UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
10 päivänä maaliskuuta 2020 (*)
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut
Yhdistetyissä asioissa T-111/14 DEP–T-118/14 DEP,
Unitec Bio SA, kotipaikka Buenos Aires (Argentiina), edustajinaan asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff,
kantajana asiassa T-111/14,
Molinos Río de la Plata SA, kotipaikka Buenos Aires, edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-112/14,
Oleaginosa Moreno Hermanos SACIFI y A, kotipaikka Bahia Blanca (Argentiina), edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-113/14,
Vicentin SAIC, kotipaikka Avellaneda (Argentiina), edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-114/14,
Aceitera General Deheza SA, kotipaikka General Deheza (Argentiina), edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-115/14,
Bunge Argentina SA, kotipaikka Buenos Aires, edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-116/14,
Cargill SACI, kotipaikka Buenos Aires, edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-117/14,
LDC Argentina SA, kotipaikka Buenos Aires, edustajinaan asianajajat Bellis ja Luff,
kantajana asiassa T-118/14,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään H. Marcos Fraile,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio
ja
European Biodiesel Board (EBB), kotipaikka Bryssel (Belgia),
väliintulijoina,
joissa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan vahvistamaan oikeudenkäyntikulut 15.9.2016 annetun tuomion LDC Argentina v. neuvosto (T-118/14, ei julkaistu, EU:T:2016:502), 15.9.2016 annetun tuomion Cargill v. neuvosto (T-117/14, ei julkaistu, EU:T:2016:503), 15.9.2016 annetun tuomion Unitec Bio v. neuvosto (T-111/14, EU:T:2016:505) ja 15.9.2016 annetun tuomion Molinos Río de la Plata ym. v. neuvosto (T-112/14–T-116/14 ja T-119/14, ei julkaistu, EU:T:2016:509) jälkeen,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit Z. Csehi (esittelevä tuomari) ja G. De Baere,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
1 Kantajat, eli Unitec Bio SA, Molinos Río de la Plata SA, Oleaginosa Moreno Hermanos SACIFI y A, Vicentin SAIC, Aceitera General Deheza SA, Bunge Argentina SA, Cargill SACI ja LDC Argentina SA toimittivat 17.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kahdeksan kannekirjelmää, jotka kirjattiin asianumeroilla T-111/14, T-112/14, T-113/14, T-114/14, T-115/14, T-116/14, T-117/14 ja T-118/14 ja joissa vaadittiin, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2913 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL 2013, L 315, s. 2, jäljempänä riidanalainen toimi) siltä osin kuin siinä määrättiin kantajien maksettavaksi polkumyyntitulleja.
2 Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtajan 17.7. ja 22.9.2014 antamilla määräyksillä Euroopan komissio ja European Biodiesel Board (EBB) hyväksyttiin edellä 1 kohdassa mainituissa asioissa väliintulijoiksi tukemaan Euroopan unionin neuvoston vaatimuksia.
3 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen toimen kantajia koskevilta osin 15.9.2016 antamallaan tuomiolla LDC Argentina vastaan neuvosto (T-118/14, ei julkaistu, EU:T:2016:502), 15.9.2016 antamallaan tuomiolla Cargill vastaan neuvosto (T-117/14, ei julkaistu, EU:T:2016:503), 15.9.2016 antamallaan tuomiolla Unitec Bio vastaan neuvosto (T-111/14, EU:T:2016:505) ja 15.9.2016 antamallaan tuomiolla Molinos Río de la Plata ym. vastaan neuvosto (T-112/14–T-116/14 ja T-119/14, ei julkaistu, EU:T:2016:509). Kussakin asiassa määrättiin, että neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja että neuvosto velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.
