UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Polkumyynti – Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Kumoamiskanne – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohta – Normaaliarvo – Tuotantokustannukset
Asiassa T‑111/14,
Unitec Bio SA, kotipaikka Buenos Aires (Argentiina), edustajinaan asianajajat J.-F. Bellis, R. Luff ja G. Bathory,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään aluksi S. Boelaert ja B. Driessen, sittemmin H. Marcos Fraile, avustajinaan asianajajat R. Bierwagen ja C. Hipp,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään M. França ja A. Stobiecka-Kuik,
ja
European Biodiesel Board (EBB), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat O. Prost ja M.-S. Dibling,
väliintulijoina,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 2) kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään polkumyyntitulli kantajan maksettavaksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit O. Czúcz (esittelevä tuomari) ja A. Popescu,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 28.10.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta ja riidanalainen asetus
1 Kantaja Unitec Bio SA on argentiinalainen biodieselin tuottaja.
2 Biodiesel on tavanomaisen dieselöljyn kaltainen korvaava polttoaine, jota valmistetaan Euroopan unionissa mutta myös tuodaan sinne suurina määrinä. Argentiinassa sitä valmistetaan pääasiallisesti soijasta ja soijaöljystä (jäljempänä yhteisesti pääasialliset raaka-aineet).
3 Sen jälkeen kun European Biodiesel Board (EBB) oli tehnyt 17.7.2012 kantelun useiden sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta unionissa on yli 60 prosenttia, Euroopan komissio julkaisi 29.8.2012 ilmoituksen Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL 2012, C 260, s. 8) polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 5 artiklan mukaisesti.
4 Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.7.2011 ja 30.6.2012 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1.1.2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson.
5 Argentiinalaisten tuottajien ja viejien suuren lukumäärän vuoksi komissio otti kyseisessä tutkimuksessa huomioon kolmen tuottajan tai tuottajaryhmän kokoisen otoksen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään. Kantaja ei kuulunut tähän otokseen.
6 Komissio antoi 27.5.2013 asetuksen (EU) N:o 490/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa (EUVL 2013, L 141, s. 6; jäljempänä väliaikainen asetus). Tässä asetuksessa komissio totesi muun muassa, että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti tapahtui polkumyynnillä ja tästä aiheutui vahinkoa unionin tuotannonalalle, sekä katsoi, että kyseisen tuonnin vastaisen polkumyyntitullin käyttöönotto oli unionin edun mukaista.
7 Siltä osin kuin asiassa on kyse polkumyyntimarginaalin laskennasta ja samankaltaisen tuotteen normaaliarvon määrittämisestä Argentiinan osalta, komissio katsoi, ettei kotimarkkinamyynti ollut tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, koska biodieselin Argentiinan markkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä. Tämän vuoksi komissio päätti soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään, että mikäli asianomaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä, samankaltaiselle tuotteelle on määriteltävä normaaliarvo laskemalla se alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa, tai tavanomaisessa kaupankäynnissä soveltuvaan kolmanteen maahan käytettyjen vientihintojen perusteella edellyttäen, että hinnat ovat edustavia.
8 Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuotantokustannuksista komissio totesi EBB:n vedonneen siihen, että tarkastelun kohteena olleisiin argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityt tuotantokustannukset eivät vastaa kohtuullisessa määrin biodieselin valmistuskustannuksia. Tämä väite kohdistui Argentiinan eriytetyn vientiveron järjestelmään, joka kantelijoiden mukaan aiheutti pääasiallisten raaka-aineiden hintojen vääristymisen. Komissio katsoi, ettei sillä ollut tässä vaiheessa riittävästi tietoja, jotta se voisi päättää, mikä on parhaiten soveltuva tapa tarkastella tätä väitettä, joten se päätti laskea biodieselin normaaliarvon kirjanpitoihin merkittyjen tuotantokustannusten perusteella mutta ilmoitti, että tätä kysymystä tarkasteltaisiin lähemmin tutkimuksen lopullisessa vaiheessa.
9 Euroopan unionin neuvosto antoi 19.11.2013 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL 2013, L 315, s. 2; jäljempänä riidanalainen asetus).
10 Siltä osin kuin on kyse samankaltaisen tuotteen normaaliarvosta Argentiinan osalta, neuvosto vahvisti väliaikaisen asetuksen johtopäätökset, joiden mukaan tämä normaaliarvo oli laskettava perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska Argentiinan biodieselin markkinat ovat valtion tiukassa sääntelyssä (riidanalaisen asetuksen 28 perustelukappale).
