Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
16 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – Lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta lentomatkustajille annettava korvaus – 5 artiklan 3 kohta – Korvausvelvollisuudesta vapautuminen – Poikkeukselliset olosuhteet – Matkatavaroiden lastauspalveluja tarjoavan lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön vajaus
Asiassa C‑405/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Köln (Kölnin alueellinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 22.6.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 3.7.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Touristic Aviation Services Ltd
vastaan
Flightright GmbH,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit S. Rodin (esittelevä tuomari) ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Touristic Aviation Services Ltd, edustajanaan S. Hendrix, Rechtsanwältin,
– Flightright GmbH, edustajinaan M. Michel ja R. Weist, Rechtsanwälte,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. M. Hoogveld,
– Euroopan komissio, asiamiehinään G. von Rintelen ja N. Yerrell,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 5 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Touristic Aviation Services Ltd (jäljempänä TAS) ja Flightright GmbH ja joka koskee Flightrightin, jolle lentomatkustajien oikeudet ovat siirtyneet, TAS:ltä lennosta vastanneena lentoliikenteen harjoittajana vaatimaa korvausta lennon pitkäaikaisen viivästymisen johdosta.
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos
i) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta vähintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa,
tai
ii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta vähintään seitsemän päivää ja enintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan kaksi tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle neljä tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, tai
iii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.
– –
3. Lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan ei tarvitse maksaa 7 artiklan mukaista korvausta, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.
– –”
4 Kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:
a) 250 euroa lentojen osalta, joiden pituus on enintään 1 500 kilometriä;
b) 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muiden lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä;
c) 600 euroa lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa.
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
5 Köln-Bonnin (Saksa) lentoasemalta kohti Kosin (Kreikka) lentoasemaa 4.7.2021 lähtenyt lento (jäljempänä asianomainen lento), josta TAS vastasi, saapui perille 3 tuntia ja 49 minuuttia viivästyneenä.
6 Viivästyminen johtui ensinnäkin siitä, että edeltävä lento oli jo viivästynyt 1 tunnin ja 17 minuuttia matkustajien lähtöselvityksestä vastanneen henkilöstön vajauksen takia, toiseksi siitä, että matkatavaroiden lastaaminen lentokoneeseen hidastui siksi, että kyseisestä palvelusta vastuussa olleen lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön määrä oli niin ikään riittämätön, mikä aiheutti 2 tunnin ja 13 minuutin lisäviivästymisen, ja kolmanneksi siitä, että ovien sulkemisen jälkeen vallinneet sääolosuhteet viivästyttivät lähtöä vielä 19 minuuttia.
7 Tässä asiayhteydessä Flightright, jolle tietyt asianomaisen lennon matkustajat luovuttivat oikeutensa korvaukseen, nosti Amtsgericht Kölnissä (Kölnin paikallinen alioikeus, Saksa) kanteen, jolla vaadittiin TAS:n velvoittamista maksamaan sille asetuksen N:o 261/2004 nojalla 800 euron suuruinen summa korkoineen matkustajaa kohti. Flightright väitti kyseisessä tuomioistuimessa, että asianomaisen lennon viivästymistä ei voitu oikeuttaa kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla poikkeuksellisilla olosuhteilla.
8 Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteen tutkimatta viimeksi mainittua kysymystä ja katsoi, että TAS olisi joka tapauksessa voinut välttää viivästymisen, jos se olisi toteuttanut kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet sen ehkäisemiseksi. Koska TAS väitti itse, että se sai liian myöhään edeltävän lennon lähtö- ja saapumisajat, tästä on kyseisen tuomioistuimen mukaan pääteltävä, että se tiesi, että asianomainen lento viivästyisi ainakin kolmen tuntia. TAS ei kuitenkaan osoittanut, että se oli tällöin toteuttanut kaikki käytettävissään olleet kohtuudella edellytettävät toimenpiteet kyseisen viivästymisen välttämiseksi tai sen lyhentämiseksi.
9 TAS valitti kyseisestä ratkaisusta Landgerict Kölniin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Viimeksi mainittu katsoo, että ensimmäisen asteen tuomioistuimen olisi pitänyt tarkastella kysymystä siitä, oliko Köln-Bonnin lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön vajaus, joka TAS:n mukaan oli asianomaisen lennon pitkäaikaisen viivästymisen taustalla, asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ”poikkeuksellinen olosuhde”.
