Language of document : ECLI:EU:T:2004:202

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

2 päivänä heinäkuuta 2004 (*)

Väliaikainen oikeussuoja – Direktiivit 67/548/ETY ja 2004/73/EY – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

Asiassa T-422/03 R II,

Enviro Tech Europe Ltd, kotipaikka Surrey (Yhdistynyt kuningaskunta), ja

Enviro Tech International Inc., kotipaikka Chicago (Amerikan yhdysvallat),

edustajinaan asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään X. Lewis ja F. Simonetti, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat ensinnäkin ”lykkäämään nPB:n mukaan ottamista” vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1) mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran, toiseksi lykkäämään nPB:n sisällyttämistä direktiivin 67/548/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kahdennenkymmenennenyhdeksännen kerran 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun komission direktiiviin 2004/73/EY (EYVL L 152, s. 1) ja kolmanneksi määräämään muita välitoimia,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yleiset oikeussäännöt

1       Vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetussa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY (EYVL 1967, 196, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 67/548 muuttamisesta seitsemännen kerran 30.4.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/32/ETY (EYVL L 154, s. 1), vahvistetaan kaupan pitämistä koskevat säännökset tietyille ”aineille”, joiden määritellään olevan ”alkuaineita ja niiden yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai tuotantomenetelmin valmistettuina, jotka sisältävät kaikki tuotteen pysyvyyden säilyttämiseksi tarvittavat lisäaineet ja tuotantotoiminnassa muodostuvat epäpuhtaudet lukuun ottamatta liuottimia, jotka voidaan erottaa vaikuttamatta aineen pysyvyyteen tai muuttamatta sen koostumusta”.

2       Direktiiviä 67/548 on sen antamisen jälkeen muutettu useaan otteeseen, viimeksi direktiivin 67/548 mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 29. kerran 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla komission direktiivillä 2004/73/EY (EYVL L 152, s. 1).

3       Direktiivin 67/548, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklassa säädetään, että aineet luokitellaan niiden luontaisten ominaisuuksien perusteella kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn luokituksen mukaisesti. Kemiallisen aineen luokitteleminen ”vaaralliseksi” velvoittaa tekemään sen päällykseen riittävät merkinnät, joita ovat muun muassa varoitusmerkit, aineen käyttöön liittyvistä erityisvaaroista varoittavat vakiolausekkeet (”R‑lausekkeet”) sekä aineen turvallista käyttöä koskevia ohjeita sisältävät vakiolausekkeet (”S‑lausekkeet”).

4       Direktiivin 67/548, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 2 kohdan mukaan ”vaarallisia” ovat kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä muun muassa ”erittäin helposti syttyvät”, ”helposti syttyvät”, ”syttyvät” tai ”lisääntymiselle vaaralliset” aineet ja valmisteet.

5       Direktiivin 67/548, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että aineiden ja valmisteiden luokituksen ja merkintöjen yleisperiaatteina sovelletaan liitteessä VI esitettyjä perusteita, jollei vaarallisten valmisteiden poikkeavista vaatimuksista säädetä erityisdirektiiveissä.

6       Direktiivin 67/548, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä VI olevassa 4.2.3 kohdassa täsmennetään lisääntymiselle vaarallisten vaikutusten arvioinnissa sovellettavat perusteet, minkä lisäksi siinä jaetaan aineet, joilla on tällaisia vaikutuksia, kolmeen ryhmään:

–       ryhmä 1: ”aineet, joiden tiedetään vähentävän ihmisten hedelmällisyyttä” ja ”aineet, joiden tiedetään aiheuttavan kehityshäiriöitä ihmisissä”

–       ryhmä 2: ”aineet, joihin on suhtauduttava niin kuin ne vähentäisivät ihmisten hedelmällisyyttä” ja ”aineet, joihin on suhtauduttava niin kuin ne aiheuttaisivat kehityshäiriöitä ihmisissä”

–       ryhmä 3: ”aineet, jotka saattavat aiheuttaa vaikutuksia ihmisten hedelmällisyyteen” ja ”aineet, jotka saattavat aiheuttaa ihmisessä kehityshäiriöitä”.