11 Tuotantokustannusten osalta neuvosto hyväksyi komission ehdotuksen väliaikaisen asetuksen johtopäätösten muuttamisesta poikkeamalla tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka-aineiden kustannuksista perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla. Neuvoston mukaan nämä tiedot eivät vastanneet kohtuullisessa määrin biodieselin tuotantokustannuksia Argentiinassa, koska eriytetyn vientiveron järjestelmä vääristi pääasiallisten raaka-aineiden hintoja Argentiinan kotimaanmarkkinoilla. Neuvosto korvasi nämä tiedot laskemalla keskiarvon soijan viitehinnoista, jotka Argentiinan maatalousministeriö oli julkaissut vapaasti aluksessa ‑vientiä (FAB) varten tutkimusajanjaksona (jäljempänä viitehinta) (riidanalaisen asetuksen 35–40 perustelukappale).
12 Toiseksi neuvosto vahvisti suurimman osan väliaikaiseen asetukseen sisältyvistä päätelmistä ja totesi, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua huomattavaa vahinkoa (riidanalaisen asetuksen 105–142 perustelukappale) ja että tämä vahinko oli johtunut Argentiinasta peräisin olevan biodieselin polkumyyntituonnista (riidanalaisen asetuksen 144–157 perustelukappale). Tässä yhteydessä neuvosto totesi, etteivät muut seikat, kuten erityisesti unionin tuotannonalan suorittama tuonti (riidanalaisen asetuksen 151–160 perustelukappale), unionin tuotannonalan kapasiteetin alhainen käyttöaste (riidanalaisen asetuksen 161–171 perustelukappale) ja eräissä jäsenvaltioissa voimassa oleva jäteöljystä valmistetun biodieselin kaksinkertainen laskentajärjestelmä (riidanalaisen asetuksen 173–179 perustelukappale), voineet katkaista tätä syy-yhteyttä.
13 Kolmanneksi neuvosto vahvisti, että kyseessä olevien polkumyynnin vastaisten toimien toteuttaminen oli edelleen unionin edun mukaista (riidanalaisen asetuksen 190–201 perustelukappale).
14 Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi neuvosto päätti muun muassa, että väliaikaisella asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät oli kannettava lopullisesti (riidanalaisen asetuksen 228 perustelukappale ja 2 artikla) ja että Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuontiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli oli otettava käyttöön (riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohta).
15 Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kyseessä olevan tuotteen tuontiin Argentiinasta sovellettavat lopulliset polkumyyntitullit seuraavasti:
Yritys | Tulli euroa nettotonnia kohden | Taric-lisäkoodi |
Aceitera General Deheza SA, General Deheza, Rosario; Bunge Argentina SA, Buenos Aires | 216,64 | B782 |
LDC Argentina SA, Buenos Aires | 239,35 | B783 |
Molinos Río de la Plata SA, Buenos Aires; Oleaginosa Moreno Hermanos SAFICI y A, Bahia Blanca; Vicentin SAIC, Avellaneda | 245,67 | B784 |
Muut yhteistyössä toimineet yritykset: Cargill SACI, Buenos Aires; Unitec Bio, Buenos Aires; Viluco SA, Tucuman | 237,05 | B785 |
Kaikki muut yritykset | 245,67 | B999 |
16 EBB:n tekemän toisen kantelun johdosta komissio ryhtyi polkumyynnin vastaisen menettelyn ohella myös Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevaan tukien vastaiseen menettelyyn. Sen jälkeen kun tämä kantelu oli peruutettu 7.10.2013 päivätyllä kirjeellä, viimeksi mainittu menettely päätettiin Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 330/2013 kumoamisesta 25.11.2013 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1198/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 67) ottamatta käyttöön lopullisia tulleja.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen 17.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
18 Neuvosto toimitti vastineen 2.6.2014. Kantaja toimitti kantajan vastauskirjelmän 6.8.2014, ja neuvosto toimitti vastaajan vastauskirjelmän 21.10.2014.
19 Komissio ja EBB pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.5. ja 2.6.2014 jättämillään asiakirjoilla saada osallistua asian käsittelyyn väliintulijoina tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä väliintulohakemukset 17.7. ja 22.9.2014 antamillaan määräyksillä. Väliintulijat toimittivat kirjelmänsä ja muut osapuolet toimittivat niitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.
20 Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.
21 Nyt käsiteltävä asia ja asiat T‑112/14, Molinos Río de la Plata v. neuvosto, T‑113/14, Oleaginosa Moreno Hermanos v. neuvosto, T‑114/14, Vicentin v. neuvosto, T‑115/14, Aceitera General Deheza v. neuvosto, T‑116/14, Bunge Argentina v. neuvosto, T‑117/14, Cargill v. neuvosto, T‑118/14, LDC Argentina v. neuvosto ja T‑119/14, Carbio v. neuvosto yhdistettiin asian käsittelyn suullista vaihetta varten. Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 28.10.2015 pidetyssä istunnossa.
