UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
13 päivänä heinäkuuta 2011 (1)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Butadieenikumin ja emulsiopolymeroinnilla tuotetun styreenibutadieenikumin markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Osallistuminen kartelliin – Kilpailusääntöjä rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Lieventävät seikat
Asiassa T‑53/07,
Trade-Stomil sp. z o.o., kotipaikka Łódź (Puola), edustajinaan barrister F. Carlin ja solicitor E. Batchelor,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi X. Lewis ja V. Bottka, sittemmin Bottka ja V. Di Bucci,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 29.11.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 5700 lopullinen (asia COMP/F/38.638 – Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieenikumi) siltä osin kuin on kyse Trade-Stomil sp. z o.o:sta tai toissijaisesti kumoamaan Trade-Stomilille määrätyn sakon tai alentamaan sitä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: tuomarit F. Dehousse (esittelevä tuomari), joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, I. Wiszniewska-Białecka ja N. Wahl,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Pocheć,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.10.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Euroopan yhteisöjen komissio totesi 29.11.2006 antamassaan päätöksessä K(2006) 5700 lopullinen (asia COMP/F/38.638 – Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieeenikumi, jäljempänä riidanalainen päätös) useiden yritysten rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla kartelliin edellä mainittujen tuotteiden markkinoilla.
2 Riidanalaisen päätöksen adressaatteja ovat seuraavat yritykset:
– Bayer AG, kotipaikka Leverkusen (Saksa)
– The Dow Chemical Company, kotipaikka Midland, Michigan (Yhdysvallat) (jäljempänä Dow Chemical)
– Dow Deutschland Inc., kotipaikka Schwalbach (Saksa)
– Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH (aiemmin Dow Deutschland GmbH & Co. OHG), kotipaikka Schwalbach
– Dow Europe, kotipaikka Horgen (Sveitsi)
– Eni SpA, kotipaikka Rooma (Italia)
– Polimeri Europa SpA, kotipaikka Brindisi (Italia) (jäljempänä Polimeri)
– Shell Petroleum NV, kotipaikka Haag (Alankomaat)
– Shell Nederland BV, kotipaikka Haag
– Shell Nederland Chemie BV, kotipaikka Rotterdam (Alankomaat)
– Unipetrol a.s., kotipaikka Praha (Tšekin tasavalta)
– Kaučuk a.s., kotipaikka Kralupy nad Vltavou (Tšekin tasavalta)
– Trade-Stomil sp. z o.o., kotipaikka Łódź (Puola) (jäljempänä Stomil).
3 Dow Deutschland, Dow Deutschland Anlagengesellschaft ja Dow Europe ovat kokonaan Dow Chemicalin määräysvallassa joko välittömästi tai välillisesti (jäljempänä yhteisesti Dow) (riidanalaisen päätöksen 16–21 perustelukappale).
4 Kyseisiä tuotteita valmisti Enin puolesta alun perin EniChem Elastomeri Srl, joka oli välillisesti Enin tytäryhtiön EniChem SpA:n kautta Enin määräysvallassa. EniChem Elastomeri fuusioitui 1.11.1997 EniChem SpA:han. Enin määräysvallassa oli 99,97 prosenttia EniChem SpA:sta. EniChem SpA siirsi 1.1.2002 strategisen kemianalan liiketoimintansa (myös butadieenikumiin ja emulsiopolymeroinnilla tuotettuun styreenibutadieeenikumiin liittyvän liiketoiminnan) sataprosenttisesti omistamalleen tytäryhtiölle Polimerille. Enillä on 21.10.2002 lähtien ollut Polimeri kokonaan välittömässä määräysvallassaan. EniChem SpA muutti nimensä Syndial SpA:ksi 1.5.2003 (riidanalaisen päätöksen 26–32 perustelukappale). Komissio käyttää riidanalaisessa päätöksessä nimitystä EniChem kaikista Enin omistamista yrityksistä (jäljempänä EniChem) (riidanalaisen päätöksen 36 perustelukappale).
5 Shell Nederland Chemie on Shell Nederlandin tytäryhtiö; Shell Nederland on puolestaan kokonaan Shell Petroleumin määräysvallassa (jäljempänä yhteisesti Shell) (riidanalaisen päätöksen 38–40 perustelukappale).
6 Kaučuk perustettiin vuonna 1997, kun Kaučuk Group a.s. ja Chemopetrol Group fuusioituivat. Unipetrol osti 21.7.1997 fuusioituneiden yritysten kaikki varat, oikeudet ja velvollisuudet. Unipetrol omistaa 100 prosenttia Kaučukin osuuksista (riidanalaisen päätöksen 45 ja 46 perustelukappale). Riidanalaisen päätöksen mukaan Tavorex s.r.o. (jäljempänä Tavorex), jonka kotipaikka on Tšekin tasavallassa, edusti lisäksi Kaučukia (ja sen edeltäjää Kaučuk Groupia) vientitoiminnassa vuoden 1991 ja 28.2.2003 välisenä aikana. Edelleen riidanalaisen päätöksen mukaan Tavorex edusti Kaučukia vuodesta 1996 lähtien European Synthetic Rubber Associationin kokouksissa (riidanalaisen päätöksen 49 perustelukappale).
