JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
9 päivänä syyskuuta 2021 (1)
Asia C-234/20
SIA Sātiņi-S
vastaan
Lauku atbalsta dienests
(Ennakkoratkaisupyyntö – Augstākā tiesa (ylin tuomioistuin, Latvia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) – Asetus (EU) N:o 1305/2013 – Maaseudun kehittämistuki – 30 artikla – Natura 2000 -tuet – Maa- ja metsätalousalueilla aiheutuneiden tulonmenetysten korvaaminen – Turvesoille myönnettävän korvauksen rajoittaminen tai poissulkeminen – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 17 artikla – Omistusoikeus –Korvaus taloudellisen toiminnan rajoituksista, jotka olivat voimassa ja joista hakija tiesi jo ennen maakiinteistön hankintaa
I Johdanto
1. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa vastakkain ovat latvialainen yritys SIA Sātiņi-S (jäljempänä Sātiņi-S) ja Lauku atbalsta dienests (maaseudun tukivirasto, Latvia).
2. Ennakkoratkaisupyyntö koskee asetuksen (EU) N:o 1305/2013(2) 30 artiklan 1 kohdan ja 6 kohdan a alakohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (perusoikeuskirja) 17 artiklan tulkintaa, ja sillä halutaan lähinnä selvittää,
– miten turvesuot on luokiteltava sovellettaessa asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohtaa ja 6 kohdan a alakohtaa;
– voiko jäsenvaltio sulkea pois asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdassa ja 6 kohdan a alakohdassa säädetyt tuet tai rajoittaa niitä tietyillä alueilla tai tietyssä toiminnassa;
– onko perusteltua maksaa korvauksia tulonmenetyksistä, jotka ovat aiheutuneet sellaisista maakiinteistölle asetetuista taloudellisen toiminnan rajoituksista, joista omistaja oli tietoinen jo hankkiessaan kyseisen kiinteistön.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Perusoikeuskirja
3. Perusoikeuskirjan 17 artiklan, jonka otsikko on ”Omistusoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.”
2. Luontotyyppidirektiivi
4. Direktiivin 92/43/ETY(3) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.
Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden direktiivin 79/409/ETY[(4)] säännösten mukaisesti luokittelemat erityisten suojelutoimien alueet.”
5. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.
– –”
3. Asetus N:o 1305/2013
6. Asetuksen N:o 1305/2013 johdanto-osan 7, 9 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Maaseudun kehittämisohjelmien välittömän käynnistämisen ja tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi maaseuturahaston tuen olisi perustuttava vankan hallintokehyksen sisältäviin ehtoihin. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava tiettyjen ennakkoehtojen sovellettavuus ja täyttyminen. Kunkin jäsenvaltion olisi valmisteltava koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma, joukko alueellisia ohjelmia tai sekä kansallinen ohjelma että joukko alueellisia ohjelmia. Kussakin ohjelmassa olisi täsmennettävä strategia maaseudun kehittämistä koskeviin unionin prioriteetteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja tätä varten valitut toimenpiteet. Ohjelmatyön olisi oltava maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaista, mutta samalla sen olisi mukauduttava kansalliseen toimintaympäristöön ja täydennettävä unionin muita politiikkoja, erityisesti maatalouden markkinapolitiikkaa, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Joukon alueellisia ohjelmia valinneiden jäsenvaltioiden olisi valmisteltava myös kansallinen kehys, jolle ei ole olemassa erillistä talousarviomäärärahaa, helpottaakseen alueiden välistä koordinointia, kun kyseessä ovat maanlaajuiset haasteet.
– –
(9) Maaseudun kehittämisohjelmissa olisi täsmennettävä kohdealueen tarpeet ja esitettävä yhtenäinen strategia niiden täyttämiseksi maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaan. Tämän strategian tulisi perustua tavoitteiden asettamiseen. Havaittujen tarpeiden, asetettujen tavoitteiden ja niiden täyttämiseksi valittujen toimenpiteiden väliset yhteydet olisi määriteltävä. Maaseudun kehittämisohjelmien olisi myös sisällettävä kaikki tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa, ovatko ohjelmat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia.
– –
(24) Viljelijöille ja metsänomistajille olisi myönnettävä edelleen tukea alueilla, jotka kärsivät [direktiivin 2009/147/EY(5)] ja [luontotyyppidirektiivin] täytäntöönpanon vuoksi ja Natura 2000 -alueiden tehokkaan hoidon edistämiseksi. Lisäksi viljelijöille olisi myönnettävä tukea vesistöalueilla, jotka kärsivät haitoista [direktiivin 2000/60/EY(6)] täytäntöönpanon vuoksi. Tuki olisi kytkettävä maaseudun kehittämisohjelmassa kuvattuihin erityisiin vaatimuksiin, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013[(7)] nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava Natura 2000 -alueiden erityistarpeet huomioon maaseudun kehittämisohjelmiensa yleisessä suunnittelussa.”
7. Asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”– –
Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:
– –
c) ’toimenpiteellä’ tarkoitetaan joukkoa tukitoimia, joilla pyritään toteuttamaan yksi tai useampi maaseudun kehittämistä koskeva unionin prioriteetti;
– –
f) ’maatalousmaalla’ tarkoitetaan [asetuksen N:o 1307/2013] 4 artiklassa määriteltyä pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa;
– –
r) ’metsällä’ tarkoitetaan yli 0,5 hehtaarin laajuista maa-aluetta, jolla puut ovat yli viisi metriä korkeita ja jolla latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia tai jonka puut kykenevät yltämään näihin raja-arvoihin in situ ja joka ei sisällä maata, joka on pääasiallisesti maatalouskäytössä tai kaupunkialuetta, jollei 2 kohdasta muuta johdu.
2. Jäsenvaltio tai alue voi päättää soveltaa muuta kuin 1 kohdan r alakohdassa tarkoitettua, olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön tai inventaariojärjestelmään perustuvaa metsän määritelmää. Jäsenvaltioiden tai alueiden on esitettävä tällainen määritelmä maaseudun kehittämisohjelmassaan.
– –”
8. Asetuksen N:o 1305/2013 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, säädetään seuraavaa:
”[Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP)] yleisten puitteiden mukaisesti maaseudun kehittämiselle, elintarvikealan sekä non-food-alan ja metsätalouden toimet mukaan luettuina, myönnettävällä tuella pyritään edistämään seuraavien tavoitteiden saavuttamista:
a) maatalouden kilpailukyvyn edistäminen;
b) luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet;
c) maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen, mukaan lukien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen.”
9. Kyseisen asetuksen 6 artiklan, jonka otsikko on ”Ohjelmatyön sisältö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Maaseuturahasto toimii jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä. Ohjelmilla on pantava täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia toteuttamalla III osastossa määriteltyjä toimenpiteitä. Unionin prioriteettien toteuttamiseen haetaan tukea maaseuturahastosta.”
10. Kyseisen asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Maaseudun kehittämisohjelmien hyväksyminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 8 artiklassa tarkoitetut tiedot sisältävä ehdotus kustakin maaseudun kehittämisohjelmasta.
2. Komissio hyväksyy kunkin maaseudun kehittämisohjelman täytäntöönpanosäädöksellä.”
11. Kyseisen asetuksen 30 artiklassa, jonka otsikko on ”Natura 2000 -tuet ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset tuet”, säädetään seuraavaa:
”1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat [luontotyyppidirektiivin] ja [lintudirektiivin] sekä vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.
– –
6. Tukea voivat saada seuraavat alueet:
a) [luontotyyppidirektiivin] ja [lintudirektiivin] nojalla nimetyt Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueet;
– –”
4. Täytäntöönpanoasetus N:o 808/2014
12. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014(8) 10 artiklan, jonka otsikko on ”Lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot voivat vahvistaa korvausten määrän [asetuksen N:o 1305/2013] 28–31 artiklassa sekä 33 ja 34 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden ja toimintatyyppien osalta lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletusten perusteella.”
13. Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I olevan 1 osan 8 jaksossa, jonka otsikko on ”Valittujen toimenpiteiden kuvaus”, säädetään seuraavaa:
”– –
11. Natura 2000 -korvaukset ja vesipuitedirektiivin mukaiset korvaukset (asetuksen N:o 1305/2013 30 artikla)
– –
– Suoritettavien korvausten perusteena olevien rajoitusten/haittojen määrittely ja tieto pakollisista käytännöistä.
– –
– Kuvaus menetelmistä ja maataloudellisista oletuksista, sisältäen asetuksen [asetuksen N:o 1305/2013] 30 artiklan 3 kohdassa [luontotyyppidirektiivin] ja [lintudirektiivin] osalta tarkoitetut perustason vaatimukset ja mainitun asetuksen 30 artiklan 4 kohdassa vesipuitedirektiivin osalta tarkoitetut perustason vaatimukset, joihin viitataan, kun lasketaan perusteluita niille tulonmenetyksille ja lisäkustannuksille, joita aiheutuu asianomaisilla alueilla [luontotyyppidirektiivin] ja [lintudirektiivin] ja vesipuitedirektiivien täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista; tapauksen mukaan kyseisissä menetelmissä on otettava huomioon [asetuksen N:o 1307/2013] nojalla ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin myönnettävät korvaukset, jotta vältetään kaksinkertainen rahoitus.
– –”
14. Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I olevan 5 osan 12 jaksossa vahvistetaan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa tarkoitetut Natura 2000 -korvaukset ja vesipuitedirektiivin mukaiset korvaukset ja vahvistetaan seuraavat korvausluokat:
”korvaukset Natura 2000 -maatalousalueista [koodi 12.1]
korvaukset Natura 2000 -metsäalueista [koodi 12.2]
korvaukset vesipiirien hoitosuunnitelmiin kuuluvista maatalousalueista [koodi 12.3]”
B Latvian oikeus
15. Erityisten suojelutoimien alueiden suojelua ja käyttöä koskevista yleisistä säännöksistä 16.3.2010 annetussa ministerineuvoston asetuksessa nro 264 (ministru kabineta 2010. gada 16. marta noteikumi Nr. 264 ”Īpaši aizsargājamo dabas teritoriju vispārējie aizsardzības un izmantošanas noteikumi”) (jäljempänä asetus nro 264)(9) vahvistetaan suojelutoimien alueiden suojelua ja käyttöä koskevat yleiset säännöt.
