UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

4 päivänä maaliskuuta 2010 (*)

Polkumyynti – Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Yksilöllinen kohtelu – Otanta – Puolustautumisoikeudet – Yhdenvertainen kohtelu – Vahinko – Perusteltu luottamus – Perusteluvelvollisuus

Yhdistetyissä asioissa T‑407/06 ja T‑408/06,

Zhejiang Aokang Shoes Co., Ltd, kotipaikka Yongjia (Kiina),

kantajana asiassa T‑407/06,

Wenzhou Taima Shoes Co., Ltd, kotipaikka Wenzhou (Kiina),

kantajana asiassa T‑408/06,

edustajinaan solicitor I. MacVay, R. Thompson, QC, ja barrister K. Beal,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajanaan asianajaja G. Berrisch,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään H. van Vliet ja T. Scharf,

Confédération européenne de l’industrie de la chaussure (CEC), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan aluksi asianajajat P. Vlaemminck, G. Zonnekeyn ja S. Verhulst, sittemmin Vlaemminck ja asianajaja A. Hubert,

ja

BA.LA. di Lanciotti Vittorio & C. Sas, kotipaikka Monte Urano (Italia), ja kuusitoista muuta väliintulijaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, edustajinaan asianajajat G. Celona, P. Tabellini ja C. Cavaliere,

väliintulijoina,

jossa on kyse lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5.10.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 (EUVL L 275, s. 1) kumoamista kantajia koskevilta osin koskevista vaatimuksista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Papasavvas (esittelevä tuomari) ja A. Dittrich,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kantza,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.2.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä perusasetus), 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jos tuotteen luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheuttaa vahinkoa.

2. Tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen vientihinta yhteisöön on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaassa.”

2        Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan ”normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin”.

3        Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisedellytyksistä säädetään seuraavaa:

”– – Kiinan kansantasavallasta – – peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella – – osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan a alakohdan säännöksiä.”

4        Perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 17 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa. – – Yksilöllisiä tulleja sovelletaan tuontiin, jonka viejiä tai tuottajia käsitellään yksilöllisesti 17 artiklan mukaisesti.”

5        Otantatekniikasta säädetään perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 3 kohdassa seuraavaa:

”1. Jos valituksen tekijöiden, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimintojen määrä on huomattava, tutkimus voidaan rajoittaa kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai liiketoimintoja käyttämällä tilastollisesti edustavia otoksia valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella tai tuotannon, myynnin ja viennin suurimpaan mahdolliseen [edustavaan] määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika.

– –

3. Jos tarkastelua rajoitetaan tämän artiklan mukaisesti, lasketaan kuitenkin yksilöllinen polkumyyntimarginaali kunkin sellaisen viejän tai tuottajan osalta, jota ei alun perin valittu mutta joka esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa, paitsi jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.”

6        Vahingon määrityksen osalta perusasetuksen 3 artiklan 1, 2 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tässä asetuksessa käsitteellä ’vahinko’ tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2. Vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla ja b) tämän tuonnin seurausvaikutuksista yhteisön tuotannonalaan.

– –

6. On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on yhteisön tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.”

7        Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan viimeisen virkkeen mukaan ”polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja määrän on oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”.

8        Perusasetuksen 18 artiklan 3 ja 4 kohdan sanamuoto on seuraava:

”3. Jos tietyn osapuolen, jota asia koskee, esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, sillä edellytyksellä, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4. Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle on viipymättä ilmoitettava hylkäämisen syyt ja sille on annettava mahdollisuus toimittaa lisäselvitykset säädetyssä määräajassa. Jos näitä selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseessä olevien todisteiden tai tietojen hylkäämisen perusteet on toimitettava ja osoitettava julkistetuissa päätelmissä.”

9        Perusasetuksen 20 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Ilmoittamista koskevat pyynnöt on osoitettava kirjallisesti viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen ja ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.

2. Edellä 1 kohdassa mainitut osapuolet voivat pyytää lopullista ilmoittamista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottamista tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman toimenpiteitä suunnitellaan, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä ilmoittamiseen sellaisista tosiasioista ja huomioista, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt.

– –

4. Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon tarve suojata luottamukselliset tiedot ja tavallisesti viimeistään kuukautta ennen lopullista päätöstä tai lopullisia toimenpiteitä koskevan komission ehdotuksen jättämistä 9 artiklan mukaisesti. Jos komissio ei voi välittää tiettyjä tosiasioita tai huomioita sillä hetkellä, se on tehtävä mahdollisimman pian. Ilmoittaminen ei ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, ja jos kyseinen päätös perustuu eri tosiasioihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava niin pian kuin mahdollista.

5. Lopullisen ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä, ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyys, mutta joka on vähintään kymmenen päivää.”

10      Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus), joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteenä 1 A, 6 artiklan 9 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Viranomaisten on ennen lopullisen päätöksen tekemistä tiedotettava kaikille asianosaisille niistä keskeisistä käsiteltävinä olevista tosiasioista, joiden perusteella päätetään lopullisten toimenpiteiden soveltamisesta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä riittävän ajoissa, jotta osapuolet voivat puolustaa etujaan.”

 Asian tausta ja riidanalainen asetus

11      Kantajat, Zhejiang Aokang Shoes Co., Ltd ja Wenzhou Taima Shoes Co., Ltd, ovat Kiinaan sijoittautuneita yhtiöitä, jotka valmistavat ja vievät maasta jalkineita.

12      Yhdistetyn nimikkeistön tiettyihin luokkiin kuuluvien Kiinasta peräisin olevien jalkineiden tuontiin sovellettiin määrällisten kiintiöiden järjestelmää, jonka voimassaoloaika päättyi 1.1.2005.

13      Confédération européenne de l’industrie de la chaussuren (Euroopan jalkineteollisuuden järjestö, jäljempänä CEC) 30.5.2005 tekemän valituksen seurauksena Euroopan yhteisöjen komissio aloitti polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka koski tiettyjen Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuontia, joiden päälliset ovat nahkaa. Ilmoitus tämän menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.7.2005 (EYVL C 166, s. 14; jäljempänä menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus).

14      Koska asianosaisten määrä oli huomattava, menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan a alakohdassa mainittiin, että asiassa käytetään otantatekniikkaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

15      Kantajat ottivat yhteyttä komissioon 25.7.2005 ja toimittivat sille menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan e alakohdassa vaaditut tiedot saadakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai, jollei tämä ole mahdollista, yksilöllisen kohtelun. Kantajien asianajaja kysyi 13.1.2006 sähköpostitse komissiolta, miten tämä aikoo menetellä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten osalta, joita ovat tehneet otokseen kuulumattomat viejät, joiden hakemuksia ei ollut tutkittu yksilöllisesti. Komissio ilmoitti 17.1.2006 sähköpostitse kieltäytyvänsä ottamasta kantaa tähän aiheeseen, koska tutkimukset olivat kesken.

16      Komissio antoi 23.3.2006 asetuksen (EY) N:o 553/2006 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa (EUVL L 98, s. 3; jäljempänä väliaikainen asetus).

17      Väliaikaisen asetuksen yhdeksännen perustelukappaleen mukaan polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.4.2004 ja 31.3.2005 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien seikkojen tarkastelu kattoi 1.1.2001 ja 31.3.2005 välisen ajanjakson (jäljempänä tarkastelujakso).

18      Niiden kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua, tuotteille oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata, tässä tapauksessa Brasilian liittotasavaltaa, koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti kolmen brasilialaisen yrityksen toimitiloihin (väliaikaisen asetuksen kahdeksas perustelukappale).

19      Väliaikaisen asetuksen 10, 11, 40 ja 41 perustelukappaleesta seuraa, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvat lähinnä sandaalit, saappaat ja kävelykengät, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa. Lisäksi väliaikaisen asetuksen 12–31 perustelukappaleesta seuraa, että komissio jätti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle urheilujalkineet, joissa on erikoistekniikkaa (Special Technology Athletic Footwear, jäljempänä STAF-jalkineet), ja että se sisällytti siihen lasten jalkineet.

20      Polkumyynnin määrittämisen yhteydessä komissio käytti otantatekniikkaa. Väliaikaisen asetuksen 55 perustelukappaleen mukaan kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka ilmaisivat halunsa kuulua otokseen, 154 vei tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana. Saman perustelukappaleen mukaan näitä yhtiöitä pidettiin aluksi yhteistyössä toimivina yrityksinä ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa.

21      Väliaikaisen asetuksen 57 perustelukappaleesta seuraa, että komissio käytti lopulta otosta, joka käsitti 13 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka edustivat yli 20:ta prosenttia Kiinan vientimäärästä yhteisöön. Saman asetuksen 59 perustelukappaleen mukaan otoksen valinnassa otettiin huomioon ensiksi vientiä harjoittavan tuottajan koko yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin osalta ja toiseksi sen koko kotimarkkinamyynnin osalta. Viimeksi mainitun kriteerin osalta komissio totesi väliaikaisen asetuksen 60 perustelukappaleessa, että kotimarkkinamyyntiin liittyvät tiedot kasvattivat otoksen edustavuutta tarjoten tietoja hinnoista ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto- ja myyntikustannuksista kotimarkkinoilla. Väliaikaisen asetuksen 61 perustelukappaleen mukaan otokseen valittujen kiinalaisten yritysten osuus yhteistyössä toimineiden tuottajien viennistä yhteisöön oli 25 prosenttia ja kotimarkkinamyynnistä 42 prosenttia. Saman perustelukappaleen mukaan STAF-tuotteiden jättäminen pois menettelystä ei vaikuttanut merkittävästi otosten edustavuuteen.

22      Väliaikaisen asetuksen 62 perustelukappaleen mukaan vientiä harjoittaville tuottajille, joita ei sisällytetty otokseen, ilmoitettiin, että niitä koskevat polkumyyntitullit laskettaisiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien esittämien vaatimusten, jotka koskevat yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, osalta komissio katsoi väliaikaisen asetuksen 64 perustelukappaleessa, että niiden yksilöllinen tarkastelu olisi ollut suhteettoman työlästä ja estänyt tutkimuksen saattamisen loppuun kohtuuajassa. Näissä olosuhteissa näiden tuottajien polkumyyntimarginaali määritettiin otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella (väliaikaisen asetuksen 135 ja 143 perustelukappale).

23      Komissio lähetti kantajille 7.4.2006 päivätyssä kirjeessä perusasetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti kopion väliaikaisesta asetuksesta sekä perusasetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiakirjan, jossa oli tiedot niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit oli otettu käyttöön (jäljempänä välivaiheen ilmoitus). Komissio pyysi kantajia esittämään sille näitä asiakirjoja koskevat mahdolliset huomautuksensa 8.5.2006 mennessä.

24      Komissio lähetti kantajille 7.7.2006 faksitse perusasetuksen 20 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti lopullisen ilmoituksen olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella oli päätetty ehdottaa lopullisten polkumyyntitullien asettamista.

