9., 8.7. ja 27.8.1996 päivätyillä kirjeillä aikovansa
peruuttaa kanteensa. Nämä asiat poistettiin rekisteristä neljännen jaoston
puheenjohtajan 2.10.1996 antamalla määräyksellä.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti kuitenkin esittää komissiolle joitakin
kysymyksiä, joihin tämä vastasi 30.8.1996. Osapuolten lausumat kuultiin 21.11.1996
pidetyssä istunnossa.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- ottaa asian tutkittavaksi
- kumoaa asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan
- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää
kanteen.
Oikeudelliset seikat
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vastaaja ja väliintulija eivät ole kiistäneet sitä,
että riidanalainen artikla koskee kantajia EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan
neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan ja erikseen, mikä on muutenkin
selvää. Kanne on siis otettava tutkittavaksi.
Asetuksen N:o 1922/92 2 artiklan pätemättömyyttä elävän karjan osalta koskevan
kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantajat ovat edellä 22 kohdassa tarkoitetuissa kirjeissä ja vielä tarkemmin
suullisessa käsittelyssä pyrkineet tekemään eron elävän karjan kaupan ja
lampaanlihan kaupan välille sekä väittäneet, että asiassa FMC annettu tuomio koski
ainoastaan lampaanlihan kauppaa. Kantajat väittävät, että vaikka tässä tuomiossa
todettiin, että riidanalainen artikla on pätevä, tuomio koski ainoastaan
lampaanlihan kauppaa, koska sovellettavien säännösten mukaan tuotteet oli pitänyt
viedä maasta 21 päivän määräajassa siitä, kun elinkeinonharjoittaja, eli normaalisti
kasvattaja, oli saanut palkkion. Tällaisissa tapauksissa clawback-maksun laskeminen
neljän viikon aikana keskimäärin maksetun palkkion perusteella johti varsin
todennäköisesti todellisuudessa maksettujen palkkioiden määrää lähellä olevaan
tulokseen. Sitävastoin elävän karjan kaupassa lampaat on pantava karanteeniin 30
päiväksi ennen maastavientiä, jolloin karanteenin alkamispäivä on kantajien
mukaan maastavientipäivä 21 päivän sääntöä laskettaessa, mutta clawback-maksu
lasketaan todellisen maastavientipäivän mukaan, joten sen määrä eroaa
huomattavasti todellisuudessa maksettujen palkkioiden määrästä. Lisäksi koska
lampaat lihovat vielä karanteenissa ollessaan, clawback-maksu lasketaan
suuremmasta painosta kuin mistä palkkio oli laskettu. Suullisessa käsittelyssä
kantajat pyysivät saada esittää asiantuntijakertomuksen, jonka ne olivat tästä
aiheesta teettäneet.
- Sekä komissio että Yhdistynyt kuningaskunta vastustivat asiantuntijakertomuksen
esittämistä kirjallisen käsittelyn jo päätyttyä, koska niillä ei ollut ollut mahdollisuutta
tutustua kertomukseen ennen istuntoa. Joka tapauksessa ne väittävät, että tämä
kanneperuste ei koske samaa asiaa kuin alkuperäisessä kanteessa määritelty
kanteen kohde, jolloin se on jätettävä tutkimatta yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdassa, jota voitiin
soveltaa oikeudenkäynnin alkaessa ja jonka sanamuoto vastaa yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohtaa,
määrätään, että kannekirjelmässä on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin
kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Yhteisöjen tuomioistuimen
työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdassa, jonka sanamuoto vastaa yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohtaa,
kielletään asian käsittelyn kuluessa vetoamasta uuteen perusteeseen, ellei se
perustu oikeudenkäynnin aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudelliseen
perusteeseen.