16. Kyseisen asetuksen 5 luvussa, jonka otsikko on ”Luonnonsuojelualueet”, olevassa 16 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Luonnonsuojelualueilla on kiellettyä:
– –
16.12. perustaa karpaloviljelmiä turvesoille;
– –”
17. Ympäristön, ilmaston ja maaseudun parantamiseen ohjelmakaudella 2014–2020 tarkoitettujen kansallisten tukien ja Euroopan unionin tukien myöntämistä, hallinnointia ja valvontaa koskevista säännöistä 7.4.2015 annetun ministerineuvoston asetuksen nro 171 (ministru kabineta 2015. gada 7. aprīļa noteikumi Nr. 171 ”Noteikumi par valsts un Eiropas Savienības atbalsta piešķiršanu, administrēšanu un uzraudzību vides, klimata un lauku ainavas uzlabošanai 2014.–2020. gada plānošanas periodā”) (jäljempänä asetus nro 171)(10) 56–58 §:ssä säädetään seuraavaa:
”56. Tässä toimenpiteessä tukikelpoisia alueita ovat metsätalousmaat (turvesoita lukuun ottamatta):
56.1. jotka sisältyvät asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun [Natura 2000 -alueiden] alueiden luetteloon, joka laaditaan erityisten suojelutoimien alueista annetun lain [Likums ’Par īpaši aizsargājamām dabas teritorijām’] mukaisesti;
– –
58. Tuki voidaan myöntää, jos sitä varten ilmoitettu tukikelpoinen ala on vähintään yhden hehtaarin ja koostuu vähintään 0,1 hehtaarin peltoaloista, joista kunkin rajoituksenalainen pinta-ala on vähintään 0,1 hehtaaria, ja jos kyseiset peltoalat voidaan määrittää kartalta, jos ne kuuluvat maaseudun tukiviraston sähköiseen hakemusjärjestelmään ja jos niihin on kuluvan vuoden 1. päivästä maaliskuuta alkaen sovellettu erityisten suojelutoimien alueiden suojelua ja käyttöä tai lajien ja luontotyyppien suojelua koskevan lainsäädännön nojalla jotakin seuraavista taloudellisen toiminnan rajoituksista:
58.1. metsätaloustoiminnan kielto;
58.2. päähakkuun ja harvennuksen kielto;
58.3. päähakkuun kielto;
58.4. avohakkuun kielto.”(11)
18. Vuosiksi 2014–2020 laaditusta Latvian maaseudun kehittämisohjelmasta (lauku attīstības programma 2014.-2020.gadam(12)), jonka Euroopan komissio hyväksyi asetuksen N:o 1305/2013 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ilmenee, että Natura 2000 -alueet tai metsätalousmailla, turvesoita lukuun ottamatta, sijaitsevat pienet suojelualueet voivat saada tukea, jos niillä harjoitettavalle metsätaloustoiminnalle on säädetty rajoituksia.
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
19. Sātiņi-S osti vuonna 2002 7,7 hehtaaria turvemaata, joka sijaitsi luonnonsuojelualueella ja unionin tärkeänä pitämällä Natura 2000 ‑suojelualueella (jäljempänä Natura 2000 ‑alue) Latviassa.
20. Sātiņi-S esitti 2.2.2017 maaseudun tukivirastolle hakemuksen, jolla se haki korvausta vuosilta 2015 ja 2016 kiellosta, jonka mukaan kyseisille turvemaille ei saanut perustaa karpaloviljelmiä. Maaseudun tukivirasto hylkäsi hakemuksen 28.2.2017 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, ettei sovellettavassa lainsäädännössä säädetä tällaisesta korvauksesta.
21. Sātiņi-S riitautti tämän päätöksen Administratīvā apgabaltiesassa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia), joka hylkäsi kanteen 26.3.2018 antamallaan tuomiolla.
22. Sātiņi-S teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Augstākā tiesaan (ylin tuomioistuin, Latvia), joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 1305/2013] 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että turvemaat jäävät kokonaan Natura 2000 -tukien ulkopuolelle?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko turvemaita pidettävä maa- tai metsätalousalueina?
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sulkea turvemaat kokonaan Natura 2000 -tukien ulkopuolelle ja että tällaiset kansalliset säännökset ovat yhteensopivia kyseisille tuille asetuksessa N:o 1305/2013 määritellyn korvaamistarkoituksen kanssa?
4) Onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi rajoittaa Natura 2000 -alueille myönnettäviä tukia säätämällä, että tukea myönnetään ainoastaan tietyntyyppiselle taloudelliselle toiminnalle, kuten esimerkiksi metsätalousalueilla ainoastaan metsätaloustoiminnalle, säädettyjen rajoitusten perusteella?
5) Onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä [perusoikeuskirjan] 17 artiklan kanssa, tulkittava siten, että henkilöllä, joka vetoaa aikomukseensa aloittaa uutta taloudellista toimintaa, on oikeus Natura 2000 -tukeen, jos kyseinen henkilö jo omaisuuden hankkiessaan oli tietoinen siihen kohdistuvista rajoituksista?”
23. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Sātiņi-S, Latvian ja Irlannin hallitukset sekä komissio.
24. Latvian ja Irlannin hallitukset sekä komissio esittivät suullisia huomautuksia istunnossa, joka pidettiin 3.6.2021.
IV Asian tarkastelu
A Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys
25. Kahdella ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että turvemaat jäävät kokonaan Natura 2000 -tukien ulkopuolelle, ja jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, onko turvemaita pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuina maa- ja metsätalousalueina.
26. Asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdan mukaan tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat luontotyyppi- ja lintudirektiivien sekä vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla. Kyseisen asetuksen 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että kyseistä tukea voivat saada luontotyyppi- ja lintudirektiivien nojalla nimetyt Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueet.
27. Käsiteltävässä asiassa maaseudun tukivirasto kieltäytyi myöntämästä Sātiņi-S:lle korvausta sellaisesta taloudellisen toiminnan rajoituksesta, joka koski karpaloviljelmien perustamista turvesoille, ja perusteli tätä Latvian lainsäädännöllä, jolla turvesuot suljetaan kyseisen korvausjärjestelmän ulkopuolelle.
28. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että Natura 2000 -korvausjärjestelmän tarkoituksena on auttaa tuensaajia selviytymään luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista ja että jäsenvaltioiden säätämät rajoitukset eivät saa poistaa Natura 2000 -tukijärjestelmän korvaamistarkoitusta, koska merkittävä osa Latvian alueesta on turvesuota ja koska nämä suot kattavat suuren osan Latvian Natura 2000 ‑alueista. Kyseinen tuomioistuin toteaa myös, että luontotyyppidirektiivin liitteessä I suot mainitaan niiden unionin tärkeinä pitämien luontotyyppien luettelossa, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa yhtäältä, että vaikka 30 artiklan 6 kohdan a alakohdasta ilmenee, että Natura 2000 -järjestelmässä tukea voivat saada vain tietyt alueet eli maa- tai metsätalousalueet, siinä ei kuitenkaan rajoiteta näitä tukia vain tietyntyyppiseen taloudelliseen toimintaan, ja toisaalta, että asetuksen nro 171 58 §:ssä säädetään, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaista tukea voidaan myöntää pelkästään metsätaloustoiminnalle asetettujen rajoitusten perusteella, vaikka metsätalousmailla sijaitsevilla turvesoilla on mahdollista harjoittaa myös maataloustoimintaa perustamalla niille karpaloviljelmiä.
29. Sātiņi-S väittää, että se, että kansallisessa lainsäädännössä korvaus myönnetään ainoastaan metsätalousmaille turvesoita lukuun ottamatta, on ”epäoikeudenmukaista” ja että kyseisen yrityksen taloudellinen toiminta oli aloitettu ja kiinteistön rajat selvitetty jo ennen luonnonsuojelualueen nimeämistä erityisten suojelutoimien alueeksi.
30. Latvian hallitus toteaa ensimmäisestä ennakkoratkaisukysymyksestä, että korvausten myöntämiselle asetettu rajoitus perustuu suoraan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaan, jossa Natura 2000 -tuet varataan ainoastaan maa- ja metsätalousalueille, ja että turvemaat eivät kuulu metsätalousalueisiin, joihin valtio on rajoittanut näiden tukien maksamisen, koska ne eivät sisälly metsän käsitteeseen, sellaisena kuin se on määritelty saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan r alakohdassa. Koska ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, kyseinen hallitus toteaa, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata, ja täsmentää, että kansallisessa lainsäädännössä maa-alat jaotellaan maankäyttöluokittain luonnonominaisuuksiensa ja taloudellisen käyttötarkoituksensa mukaan ja että maatalousmaat, metsät ja turvesuot ovat kolme erillistä maaluokkaa, jotka perustuvat kyseisen maa-alan erityisominaisuuksiin.
31. Komissio toteaa, että koska asetukseen N:o 1305/2013 ei sisälly mitään mainintaa, määritelmää tai kuvausta turvesuosta tai turvemaasta, kyseessä olevat turvemaat voisivat ominaisuuksiensa mukaan kuulua kyseisen asetuksen 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, jos ne täyttävät kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun maatalousmaan tai saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan r alakohdassa tarkoitetun metsän määritelmän.
32. Kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on ensin tutkittava, miten turvesuot luokitellaan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan kannalta, jotta voitaisiin määrittää, onko ne kyseisessä säännöksessä suljettu kokonaan Natura 2000 -tukien ulkopuolelle.
33. Koska unionin oikeudesta puuttuu turvesuon tai turvemaan määritelmä, turvesoiden luokittelusta asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan kannalta on todettava, että turvesuolla tarkoitetaan lähinnä kosteikkoa, jossa esiintyy turvetta eli maalajia, jonka sisältämän kasviperäisen orgaanisen aineksen pitoisuus on erittäin korkea ja johon on sitoutunut orgaanista hiiltä.(13) Suotyyppejä on luonnollisestikin useita, mutta nämä ovat ymmärtääkseni kyseisten maa-alueiden keskeiset ominaisuudet.