4 Neljällä valituksella, jotka tehtiin 24.11.2016 ja kirjattiin asiannumeroilla C-602/16 P ja C-607/16–C-609/19 P, neuvosto vaati Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla, että unionin tuomioistuin kumoaa 15.9.2016 annetun tuomion LDC Argentina v. neuvosto (T-118/14, ei julkaistu, EU:T:2016:502), 15.9.2016 annetun tuomion Cargill v. neuvosto (T-117/14, ei julkaistu, EU:T:2016:503), 15.9.2016 annetun tuomion Unitec Bio v. neuvosto ((T-111/14, EU:T:2016:505) ja 15.9.2016 annetun tuomion Molinos Río de la Plata ym. v. neuvosto (T-112/14–T-116/14 ja T-119/14, ei julkaistu, EU:T:2016:509).
5 Neuvosto ilmoitti 22.1.2018 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuimelle tämän työjärjestyksen 148 artiklan mukaisesti peruuttavansa valituksensa.
6 Unionin tuomioistuimen presidentti antoi 15.2.2018 määräyksen neuvosto v. Unitec Bio ym. (C-602/16 P ja C-607/16 P–C-609/16 P, ei julkaistu, EU:C:2018:150), jolla yhdistetyt asiat C-602/16 P ja C-607/16 P–C-609/16 P poistettiin unionin tuomioistuimen rekisteristä ja neuvosto velvoitettiin korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.
7 Kantajat kehottivat 27.4.2018 päivätyllä kirjeellä neuvostoa korvaamaan kantajille yhteensä 391 249 euroa yhtäältä edellä 1 kohdassa mainittujen kahdeksan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn perusteella ja toisaalta edellä 4 kohdassa mainittujen neljän unionin tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn perusteella.
8 Neuvosto vastasi 25.7.2018 päivätyllä kirjeellä olevansa eri mieltä kantajien vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrästä ja ehdotti korvaavansa yhteensä 45 300 euroa asianomaisten unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käytyjen oikeudenkäyntimenettelyjen perusteella. Neuvoston ehdotus vastasi 200 työtuntia 225 euron tuntihinnalla. Kantajat hylkäsivät kyseiset tarjouksen 28.9.2018 päivätyllä kirjeellä, mutta alensivat vaaditun kokonaismäärän 388 887 euroon laskuvirheen perusteella.
9 Neuvosto hylkäsi mainitun uuden vaatimuksen 10.1.2019 päivätyllä kirjeellä ja ehdotti korvaavansa yhteensä 54 100 euroa asianomaisten unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käytyjen oikeudenkäyntimenettelyjen perusteella.
10 Kantajat alensivat 18.3.2019 päivätyssä kirjeessään uudelleen vaatimuksensa määrää 85 150 euroon asianomaisten unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käytyjen oikeudenkäyntimenettelyjen perusteella. Kyseinen määrä vastasi 265 työtuntia 320 tuntihinnalla ja 350 euron hallintokuluja. Neuvosto hylkäsi kyseisen uuden vaatimuksen 29.3.2019 päivätyllä kirjeellä ja pysytti tarjouksensa yhteensä 54 100 euron korvaamisesta.
11 Koska asianosaiset eivät päässeet sopuun korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, kantajat toimittivat 28.6.2019 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon mainitun tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön, jossa ne vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
– vahvistamaan neuvoston korvattaviksi kuuluvien oikeudenkäyntikulujen määräksi 185 811,50 euroa asianumeroilla T-111/14, T-112/14–T-116/14, T-117/14 ja T-118/14 kirjattujen oikeudenkäyntimenettelyjen perusteella
– vahvistamaan neuvoston korvattaviksi kuuluvien oikeudenkäyntikulujen määräksi 1539 euroa tämän oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn perusteella
– määräämään, että kyseiselle määrälle on maksettava viivästyskorkoa annettavan määräyksen tiedoksiantopäivästä alkaen.
12 Neuvosto vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.7.2019 toimittamissaan huomautuksissa mainittua tuomioistuinta
– hylkäämään kantajien vaatimuksen
– vahvistamaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi 43 150 euroa.
13 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti, esittelevä tuomari määrättiin kolmanteen jaostoon, jonka ratkaistavaksi nyt käsiteltävä asia näin ollen siirrettiin.
