Yhdistetyt asiat T-407/06 ja T-408/06

Zhejiang Aokang Shoes Co., Ltd ja Wenzhou Taima Shoes Co., Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Yksilöllinen kohtelu – Otanta – Puolustautumisoikeudet – Yhdenvertainen kohtelu – Vahinko – Perusteltu luottamus – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Otanta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 6 kohta ja 17 artiklan 1, 2 ja 3 kohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Sellaisesta asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta maasta peräisin oleva tuonti, joka ei ole markkinatalousmaa – Otanta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohta, 9 artiklan 6 kohta ja 17 artiklan 1 ja 3 kohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Puolustautumisoikeudet – Komission lopullisen ilmoituksen tiedoksiantaminen yrityksille

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 ja 4 kohta)

4.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Polkumyynniltä suojautuminen – Toimielinten velvollisuus varmistaa, että yritykset saavat tiedon – Täydentävä lopullinen ilmoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettava ajanjakso

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohta)

1.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 17 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuodon mukaan otantatekniikan käyttäminen tekniikkana, jolla voidaan hallita valituksen tekijöiden, viejien, tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimintojen huomattava määrä, merkitsee tutkimuksen rajoittamista. Tämä arviointi vahvistetaan kyseisen perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa, jonka mukaan otokseen kuulumattomia tuottajia ei sisällytetä tutkimukseen.

Perusasetuksessa säädetään kuitenkin, että kun tämä rajoittaminen toteutetaan, yhteisöjen toimielinten on täytettävä kaksi velvoitetta. Ensinnäkin otoksen on oltava perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla edustava. Toiseksi perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään, että otokseen kuulumattomien tuottajien osalta vahvistettu polkumyyntimarginaali ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

(ks. 83 ja 84 kohta)

2.      Käytettäessä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 17 artiklassa tarkoitettua otantatekniikkaa otokseen kuulumattomat tuottajat voivat pyytää yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista, jonka edellytyksenä on markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen hyväksyminen, kun kyse on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa kyseessä olevista maista, ainoastaan perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan perusteella. Viimeksi mainitussa säännöksessä annetaan kuitenkin komissiolle valta harkita markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten määrän perusteella, hankaloittaako niiden tarkastelu sen tehtävää kohtuuttomasti ja estääkö se tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

Tästä seuraa, että käytettäessä otantatekniikkaa polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa ei myönnetä otokseen kuulumattomille toimijoille ehdotonta oikeutta hyötyä yksilöllisen polkumyyntitullin laskemisesta. Tällaisen pyynnön hyväksyminen riippuu nimittäin kyseisen perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamiseen liittyvästä komission päätöksestä. Koska lisäksi markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun myöntämistä käytetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan ainoastaan normaaliarvon laskentamenetelmän määrittämiseksi yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskentaa varten, komission ei tarvitse tutkia otokseen kuulumattomien toimijoiden tekemiä hakemuksia, kun se on todennut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamisen yhteydessä, että tällaisten marginaalien laskenta hankaloittaisi sen tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

Näiden sääntöjen soveltaminen ei merkitse otokseen kuuluvien ja otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, sillä nämä kaksi yritysryhmää ovat eri tilanteissa, koska ensiksi mainittujen osalta komission on välttämättä laskettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali, mikä edellyttää markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen tutkimista ja hyväksymistä, kun taas sillä ei ole velvollisuutta vahvistaa yksilöllistä polkumyyntimarginaalia viimeksi mainittujen osalta.

Otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaate ei myöskään aseta komissiolle velvollisuutta lausua kaikista sille esitetyistä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevista hakemuksista siten, että otokseen kuulumattomiin tuottajiin tai viejiin, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, voitaisiin soveltaa otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa.

Tilanteessa, jossa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten määrä on niin huomattava, että niiden tarkastelu estäisi yhteisön toimielimiä saattamasta tutkimusta loppuun hyvissä ajoin, näiden toimielinten ei nimittäin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarvitse ratkaista kaikkia näitä hakemuksia, eikä tällaista velvollisuutta ole edes niiden yritysten, jotka voivat tai eivät voi hyötyä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta tai yksilöllisestä kohtelusta, erottamiseksi otokseen kuulumattomien yritysten joukosta siinä tarkoituksessa, että niihin sovelletaan otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa laskematta kuitenkaan yksilöllistä polkumyyntimarginaalia.

(ks. 87–89 ja 92–94 kohta)

3.      Yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista toteutettava tutkimusmenettely koskee, on annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa asiassa esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena.

Tässä yhteydessä asianosaisten polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 kohdan nojalla pyytämän lopullisen ilmoituksen riittämättömyys aiheuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätemättömyyden vain silloin, kun osapuolet, joita asia koskee, eivät tämän laiminlyönnin vuoksi ole kyenneet tehokkaasti puolustamaan etujaan. Näin on erityisesti silloin, kun laiminlyönti koskee sellaisia tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt ja joihin kyseisen säännöksen mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota lopullisessa ilmoituksessa. Näin on myös silloin, kun laiminlyönti koskee tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin ne, joihin komission tai neuvoston lopullisen ilmoituksen antamisen jälkeen tekemä päätös perustuu, kuten kyseisen perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee.

Se, että komissio muutti analyysiään asianosaisten lopullisesta ilmoituksesta esittämien kommenttien jälkeen, ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kuten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee, lopullinen ilmoitus ei nimittäin ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle. Tässä säännöksessä ainoastaan asetetaan komissiolle velvollisuus ilmoittaa mahdollisimman pian tosiseikoista ja huomioista, jotka poikkeavat niistä, jotka tukivat sen lopulliseen ilmoitukseen sisältyvää alkuperäistä lähestymistapaa. Tämän vuoksi sen määrittämiseksi, kunnioittiko komissio asianomaisten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä johtuvia oikeuksia, on vielä tarkistettava, ilmoittiko komissio niille vahinkoa ja vahingon poistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden mallia koskevassa uudessa analyysissä käytetyistä tosiseikoista ja huomioista, sikäli kuin nämä poikkeavat lopullisessa ilmoituksessa käytetyistä.

(ks. 108, 132, 133, 138 ja 139 kohta)

4.      Kun komissio myönsi polkumyyntimenettelyn kohteena olevalle tuottajalle kymmentä päivää lyhyemmän määräajan täydentävän lopullisen ilmoituksen kommentoimiseksi, se rikkoi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohtaa. Tämä seikka ei kuitenkaan sinällään voi aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamista. On nimittäin vielä vahvistettava, että se seikka, että tuottajalla on ollut käytettävissään laillista määräaikaa lyhyempi määräaika, vaikutti konkreettisesti sen puolustautumisoikeuksiin kyseessä olevassa menettelyssä.

(ks. 145 kohta)

5.      Polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä.

Kun toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti lisääntyy näiden rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen, ne voivat ottaa huomioon tämän tuonnin lisääntymisen, kun ne arvioivat yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa.

(ks. 155 ja 156 kohta)