EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
23 päivänä lokakuuta 2012
Asia F‑44/05 RENV
Guido Strack
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – Toimielimen työntekijöiden koskemattomuuden pidättäminen tuomioistuinmenettelyssä esitettyjen suullisten ja kirjallisten toteamusten vuoksi – Nimittäminen yksikönpäällikön tehtävään – Hakemuksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Sivuutetun hakijan oikeussuojan tarve – Oikeusvoima – Menettelyvirhe – Intressivertailu – Vahingonkorvauskanne – Sääntöjenvastaisuudesta aiheutunut henkinen kärsimys
Aihe: Alun perin EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuneen kanteen palauttaminen virkamiestuomioistuimeen Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack, 9.12.2010 antamalla tuomiolla (jäljempänä palauttamista koskeva tuomio), jolla kumottiin osittain virkamiestuomioistuimen asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, 25.9.2008 antama tuomio (jäljempänä asiassa Strack vastaan komissio annettu tuomio), jossa lausuttiin kanteesta, jolla Guido Strack vaati virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston päätöksen, jolla hylättiin hänen hakemuksensa kyseisen toimiston yksikön ”Tarjouspyynnöt ja sopimukset” yksikönpäällikön virkaan (A 5/A 4) (jäljempänä riidanalainen virka), ja päätöksen, jolla riidanalaiseen virkaan nimitettiin A, sekä velvoittamaan Euroopan komission maksamaan vahingonkorvausta väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.
Ratkaisu: Koskemattomuuden pidättämistä koskeva vaatimus jätetään tutkimatta. Korvausvaatimus hylätään perusteettomana. A:n nimittämistä koskeva päätös ja komission päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa F-44/05, Strack vastaan komissio, asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack ja asiassa F-44/05 RENV, Strack vastaan komissio, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle samoissa asioissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Henkilöstökanne – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Asianosaisten edustajien koskemattomuuden pidättämistä koskeva vaatimus – Vaatimus, jota ei ole esittänyt toimivaltainen kansallinen tuomioistuin tai viranomainen – Tutkimatta jättäminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 47 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan viides kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 30 artikla)
2. Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Käsittelyn vaiheet – Määräajat
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Kumoamiskanne, jonka kolmas on nostanut virkamiehen tai toimihenkilön nimittämistä koskevasta päätöksestä – Tutkittavaksi ottaminen – Sillä ei ole merkitystä, että kumoaminen on kohtuuton seuraamus
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
4. Henkilöstökanne – Kanneperuste, joka koskee oikeudenkäyntivirhettä – Kanneperuste, joka on tehoton, koska säännönmukainen menettely ei voi johtaa muuhun lopputulokseen
5. Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Avoimeen toimeen nimittämistä koskevan päätöksen kumoaminen – Kumoaminen kohtuuttomana seuraamuksena tai ei – Arviointiperusteet – Intressien vertailu – Mahdollisuus velvoittaa viran puolesta vastaajana oleva toimielin maksamaan korvausta, jos valintamenettely jätetään kumoamatta
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
6. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Hallinnolla ei ole velvollisuutta täyttää avoimeksi asetettua toimea – Poikkeus
7. Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Nimittämispäätöksen kumoaminen – Virheellisen valintamenettelyn päätteeksi nimitetyllä virkamiehellä ei ole perusteltua luottamusta
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
8. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Riitautetun lainvastaisen toimenpiteen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus aineettomasta vahingosta – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
1. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 30 artiklassa ei nimenomaisesti mainita sen nojalla toteutettavan asianosaisen edustajan koskemattomuuden pidättämistä koskevasta vaatimuksesta, että tällainen vaatimus voi olla asianosaisen esittämä. Koska työjärjestyksen 30 artiklassa tarkoitetulla koskemattomuudella pyritään suojaamaan asianosaisten edustajia mahdollisilta kanteilta ja kun otetaan huomioon tämän määräyksen tarkoitus, virkamiestuomioistuin katsoo, että sen on lausuttava koskemattomuuden pidättämistä koskevasta vaatimuksesta ainoastaan, jos vaatimuksen esittää tuomioistuin tai toimivaltainen kansallinen viranomainen. Virkamiestuomioistuin ei näin ollen voi hyväksyä asianosaisen esittämää koskemattomuuden pidättämistä koskevaa vaatimusta, koska se ei kuulu virkamiestuomioistuimen toimivaltaan.
