Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 8.9.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-55/10, AS v. komissio, 28.6.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-476/11 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Curral ja B. Eggers)

Muu osapuoli: AS (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-55/10, [AS] vastaan komissio, 28.6.2011 antaman tuomion ja

päättämään oikeudenkäyntikuluista lain mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi komissio vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on tunnustanut intressin saada hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös kumotuksi. Komissio väittää seuraavaa:

ensimmäinen osa: unionin oikeuden virheellinen soveltaminen jättämällä asiassa T-526/08 P, komissio vastaan Strack, 9.12.2010 annettu tuomio huomioon ottamatta siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut asianosaisella olevan intressi vaatia edelleen hänen riidanalaisen viran osalta esittämänsä hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista siitä huolimatta, ettei hän ole vaatinut nimittämispäätöksen kumoamista, vaikka nämä kaksi päätöstä ovat erottamattomia;

toinen osa: tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa tehty virhe, koska virkamiestuomioistuin on tunnustanut oikeussuojan tarpeen abstraktisti tutkimatta konkreettisesti kaikkia seikkoja;

kolmas osa: kieltäytyminen virheellisesti ottamasta huomioon tiettyjä lääketieteellisiin asiakirjoihin perustuvia tietoja, jotka osoittavat, että kantajalla ei ollut oikeussuojan tarvetta esillä olevassa asiassa.

Toinen valitusperuste, joka perustuu yhtäältä unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tulkittaessa ja sovellettaessa valituksen ja kanteen vastaavuutta koskevaa sääntöä, koska virkamiestuomioistuin on viitannut asiassa F-45/07, Mandt vastaan parlamentti, 1.7.2010 annettuun virkamiestuomioistuimen tuomioon ja katsonut, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen rikkomista koskeva uusi kanneperuste voitiin ottaa tutkittavaksi siitä huolimatta, ettei sitä ollut esitetty valituksessa ja että se "erosi huomattavasti" valituksessa esitetystä avointa virkaa koskevan ilmoituksen vastaiseen menettelyyn perustuvasta ainoasta oikeudellisesta perusteesta, ja toisaalta mainittujen henkilöstösääntöjen 91 artiklan 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että "oikeusriidan peruste" oli määritelty asianmukaisesti "sillä, että kantaja on riitauttanut riidanalaisen toimen sisäisen laillisuuden tai vaihtoehtoisesti riitauttanut sen ulkoisen laillisuuden", minkä johdosta oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä ei ole mitään merkitystä eikä se palvele enää kyseisen menettelyn tarkoitusta, joka on edistää sovinnon tekemistä asianomaisen ja hänen nimittävän viranomaisensa välillä.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen ja perustelujen puutteellisuuteen, koska virkamiestuomioistuin on tulkinnut mainittujen henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohtaa siten, että siinä myönnetään kaikille virkamiehille ehdoton oikeus päästä kaikkiin palkkaluokkansa virkoihin. Virkamiestuomioistuin on siten tulkinnut virheellisesti henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdan sekä henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan ja komission yksikön edun osalta esittämien selitysten ulottuvuutta.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen, koska virkamiestuomioistuin on myöntänyt 3 000 euron suuruisen summan korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä vaikka virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 7 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät olleet täyttyneet ja se oli lisäksi myös perusteeton.

____________