Kanne 8.1.2013 - NICO v. neuvosto
(Asia T-6/13)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl (Pully, Sveitsi) (edustajat: solicitor J. Grayston, sekä asianajajat G. Pandey, P. Gjørtler, D. Rovetta, D. Sellers ja N. Pilkington)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/635/YUTP ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.10.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 945/2012 siltä osin kuin kantaja on näissä riidanalaisissa toimissa merkitty luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, ja
velvoittamaan neuvoston korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen, jotka perustuvat olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, perustamissopimusten rikkomiseen sekä seuraavien perustamissopimusten soveltamista koskevien säännösten rikkomisiin: kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen, perustelujen riittämättömyys, puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, ilmeinen arviointivirhe ja perusoikeutena taatun omistusoikeuden loukkaaminen.
Kantaja katsoo, että neuvosto jätti kuulematta kantajaa, mitä ei voida perustella millään vastakkaisilla seikoilla, etenkään nykyisten sopimussitoumusten määräämistä koskevilla seikoilla. Lisäksi kantaja väittää, että neuvosto ei toimittanut riittävää väitetiedoksiantoa, minkä neuvosto itse vahvisti kantajalle, kun kantajan pyyntöihin saada asiakirjat tutustuttavakseen ei vastattu. Kantaja toteaa, että näillä laiminlyönneillään neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeutta, koska kantajalta evättiin oikeus tehokkaasti esittää väitteitä neuvoston toteamuksia vastaan sen vuoksi, ettei näitä toteamuksia annettu kantajalle tiedoksi. Kantaja esittää, että toisin kuin neuvosto väittää, kantaja ei ole NICO Ltd:n tytäryhtiö, koska kyseistä yhtiötä ei enää ole olemassa Jerseyssä, ja ettei neuvosto missään tapauksessa ole osoittanut, että vaikka kantaja olisikin tällainen tytäryhtiö, siitä syntyisi Iranin valtiolle sellaista taloudellista etua, joka olisi ristiriidassa riidanalaisten päätöksen ja asetuksen tarkoituksen kanssa. Kantaja väittää lopuksi, että neuvosto loukkasi perusoikeutena taattua omistusoikeutta, kun se toteutti toimenpiteitä, joiden oikeasuhteisuutta ei voitu taata.
____________1 - EUVL 16.10.2012, L 282, s. 58.