- Koska muuttuvaa teuraspalkkiota koskevan järjestelmän täytäntöönpanoa koskevia
säännöksiä voitiin kyseisenä aikana soveltaa sekä elävän karjan kauppaan että
lampaanlihan kauppaan, kantajat tunsivat väistämättä alusta alkaen elävän karjan
kauppaa harjoittavien elinkeinonharjoittajien erityisen tilanteen, ja olisivat voineet
vedota siihen kannekirjelmässä jonkin toisen kanneperusteen tueksi. Asiassa FMC
annettu tuomio ei ole sellainen uusi oikeudellinen peruste tai tosiseikka, jonka
perusteella kantajat voisivat vedota edellä mainittuun 48 artiklan 2 kohtaan
sisältyvästä pääsäännöstä olevaan poikkeukseen. Koska tätä kanneperustetta ei
voida tutkia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo istunnossa kieltäytynyt
hyväksymästä todisteeksi asiantuntijalausuntoa, jonka kantajat halusivat esittää.
- Kantajien kansallisessa tuomioistuimessa vireille panema oikeudenkäynti on
edelleen vireillä, joten tämän lisäperusteen tutkimatta jättäminen ei estä näitä
vetoamasta siihen kansallisessa oikeudenkäynnissä. Kansallisella tuomioistuimella
on toimivalta todeta, antavatko kantajien olosuhteet näille oikeuden toisenlaiseen
ratkaisuun kuin mihin asiassa FMC päädyttiin, ja jos kansallinen tuomioistuin
katsoo sen tarpeelliseksi, se voi saattaa yhteisön oikeuteen liittyvät kysymykset
yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäviksi EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan
nojalla.
- Kantajat vetoavat lisäksi kahteen muuhun perusteeseen kumoamiskanteensa tueksi:
oikeusvarmuuden periaatteen ja luottamuksen suojan periaatteen loukkaamiseen
sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeusvarmuuden periaatteen ja
luottamuksen suojan periaatteen loukkaamista
Kantajien väitteet ja niiden perustelut
- Ensimmäinen näistä kanneperusteista jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa
perustuu viranomaisten aiheettomasti perimien maksujen palauttamista koskevaan
Englannin oikeuteen. Toinen osa koskee riidanalaisessa artiklassa säädettyjä
palauttamisen edellytyksiä.
- Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu aiheettomasti perittyjen
maksujen palauttamista koskevaan Englannin oikeuteen
- Kantajat väittävät, että riidanalaisella artiklalla loukataan oikeusvarmuuden
periaatetta ja luottamuksen suojan periaatetta, koska silloin, kun kantajat panivat
oikeudenkäynnit vireille, ne saattoivat Englannin oikeuden periaatteiden mukaan
perustellusti odottaa saavansa palautetuksi summat, jotka niiden oli pitänyt maksaa.
Kantajat esittävät, että ne ovat saattaneet High Courtin käsiteltäväksi clawback-maksujen palautusvaatimukset jo ennen asiassa Lomas annettua tuomiota. Näissäoikeudenkäynneissä kantajat korostavat ensinnäkin, että niillä on oikeus saada
palautetuksi kaikki maksamansa summat, koska kansallisilla viranomaisilla ei ollut
laillista oikeutta määrätä niitä maksamaan clawback-maksua. Toissijaisesti ne
korostavat, että vaikka interventioelimellä olisi oikeus määrätä clawback-maksuja,
niitä ei ole vaadittu lainmukaisesti, sillä kaikki esitetyt maksuvaatimukset
perustuivat maksun laskemisen osalta pätemättömään säännökseen eli asetuksen
N:o 1633/84 4 artiklaan. Vaihtoehtoisesti kantajat väittävät, että niillä on oikeus
saada takaisin erotus niille määrätyn clawback-maksun ja sen summan välillä, jonka
ne olisivat maksaneet, jos olisi sovellettu lainmukaista laskutapaa.
- Kantajien mukaan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Lomas antamassaan tuomiossa
nimenomaisesti todennut, että kansallisen tuomioistuimen on päätettävä oikeudesta
palautukseen. Kantajien mielestä yhteisöjen tuomioistuin vaikuttaa katsovan, että
palautus voi koskea ainoastaan clawback-maksun ja teuraspalkkion välistä erotusta.