7 Riidanalaisen päätöksen mukaan Stomil edusti puolalaista Chemical Company Dwory S.A:ta (jäljempänä Dwory) sen vientitoiminnassa noin 30 vuoden ajan ainakin vuoteen 2001 saakka. Edelleen riidanalaisen päätöksen mukaan Stomil edusti Dworya European Synthetic Rubber Associationin kokouksissa vuosina 1997–2000 (riidanalaisen päätöksen 51 perustelukappale).
8 Rikkomisen katsottiin kestäneen 20.5.1996 ja 28.11.2002 välisen ajan (Bayer, Eni ja Polimer), 20.5.1996 ja 31.5.1999 välisen ajan (Shell Petroleum, Shell Nederland ja Shell Nederland Chemie), 1.7.1996 ja 28.11.2002 välisen ajan (Dow Chemical), 1.7.1996 ja 27.11.2001 välisen ajan (Dow Deutschland), 16.11.1999 ja 28.11.2002 välisen ajan (Unipetrol ja Kaučuk), 16.11.1999 ja 22.2.2000 välisen ajan (Stomil), 22.2.2001 ja 28.2.2002 välisen ajan (Dow Deutschland Anlagengesellschaft) sekä 26.11.2001 ja 28.11.2002 välisen ajan (Dow Europe) (riidanalaisen päätöksen 476–485 perustelukappale ja päätösosan 1 artikla).
9 Butadieenikumi (jäljempänä BR) ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieenikumi (jäljempänä ESBR) ovat synteettistä kumia, jota käytetään etenkin autonrenkaiden valmistuksessa. Nämä kaksi tuotetta ovat korvattavissa keskenään, muilla synteettisillä kumeilla tai luonnonkumilla (riidanalaisen päätöksen kolmannesta kuudenteen perustelukappale).
10 Riidanalaisen päätöksen kohteena olevien valmistajien lisäksi muutkin Aasiassa ja Itä-Euroopassa sijaitsevat tuottajat ovat myyneet vähäisiä määriä BR:ää ja ESBR:ää ETA:n alueella. Myös autonrenkaiden suuret valmistajat tuottavat itse huomattavia määriä BR:ää (riidanalaisen päätöksen 54 perustelukappale).
11 Bayer otti yhteyttä komission yksiköihin 20.12.2002 ja ilmoitti halukkuutensa tehdä yhteistyötä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon mukaisesti (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä yhteistyötiedonanto) BR:n ja ESBR:n osalta. Bayer antoi ESBR:stä suullisen lausunnon, jossa se kuvasi kartellin toimintaa. Tämä suullinen lausunto nauhoitettiin (riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappale).
12 Bayer antoi 14.1.2003 suullisen lausunnon BR:ää koskevan kartellin toiminnasta. Tämä suullinen lausunto nauhoitettiin. Bayer toimitti myös pöytäkirjoja European Synthetic Rubber Associationin BR-komitean kokouksista (riidanalaisen päätöksen 68 perustelukappale).
13 Komissio antoi 5.2.2003 Bayerille tiedoksi päätöksensä myöntää sille ehdollinen sakkoimmuniteetti (riidanalaisen päätöksen 69 perustelukappale).
14 Komissio teki 27.3.2003 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([EY 81] ja [EY 82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) 14 artiklan 3 kohdan (EYVL 1962, 13, s. 204) mukaisen tarkastuskäynnin Dow Deutschland & Co:n toimitiloihin (riidanalaisen päätöksen 70 perustelukappale).
15 Syyskuun 2003 ja heinäkuun 2006 välisenä aikana komissio osoitti riidanalaisen päätöksen kohteena oleville yrityksille useita tietojensaantipyyntöjä asetuksen N:o 17 11 artiklan ja [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18 artiklan mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 71 perustelukappale).
16 Dow Deutschlandilla ja Dow Deutschland & Co:lla oli 16.10.2003 komission yksiköiden kanssa tapaaminen, jossa ne ilmoittivat halukkuutensa yhteistyötiedonannon mukaiseen yhteistyöhön. Kokouksessa esitettiin suullinen lausunto BR:ää ja ESBR:ää koskevasta kartellitoiminnasta. Tämä suullinen esitys nauhoitettiin. Komission yksiköille luovutettiin myös kartellia koskevia asiakirjoja (riidanalaisen päätöksen 72 perustelukappale).
17 Dow Deutschlandille ilmoitettiin 4.3.2005 komission aikomuksesta myöntää sille 30–50 prosentin alennus sakosta (riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappale).
18 Komissio aloitti asiaa koskevan menettelyn 7.6.2005 ja osoitti ensimmäisen väitetiedoksiannon riidanalaisen päätöksen adressaatteina oleville yrityksille – lukuun ottamatta Unipetrolia – sekä Dworylle. Ensimmäinen väitetiedoksianto koski myös Tavorexia, mutta sitä ei annettu tälle tiedoksi, koska Tavorex oli mennyt konkurssiin lokakuussa 2004. Menettely on siis sen osalta päätetty (riidanalaisen päätöksen 49 ja 74 perustelukappale).