Oikeudellinen arviointi
14 Työjärjestyksen 170 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian määräyksellä, johon ei voida hakea muutosta, varattuaan sille asianosaiselle, jota pyyntö koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa.
15 Työjärjestyksen 140 artiklan b alakohdan mukaan asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia, erityisesti matka- ja oleskelukuluja sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkiota, pidetään korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Kyseisestä määräyksestä seuraa, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat ainoastaan yhtäältä kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja toisaalta kustannukset, jotka ovat olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä (ks. määräys 28.6.2004, Airtours v. komissio, T-342/99 DEP, EU:T:2004:192, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Nyt käsiteltävässä asiassa korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on määritettävä näiden näkökohtien mukaisesti.
Korvattavien asianajopalkkioiden määrä
17 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vahvistaa sitä, kuinka paljon asianosaisten on maksettava palkkiota omille asianajajilleen, vaan määrittää se, mihin enimmäismäärään asti näiden palkkioiden maksamista voidaan vaatia siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Ratkaistessaan oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevaa pyyntöä unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse ottaa huomioon asianajajien kansallisia palkkiosääntöjä eikä mahdollista asianosaisen ja tämän asiamiesten tai avustajien välillä tästä tehtyä sopimusta (ks. määräys 28.6.2004, Airtours v. komissio, T-342/99 DEP, EU:T:2004:192, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Lisäksi on todettava, että koska unionin oikeudessa ei ole asianajopalkkioita tai työhön tarvittavaa aikaa koskevia säännöksiä, unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeusriidan kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja se taloudellinen intressi, joka oikeusriidalla on ollut asianosaisille (ks. määräys 28.6.2004, Airtours v. komissio, T-342/99 DEP, EU:T:2004:192, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse oikeusriitojen kohteesta, luonteesta ja merkityksestä unionin oikeuden kannalta ja niiden vaikeusasteesta, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että aineellisesti pääasiat koskivat kahdeksaa polkumyyntiasioihin liittyvää kumoamiskannetta, jotka kaikki perustuivat kolmeen samanlaiseen kanneperusteeseen. Ensimmäisellä ja toisella kanneperusteella pyrittiin riitauttamaan neuvoston menettely, jossa on poikettu tutkimuksen kohteena olleiden argentiinalaisten tuottaja-viejien kirjanpitoihin merkityistä pääasiallisten raaka-aineiden kustannuksista, koska eriytetyn vientiveron järjestelmä on vääristänyt näiden raaka-aineiden hintoja, sekä korvattu nämä kustannukset viitehinnoilla. Kantajat väittivät ensimmäisen kanneperusteen osalta, ettei tällainen menettely ollut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukainen. Toisen kanneperusteen osalta kantajat väittivät, ettei kyseinen menettely ollut GATT-sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103) mukainen. Kolmas kanneperuste perustui siihen, että neuvosto oli rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa katsoessaan, että tutkimuksen kohteena olleen Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys.
20 On todettava, että kanteiden ensimmäisen perusteen nousi esille unionin oikeuden kannalta merkityksellinen kysymys, joka – kuten kantajat esittävät – oli sekä tosiseikaston puolesta että oikeudellisesti tietyssä määrin monitahoinen ja joka edellytti syvällistä tarkastelua. Kyseinen kanneperuste nimittäin koski perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan soveltamista, ja kyseisessä säännöksessä säädetään eri mahdollisuuksista, joiden perusteella toimielimet voivat ottaa huomioon erityisesti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset voidakseen laskea samankaltaisen tuotteen normaaliarvon kyseisessä asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat väittivät, että neuvosto oli rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa, koska se ei ollut laskiessaan perusasetuksessa tarkoitettua samankaltaisen tuotteen normaaliarvoa ottanut huomioon kantajien kirjanpidoissa olevia raaka-aineiden hintoja. Kantajat arvostelivat neuvostoa erityisesti siitä, että se oli soveltanut virheellisesti 7.2.2013 annettua tuomiota Acron ja Dorogobuzh v. neuvosto (T-235/08, ei julkaistu, EU:T:2013:65). Tästä seuraa, että kanteiden mainittu peruste edellytti perusteellista tarkastelua, koska sen yhteydessä esille tullut kysymys sai unionin yleisen tuomioistuimen lausumaan erityisesti näyttötaakasta ja harkintavallasta, joka unionin toimielimillä on siltä osin kuin on kyse perusasetuksessa tarkoitetun samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskemisesta (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 19.12.2019, Unitec Bio ym. v. neuvosto, C-602/16 P-DEP, ei julkaistu, EU:C:2019:1148, 30–32 kohta).