25      Lopullisen ilmoituksen H osassa komissio esitti näkemyksensä Euroopan unionin neuvostolle ehdotettavista lopullisista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä. Toimenpidetyyppien osalta komissio totesi ensiksi, että tuottajien sitoumukset olla myymättä tuotetta yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon poistavan hintatason alittavalla hinnalla eivät olleet asianmukaisia toimenpiteitä, ja toiseksi, että oli sovellettava DDS-järjestelmää (delayed duty system) (lopullisen ilmoituksen 278–291 kohta).

26      DDS-järjestelmän osalta komissio totesi, että tuonnilla oli ollut merkittävä vahingollinen vaikutus yhteisön teollisuudenalaan 1.1.2005 lähtien, jolloin määrällisten kiintiöiden järjestelmän voimassaolo päättyi (ks. edellä 12 kohta). Vuoden 2005 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, jotka sisältyvät tutkimusajanjaksoon (ks. edellä 17 kohta), yhteisön teollisuudenala nimittäin heikentyi suhteellisesti eniten tarkastelujakson aikana useiden taloudellisten tekijöiden, kuten kannattavuuden, myyntihintojen, markkinaosuuksien, myynnin, työllisyyden ja tuotannon osalta. Näissä olosuhteissa komissio kiinnitti erityistä huomiota polkumyyntikäytäntöjen määrälliseen puoleen vahinkoa todetessaan. Se katsoi, että ainoastaan tietyn määrän ylittävä tuonti aiheutti vahinkoa ja että näin ollen arvotullien käyttöön ottaminen ei ollut tarpeen vilpittömän kilpailun olosuhteiden palauttamiseksi. Tämän vuoksi polkumyyntitulleja tuli soveltaa yksinomaan tietyn vuosittaisen määrän ylittäviin tuotteiden tuontimääriin. Käsiteltävänä olevassa asiassa tällainen DDS-järjestelmä on komission mukaan asianmukainen vahingon poistamiseksi sikäli kuin siinä otetaan huomioon määrällisten kiintiöiden järjestelmän vaikutukset ja saatetaan tasapainoon eri asianosaisten edut. Ehdotettuja polkumyyntitulleja oli näin ollen sovellettava tuontiin, joka ylittää raja-arvon, joka on 140 miljoonaa Kiinasta peräisin olevaa kenkäparia vuodessa. Tämä määrä heijastelee komission arviota Kiinasta peräisin olevasta tuonnista vuonna 2005, kun se otti huomioon vuonna 2004 tuodut määrät (lopullisen ilmoituksen 285–287 ja 291 kohta).

27      Komissio ehdotti lopullisen polkumyyntitullin, joka vastaa vahingon poistamiseksi tarvittavaa marginaalia, käyttöön ottamista tuontiin, joka ylittää raja-arvon, joka on 140 miljoonaa Kiinasta peräisin olevaa kenkäparia vuodessa. Tämän marginaalin tasoksi vahvistettiin prosenttimäärä, jolla viitehinta alittui, eli 23 prosenttia (lopullisen ilmoituksen 293 kohta).

28      Komissio pyysi kantajia toimittamaan huomautuksensa lopullisesta ilmoituksesta sille 17.7.2006 mennessä.

29      Komissio toimitti 28.7.2006 päivätyllä kirjeellä kantajille täydentävän lopullisen ilmoituksen. Tämän asiakirjan kahden ensimmäisen kohdan mukaan sen tarkoituksena oli tiedottaa asianosaisille muutoksesta ehdotettavien lopullisten polkumyyntitullien mallin suhteen. Komission kauppapääosasto oli tutkinut tiettyjen asianosaisten huomautukset alun perin suunnitellusta DDS-järjestelmästä (ks. edellä 25–27 kohta). Tällä asiakirjalla komissio hylkäsi ajatuksen tällaisesta järjestelmästä. Uuden lähestymistapansa puitteissa komissio korosti, että tuonti lisääntyi varsinaisesti vahingoittavalla tavalla vuoden 2004 aikana tutkimusajanjakson loppuun saakka ja että vuosi 2005 oli ensimmäinen vuosi, jonka aikana Kiinasta peräisin olevien jalkineiden tuontiin ei enää sovellettu määrällisten kiintiöiden järjestelmää. Lisäksi komissio totesi vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän tukeutuen Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevaan tuontiin vuonna 2003 eli 109 miljoonaan kenkäpariin. Tämän uuden lähestymistavan mukaisesti tämän määrän taloudelliset vaikutukset piti ottaa huomioon määritettäessä vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa. Ensinnäkin vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa alennettiin vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän huomioon ottamiseksi ja toiseksi lopullisia tulleja sovellettiin ensimmäisestä tuodusta kenkäparista lähtien. Tämän menetelmän mukaan, johon sisältyvät tässä asiakirjassa esitetyt neljä vaihetta, komissio määräsi Kiinasta peräisin olevan tuonnin osalta ”pienemmän tullin säännön” perusteella lopullisen polkumyyntitullin, jonka suuruus vastaa tasoa, joka tarvitaan vahingon poistamiseksi, eli tässä tapauksessa 16,5 prosenttia.

30      Tämän uuden ehdotuksen virallistamista varten komissio liitti 28.7.2006 päivättyyn kirjeeseen kohdat, joiden oli tarkoitus sisältyä lopullisen ilmoituksen uuteen H osaan ja korvata tämän ilmoituksen vastaavassa osassa esitetyt kohdat (ks. edellä 25 kohta). Komissio totesi 278 ja 279 kohdassa, joiden oli tarkoitus sisältyä lopullisen ilmoituksen uuteen H osaan, että ainoastaan tuonti, joka ylittää tietyn määrän ennen määrällisten kiintiöiden järjestelmän voimassaolon päättymistä, voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa, vaikka määritettäessä vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa tutkimusajanjakson tulosten perusteella oli otettava huomioon se, että tietyt tuontimäärät eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa. Tämän vuoksi määrät, jotka eivät aiheuttaneet merkittävää vahinkoa, oli otettava huomioon määritettäessä vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa. Lopullisen ilmoituksen 280 kohdassa komissio esitteli käyttöön otetun menetelmän.

31      Komissio pyysi kantajia toimittamaan sille huomautuksensa täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta 2.8.2006 mennessä. Kantajat esittivät huomautuksensa mainittuna päivänä.

32      Neuvosto antoi 5.10.2006 asetuksen (EY) N:o 1472/2006 lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 275, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus). Riidanalaisen asetuksen nojalla neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jota sovelletaan tuotaessa Kiinasta peräisin olevia jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, lukuun ottamatta useisiin CN-koodeihin kuuluvia urheilujalkineita, STAF-jalkineita, tohveleita ja muita sisäjalkineita sekä jalkineita, joissa on suojaava kärjys (riidanalaisen asetuksen 1 artikla). Kantajien valmistamien jalkineiden osalta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavaksi lopulliseksi polkumyyntitulliksi vahvistettiin 16,5 prosenttia. Riidanalaisen asetuksen 3 artiklan mukaan tämä tulli oli voimassa kahden vuoden ajan.

33      Neuvosto käsitteli riidanalaisen asetuksen 60–65 perustelukappaleessa useiden yhtiöiden markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamista koskeviin hakemuksiin liittyviä kysymyksiä, joihin komissio ei ollut ottanut kantaa.

34      Näiden perustelukappaleiden mukaan se, ettei komissio vastannut yksilöllisesti jokaiseen sille tältä osin tehtyyn hakemukseen, ei merkitse perusasetuksen rikkomista. Tämä on päinvastoin sen 17 artiklan mukaista. Tässä artiklassa tarkoitettua otantatekniikkaa sovelletaan myös tilanteessa, jossa huomattava määrä kyseessä olevia yrityksiä hakee markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua. Käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevien yritysten esittämien hakemusten poikkeuksellisen suuri määrä ei jättänyt hallinnolle muuta mahdollisuutta kuin tutkia yksinomaan otokseen kuuluneiden yritysten hakemukset voidakseen sovittaa yhteen mahdollisimman yksilöllisen analyysin vaatimukset ja pakollisten määräaikojen noudattamisen. Tämä edellytti sitä, että kaikkiin otokseen kuulumattomiin yrityksiin sovellettiin otokseen kuuluneiden yritysten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa. Tästä seuraa, että hallinnollisen menettelyn aikana esitetyt väitteet, joiden mukaan polkumyynnin laskelma ei ollut edustava, oli myös hylättävä.

35      Kyseisten perustelukappaleiden mukaan nämä toteamukset pätevät myös yksilöllisen kohtelun saamista koskeviin hakemuksiin.

36      Kiinasta peräisin olevan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi tarvittavan tullien tason osalta neuvosto toisti riidanalaisen asetuksen 296–301 perustelukappaleessa lopullisen ilmoituksen uuteen H osaan sisältyvän ja täydentävään lopulliseen ilmoitukseen liitetyn 275–280 kohdan (ks. edellä 30 kohta) ja totesi, että oli otettava huomioon käsiteltävänä olevan asian erityispiirteet ja erityisesti se, että määrällisten kiintiöiden järjestelmä oli voimassa 1.1.2005 saakka. Määrällisten kiintiöiden järjestelmä oli estänyt yhteisön teollisuudenalaa kärsimästä merkittävää vahinkoa, kun taas tuonnin lisääntyminen tämän järjestelmän voimassaolon päättymisen jälkeen aiheutti erityisen huomattavaa vahinkoa, minkä perusteella neuvosto katsoi, että ainoastaan tietyn määrän ennen kiintiöiden poistamista ylittänyt tuonti saattoi aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Tämän vuoksi tutkimusajanjakson tulosten perusteella määritetyssä vahinkokynnyksessä piti ottaa huomioon se, että tietyt tuontimäärät eivät olleet aiheuttaneet merkittävää vahinkoa. Tämän vuonna 2003 toteutuneen tuonnin arvoon perustuneen toimenpiteen tuloksena Kiinasta peräisin olevan tuonnin osalta vahinkokynnykseksi vahvistettiin 16,5 prosenttia 23 prosentin kynnyksen sijasta, jota riidanalaisen asetuksen 295 perustelukappaleen mukaan olisi sovellettu, jos neuvosto ei olisi ottanut huomioon käsiteltävänä olevan asian erityispiirteitä.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

37      Kantajat nostivat nämä kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2006 jättämillään kannekirjelmillä.

38      Komissio pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.4.2007 toimittamillaan väliintulohakemuksilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Komissio ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 4.10.2007 päivätyillä kirjeillä, että se luopuu esittämästä väliintulokirjelmää mutta osallistuu istuntoon.

39      CEC pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.4.2007 toimittamillaan väliintulohakemuksilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.

40      Provincia di Ascoli Piceno (Italia), Comune di Monte Urano (Italia), BA.LA. di Lanciotti Vittorio & C. Sas ja kuusitoista muuta italialaista jalkineiden valmistajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, pyysivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 13.4.2007 toimittamillaan väliintulohakemuksilla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.

41      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 4.9.2007 antamallaan määräyksellä komission ja CEC:n sekä BA.LA. di Lanciotti Vittorio & C:n ja kuudentoista muun italialaisen jalkineiden valmistajan (jäljempänä italialaiset valmistajat) väliintulohakemuksen. Sen sijaan Provincia di Ascoli Picenon ja Comune di Monte Uranon väliintulohakemukset hylättiin.

42      Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kahdeksanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi käsiteltävänä olevat asiat tämän vuoksi siirrettiin.

43      Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 4.10.2007 toimittamillaan muutoksenhakukirjelmillä Provincia di Ascoli Piceno ja Comune di Monte Urano tekivät yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 57 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla valituksen, jolla ne vaativat 4.9.2007 annetun määräyksen kumoamista siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi niiden väliintulohakemukset. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hylkäsi nämä valitukset yhdistetyissä asioissa C-463/07 P(I) ja C-462/07 P(I), Provincia di Ascoli Piceno ja Comune di Monte Urano vastaan neuvosto, 25.1.2008 antamallaan kahdella määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

44      CEC toimitti väliintulokirjelmänsä 15.10.2007, ja italialaiset valmistajat toimittivat väliintulokirjelmänsä 18.10.2007.

45      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti 8.1.2009 antamallaan määräyksellä asianosaisia kuultuaan yhdistää asiat T-407/06 ja T‑408/06 suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.

46      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

47      Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.2.2009 pidetyssä istunnossa.

48      Kantajat vaativat, että

–        riidanalainen asetus kumotaan niitä koskevin osin

–        neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        väliintulijat velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

49      Neuvosto vaatii, että

–        kanteet jätetään tutkimatta tai hylätään perusteettomina

–        kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

50      Komissio vaatii, että kanteet hylätään.

51      CEC ja italialaiset valmistajat vaativat, että

–        kanteet hylätään

–        kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

52      Kanteidensa tueksi kantajat esittävät seitsemän kanneperustetta, joiden mukaan

–        perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohtaa on rikottu ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu

–        perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa on rikottu

–        luottamuksesuojan periaatetta on loukattu

–        puolustautumisoikeuksia on loukattu, perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu

–        niiden polkumyyntimarginaali on laskettu virheellisesti

–        perusasetuksen 20 artiklaa on rikottu, puolustautumisoikeuksia on loukattu ja perustelut ovat puutteelliset yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon osalta

–        yhteisön tuotannonalalle aiheutetun vahingon osalta on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe.

53      Kolmella ensimmäisellä sekä viidennellä kanneperusteellaan kantajat väittävät, että komissio on tehnyt useita oikeudellisia virheitä, kun se kieltäytyi myöntämästä niille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua tutkimatta kuitenkaan niiden tätä koskevaa hakemusta.

54      Kaikki nämä kanneperusteet tutkitaan yhdessä seuraavaksi.

 Kolme ensimmäistä kanneperustetta sekä viides kanneperuste, joiden mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohtaa ja 9 artiklan 5 kohtaa on rikottu, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu ja kantajien polkumyyntimarginaali on laskettu virheellisesti

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

55      Kantajat väittävät, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan säännöksissä ei anneta mahdollisuutta vedota perusasetuksen 17 artiklaan sen tueksi, että viejältä evätään oikeus esittää hakemus markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamiseksi ja saada komissio tutkimaan tämä hakemus.

56      Tämä seuraa kantajien mukaan ensinnäkin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Tämän säännöksen sanamuodon mukaan nimittäin kunkin valmistajan on esitettävä hakemus markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamiseksi ja tämä hakemus on tutkittava erikseen kunkin valmistajan osalta ja yhteisön toimielinten on vastattava hakemuksen tekijän esittämien todisteiden perusteella siihen, täyttääkö tämä asiassa sovellettavat kriteerit eikä perusasetuksen 17 artiklassa säädetä tätä koskevasta poikkeuksesta. Neuvostolla ei siis ole toimivaltaa vahvistaa polkumyyntimarginaalia eikä käsitellä vahinkoa koskevia kysymyksiä ennen kuin se on lausunut markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevista hakemuksista.

57      Tämän lähestymistavan vahvistavat kantajien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan esitöihin liittyvät huomiot sekä tämän säännöksen tarkoitus, joka on eri yritysten käyttäytymisen ja toimintaedellytysten yksilöllinen tutkinta Kiinassa toteutettujen taloudellisten uudistusten valossa. ”Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun hakulomakkeessa” vahvistetaan komission velvollisuus tutkia tällainen hakemus ilman, että siinä olisi mainittu tätä koskevia poikkeuksia.

58      Kantajien mukaan neuvoston kanta on lisäksi sen oikeuskäytännön vastainen, jossa on jo todettu ensinnäkin, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asema voidaan myöntää ainoastaan viejille, jotka ovat tehneet hakemuksen ja jotka täyttävät merkitykselliset edellytykset, ja toiseksi, että tämän hakemuksen analyysin tulosta ei voida soveltaa yleisemmin. Oikeuskäytännössä on niiden mukaan vahvistettu myös, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämismenettely on erillinen menettelystä, jossa päätetään lopullisista polkumyyntitulleista, ja että toimielimillä on velvollisuus tutkia yksilöllisesti jokainen tämän aseman myöntämistä koskeva hakemus. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajilla ei ollut edes mahdollisuutta riitauttaa toimielinten arviota siitä, täyttivätkö ne markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamisen edellytykset.

59      Kantajien mukaan niiden analyysin puolesta puhuu myös toimielinten hallinnollinen käytäntö, jonka mukaan toimielimet eivät ole milloinkaan jättäneet tutkimatta markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa hakemusta, vaikka hakijoiden määrä on ollut merkittävä ja huolimatta otantatekniikan käyttämisestä.

60      Kantajien mukaan myös yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toimielimet tutkivat kaikki markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat hakemukset eivätkä yksinomaan otokseen kuuluvien yritysten tekemiä hakemuksia. Millään objektiivisella syyllä ei voida perustella tätä ”syrjintää” eikä perusasetuksen 17 artiklaa voida soveltaa siten, että tällainen kyseessä olevien toimijoiden epäyhdenvertainen kohtelu sallittaisiin. Päinvastoin oikeuskäytännössä on kantajien mukaan suljettu pois mahdollisuus käyttää otantatekniikkaa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten ratkaisemiseksi. Lisäksi toisin kuin neuvosto väittää, otoksen muodostaminen ilman käsitystä sellaisten kiinalaisten toimijoiden prosenttiosuudesta, jotka ansaitsevat markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, vaarantaa otoksen edustavuuden.

61      Kantajien mukaan toimielinten on otantatekniikkaa käyttäessään sovellettava otokseen kuulumattomiin yrityksiin, joiden hakemus markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun saamiseksi on hyväksytty, otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai tapauskohtaisesti yksilöllinen kohtelu, osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa. Kantajien mukaan tämä toimenpide, joka ei edellytä yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista kullekin otokseen kuulumattomalle viejälle, joka on saanut markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, ei aiheuta hallinnollista rasitusta, josta neuvosto ei pystyisi suoriutumaan.

62      Sen sijaan toimielinten soveltaman menetelmän seurauksena on kantajien mukaan se, että kaikkia otokseen kuulumattomia yrityksiä kohdellaan samalla tavalla tekemättä eroa niiden yritysten, jotka ansaitsevat markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, ja niiden yritysten välillä, jotka eivät sitä ansaitse.

63      Nämä perustelut ja toteamukset pätevät kantajien mukaan myös perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisten yksilöllisen kohtelun saamista koskevien hakemusten osalta. Kantajat esittivät omien sanojensa mukaan yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen siltä varalta, että niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva hakemus hylättäisiin. Tässä säännöksessä asetetaan erityiset kriteerit, joiden valossa komission on arvioitava hakemuksia. Komissio tutki kuitenkin ainoastaan otokseen kuuluvien viejien tekemät yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset ilmoittamatta tästä etukäteen kantajille.

64      Kantajat katsovat, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan sanamuodon ja tarkoituksen mukainen tulkinta, yhdenvertaisen kohtelun periaate ja aiempi hallinnollinen käytäntö puhuvat niiden esittämien toteamusten puolesta.

65      Siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäisi kaksi ensimmäistä kanneperustetta, kantajat väittävät, että kun toimielimet eivät tutkineet niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia, ne loukkasivat luottamuksensuojan periaatetta. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydettiin kantajia ja kaikkia viejiä, joita asia koskee, esittämään markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset tietyssä määräajassa ja todettiin, että niiden tuottajien osalta, joiden hakemus hyväksytään, normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kantajien mukaan komissio ei siis voinut muuttaa kantaansa taannehtivasti ja kieltäytyä tutkimasta asianmukaisesti esitettyjä hakemuksia. Lisäksi komissio ilmaisi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikeensa panna täytäntöön erilliset säännökset ja menettelyt otannan toteuttamiseksi ja markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten tutkimiseksi. ”Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun hakulomakkeessa” todetaan kantajien mukaan yksiselitteisesti, että kaikki hakemukset tutkitaan.

66      Näin ollen toimielinten asiana oli kantajien mukaan ilmoittaa kyseessä oleville viejille pitkään noudatettujen menettelyiden muuttamisesta. Koska tällaista ilmoitusta ei tehty, kantajat saattoivat laillisesti odottaa, että komissio tutkii niiden esittämät markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset ja että neuvosto toimii edellä 61 kohdassa kuvatulla tavalla. Näissä olosuhteissa kantajilla ei ollut omien sanojensa mukaan mahdollisuutta esittää kantaansa hakemuksen perusteltavuudesta hallinnollisen menettelyn aikana eikä myöskään kyseenalaistaa toimielinten tätä koskevaa arviointia yhteisöjen tuomioistuimissa. Hallinnolliseen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvät seikat eivät kantajien mukaan voi kyseenalaistaa niiden arviota.

67      Kantajat katsovat lopuksi, että soveltaessaan perusasetuksen 17 artiklaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan ja 9 artiklan 5 kohdan sijasta neuvosto poikkesi aiemmasta käytännöstään ja laski polkumyyntimarginaalin virheellisesti. Tämän käytännön mukaan otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa sovellettiin otokseen kuulumattomiin yrityksiin, jotka olivat saaneet saman aseman tai joita kohdeltiin yksilöllisesti. Tämän menetelmän mukaan kantajiin olisi pitänyt soveltaa otokseen kuuluvan yrityksen, jolle on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, Foshan City Nanhai Golden Step Industrial Co., Ltd:n (jäljempänä Golden Step) polkumyyntimarginaalia. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajiin sovellettiin kuitenkin 28,9 prosentin polkumyyntimarginaalia, joka vastaa otokseen kuuluviin yrityksiin, joiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset on hylätty, sovellettujen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa eli jossa ei ole otettu huomioon Golden Stepin osalta laskettua 9,7 prosentin marginaalia. Vaikka näin ollen oletettaisiin, että neuvosto on oikeutetusti halunnut soveltaa kaikkiin otokseen kuulumattomiin yrityksiin otokseen kuuluvien yritysten osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa, se ei kuitenkaan tehnyt näin käsiteltävänä olevassa asiassa.