10 Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, TAS:n ei pitäisi joutua maksamaan korvausta Flightrightille, koska asianomaisen lennon siitä johtunut viivästyminen jäi alle kolmen tuntiin. Jos on puolestaan katsottava, että matkatavaroiden lastaamista koskevat toimet liittyvät siitä huolimatta, että lentoasematoiminnan harjoittaja vastaa niistä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuun lentoliikenteen harjoittajan tavanomaiseen toimintaan, tästä seuraa kyseisen tuomioistuimen mukaan, että sitä, että kyseisen toiminnanharjoittajan henkilöstön määrä on riittämätön, ei voida luokitella poikkeukselliseksi olosuhteeksi. Tässä tapauksessa TAS:n ensimmäisessä oikeusasteessa saama tuomio on sen mukaan pysytettävä, koska ainoastaan sääolosuhteista johtunut 19 minuutin viive ovien sulkemisen jälkeen voidaan ottaa huomioon, jolloin jäljelle jää yli kolmen tunnin viivästyminen, josta TAS on vastuussa.
11 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että yhtäältä matkatavaroiden lastaamispalvelun voitaisiin katsoa liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuun lentoliikenteen harjoittajan tavanomaisen toiminnan harjoittamiseen, koska se palvelee suoraan asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan matkustajille tarjoaman kuljetuspalvelun suorittamista riippumatta siitä, että lastaamispalvelun suorittaminen kuuluu lentoaseman toiminnanharjoittajalle. Toisaalta juuri sen vuoksi, että kyseinen toiminnanharjoittaja – eikä lentoliikenteen harjoittaja itse tai sen nimeämä palveluntarjoaja – vastaa mainitusta palvelusta, voitaisiin katsoa, että lastaushenkilöstön vajausta olisi pidettävä ”ulkoisena tekijänä”, joka ei ole lentoliikenteen harjoittajan hallinnassa ja joka vaikuttaa sen tavanomaiseen toimintaan, minkä vuoksi se olisi perusteltua vapauttaa korvausvelvollisuudestaan. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että Saksassa kyseisestä palvelusta vastaa lähtökohtaisesti lentoasemayhtiö, vaikka Saksan lainsäädännössä säädetään, että lentoaseman käyttäjät voivat myös joko itse suorittaa maahuolintapalvelut tai teettää ne valitsemallaan palveluntarjoajalla.
12 Tässä tilanteessa Landgericht Köln on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [asetuksen N:o 261/2004] 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lentoasematoiminnan harjoittajalle tai sen toimeksiannosta toimivalle yritykselle kuuluvaan matkatavaroiden lastaukseen tarvittavan henkilöstön vajauksessa on kyse kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta poikkeuksellisesta olosuhteesta, joka ei ole lentoasematoiminnan harjoittajan / sen toimeksiannosta toimivan yrityksen palvelua käyttävän lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa ja joka vaikuttaa sen tavanomaiseen toimintaan, vai onko lentoasematoiminnan harjoittajan / sen toimeksiannosta toimivan yrityksen suorittaman matkatavaroiden lastauksen ja lastaushenkilöstön vajauksen katsottava kuuluvan asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, jolloin [kyseisen säännöksen] mukainen vastuusta vapautuminen tulee kyseeseen vain, jos henkilöstövajauksen syy muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksellisen olosuhteen?”
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
13 Flightright vaatii ennakkoratkaisupyynnön tutkimatta jättämistä, koska se ei sisällä tietoja, jotka ovat tarpeen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi ja jotka koskevat sitä, käyttääkö TAS määräysvaltaa Köln-Bonnin lentoasematoiminnan harjoittajaan, joka on vastuussa matkatavaroiden lastausta lentokoneisiin koskevista toimista, niiden välisen sopimussuhteen vuoksi.
14 On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta, jolloin olettamana on, että niillä on merkitystä. Jos siis esitetty kysymys koskee unionin oikeussäännön tulkintaa tai pätevyyttä, unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti velvollisuus vastata siihen, paitsi jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyyn kysymykseen (tuomio 22.2.2024, Unedic, C‑125/23, EU:C:2024:163, 35 kohta).
