Asia C-90/22
”Gjensidige” ADB
(Lietuvos Aukščiausiasis Teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.3.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EY) N:o 1215/2012 – 45 artikla – Tuomion tunnustamisesta kieltäytyminen – 71 artikla – Tämän asetuksen suhde erityisiä oikeudenaloja koskeviin yleissopimuksiin – Tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehty yleissopimus (CMR) – 31 artiklan 3 kappale – Vireilläolovaikutus – Sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta – Oikeusjärjestyksen perusteiden käsite
1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Suhde erityisiä oikeudenaloja koskeviin yleissopimuksiin – Tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehty yleissopimus – Tuomio, joka koskee kyseiseen sopimukseen perustuvaa kannetta – Mahdollisuus kieltäytyä kyseisen tuomion tunnustamisesta, jos se on tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen vastainen – Asetuksen sovellettavuus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 71 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta)
(ks. 41 ja 44–47 kohta)
2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus N:o 1215/2012 – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Yksinomaisen toimivallan sivuuttaminen – Soveltamisala – Jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio, jossa sivuutetaan tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus – Ei kuulu soveltamisalaan – Vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita ei ole loukattu
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1215/2012 25 artikla ja 45 artiklan 1 kohdan a alakohta, e alakohdan ii alakohta ja 3 kohta)
(ks. 52, 53, 56–59 ja 72–76 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin, jolle on esitetty ennakkoratkaisupyyntö, täsmentää Bryssel I a -asetuksessa(1) säädettyjä perusteita, joilla voidaan kieltäytyä tunnustamasta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota tilanteessa, jossa tuomion antanut tuomioistuin on sivuuttanut kansainväliseen kuljetussopimukseen sisältyvän tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen ja todennut olevansa toimivaltainen.
ACC Distribution oli tehnyt kuljetusyhtiö Rhenus Logisticsin kanssa sopimuksen tavaroiden kuljettamisesta Alankomaista Liettuaan. Koska osa tavaroista varastettiin kuljetuksen aikana, vakuutusyhtiö Gjensidige ADB maksoi ACC Distributionille korvauksen.
Rhenus Logistics nosti helmikuussa 2017 alankomaisessa tuomioistuimessa kanteen vastuunsa rajoittamiseksi. Kyseinen tuomioistuin totesi olevansa toimivaltainen ratkaisemaan asian ja se katsoi, että ACC Distributionin ja Rhenus Logisticsin väliseen sopimukseen sisältyvä tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus, jonka mukaan Liettuan tuomioistuimet olivat toimivaltaisia oli pätemätön, koska sillä rajoitettiin tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä CMR-sopimus) mukaista toimivaltaisten tuomioistuinten valintaa(2).
Gjensidige vaati syyskuussa 2017 liettualaisessa tuomioistuimessa, että Rhenus Logistics velvoitetaan korvaamaan ACC Distributionille maksettu korvaus. Kyseinen tuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä siihen saakka, kunnes alankomainen tuomioistuin antoi vuonna 2019 asiassa lopullisen ratkaisun Rhenus Logisticsin vastuun rajoittamisesta. Tämän jälkeen liettualainen tuomioistuin hylkäsi Gjensidigen nostaman kanteen sillä perusteella, että alankomaisen tuomioistuimen antama tuomio oli oikeusvoimainen. Tämä hylkäävä tuomio pysytettiin muutoksenhakumenettelyssä.
Lietuvos Aukščiausiasis Teismas (Liettuan ylin yleinen tuomioistuin), johon Gjensidige valitti asiassa, pohtii CMR-sopimuksen yhteensopivuutta Bryssel I a -asetuksen kanssa siltä osin kuin kyseisessä yleissopimuksessa sallitaan oikeuspaikkasopimusten sivuuttaminen, jotka kyseisen asetuksen mukaan ovat lähtökohtaisesti yksinomaisia(3). Vaikka se toisaalta katsoo, ettei kyseisessä asetuksessa säädetä nimenomaisesti perusteesta kieltäytyä tunnustamasta tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen vastaisesti annettua tuomioistuinratkaisua, kyseinen tuomioistuin pohtii, pitäisikö tällaisten sopimusten suoja ulottaa niitä koskevien tuomioistuinratkaisujen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon. Näin ollen se päätti pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Aluksi on huomautettava, että – koska nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva kansainvälinen kuljetussopimus kuuluu sekä Bryssel I a -asetuksen että CMR-sopimuksen soveltamisalaan – unionin tuomioistuin tutkii, onko kysymys toisen jäsenvaltion tuomioistuinten hyväksi tehdyn tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen vastaisesti annetun tuomion mahdollisesta tunnustamisesta kieltäytymisestä arvioitava Bryssel I a -asetuksen vai CMR-sopimuksen valossa.