68      Neuvosto huomauttaa heti aluksi, että yhteisöjen tuomioistuinten arviointeihin, joita yhteisön toimielimet tekevät polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia vastaan toteutettavien kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden osalta, kohdistaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

69      Tämän jälkeen neuvosto huomauttaa, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun myöntäminen ei ole itsenäinen tavoite vaan polkumyyntimarginaalin laskennan vaihe. Toimielimet eivät näin ollen käyttäneet otantatekniikkaa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten ratkaisemiseksi vaan määrittääkseen viejien polkumyyntimarginaalin, ja tämä lähestymistapa sallitaan perusasetuksen 17 artiklassa. Tämän vuoksi väite, jonka mukaan perusasetus ei sisällä säännöstä, jossa sallittaisiin se, että otokseen kuuluvia viejiä kohdellaan eri tavalla kuin otokseen kuulumattomia viejiä, on hylättävä.

70      Noudatetun menettelyn osalta neuvosto toteaa, että kun toimielimet käyttävät otosta sellaisten maiden viejistä, joissa ei ole markkinataloutta, ne tutkivat kunkin otokseen kuuluvan viejän yksilöllistä tilannetta ja mahdollisesti tutkivat viejän tekemän hakemuksen. Otokseen kuulumattomiin viejiin toimielimet soveltavat otoksen muodostavien osapuolten osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa (käsiteltävänä olevassa asiassa 28,9 %). Otokseen kuulumattomat viejät voivat neuvoston mukaan kuitenkin esittää tiedot, jotka ovat tarpeen yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemiseksi niiden osalta, perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetyissä olosuhteissa. Viimeksi mainitussa säännöksessä jätetään toimielimille tältä osin laaja harkintavalta, sillä niiden ei tarvitse tutkia näitä hakemuksia, jos viejiä tai tuottajia on niin paljon, että yksilölliset tarkastelut hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin. Tästä seuraa neuvoston mukaan, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntäminen viejälle, joka ei kuulu otokseen, ei vaikuta millään tavalla tämän viejän tilanteeseen, kun komissio päättää olla laskematta sen osalta yksilöllistä polkumyyntimarginaalia perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

71      Käsiteltävänä olevassa asiassa hakemuksen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun saamiseksi on tehnyt 141 kiinalaista ja 73 vietnamilaista viejää, jotka eivät kuulu otokseen. Neuvoston mukaan toimielimet ovat näin ollen oikeutetusti jättäneet nämä hakemukset tutkimatta perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sillä tällaisen tutkimuksen vuoksi on niin, että vaikka se toteutettaisiin asiakirja-analyysinä, tutkimuksen loppuun saattaminen määräajassa olisi ollut käytännössä mahdotonta. Näissä olosuhteissa neuvosto sovelsi viejiin, joita ei valittu otokseen, otokseen kuuluvien viejien osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

72      Neuvoston mukaan kantajien mainitsema oikeuskäytäntö ei koske sitä, miten toimielinten on toteutettava otanta polkumyyntimarginaalien laskemiseksi sellaisen viennin osalta, joka on peräisin maista, joissa ei ole markkinataloutta, eikä siinä käsitellä otokseen kuulumattomien yritysten tekemien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten arviointia. Neuvoston mukaan se ei näin ollen tue hyödyllisellä tavalla kantajien kantaa.

73      Neuvoston mukaan sillä, että toimielimet ovat tutkineet aiempien tutkimusten, jotka koskivat pienempää määrää yrityksiä, yhteydessä otoksiin kuulumattomien toimijoiden tekemät markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset, ei ole merkitystä, koska yhtäältä käsiteltävänä olevassa asiassa noudatettu menettely on perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukainen ja toisaalta toimielinten harkintavallan tarkoituksena on mahdollistaa niiden käytäntöjen mukauttaminen kunkin tapauksen erityispiirteisiin. Tästä seuraa, että toimielimet eivät ole loukanneet ”syrjimättömyysperiaatetta”. Lisäksi otokseen kuuluvien ja otokseen kuulumattomien yritysten erilainen kohtelu on neuvoston mukaan objektiivisesti perusteltua hakemusten poikkeuksellisen suuren määrän vuoksi, sillä niiden yksilöllisestä tutkimisesta olisi seurannut se, ettei tutkimusta olisi saatu päätökseen määräajassa.

74      Lisäksi otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai tapauskohtaisesti yksilöllinen kohtelu, osalta vahvistettujen polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon soveltaminen otokseen kuulumattomiin yrityksiin, joiden tekemä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskeva hakemus on hyväksytty, on neuvoston mukaan ainoastaan yksi toimielimille annetuista mahdollisuuksista. Perusasetuksessa niitä ei kuitenkaan velvoiteta käyttämään tätä lähestymistapaa. Kantajat eivät ole myöskään osoittaneet, että perusasetuksen 17 artiklan soveltaminen olisi käsiteltävänä olevassa asiassa johtanut ilmeisen epäasianmukaiseen tulokseen.

75      Neuvosto katsoo, että samoilla perusteilla on hylättävä toinen kanneperuste, koska markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten tutkintaa koskevat menettelysäännöt ovat samat yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten tutkinnan osalta.

76      Kolmannen kanneperusteen osalta neuvosto huomauttaa, että tehokas vetoaminen luottamuksensuojan periaatteeseen edellyttää ensiksi, että hallinto on antanut henkilölle, jota asia koskee, täsmällisiä ja ehdottomia yksilöllisiä lupauksia, ja toiseksi, että näiden lupausten vuoksi sille on syntynyt perusteltuja odotuksia. Neuvoston mukaan kumpikaan näistä edellytyksistä ei täyty käsiteltävänä olevassa asiassa.

77      Neuvoston mukaan komissio ei missään vaiheessa antanut kantajille täsmällistä ja ehdotonta lupausta siitä, että se arvioisi niiden tekemät markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset siinäkin tapauksessa, että niitä ei valita otokseen. Menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan b alakohdassa mainittiin tältä osin, että vaikka komissio käyttäisi otantatekniikkaa vientiä harjoittavien tuottajien osalta, se voisi päättää olla laskematta yksilöllisiä polkumyyntimarginaaleja otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jos näitä on niin paljon, että yksilöllinen tarkastelu hankaloittaisi tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

78      Neuvoston mukaan varovainen toimija voi näin ollen ymmärtää, että ellei se kuulu otokseen tai ellei vientiä harjoittavien tuottajien määrä ole ennakoitua pienempi, komissio ei määritä yksilöllistä polkumyyntimarginaalia eikä laske normaaliarvoa yhtiön kirjanpidosta saatujen tietojen perusteella eikä siis lausu sen tekemästä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevasta hakemuksesta. Sama koskee neuvoston mukaan ”markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun hakulomaketta”, koska sillä hetkellä, kun tämä lomake lähetettiin tuottajille, komissio ei tiennyt niiden hakemusten määrää, jotka se vastaanottaisi, eikä otokseen kuuluvien yritysten määrää tai nimiä. Tämän vuoksi tämän lomakkeen ei voida tulkita antavan täsmällistä lupausta siitä, että kaikki markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset tutkitaan.

79      Kantajat eivät ole myöskään osoittaneet kärsineensä mitään vahinkoa sen vuoksi, että niiden perusteltua luottamusta on niiden oman väitteen mukaan rikottu. Kun toimielimet ovat toimineet siten kuin ne ovat toimineet, ne eivät neuvoston mukaan ole poikenneet aiemmasta käytännöstä eivätkä ylittäneet harkintavaltansa rajoja.

80      Viidennen kanneperusteen osalta neuvosto katsoo, että tämän kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet perustuvat virheelliseen olettamaan, jonka mukaan toimielimet ovat käyttäneet otantatekniikkaa lausuakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevista hakemuksista. Lisäksi neuvosto sovelsi omien sanojensa mukaan kantajiin kaikkien otokseen kuuluvien yritysten (myös Golden Stepin) osalta laskettujen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

81      CEC yhtyy neuvoston väitteisiin ja korostaa, että komissio on käyttänyt otantatekniikkaa laskeakseen polkumyyntimarginaalit eikä lausuakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevista hakemuksista. Kun otetaan huomioon niiden viejien määrä, jotka ovat hakeneet markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua, tämän tekniikan soveltamisedellytykset ovat CEC:n mukaan täyttyneet ilmiselvästi. Toimielimillä ei näin ollen ollut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvollisuutta lausua otokseen kuulumattomien viejien tekemistä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevista hakemuksista, koska tällainen tarkastelu olisi estänyt tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin. Lisäksi tällainen velvoite olisi tämän säännöksen tarkoituksen vastainen.

82      Väitetyn luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisen osalta CEC toteaa lisäksi, että talouden toimijat eivät voi perustellusti kohdistaa perusteltua luottamustaan sellaisen tilanteen pysyttämiseen, jota voidaan muuttaa yhteisön toimielinten harkintavallan puitteissa.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

83      Ensiksi on todettava, että perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuodon mukaan otantatekniikan käyttäminen tekniikkana, jolla voidaan hallita valituksen tekijöiden, viejien, tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimintojen huomattava määrä, merkitsee tutkimuksen rajoittamista. Tämä arviointi vahvistetaan perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa, jonka mukaan otokseen kuulumattomia tuottajia ei sisällytetä tutkimukseen.

84      Perusasetuksessa säädetään kuitenkin, että kun tämä rajoittaminen toteutetaan, toimielinten on täytettävä kaksi velvoitetta. Ensinnäkin otoksen on oltava perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla edustava. Lisäksi perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään, että otokseen kuulumattomien tuottajien osalta vahvistettu polkumyyntimarginaali ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

85      Toiseksi perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa, luettuna yhdessä perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan kanssa, johon siinä viitataan, annetaan kullekin otokseen kuulumattomalle tuottajalle mahdollisuus pyytää yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista sillä edellytyksellä, että tämä esittää kaikki tarvittavat tiedot tältä osin säädetyssä määräajassa ja että tämä toimenpide ei hankaloita komission tehtävää kohtuuttomasti eikä estä tutkimuksen loppuun saattamista hyvissä ajoin.

86      Kolmanneksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa säädetään, että normaaliarvo määritetään saman artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan vaatimusten perusteella osoittaa, että tämän kohdan c alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät.

87      Kuten neuvosto väittää, otokseen kuulumattomat tuottajat voivat pyytää yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista, jonka edellytyksenä on markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen hyväksyminen, kun kyse on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa kyseessä olevista maista, ainoastaan perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan perusteella. Viimeksi mainitussa säännöksessä annetaan kuitenkin komissiolle valta harkita markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten määrän perusteella, hankaloittaako niiden tarkastelu sen tehtävää kohtuuttomasti ja estääkö se tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

88      Edellä esitetyistä toteamuksista seuraa ensinnäkin, että käytettäessä otantatekniikkaa perusasetuksessa ei myönnetä otokseen kuulumattomille toimijoille ehdotonta oikeutta hyötyä yksilöllisen polkumyyntitullin laskemisesta. Tällaisen pyynnön hyväksyminen riippuu nimittäin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamiseen liittyvästä komission päätöksestä.