19 Kyseiset yritykset esittivät kirjallisia huomautuksia ensimmäiseen väitetiedoksiantoon (riidanalaisen päätöksen 75 perustelukappale). Niillä oli myös komission toimitiloissa oikeus tutustua CD-ROM-muotoisiin asiakirjoihin sekä suullisiin lausuntoihin ja niihin liittyviin asiakirjoihin (riidanalaisen päätöksen 76 perustelukappale).
20 Manufacture française des pneumatiques Michelin (jäljempänä Michelin) ilmoitti 3.11.2005 haluavansa osallistua asian käsittelyyn. Se toimitti kirjallisia huomautuksia 13.1.2006 (riidanalaisen päätöksen 78 perustelukappale).
21 Komissio hyväksyi 6.4.2006 toisen väitetiedoksiannon, joka oli osoitettu riidanalaisen päätöksen adressaatteina oleville yrityksille. Kyseiset yritykset esittivät sitä koskevia kirjallisia huomautuksia (riidanalaisen päätöksen 84 perustelukappale).
22 Michelin teki 12.5.2006 kantelun [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18) 5 artiklan mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 85 perustelukappale).
23 Riidanalaisen päätöksen adressaatteina olevat yritykset Stomilia lukuun ottamatta sekä Michelin osallistuivat 22.6.2006 komission järjestämään kuulemiseen (riidanalaisen päätöksen 86 perustelukappale).
24 Koska Dworyn osallistumisesta kartelliin ei ollut riittävää näyttöä, komissio päätti päättää sitä koskevan menettelyn (riidanalaisen päätöksen 88 perustelukappale). Komissio päätti päättää myös Syndialia koskevan menettelyn (riidanalaisen päätöksen 89 perustelukappale).
25 Aluksi oli käytetty kahta eri asianumeroa (COMP/E-1/38.637 ja COMP/E-1/38.638, joista yksi koski BR:ää ja toinen ESBR:ää), mutta ensimmäisen väitetiedoksiannon jälkeen komissio käytti vain yhtä (COMP/F/38.638) (riidanalaisen päätöksen 90 ja 91 perustelukappale).
26 Hallinnollisen menettelyn päätteeksi komissio teki 29.11.2006 riidanalaisen päätöksen.
27 Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklan mukaan seuraavat yritykset rikkoivat EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla esitettyinä ajankohtina yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun sopimukseen, jonka puitteissa ne sopivat tavoitehintojen asettamisesta, asiakkaiden jakamisesta tekemällä sopimuksia aggressiivisista kilpailutoimenpiteistä pidättymisestä sekä BR:n ja ESBR:n alan hintoja, kilpailijoita ja asiakkaita koskevien arkaluonteisten tietojen jakamisesta:
a) Bayer 20.5.1996–28.11.2002
b) Dow Chemical 1.7.1996–28.11.2002, Dow Deutschland 1.7.1996– 27.11.2001, Dow Deutschland Anlagengesellschaft 22.2.2001–28.2.2002 ja Dow Europe 26.11.2001–28.11.2002
c) Eni 20.5.1996–28.11.2002 ja Polimeri 20.5.1996–28.11.2002
d) Shell Petroleum 20.5.1996–31.5.1999, Shell Nederland 20.5.1996–31.5.1999 ja Shell Nederland Chemie 20.5.1996–31.5.1999
e) Unipetrol 16.11.1999–28.11.2002 ja Kaučuk 16.11.1999–28.11.2002
f) Stomil 16.11.1999–22.2.2000.
28 Komissio määräsi riidanalaisessa päätöksessä tehtyjen tosiseikkoja koskevien toteamusten ja oikeudellisten arviointien perusteella asianomaisille yrityksille sakkoja, joiden määrä laskettiin soveltamalla menetelmää, joka esitetään asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavissa suuntaviivoissa (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä suuntaviivat) sekä yhteistyötiedonannossa.
29 Riidanalaisen päätöksen päätösosan 2 artiklassa määrätään seuraavat sakot:
a) Bayer: 0 euroa
b) Dow Chemical: 64,575 miljoonaa euroa, josta
i) 60,27 miljoonaa euroa yhteisvastuullisesti Dow Deutschlandin kanssa
ii) 47,355 miljoonaa euroa yhteisvastuullisesti Dow Deutschland Anlagengesellschaftin ja Dow Europen kanssa
c) Eni ja Polimeri yhteisvastuullisesti: 272,25 miljoonaa euroa
d) Shell Petroleum, Shell Nederland ja Shell Nederland Chemie yhteisvastuullisesti: 160,875 miljoonaa euroa
e) Unipetrol ja Kaučuk yhteisvastuullisesti: 17,55 miljoonaa euroa
f) Stomil: 3,8 miljoonaa euroa.
30 Riidanalaisen päätöksen päätösosan 3 artiklassa määrätään 1 artiklassa mainitut yritykset lopettamaan samassa artiklassa kuvattu rikkominen välittömästi, jos näin ei ole jo tapahtunut, ja pidättymään vastedes 1 artiklassa kuvatusta toiminnasta ja toimenpiteistä, joilla on vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
31 Stomil nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.2.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä.
32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 2.4.2009 tekemällä päätöksellä N. Wahl nimettiin täydentämään jaoston kokoonpanoa, koska yksi sen jäsenistä oli estynyt.