22 Prosessinjohtotoimina unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) pyysi asianosaisilta tietoja ja kehotti niitä esittämään huomautuksensa muiden osapuolien vastauksista.
23 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee kantajaa
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 Neuvosto, jota komissio ja EBB tukevat, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
25 Komissio ei muodollisesti esitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 2.5.1991 vahvistetun työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitettä mutta väittää, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty. Neuvosto vetoaa pääasiallisesti siihen, ettei kantajalla ole asiavaltuutta SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun kumoamiskanteen nostamiseen. Koska kantaja ei kuulunut käytettyyn otokseen (ks. edellä 5 kohta), kantajaa ei ole riittävästi yksilöity riidanalaisessa asetuksessa, koska se mainitaan siinä ainoastaan ”yhteistyössä toimineiden yritysten” joukossa eikä polkumyyntitullin laskennan perusteena ole käytetty sen liiketoimintaa koskevia tietoja. Kantajan osallistuminen hallinnolliseen menettelyyn on ollut pelkästään välillistä, eikä se sellaisenaan ole riittävä osoitus siitä, että asia koskisi kantajan etuja erikseen. Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että riidanalainen asetus koskisi kantajaa erikseen sellaisten sille tunnusomaisten erityispiirteiden takia, joiden perusteella se erottuu kaikista muista henkilöistä.
26 Tältä osin on aluksi syytä muistuttaa, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi saman artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
27 Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi tutkia heti aluksi, koskeeko riidanalainen asetus kantajaa suoraan ja erikseen siten kuin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetaan.
28 Neuvosto ei kiistä, että riidanalainen asetus koskee tätä yritystä suoraan. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisilla on nimittäin velvollisuus riidanalaisella asetuksella laajennettujen tullien perimiseen ilman minkäänlaista harkintavaltaa.
29 Sen osalta, koskeeko toimi kantajaa erikseen, on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi väittää toimen koskevan sitä erikseen vain siinä tapauksessa, että toimi vaikuttaa sen asemaan sille ominaisten tiettyjen erityisten ominaisuuksien tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erotetaan kaikista muista henkilöistä (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 197, 223).
30 Tässä yhteydessä on todettava, että riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa säädetään kantajaan kohdistuvasta yksilöllisestä lopullisesta polkumyyntitullista, jonka määrä on 237,05 euroa tonnilta, mainitsemalla kantaja nimenomaisesti.
31 Toisin kuin neuvosto väittää, tämä seikka on yksinään riittävä peruste johtopäätökselle, jonka mukaan toimi koskee kantajaa erikseen (ks. vastaavasti tuomio 15.2.2001, Nachi Europe, C‑239/99, EU:C:2001:101, 22 kohta).
32 Koska riidanalainen asetus koskee kantajaa suoraan ja erikseen, neuvoston väite kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta on hylättävä.
Asiakysymys
33 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
34 Ensimmäisen ja toisen kanneperusteen tarkoituksena on riitauttaa neuvoston menettely, jossa on poikettu tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka-aineiden kustannuksista, koska eriytetyn vientiveron järjestelmä on vääristänyt näiden raaka-aineiden hintoja, sekä korvattu nämä kustannukset viitehinnoilla. Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantaja vetoaa siihen, ettei tällainen menettely ole perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukainen. Toisen kanneperusteen yhteydessä kantaja katsoo, ettei tämä menettely ole GATT-sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103) mukainen.
35 Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa katsoessaan, että tutkimuksen kohteena olleen Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on ollut syy-yhteys.
36 Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantaja vetoaa siihen, että neuvosto on rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa jättäessään asianomaisiin argentiinalaisiin tuottajiin todellisuudessa kohdistuneet pääasiallisten raaka-aineiden kustannukset huomiotta sillä perusteella, että tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityt kyseisten pääasiallisten raaka-aineiden kustannukset ovat olleet keinotekoisen alhaisia. Pääasiallisten raaka-aineiden hintoja ei kantajan mukaan säännellä Argentiinassa. Tuottajat vahvistavat ne vapaasti, eivätkä ne ole alhaisempia kuin vientiin myytyjen raaka-aineiden hinnat. Neuvoston ja komission (jäljempänä yhteisesti toimielimet) omaksuma menettelytapa näiden raaka-aineiden kustannusten määrittämisessä merkitsee samaa kuin vientiveron lisääminen kyseisiin kirjanpitoihin merkittyihin Argentiinan hintoihin. Vaikka eriytetyn vientiveron järjestelmän katsottaisiin vääristävän näiden raaka-aineiden kotimaisia hintoja, toimielimet eivät siinäkään tapauksessa ole osoittaneet, etteivät nämä kirjanpidot vastaisi kohtuullisella tavalla niiden kustannuksia ja että ne voitaisiin tällä perusteella jättää huomiotta perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan nojalla.