89      Toiseksi on todettava, että koska markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun myöntämistä käytetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan ainoastaan normaaliarvon laskentamenetelmän määrittämiseksi yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskentaa varten, komission ei tarvitse tutkia otokseen kuulumattomien toimijoiden tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia, kun se on todennut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamisen yhteydessä, että tällaisten marginaalien laskenta hankaloittaisi sen tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

90      Lopuksi käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole riitautettu sitä, että yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskenta kaikkien otokseen kuulumattomien ja tällaisia hakemuksia tehneiden toimijoiden osalta hankaloittaisi toimielinten tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

91      Tämän vuoksi on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdassa komissio velvoitetaan tutkimaan otokseen kuulumattomien toimijoiden tekemät markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset myös silloin, kun niihin ei sovelleta yksilöllistä polkumyyntimarginaalia. Tältä osin on todettava myös, että kantajien mainitsema oikeuskäytäntö, jonka mukaan komissio päättää markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun myöntämisestä kunkin sille tehdyn hakemuksen tarkastelun perusteella, ei edellytä sitä, että komission olisi tutkittava kukin hakemus, vaikka se ei aio laskea yksilöllisiä polkumyyntimarginaaleja perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

92      Sama koskee kantajien väitettä, jonka mukaan otokseen kuuluvien ja otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu (ks. edellä 60 kohta). Nämä kaksi yritysryhmää ovat nimittäin eri tilanteissa, koska ensiksi mainittujen osalta komission on välttämättä laskettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali, mikä edellyttää markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen tutkimista ja hyväksymistä, kun taas sillä ei ole velvollisuutta vahvistaa yksilöllistä polkumyyntimarginaalia viimeksi mainittujen osalta. Tämän vuoksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, jonka mukaan on kiellettyä kohdella yhtäältä samankaltaisia tapauksia eri tavoin ja toisaalta erilaisia tapauksia samalla tavoin, ellei tätä voida objektiivisesti perustella, noudattaminen ei edellytä näiden kahden yritysryhmän samanlaista kohtelua.

93      Siitä väitteestä, jonka mukaan otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, on todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, käsiteltävänä olevassa asiassa ei voida katsoa, että tämä periaate asettaisi komissiolle velvollisuuden lausua kaikista sille esitetyistä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevista hakemuksista siten, että otokseen kuulumattomiin tuottajiin tai viejiin, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, voitaisiin soveltaa otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa.

94      Kuten edellä 87–91 kohdassa todetaan, tilanteessa, jossa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten määrä on niin huomattava, että niiden tarkastelu estäisi toimielimiä saattamasta tutkimusta loppuun hyvissä ajoin, toimielinten ei perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarvitse ratkaista kaikkia näitä hakemuksia, eikä tällaista velvollisuutta ole edes niiden yritysten, jotka voivat tai eivät voi hyötyä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta tai yksilöllisestä kohtelusta, erottamiseksi otokseen kuulumattomien yritysten joukosta siinä tarkoituksessa, että niihin sovelletaan otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa laskematta kuitenkaan yksilöllistä polkumyyntimarginaalia.

95      Käsiteltävänä olevassa asiassa kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat tehneet komissiolle 141 hakemusta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun saamiseksi, joten vaikka katsottaisiin, että ne olisi ollut mahdollista tutkia yksinomaan asiakirjojen perusteella eikä olisi ollut tarpeen tarkistaa näitä tietoja kyseessä olevien tuottajien tai viejien tiloissa toteutettavien tarkastuskäyntien avulla, komissio on oikeutetusti katsonut, että hakemuksia oli ilmiselvästi liian paljon, jotta ne olisi voitu tutkia vaarantamatta tutkimuksen loppuun saattamista hyvissä ajoin.

96      Tämän vuoksi on todettava, että kantajien mainitsema erilainen kohtelu, joka on olennainen osa perusasetuksen 17 artiklassa tarkoitettua otantatekniikkaa, on käsiteltävänä olevassa asiassa objektiivisesti perusteltua komissiolle esitettyjen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten erityisen suuren määrän vuoksi.

97      Vaikka komissiolla oli oikeus toimia kantajien edellä 61 kohdassa kuvaamalla tavalla, perusasetus tai yhdenvertaisen kohtelun periaate eivät velvoittaneet sitä toimimaan näin.

98      Samoilla perusteilla on hylättävä toinen kanneperuste, koska samat toteamukset pätevät otokseen kuulumattomien yritysten tekemien yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten tutkintaan.

99      Väitetystä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisesta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä periaate koskee kaikkia oikeussubjekteja, joille yhteisön toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei yhteisön toimielin ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutteluja (yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006, Kok., s. I-5479, 147 kohta).

100    Menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan a alakohdan i alakohdan neljännestä luetelmakohdasta ja erityisesti tähän kohtaan liitetystä alaviitteestä 1 ilmenee, että komissio ilmoitti kyseessä oleville toimijoille mahdollisuudesta käyttää otantatekniikkaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti ja että tässä tapauksessa otokseen kuulumattomien yritysten oli mahdollista pyytää yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskentaa perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla. Tämä tieto toistettiin menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 5.1 kohdan b alakohdassa. Se, että kyseessä olevia toimijoita pyydettiin tekemään markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskeva hakemus, ei merkitse täsmällistä, ehdotonta ja yhtäpitävää lupausta siitä, että se tutkittaisiin.

101    Tässä yhteydessä on myös todettava, että se, että komissio ei reagoinut pitkään aikaan, ei muodosta sellaista lupausta, jonka vuoksi kantajille syntyisi perusteltu luottamus. Tämä reagoimattomuus ei nimittäin vaikuta menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa käytettyjen selvien sanamuotojen merkitykseen.

102    Siitä väitteestä, joka koskee toimielinten aiemmissa tutkimuksissa noudattaman käytännön noudattamatta jättämistä, on huomautettava, että komissio ei ole ylittänyt sille perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa myönnettyä harkintavaltaa, kun se arvioi, että kaikkien otokseen kuulumattomien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tekemien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten tarkastelu olisi estänyt sitä saattamasta tutkintaa loppuun perusasetuksessa säädetyssä määräajassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun toimielimillä on harkintavaltaa politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavien keinojen valinnan suhteen, talouden toimijat eivät voi oikeutetusti kohdistaa perusteltua luottamusta alun perin valitun keinon pysyttämiseen, koska nämä toimielimet voivat muuttaa tätä keinoa toimivaltaansa käyttäessään (asia 258/84, Nippon Seiko v. neuvosto, tuomio 7.5.1987, Kok., s. 1923, 34 kohta ja asia C-171/87, Canon v. neuvosto, tuomio 10.3.1992, Kok., s. I-1237, 41 kohta).

103    Viidennen kanneperusteen osalta on todettava, että koska toimielimet eivät ole tehneet oikeudellista virhettä, kun ne ovat jättäneet tutkimatta otokseen kuulumattomien toimijoiden tekemät markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset ja kun ne ovat soveltaneet viimeksi mainittuihin otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien keskiarvoa, ne eivät ole tämän vuoksi laskeneet kantajien polkumyyntimarginaalia virheellisesti. Tältä osin on todettava lisäksi, kuten neuvosto toteaa, että Golden Stepin polkumyyntimarginaali on otettu huomioon otoksen polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon laskemiseksi.

104    Tästä seuraa, että kolme ensimmäistä kanneperustetta sekä viides kanneperuste on hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu, perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

105    Kantajat väittävät, että kun yhteisön toimielimet ilmoittivat vasta heinäkuussa 2006 aikeistaan olla arvioimatta niiden tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia, toimielimet loukkasivat kantajien puolustautumisoikeuksia ja rikkoivat perusasetuksen 18 artiklan 4 kohtaa sekä laiminlöivät velvollisuuttaan perustella päätöksensä. Vaikka on totta, että kantajille on lopullisella ilmoituksella annettu tiedoksi, että niiden tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia ei tutkita siksi, että kantajat eivät kuulu otokseen, kantajien mukaan on kuitenkin myös totta, että tässä vaiheessa niillä ei ollut enää mahdollisuutta riitauttaa otoksen muodostamiseen liittyvää päätöstä. Niiden mukaan väliaikaisessa asetuksessa ei todettu sitä, että otokseen kuulumattomien tuottajien tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia ei tutkita, eikä sitä, että otos oli muodostettu ottaen huomioon markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman ansaitsevien kiinalaisten toimijoiden prosenttiosuus. Kantajat pyytävät lisäksi neuvostoa toimittamaan Kiinan hallituksen ilmoituksen, jolla tämä on riitauttanut otoksen edustavuuden.

106    Kantajat katsovat, että koska komissio ei ole ilmoittanut otoksen muodostamiseen liittyvää menetelmää tutkimuksen yhdentoista ensimmäisen kuukauden aikana, kantajille ei ole annettu mahdollisuutta pyytää komissiota muodostamaan otosta niiden hakijoiden perusteella, jotka voivat saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman. Kantajien mukaan tämä merkitsee myös vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 9 kohdan rikkomista (ks. edellä 10 kohta). Ei myöskään voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Kiinan viranomaiset olisivat vastustaneet otoksen muodostamista, jos ne olisivat tienneet, että toimielimet eivät aikoneet tutkia otokseen kuulumattomien yritysten tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia. Näissä olosuhteissa kantajien oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan on myös vaarannettu, sillä niillä ei ole ollut mahdollisuutta esittää tällaisten hakemustensa hylkäämiseen liittyviä väitteitään.

107    Neuvosto, jota tukevat komissio, CEC ja italialaiset tuottajat, kiistää kantajien väitteiden paikkansapitävyyden.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

108    Aluksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaan yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista toteutettava tutkimusmenettely koskee, on annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa asiassa esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio 27.6.1991, Kok., s. I-3187, 17 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, tuomio 3.10.2000, Kok., s. I-8147, 99 kohta; asia T-147/97, Champion Stationery ym. v. neuvosto, tuomio 19.11.1998, Kok., s. II-4137, 55 kohta ja asia T-88/98, Kundan ja Tata v. neuvosto, tuomio 21.11.2002, Kok., s. II-4897, 132 kohta).

109    Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että kuten väliaikaisen asetuksen 62, 64, 135 ja 143 perustelukappaleesta ilmenee, komissio totesi, että otokseen kuulumattomia tuottajia koskevat polkumyyntitullit lasketaan perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti ja että näiden tuottajien polkumyyntimarginaali on määritetty laskemalla otoksen muodostavien yritysten polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo.