Ne katsovat, ettei yhteisöjen tuomioistuin ole kuitenkaan ratkaissut tätä kysymystä
lopullisesti, koska se ei ole missään vaiheessa päättänyt, mitä sääntöjä palautukseen
on sovellettava. Sitävastoin näyttää siltä, että yhteisöjen tuomioistuin on jättänyt
kansallisten tuomioistuinten päätettäväksi, mitä sääntöjä on sovellettava, koska
tuomion 30 kohdassa viitataan kaikkiin niihin, jotka ovat nostaneet kanteen
"sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti". Näin ollen kantajien mielestä
kansallisen tuomioistuimen on päätettävä, koskeeko oikeus palautukseen ainoastaan
clawback-maksun ja tosiasiallisesti maksetun teuraspalkkion välistä erotusta, vai
onko kantajilla ensi arviolta oikeus saada takaisin kaikki maksamansa summat, jollei
interventioelin ole esittänyt päinvastaisia ja päteviä, esimerkiksi perusteettoman
edun saamiseen liittyviä perusteluja.
- Kantajien mielestä House of Lordsin asiassa Woolwich Equitable Building Society
vastaan Inland Revenue Commissioners (1993, AC 70; jäljempänä asia Woolwich
EBS) mainitsemista periaatteista ilmenee, että kantajilla on ensi arviolta oikeus
saada palautetuksi kaikki clawback-maksut, jollei vastaaja mahdollisesti esitä
päinvastaisia päteviä perusteluja. Riidanalainen artikla, joka korvaa kansalliset
perusteettomien suoritusten palauttamista koskevat säännöt, loukkaa kantajien tätä
koskevaa perusteltua luottamusta ja oikeusvarmuuden periaatetta, koska artikla
vaikuttaa siten, että kysymyksessä olevia summia on vaikeampi saada takaisin. Tästä
seuraa kantajien mukaan, että vaikka maksetut summat voi Englannin oikeuden
mukaan periaatteessa saada kokonaan takaisin, jollei päinvastaista asianmukaisesti
näytetä toteen, riidanalaisen artiklan perusteella interventioelimen ei tarvitse esittää
näitä päinvastaisia perusteluja, ja kantajat voivat vaatia ainoastaan erotusta
maksetun summan ja sen summan välillä, joka olisi pitänyt maksaa.
- Lopuksi kantajat katsovat, että komissiolla ei ollut EY:n perustamissopimuksen 176
artiklan nojalla toimivaltaa säätää riidanalaista artiklaa.
- Kanneperusteen toinen osa, joka koskee riidanalaisessa artiklassa säädettyjä
palauttamisen edellytyksiä
- Kantajat väittävät, että riidanalaisen artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa
säädetty palautusmenetelmä on samalla tavoin virheellinen kuin laskutapa, joka
vahvistettiin asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 kohdassa, jonka yhteisöjen
tuomioistuin totesi pätemättömäksi asiassa Lomas antamassaan tuomiossa. Nämä
kaksi menetelmää ovat kantajien mielestä lähellä toisiaan, koska riidanalaisen
menetelmän mukaan palautetaan erotus todellisuudessa maksetun clawback-maksun
ja sen summan välillä, joka koostuu tuotteiden maastavientiviikolle ja sitä
seuraaville kolmelle viikolle vahvistettujen palkkioiden keskiarvosta, kun taas 4
artiklan 1 kohdan mukaan clawback-maksu vahvistettiin sen mukaan, mikä oli
palkkion suuruus sillä viikolla, jonka aikana tuotteet vietiin Yhdistyneestä
kuningaskunnasta.
- Riidanalaisen artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään
vaihtoehtoisesta laskutavasta, jonka mukaan elinkeinonharjoittajat voivat saada
palautetuksi clawback-maksun ja samoille tuotteille todellisuudessa maksetun
palkkion välisen erotuksen. Tämän osalta kantajat väittävät, että niille aiheutuu
ylivoimainen todistustaakka, koska kyseiset palkkiot on maksettu kasvattajille eikä
maastaviejille ja koska viejät eivät siis voi tarkasti todeta myönnettyjen palkkioiden
suuruutta.
Komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan väitteet ja niiden perustelut
- Kanneperusteen ensimmäiseen osaan komissio vastaa, että on monia syitä, joiden
vuoksi kantajat eivät ole voineet perustellusti odottaa saavansa clawback-maksua
palautetuksi. Ensiksikin asiassa Lomas annettu tuomio osoittaa komission mukaan,
että kantajilla ei ollut oikeutta saada palautetuksi clawback-maksua
kokonaisuudessaan vaan ainoastaan myönnetyn palkkion ja clawback-maksun
erotuksen, jos clawback-maksu oli palkkiota suurempi. Toiseksi silloin kun kantajat
nostivat kanteen High Courtissa, ei ollut vielä selvää, ettei clawback-maksua
koskeva laskutapa olisi pätevä, koska yhteisöjen tuomioistuin ei ollut vielä antanut
tuomiota asiassa Lomas. Lisäksi koska House of Lordsin tuomio, johon kantajat
vetoavat, annettiin vasta 20.7.1992 eli riidanalaisen artiklan säätämisen jälkeen,
komission on vaikea ymmärtää, miten tämä tuomio antaisi perusteltuja odotuksia
kantajille. Komission mukaan on selvää, että ennen tuomion antamista nyt kyseessä
olevan kaltaisessa tapauksessa ei ollut common law'n perusteella oikeutta saada
palautusta. Kantajien olisi sitä paitsi pitänyt ennakoida, että jos yhteisöjen
tuomioistuin mitätöi asiassa Lomas asetuksen N:o 1633/84 4 artiklassa olevan
laskutavan, komissiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa riidanalaisen
artiklan kaltainen säännös täyttääkseen sille EY:n perustamissopimuksen 176
artiklassa määrätyn velvollisuuden. Lopuksi komissio pitää täysin vääränä kantajien
tulkintaa asiassa Lomas annetun tuomion 30 kohdan sanamuodosta siltä osin kuin
se koskee "sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti" vireille pantuja
oikeudenkäyntejä.
- Komissio vastaa kanneperusteen toiseen osaan, että maastaviejän ei pitäisi olla
mahdotonta laskea niille tuotteille maksetun palkkion määrää, joista clawback-maksu on maksettu. Komissio myöntää kuitenkin, että tästä voi aiheutua
hankaluuksia ja että tämän vuoksi riidanalaisessa artiklassa säädetään
vaihtoehtoisesta palautuksen laskutavasta. Tämä on kohtuudenmukainen
menetelmä niiden henkilöiden osalta, joille on aiheutunut vahinkoa asetuksen N:o
1633/84 4 artiklassa säädetyn laskutavan lainvastaisuuden vuoksi.
- Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että ensimmäinen kanneperuste perustuu
virheelliseen lähtökohtaolettamaan, koska siinä oletetaan, että kantajilla on oikeus
saada palautetuksi kaikki clawback-maksut, vaikka asiassa Lomas annetusta
tuomiosta seuraa, että niiden oikeus saada palautusta koskee vain ja ainoastaan
liikaa perittyä määrää. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan on selvää, että vaikkei
riidanalaista artiklaa olisi säädetty, kantajien olisi pitänyt kansallisten
todistustaakkasääntöjen mukaisesti näyttää toteen väittämänsä liikaa maksetun
summan suuruus. Kantajien esittämä House of Lordsin tuomio ei sisällä mitään,
mikä muuttaisi tätä todistustaakkaa. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan
riidanalaisen artiklan säätämisen ainoa seuraus on toisen palautusmenetelmän
olemassaolo, jolla pyritään lieventämään vaikeuksia, joita kantajilla saattaa
todistustaakan vuoksi olla.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu aiheettomasti perittyjen
maksujen palauttamista koskevaan Englannin oikeuteen
- Ennen asiassa Lomas annettua tuomiota takaisin vaaditut clawback-maksut eivät
olleet täysin vailla oikeudellista perustaa, vaikka tässä tuomiossa todettiinkin, että
asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan 1 ja 2 kohta ovat pätemättömiä (ks. edellä 9
kohta).