33 Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
34 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena se kehotti asianosaisia vastaamaan joihinkin kysymyksiin ja toimittamaan tietyt asiakirjat. Asianosaiset noudattivat kehotuksia asetetuissa määräajoissa.
35 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 20.10.2009 pidetyssä istunnossa.
36 Stomil vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen ja erityisesti sen 1–4 artiklan siltä osin kuin päätös on osoitettu Stomilille
– toissijaisesti
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin se on osoitettu Stomilille tai
– muuttaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklaa siltä osin kuin se on osoitettu Stomilille kumoamalla sen maksettavaksi määrätyn sakon tai alentamalla sen määrää huomattavasti
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
37 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa Stomilin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
38 Stomil vetoaa kanteessaan 14 kanneperusteeseen. Näillä kanneperusteilla pyritään riitauttamaan Stomilin osallistuminen kartelliin, se, että komissio on katsonut Stomilin olevan vastuussa, vaikka se toimi Dworyn välittäjänä, rikkomisen kesto ja sakon määrä. Lisäksi Stomil pyytää unionin yleistä tuomioistuinta määräämään prosessinjohtotoimista, joilla komissio velvoitetaan antamaan sille oikeus tutustua yritysten yhteistyötiedonannon mukaisesti antamiin lausuntoihin.
39 Ensimmäiseksi on tarkasteltava Stomilin ensimmäistä kanneperustetta, jonka mukaan komissio ei osoittanut Stomilin osallistuneen kartelliin.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio ei osoittanut Stomilin osallistuneen kartelliin
Asianosaisten lausumat
– Stomilin lausumat
40 Stomil katsoo komission rikkoneen EY 81 artiklaa, koska se ei esittänyt oikeudellisesti riittävää näyttöä Stomilin osallistumisesta kartelliin.
41 Komissio on sen mukaan todennut, että Stomil osallistui kahteen kartellikokoukseen, jotka pidettiin 16.11.1999 Frankfurtissa Saksassa ja 22.2.2000 Wermelskirchenissä Saksassa. Stomilin mielestä komission päätelmät ovat perusteettomat. Stomil väittää lisäksi, ettei sen osallistumisesta kyseiseen kartelliin ole muuta näyttöä.
– Stomilin osallistuminen 16.11.1999 Frankfurtissa pidettyyn kokoukseen
42 Stomilin mukaan todisteet, joihin komissio on vedonnut, eivät osoita, että Stomil olisi osallistunut 16.11.1999 illalla hotelli Méridienissä European Synthetic Rubber Associationin kokouksen ohessa pidettyyn epäviralliseen kokoukseen.
43 Stomil täsmentää erityisesti, että L (Stomil) ei asunut Méridien-hotellissa ja että hän poistui sen jälkeen, kun European Synthetic Rubber Associationin kokous oli päättynyt 16.11.1999 klo 11. Stomil on tässä yhteydessä esittänyt kaksi L:n (Stomil) lausuntoa sekä hotellilaskun. Stomil väittää, ettei se ole muuttanut kertomustaan tapahtumista, kuten komissio kirjelmissään väittää. Se toteaa aina kiistäneensä osallistumisensa kyseiseen lainvastaiseen kokoukseen. Sen mukaan sen esittämät todisteet voidaan ottaa huomioon, ja komissio viittaa virheellisesti asiassa T-339/04, France Télécom vastaan komissio, 8.3.2007 annettuun tuomioon (Kok., s. II-521).
44 Stomilin mukaan riidanalaisen päätöksen 202 perustelukappaleessa esitetty Dow’n lausunto ei ole luotettava, koska sen on vahvistanut vain P (Bayer), joka ei ollut läsnä Frankfurtissa 16.11.1999 illalla. Stomil viittaa tässä yhteydessä useisiin tutkinta-aineiston asiakirjoihin. Stomilin mukaan Dow’n väitettä, jota ei ole tuettu ja jonka Stomil ja muut vastapuolet ovat kiistäneet hallinnollisen menettelyn aikana, ei näin ollen oikeuskäytännönkään mukaan voida pitää riittävänä todisteena Stomilin osallistumisesta tähän kokoukseen. Stomil korostaa myös, että L (EniChem) ei voinut olla läsnä Frankfurtissa 16.11.1999 illalla.
45 Yksikään todiste ei Stomilin mukaan vahvista Stomilin edustajan läsnäoloa. F:n (Dow) kululaskelmasta ei sen mukaan käy ilmi maksun aihe eivätkä kokouksen mahdolliset osanottajat. N:n (Dow) käsin kirjoittamissa merkinnöissä ei sen mukaan mainita L:ää (Stomil) eikä Stomilia. Stomilin mielestä on erittäin todennäköistä, että nämä merkinnät ovat vain N:n muistiinpanoja. Dwory tosin mainitaan niissä (merkinnällä ”OS”). Stomil esittää kuitenkin useita seikkoja, jotka sen mukaan osoittavat, ettei se voinut olla kyseisissä merkinnöissä mainittujen tietojen lähde. Käsinkirjoitetut merkinnät ovat sen mukaan N:n henkilökohtaisia arvioita tai peräisin julkisista lähteistä. Stomil toteaa erityisesti Michelinistä, ettei sillä ollut pienintäkään kontaktia kyseiseen asiakkaaseen vuoden 1998 jälkipuoliskon jälkeen, jolloin Dwory ilmoitti sille huolehtivansa itse tämän asiakkaan ESBR-myynnistä. Stomil toteaa myös, ettei se toimittanut Goodyear-yhtiölle tavaraa vuosina 1999–2000. ”TGA”-yhtiöstä Stomil toteaa, ettei se tunne lainkaan tällaista asiakasta. Stomil toteaa vielä, ettei se voinut tietää, mitkä olivat Dworyn mahdollisuudet ESBR:n osalta kotimaan markkinoilla, koska tämä harjoitti yksinomaan vientitoimintaa. Lisäksi Stomilin kolme pääasiakasta, Vredestein, Nokian ja Pegasus, puuttuivat luettelosta. Stomil toteaa myös, että kartellin jäsenet olivat säännöllisesti ja useaan otteeseen sekoittaneet toisiinsa Stomilin ja Dworyn.