110    Komissio esitti näin ollen väliaikaisessa asetuksessa kantansa otokseen kuulumattomien toimijoiden polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmästä, joka muodostuu otoksen muodostavien yritysten polkumyyntimarginaalien keskiarvon soveltamisesta. Tämä menetelmä edellytti, että näiden toimijoiden tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia ei tutkita, sillä tästä tutkinnasta ei ole hyötyä kyseessä olevan menettelyn yhteydessä.

111    Tästä seuraa, että kantajilla oli väliaikaisen asetuksen ja välivaiheen ilmoituksen (ks. edellä 23 kohta) tiedoksi antamisesta lähtien mahdollisuus esittää kantansa komission niiden polkumyyntimarginaalin laskemiseksi käyttämästä menetelmästä. Samoilla perusteilla väite vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 9 kohdan rikkomisesta on hylättävä, koska tässä määräyksessä ainoastaan velvoitetaan tutkintaa suorittavat viranomaiset ilmoittamaan lopullisten tullien määrittämisen perusteena olevat tosiseikat ja huomiot.

112    Väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ilmoittaa kantajille aikomuksestaan olla tutkimatta niiden tekemiä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevia hakemuksia vaiheessa, jossa ne voivat riitauttaa otoksen edustavuuden, on huomautettava, että kuten edellä 100 kohdassa todetaan, komissio ilmoitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa kyseessä oleville toimijoille mahdollisuudesta käyttää otantatekniikkaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti ja tässä tapauksessa otokseen kuulumattomien yritysten mahdollisuudesta pyytää yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskentaa perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla.

113    Kun otetaan huomioon se, että otokseen kuulumattomien yritysten tekemien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevien hakemusten tutkimatta jättäminen on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 17 artiklan mukaista (ks. edellä 88–91 kohta), kantajilla oli tutkimuksen aloittamisesta lähtien mahdollisuus saada tietää, että komissio saattoi jättää tällaiset hakemukset tutkimatta, jos kyseisen asutuksen 17 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyivät. Komissiolla ei ollut myöskään velvollisuutta ottaa tähän lopullista kantaa tutkimuksen aloittamisvaiheesta lähtien, koska tuolloin sillä ei ollut hallussaan seikkoja, joiden perusteella se saattoi arvioida, oliko sillä mahdollisuus laskea yksilölliset polkumyyntimarginaalit otokseen kuulumattomien yritysten osalta. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

114    Koska edellä 106 kohdassa mainitut väitteet perustuvat olettamaan, että toimielimet ovat jättäneet noudattamatta kantajien puolustautumisoikeuksien suojaa koskevia velvoitteitaan, myös nämä väitteet on hylättävä.

115    Tästä seuraa, että neljäs kanneperuste on hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 20 artiklaa on rikottu, puolustautumisoikeuksia on loukattu ja perustelut ovat puutteelliset

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

116    Kantajat väittävät, että toimielimet eivät antaneet niille asianmukaisesti tiedoksi yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa koskevien tosiseikkojen uutta analyysiä eivätkä antaneet niille mahdollisuutta esittää huomautuksiaan tästä lopullisten polkumyyntitullien malliin liittyvästä uudesta arvioinnista (ks. edellä 24–30 kohta). Kantajien mukaan komissio ei myöskään selittänyt riittävästi syitä, joiden perusteella sen analyysiä oli muutettava ja oli käytettävä eri tietoja kuin niitä, jotka sisältyivät sen ensimmäiseen ehdotukseen.

117    Kantajat toteavat, että komissio katsoi 7.7.2006 päivätyssä lopullisessa ilmoituksessa, että 140 miljoonan kenkäparin vuotuinen tuonti ei vahingoittanut yhteisön teollisuudenalaa, kun taas 28.7.2006 päivätyssä täydentävässä lopullisessa ilmoituksessaan se alensi tätä määrää merkittävästi 41,5 miljoonaan pariin selittämättä syitä, joilla se perusteli tätä muutosta, jonka ”vääristyneenä vaikutuksena” kantajien mukaan oli viitevuosien perusteella toteutetun manipulaation avulla kääntää päälaelleen Kiinan ja Vietnamin osalta määrättyjen tullien arvo. Kantajien mukaan DDS-järjestelmässä käyttöön otettavien määrällisten kiintiöiden taloudellisena tarkoituksena on vastata tuonnin määrästä aiheutuvaan paineeseen, jonka ei kuitenkaan katsota johtuvan vilpillisistä käytännöistä, kun taas polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on tarkoitus vastata polkumyynnin muodostamiin vilpillisiin käytäntöihin. Näiden kahden järjestelmän väliset erot ovat kantajien mukaan yhtä merkittäviä kansainvälisen kaupan tasolla, koska DDS-järjestelmä edellyttää sitä, että tietty tuonnin määrä on vapautettu tulleista, kun taas lopulta hyväksytty järjestelmä koskee kaikkea tuontia. Kun otetaan huomioon nämä erot, viiden päivän määräaika, jonka komissio myönsi kantajille, jotta ne voivat esittää huomautuksensa uudesta ehdotuksesta, on kantajien mukaan riittämätön, mitä kantajat arvostelivat hallinnollisen menettelyn aikana.

118    Kantajien mukaan riidanalaisen asetuksen 301 perustelukappale, jota koskeva komission viimeinen ehdotus hyväksyttiin, ei sisällä riittäviä perusteluja tämän eron suhteen eikä siinä esitetä perusteluja uuden menetelmän soveltamiselle. Sen sijaan riidanalaisen asetuksen 301 perustelukappaleessa ainoastaan toistetaan täydentävän lopullisen ilmoituksen 280 kohdan sanamuoto, joka ei sisällä lisätietoja. Täydentävä lopullinen ilmoitus ei myöskään sisällä yhtään riidanalaisen asetuksen 301 perustelukappaleessa kuvatun menetelmän taustalla olevaa lukua tai laskelmaa, eikä sen perusteella voida selittää sellaisten vuosien, arvojen ja määrien käyttämistä, jotka poikkeavat ensimmäisessä ehdotuksessa käytetyistä. Kantajien mukaan toimielimet ovat myös rikkoneet perusasetuksen 20 artiklaa, jossa edellytetään sellaisten yksityiskohtien ilmoittamista, jotka tukevat olennaisia tosiseikkoja ja huomioita, joiden perusteella komissio aikoo ehdottaa lopullisten toimenpiteiden toteuttamista. Kantajien mukaan komission uuden lähestymistavan taustalla olevaa tosiseikkojen arviointia ei ole selitetty eikä perusteltu.

119    Lisäksi komissio on kantajien mukaan loukannut niiden puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut niiden esittää hyödyllisesti kantaansa useista merkittävistä kysymyksistä, kuten uuden ehdotuksen kohtuullisuudesta, väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä, komission laskelmista ja seikoista, jotka se on esittänyt polkumyyntiä ja yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa koskevien toteamustensa tueksi. Kyseessä olevat kaksi järjestelmää ovat nimittäin perustavanlaatuisesti erilaisia niiden perustana olevan tosiseikkojen analyysin osalta. Nämä erot aiheuttivat kantajien mielestä selvästi vastakkaisia seurauksia kiinalaisille ja vietnamilaisille tuottajille ilman, että komissio olisi kuitenkaan selittänyt, miten se päätyi tähän tulokseen, tai antanut henkilöille, joita asia koskee, mahdollisuutta käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

120    Neuvoston yritys minimoida näiden kahden ehdotuksen väliset erot toteamalla, että käytetyssä järjestelmässä otetaan huomioon se, että ainoastaan tietyt määrälliset raja-arvot ylittävä tuonti aiheuttaa vahinkoa, merkitsee kantajien mukaan sitä, että polkumyyntitulleja määrätään tuonnille, joka ei aiheuta vahinkoa, mikä on perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan vastaista. Kantajien mukaan sitä, että ne ovat voineet esittää tästä järjestelmästä joitakin huomioita perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdassa säädettyä kymmenen päivän vähimmäisaikaa lyhyemmän määräajan kuluessa, ei myöskään voida käyttää niitä vastaan eikä sillä voida korjata komission antamien tietojen puutteellisuutta. Sitä, oliko komission myöntämä määräaika asianmukainen kantajien puolustautumisoikeuksien noudattamisen kannalta, on nimittäin arvioitava komission käyttämän menetelmän muutoksen laajuuteen nähden sekä siihen nähden, ettei uudesta oikeudellisesta arvioinnista ja tosiseikkojen arvioinnista ole annettu tietoja tai selityksiä. Tältä osin kantajat huomauttavat, että kun toimielimet eivät anna asianmukaisia selityksiä käyttämästään menetelmästä ja tosiseikkojen arvioinnista, sen, että ne ovat voineet esittää joitakin huomioita, merkitys on rajallinen eikä se merkitse sitä, että perusasetuksen 20 artiklan taikka yhteisön oikeuden tai WTO:n oikeuden yleisperiaatteiden vaatimukset olisi täytetty. Lisäksi komissio noudatti itse erittäin rajoittavaa aikataulua, mikä sulki pois mahdollisuuden pidentää määräaikaa, joka oli myönnetty kommenttien esittämiseksi täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta. Lisäksi useita kuukausia kestäneitä keskusteluja käytiin DDS-järjestelmästä eikä lopulta hyväksytystä järjestelmästä.

121    Kantajat katsovat, että täydentävän lopullisen ilmoituksen puutteiden ja riittämättömän määräajan vuoksi niillä ei ollut mahdollisuutta esittää komissiolle syitä, joiden vuoksi hyväksytty lähestymistapa oli epäasianmukainen tai kohtuuton, eikä esittää näkökantaansa tässä asiakirjassa esitetyn ehdotuksen taustalla olevasta menetelmästä tai luvuista. Toimielimet ovat siis rikkoneet perusasetuksen 20 artiklaa, kun ne eivät ole ilmoittaneet kantajille riidanalaisen asetuksen taustalla olevia olennaisia tosiseikkoja ja huomioita.

122    Kantajat toteavat lopuksi, että jos niille olisi annettu asianmukainen mahdollisuus esittää kommentteja täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta, ne olisivat väittäneet ensiksi, että ehdotettu järjestelmä rikkoo perusasetuksen 1 artiklan 1 kohtaa, koska se johtaa siihen, että polkumyyntitulleja määrätään tuonnille, joka ei aiheuta vahinkoa, toiseksi, että niistä kunkin osalta olisi pitänyt laskea yksilöllinen vahinkomarginaali, ja kolmanneksi, että komission viimeinen ehdotus oli kohtuuton ja suhteeton, koska korjatun tosiseikkojen arvioinnin, jota ei ollut selitetty eikä perusteltu, ”vääristyneenä vaikutuksena” oli kääntää päälaelleen Kiinan ja Vietnamin osalta määrättyjen tullien arvo.

123    Neuvosto huomauttaa, että sekä DDS-järjestelmä että lopulta käytetty menetelmä perustuvat siihen ajatukseen, että käsiteltävänä olevassa asiassa ainoastaan tietyn määrän ylittävä tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa, ja että tämä seikka on otettu huomioon lopullisten polkumyyntitullien arvon määrittämiseksi käytetyssä menetelmässä. Neuvoston mukaan lopulta valitussa lopullisten polkumyyntitullien laskentamenetelmässä erilaista on ainoastaan se, miten tämä seikka on otettu huomioon.

124    Neuvosto korostaa, että antaessaan täydentävän lopullisen ilmoituksen komissio ei käyttänyt ”vahinkoa aiheuttamatonta arvoa”, jota kantajat eivät omien sanojensa mukaan voineet laskea niille ilmoitettujen seikkojen valossa. Päinvastoin polkumyynnin määrällinen osatekijä eli polkumyynnillä toteutetun tuonnin määrä oli edelleen uuden menetelmän olennainen tekijä, kun taas viittaukset tietyn vuoden tuonnin arvoon voitiin laskea lopullisen ilmoituksen 157 ja 159 kohdan sisältämien seikkojen perusteella.

125    Lisäksi neuvosto katsoo, että menetelmän sen selostuksen perusteella, jonka mukaan vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän taloudellinen vaikutus on otettu huomioon määritettäessä vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa (ks. edellä 29 kohta), kantajat saattoivat esittää tältä osin yksityiskohtaisia huomioita 2.8.2006 lähettämässään sähköpostissa. Jos kantajat tarvitsivat lisätietoja käyttääkseen oikeuksiaan, niiden olisi pitänyt esittää tätä koskeva täsmällinen pyyntö.

126    Neuvosto, jota CEC tukee, kiistää myös puolustautumisoikeuksien loukkaamisen, jonka on väitetty aiheutuneen siitä, että kantajilla oli ainoastaan viisi päivää aikaa esittää kantansa täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta. Kun otetaan huomioon ensinnäkin se, että kantajat eivät olleet esittäneet huomioita täydentävästä lopullisesta ilmoituksesta eivätkä pyytäneet tätä koskevan määräajan pidentämistä, toiseksi se, että menettely oli jo hyvin pitkällä, ja kolmanneksi se, että polkumyynnin määrällisen osatekijän huomioon ottamisesta oli keskusteltu useamman kuukauden ajan, kyseessä olevaa määräaikaa on neuvoston mielestä pidettävä riittävänä. Missään tapauksessa kantajat eivät ole osoittaneet, ettei niiden ollut mahdollista puolustaa etujaan tämän määräajan vuoksi, sillä ne ovat esittäneet asiassa yksityiskohtaisia huomioita eikä kanteessa mainita muita tekijöitä, joita ne olisivat voineet esittää. Neuvosto katsoo, että näissä olosuhteissa ei ole tarpeellista kommentoida väitteitä, joita kantajat olisivat esittäneet, jos niille olisi myönnetty pidempi määräaika.

127    Väitteet, jotka koskevat lopulta hyväksytyn järjestelmän laillisuutta perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan valossa, on neuvoston mukaan jätettävä huomiotta, koska käsiteltävänä oleva kanneperuste koskee ainoastaan kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

128    Kuudennessa kanneperusteessaan kantajat väittävät ensiksi, että toimielimet rikkoivat perusasetuksen 20 artiklaa sillä perusteella, että komissio ei yhtäältä ilmoittanut seikkoja, joihin täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa esitetyt laskelmat perustuivat, eikä toisaalta myöntänyt niille riittävää ja saman artiklan 5 kohdan mukaista määräaikaa esittää täysimääräisiä huomautuksia sen uudesta lähestymistavasta.

129    Toiseksi kantajat väittävät, että toimielimet eivät ole esittäneet lopullisessa ilmoituksessa tai täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa eivätkä riidanalaisessa asetuksessa perusteluja, joilla perusteltiin menetelmää, joka on otettu käyttöön vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän huomioon ottamiseksi ja jolla vähennetään vahinkomarginaalia sen sijaan, että vahinkoa aiheuttamattomaan tuontiin ei sovellettaisi polkumyyntitullia. Nämä olosuhteet merkitsevät kantajien mukaan sitä, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu ja perustelut ovat puutteelliset.

130    Aluksi on todettava, että perusasetuksen 20 artiklassa säädetään yksityiskohtaisista säännöistä, jotka liittyvät asianomaisten osapuolien, erityisesti viejien, oikeuteen tulla kuulluksi, joka on yksi yhteisön oikeudessa tunnustetuista perusoikeuksista ja joka käsittää oikeuden saada tietoja niistä keskeisistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella suunnitellaan lopullisten polkumyyntitullien käyttöönoton suosittelemista (ks. vastaavasti edellä 108 kohdassa mainittu asia Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomion 15 kohta ja edellä 108 kohdassa mainittu asia Champion Stationery ym. v. neuvosto, tuomion 55 kohta).

131    Näissä olosuhteissa perusasetuksen 20 artiklan rikkomista koskevien kantajien väitteiden on tulkittava viittaavan niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, sellaisena kuin ne on vahvistettu yhteisön oikeusjärjestyksessä, tämä säännös mukaan lukien (ks. vastaavasti edellä 108 kohdassa mainittu asia Kundan ja Tata v. neuvosto, tuomion 131 kohta).

132    Tältä osin on huomautettava, että edellä 108 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista toteutettava tutkimusmenettely koskee, on annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa asiassa esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena.

133    Tässä yhteydessä on myös todettava, että lopullisen ilmoituksen riittämättömyys aiheuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätemättömyyden vain silloin, kun osapuolet, joita asia koskee, eivät tämän laiminlyönnin vuoksi ole kyenneet tehokkaasti puolustamaan etujaan. Näin on erityisesti silloin, kun laiminlyönti koskee sellaisia tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt ja joihin perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota lopullisessa ilmoituksessa. Näin on samoista syistä myös silloin, kun laiminlyönti koskee tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin ne, joihin komission tai neuvoston lopullisen ilmoituksen antamisen jälkeen tekemä päätös perustuu, kuten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee.

134    Kuten edellä 25–27 kohdassa todetaan, käsiteltävänä olevassa asiassa komissio suosi aluksi lopullisessa ilmoituksessa DDS-järjestelmää sen perusteella, että ainoastaan 140 miljoonan kenkäparin määrän ylittävä vuotuinen tuonti aiheuttaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua vahinkoa. Tässä arviossa tukeuduttiin määrällisten kiintiöiden järjestelmän voimassaoloon 1.1.2005 saakka, joka oli estänyt tällaisen vahingon, sekä laskelmaan Kiinasta vuonna 2005 tuoduista määristä. Tämän ehdotuksen mukaan lopullista polkumyyntitullia oli tarkoitus soveltaa Kiinasta peräisin olevaan tuontiin, jonka määrä ylittää 140 miljoonaa kenkäparia vuodessa. Polkumyyntitulli vastasi marginaalia, jolla viitehinta alittui ja joka on käsiteltävänä olevassa asiassa 23 prosenttia.

135    Kuten edellä 29 ja 30 kohdassa todetaan, komissio kuitenkin muutti täydentävän lopullisen ilmoituksen yhteydessä ehdotustaan, joka koskee vahingon poistamiseksi tarvittavien tullien mallia. Myös tämä uusi lähestymistapa perustui sellaisen tuonnin määrän olemassaoloon, joka ei aiheuta perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua vahinkoa. Täydentävän lopullisen ilmoituksen mukaan kuitenkin sekä tämän vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän laskentamenetelmä että tämän määrän vaikutus ehdotettujen lopullisten tullien malliin poikkesivat lopullisessa ilmoituksessa mainituista.

136    Täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa komissio ensinnäkin huomautti, että marginaali, jolla Kiinasta peräisin olevan tuonnin viitehinnat alittuivat, oli 23 prosenttia. Toiseksi komissio totesi, että tutkimusajanjakson aikana Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä oli 38 prosenttia kahdesta kohdemaasta peräisin olevasta tuonnista. Tämä prosenttiosuus sovellettuna Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevan tuonnin kokonaismäärään vuonna 2003 (109 miljoonaa kenkäparia) vastasi noin 41,5:tä miljoonaa kenkäparia, jonka määrän ei katsottu aiheuttavan vahinkoa yhteisön teollisuudenalalle. Kolmanneksi komissio arvioi, että tämä määrä oli 28,26 prosenttia Kiinasta peräisin olevasta tuonnista vuonna 2005. Neljänneksi komissio alensi alun perin vahvistettua vahinkomarginaalia (23 prosenttia) 28,26 prosentilla, minkä seurauksena ”painotetuksi” vahinkomarginaaliksi tuli 16,5 prosenttia.

137    Edellä esitetystä seuraa, että lopullisessa ilmoituksessa ja täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa esitettyjen menetelmien erot ovat seuraavat. Ensiksi sen sijaan, että komissio olisi määrittänyt vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin vuotuiseksi määräksi Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrän vuonna 2005, se määritti tämän määrän kertomalla vuonna 2003 tuodun 109 miljoonan kenkäparin määrän 38 prosentilla. Kyseessä on Kiinasta peräisin olevan tuonnin prosenttiosuus näistä kahdesta kohdemaasta peräisin olevan tuonnin kokonaismäärästä tutkimusajanjakson aikana. Toiseksi sen sijaan, että komissio olisi jättänyt soveltamatta polkumyyntitullia tähän vuotuiseen määrään, jota täydentävän lopullisen ilmoituksen 278–280 kohdassa pidettiin vahinkoa aiheuttamattomana, se päätti ottaa huomioon tämän määrän alentamalla vahingon poistamiseksi tarvittavaa tasoa ja soveltamalla polkumyyntitullia ensimmäisestä tuodusta kenkäparista lähtien.

138    Tältä osin on todettava, ettei se, että komissio muutti analyysiään asianosaisten lopullisesta ilmoituksesta esittämien kommenttien jälkeen, sellaisenaan merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kuten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee, lopullinen ilmoitus ei nimittäin ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle. Tässä säännöksessä ainoastaan asetetaan komissiolle velvollisuus ilmoittaa mahdollisimman pian tosiseikoista ja huomioista, jotka poikkeavat niistä, jotka tukivat sen lopulliseen ilmoitukseen sisältyvää alkuperäistä lähestymistapaa. Asianosaiset voivat nimittäin tämän esityksen avulla ymmärtää ne syyt, joiden perusteella toimielimet hyväksyivät erilaisen kannan.

139    Tämän vuoksi sen määrittämiseksi, kunnioittiko komissio kantajien perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä johtuvia oikeuksia, on vielä tarkistettava, ilmoittiko komissio niille vahinkoa ja vahingon poistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden mallia koskevassa uudessa analyysissä käytetyistä tosiseikoista ja huomioista, sikäli kuin nämä poikkeavat lopullisessa ilmoituksessa käytetyistä (ks. edellä 133 kohta).

140    Tältä osin on todettava aluksi, että komissio totesi täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa, että sen uudessa ehdotuksessa ei erotella toisistaan eri tuojaryhmiä.