15 Käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka pitää paikkansa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei täsmennä ennakkoratkaisupyynnössään, käyttääkö TAS tosiasiallista määräysvaltaa Köln-Bonnin lentoasematoiminnan harjoittajaan vai ei, tämä ei kuitenkaan estä unionin tuomioistuinta vastaamasta hyödyllisesti ennakkoratkaisukysymykseen molemmat mahdollisuudet huomioiden.
16 Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se, että matkatavaroiden lastaamista lentokoneisiin koskevista toimista vastuussa olevan lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön määrä on riittämätön, voi olla kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”poikkeuksellinen olosuhde”.
18 Tämän osalta on muistutettava ensiksi, että asetuksen N:o 261/2004 5 ja 7 artiklaa, tarkasteltuina yhdessä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, on tulkittava siten, että yhtäältä viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn korvausta koskevan oikeuden soveltamisen kannalta ja toisaalta he voivat vedota tähän korvausta koskevaan oikeuteen, kun heille aiheutuu lennon viivästymisen johdosta vähintään kolmen tunnin pituinen ajanmenetys eli kun he saapuvat määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia lentoliikenteen harjoittajan aikataulun mukaisen saapumisajan jälkeen (tuomio 25.1.2024, Laudamotion ja Ryanair, C‑54/23, EU:C:2024:74, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla matkustajilla, joiden lento saapuu määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia viivästyneenä, on näin ollen oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ellei heille ole ilmoitettu tällaisesta viivästymisestä etukäteen kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan i–iii alakohdassa säädetyissä määräajoissa.
20 Matkustajilla ei kuitenkaan ole oikeutta korvaukseen tällaisen viivästymisen perusteella, jos lennosta vastaava lentoliikenteen harjoittaja pystyy osoittamaan, että pitkäaikainen viivästyminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu (tuomio 7.7.2022, SATA International – Azores Airlines (Polttoaineen tankkausjärjestelmän häiriö), C‑308/21, EU:C:2022:533, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellisten olosuhteiden käsite koskee tapahtumia, jotka eivät luonteensa tai alkuperänsä vuoksi liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa, ja nämä kaksi edellytystä ovat kumulatiivisia ja niiden täyttyminen on arvioitava tapauskohtaisesti (tuomio 11.5.2023, TAP Portugal (Perämiehen kuolema), C‑156/22–C‑158/22, EU:C:2023:393, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka se, että asianomaisen lennon todettiin saapuneen perille yli kolme tuntia viivästyneenä, johtui useista syistä, ennakkoratkaisukysymys koskee yksinomaan viivästymistä, joka liittyy siihen, että lentoasematoiminnan harjoittajan matkatavaroiden lastaamiseen osoittaman henkilöstön määrä oli riittämätön.
23 Ensiksi edellytyksestä, jonka mukaan kyseessä oleva tapahtuma ei saa liittyä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, unionin tuomioistuin on katsonut ilma-aluksen polttoaineen tankkaamistoimenpiteiden yhteydessä, että vaikka kyseiset toimenpiteet kuuluvat lähtökohtaisesti lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, edellä mainitun edellytyksen täyttää ongelma, joka on aiheutunut kyseisten toimenpiteiden yhteydessä ja joka johtuu polttoaineen tankkausjärjestelmän, jonka hoidosta lentoasema vastaa, laajamittaisesta häiriöstä, koska ei voida katsoa, että tällainen tapahtuma liittyisi ilma-aluksen, jolla viivästynyt lento on suoritettu, tavanomaiseen toimintaan (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2022, SATA International – Azores Airlines (Polttoaineen tankkausjärjestelmän häiriö), C‑308/21, EU:C:2022:533, 22 ja 23 kohta).
24 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava pääasian olosuhteet huomioiden, onko matkatavaroiden lastaamistoimissa todettuja häiriöitä pidettävä käsiteltävässä asiassa edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla laajamittaisina. Jos näin on, tällaiset häiriöt eivät siis voi luonteensa tai alkuperänsä vuoksi olla tapahtuma, joka liittyy asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen.