 Direktiivin 67/548 mukauttaminen tekniikan kehitykseen

7       Direktiivin 67/548, sellaisena kuin se on muutettuna, 28 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Muutokset, jotka ovat tarpeen liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen, on tehtävä 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.”

8       Komissio on ilmoittanut huomautuksissaan, että käytännössä se kuulee luokitus‑ ja merkintätyöryhmää (jäljempänä työryhmä), kun se laatii ensimmäistä ehdotusta toteutettavista toimenpiteistä direktiivin 67/548 mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. Tämä työryhmä muodostuu jäsenvaltioiden valtuuttamista myrkky‑ ja luokitusasiantuntijoista sekä kemianteollisuuden ja sen teollisuudenhaaran edustajista, jota kyseessä olevat tuotteet nimenomaan koskevat. Komissio tekee työryhmää kuultuaan ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä direktiivin 67/548 29 artiklan mukaisesti perustetulle komitealle (jäljempänä sääntelykomitea).

9       Direktiivin 67/548 29 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna kuulemismenettelyä (yksimielisyys) noudattaen annetuissa neuvoston säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevien säännösten mukauttamisesta päätökseen 1999/468/EY 14 päivänä huhtikuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 807/2003 (EYVL L 122, s. 36), säädetään seuraavaa:

”1.      Komissiota avustaa komitea.

2.      Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.”

10     Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (EYVL L 184, s. 23) 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Komissiota avustaa sääntelykomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2.      Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3.      Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.

– – ”

 Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

11     N‑propyylibromidi (jäljempänä nPB) on haihtuva orgaaninen liuotin, jota käytetään varsinkin teollisessa puhdistamisessa.

12     Enviro Tech Europe Ltd ja Enviro Tech International Inc. (jäljempänä kantajat) ovat yhtiöitä, jotka harjoittavat ainoastaan yhden nPB:n pohjalta valmistetun tuotteen eli Ensolvin tuotantoa ja myyntiä. Ensin mainittu yhtiö on viimeksi mainitun eurooppalainen tytäryhtiö, jolla on yksinoikeus Ensolvin myyntiin Euroopassa.

13     Direktiivin 67/548 mukauttamisesta tekniikan kehitykseen kahdennentoista kerran 1.3.1991 annetun komission direktiivin 91/325/ETY (EYVL L 180, s. 1) mukaisesti nPB luokiteltiin direktiivin 67/548 liitteessä I ärsyttäväksi ja syttyväksi aineeksi.

14     Health & Safety Executiven (Yhdistyneen kuningaskunnan terveys‑ ja turvallisuusvirasto, jäljempänä HSE) johtaja ehdotti 16.–18.1.2002 pidetyssä työryhmän kokouksessa, että nPB luokiteltaisiin lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2.

15     Tämän jälkeen HSE ehdotti huhtikuussa 2002 uuden tieteellisen testauksen tulosten perusteella, että nPB luokiteltaisiin helposti syttyväksi aineeksi.

16     Kantajat ovat sen jälkeen esittäneet useaan otteeseen HSE:lle, European Chemical Bureaulle (Euroopan kemikaalitoimisto) ja työryhmälle vastustavansa ehdotettua luokitusta ja toimittaneet niille kantansa tueksi tieteellisiä tietoja ja perusteluja.

17     Työryhmä päätti tammikuussa 2003 pitämässään kokouksessa suositella nPB:n luokittelemista helposti syttyväksi ja lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2. Tämän päätöksen tekemisen jälkeen kantajat ovat yrittäneet turhaan saada työryhmää vakuuttuneeksi siitä, että keskustelut nPB:stä on aloitettava uudelleen.

18     Kantajat lähettivät komissiolle kaksi kirjettä, toisen 29.8.2003 ja toisen 29.9.2003, joissa ne pyysivät muun muassa, että komissio ryhtyisi tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden virheiden korjaamiseksi, joiden pohjalta työryhmä teki nPB:tä koskevat suosituksensa.

19     Komissio ilmoitti kantajille kahdella 3.11.2003 päivätyllä kirjeellään, etteivät kantajien 29.8. ja 29.9.2003 päivätyissä kirjeissä esittämät perustelut olleet riittävä syy muuttaa työryhmän suosittelemaa nPB:n luokitusta (jäljempänä riidanalaiset toimet).

20     Kantajat nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.12.2003 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaisten toimien kumoamiskanteen sekä vahingonkorvauskanteen.

21     Kantajille ilmoitettiin hieman sen jälkeen, kun ne olivat nostaneet kanteen pääasiassa, että sääntelykomitea aikoo kokoontua 15.1.2004 hyväksyäkseen direktiivin 67/548 mukauttamisen tekniikan kehitykseen 29. kerran.

22     Kantajat jättivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 30.12.2003 toimittamallaan erillisellä kirjelmällä välitoimista päättävälle tuomarille EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla ensimmäisen välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat, että riidanalaisten toimien täytäntöönpanoa oli lykättävä ja että komissio oli määrättävä olemaan ehdottamatta nPB:n luokittelemista uudelleen mukautettaessa direktiiviä 67/548 tekniikan kehitykseen 29. kerran seuraavassa, 15.1.2004 pidettäväksi suunnitellussa sääntelykomitean kokouksessa, ja tämän jälkeen aina siihen saakka, kunnes pääasiassa olisi annettu tuomio.

23     Komissio täsmensi huomautuksissaan, ettei sääntelykomitean kokousta ollut koskaan suunniteltu pidettäväksi 15.1.2004 ja että tämä kokous oli lykätty ennalta määrittelemättömään ajankohtaan tulevaisuudessa.

24     Ensimmäinen välitoimihakemus hylättiin 3.2.2004 annetulla määräyksellä (asia T‑422/03 R, Envirotech ym. v. komissio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä 3.2.2004 annettu määräys). Tässä määräyksessä välitoimista päättänyt tuomari katsoi pääasiallisesti, että – ilman että oli tarpeen lausua kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasiassa – riidanalaisten toimien täytäntöönpanon lykkäämisestä ei ollut kantajille mitään hyötyä, koska sillä ei voitu estää komissiota ehdottamasta nPB:n uudelleenluokittelemista. Kantajien esittämien muiden vaatimusten osalta välitoimista päättänyt tuomari katsoi, ettei ollut tarpeen tutkia vakavaksi ja korjaamattomaksi väitettyä vahinkoa, johon oli vedottu, sillä se perustui joka tapauksessa liian hypoteettisiin olettamuksiin voidakseen olla perusteena välitoimien myöntämiselle.

25     Vastaaja esitti pääasiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 9.2.2004 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.

26     Kantajat jättivät 5.4.2004 päivätyllä ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla toisen välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat muun muassa, että välitoimista päättävä tuomari määrää lykkäämään ”komission sisällyttämän nPB:n mukaan ottamista direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran”. Kantajat ilmoittivat hakemuksessaan, että sääntelykomitean kokous direktiivin 67/548 mukauttamisehdotuksen hyväksymiseksi tekniikan kehitykseen 29. kerran oli tarkoitus pitää 14.4.2004. Ne pyysivät lisäksi, että välitoimista päättävä tuomari ratkaisisi työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla asian ennen kuin komissio on esittänyt huomautuksensa.

27     Komissio vahvisti 7.4.2004 välitoimista päättävän tuomarin pyynnöstä, että sääntelykomitean kokous direktiivin 67/548 mukauttamisehdotuksen hyväksymiseksi tekniikan kehitykseen 29. kerran oli tarkoitus pitää 14.4.2004.

28     Kantajat toimittivat 13.4.2004 omasta aloitteestaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen eräitä asiakirjoja, joiden ne ilmoittivat tulleen heidän tietoonsa vasta välitoimihakemuksen jättämisen jälkeen. Välitoimista päättävä tuomari päätti liittää nämä asiakirjat asiakirja-aineistoon.

29     Komissio esitti 23.4.2004 huomautuksensa kyseisistä asiakirjoista. Komissio ilmoitti lisäksi välitoimista päättävälle tuomarille, että sääntelykomitea oli 14.4.2004 hyväksynyt nPB:n uudelleen luokittelemista koskevan ehdotuksen helposti syttyväksi aineeksi (R 11) ja lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2 (R 60) ja ryhmään 3 (R 63).

30     Kantajat toimittivat 14.5.2004 välitoimista päättävälle tuomarille uusia asiakirjoja ja ilmoittivat hänelle, että komissio oli 29.4.2004 hyväksynyt muodollisesti direktiivin 67/548 mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 29. kerran annetun direktiivin 2004/73, jolla hyväksyttiin nPB:n luokitus ryhmiin R 11 ja R 60. Kantajat esittivät näiden seikkojen perusteella uusia vaatimuksia siitä, että täytäntöönpanoa on lykättävä siltä osin kuin kyseessä on nPB:n sisällyttäminen direktiiviin 2004/73. Välitoimista päättävä tuomari päätti 17.5.2004 liittää nämä uudet asiakirjat asiakirja-aineistoon. Komissio esitti 26.5.2004 huomautuksensa kyseisistä uusista asiakirjoista ja vaatimuksia.

 Vaatimukset

31     Kantajat vaativat käsiteltävänä olevassa hakemuksessaan, että välitoimista päättävä tuomari

–       ”toteaa, että kantajien hakemus otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu” (jäljempänä ensimmäinen vaatimus)

–       ”toteaa, että välitoimien määrääminen on tarpeen kantajille aiheutuvan korjaamattoman vahingon estämiseksi” (jäljempänä toinen vaatimus)

–       ”lykkää komission sisällyttämän nPB:n mukaan ottamista direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu” (jäljempänä kolmas vaatimus)

–       ”päättää kaikista muista [välitoimista päättävän tuomarin] asianmukaisiksi katsomista välitoimista, jotta nPB:n uudelleenluokitus ryhmiin R 11 ja R 60 estetään” (jäljempänä neljäs vaatimus)

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32     Kantajat vaativat 14.5.2004 toimittamissaan asiakirjoissa lisäksi, että välitoimista päättävä tuomari

–       ”lykkää nPB:n sisällyttämistä direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran” (jäljempänä viides vaatimus)

–       ”määrää komission ilmoittamaan jäsenvaltioille välittömästi, että kyseistä nBP:n sisällyttämistä on lykätty, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu” (kuudes vaatimus)

–       ”määrää kaikista muista kantajien väliaikaisen oikeussuojan turvaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä” (seitsemäs vaatimus).

33     Komissio puolestaan vaatii, että välitoimista päättävä tuomari

–       hylkää välitoimihakemuksen

–       velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

34     Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty (asia C‑268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I‑4971, 30 kohta). Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C‑445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I‑1461, 73 kohta).

35     Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista määräävällä tuomarilla on lisäksi laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä hän tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten hänen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (asia C‑149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I‑2165, 23 kohta).

 Asianosaisten lausumat

 Tutkittavaksi ottaminen

36     Komissio toteaa huomautuksissaan, että toimenpide, jota kantajat vaativat lykkäämään, on eri kuin se, jonka kumoamista ne vaativat pääasiassa, ja esittää, ettei ole tarpeen tutkia tätä kysymystä, koska pääasian kanteen ja tämän seurauksena lykkäysvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästikin puuttuvat. Pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen osalta komissio väittää etenkin, että edellytykset kantajien nostaman kumoamiskanteen tutkimiseen puuttuvat, koska kantajat pyrkivät riitauttamaan toimia, jotka eivät vaikuta niiden oikeusasemaan.

37     Kantajat väittävät sitä vastoin, että niillä on EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla asiavaltuus nostaa kanne riidanalaisista toimista, koska kyseiset toimet ovat komission johtajan allekirjoittamia komission päätöksiä, jotka on osoitettu suoraan kantajille. Kantajien mukaan niiden ei siten täydy osoittaa, että riidanalaiset toimet koskevat niitä suoraan ja erikseen, sillä tätä kriteeriä sovelletaan vain kolmansille osoitettuihin päätöksiin. Kantajat väittävät vielä, että niillä on asiavaltuus jo yksistään sen päättelyn perusteella, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin noudatti asiassa T‑54/99, max.mobil vastaan komissio, 30.1.2002 antamassaan tuomiossa (Kok. 2002, s. II‑313, 71 kohta).

 Fumus boni juris

38     Kantajat katsovat, että riidanalaisista toimista nostettu kanne ei ole selvästi perusteeton. Kantajien esittämien fumus boni jurista koskevien yksityiskohtaisempien argumenttien osalta viitataan olennaisilta osiltaan 3.2.2004 annetun määräyksen 36–40 kohtaan.

 Kiireellisyys

39     Kantajat katsovat 5.4.2004 päivätyssä hakemuksessaan, että välitoimista on tarpeen määrätä sen kiireellisyyden vuoksi, jolla on estettävä direktiivin 67/548 mukauttamisen hyväksyminen tekniikan kehitykseen 29. kerran, minkä oli tuolloin määrä tapahtua 14.4.2004. Kantajat väittävät erityisesti, että komission tekemän nPB:n uudelleen luokittelemista koskevan päätöksen vuoksi on varmaa, että nPB luokitellaan uudelleen mukautettaessa direktiiviä 67/548 tekniikan kehitykseen 29. kerran, ja että komission kyseisen päätöksen tekemisellä ja täytäntöönpanolla on kolmenlaisia haitallisia seurauksia, joista aiheutuu kantajille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, joka voidaan lisäksi näyttää toteen riittävällä varmuudella.

40     Kantajat väittävät ensinnäkin, että nPB:n uusi luokitus helposti syttyväksi ja lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2 mitätöi niiden Ensolvia koskevan patentin, koska Ensolv perustuu nPB:n syttymättömiin ja vaarattomiin ominaisuuksiin.

41     Kantajat väittävät seuraavaksi, että nPB:n uusi luokitus helposti syttyväksi aineeksi velvoittaa niitä ensinnäkin tunnistamaan nPB:n tällaiseksi tuotteeksi ja muuttamaan käyttöturvallisuustiedotettaan, toiseksi muuttamaan kuljetus‑, käsittely‑ ja varastointikäytäntöjään ja kolmanneksi neuvomaan asiakkaitaan tekemään samoin sen mukaisesti kuin direktiivissä 67/548 ja vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/45/EY (EYVL L 200, s. 1) säädetään. Kun nämä eri velvoitteet otetaan huomioon, kantajien asiakkaat eivät enää erota Ensolvia muista tuotteista. Koska kantajien toiminnan perustana on yksinomaan tämä tuote, niiden elinkelpoisuus on tämän vuoksi uhattuna.

42     Kantajat korostavat lopuksi, että nPB:n uusi luokitus lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2 velvoittaa kantajia ehdottamaan ja tarjoamaan mahdollisimman pian nPB:tä turvallisempia vaihtoehtoja, joilla nPB korvattaisiin, orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta 11 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/13/EY (EYVL L 85, s. 1) mukaisesti. Kyseinen nPB:n uusi luokitus aiheuttaisi myös nPB:n lupajärjestelmän muuttumisen tulevan REACH-asetuksen puitteissa.

43     Kantajat toteavat lisäksi, että jos nPB poistetaan asteittain markkinoilta tai sitä ei enää osteta tietyistä lainsäädännöllisistä ja taloudellisista pakotteista johtuvista syistä, kantajat lopettavat toimintansa, joten tulevia tappioita ja vahinkoja ei voitaisi määrittää eikä korvata.

 Intressivertailu

44     Intressivertailun osalta kantajat huomauttavat hakemuksessaan, että pyydetyillä välitoimilla ainoastaan ylläpidettäisiin nykyinen tilanne, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu.

45     Kantajat hylkäävät lähtökohdan, jonka mukaan nPB voidaan luokitella syttyväksi aineeksi ilman, että tätä kantaa tuetaan asianmukaisin testein, ja ne katsovat, että nykyisellä luokituksella varoitetaan riittävästi nPB:n käyttäjiä sen syttyviksi väitetyistä ominaisuuksista. Kantajien mukaan nPB:n luokitteleminen helposti syttyväksi aineeksi ei palvelisi muita tavoitteita, ja se johtaisi sitä vastoin kantajien toiminnan lakkaamiseen ennen pääasiassa annettavaa ratkaisua. Kantajat huomauttavat vielä, että sen jälkeen kun nPB otettiin käyttöön Euroopassa ja muualla maailmassa, ainoastakaan sen syttyviksi väitetyistä ominaisuuksista aiheutuneesta tapauksesta ei ole koskaan tehty ilmoitusta.

46     Kantajien mukaan samaa päättelyä voidaan soveltaa ehdotukseen nPB:n luokittelemisesta uudelleen lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 2, sillä mikäli välitoimia ei määrätä, kantajien on välittömästi esitettävä ja pantava mahdollisimman nopeasti täytäntöön nPB:n asteittaista käytöstä poistamista tarkoittava suunnitelma direktiivin 1999/13 mukaisesti. Toissijaisesti kantajat ovat valmiita suostumaan nPB:n väliaikaiseen luokittelemiseen lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ryhmään 3, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu.

47     Lopuksi kantajat toteavat, että pyydettyjen välitoimien myöntäminen esillä olevassa asiassa on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että on tarpeellista selvittää ensinnäkin se, ettei komissiolla ole oikeutta luokitella aineita käyttämättä direktiivissä 67/548 tältä osin erityisesti säädettyjä testausmenetelmiä ja luokitteluperusteita, sekä toiseksi se, ettei ennalta varautumisen periaatetta voida soveltaa vaarallisuuden perusteella luokiteltaessa, minkä lisäksi kolmanneksi on tarpeen selvittää työryhmän asema ja toimivalta poliittisia päätöksiä tehtäessä.

 Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

48     Aluksi on syytä muistaa, että työjärjestyksen määräysten noudattaminen ja erityisesti välitoimihakemusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä (ks. vastaavasti asia T‑306/01 R, Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 7.5.2002, Kok. 2002, s. II‑2387, 43–46 kohta).

49     Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hänellä on asiakirja-aineiston perusteella käytettävissään kaikki käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, joten asianosaisten suullisia lausumia ei ole tarpeen kuulla.

50     Tältä osin ja ilman että on tarpeen lausua siitä, puuttuvatko pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ensi näkemältä selvästi, välitoimista päättävä tuomari katsoo, että esillä olevassa tapauksessa on syytä tutkia peräkkäin kantajien esittämät vaatimukset, sellaisina kuin ne on esitetty edellä 31 ja 32 kohdassa.

51     Ensinnäkin ensimmäisen ja toisen vaatimuksen osalta on selvää – ilman että on tarpeen arvioida, voisiko niistä sellaisinaan olla jotain hyötyä kantajille –, että niistä määrääminen riippuu siitä, voidaanko muut vaatimukset ottaa tutkittaviksi ja ovatko ne perusteltuja.

52     Tämän jälkeen on todettava heti alkuun kolmannesta vaatimuksesta, jolla vaaditaan lykkäämään ”komission sisällyttämän nPB:n mukaan ottamista direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran”, että se on muotoilultaan erityisen epäselvä. Koska ”nPB:n mukaan ottami[nen] direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran” voi sanatarkasti johtua vain tämän tekstin lopullisesta hyväksymisestä, vaikuttaa siltä, että kolmatta vaatimusta on tulkittava siten, että sillä vaaditaan lykkäämään lopullisen tekstin, sellaisena kuin komissio on sen hyväksynyt, täytäntöönpanoa. Välitoimihakemuksen tietyistä kohdista saa kuitenkin myös sen käsityksen, että kantajat tällä samalla vaatimuksella vaativat itse asiassa, että välitoimista päättävä tuomari estää komissiota ja/tai sääntelykomiteaa käyttämästä lainsäädäntövaltaansa direktiivin 67/548 mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen 29. kerran. Asia on näin erityisesti niiden kohtien osalta, joissa kantajat toteavat haluavansa estää komission sääntelykomitealle tekemän ehdotuksen hyväksymisen.

53     Ilman että on tarpeen lausua siitä, onko kolmas vaatimus jätettävä tutkimatta jo pelkästään sen vuoksi, että se on epäselvä, on ilmeistä, että tämä vaatimus on joka tapauksessa hylättävä.

54     Ensinnäkin, mikäli kolmatta vaatimusta on tulkittava siten, että sillä vaaditaan, että komissiota ja/tai sääntelykomiteaa estetään käyttämästä niille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa nPB:n ottamiseksi mukaan direktiivin 67/548 mukauttamiseen tekniikan kehitykseen 29. kerran, kolmatta vaatimusta olisi tutkittava yhdessä neljännen vaatimuksen kanssa, jolla välitoimista päättävää tuomaria vaaditaan määräämään ”kaikista muista – – asianmukaisi[sta] – – välitoimista, jotta nPB:n uudelleenluokitus ryhmiin R 11 ja R 60 estetään”.

55     Tältä osin on todettava, ilman että on tarpeen tutkia, voidaanko nämä kaksi vaatimusta ottaa tutkittaviksi, ja erityisesti sitä, onko yhteisön eri elinten välisen toimivallan jakamista koskevien periaatteiden vastaista määrätä sellaisista välitoimista, joilla estetään, vaikka vain väliaikaisesti, komissiota ja sääntelykomiteaa käyttämästä niille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa (ks. vastaavasti asia T‑52/96 R, Sogecable v. komissio, määräys 12.7.1996, Kok. 1996, s. II‑797, 39–41 kohta ja asia T‑216/01 R, Reisebank v. komissio, määräys 5.12.2001, Kok. 2001, s. II‑3481, 52 kohta), että nämä vaatimukset ovat vastedes vailla kohdetta, sillä komissio on 29.4.2004 hyväksynyt direktiivin 2004/73.

56     Toiseksi, mikäli kolmatta vaatimusta tulisi tulkita siten, että sillä vaaditaan lykkäämään nPB:n mukaan ottamista mukautettaessa direktiiviä 67/548 tekniikan kehitykseen 29. kerran, sitä olisi arvioitava yhdessä viidennen vaatimuksen kanssa, jolla vaaditaan lykkäämään täytäntöönpanoa, joka koskee nPB:n sisällyttämistä direktiiviin 2004/73. Tältä osin on kuitenkin todettava, että näillä molemmilla vaatimuksilla vaaditaan lykkäämään sellaisen toimen täytäntöönpanoa, jota kantajat eivät ole riitauttaneet pääasian kanteessaan, mikä on vastoin sitä, mitä työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään.

57     Kolmas, neljäs ja viides vaatimus on näin ollen hylättävä.

58     Tämän seurauksena on hylättävä myös kuudes vaatimus, jolla välitoimista päättävää tuomaria vaaditaan määräämään, että komission on ilmoitettava välittömästi jäsenvaltioille, että kyseisen sisällyttämisen täytäntöönpanoa on lykätty, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu.

59     Lopuksi on todettava seitsemännestä vaatimuksesta, jolla välitoimista päättävää tuomaria vaaditaan ”määräämään kaikista muista kantajien väliaikaisen oikeussuojan turvaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä”, että kantajat eivät ole toimittaneet selvityksiä, jotka valaisisivat riittävästi niiden hakemuksen tätä osaa, joka on epämääräinen ja epätarkka. Tällainen vaatimus ei sen kohdetta koskevien tarkempien tietojen puuttuessa täytä niitä edellytyksiä, joista määrätään työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, johon viitataan työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdassa, eikä sitä näin ollen voida ottaa tutkittavaksi (ks. vastaavasti asia T‑228/95 R, Lehrfreund v. neuvosto ja komissio, määräys 12.2.1996, Kok. 1996, s. II‑111, 58 kohta).

60     Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajien esittämät vaatimukset on näin ollen joka tapauksessa hylättävä. Välitoimihakemus on tämän vuoksi hylättävä kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)      Välitoimihakemus hylätään.

2)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 2 päivänä heinäkuuta 2004.

H. Jung

 

      B. Vesterdorf

kirjaaja

 

      presidentti


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.