21 Muiden kanneperusteiden osalta on todettava, etteivät ne olleet erityisen monitahoisia.
22 Siltä osin kuin on toiseksi kyse taloudellisesta intressistä, joka oikeusriidalla oli asianosaisten kannalta, on palautettava mieleen, että riidanalaisella toimella otettiin käyttöön lopulliset polkumyyntitullit, joiden määrä oli 216,64–245,67 euroa kantajien viennin nettotonnia kohden. Kuten neuvosto toteaa, vaikka kyseisillä asioilla oli taloudellinen intressi kantajien kannalta, kyseistä intressiä ei voida pitää epätavallisena tai huomattavan erilaisena sellaiseen intressiin nähden, joka liittyy kaikkiin polkumyyntitullien käyttöönottoon liittyviin tutkimusmenettelyihin.
23 Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse oikeusriidan edellyttämän työn määrästä, kantajat vaativat, että korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi niiden unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettuihin kahdeksaan kanteeseen liittyvien asianajopalkkioiden osalta vahvistetaan 184 837,50 euroa, mikä kantajien mukaan vastaa neljän asianajajan suorittamaa 543 työtuntia keskimääräisellä tuntihinnalla, joka on hieman suurempi kuin 340 euroa.
24 Neuvosto riitauttaa asianajajien määrän, tuntimäärän ja sovelletun tuntihinnan. Neuvosto esittää, että yhden ainoan asianajajan enimmäiskestoltaan 170 tunnin työ 250 euron tuntihinnalla riitti kaikkiin kahdeksaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyyn oikeudenkäyntimenettelyyn.
25 On aiheellista todeta, että kantajat esittävät vaatimuksensa tueksi asianajajiensa työn yksityiskohtaisen tuntierittelyn (”timesheets”), joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot siitä, millaisesta työstä on kyse, työhön käytetystä tuntimäärästä ja vastaavista tuntihinnoista. Kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että neljä asianajajaa on työskennellyt yhteensä 540,75 tuntia ja että työn hinnaksi on arvioitu yhteensä 184 837,50 euroa.
26 Ensiksi on suljettava pois tietyt tunnit, joiden ei voida katsoa kuuluvan edellä 15 kohdassa tarkoitettujen korvattavien oikeudenkäyntikulujen piiriin sillä perusteella, ettei niitä voida pitää välttämättöminä unionin yleisessä tuomioistuimessa käytyjen pääasioiden oikeudenkäyntien kannalta.
27 Ne tunnit, jotka vastaavat aikaa, joka on käytetty Cámara Argentina de Biocombustiblesin (Carbio) – joka ei ole asianosaisena tässä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa pyynnössä ja joka on 15.9.2016 annetulla tuomiolla Molinos Río de la Plata ym. v. neuvosto, (T-112/14–T-116/14 ja T-119/14, ei julkaistu, EU:T:2016:509) määrätty vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan – kanteeseen, eivät voi kuulua korvattavien oikeudenkäyntikulujen piiriin. Erityisesti ne tunnit, jotka on käytetty vastaamiseen neuvoston väitteisiin, jotka koskivat Carbion kanteen tutkittavaksi ottamista, on jätettävä nyt käsiteltävän pyynnön ulkopuolelle.