46 Stomil lisää komission myöntävän vastineessaan, että riidanalaisessa päätöksessä mainittua kokousta ei tosiasiassa lainkaan pidetty 16.11.1999. Komissio pyrkii Stomilin mukaan näin korvaamaan riidanalaisessa päätöksessä esitetyt tosiseikkoja koskevat päätelmät teorialla, jonka mukaan lainvastainen kokous pidettiin 15.11.1999. Stomil korostaa, ettei yksikään todiste tue tätä teoriaa. Ainoa komission esittämä todiste on Stomilin mukaan samalta päivältä peräisin oleva kuitti, joka osoittaa, että baarissa on ostettu juomia 89,50 Saksan markalla (DEM). Stomilin mukaan kuitti ei todista, mistä baarissa keskusteltiin tai että keskustelua voitaisiin pitää lainvastaisena toimintana. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee lisäksi, että baarilaskun maksoi F (Dow) eikä P (Bayer) ja että se maksettiin 16.11.1999. Stomil korostaa vielä, että komissio väittää T:n (Kralupy) osallistuneen lainvastaisiin keskusteluihin, vaikka P:n kululaskelmasta ilmenee, ettei T ollut läsnä.
47 Väite kyseisestä uudesta kokouksesta loukkaa Stomilin mukaan puolustautumisoikeuksia ja komission perusteluvelvollisuutta Stomilia kohtaan, koska Stomililla ei ole ollut tilaisuutta vastata tähän väitteeseen hallinnollisen menettelyn aikana.
48 Lisäksi komission virhe merkitsee Stomilin mukaan, että riidanalaisen päätöksen 1 artikla, jonka mukaan Stomil osallistui kyseiseen rikkomiseen 16.11.1999 alkaen, on lainvastainen. Stomil viittaa asiassa T-59/99, Ventouris vastaan komissio, 11.12.2003 annettuun tuomioon (Kok., s. II-5257, 31–33 kohta) ja lisää, että ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, niitä voidaan tulkita päätöksen perusteluihin turvautumalla. Stomil väittää, että tässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen päätösosa ei ole lainkaan epäselvä.
– Stomilin osallistuminen 22.2.2000 Wermelskirchenissä pidettyyn kokoukseen
49 Stomil väittää, ettei ole olemassa todisteita siitä, että European Synthetic Rubber Associationin alakomitean Wermelskirchenissä 22.2.2000 pidetyn kokouksen osallistujat olisivat toimineet lainvastaisella tavalla.
50 Komissio päättelee kuitenkin riidanalaisen päätöksen 446 perustelukappaleessa, että Stomilin osallistuminen kartelliin päättyi tähän kokoukseen.
– Muun näytön puuttuminen Stomilin osallistumisesta kartelliin
51 Stomil katsoo, että koska ainoa komission esittämä todiste ei osoita Stomilin osallistuneen kartelliin, muilla riidanalaisessa päätöksessä esitetyillä yleisillä väitteillä ei voi olla todistusarvoa.
52 Stomil korostaa erityisesti ensinnäkin sitä, että sen osallistumisesta minkäänlaiseen hintojen vahvistamisesta tehtyyn sopimukseen ei ole todisteita. Stomil väittää, että Bayer tarkoittaa lausunnossaan, joka esitetään riidanalaisen päätöksen 114 perustelukappaleessa, Dworya eikä Stomilia, kuten komissio väittää. Stomil toteaa osallistuneensa Dworyn ohella European Synthetic Rubber Associationin kokouksiin vuoden 1999 jälkeen. Myöskään Dow ei väitä Stomilin osallistuneen hintakeskusteluihin. Stomil viittaa tässä riidanalaisen päätöksen 115 perustelukappaleeseen. Sama koskee sen mukaan myös Shellin todisteita, jotka koskevat ajanjaksoa 30.8.1995–31.5.1999 (riidanalaisen päätöksen 119, 120 ja 123 perustelukappale).
53 Toiseksi Stomil väittää, ettei sen osallistumisesta markkinoiden jakamiseen ole todisteita. Dow’n lausunnossa, joka esitetään riidanalaisen päätöksen 125 perustelukappaleessa, ei täsmennetä sopimuksen kohdetta, päivämäärää eikä liioin sitä, oliko kyseessä Stomil vai Dwory. Komission päätelmä, jonka mukaan Dow olisi tarkoittanut Stomilia, on siis perusteeton.
54 Kolmanneksi Stomil toteaa, että ainoa arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa koskeva kokous on 16.11.1999 Frankfurtissa pidetty kokous. Myöskään riidanalaisen päätöksen 133 perustelukappaleessa esitetyllä Shellin vahvistuksella ei Stomilin mukaan ole merkitystä sen ajanjakson osalta, joka koskee Stomilia. Kuten aiemmin on jo osoitettu, Stomililla ei myöskään ollut arkaluonteista tietoa Dworyn ESBR-toimituksista riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuna ajanjaksona.
55 Stomil katsoo, että riidanalaisen päätöksen sisältämät muut yleiset väitteet eivät riitä osoittamaan Stomilin osallistuneen kartelliin. Riidanalaisen päätöksen 155, 156, 158 ja 159 perustelukappaleessa joko tarkoitetaan sen mukaan Dworya tai ei osoiteta Stomilin toimineen lainvastaisesti.
Komission lausumat
– Stomilin osallistuminen Frankfurtissa 16.11.1999 pidettyyn kokoukseen
56 Komissio toteaa ensinnäkin, että riidanalaisessa päätöksessä esitetystä kuvauksesta (riidanalaisen päätöksen 199–212 perustelukappale) ilmenee, että marraskuun 16. päivän 1999 ensimmäisinä tunteina pidettiin epävirallinen kokous, jossa tehtiin hintasopimuksia ja vaihdettiin tietoja tärkeimmistä asiakkaista.
57 Komissio väittää, että Stomil on kannekirjelmässään muuttanut kertomustaan tosiseikoista. Nyt se, että Stomil kiistää osallistuneensa kyseiseen lainvastaiseen kokoukseen, perustuu L:n (Stomil) olinpaikkaan 16.11.1999 illalla. Stomil ei kuitenkaan vedonnut näihin tosiseikkoihin hallinnollisen menettelyn aikana. Näin ollen komissio katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen ei oikeuskäytännön mukaisesti pitäisi ottaa huomioon Stomilin omien väitteidensä tueksi esittämiä todisteita (eli L:n (Stomil) kahta lausuntoa ja hänen hotellilaskuaan). Komissio lisää, että näillä asiakirjoilla ei tosiasiassa ole merkitystä. Komissio toteaa myös, että sillä on todisteita 15.11.1999 illalla pidetystä epävirallisesta kokouksesta ja L:n (Stomil) osallistumisesta siihen. Komissio on erityisesti esittänyt hotellilaskun ja P:n kululaskelmalomakkeen, jotka sisältyvät tutkinta-aineistoon.
58 Komissio toteaa, että toisin kuin Stomil väittää, riidanalaisen päätöksen 204 perustelukappaleessa esitetty Dow’n lausunto sisältää selviä mainintoja L:n (Stomil) läsnäolosta kartellista käydyissä keskusteluissa. Komission mukaan Bayer vahvistaa tämän lausunnon (riidanalaisen päätöksen 205 perustelukappale). Komissio toteaa, että N:n (Dow) käsinkirjoitettujen muistiinpanojen ensimmäinen osa koskee ESBR:n markkinoita laajempia markkinoita, jotka varmasti kiinnostivat Stomilia. Komissio toteaa lisäksi, että Stomilin ja Dworyn välinen suhde on päättynyt asteittain vasta hiljattain ja osittain, ja näin ollen vaihdetut tiedot erittäin todennäköisesti kiinnostivat Stomilia ja olivat sille merkityksellisiä. Komissio toteaa näin ollen, että sillä on riittäviä todisteita Stomilin osallistumisesta kartellikokoukseen 15. ja 16.11.1999.
59 Komissio lisää esittävänsä riidanalaisen päätöksen 4.3.8 jaksossa näyttöä kokouksesta, joka pidettiin ”15.–16.11.1999”. 15.11.1999 pidetty kokous ei siten ole ”uusi”. Komissio katsoo Stomilin myös sekoittavan kaksi kululaskelmaa. Sen mukaan P maksoi Casablanca-baarin laskun. F puolestaan maksoi kokoushuoneen vuokran. Tapahtumien järjestys ei siten ole muuttunut. Näyttö, jonka komissio on ottanut huomioon, ei myöskään ole epäjohdonmukaista.
60 Komissio toteaa vielä, että riidanalaisen päätöksen päätösosassa (erityisesti sen 1 artiklan f alakohdassa) ei mainita nimenomaisesti, että Stomil osallistui 15.11.1999 pidettyyn kokoukseen. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan sen mukaan, että Stomil osallistui EY 81 artiklan rikkomiseen 16.11.1999 ja 22.2.2000 välisenä aikana. Komissio huomauttaa, ettei se ole koskaan väittänyt, että tässä marraskuun 15. päivän iltana 1999 pidetyssä kokouksessa sovittujen järjestelyjen vaikutukset olivat välittömiä. Kokous jatkui joka tapauksessa seuraavan päivän ensi tunneille.
– Stomilin osallistuminen Wermelskirchenissä 22.2.2000 pidettyyn kokoukseen
61 Komissio täsmentää, että se ei väitä, kuten riidanalaisen päätöksen 213–215 perustelukappaleesta ilmenee, että Wermelskirchenissä 22.2.2000 pidetyssä kokouksessa toimittiin lainvastaisesti. Stomilin tätä koskevat väitteet ovat näin ollen tehottomat.