Tältä osin yhtäältä Bryssel I a -asetuksesta(4) ilmenee, että jäsenvaltiossa annetut tuomiot, jotka on antanut erityistä oikeudenalaa koskevaan yleissopimukseen toimivaltansa perustanut tuomioistuin, on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa kyseisen asetuksen mukaisesti, ja sen säännöksiä voidaan joka tapauksessa soveltaa myös silloin, kun kyseisessä yleissopimuksessa määritetään tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytykset. Kun taas CMR-sopimuksessa(5) määrätään ainoastaan, että tuomion täytäntöönpano edellyttää kyseisessä valtiossa voimassa olevien muotomääräysten täyttämistä, ja että nämä muotomääräykset eivät saa tehdä mahdolliseksi itse asian uudelleen tutkimista.
Toisaalta tällaisen yleissopimuksen soveltaminen ei saa vaarantaa periaatteita, jotka unionissa ovat siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön taustalla. Erityisesti siltä osin kuin on kyse keskinäisen luottamuksen periaatteesta, on todettava, että vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole missään tapauksessa tuomiojäsenvaltion tuomioistuinta parempia edellytyksiä ratkaista viimeksi mainitun toimivaltaa, joten Bryssel I a -asetuksessa ei näin ollen lähtökohtaisesti sallita sitä, että jäsenvaltion tuomioistuin tutkii toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaisuuden.
Näissä olosuhteissa kysymys tuomion mahdollisesta tunnustamisesta kieltäytymisestä on arvioitava Bryssel I a -asetuksen valossa.
Tämän tultua täsmennetyksi unionin tuomioistuin katsoo ensiksi, että Bryssel I a -asetuksen 45 artiklan 1 kohdan a alakohdan(6) ja e alakohdan ii(7) alakohdan sanamuodosta voidaan päätellä, että jäsenvaltion tuomioistuin ei voi kieltäytyä tunnustamasta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota sillä perusteella, että jälkimmäinen on tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen vastaisesti todennut olevansa toimivaltainen.
Toiseksi tätä sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat asiayhteys, johon mainitut säännökset kuuluvat, sekä Bryssel I a -asetuksen tavoitteet ja tarkoitus. Unionin tuomioistuin toteaa, että kyseisellä asetuksella käyttöön otetussa järjestelmässä vastavuoroinen tunnustaminen on sääntö, kun taas perusteet, joiden nojalla tuomion tunnustamisesta voidaan kieltäytyä, on lueteltu tyhjentävästi. Unionin lainsäätäjä on kuitenkin päättänyt olla sisällyttämättä näihin perusteisiin sitä, ettei ole noudatettu asetuksen säännöksiä, jotka koskevat toimivaltaisesta tuomioistuimesta sopimista. Näin ollen tässä asetuksessa(8) tarkoitetusta tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sopimusten suojasta ei seuraa, että niiden rikkominen olisi sellaisenaan peruste tunnustamisesta kieltäytymiselle.
Unionin tuomioistuin toteaa kolmanneksi, että sen käytettävissä olevassa kyseisen asian asiakirja-aineistossa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin päätellä, että alankomaisen tuomioistuimen antaman tuomion tunnustaminen olisi kestämättömällä tavalla ristiriidassa Liettuan oikeusjärjestyksen kanssa, koska sillä loukattaisiin jotakin perustavanlaatuista periaatetta. Erityisesti pelkästään sitä seikkaa, ettei kannetta ratkaise tuomioistuimen toimivaltaa koskevassa sopimuksessa nimetty tuomioistuin eikä kannetta näin ollen ratkaista sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, ei voida pitää niin vakavana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkauksena, että kanteesta annetun tuomion tunnustaminen olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään.