JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MICHAL BOBEK
28 päivänä kesäkuuta 2016 (1)
Asia C‑304/15
Euroopan komissio
vastaan
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta annettu direktiivi 2001/80/EY – 4 artiklan 3 kohta – Liitteessä VI olevan A osan alaviite 3 – Poikkeuksen soveltamisala – Aberthaw'n voimalaitos – Poikkeuksen soveltamisalaan kuuluminen
I Johdanto
1. Tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY (jäljempänä direktiivi)(2) koskee käytetystä polttoainetyypistä (kiinteä, nestemäinen tai kaasumainen) riippumatta polttolaitoksia, joiden nimellisteho on vähintään 50 MW.(3) Sen tavoitteena on vähentää näiden laitosten rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä.
2. Euroopan komissio selvitti, olivatko suuret polttolaitokset, joihin kuuluu Walesissa sijaitseva Aberthaw'n voimalaitos, direktiivin vaatimusten mukaisia. Se tuli siihen tulokseen, että Yhdistynyt kuningaskunta rikkoi direktiivin 4 artiklan 3 kohdan – luettuna yhdessä sen liitteessä VI olevan A osan kanssa – vaatimuksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden on vähennettävä päästöjään huomattavasti ja joissa asetetaan typenoksidipäästöjen (NOx) raja-arvoksi 500 mg/Nm3.
3. Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että Aberthaw'n voimalaitoksen NOx-päästöt ilmaan saivat ylittää edellä mainitun raja-arvon eli 500 mg/Nm3 direktiivin liitteessä VI olevan A osan alaviitteen 3 (jäljempänä alaviite 3) perusteella. Kyseisessä alaviitteessä säädetään yleisesti sovellettavaa päästöjen raja-arvoa koskevasta poikkeuksesta, jota sovelletaan kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, polttaviin laitoksiin.
4. Käsiteltävä riita-asia koskee alaviitteen 3 oikeaa tulkintaa: sovelletaanko sitä Aberthaw'n voimalaitokseen?
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
5. Direktiivin 2001/80 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Rajoittamatta direktiivin 96/61/EY ja ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/62/EY soveltamista jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2008 mennessä vähennettävä päästöjään huomattavasti joko:
a) toteuttamalla asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että olemassa olevien laitosten käyttölupiin sisältyvät ehdot, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitetuille uusille laitoksille vahvistettujen päästöjen raja-arvojen noudattamista, tai
b) varmistamalla, että olemassa olevat laitokset kuuluvat 6 kohdassa tarkoitetun kansallisen päästöjen vähentämistä koskevan suunnitelman piiriin – –.”
6. Direktiivin liitteessä VI olevassa A osassa määritellään uusiin laitoksiin 4 artiklan 1 kohdan ja olemassa oleviin laitoksiin 4 artiklan 3 kohdan nojalla sovellettavat NOx-päästöjen raja-arvot. Siinä asetetaan laitoksille, joiden lämpöteho on yli 500 MWth, raja-arvoksi 500 mg/Nm3. Raja-arvo on 1.1.2016 alkaen 200 mg/Nm3.
7. Direktiivin liitteessä VI olevan A osan alaviitteessä 3 säädetään seuraavaa: ”Laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %, sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2018 asti raja-arvoa 1 200 mg/Nm3.”
8. Direktiivi 2001/80 laadittiin uudelleen ja kumottiin 1.1.2016 alkaen teollisuuden päästöistä 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen).(4) Uudessa direktiivissä asetetaan alhaisemmat päästöjen raja-arvot. Siinä lisäksi poistetaan aiemman direktiivin liitteessä VI olevan A osan alaviitteeseen 3 sisältyneen kaltainen poikkeus.
III Oikeudenkäyntimenettely
9. Komissio aloitti 29.5.2012 unionin laajuisen pilottitutkimuksen selvittääkseen, miten tietyt suuret polttolaitokset (erityisesti Aberthaw'n voimalaitos, jäljempänä Aberthaw) noudattavat direktiivissä säädettyjä NOx-päästöjen raja-arvoja. Menettelyn kuluessa Yhdistynyt kuningaskunta väitti, että Aberthaw'hon sovelletaan direktiivin liitteessä VI olevan A osan alaviitteen 3 perusteella NOx-päästöjen suurempaa raja-arvoa, joka on 1 200 mg/Nm3, tavanomaisen raja-arvon eli 500 mg/ Nm3 sijaan. Aberthaw'ssa vuonna 2009 käytetyn kiinteän polttoaineen haihtuvien ainesten pitoisuudeksi kuitenkin ilmoitettiin 13,5 prosenttia, kun alaviitteessä 3 edellytetään, että se on alle 10 prosenttia.
10. Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti tämän jälkeen komissiolle, että kansallisten viranomaisten myöntämässä luvassa Aberthaw'n NOx-päästöjen raja-arvoa alennettiin 1 100 mg:aan/Nm3, ja laitoksessa poltetun hiilen haihtuvien ainesten pitoisuus vaihteli vuositasolla 11,39 prosentista 12,89 prosenttiin vuosina 2008–2011.
11. Komission näkemyksen mukaan Aberthaw ei täyttänyt yhtenäkään vuotena ajanjaksolla 2008–2011 alaviitteessä 3 säädettyä edellytystä, jonka mukaan haihtuvien ainesten pitoisuuden on oltava alle 10 prosenttia. Komissio katsoi näin ollen, että Aberthaw'hon sovelletaan tavanomaista raja-arvoa 500 mg/Nm3 ja ettei kyseinen laitos ollut saavuttanut sitä.
12. Komissio osoitti tämän vuoksi Yhdistyneelle kuningaskunnalle 21.6.2013 virallisen huomautuksen, jossa se väitti, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ollut soveltanut asianmukaisesti direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa – luettuna yhdessä sen liitteessä VI olevan A osan alaviitteen 3 kanssa – Aberthaw'hon 1.1.2008 alkaen, minkä vuoksi se ei noudattanut direktiivin mukaisia velvoitteitaan.
13. Yhdistynyt kuningaskunta vastasi viralliseen huomautukseen 9.9.2013 päivätyllä kirjeellä ja totesi, ettei se ollut jättänyt noudattamatta direktiivin mukaisia velvoitteitaan Aberthaw'n osalta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan sovittu ja direktiivin alaviitteeseen 3 sisällytetty poikkeus oli tarkoitettu nimenomaisesti kattamaan Aberthaw.
14. Komissio ei ollut edelleenkään vakuuttunut asiasta. Se osoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle perustellun lausunnon 16.10.2014. Lausunnossaan komissio katsoi erityisesti, että laitoksen voidaan sallia ylittää tavanomaisen päästöjen raja-arvon vain, jos siinä poltetaan kiinteitä polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia.
15. Yhdistynyt kuningaskunta vastasi perusteltuun lausuntoon 17.12.2014 päivätyllä kirjeellä. Siinä selitettiin, että Aberthaw teki jatkuvasti investointeja suorituskykynsä parantamiseksi ja että sen NOx-päästöjen odotettiin laskevan 450 mg:aan/Nm3 vuoden 2017 loppuun mennessä. Yhdistynyt kuningaskunta totesi myös, että sen viranomaisten Aberthaw'lle myöntämää lupaa oli tiukennettu jälleen vuonna 2013 siten, että NOx-päästöjen raja-arvoksi oli asetettu 1 050 mg/Nm3.
16. Tätä taustaa vasten komissio nosti unionin tuomioistuimessa kanteen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan. Komissio vaatii unionin tuomioistuinta
– toteamaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2001/80 4 artiklan 3 kohdan – luettuna yhdessä saman direktiivin liitteessä VI olevan A osan kanssa – mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut asianmukaisesti direktiiviä 2001/80 Walesissa sijaitsevaan Aberthaw'n voimalaitokseen
– velvoittamaan Yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17. Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että se on soveltanut aina direktiivin säännöksiä asianmukaisesti Aberthaw'hon, ja vaatii, että komission kanne on näin ollen hylättävä ja komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18. Asianosaiset esittivät kirjallisia huomautuksia. Molemmat asianosaiset esittivät myös suulliset lausumansa 21.4.2016 pidetyssä istunnossa.
IV Asian tarkastelu
19. Direktiivin liitteessä VI olevan A osan alaviitteessä 3 säädetään seuraavaa: ”Laitoksiin, jotka käyttivät 1 päivänä tammikuuta 2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %, sovelletaan 1 päivään tammikuuta 2018 asti raja-arvoa 1 200 mg/Nm3.”
20. Tämän ratkaisuehdotuksen ensimmäisessä osassa (A) esitän kaikkein luontevimman tulkinnan kyseisen säännöksen soveltamisalasta. Toisessa osassa (B) käsittelen alaviitteen 3 lainsäädäntöhistoriaan perustuvia väitteitä, joita etenkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on käsitellyt seikkaperäisesti.
A Alaviitteen 3 soveltamisala
21. Alaviitteen 3 tulkintaan liittyy kaksi osatekijää, joista komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat eri mieltä: ensinnäkin poikkeuksen soveltamiseen vaadittava hiilen, jonka haihtuvien ainesosien pitoisuus on pieni, osuus, kun otetaan huomioon voimalaitoksen koko polttoainevalikoima, ja toiseksi ajanjakso, jolta voimalaitoksen haihtuvien ainesten pitoisuus on laskettava, jotta se voi jatkossakin hyötyä kyseisen säännöksen mukaisesta poikkeuksesta.
22. Komissio tulkitsee kahta edellä mainittua alaviitteen 3 osatekijää siten, että niiden mukaan voimalaitoksen on täytynyt käyttää koko ajan koksihiiliseosta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, vuosikeskiarvona mitattuna.
23. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan alaviitteessä 3 edellytetään pelkästään hiilen, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, merkittävää osuutta tai minimimäärää. Se väittää, että Aberthaw'ssa on käytetty koko ajan koksihiiliseosta, jonka pääainesosana on antrasiittihiili, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on 6–15 prosenttia, ja joka sisältää huomattavan osuuden hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Kyseisessä laitoksessa ei kuitenkaan ole koskaan käytetty yksinomaan hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus selittää lisäksi, ettei voimalaitoksessa voida käyttää polttoainetta, joka koostuu yksinomaan hiilestä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, koska on vaarallista käyttää hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 9 prosenttia, ja koska on käytännössä lähes mahdotonta pitää haihtuvien ainesten pitoisuus 9 ja 10 prosentin välissä. Se väittää myös, että olisi mahdotonta hankkia riittäviä määriä hiiltä, jotta alle 10 prosentin haihtuvien ainesten pitoisuus saavutettaisiin jatkuvasti vuositasolla. Se kiistää näin ollen tavan, jota komissio ehdottaa haihtuvien ainesten pitoisuuden laskemiseen, ja katsoo, että pitoisuus olisi sen sijaan mitattava kuukausitasolla tai jopa kahden vuorokauden jaksolla.
24. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen näkemys on mielestäni kestämätön.
25. Kun tarkastellaan ensinnäkin alaviitteeseen 3 sisältyvän poikkeuksen soveltamiseen vaadittavaa sellaisen hiilen osuutta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on pieni, ja voimalaitoksen koko polttoainevalikoimaa, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen väitteelle, jonka mukaan riittää, että voimalaitoksessa käytettävistä polttoaineista merkittävä osuus on tällaista hiiltä, ei löydy tukea kyseisen alaviitteen sanamuodosta.
26. Ilmaus ”käyttivät – – kiinteitä polttoaineita, joissa haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 %,” mahdollistaa ainoastaan kaksi tulkintaa, joilla ei vääristetä alaviitteen sanamuodon luonnollista merkitystä: Ensimmäisessä tulkinnassa kaiken poltetun hiilen haihtuvien ainesten pitoisuuden on oltava alle 10 %. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että laitoksessa voidaan käyttää ainoastaan hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia. Toisessa tulkinnassa käytetyn koksihiiliseoksen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvon on oltava alle 10 prosenttia. Voimalaitoksen ei siten tarvitse polttaa yksinomaan hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia, jotta siihen voidaan soveltaa alaviitteeseen 3 sisältyvää poikkeusta. Ainoastaan keskiarvon, joka lasketaan tietyltä ajanjaksolta, on jäätävä tämän raja-arvon alle.
27. On nähdäkseni aivan selvää, että ainoastaan jälkimmäinen tulkinta on kohtuullinen: laitoksessa poltetun koksihiiliseoksen haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvon on oltava alle 10 prosenttia. Tätä vaihtoehtoa puoltavat perusteet ovat paitsi direktiivin systematiikan mukaisia(5) myös toimivia. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus nimittäin esitti jokseenkin yksityiskohtaisesti, että olisi vaikeaa ellei jopa mahdotonta taata, että kaikilla yksittäisillä hiilitoimituksilla on sama haihtuvien ainesten pitoisuus. Toisaalta voimalaitoksen toiminnanharjoittajan pitäisi pystyä varmistamaan, että poltettavalla koksihiiliseoksella on tietyt ominaisuudet tiettynä ajanjaksona.
28. Toiseksi on todettava, että kun tarkastellaan ajanjaksoa, jolta haihtuvien ainesten pitoisuus olisi laskettava, alaviitteen 3 kaikkein luontevin merkitys viittaa siihen, että haihtuvien ainesten pitoisuuden keskiarvo olisi laskettava vuositasolla.
29. Alaviitteessä 3 viitataan 12 kuukauden ajanjaksoon, joka päättyy 1.1.2001 – toisin sanoen vuoden 2000 kokonaiskeskiarvoon –, perusteena sille, että poikkeusta ylipäätään voidaan soveltaa laitokseen. On totta, ettei alaviitteessä 3 mainita, mikä ajanjakso on tarkasti ottaen merkityksellinen saman poikkeuksen soveltamiselle jatkossa. En kuitenkaan voi kuvitella soveltuvampaa päätelmää kuin se, että tehdään saman virkkeen sisäinen (ja siten lähin mahdollinen) rinnastus: samaa vuosikeskiarvoa olisi myös sovellettava analogisesti tulevien vuosien osalta sen arvioimiseksi, ”käyttääkö” laitos – alaviitteen 3 sanamuotoa lainatakseni – ”yhä” kiinteitä polttoaineita, joiden haihtuvien ainesten pitoisuus on alle 10 prosenttia.
30. Näistä syistä ehdotan, että alaviitettä 3 on tulkittava siten, että alle 10 prosentin vaatimuksella tarkoitetaan voimalaitoksissa poltettavan koksihiiliseoksen haihtuvien ainesten pitoisuuden vuosikeskiarvoa.
31. Kuten komissio on todennut, 10 prosentin vaatimus on raja-arvo. Alaviitteeseen 3 sisältyvää poikkeusta voivat käyttää ainoastaan voimalaitokset, jotka käyttivät 1.1.2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona ja käyttävät yhä koksihiiliseosta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuuden vuosikeskiarvo on alle 10 prosenttia.
32. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus myönsi suullisessa käsittelyssä, ettei tämä päde Aberthaw'hon. Kyseinen laitos ei ole käyttänyt missään vaiheessa koksihiiliseosta, jonka haihtuvien ainesten pitoisuuden vuosikeskiarvo oli alle 10 prosenttia, ei 1.1.2001 päättyneenä 12 kuukauden ajanjaksona eikä sen jälkeen. Näin ollen on itse asiassa kiistatonta, että jos alaviitettä 3 tulkitaan edellä esitetyllä tavalla, siinä säädettyä poikkeusta ei voitaisi soveltaa Aberthaw'hon.
B Lainsäädäntöhistorian rooli
33. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että direktiivin kyseinen alaviite 3 laadittiin erityisesti Aberthaw'ta varten. Se pitää kiinni väitteestään, jonka mukaan alaviitettä 3 olisi luonnehdittava täsmällisemmin räätälöidyksi säännökseksi, jossa asetetaan erityinen ja tarkoituksenmukainen NOx-päästöjen raja-arvo Aberthaw'n ja vastaavien voimalaitosten ominaisuudet huomioiden.
34. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa erityisesti, että Aberthaw on ainutlaatuinen maan hiilikäyttöisten voimalaitosten joukossa. Sen mukaan laitos on suunniteltu erityisesti polttamaan hiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on pieni, jotta siinä voidaan käsitellä etupäässä Etelä-Walesista saatavaa hiilityyppiä – toisin sanoen antrasiittihiiltä, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on yleensä alhainen, 6–15 prosenttia –, kun taas tavanomaisissa hiilikäyttöisissä voimalaitoksissa käytettävän hiilen haihtuvien ainesten pitoisuus on tyypillisesti suunnilleen 20–35 prosenttia. Koska hiilen, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on alhainen, polttaminen on hankalampaa, se edellyttää erityisesti tähän tarkoitukseen suunniteltua kattilaa, toisin kuin tavanomaisissa hiilikäyttöisissä voimalaitoksissa. Näiden erityiskattiloiden synnyttämät NOx-päästöt ovat ilmeisesti aina suuremmat. Aberthaw'n on siten mahdotonta noudattaa tiukkoja NOx-päästöjen raja-arvoja.
35. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että alaviite 3 laadittiin erityisesti Aberthaw'ta varten sen huomattavan taloudellisen merkityksen vuoksi, joka sillä on Etelä-Walesin alueelle, etenkin kun jäljellä olevat Walesin hiilikaivokset tukeutuvat siihen niistä louhittavan hiilen ainoana hankkijana, koska hiili, jonka haihtuvien ainesten pitoisuus on pieni, ei sovellu useimmille muille markkinoille.
36. Komission mukaan alaviitteeseen 3 sisältyy poikkeus, jota ei laadittu erityisesti Aberthaw'ta varten vaan joka on tarkoitettu yleisesti pienelle määrälle voimalaitoksia, jotka sijaitsevat alueilla, joilta saatavan antrasiittihiilen haihtuvien ainesten pitoisuus on luontaisesti pieni, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa mutta myös Espanjassa.
37. Unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta on vaikea päätellä yksiselitteisesti, että alaviitteeseen 3 sisältyvä poikkeus olisi laadittu erityisesti Aberthaw'ta varten.
38. Poikkeus oli ensinnäkin tarkoitettu alun perin uusille laitoksille eikä jo olemassa oleville laitoksille. Tämä käy ilmi, kun verrataan direktiiviä 2001/80 ja sitä edeltänyttä neuvoston direktiiviä 88/609/ETY.(6) Direktiivin 88/609 liitteessä VI asetetaan NOx-päästöille erilaisia raja-arvoja voimalaitoksen käyttämän polttoainetyypin mukaan, ja voimalaitosten, joiden käyttämässä kiinteässä polttoaineessa on haihtuvia yhdisteitä alle 10 prosenttia, NOx-päästöjen raja-arvo on 1 300 mg/Nm3. Ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että direktiivin 88/609 liitteen VI laatijat ajattelivat Aberthaw'ta (olemassa olevaa laitosta), koska kyseisessä liitteessä säädettyä poikkeusta sovellettiin ainoastaan uusiin eikä jo olemassa oleviin laitoksiin.
39. Direktiivin valmisteluasiakirjoissa ei myöskään ole näyttöä siitä, että alaviite 3 olisi Aberthaw'ta varten räätälöity säännös. Tästä ei esitetty vakuuttavaa näyttöä unionin tuomioistuimelle. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus viittasi lausumissaan aineistoon, joka koostuu useista eri asiakirjoista, joita olivat laatineet eri yksityishenkilöt, Euroopan parlamentin jäsenet tai Yhdistyneen kuningaskunnan useat virkamiehet direktiivin antamiseen johtaneessa lainsäädäntömenettelyssä tai sen yhteydessä. Tämä aineisto rajoittuu kuitenkin ainoastaan tällaisten henkilöiden kirjeisiin ja muistiinpanoihin sekä Euroopan parlamentissa käytyjen keskustelujen pöytäkirjoihin. Yksikään näistä asiakirjoista ei kuvasta lainsäädäntömenettelyyn osallistuneen unionin toimielimen virallista kantaa, jossa unionin toimielimen voitaisiin sanoa ilmaisevan selkeän aikomuksensa lainsäätäjänä.
40. Direktiivin muissa säännöksissä lisäksi nimetään nimenomaisesti tiettyjä laitoksia, joihin sovelletaan poikkeusta direktiivissä säädetyistä päästöjen raja-arvoista. Tämä pätee etenkin kahteen Kreetalla ja Rodoksella sijaitsevaan laitokseen, joihin sovelletaan erityistä raja-arvoa (direktiivin liitteessä VI oleva B osa). Samaa lainsäädäntätekniikkaa olisi voitu käyttää myös Aberthaw’n erityistilanteen yhteydessä. Lainsäätäjä kuitenkin päätti olla toimimatta näin.
41. Olipa lainsäätäjän aikomus mikä tahansa, se ei nähdäkseni missään tapauksessa ole ratkaiseva tässä nimenomaisessa asiassa.
42. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee yleisesti, että lainsäädäntöhistorialla ja lainsäätäjän aikomuksella on jonkin verran merkitystä sekä johdetun oikeuden(7) että – uudemman oikeuskäytännön perusteella – primaarioikeuden(8) tulkinnan kannalta.
43. On kuitenkin syytä korostaa sanaa ”tulkinta” erotuksena tuomioistuimen tekemästä ”muokkaamisesta”. Lainsäädännölliseen aikomukseen pohjautuva perustelu on hyväksyttävä ja todellakin hyödyllinen tapauksissa, joissa sanamuotoon liittyy epävarmuutta tai moniselitteisyyttä. Se voi nähdäkseni kuitenkin auttaa tulkitsijaa eteenpäin vain niin pitkälle kuin sanamuodon moniselitteisyys sinänsä sallii; tulkinnan on pysyttävä kirjoitetun tekstin ja sen mahdollisen semanttisen epämääräisyyden rajoissa.
44. Vaikka osoitettaisiin, että alaviite 3 oli laadittu nimenomaisesti Aberthaw'ta varten, mitä tässä menettelyssä ei ole tehty, tällainen päätelmä saattaisi näin ollen olla merkityksellinen tällaisen hypoteettisesti tehottoman säännöksen mahdollisen kumoamisen kannalta.(9) Se ei mielestäni voisi kuitenkaan johtaa lainsäätäjän lain tekstissä valitseman ja esittämän selkeän luvun, numeron tai prosenttimäärän muokkaamiseen tuomioistuimessa. Tämä merkitsisi contra legem -tulkintaa eli tulkintaa, joka on säännöksen selkeän sanamuodon vastainen ja jonka unionin tuomioistuin on asettanut minkä tahansa tulkintapyrkimyksen ehdottomaksi takarajaksi.(10)
45. Nämä tulkinnan rajat tulevat selvästi vastaan käsiteltävässä asiassa. Tulkinnallista epäselvyyttä voidaan kohtuudella sanoa liittyvän siihen tapaan ja ajanjaksoon, jolla ja jonka osalta haihtuvien ainesten pitoisuus lasketaan, kuten edellisessä osassa pääpiirteittäin esitettiin. Raja-arvosta, joka on 10 prosenttia, ei kuitenkaan ole minkäänlaista epäselvyyttä. Kymmenen prosenttia on kymmenen prosenttia.
46. Alaviitteen 3 lainsäädäntöhistorian tarkastelu ei siten voi muuttaa päätelmää, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta ei soveltanut asianmukaisesti direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa – luettuna yhdessä sen liitteessä VI olevan A osan alaviitteen 3 kanssa – Aberthaw'hon, minkä vuoksi se ei noudattanut direktiivin mukaisia velvoitteitaan.
V Oikeudenkäyntikulut
47. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska viimeksi mainittu on hävinnyt asian, Yhdistynyt kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VI Ratkaisuehdotus
48. Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin
1) toteaa, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23.10.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole soveltanut asianmukaisesti direktiivin 2001/80 4 artiklan 3 kohtaa – luettuna yhdessä sen liitteessä VI olevan A osan alaviitteen 3 kanssa – Walesissa sijaitsevaan Aberthaw'n voimalaitokseen
2) velvoittaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.