37 Neuvosto, jota komissio ja EBB tukevat, vetoaa siihen, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan soveltaminen nyt kyseessä olevassa tapauksessa perustuu siihen, ettei pääasiallisten raaka-aineiden myynti Argentiinan markkinoilla ole tapahtunut normaalin kaupankäynnin puitteissa. Eriytetyn vientiveron järjestelmä aiheutti argentiinalaisten biodieselin tuottajien tuotantokustannusten vääristymisen, mistä oli osoituksena kotimaan hintojen ja kansainvälisten hintojen välinen huomattava ero, jonka vuoksi niitä oli oikaistava. Tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottajien kirjanpitoja ei otettu huomioon normaaliarvon laskennassa, jos nämä kirjanpidot eivät kohtuullisessa määrin ilmaisseet tutkimuksen kohteena olleen tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia. Hintojen sääntely oli vain yksi niistä mahdollisista seikoista, jotka saattoivat tutkimuksen yhteydessä osoittaa, etteivät kustannukset ilmenneet kohtuullisessa määrin kirjanpidosta. Toimielinten käyttämät tiedot eli tutkimusajanjaksona voimassa olleet soijan viitehinnat, jotka vastasivat kansainvälisten hintojen tasoa, olivat luotettava lähde.
38 Nyt käsiteltävässä tapauksessa on syytä korostaa, että riidanalaisessa asetuksessa toimielimet eivät ole samankaltaisen tuotteen normaaliarvon määrittämiseksi laskeneet pääasiallisiin raaka-aineisiin liittyviä tuotantokustannuksia tutkimuksen kohteena olleiden yritysten kirjanpitoihin merkittyjen kyseisten raaka-aineiden hintojen perusteella vaan – kuten muun muassa riidanalaisen asetuksen 29 perustelukappaleesta ja sitä seuraavista perustelukappaleista ilmenee – toimielimet ovat perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan nojautuen jättäneet nämä hinnat huomiotta ja korvanneet ne viitehinnoilla.
39 Tältä osin on syytä muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mikäli samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä tai erityisen markkinatilanteen takia tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella lisättynä kohtuullisella määrällä myynti- ja hallintokustannuksia ja muita kustannuksia sekä voittoa, tai tavanomaisessa kaupankäynnissä soveltuvaan kolmanteen maahan käytettyjen vientihintojen perusteella edellyttäen, että hinnat ovat edustavia. Samassa säännöksessä täsmennetään, että edellisessä virkkeessä tarkoitetun erityisen markkinatilanteen voidaan katsoa vallitsevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta muun muassa, jos hinnat ovat keinotekoisen alhaisia, jos vaihtokauppaa harjoitetaan merkittävässä määrin tai jos kyse on ei-kaupallisista valmistusmenettelyistä.
40 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee lisäksi, että jos samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tuotantokustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.
41 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, näitä kustannuksia oikaistaan tai ne määritetään saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.
42 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan tarkoituksena on, että samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa huomioon otettavat samankaltaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset ilmentävät kustannuksia, jotka tuottajalle olisi aiheutunut vientimaan kotimaanmarkkinoilla.
43 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee myös, että tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnät ovat samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten vahvistamisessa käytettävä ensisijainen tietolähde ja että kyseiseen kirjanpitoon sisältyvien tietojen käyttäminen on pääsääntö ja niiden oikaiseminen tai korvaaminen muulla hyväksyttävällä lähteellä on poikkeus.
44 Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan pääsäännöstä tehtävää poikkeusta on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 19.9.2013, Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto, C-15/12 P, EU:C:2013:572, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on katsottava kantajan tavoin, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan perustuvaa poikkeussääntöä on tulkittava suppeasti.
45 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei kyseenalaista syitä, joiden vuoksi toimielimet olivat päätyneet turvautumaan samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemiseen perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, mutta se kiistää tavan, jolla asiassa on sovellettu saman asetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, jonka perusteella toimielimet eivät ole normaaliarvon laskennassa tukeutuneet tutkimuksen kohteena olleiden yritysten kirjanpitomerkinnöistä ilmeneviin pääasiallisten raaka-aineiden hintoihin.