- Todetessaan 4 artiklan 1 ja 2 kohdan pätemättömiksi yhteisöjen tuomioistuin
korosti, että vaikka rahasummien perimisellä toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan
viennin yhteydessä rajoitetaan periaatteessa tuotteiden vapaata liikkuvuutta
yhteismarkkinoilla, tämä voi kuitenkin olla perusteltua sellaisessa
markkinajärjestelyssä, joka ei ole vielä aukottomasti yhdentynyt, kun tällä
takaisinperinnällä on tarkoitus korjata niitä epäoikeudenmukaisia tilanteita, jotka
aiheutuvat mainitun järjestelyn epätäydellisestä toteuttamisesta, jotta tähän
järjestelmään kuuluvia tuotteita voisi koskea vapaa liikkuvuus yhtäläisin edellytyksin
eri aluiden kasvattajien välisen kilpailun vääristymättä keinotekoisesti (asia Lomas,
tuomion 15 kohta). Tästä seurasi yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, että clawback-maksun periminen oli järjestettävä siten, että sillä neutralisoidaan palkkion vaikutus
silloin, kun kyseiseltä alueelta viedään tuotteita, joiden osalta tällainen
tukitoimenpide on toteutettu, ilman että tämän alueen kasvattajat hyötyvät tästä,
mikä olisi tapahtunut, jos clawback-maksu olisi ollut pienempi kuin myönnetty
palkkio, ja ilman että näiden kilpailuasemaan vaikutettaisiin, mikä olisi tapahtunut,
jos clawback-maksu olisi ylittänyt palkkion suuruuden (asia Lomas, tuomion 17
kohta).
- Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa ei tarkoitettu clawback-maksun
määräämistä sinänsä, vaan sitä, että 4 artiklan 1 kohdan soveltamisella ei taata sitä,
että clawback-maksun laskutavalla saavutettaisiin tavoiteltu päämäärä eli palkkion
neutralisoiminen tuotteiden päätyessä vientiin. Tämän yhteisöjen tuomioistuin
vahvisti asiassa FMC antamassaan tuomiossa todetessaan, että takaisinperintä on
periaatteessa pätevä (tuomion 28 kohta). Jollei kaikkia teuraspalkkioita olisi
lainkaan peritty takaisin, kilpailu kasvattajien välillä olisi vääristynyt vielä
räikeämmin, mikä olisi ollut sen periaatteen vastaista, johon clawback-maksu
perustuu. Tämän vuoksi yhteisön oikeuden mukaan jäsenvaltion, joka käytti
mahdollisuutta myöntää muuttuvia teuraspalkkioita, oli taattava, että
palkkiojärjestelmän täytäntöönpanolla ei loukata tätä periaatetta.
- Lisäksi on huomattava, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisella
viranomaisella oli velvollisuus vaatia clawback-maksu palkkiota saaneiden
tuotteiden päätyessä vientiin, eikä tämä velvollisuus johtunut asetuksen N:o 1633/84
4 artiklasta vaan asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdasta, jota on muutettu
asetuksella N:o 871/84 sekä asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdalla ja jossa
säädetään, että tuotteita jäsenvaltiosta vietäessä peritään takaisin palkkiota vastaava
summa. Asiassa Lomas annetusta tuomiosta huolimatta jäsenvaltiolla, joka on
käyttänyt asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on
muutettuna, säädettyä mahdollisuutta myöntää muuttuvia teuraspalkkioita, on
velvollisuus varmistaa, että sen alueelta vietävien tuotteiden osalta peritään
vastaavan suuruinen summa. Tämän vuoksi se, että kansallinen viranomainen on
vaatinut clawback-maksua asetuksen N:o 1633/84 4 artiklan nojalla, ei ollut täysin
vailla oikeudellista perustaa, vaikka tämän artiklan 1 ja 2 kohta onkin myöhemmin
todettu pätemättömiksi.
- Lisäksi elinkeinonharjoittajat saivat palkkioita ennen asiassa Lomas annettua
tuomiota tuntien täysin yhteisön oikeuden tällaiselle järjestelmälle asettamat
edellytykset. On lähdettävä siitä olettamasta, että elinkeinonharjoittajat hyväksyivät
sen, että palkkion suuruinen summa peritään takaisin, jos tuotteeet viedään maasta.