28 Lisäksi on todettava, että oikeus saada korvausta kuluista ajalta, jolloin unionin yleinen tuomioistuin ei ole toteuttanut minkäänlaista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvää toimenpidettä, on evättävä, koska tällaiset kulut eivät voi suoraan liittyä asianajajan osallistumiseen asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa (määräys 21.12.2010, Le Levant 015 ym. v. komissio, T-34/02 DEP, EU:T:2010:559, 33 ja 34 kohta). Myös sellaisten kulujen korvaaminen, jotka liittyvät suullisen käsittelyn jälkeiseen aikaan silloin, kun suullisen käsittelyn jälkeen ei ole toteutettu minkäänlaista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvää toimenpidettä, on evättävä (määräys 24.1.2002, Groupe Origny v. komissio, T-38/95 DEP, EU:T:2002:13, 31 kohta).
29 Nyt käsiteltävässä asiassa 2,5 työtuntia 300 euron tuntihinnalla kirjattiin sellaisen ajan perustella, joka käytettiin paluumatkaan Luxemburgista (Luxemburg) pääasioissa 28.10.2015 pidetyn istunnon jälkeen ja istuntoon liittyviin seurantatöihin. Tältä osin on todettava, että oikeudenkäynnin suullinen vaihe aloitettiin uudelleen 22.2.2016. Unionin yleinen tuomioistuin esitti 22.2.2016 ja 23.3.2016 toteuttamillaan prosessinjohtotoimilla kysymyksiä kantajille. Kun otetaan huomioon aika, joka kului yhtäältä 28.10.2015 pidetyn istunnon jälkeisen paluumatkan ja toisaalta kyseisten prosessinjohtotoimien toteuttamisen välillä, kyseiseen seurantatyöhön käytettyjä tunteja ei kuitenkaan ole voitu käyttää mainittuihin prosessinjohtotoimiin vastaamiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ollut vielä toteuttanut niitä. Näin ollen edellä mainitut seurantatyöhön käytetyt tunnit on jätettävä välttämättömien kustannusten ulkopuolelle, koska ne liittyvät ajanjaksoon, jonka aikana ei toteutettu minkäänlaista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvää toimenpidettä, eivätkä ne näin ollen voi suoraan liittyä asianajajien osallistumiseen asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa.
30 Oikeuskäytännössä on toiseksi todettu, että jos asianosaisen asianajajat ovat jo avustaneet tätä oikeusriitaan liittyvien aikaisempien menettelyjen tai toimenpiteiden aikana, on syytä ottaa huomioon myös se seikka, että asianajajilla on ollut tiedossa sellaisia oikeusriidan kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka ovat olleet omiaan helpottamaan heidän työtään ja vähentämään oikeudenkäynnin valmisteluun käytettyä aikaa (määräys 21.12.2010, Le Levant 015 ym. komissio, T-34/02 DEP, EU:T:2010:559, 43 kohta).
31 Kantajat väittävät tältä osin, ettei tiettyjä kysymyksiä, jotka esitettiin vastineessa unionin yleisessä tuomioistuimessa, ollut käsitelty hallinnollisessa menettelyssä, muun muassa kanteiden tutkittavaksi ottamista koskevia kysymyksiä. On kuitenkin huomautettava, että kanteiden tutkittavaksi ottamista koskevat väitteet koskivat ainoastaan kahden nyt käsiteltävänä olevan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön asianosaisena olevaa kantajaa, eli Cargillia, joka oli kantajana asiassa T-117/14, ja Unitec Bioa, joka oli kantajana asiassa T-111/14, ja että mainitut kantajat esittivät vastauskirjelmissään asiaa koskevan vastauksensa kahdessa samanlaisessa ja hyvin yksinkertaisessa kappaleessa.
32 Kolmanneksi kantajat perustelevat työtuntien korkean määrän sillä, että niiden asianajajien on täytynyt työskennellä kahdeksan kanteen parissa. Kantajat – jotka viittaavat tältä osin 13.5.2019 annetun määräyksen Giant (China) v. neuvosto (T-425/13 DEP, ei julkaistu, EU:T:2019:340) 35 kohtaan – esittävät, että unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että 190 tuntia yhtä kantajaa kohden oli kohtuullinen määrä. Kyseisen oikeuskäytännön valossa 543 työtuntia kahdeksan kanteen osalta ei näin ollen olisi pidettävä liiallisina. Kantajat toteavat myös, että nyt kyseessä olevat pääasiat olivat monitahoisempia kuin se asia, joka johti 26.11.2015 annettuun tuomioon Giant (China) v. neuvosto (T-425/13, ei julkaistu, EU:T:2015:896). Kantajat toteavat lisäksi, että vaikka kyseisten kahdeksan kanteen osalta tietyt kysymykset olivat samankaltaisia, muut menettelyllisiä seikkoja, kuten luottamuksellisuutta, tutkittavaksi ottamista ja tietojen käsittelyä, koskevat kysymykset edellyttivät yksilöllistä tarkastelua kunkin kantajan kohdalla erikseen.
33 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vaikka nyt kyseessä olevalla tilanteella, jossa on kyse kahdeksasta kanteesta, voidaan perustella työtuntimäärä, joka on korkeampi kuin yhden unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn valmistelun ja seurannan edellyttämä määrä, on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon sellaiset oikeudelliset ja tosiseikastoon liittyvät samankaltaisuudet kyseisten asioiden välillä, jotka olivat omiaan helpottamaan asianajajien työtä.
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on aiheellista ottaa huomioon, että kahdeksan kantajan kaikki kirjelmät olivat hienoisia eroja lukuun ottamatta samanlaiset ja että kantajat vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin yhtenäisellä tavalla. Muun muassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan soveltamista koskevat oikeudelliset seikat ja tosiseikat esitettiin samanlaisin sanamuodoin, joten niihin on vastattu lähes samanlaisilla perusteluilla 15.9.2016 annetussa tuomiossa LDC Argentina v. neuvosto (T-118/14, ei julkaistu, EU:T:2016:502), 15.9.2016 annetussa tuomiossa Cargill v. neuvosto (T-117/14, ei julkaistu, EU:T:2016:503), 15.9.2016 annetussa tuomiossa Unitec Bio v. neuvosto (T-111/14, EU:T:2016:505) ja 15.9.2016 annetussa tuomiossa Molinos Río de la Plata ym. v. neuvosto (T-112/14–T-116/14 ja T-119/14, ei julkaistu, EU:T:2016:509). Tällaiset samankaltaisuudet toisiinsa liittyvien asioiden välillä ovat väistämättä johtaneet mittakaavaetuihin (ks. vastaavasti määräys 27.4.2009 Mülhens v. SMHV – Conceria Toska (TOSKA), T-263/03 DEP, ei julkaistu, EU:T:2009:118, 17 kohta ja määräys 27.4.2009, Mülhens v. SMHV, T-28/04 DEP, ei julkaistu, EU:T:2009:119, 17 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 12.5.2016, Ningbo Yonghong Fasteners v. neuvosto, T-150/09 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:317, 28 kohta).
35 Lisäksi on todettava, että vaikka tutkittavaksi ottamista koskevat kysymykset ovat kannekirjelmän ja vastauskirjelmän laatimisen vaiheessa edellyttäneet tiettyjen kanteiden osalta perusteellisempaa käsittelyä, on kuitenkin todettava, että – kuten edellä 31 kohdassa on mainittu – nämä kysymykset koskivat ainoastaan kahden nyt käsiteltävänä olevan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn asianosaisena olevaa kantajaa ja että niitä käsiteltiin mainittujen kantajien kirjelmissä samalla tavalla, joten unionin yleinen tuomioistuin on vastannut niihin samanlaisilla perusteluilla 15.9.2016 annetussa tuomiossa Cargill v. neuvosto (T-117/14, ei julkaistu, EU:T:2016:503) ja 15.9.2016 annetussa tuomiossa Unitec Bio v. neuvosto (T-111/14, EU:T:2016:505). Myös asioissa T-112/14–T-116/14 ja T-118/14 nostetuissa kanteissa esitetyt luottamuksellista käsittelyä koskevat vaatimukset olivat keskenään samanlaiset.
36 Neljänneksi on muistettava, että unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti otettava huomioon niiden työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti pitää välttämättöminä unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin kannalta, riippumatta siitä, kuinka monen asianajajan kesken nämä palvelusuoritukset jakautuvat (määräys 28.6.2004, Airtours v. komissio, T-342/99 DEP, EU:T:2004:192, 30 kohta).
37 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen ottaa huomioon muun muassa oikeusriitojen merkityksen unionin oikeuden kannalta ja vaikeudet, jotka liittyivät yhteen siinä esitetyistä kanneperusteista, ja vahvistaa asianajajien sellaiseen työhön käytetyksi ajaksi, joka on objektiivisesti katsoen ollut välttämätöntä kahdeksan kantajan edustamiseksi pääasioissa oikeudenkäyntimenettelyn aikana, 408 tuntia. Tämä aika kattaa kumoamiskanteiden, vastauskirjelmien ja asioissa T-112/14–T-116/14 ja T-118/14 esitettyjen hyvin lyhyiden luottamuksellista käsittelyä koskevien pyyntöjen laatimisen ja mainittuihin oikeudenkäyntimenettelyihin liittyvien asiakirjojen ei-luottamuksellisten versioiden valmistelun, vastaukset komission ja EBB:n kahteen väliintulokirjelmään, istunnon valmistelun ja kantajien edustamisen istunnossa, sekä kantajille yhteiset vastaukset kysymyksiin, joita unionin yleinen tuomioistuin esitti istunnon jälkeen. Edellä mainitun kokonaistyöajan osalta on täsmennettävä, että koska yhden tyyppitapauksen valmistelu on toiminut perusmallina seitsemän muun asian käsittelylle, siihen katsotaan käytetyn enemmän tunteja seitsemään muuhun asiaan verrattuna.
38 Siltä osin kuin on kyse vaaditusta keskimääräisestä tuntihinnasta, joka on hieman yli 340 euroa, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tällaista tuntihintaa voidaan soveltaa niiden tuntien osalta, jotka on käytetty kirjelmien valmisteluun ja laatimiseen ja istunnon valmisteluun ja istuntoon osallistumiseen yhden tyyppitapauksen osalta, joka on toiminut perusmallina seitsemän muun asian käsittelylle. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo myös, että kun otetaan huomioon se, että seitsemää muuhun asiaan liittyvä työ – jonka suorittaminen on perustunut tyyppitapaukseen käytettyyn valmistelutyöhön – on ollut luonteeltaan helpompaa, tuntihinnaksi on vahvistettava 220 euroa.
39 Tässä tilanteessa kantajille korvattavien asianajopalkkioiden kohtuulliseksi määräksi vahvistetaan 110 160 euroa.
Kulukorvaukset
40 Kantajat vaativat 974 euroa matka- ja oleskelukuluina, jotka liittyvät ainoaan pääasioissa pidettyyn istuntoon.
41 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että matka- ja hotellikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksensa tueksi kantajat esittävät kaksi hotellilaskua, joiden kokonaismäärä on 728 euroa, ja asiakirjan, jossa selitetään, että matkakulut on laskettu henkilöautolla tehdyn matkan perusteella käyttäen perusteena 0,5 euroa kilometriä kohden, eli yhteensä 246 euroa.
42 Siltä osin kuin on kyse kulukorvauksista, jotka liittyvät kahden asianajajan osallistumiseen istuntoon, neuvosto korostaa, että tällaiset kustannukset olivat välttämättömiä ainoastaan yhden asianajajan osalta, ja se ehdottaa korvaavansa 350 euroa.
43 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että vaikka asiat olivat keskenään hyvin samankaltaisia, asianajajien on pitänyt valmistella istuntoa ja edustaa siellä kahdeksaa kantajaa. Näin ollen on perusteltua katsoa, että kustannuksia, joita kahden asianajajan osallistumisesta istuntoon on aiheutunut, pidetään työjärjestyksen 140 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla välttämättöminä.
44 Tässä tilanteessa niiden matka- ja oleskelukulujen kohtuulliseksi määräksi, jotka liittyvät kahden asianajajan osallistumiseen kantajien avustajina 28.10.2015 pidettyyn istuntoon, vahvistetaan 974 euroa.
Nyt kyseessä olevaan menettelyyn liittyvät kulut
45 Unionin yleinen tuomioistuin ottaa korvattavien oikeudenkäyntikulujen vahvistamisessa huomioon asian kaikki olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen allekirjoitusajankohtaan asti, mukaan lukien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan menettelyyn liittyvät välttämättömät kustannukset (määräys 23.3.2012, Kerstens v. komissio, T-498/09 P-DEP, ei julkaistu, EU:T:2012:147, 15 kohta).
46 Nyt kyseessä olevan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn perusteella vaadittavasta 1539 euron määrästä on todettava, ettei se ole liiallinen, vaikka oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskeva pyyntö onkin varsin vakiomuotoinen.
47 Tässä tilanteessa kantajien kuluiksi, jotka aiheutuvat nyt kyseessä olevasta menettelystä, on vahvistettava 1539 euroa.
Viivästyskorkoja koskeva vaatimus
48 Kantajat vaativat, että korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrälle määrätään maksettavaksi viivästyskorkoa.
49 Tästä on muistettava, että sen toteaminen, onko mahdollinen velvollisuus maksaa viivästyskorkoa syntynyt, ja sovellettavan korkokannan vahvistaminen kuuluvat unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan työjärjestyksen 170 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla (ks. määräys 19.7.2017, Yanukovych v. neuvosto, T-348/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2017:549, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä vaatimus korottaa maksettavaa määrää viivästyskoroilla on hyväksyttävä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen tiedoksiantopäivän ja oikeudenkäyntikulujen tosiasiallisen korvaamisen ajankohdan väliseltä ajalta (ks. määräys 19.7.2017, Yanukovych v. neuvosto, T-348/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2017:549, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Sovellettavan korkokannan osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29.10.2012 annetun komission delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 (EUVL 2012, L 362, s. 1) 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan. Näin ollen korkokantana käytetään Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa erääntymiskuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistua Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkoa korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä (ks. määräys 19.7.2017, Yanukovych v. neuvosto, T-348/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2017:549, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Näin ollen on määrättävä, että korvattaville oikeudenkäyntikuluille on tämän määräyksen tiedoksiantopäivästä alkaen maksettava viivästyskorkoa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa kyseisenä ajanjaksona soveltamaa korkoa korotettuna kolmella ja puolella prosenttiyksiköllä.
52 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärä, jotka kantajat voivat periä neuvostolta, on 112 673 euroa, lisättynä tämän määräyksen tiedoksiantopäivästä alkaen maksettavilla viivästyskoroilla.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Niiden kulujen kokonaismääräksi, jotka Euroopan unionin neuvoston on korvattava Unitec Bio SA:lle, Molinos Río de la Plata SA:lle, Oleaginosa Moreno Hermanos SACIFI y A:lle, Vicentin SAIC:lle, Aceitera General Deheza SA:lle, Bunge Argentina SA:lle, Cargill SACI:lle ja LDC Argentina SA:lle, vahvistetaan 112 673 euroa.
2) Mainitulle määrälle on maksettava viivästyskorkoa tämän määräyksen tiedoksiantopäivästä alkaen maksun suorituspäivään saakka.
Annettiin Luxemburgissa 10 päivänä maaliskuuta 2020.