34. Näiden ominaisuuksien perusteella on yhtäältä todettava, että turvesuon määritelmä ei täysin vastaa asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa esitettyä maatalousmaan määritelmää,(14) jonka mukaan ”maatalousmaalla” tarkoitetaan ”[asetuksen N:o 1307/2013] 4 artiklassa määriteltyä pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa”. Turvesuo voisi kuitenkin ainakin osittain koostua ”pysyvistä laitumista”,(15) jotka sisältyvät maatalousmaan määritelmään.(16)
35. Toisaalta turvesuon määritelmä ei myöskään vastaa täysin asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklan 1 kohdan r alakohdassa tarkoitettua metsän määritelmää, jonka mukaan ”metsällä” tarkoitetaan ”yli 0,5 hehtaarin laajuista maa-aluetta, jolla puut ovat yli viisi metriä korkeita ja jolla latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia tai jonka puut kykenevät yltämään näihin raja-arvoihin in situ ja joka ei sisällä maata, joka on pääasiallisesti maatalouskäytössä tai kaupunkialuetta, jollei 2 kohdasta muuta johdu”.(17) Turvesuo voisi kuitenkin muodostua ainakin osittain metsästä sen mukaan, minkälaista kasvillisuutta siellä esiintyy.(18)
36. Olen siis valmis toteamaan, että vaikka turvesoita ei mainita erikseen asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa, kyseistä säännöstä sovellettaessa ne eivät myöskään ole mikään tertium genus suhteessa samassa säännöksessä mainittuihin maa- ja metsätalousalueisiin. Toisin sanoen turvesoiden tieteellinen määritelmä maa-alueina, joilla on edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa kuvatut erityisominaisuudet, ei sulje pois sitä, että nämä samat maa-alueet voivat koostumuksensa mukaan kuulua maa- tai metsätalousalueen oikeudelliseen määritelmään etenkin, jos niillä esiintyy maatalousalueen määritelmässä mainittuja nurmia tai metsätalousalueen määritelmään kuuluvaa kasvillisuutta.(19)
37. Näin ollen katson, että turvemaat voivat ainakin osittain kuulua sellaisten maa- ja metsätalousalueiden käsitteeseen, jotka voivat saada asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea.
38. Koska Latvian lainsäätäjä on käsiteltävässä asiassa säätänyt, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea myönnetään ainoastaan metsätalousalueille, ja sulkenut maatalousalueet tukien ulkopuolelle, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, kuuluvatko pääasiassa kyseessä olevat turvesuot, sellaisina kuin ne on määritelty Latvian lainsäädännössä, kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun metsätalousalueen käsitteeseen.(20)
39. Koska käsiteltävässä asiassa kielletty toiminta on luonteeltaan maataloustoimintaa (karpaloviljelmien perustaminen), ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, voidaanko tuista, joita maanomistajille myönnetään asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla metsätalousalueille aiheutuvien haittojen korvaamiseksi, maksaa korvauksia paitsi metsätaloustoiminnan(21) myös maataloustoiminnan, kuten karpalon viljelyn, kiellosta. Kyseisen tuomioistuimen käsityksen mukaan tietyille (maa- ja metsätalous)alueille maksettaville Natura 2000 -tuille asetetut rajoitukset eivät koskisi kyseisillä alueilla harjoitettavaa taloudellista toimintaa.
40. Totean kuitenkin, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnettyjen tukien tarkoituksena on ”korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat [luontotyyppidirektiivin] ja [lintudirektiivin] sekä vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla”.
41. Sanamuotonsa perusteella asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdassa ja muuallakaan kyseisessä asetuksessa ei täsmennetä, mikä on näiden ”haittojen” syy ja aiheutuvatko ne maa- vai metsätaloustoiminnan kiellosta. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 808/2014 liitteessä I olevan 1 osan 8 jaksossa kuitenkin velvoitetaan jäsenvaltiot muun muassa määrittelemään rajoitukset tai haitat, joiden perusteella maatalouden kehittämissuunnitelmissa mainittuja korvauksia voidaan myöntää. Vaikuttaa siis siltä, että jäsenvaltiot voivat vapaasti määrittää, mitä haittoja ne pitävät korvauskelpoisina.
42. Asiayhteydestä on todettava, että vaikka asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa mainitaan ainoastaan, että tuet voivat koskea luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin nojalla nimettyjä Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueita, kyseisen asetuksen 30 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaan näitä tukia voidaan tietyin edellytyksin maksaa myös ”muille rajatuille luonnonsuojelualueille, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita(22) – –”. Katson näin ollen, että näitä kahta toimintaa pidetään yhtäläisesti ja erotuksetta tukikelpoisina.
43. Teleologiselta kannalta on todettava, että jo asetuksen N:o 1305/2013 soveltamisalasta ja tavoitteista, sellaisina kuin ne on määritelty sen 4 artiklassa, ilmenee, että se tukee maaseudun kehittämistä ja erityisesti elintarvikealan, non-food-alan ja metsätalouden alan toimintaa. Mielestäni tästä seuraa, että Natura 2000 -tukia myönnettäessä huomioon otettavan toiminnan on välttämättä oltava maa- ja metsätaloustoimintaa, lukuun ottamatta esimerkiksi turvesoiden tyypillistä hyödyntämistä, kuten erityisesti kivihiilen kaivua, joka on tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävää teollista toimintaa.(23)
44. Mielestäni asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohdassa ei lähtökohtaisesti suljeta pois korvausten myöntämistä metsätalousalueelle asetetusta maataloustoiminnan kiellosta. Jäsenvaltioiden vastuulla on määrittää, minkälaisen toiminnan rajoittamisesta edellä mainittuja korvauksia myönnetään.
45. Näin ollen ehdotan, että kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä lähtökohtaisesti suljeta turvesoita kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tukien ulkopuolelle, jos niitä voidaan tapauksen mukaan pitää maa- tai metsätalousalueina, jotka voivat saada kyseisessä säännöksessä tarkoitettua tukea. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkastaa, onko tilanne tällainen pääasiassa.
B Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
46. Kolmannessa ja neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessään, joita on tarkasteltava yhdessä, kansallinen tuomioistuin lähinnä tiedustelee, voiko jäsenvaltio asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan nojalla sulkea turvesuot Natura 2000 -tukien ulkopuolelle tai säätää, että tukia myönnetään ainoastaan tietyntyyppiselle taloudelliselle toiminnalle, kuten metsätalousalueilla harjoitettavalle metsätaloustoiminnalle, asetetuista rajoituksista.
47. Kyseinen tuomioistuin korostaa erityisesti, että vaikka jäsenvaltiot voivat päättää, miten ne panevat asetuksen täytäntöön, niiden säätämät rajoitukset eivät saa poistaa Natura 2000 -tukijärjestelmän korvaamistarkoitusta.(24)
48. Latvian hallitus väittää, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa sallitaan jäsenvaltioiden sulkea turvemaat täysin Natura 2000 -tukien ulkopuolelle tai rajoittaa tukien myöntämistä Natura 2000 -alueille säätämällä, että niitä myönnetään ainoastaan tietyntyyppiselle taloudelliselle toiminnalle asetettujen rajoitusten perusteella. Kyseisen asetuksen 5 ja 8 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat nimittäin vapaasti paitsi päättää maatalouden kehittämisohjelmaan sisällytettävistä toimenpiteistä myös määrittää niiden täytäntöönpanoedellytykset, eivätkä ne ole velvollisia tarjoamaan kaikkia kyseisessä asetuksessa mainittuja tukitoimenpiteitä. Käsiteltävässä asiassa Latvian maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteet, jotka komissio on hyväksynyt, ovat unionin lainsäädännön tavoitteiden mukaisia, ja kansallinen lainsäätäjä on käyttänyt jäsenvaltioille kyseisellä asetuksella annettua harkintavaltaa kohdentamalla tuen niin, että se parhaiten edistää tavoitetta parantaa metsien biologista monimuotoisuutta, ja välttänyt hajauttamasta rahoitusta.
49. Muistutettuaan, että turvemaat voidaan ominaisuuksiensa mukaan luokitella maa- tai metsätalousalueiksi,(25) ja ottaen huomioon, että Latvian lainsäätäjä on valinnut myöntää korvauksia ainoastaan metsätalousalueille asetetuista rajoituksista, komissio väittää, että asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää soveltaa muuta kuin kyseisen artiklan 1 kohdan r alakohdassa annettua metsän määritelmää ja siten sulkea turvemaat kokonaan Natura 2000 -tukien ulkopuolelle, kunhan tämä määritelmä ei ole syrjivä. Lisäksi komissio katsoo, että jäsenvaltiot voivat valita maaseudun kehittämisohjelmiinsa, jotka komissio itse hyväksyy, toimenpiteitä, jotka ovat oikeutettuja maaseuturahaston tukeen, ja ettei kyseisen asetuksen 30 artiklassa aseteta jäsenvaltioille mitään velvollisuutta rahoittaa Natura 2000 -alueille asetetuista rajoituksista maksettavia korvauksia. Näin ollen komissio katsoo, että jäsenvaltiot voivat hyvin rajoittaa Natura 2000 -tukia säätämällä, että korvauksia myönnetään ainoastaan tietyistä taloudellisen toiminnan rajoituksista.
50. Korostan heti, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklalla ei luoda minkäänlaista maksuvelvoitetta, mikä ilmenee selvästi sen 6 kohdan sanamuodosta, jonka mukaan tukea voivat saada Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueet. Tällainen lähestymistapa on sitä paitsi maaseudun kehittämistä koskevan unionin lainsäädännön hengen mukainen, sillä siinä jätetään jäsenvaltioille vapaus määrittää, miten ne panevat kyseisen lainsäädännön täytäntöön maaseudun kehittämisohjelmissaan, unionin prioriteettien mukaisesti ja kansallisen toimintaympäristön huomioon ottaen.(26)
51. Totean vielä, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 808/2014 liitteessä I olevan 5 osassa mainitussa toimenpiteessä 12 ensinnäkin vahvistetaan asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan nojalla kolme tukiluokkaa, joista jäsenvaltiot voivat valita, eli korvaukset Natura 2000 -maatalousalueista, korvaukset Natura 2000 -metsäalueista ja korvaukset vesipiirien hoitosuunnitelmiin kuuluvista maatalousalueista. Lisäksi täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I olevan 1 osan 8 jakson 2 kohdan e alakohdan 11 luetelmakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot muun muassa määrittelemään rajoitukset tai haitat, joiden perusteella maatalouden kehittämissuunnitelmissa mainittuja korvauksia voidaan myöntää. Saman täytäntöönpanoasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa korvausten määrän lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletusten perusteella.
52. Lähtökohtaisesti unionin lainsäädännössä annetaan siis jäsenvaltioille harkintavaltaa yhtäältä silloin, kun ne valitsevat, mitkä unionin lainsäädännössä mainituista toimenpiteistä ne aikovat panna täytäntöön, ja toisaalta silloin, kun ne määrittävät rajoitukset tai haitat, joiden perusteella korvauksia voidaan myöntää. Katson näin ollen, että Latvian lainsäätäjä on asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan täytäntöönpanotoimenpiteistä säätäessään ja sille kyseisessä asetuksessa annettua harkintavaltaa käyttäen perustellusti päättänyt, että se ottaa käyttöön ainoastaan metsätalousmaille myönnettävän korvauksen, ja säätänyt, että korvausta myönnetään ainoastaan tietyistä rajoituksista eli asetuksen nro 171 58 §:ssä tarkoitetusta metsätaloustoiminnan kiellosta.
53. Tätä toteamusta ei voida asettaa kyseenalaiseksi Natura 2000 -tukijärjestelmän ”korvaamistarkoituksella”, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tuomion Lingurár(27) perusteella. Kyseinen tuomio nimittäin koski tilannetta, jossa asianomainen jäsenvaltio oli myöntänyt yksityisille Natura 2000 -tukea metsien ja muun metsämaan käyttöä koskevien rajoitusten perusteella ja sulkenut täysin kyseisen tuen ulkopuolelle metsäalat, joilla sijaitsi valtion omistamia alueita, näiden alueiden pinta-alasta riippumatta, mikä kyseisessä tapauksessa tarkoitti sitä, että riidanalaista metsäalaa, josta valtio omisti 0,182 prosenttia, ei katsottu tukikelpoiseksi. Unionin tuomioistuimen mukaan nimenomaan tämä rajoitus oli tukijärjestelmän korvaamistarkoituksen vastainen ja suhteeton toimenpide.(28) Kyseinen tilanne eroaa pääasiassa tarkasteltavasta tilanteesta siinä, että Latvian lainsäätäjä sulki täysin tuen ulkopuolelle turvemaat, jotka sijaitsevat kyseiseen tukeen oikeutetuilla metsätalousmailla, ja teki näin valinnan, joka lähtökohtaisesti kuuluu sen toimivaltaan.
54. Toteutettavia toimenpiteitä valitessaan jäsenvaltion on tietenkin noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.(29) Kuten komissio huomautti, jos kyseessä olevat turvesuot kuuluisivat ominaisuuksiensa perusteella asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklan 1 kohdan r alakohdassa annetun määritelmän tai mahdollisesti asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti maatalouden kehittämisohjelmassa sovelletun määritelmän mukaisiin ”metsiin”,(30) näiden alueiden sulkeminen kyseisen asetuksen 30 artiklassa tarkoitetun tuen ulkopuolelle olisi unionin sääntelyjärjestelmään erottamattomasti kuuluvan syrjintäkiellon periaatteen vastaista.
55. Näin ollen ehdotan, että kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sen nojalla jäsenvaltio voi yleistä syrjintäkiellon periaatetta noudattaen sulkea turvesuot Natura 2000 -tukien ulkopuolelle ilman, että tämä poissulkeminen merkitsee kyseisten tukien korvaamistarkoituksen rajoittamista, tai säätää, että tukia myönnetään näillä alueilla ainoastaan tietyntyyppiselle taloudelliselle toiminnalle, erityisesti metsätaloustoiminnalle, asetettujen rajoitusten perusteella.
C Viides ennakkoratkaisukysymys
56. Viidennellä ja viimeisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, tulkittava siten, että maakiinteistön omistajalla on oikeus kyseisellä kiinteistöllä harjoitettavan taloudellisen toiminnan rajoituksista maksettavaan korvaukseen, jos se jo omaisuuden hankkiessaan oli tietoinen kyseisistä rajoituksista.
57. Latvian hallitus ehdottaa, että tähän kysymykseen vastataan kieltävästi sillä perusteella, että perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaan omaisuuden käyttöä voidaan rajoittaa yleisen edun perusteella ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen, että Sātiņi-S hankki kyseiset maakiinteistöt, vaikka taloudelliselle toiminnalle, johon se aikoi ryhtyä, oli jo olemassa lakisääteisiä rajoituksia, ja ettei ole mitään näyttöä siitä, että Sātiņi-S:lle olisi annettu täsmällisiä vakuutteluja siitä, että Natura 2000 -tukiin liittyviä kansallisia toimenpiteitä voitaisiin muuttaa sen kannalta edullisemmiksi.
58. Irlannin hallitus, joka on esittänyt huomautuksia ainoastaan tästä kysymyksestä, ehdottaa, että siihen vastataan siten, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, ei oikeuteta Natura 2000 ‑tukeen henkilöä, joka vetoaa aikomukseensa aloittaa uutta taloudellista toimintaa tietyllä maakiinteistöllä, jos kyseinen henkilö jo kiinteistön hankkiessaan oli tietoinen siihen kohdistuvista rajoituksista.