Kyseistä 30 artiklaa on nimittäin tulkittava Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan sen viidennen kohdan valossa, joka muodostaa näiden määräysten oikeusperustan. Kyseisen määräyksen tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon, että osapuolten edustajien koskemattomuus kuvastaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettua asianajajien sananvapautta. Vaikka virkamiestuomioistuimessa käytävä menettely ei ole rikosoikeudellinen menettely, kyseisen sopimuksen 10 artiklassa suojataan yleisesti asianajajien sananvapautta ja edistetään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden toteutumista käytännössä. Lopuksi työjärjestyksen 30 artiklan tulkinnassa on otettava huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohta, jonka tavoitteena on taata perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, mahdollisuus saada neuvoja ja mahdollisuus antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään mukaan lukien.
(ks. 73–76 ja 79 kohta)
Viittaukset:
Unionin tuomioistuin: asia C‑279/09, 22.12.2010, DEB Deutsche Energiehandels- und Beratungsgesellschaft mbH, 45 ja 46 kohta
2. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kesto ei lähtökohtaisesti voi olla kohtuuton, sillä henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjen eri määräaikojen perusteella menettely voi kestää enintään 14 kuukautta ja 10 päivää, kun se aloitetaan hakemuksen johdosta, ja 10 kuukautta ja 10 päivää, kun se aloitetaan valituksen johdosta.
(ks. 90 kohta)
3. Kolmannen osapuolen virkamiehen tai toimihenkilön nimityspäätöksestä esittämät kumoamisvaatimukset täyttävät tutkittavaksi ottamisen edellytykset.
Kun kumottava toimi on virkamiehen tai toimihenkilön etujen mukainen, mikä on asian laita nimityspäätöksen osalta, tuomioistuimen on selvitettävä, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tehdystä sääntöjenvastaisuudesta, mutta tämä tuomioistuimen velvollisuus ei vaikuta kumoamisvaatimuksen esittäneen kolmannen osapuolen oikeussuojan tarpeeseen.
Tältä osin yhtäältä tuomioistuin voi tutkia sen, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tehdystä sääntöjenvastaisuudesta vasta sen jälkeen, kun riidanalaisen päätöksen laillisuus on tutkittu, minkä yhteydessä otetaan huomioon todetun virheen vakavuus.
Vaikka toisaalta päätöksen kumoaminen olisi suhteeton seuraamus todetusta virheestä, kantaja voi hyötyä päätöksestä esittämistään kumoamisvaatimuksista, sillä se, että sääntöjenvastaisen päätöksen kumoaminen on suhteeton seuraamus, ei estä sitä, että tuomioistuin hyväksyy vaatimukset mutta kehottaa hallintoa ratkaisemaan riita-asian tasapuolisesti tai jopa myöntää kantajalle viran puolesta korvauksen tapahtuneesta sääntöjenvastaisuudesta.
(ks. 105–108 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 29/74, de Dapper v. parlamentti, 23.1.1975, 16 kohta; asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980, 13 ja 14 kohta ja asia C‑242/90 P, komissio v. Albani ym., 6.7.1993, 13 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑68/91, Barbi v. komissio, 10.7.1992, 36 kohta; asia T‑351/99, Brumter v. komissio, 20.7.2001, 97 kohta ja asia T‑494/04, Neirinck v. komissio, 14.11.2006, 66 ja 67 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/07, Tzirani v. komissio, 22.10.2008, 38 kohta; asia F‑53/08, Bouillez ym. v. neuvosto, 5.5.2010, 90 kohta ja asia F‑5/08, Brune v. komissio, 29.9.2010, 18 kohta
4. Menettelyvirhe voi johtaa hallinnon toteuttaman toimen kumoamiseen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä virhettä. Kantajan ei sen sijaan edellytetä osoittavan, että toimi olisi väistämättä ollut erilainen, jos sitä ei olisi rasittanut kyseinen menettelyvirhe, ja riittää, ettei ole täysin suljettu pois, että hallinto voisi tehdä erilaisen päätöksen, jotta laillisuuteen liittyvän ulkoisen virheen olemassaolo voi johtaa kyseisen toimen kumoamiseen.
(ks. 114 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑142/87, Belgia v. komissio, 21.3.1990, 48 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑4/10, Nastvogel v. neuvosto, 13.9.2011, 94 kohta
5. Kun kumottavasta päätöksestä on hyötyä virkamiehelle tai toimihenkilölle, mikä on asian laita avoimeen toimeen nimittämistä koskevan päätöksen osalta, unionin tuomioistuinten on selvitettävä etukäteen, onko kumoaminen suhteeton seuraamus tapahtuneesta sääntöjenvastaisuudesta.
Tältä osin seuraukset, joita tuomioistuimet johtavat palvelukseen ottamista varten järjestetyn kilpailun päätteeksi tehtyjen päätösten sääntöjenvastaisuudesta, eivät ole samoja, kun on kyse varallaololuettelon laatimista varten järjestettyjen kilpailujen päätteeksi tehdyistä päätöksistä ja tietyn viran täyttämiseksi nimittämismenettelyllä järjestetyn kilpailun seurauksena tehdyistä päätöksistä. Varallaololuettelon laatimista varten järjestetyn kilpailun tapauksessa kaikkien yksittäisten päätösten, joiden nojalla kunkin kilpailun läpäisseen hakijan nimi on merkitty kyseiseen luetteloon, kumoaminen on lähtökohtaisesti suhteeton seuraamus. Unionin tuomioistuimet tutkivat sitä vastoin tietyn viran täyttämistä varten järjestetyn sisäisen kilpailun päätteeksi tehdyt päätökset tapauskohtaisesti ja ottavat samalla huomioon tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden luonteen sekä osapuolten intressit.
Kun kyse on tietyn viran täyttämistä varten järjestetyssä sisäisessä kilpailussa tapahtuneesta menettelyvirheestä, tuomioistuimet tutkivat, onko kyseinen virhe vaikuttanut ainoastaan kantajan hakemuksen tutkimiseen vai onko se rasittanut kaikkien hakemusten tutkimista. Ensin mainitussa tapauksessa on katsottava, ettei menettelyvirheen perusteella voida kumota hyväksytyn hakijan nimityspäätöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuimet vertailevat intressejä kanteen nostamisen hetkellä.
Tätä varten tuomioistuimet ottavat ensiksi huomioon kantajan intressin siihen, että valintamenettely on virheetön. Tämän jälkeen ne ottavat huomioon virheellisen valintamenettelyn päätteeksi nimitetyn virkamiehen edun ja sen, että hän on voinut vilpittömin mielin luottaa hänen nimittämistään koskevan päätöksen laillisuuteen. Lopuksi tuomioistuimet tarkastelevat yksikön etua eli muun muassa laillisuuden noudattamista, lainvastaisten päätösten kumoamisen vaikutuksia talousarvioon, lainvoimaisen tuomion mahdollisia täytäntöönpanovaikeuksia, yksikön jatkuvuuden mahdollista vaarantumista ja henkisen ilmapiirin mahdollista heikentymistä toimielimessä.
(ks. 116–119 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, 82, 83, 85 ja 87–89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
6. Vaikka nimittävä viranomainen ei ole velvollinen jatkamaan valintamenettelyä, se voi tehdä tällaisen päätöksen ainoastaan objektiivisten, riittävien ja kyseisen menettelyn aloittamisen hetkellä tuntemattomien syiden perusteella.
(ks. 122 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑113/07, Šimonis v. komissio, 14.4.2011, 90 kohta
7. Virheellisen valintamenettelyn päätteeksi nimitetty virkamies ei voi vedota perusteltuun luottamukseen siihen, että hänen nimityksensä pidetään voimassa, koska riidanalaiset päätökset riitautettiin kanteen nostamiselle asetetun määräajan kuluessa, vaikka niiden tekemisestä onkin jo kulunut kahdeksan vuotta. Tällaisessa tilanteessa mainittu virkamies oli nimittäin tietoinen siitä, että hänen nimityksensä vahvistuu lopullisesti vasta, jos kantajan kannetta ei oteta tutkittavaksi.
(ks. 123 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia Bouillez ym. v. neuvosto, 88 kohta
8. Virkamiehen riitauttaman hallintoviranomaisen toimen kumoaminen on sellaisenaan asianmukainen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota kyseiselle virkamiehelle on voinut aiheutua, jollei tämä osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka ei perustu kumoamiseen johtaneeseen sääntöjenvastaisuuteen ja jota ei ole mahdollista kokonaan hyvittää tällä kumoamisella. Asian laita on täten ensinnäkin silloin, kun kumottuun päätökseen sisältyy sellainen selvästi kielteinen arvio kantajan kyvyistä, joka saattaisi loukata häntä, toiseksi, kun sääntöjenvastaisuus on erityisen vakava, ja kolmanneksi, kun kumoamisella ei ole tehokasta vaikutusta eikä se näin ollen voi olla asianmukainen ja riittävä hyvitys kaikesta henkisestä kärsimyksestä, jota riidanalaisesta toimesta on aiheutunut.
(ks. 128 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑66/10, AQ v. komissio, 12.5.2011, 105, 107 ja 109 kohta