46 Riidanalaisessa asetuksessa toimielimet eivät ole vedonneet siihen, että tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpidot eivät olisi olleet Argentiinassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia. Toimielimet ovat sen sijaan katsoneet, etteivät kirjanpitomerkinnät antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä pääasiallisiin raaka-aineisiin liittyneistä kustannuksista.
47 Kuten nimittäin riidanalaisen asetuksen 29–42 perustelukappaleesta ilmenee, toimielimet ovat katsoneet, että koska eriytetyn vientiveron järjestelmään sisältyi pääasiallisten raaka-aineiden viennistä kannettavia eriytettyjä veroja, järjestelmä aiheutti pääasiallisten raaka-aineiden hintojen vääristymisen kohdistamalla Argentiinan markkinoilla paineita niiden hintoihin, jotka sen vuoksi asettuivat keinotekoisen alhaiselle tasolle.
48 Riidanalaisen asetuksen 31 perustelukappaleessa toimielimet katsoivat 7.2.2013 annettuun tuomioon Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) viitaten, että kun raaka-aineiden hintoja säännellään siten, että ne ovat keinotekoisen alhaisia kotimarkkinoilla, voidaan olettaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannusten vääristyvän. Tällaisessa tapauksessa voitiin katsoa, että tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitomerkintöjen tiedot eivät olleet kohtuullisia, ja ne oli sen vuoksi oikaistava.
49 Tältä osin on syytä muistuttaa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi 7.2.2013 annetun tuomion Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) 44 kohdassa, että kun otetaan huomioon, että Venäjän säännöstön mukaan maakaasua oli toimitettava asianomaisille tuottaja-viejille hyvin alhaiseen hintaan, kyseisellä tuomiolla ratkaistussa asiassa kyseessä olleen tuotteen tuotantokustannuksiin oli vaikuttanut Venäjän kotimaan markkinoiden vääristyminen kaasun hinnan osalta, koska tämä hinta ei määräytynyt markkinavoimien mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten, että toimielimet olivat laillisesti voineet päätyä katsomaan, että kyseisellä tuomiolla ratkaistun asian kantajien kirjanpitomerkintöihin sisältynyttä tiettyä seikkaa ei voitu pitää kohtuullisena ja että sitä oli sen vuoksi oikaistava käyttämällä muita lähteitä, jotka olivat peräisin markkinoilta, joiden toimielimet katsoivat olevan edustavampia.
50 Kuten kantaja kuitenkin perustellusti huomauttaa, toisin kuin tuomiolla Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) ratkaistun asian tilanteessa, asiakirja-aineistosta ei ilmene, että pääasiallisten raaka-aineiden hinnat Argentiinassa olisivat olleet välittömän sääntelyn kohteena. Toimielinten mainitsemassa eriytetyn vientiveron järjestelmässä nimittäin vain säädetään verokannaltaan erisuuruisista vientiveroista pääasiallisille raaka-aineille ja biodieselille.
51 Se seikka, ettei eriytetyn vientiveron järestelmässä suoraan säännellä pääasiallisten raaka-aineiden hintoja Argentiinassa, ei kuitenkaan sellaisenaan estä perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamista.
52 On nimittäin syytä huomauttaa toimielinten tavoin, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa vastaava säännös lisättiin aikaisempaan perusasetukseen eli polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) asetuksen N:o 384/96 muuttamisesta 5.11.2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1972/2002 (EYVL 2002, L 305, s. 1).
53 Asetuksen N:o 1972/2002 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa vastaavan säännöksen lisäämisen tarkoituksena oli antaa ohjeita siitä, mitä oli tehtävä, jos kirjanpitomerkinnät eivät antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista erityisesti tapauksissa, joissa erityisen markkinatilanteen takia samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voitu tehdä asianmukaista vertailua. Tällöin tarvittavat tiedot oli saman perustelukappaleen mukaan hankittava lähteistä, joihin ”tämänkaltaiset vääristymät” eivät vaikuta.
54 Asetuksen N:o 1972/2002 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa tarkoitetaan siten mahdollisuutta soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa erityisesti silloin, kun samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua. Siitä ilmenee myös, että tällainen tilanne voi aiheutua muun muassa silloin, kun markkinoilla vallitsee perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kaltainen erityinen tilanne, jossa kyseisen tuotteen hinnat ovat keinotekoisen alhaiset, mutta tämänkaltaisia tilanteita ei rajata pelkästään tapauksiin, jossa vientivaltio suoraan sääntelee samankaltaisen tuotteen tai sen pääasiallisten raaka-aineiden hintoja.