59. Komissio huomauttaa, että käsiteltävässä asiassa ei ole kyse kiinteistön pakkolunastuksesta, vaan omaisuuden käytön sääntelystä, joka on perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan sallittua siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä, ja koska ympäristönsuojelu on yleisen edun mukainen tavoite, karpaloviljelmien perustamiskieltoa ei voida pitää sen kannalta suhteettomana. Komissio väittää, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa ei velvoiteta maksamaan eikä luvata maksaa luonnollisille henkilöille korvausta kaikista Natura 2000 -verkoston takia asetetuista rajoituksista ja ettei myöskään luontotyyppidirektiiviin ja lintudirektiiviin sisälly korvausjärjestelyn perustamista koskevia säännöksiä. Komissio tuo esiin myös kysymyksen siitä, onko unionin tuomioistuin toimivaltainen lausumaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisesta omistusoikeuden rajoituksesta, jota ei voida pitää unionin oikeuden soveltamisena.
60. Siitä, onko unionin tuomioistuin toimivaltainen lausumaan viidennestä ennakkoratkaisukysymyksestä, on muistutettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia sovelletaan kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin. Silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa.(31)
61. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, tulkintaa. Tämä kysymys koskee siis ensisijaisesti kyseisen asetuksen 30 artiklan soveltamista.
62. Tästä on riittävää todeta, kuten edellisiin ennakkoratkaisukysymyksiin ehdottamistani vastauksista ilmenee, ettei asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklassa vahvisteta minkäänlaista velvollisuutta maksaa eikä oikeutta saada korvauksia Natura 2000 -ohjelman yhteydessä asetetuista rajoituksista. Kuten nimittäin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 ja 51 kohdassa mainittiin, vaikka jäsenvaltiot voivat toteuttaa kyseisen säännöksen mukaisia toimenpiteitä, niillä ei ole mitään velvollisuutta tehdä näin, ja lisäksi niillä on harkintavaltaa siltä osin, mitä toimenpiteitä ne pitävät asianmukaisina kyseisen asetuksen täytäntöön panemiseksi.
63. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sellaisella asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, tulkinnalla, jonka mukaan jälkimmäinen määräys ei vaikuta mitenkään asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan soveltamisalaan, eikä myöskään mainitun 17 artiklan mahdollisella itsenäisellä soveltamisella, joka tarkoittaisi sen soveltamista täysin valtion sisäiseen tilanteeseen ja jota ei voitaisi pitää perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna unionin oikeuden soveltamisena.
64. Siltä osin kuin on kyse erityisesti luontotyyppidirektiivin 6 artiklasta, jota Irlannin hallitus pitää perustana jäsenvaltioiden velvoitteelle, on todettava, että kyseisen artiklan 1 kohdassa lähinnä säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja että sen 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kyseisillä alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu. Vaikuttaa siltä, että vaikka kyseisessä säännöksessä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavia suojelutoimenpiteitä kyseisillä alueilla, siinä ei millään tavoin velvoiteta niitä säätämään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisista korvaustoimenpiteistä.
65. Huomautan toissijaisesti, että pääasiassa kyseessä olevilla Latvian lainsäätäjän asettamilla rajoituksilla ei kyseenalaisteta omistusoikeutta, vaan tarvittaessa omaisuuden käyttö, jota perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan omaisuuden käyttämistä voidaan nimittäin rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä.(32) Käsiteltävässä asiassa ympäristönsuojelu sisältyy näihin tavoitteisiin ja sillä voidaan siten perustella omaisuuden käytön rajoittamista,(33) joten käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen karpaloviljelmien perustamiskielto palvelee yleisen edun mukaista tavoitetta eikä sitä voida pitää tavoitteeseensa nähden suhteettomana, koska velvollisuus suojella ekosysteemiä tarkoittaa väistämättä sitä, että kaikenlainen luonnontilaan muutoksia aiheuttava toiminta on kielletty.(34)
66. Näin ollen ehdotan, että viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että siinä ei anneta turvesuon kaltaisen maakiinteistön omistajille oikeutta kyseiselle kiinteistölle asetettujen taloudellisen toiminnan rajoitusten perusteella maksettaviin Natura 2000 -tukiin.
V Ratkaisuehdotus
67. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Augstākā tiesan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei lähtökohtaisesti suljeta turvesoita kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen korvausten ulkopuolelle, jos niitä voidaan tapauksen mukaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla tukikelpoisina maa- tai metsätalousalueina.
2) Asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklan 6 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi yleistä syrjintäkiellon periaatetta noudattaen sulkea turvesuot Natura 2000 -tukien ulkopuolelle ilman, että tämä poissulkeminen merkitsee kyseisten tukien korvaamistarkoituksen rajoittamista, tai säätää, että tukia myönnetään näillä alueilla ainoastaan tietyntyyppiselle taloustoiminnalle, erityisesti metsätaloustoiminnalle, asetettujen rajoitusten perusteella.
3) Asetuksen N:o 1305/2013 30 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että siinä ei anneta turvesuon kaltaisen maakiinteistön omistajalle oikeutta kyseiselle kiinteistölle asetettujen taloudellisen toiminnan rajoitusten perusteella myönnettäviin Natura 2000 -tukiin.