141    Tämän jälkeen on todettava, että kantajat väittävät virheellisesti, että ne eivät ole saaneet tutustua seikkoihin, joiden perusteella komissio muutti vahinkomarginaalin 23:sta 16,5:een prosenttiin. Edellä 136 kohdassa kuvattu menetelmä, joka koskee vahinkomarginaalin muuttamista ottaen huomioon vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrä, nimittäin mainitaan täydentävässä lopullisessa ilmoituksessa. On totta, että tässä asiakirjassa ei ilmoiteta Kiinasta peräisin olevan tuonnin tarkkaa määrää vuonna 2005 eli lukua, jonka perusteella voitaisiin tarkistaa, että prosenttiluku 28,26 prosenttia vastaa todellisuutta. Kun otetaan huomioon se, että komission mukaan 41,5 miljoonaa kenkäparia vastaa 28,26:ta prosenttia Kiinasta peräisin olevan tuonnin kokonaismäärästä vuonna 2005, tästä voidaan kuitenkin päätellä, että tämä tuonti on kasvanut 146,85 miljoonaan kenkäpariin. Kantajat ovat itsekin toistaneet tämän laskelman 2.8.2006 lähettämässään sähköpostissa (ks. edellä 31 kohta).

142    Edellä esitetystä seuraa, että komissio ilmoitti kantajille syyt, joiden perusteella se laski vahinkomarginaalin ottaen huomioon vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän. Se esitti myös kaikki luvut, joita se piti tältä osin merkityksellisinä, joten kantajien puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu tältä osin.

143    On myös korostettava, kuten neuvosto tekee (ks. edellä 127 kohta), että kantajien kanneperuste, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmissä, koskee niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamista eikä perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan rikkomista. Tästä seuraa, että kysymystä siitä, onko riidanalaisessa asetuksessa käytetty järjestelmä perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukainen siltä osin kuin siinä määrätään polkumyyntitullit tuonnille, jonka määrä alittaa vahinkoa aiheuttamattomaksi katsotun vuotuisen raja-arvon, ei ole sellaisenaan asetettu unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan alaiseksi.

144    Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että asetettu määräaika päättyi 2.8.2006.

145    Kun komissio myönsi kantajille kymmentä päivää lyhyemmän määräajan täydentävän lopullisen ilmoituksen kommentoimiseksi, se rikkoi perusasetuksen 20 artiklan 5 kohtaa (edellä 108 kohdassa mainittu asia Champion Stationery ym. v. neuvosto, tuomion 80 kohta). Tämä seikka ei kuitenkaan sinällään voi aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamista. On nimittäin vielä vahvistettava, että se seikka, että kantajilla on ollut käytettävissään laillista määräaikaa lyhyempi määräaika, vaikutti konkreettisesti niiden puolustautumisoikeuksiin kyseessä olevassa menettelyssä (asia T-35/01, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomio 28.10.2004, Kok., s. II‑3663, 331 kohta).

146    Tältä osin on todettava, että kantajat mainitsivat 2.8.2006 lähettämässään sähköpostissa komission laskelmat ja esittivät vaihtoehtoisen laskelman, joka johti erilaiseen ja niiden mukaan oikeudenmukaiseen tulokseen. Tämän vuoksi kantajat ymmärsivät komission perustelut ja saattoivat ehdottaa sille toista lähestymistapaa. Lisäksi kantajat eivät ole selvittäneet, miksi ne eivät voineet vedota perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan rikkomiseen komission niille asettamassa määräajassa. Näissä olosuhteissa on todettava, että niillä oli mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa.

147    Tästä seuraa, että kantajien puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu.

148    Samoilla perusteilla on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan vahingon poistamiseksi tarvittavan tason laskemiseksi käytetyn menetelmän perustelut ovat puutteelliset. Riidanalaisen asetuksen perusteluja on arvioitava ottaen erityisesti huomioon kantajille annetut tiedot ja kantajien hallinnollisen menettelyn aikana esittämät huomautukset (yhdistetyt asiat T-33/98 ja T-34/98, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 15.12.1999, Kok., s. II‑3837, 107 kohta).

149    Kuten edellä 36 kohdassa todetaan, käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalaisen asetuksen 296–301 perustelukappale sisältää arviointeja, joiden perusteella neuvosto on hyväksynyt lopulta käyttöön otetun järjestelmän. Tämän vuoksi on niin, että kun otetaan huomioon se, että komissio ilmoitti kantajille syyt, joiden perusteella se laski vahinkomarginaalin ottaen huomioon vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin määrän, ja että se esitti myös kaikki luvut, joita se piti tältä osin merkityksellisinä (ks. edellä 140–142 kohta), on todettava, että riidanalaisen asetuksen perustelut ovat oikeudellisesti riittävät.

150    Näin ollen kuudes kanneperuste on hylättävä.

 Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan yhteisön teollisuudenalan kärsimän vahingon osalta on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

151    Kantajat katsovat, että vahinkoa koskeva päätös ei perustu riittävän pitkään normaalin tuonnin jaksoon eikä näin ollen perustu luotettaviin ja objektiivisiin tietoihin. Kun tutkimusajanjakso ulottuu 1.4.2004 ja 31.3.2005 väliselle ajalle, komissio nimittäin vakuuttui siitä, että tuonnin lisääntyminen määrällisten rajoitusten järjestelmän päättymisen jälkeen aiheuttaa erityisen huomattavaa vahinkoa yhteisön teollisuudenalalle, ainoastaan vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen perusteella. Ilmeiset aihetodisteet vuonna 2004 aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, joihin komissio viittaa täydentävän lopullisen ilmoituksen uudessa H osassa olevassa 277 kohdassa, eivät kantajien mukaan merkitse sitä, että merkittävää vahinkoa olisi tosiasiallisesti aiheutunut vuonna 2004. Sitä, että vuonna 2004 ei ole aiheutunut merkittävää vahinkoa, tukevat kantajien mukaan se, että tuonti lisääntyi kyseisenä vuonna vain vähän vuoteen 2003 verrattuna, ja lopullisen ilmoituksen 285 kohta.

152    Kantajien mukaan vuoden 2005 kolme ensimmäistä kuukautta muodostavat sellaisten markkinoiden avautumisen alkuvaiheen, joihin oli yli kahdentoista vuoden ajan sovellettu tiukkaa määrällisten rajoitusten järjestelmää. Kuten komissio totesi lopullisessa ilmoituksessa, tätä määrällisten rajoitusten järjestelmän voimassaolon päättymisen jälkeistä ajanjaksoa vääristivät keinotekoisesti tähän tapahtumaan liittyvät odotukset. Riidanalainen asetus perustui näin ollen tietoihin, jotka liittyvät lyhyeen ajanjaksoon, jonka perusteella ei ole mahdollista saada luotettavia tietoja määrällisten rajoitusten poistamisesta. Tästä seuraa kantajien mukaan, että neuvosto rikkoi perusasetuksen 3 artiklan 2 kohtaa. Kantajien mukaan mikään ei myöskään osoita, että komissio tutki vahinkotekijöitä koko tarkastelujakson osalta.

153    Lopuksi kantajat huomauttavat, että määrällisten rajoitusten järjestelmällä ei ollut tarkoitus korjata polkumyynnillä toteutetun tuonnin vaikutuksia.

154    Neuvosto, jota komissio, CEC ja italialaiset tuottajat tukevat, kiistää kantajien väitteiden paikkansapitävyyden.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

155    Ensiksi on todettava, että polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä (edellä 108 kohdassa mainittu asia Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, tuomion 91 ja 92 kohta ja asia T-138/02, Nanjing Metalink v. neuvosto, tuomio 14.11.2006, Kok., s. II‑4347, 60 kohta).

156    Kun toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti lisääntyy näiden rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen, ne voivat ottaa huomioon tämän tuonnin lisääntymisen, kun ne arvioivat yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa.

157    Toiseksi lopullisen ilmoituksen 283 kohdassa esitetty komission arvio, jonka mukaan tuotujen tuotteiden määrä lisääntyi määrällisten rajoitusten järjestelmän voimassaolon päättymisen jälkeen, ei osoita, että toimielimet olisivat vahingon toteamiseksi tukeutuneet yksinomaan tähän määrälliseen tekijään.

158    Kuten riidanalaisen asetuksen 162, 168–170, 187–206 ja 216–240 perustelukappaleesta ilmenee, toimielimet ottivat huomioon useita vahinkoa ja syy–seuraus-suhdetta koskevia tekijöitä, jotka eivät liity pelkästään tutkimusajanjakson viimeiseen vuosineljännekseen vaan myös tarkastelujaksoon.

159    Tämän vuoksi seitsemäs kanneperuste on hylättävä.

160    Näissä olosuhteissa kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

161    Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimuksen mukaisesti.

162    Komissio, CEC ja italialaiset tuottajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Kanteet hylätään.

2)      Zhejiang Aokang Shoes Co., Ltd ja Wenzhou Taima Shoes Co., Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio, Confédération européenne de l’industrie de la chaussure (CEC), BA.LA. di Lanciotti Vittorio & C. Sas ja kuusitoista muuta väliintulijaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Martins Ribeiro Papasavvas Dittrich

Julistettiin Luxemburgissa 4 päivänä maaliskuuta 2010.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta ja riidanalainen asetus

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Kolme ensimmäistä kanneperustetta sekä viides kanneperuste, joiden mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohtaa ja 9 artiklan 5 kohtaa on rikottu, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu ja kantajien polkumyyntimarginaali on laskettu virheellisesti

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on loukattu, perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 20 artiklaa on rikottu, puolustautumisoikeuksia on loukattu ja perustelut ovat puutteelliset

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan yhteisön teollisuudenalan kärsimän vahingon osalta on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

Liite

Calzaturificio Elisabet Srl, kotipaikka Monte Urano (Italia),

Calzaturificio Iacovelli di Iacovelli Giuseppe & C. Snc, kotipaikka Monte Urano,

Calzaturificio Leopamy Srl, kotipaikka Monte Urano,

Calzaturificio Lunella Srl, kotipaikka Monte Urano,

Calzaturificio Mia Shoe Snc di Gattafoni Carlo & C., kotipaikka Monte Urano,

Calzaturificio Primitempi di Monaldi Geri, kotipaikka Monte Urano,

Calzaturificio R.G. di Rossi & Galiè Srl, kotipaikka Monte Urano,

Calz. S.G. di Seghetta Giampiero e Sergio Snc, kotipaikka Monte Urano,

Carim Srl, kotipaikka Monte Urano,

Florens Shoes SpA, kotipaikka Monte Urano,

Gattafoni Shoe Snc di Gattafoni Giampaolo & C., kotipaikka Monte Urano,

Grif Srl, kotipaikka Monte Urano,

Missouri Srl, kotipaikka Monte Urano,

New Swing Srl, kotipaikka Monte Urano,

Podosan Medical Shoes di Cirilli Michela, kotipaikka Monte Urano,

Viviane Sas, kotipaikka Monte Urano.

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.