Tämä palkkion takaisinmaksamisvelvollisuus oli olennainen osa muuttuvien
teuraspalkkioiden järjestelmän täytäntöönpanoa yhteisön oikeudessa. Tästä seuraa,
että elinkeinonharjoittajat, jotka ovat saaneet palkkiota tietyistä tuotteista, eivät ole
voineet perustellusti luottaa siihen, että niillä on oikeus pitää palkkiona saamansa
etuus, jos he vievät tuotteet maasta. Kantajat myöntävät huomautuksissaan, että ne
ovat maksaneet ennen asiassa Lomas annettua tuomiota niiltä vaaditut clawback-maksut, koska ne luulivat, että niillä oli lakisääteinen velvollisuus maksaa ne
takaisin. Toisin sanoen silloin, kun kantajat hankkivat tuotteet
elinkeinonharjoittajilta, jotka olivat saaneet teuraspalkkioita, ne odottivat, että
palkkio peritään takaisin, jos tuotteet viedään maasta.
- Siltä osin kuin kantajat vetoavat Englannin oikeuden periaatteisiin kanteensa tueksi,
on korostettava, että Englannin oikeudessa täytäntöönpantu järjestelmä perustuu
yhteisön oikeudessa käyttöön otettuihin toimenpiteisiin. Kun otetaan huomioon
muuttuvien teuraspalkkioiden järjestelmän perusvaatimus eli se, että kaikenlainen
kilpailun keinotekoinen vääristyminen eri alueiden kasvattajien välillä on
poistettava, kantajat eivät voineet odottaa välttyvänsä clawback-maksulta.
Päinvastoin kuin kantajat väittävät, clawback-summan palautusvaatimuksista ei voitu
asiassa Lomas annetun tuomion johdosta päättää kansallisen oikeuden mukaisesti
siten, että elinkeinonharjoittajille palautettaisiin koko clawback-maksu eikä
pelkästään liikaa perityn clawback-maksun ja todellisuudessa myönnetyn palkkion
välinen erotus.
- Vaikka ainoastaan kansallinen tuomioistuin voi tulkita ja soveltaa kansallistaoikeutta, sen asianosaisen, joka vetoaa luottamuksensuojan periaatteeseen
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sillä perusteella, että
kansallisessa lainsäädännössä tunnustetaan tällainen erityinen oikeus, on esitettävä
riittävää näyttöä tällaisen oikeuden olemassaolosta. Nyt käsiteltävänä olevassa
asiassa kantajat, jotka väittävät, että ennen 10.3.1992 lainvastaisesti perittyjen
clawback-maksujen palauttamista on arvioitava Englannin oikeuden nojalla, eivät
ole näyttäneet toteen, että tästä päivästä lukien Englannin oikeuden nojalla
voitaisiin tehokkaasti pitää yllä sellaista perusteltua luottamusta kuin mihin kantajat
vetoavat.
- On ilmeistä, että House of Lordsin asiassa Woolwich EBS antama tuomio (ks.
edellä 38 kohta), joka annettiin 20.7.1992, merkitsi tuolloin huomattavaa muutosta
siihenastiseen oikeuteen, joka koskee sellaisten viranomaisille maksettujen summien
palauttamisvaatimuksia, jotka on maksettu perusteilla, jotka on myöhemmin todettu
lainvastaisiksi. Tämä ilmenee selvästi kaikkien House of Lordsin jäsenten
keskustelusta, josta on esimerkkinä Lord Browne-Wilkinsonin enemmistön
mielipidettä tukeva kanta, jonka mukaan kaikki jäsenet olivat yhtä mieltä siitä, että
"tässä oikeuden kehitysvaiheessa lainvastaisesti asetettuja maksuja ei voida
palauttaa common law'n perusteella . Siitä ei vallitse yksimielisyyttä, onko tähän
kantaan johtaneita periaatteita tulkittava uudelleen siten, että tällaisissa tapauksissa
annettaisiin oikeus saada palautusta. Tältä osin jaan Lord Goffin mielipiteen,
jonka mukaan hänen esittämistään syistä tällainen oikeus olisi myönnettävä".
- House of Lords on viitannut yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 199/82, San Giorgio,
9.11.1983 antamaan tuomioon (Kok. 1983, s. 3595) palautusoikeuden saamisen
edellytysten osalta ja sen osalta, voidaanko kantajaa vastaan vedota
perusteettomaan etuun, jotta hän ei voisi saada takaisin viranomaiselle maksamiaan
tämän aiheettomasti perimiä summia. Tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin
katsoi, että yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että kansallisessa
oikeusjärjestyksessä kielletään maksujen palauttaminen, kun palauttaminen johtaisi
siihen, että edun saaja saisi perusteetonta etua, vaikka kansallinen viranomainen
olisikin pannut maksut täytäntöön yhteisön oikeuden vastaisesti. Kuten kantajat
ovat itsekin kirjelmissään todenneet, on kantajien vaatimuksia yhä käsittelevän
kansallisen tuomioistuimen asia päättää, voivatko perusteetonta etua koskevat syyt
estää kantajia saamasta kokonaan tai osittain takaisin vaatimiaan summia.
- Edellä esitetyn perusteella kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että ne voisivat
tosiseikkojen tai kansallisen oikeuden perusteella pitää yllä pienintäkään toivoa
saada kokonaan palautetuksi ennen asiassa Lomas annettua tuomiota niiltä peritty
clawback-maksu. Ne eivät ole myöskään näyttäneet toteen, että oikeusvarmuuden
periaatetta olisi loukattu (yhteisöjen tuomioistuin otti tämänkin huomioon asiassa
FMC antamassaan tuomiossa ks. tuomion 26 kohta, jossa siteerataan kansallisen
tuomioistuimen esittämää ensimmäistä kysymystä).
- Kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.
- Kanneperusteen toinen osa, joka koskee riidanalaisessa artiklassa säädettyjä
palauttamisen edellytyksiä
- On huomattava, että riidanalaisen artiklan 1 kohdassa pannaan nimenomaisesti
täytäntöön asiassa Lomas todettu pätemättömyys, kun artiklassa annetaan
elinkeinonharjoittajille oikeus saada palautetuksi maksamansa clawback-maksun ja
samoista tuotteista todellisuudessa maksetun palkkion välinen erotus. Yhteisöjen
tuomioistuin on todennut tämän laskutavan päteväksi asiassa FMC antamassaan
tuomiossa (tuomion 3436 ja 45 kohta).
- Vaihtoehtoinen palautettavan summan laskutapa perustuu palkkioiden neljän viikon
keskiarvoon. Tästä vaihtoehdosta on säädetty, jotta otettaisiin huomioon ainakin
joillekin elinkeinonharjoittajille aiheutuvat hankaluudet siitä, että niiden pitää
esittää näyttöä niille elinkeinonharjoittajille todellisuudessa myönnetyistä
palkkioista, joilta ne ovat hankkineet kyseessä olevat tuotteet. Vaihtoehtoisesta
laskutavasta säätäminen ei vaikuta asetuksen N:o 1387/80 9 artiklan 3 kohdan ja
asetuksen N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdan nojalla annetun säännöksen
pätevyyteen, minkä yhteisöjen tuomioistuin on asiassa FMC antamassaan tuomiossa
vahvistanut (tuomion 3745 kohta).
- Kantajien ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantajat väittävät, että asetuksen N:o 1922/92 2 artikla on suhteellisuusperiaatteen
vastainen, koska sen palautuksen saamiseksi, johon heillä on oikeus, siinä
määrätään niille todistustaakka, jota on mahdoton täyttää. Tämä artikla estää
kantajien mukaan niitä myös käyttämästä tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotka niille
on turvattu yhteisön oikeudessa (ks. em. asia San Giorgio ja yhdistetyt asiat C-6/90
ja C-9/90, Francovich ym., tuomio 19.11.1991, Kok. 1991, s. I-5357), ja kantajien
mukaan artiklan säätäminen merkitsee sitä, että komissio ei ole noudattanut EY:n
perustamissopimuksen 5 artiklassa olevaa yhteistyövelvoitettaan.
- Komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta vastaavat, että riidanalaisessa artiklassa
säädetyt palautusmenetelmät ovat sopusoinnussa artiklan päämäärän kanssa, jonka
mukaan asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn clawback-maksun
periaatteen soveltaminen on varmistettava ja asiassa Lomas annetun tuomion
oikeusvaikutus on täysin turvattava, ja että nämä menetelmät ovat tarpeen tämän
päämäärän saavuttamiseksi.
- Komission mukaan koko kantajilta perityn clawback-maksun palauttaminen olisi
myös suhteellisuusperiaatteen vastaista. Palauttamisen seurauksena kantajat saisivat
yhteisön varoista huomattavia summia, joihin niillä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta,
mikä antaisi niille perusteetonta etua kilpailijoihinsa nähden.
- Yhdistynyt kuningaskunta huomauttaa, että riidanalainen artikla on asiassa Lomas
annetun tuomion mukainen ja että se ei näin ollen voi olla suhteellisuusperiaatteen
loukkaamista. Sen mukaan on aivan normaalia, että henkilö, joka vaatii
aiheettomasti maksettujen summien takaisin palauttamista, on velvollinen
näyttämään toteen liikaa perityn maksun olemassaolon ja sen suuruuden.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- On huomattava, että riidanalaista artiklaa sovelletaan sellaisiin
elinkeinonharjoittajiin tai niiden oikeudenomistajiin, jotka ovat ennen 10.3.1992
ryhtyneet asiaankuuluviin toimenpiteisiin kotimaassaan saadakseen palautetuksi
ennen tätä päivää maksetut clawback-maksut. Pannessaan vireille tällaisen
oikeudenkäynnin nämä elinkeinonharjoittajat olivat jo sitoutuneet täyttämään
todistustaakan, joka kuuluu asianosaisille, jotka vaativat siviiliprosessissa
palautettavaksi niille kuuluvaa rahasummaa, eli niiden piti kansallisen
lainsäädännön mukaisesti näyttää toteen liikaa maksetuksi väittämänsä summan
suuruus. Riidanalainen artikla ei vaikuta mitenkään tähän tilanteeseen, vaan siinä
rajoitetaan tällaisten elinkeinonharjoittajien oikeus palautukseen ainoastaan
clawback-maksun ja kyseisille tuotteille todellisuudessa maksetun palkkion väliseen
erotukseen. Tällaisten vaatimusten esittämiselle asetettaviin määräaikoihin, tietyin
riidanalaisesta artiklasta johtuvin poikkeuksin, ja kussakin tapauksessa erotuksen
laskemiseksi vaadittavaan todistusaineistoon sovelletaan edelleen kansallisia
prosessisääntöjä (ks. tältä osin asia FMC, tuomion 4677 kohta).
- Kantajien esittämät vaikeudet todisteiden hankkimisessa eivät johdu riidanalaisesta
artiklasta sinänsä, vaan tavasta, jolla kantajat tuolloin harjoittivat liiketoimintaansa,
ja erityisesti siitä, etteivät ne pyytäneet elinkeinonharjoittajia, joilta ne ostivat
karjan, toimittamaan niille asianmukaisia, näille myönnettyjä palkkioita koskevia
asiakirjoja. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa FMC antamassaan
tuomiossa, todistustaakan asettaminen elinkeinonharjoittajille ei ollut ilmeisen
kohtuutonta, ja sekä asetuksen N:o 1837/80 9 artiklan 3 kohdassa että asetuksen
N:o 3013/89 24 artiklan 5 kohdassa säädetään, että clawback-maksun on vastattava
palkkiota. Näin ollen huolellinen elinkeinonharjoittaja olisi tiennyt, että sen on
maksettava clawback-maksu viedessään tuotteet maasta, joten sen olisi pitänyt
ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen todisteet, joita siltä myöhemmin
vaadittaisiin kyseessä olevien summien selvittämiseksi (tuomion 36 kohta).
- Kantajien toista kanneperustetta ei siis voida hyväksyä.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2
kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet
asian ja koska komissio on vaatinut kantajien velvoittamista korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Yhdistyneen kuningaskunnan, oka on väliintulijana tukenut komissio vaatimuksia,
on vastattava omista kuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Kanne hylätään.
- Kantaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa
omista kuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä heinäkuuta 1997.
H. Jung
K. Lenaerts
kirjaaja
neljännen jaoston puheenjohtaja
1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.