55 Sen sijaan ei voida järkevästi katsoa, että mikä tahansa vientivaltion viranomaisten toimenpide, joka voi vaikuttaa pääasiallisten raaka-aineiden hintoihin ja tätä kautta kyseisen tuotteen hintoihin, voisi olla perusteena sellaiselle vääristymälle, jonka perusteella samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa voidaan poiketa tutkimuksen kohteena olevan yrityksen kirjanpitomerkintöihin sisältyvistä hinnoista. Kuten nimittäin kantaja perustellusti huomauttaa, on niin, että jos vientimaan viranomaisten mikä tahansa toimenpide, jolla saattaa olla vähäinenkin vaikutus raaka-aineiden hintoihin, saataisiin ottaa huomioon, perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu periaate, jonka mukaan kirjanpito on ensisijainen tietolähde samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten määrittämisessä, olisi vaarassa menettää kokonaan tehokkaan vaikutuksensa.
56 Vientimaan viranomaisten toimenpide voi siten antaa toimielimille aiheen poiketa samankaltaisen tuotteen normaaliarvon määrittämisessä tutkimuksen kohteena olevien osapuolten kirjanpitomerkintöihin sisältyvistä raaka-aineiden hinnoista vain siinä tapauksessa, että kyseinen toimenpide vääristää tuntuvasti kyseisten raaka-aineiden hintoja. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeussäännön muunlainen tulkinta, jonka mukaan nämä tiedot saataisiin nyt kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa korvata muuhun hyväksyttävään lähteeseen perustuvalla kustannusten määrällä, saattaisi nimittäin kohtuuttomasti vaarantaa periaatteen, jonka mukaan nämä kirjanpitomerkinnät ovat ensisijainen tietolähde kyseessä olevan tuotteen tuotantokustannusten selvittämiseksi.
57 Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseen oikeuttavien seikkojen olemassaoloa koskevasta todistustaakasta on lisäksi katsottava, että toimielinten on, silloin kun ne katsovat, että niiden on poikettava tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitoon merkityistä tuotantokustannuksista ja korvattava ne perusteltuna pidetyllä muulla hinnalla, esitettävä todiste tai ainakin aihetodiste, jonka avulla voidaan osoittaa oikaisun perustana olevan seikan olemassaolo (ks. analogisesti tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T-249/06, EU:T:2009:62, 180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kun otetaan huomioon, että toimenpide, jolla samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa poiketaan tutkimuksen kohteena olevien osapuolten kirjanpitoihin merkityistä kyseisen tuotteen tuotantokustannuksista, perustuu poikkeussääntöön (ks. edellä 44 kohta), on niin, että kun vääristyminen, johon toimielimet ovat vedonneet, ei ole välitön seuraus sen taustalla olevasta valtion toimenpiteestä, kuten oli 7.2.2013 annetulla tuomiolla Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65) ratkaistussa asiassa, vaan vaikutuksesta, jonka kyseisellä toimenpiteellä oletetaan olevan markkinoihin, toimielinten ei pidä nojautua pelkkiin olettamiin vaan niiden on huolehdittava siitä, että ne selostavat asianomaisten markkinoiden toiminnan ja osoittavat toimenpiteen konkreettiset vaikutukset kyseisiin markkinoihin.
59 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, ovatko toimielimet osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että edellytykset tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka-aineiden hinnoista poikkeamiselle samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa täyttyivät nyt käsiteltävässä asiassa.
60 Ensinnäkin pääasiallisten raaka-aineiden hintojen vääristymisen syyksi ilmoitetusta Argentiinan viranomaisten toimenpiteestä on todettava, että – kuten riidanalaisen asetuksen 29 perustelukappaleesta ilmenee – kyseessä on eriytetyn vientiveron järjestelmä, koska siihen sisältyvien pääasiallisiin raaka-aineisiin ja biodieseliin kohdistuvien verojen verokannat on eriytetty. Kyseisen asetuksen 35 perustelukappaleesta ilmenee, että tutkimusajanjakson aikana biodieselin viennistä verotettiin 20 prosentin nimellisverokannan mukaan, jolloin tosiasiallinen vero oli 14,58 prosenttia, ja samana ajanjaksona soijan viennistä perityn vientiveron verokanta oli 35 prosenttia ja soijaöljyn viennistä 32 prosenttia.
61 Toiseksi eriytetyn vientiveron järjestelmän vaikutuksista neuvosto on todennut riidanalaisen asetuksen 30 perustelukappaleessa muun muassa, että jatkotutkimukset olivat osoittaneet, että kyseinen järjestelmä aiheutti Argentiinan markkinoilla paineita pääasiallisten raaka-aineiden hintoihin, jotka asettuivat keinotekoisen alhaiselle tasolle.