– Muun näytön puuttuminen Stomilin osallistumisesta kartelliin
62 Komissio täsmentää, ettei se ole väittänyt riidanalaisessa päätöksessä, että 15.–16.11.1999 pidetty kokous olisi johtanut nimenomaiseen sopimukseen markkinoiden jakamisesta. Komissio toteaa kuitenkin, että sillä on todisteita, jotka osoittavat Stomilin olleen läsnä ja osallistuneen tässä kokouksessa hinnoista ja tietojen vaihdosta käytyihin keskusteluihin. Sen mukaan Stomilin osallistumisen vahvistavat Dow’n käsinkirjoitetut merkinnät ja lausunnot (riidanalaisen päätöksen 201 ja 202 perustelukappale). Dow ja virallisen kokouksen pöytäkirja, jotka komissio on esittänyt, vahvistavat L:n (Stomil) osallistumisen. Riidanalaisen päätöksen 155 ja 156 perustelukappaleessa mainitut todisteet vahvistavat nekin L:n (Stomil) osallistumisen.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
63 On syytä muistaa, että kun on kysymys EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämisestä, komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998, Kok., s. I‑8417, 58 kohta ja asia C‑49/92 P, komissio vastaan Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999, Kok., s. I‑4125, 86 kohta). Komission on siis esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen on tapahtunut (ks. asia T‑62/98, Volkswagen v. komissio, tuomio 6.7.2000, Kok., s. II‑2707, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On myös syytä muistaa, että jotta kyseessä olisi EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisymmärryksensä toimimisesta markkinoilla määrätyllä tavalla (asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok., s. 661, Kok. Ep. I, s. 455, 112 kohta; yhdistetyt asiat 209/78–215/78 ja 218/78, van Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980, Kok., s. 3125, Kok. Ep. V, s. 355, 86 kohta ja asia T‑7/89, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok., s. II‑1711, Kok. Ep. XI, s. II-79, 256 kohta). Jos tuomioistuin on epätietoinen, ratkaisu on tehtävä sen yrityksen hyväksi, jolle päätös, jossa rikkominen on todettu, on osoitettu. Tuomioistuin ei siis saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos se on tästä vielä epätietoinen (asia T‑38/02, Groupe Danone v. komissio, tuomio 25.10.2005, Kok., s. II‑4407, 215 kohta).
64 Lisäksi on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytäisi asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja viitteistä, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I‑123, 55–57 kohta ja yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, tuomio 25.1.2007, Kok., s. I‑729, 51 kohta).
65 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että Stomilin osallistuminen kyseiseen kartelliin perustuu vain siihen, että se osallistui 15. ja 16.11.1999 Frankfurtissa pidettyyn lainvastaiseen kokoukseen.
66 Tässä yhteydessä on tarkennettava, että komissio katsoo, että kartellikokous pidettiin European Synthetic Rubber Associationin virallisen kokouksen ohessa ”marraskuun 16. päivän iltana ja yönä vuonna 1999” (riidanalaisen päätöksen 212 perustelukappale). Tähän lainvastaiseen kokoukseen osallistuivat komission mukaan P (Bayer), F, N, V (Dow), L (Stomil), L (EniChem) sekä T (Tavorex). Kyseiset henkilöt tapasivat ensin erään hotellin baarissa ja vuokrasivat sen jälkeen kokoushuoneen (riidanalaisen päätöksen 202 perustelukappale).
67 Aluksi on hylättävä komission perustelut, joiden mukaan ei voida ottaa huomioon sitä, että Stomil kiistää L:n (Stomil) läsnäolon Frankfurtissa marraskuun 16. päivän iltana, eikä tätä kiistämistä koskevia, asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja. Onkin katsottava, että Stomil vain riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa sitä vastaan riidanalaisessa päätöksessä esitetyn väitteen. Asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ilmenee myös, että Stomil on hallinnollisessa menettelyssä koko ajan kiistänyt osallistuneensa lainvastaiseen kokoukseen. Joka tapauksessa jäljempänä esitetyistä syistä on todettava, ettei kyseisillä asiakirjoilla ole merkitystä tämän asian ratkaisemisen kannalta, kuten komissiokin kirjelmissään toteaa.
68 Asiakirja-aineistoon sisältyvistä asiakirjoista ilmenee aineellisesti ensinnäkin, kuten Stomil on todennut, että P (Bayer) ei ollut 16.11.1999 illalla Frankfurtissa. Komissio myöntää tämän.
69 Toiseksi on todettava, että riidanalainen päätös sisältää useita ristiriitaisia tietoja siitä, milloin kyseinen lainvastainen kokous tarkkaan ottaen pidettiin. Komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen 212 perustelukappaleessa Dow’n lausunnon perusteella ”marraskuun 16. päivän illan ja – – yön”. Riidanalaisen päätöksen 297 perustelukappaleessa komissio toteaa myös, että kyseinen lainvastainen kokous pidettiin ”15. ja 16.11.1999 välisenä yönä”. Lisäksi riidanalaisen päätöksen 4.3.8 jaksossa mainitaan 15. ja 16.11.1999. Edelleen kyseisen päätöksen päätösosassa rikkomisen todetaan alkaneen Stomilin osalta 16.11.1999.