25 Toiseksi edellytyksestä, jonka mukaan asianomainen tapahtuma ei saa olla kyseisen lentoliikenteen harjoittajan tosiasiallisesti hallittavissa, on muistutettava, että tapahtumat, joiden alkuperä on kyseisen lentoliikenteen harjoittajan ”sisäinen”, on erotettava tapahtumista, joiden alkuperä on siihen nähden ”ulkoinen”. Kyseisen käsitteen soveltamisalaan kuuluvat siten niin sanottuina ulkoisina tapahtumina tapahtumat, jotka johtuvat lentoliikenteen harjoittajan toiminnasta ja ulkoisista olosuhteista, joita käytännössä ilmenee vaihtelevissa määrin mutta joita lentoliikenteen harjoittaja ei hallitse, koska niiden taustalla on joko luonnontapahtuma tai toisen lentoliikenteen harjoittajan taikka ilmailu- tai lentoasematoimintaan puuttuvan julkisen tai yksityisen toimijan kaltaisen kolmannen osapuolen toimi. Tilanne on tämä muun muassa, kun lentoaseman polttoainetankkausjärjestelmään, jonka toiminnasta vastaa lentoasematoiminnan harjoittaja tai kolmas osapuoli, kohdistuu laajamittainen häiriö (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2022, SATA International – Azores Airlines (Polttoaineen tankkausjärjestelmän häiriö), C‑308/21, EU:C:2022:533, 25 ja 26 kohta).
26 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että matkatavaroiden lastaaminen TAS:n lentokoneeseen hidastui siksi, että Köln-Bonnin lentoasematoiminnan harjoittajan näihin toimiin osoittamaa henkilöstöä ei ollut riittävästi.
27 Kyseisen tuomioistuimen on arvioitava pääasian olosuhteet huomioiden, onko niin, että matkatavaroiden lastaamistoimissa Köln-Bonnin lentoasemalla todetut häiriöt eivät olleet TAS:n hallinnassa. Tämän osalta on todettava, että tilanne ei ole tämä muun muassa, jos TAS saattoi käyttää tosiasiallista määräysvaltaa lentoasematoiminnan harjoittajaan.
28 Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asianomaisen lennon pitkäaikainen viivästyminen todella johtui asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksellisista olosuhteista, sen on tämän lisäksi arvioitava pääasian kaikki olosuhteet ja asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan esittämä näyttö huomioiden, onko lentoliikenteen harjoittaja osoittanut, että kyseisiä olosuhteita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, ja että se on toteuttanut kaikki tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet sen seurausten välttämiseksi, tekemättä kestämättömiä uhrauksia yrityksensä tuolloiseen kapasiteettiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2022, SATA International – Azores Airlines (Polttoaineen tankkausjärjestelmän häiriö), C‑308/21, EU:C:2022:533, 27 kohta).
29 Tämän osalta on katsottava, että kyseinen lentoliikenteen harjoittaja kykeni välttämään matkatavaroiden lastaamisessa todetun viivästymisen esimerkiksi, jos sen oli mahdollista turvautua kyseisen toimen osalta sellaisen toisen palveluntarjoajan palveluihin, jolla oli käytössään riittävä kapasiteetti kyseisten palvelujen tarjoamiseksi viivytyksettä, sillä hetkellä, kun se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että lentoasematoiminnan harjoittajalla ei ollut käytössään tällaista kapasiteettia.
30 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se, että matkatavaroiden lastaamista lentokoneeseen koskevista toimista vastuussa olevan lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön määrä on riittämätön, voi olla kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”poikkeuksellinen olosuhde”. Vapautuakseen kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetystä korvausvelvollisuudestaan matkustajia kohtaan lentoliikenteen harjoittajan, jonka lento viivästyi pitkäaikaisesti tällaisen poikkeuksellisen olosuhteen vuoksi, on kuitenkin osoitettava, että kyseistä olosuhdetta ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, ja että se on toteuttanut tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet sen seurausten välttämiseksi.
Oikeudenkäyntikulut
31 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa
on tulkittava siten, että
se, että matkatavaroiden lastaamista lentokoneeseen koskevista toimista vastuussa olevan lentoasematoiminnan harjoittajan henkilöstön määrä on riittämätön, voi olla kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”poikkeuksellinen olosuhde”. Vapautuakseen kyseisen asetuksen 7 artiklassa säädetystä korvausvelvollisuudestaan matkustajia kohtaan lentoliikenteen harjoittajan, jonka lento viivästyi pitkäaikaisesti tällaisen poikkeuksellisen olosuhteen vuoksi, on kuitenkin osoitettava, että kyseistä olosuhdetta ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu, ja että se on toteuttanut tilanteeseen soveltuvat toimenpiteet sen seurausten välttämiseksi.
Allekirjoitukset