62 Vaikka neuvosto on tässä yhteydessä ilmoittanut riidanalaisen asetuksen 68 perustelukappaleessa Indonesiassa sovelletun eriytetyn vientiveron järjestelmän osalta, että kyseinen järjestelmä rajoitti raaka-aineiden vientimahdollisuuksia, koska näitä raaka-aineita oli kotimaan markkinoilla saatavissa suurempia määriä, jotka aiheuttivat paineita hintojen alentamiseen kotimaan markkinoilla, on todettava, ettei neuvosto ole kyseisessä asetuksessa osoittanut, missä määrin tämä järjestelmä olisi tuntuvasti vääristänyt näiden raaka-aineiden hintoja Argentiinan markkinoilla sen vuoksi, että siihen sisältyi pääasiallisten raaka-aineiden ja biodieselin viennistä kannettuja vientiveroja, joiden verokannat oli eriytetty.
63 Riidanalaisen asetuksen 37 perustelukappaleessa neuvosto on todennut, että pääasiallisten raaka-aineiden kotimarkkinahinnat ja kansainväliset hinnat kehittyivät samalla tavalla ja että näiden hintojen ero vastasi raaka-aineista kannettavia vientiveroja. Kyseisen asetuksen 38 perustelukappaleessa neuvosto on selittänyt, että Argentiinan biodieselin tuottajien käyttämän pääasiallisen raaka-aineen kotimainen hinta oli eriytetyn vientiveron järjestelmästä johtuvan vääristymisen vuoksi keinotekoisesti alhaisempi kuin kansainväliset hinnat. Neuvosto on kuitenkin pelkästään todennut, että pääasiallisten raaka-aineiden kotimaisen hinnan ja kansainvälisten hintojen välinen ero vastasi pääasiallisesti näiden raaka-aineiden viennistä perittävää veroa, mutta se ei ole osoittanut, millainen vaikutus näiden raaka-aineiden viennistä ja biodieselin viennistä perityn vientiveron verokantojen välisellä erolla sellaisenaan olisi voinut olla näiden raaka-aineiden hintoihin Argentiinan markkinoilla. Kyseisen asetuksen 37 perustelukappaleeseen sisältyvä toteamus nimittäin oikeuttaa enintään päättelemään, että vientiveron käyttöönotolla on voinut olla joitakin vaikutuksia pääasiallisten raaka-aineiden hintoihin, mutta sen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä vaikutuksia raaka-aineista perittävän veron ja biodieselistä perittävän veron verokantojen välisellä erolla olisi voinut olla kyseisten raaka-aineiden hintoihin Argentiinan markkinoilla.
64 Myöskään riidanalaisen asetuksen 39 ja 42 perustelukappaleeseen sisältyvistä neuvoston ilmoituksista, joiden mukaan asianomaisten yritysten kirjanpitoihin merkityt pääasiallisten raaka-aineiden hinnat on korvattu ostohinnalla, jonka nämä yritykset olisivat maksaneet kyseisistä raaka-aineista kotimaan markkinoilla, jolleivät hinnat olisi vääristyneet, eli siis viitehinnalla, ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, mitä vaikutuksia raaka-aineista perittävän veron ja biodieselistä perittävän veron verokantojen välisellä erolla olisi voinut olla kyseisten raaka-aineiden hintoihin Argentiinan markkinoilla. Koska nämä perustelukappaleet on tulkittava neuvoston toteamukseksi, jonka mukaan pääasiallisten raaka-aineiden hinnat Argentiinan markkinoilla olisivat olleet viitehinnan suuruiset, jollei verokantoja olisi eriytetty tällä tavoin, on riittävää todeta, ettei tätä ole osoitettu riidanalaisessa asetuksessa eikä myöskään oikeudenkäynnin aikana unionin yleisessä tuomioistuimessa.
65 Taloudellisista tutkimuksista, joihin toimielimet ovat vedonneet asiaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäessä, on todettava, että niistä voidaan tosin päätellä, että vientiverot nostavat tämän veron kohteena olevan tuotteen vientihintoja verrattuna sen hintaan kotimaan markkinoilla, pienentävät kyseisen tuotteen vientimääriä ja aiheuttavat painetta sen hintojen alentamiseen kotimaan markkinoilla. Niistä voidaan myös päätellä, että vientiverojärjestelmä, jossa raaka-aineista peritään veroa korkeamman verokannan mukaan kuin valmiista tuotteista tuotantoketjun loppupään markkinoilla, suojaa ja suosii tuotantoketjun myöhemmässä vaiheessa toimivaa kotimaista teollisuutta turvaamalla niille raaka-aineiden riittävän saannin edullisin hinnoin.