70 Kolmanneksi useissa olennaisissa todisteissa on myös ristiriitaisuuksia, jotka koskevat kyseisen lainvastaisen kokouksen oletettua päivämäärää ja komission esittämiä muita mahdollisia selityksiä. P:n (Bayer) kululaskelmassa, joka koskee hotellin baarissa maksettua 84,50 DEM:n laskua, päivämäärä on 15.11.1999. Kokoushuoneen vuokra, jonka määrä on 436 DEM, on sen sijaan kirjattu maksetuksi 16.11.1999. Lisäksi N:n (Dow) käsinkirjoitetuissa muistiinpanoissa mainitaan vain päivämäärä 16.11.1999. Riidanalaisen päätöksen 202 perustelukappaleessa esitetyssä Dow’n lausunnossa täsmennetään, että lainvastainen kokous pidettiin European Synthetic Rubber Associationin marraskuun 16. päivän aamuna pidetyn virallisen kokouksen jälkeen.
71 Neljänneksi riidanalaisen päätöksen 202 perustelukappaleessa esitetyssä Dow’n lausunnossa todetaan, että P (Bayer), F, N, V (Dow), L (Stomil), L (EniChem) sekä T (Tavorex) tapasivat hotellin baarissa ennen kokoushuoneen vuokraamista. P:n kululaskelmassa, joka koskee kyseisessä baarissa maksettuja juomia ja jonka komissio esittää kirjelmissään, mainitaan kuitenkin myös European Synthetic Rubber Associationin tuolloisen pääsihteerin (C) läsnäolo. Riidanalaisen päätöksen 95 ja 115 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että kyseinen pääsihteeri ei koskaan osallistunut kartellikokouksiin. Yksinomaan siitä, että L (Stomil) oli läsnä tapaamisessa hotellin baarissa, ei näin ollen voida päätellä, että hän osallistui lainvastaiseen kokoukseen.
72 Viidenneksi N:n käsinkirjoitettujen muistiinpanojen osalta on selvää, ettei komissio ole katsonut Stomilin olleen vastuussa BR:ää koskevasta kartellista. Näin ollen N:n käsinkirjoitettujen muistiinpanojen BR:ää koskevalla osalla ei voi olla todistusarvoa Stomilin osalta. N:n käsinkirjoitettujen muistiinpanojen ESBR:ää koskevasta osasta on todettava, että kartelliin osallistuneiden tuottajien lisäksi niissä mainitaan tiettyjen asiakkaiden tavarantoimittajina muitakin tuottajia, jotka eivät osallistuneet kartelliin. Tässä nimenomaisessa tilanteessa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kokouksessa on arvioitu vain tiettyjen tuottajien välisiä toimituksia, eikä voida päätellä tarkasti, kuuluiko Stomil näihin tuottajiin, etenkin, kun otetaan huomioon kyseisen lainvastaisen kokouksen oletettua päivämäärää koskevat ristiriitaisuudet.
73 Kun otetaan huomioon kaikki nämä erityiset seikat yhdessä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Stomilin osallistumisesta Frankfurtissa 15. ja 16.11.1999 pidettyyn lainvastaiseen kokoukseen on epätietoisuutta. Epätietoisessa tapauksessa ratkaisu on tehtävä Stomilin hyväksi.
74 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tässä tilanteessa, että riidanalaisen päätöksen kartellikokouksia käsittelevässä osassa esitetyt Stomilia koskevat seikat eivät riitä osoittamaan, että Stomil on osallistunut kyseisiin lainvastaisiin sopimuksiin.
75 Riidanalaisen päätöksen kartellia kuvaavassa osassa (riidanalaisen päätöksen 4.2 jakso) mainitut seikat eivät vaikuta tähän päätelmään.
76 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vaikka joillakin riidanalaisen päätöksen 4.2 jaksossa mainituilla seikoilla voi olla tietty todistusarvo – erityisesti riidanalaisen päätöksen 156 perustelukappaleessa tarkoitetulla Bayerin yleisellä lausunnolla – ne eivät riitä oikeuttamaan sen toteamista, että Stomil on osallistunut rikkomiseen, kun otetaan huomioon edellä esitetyt, kartellikokouksia koskevat erityiset seikat sekä epätietoisuus, jonka takia ratkaisu on tehtävä kantajan hyväksi.
77 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat ja arvioidaan niitä kokonaisuutena, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että Stomil on osallistunut kartelliin.
78 Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee Stomilia ilman, että on tarpeen tarkastella muita kanteen tueksi esitettyjä perusteita ja erityisesti päämiesten ja välittäjien välisiä suhteita kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä tai prosessinjohtotoimia koskevaa pyyntöä, jonka kantaja on esittänyt.
Oikeudenkäyntikulut
79 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on Stomilin vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 29.11.2006 tehty komission päätös K(2006) 5700 lopullinen (asia COMP/F/38.638 – Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieenikumi) kumotaan Trade-Stomil sp. z o.o:ta koskevin osin.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Dehousse | Wiszniewska-Białecka | Wahl |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä heinäkuuta 2011.
Allekirjoitukset