66 On kuitenkin todettava, että näissä tutkimuksissa arvioidaan pelkästään vientiverojen vaikutuksia pääasiallisten raaka-aineiden hintoihin eikä pääasiallisten raaka-aineiden viennistä ja biodieselin viennistä kannetun vientiveron verokantojen eriyttämisen vaikutuksia.
67 Toimielimet ovat siten pelkästään selittäneet pääasiallisten raaka-aineiden kansainvälisten hintojen ja kotimaisten hintojen välistä suhdetta ja esittäneet tietoja vientiveron vaikutuksesta näiden raaka-aineiden saatavuuteen kotimaan markkinoilla ja niiden hintoihin, mutta ne eivät kuitenkaan ole osoittaneet konkreettisesti, mitä vaikutuksia eriytetyn vientiveron järjestelmällä sellaisenaan on voinut olla pääasiallisten raaka-aineiden kotimaisiin hintoihin ja millä tavoin nämä vaikutukset eroavat sellaisen verojärjestelmän vaikutuksista, jossa pääasiallisten raaka-aineiden viennistä ja biodieselin viennistä kannettavien vientiverojen verokantoja ei ole eriytetty.
68 Näin ollen on katsottava, etteivät toimielimet ole osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että pääasiallisten raaka-aineiden hinnat Argentiinassa olisivat huomattavasti vääristyneet eriytetyn vientiveron järjestelmän vaikutuksesta siksi, että järjestelmässä oli eriytetty näistä raaka-aineista ja biodieselistä kannettavien vientiverojen verokannat. Toimielimet ovat siten rikkoneet perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa katsoessaan, etteivät tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottajien kirjanpitomerkinnät antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä raaka-aineiden hinnoista, ja poiketessaan niistä.
69 Toisin kuin toimielimet väittävät, tätä johtopäätöstä ei estä se seikka, että toimielimillä on laaja harkintavalta yhteisen kauppapolitiikan alalla ja erityisesti kaupallisiin suojatoimenpiteisiin liittyvien monitahoisten taloudellisten kysymysten arvioinnissa ja että unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on siten kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. vastaavasti tuomio 18.9.2002, Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, T‑156/11, EU:T:2012:431, 134–136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta, jossa vain tarkastetaan, tukevatko ne seikat, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, toimielinten näistä seikoista tekemiä johtopäätöksiä, ei nimittäin loukkaa toimielinten laajaa harkintavaltaa kauppapolitiikan alalla (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, C‑191/09 P ja C‑200/09 P, EU:C:2012:78, 68 kohta).
71 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on vain tutkinut, ovatko toimielimet osoittaneet perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetun säännön mukaisten edellytysten täyttyneen tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityistä kyseisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista poikkeamiseksi samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa.
72 Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä.
73 On vielä tutkittava, miltä osin edellä todettu virhe aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamisen siltä osin kuin se koskee kantajaa.
74 Toisin kuin neuvosto väittää, nyt käsiteltävän asian olosuhteissa ei ole mahdollista kumota riidanalaisen asetuksen 1 artiklaa osittain eli vain polkumyyntitullin suuruuden laskentamenetelmässä todetun virheen osalta.
75 Oikeuskäytännön mukaan unionin toimen osittainen kumoaminen on nimittäin mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa toimen muista osista. Tämä erotettavuutta koskeva edellytys ei täyty silloin, kun toimen osittainen kumoaminen muuttaisi sen pääsisältöä (tuomio 10.12.2002, komissio v. neuvosto, C-29/99, EU:C:2002:734, 45 ja 46 kohta).
76 Kuten ensimmäisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on selostettu, toimielimet ovat laskeneet samankaltaisen tuotteen viitearvon virheellisten lähtökohtien perusteella. Koska normaaliarvo on olennainen edellytys sovellettavan polkumyyntitullin suuruuden määrittämiseksi, riidanalaisen asetuksen 1 artiklaa ei voida pysyttää voimassa siltä osin kuin siinä säädetään kantajaa koskevasta yksilöllisestä polkumyyntitullista.
77 Kun otetaan huomioon perusasetuksen 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty lopullisen polkumyyntitullin ja väliaikaisen polkumyyntitullin keskinäinen yhteys, myös riidanalaisen asetuksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa ja siinä säädetään väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevien määrien lopullisesta kantamisesta.
78 Riidanalainen asetus on siten kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa, eikä toisen ja kolmannen kanneperusteen tutkiminen ole tarpeen.
Oikeudenkäyntikulut
79 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
80 Komissio ja EBB vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 138 artiklan 1 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 1 ja 2 artikla kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Unitec Bio SA:ta.
2) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Unitec Bion oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio ja European Biodiesel Board (EBB) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset