UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
21 päivänä syyskuuta 2011 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Asiakirjat, jotka liittyvät sopimukseen LIEN 97-2011 – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Tutkiminen uudelleen oikeudenkäynnin aikana – Erillisen kanteen nostaminen – Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen
Asiassa T‑141/05 RENV,
Internationaler Hilfsfonds eV, kotipaikka Rosbach (Saksa), edustajanaan asianajaja H. Kaltenecker,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Costa de Oliveira ja T. Scharf,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan komission 14.2.2005 tekemän päätöksen, jolla Internationaler Hilfsfonds eV:ltä evättiin oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin, jotka koskivat sopimusta LIEN 97-2011,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari) ja M. van der Woude,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat
1 Kantaja Internationaler Hilfsfonds eV on Saksan oikeuden mukaan perustettu kansalaisjärjestö, joka toimii humanitäärisen avun alalla. Se allekirjoitti 28.4.1998 Euroopan yhteisöjen komission kanssa sopimuksen LIEN 97-2011 (jäljempänä sopimus) Kazakstanissa järjestämiensä lääketieteellisten avustusohjelmien yhteisrahoitusta varten.
2 Komissio irtisanoi sopimuksen yksipuolisesti 1.10.1999 ja ilmoitti irtisanomisen jälkeen 6.8.2001 kantajalle tekemästään päätöksestä periä takaisin eräs sopimusta täytettäessä kantajalle maksettu summa.
3 Kantaja esitti 9.3.2002 komissiolle hakemuksen saada tutustua sopimusta koskeviin asiakirjoihin. Kun tähän hakemukseen oli osittain suostuttu, kantaja pyysi 11.7.2002 päivätyssä komission puheenjohtajalle osoittamassaan kirjeessä oikeutta saada tutustua kaikkiin sopimusta koskeviin asiakirjoihin. Kun vastaus kantajan pyyntöön jäi epätyydyttäväksi, kantaja teki Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun siitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta sille tutustuttavaksi kaikkia sopimusta koskevia asiakirjoja; kantelu kirjattiin asianumerolla 1874/2003/GG.
4 Oikeusasiamiehen komissiolle 15.7.2004 lähettämän suositusluonnoksen sekä komission oikeusasiamiehelle 12. ja 21.10.2004 lähettämän yksityiskohtaisen lausunnon nojalla oikeusasiamies teki 14.12.2004 lopullisen päätöksen, johon sisältyvässä kriittisessä huomautuksessaan hän totesi, että se, että komissio ei ollut esittänyt päteviä syitä siihen, miksi se kieltäytyi useiden sopimusta koskevien asiakirjojen antamisesta kantajan tutustuttavaksi, on hallinnollinen epäkohta.
5 Kantaja lähetti komission puheenjohtajalle 22.12.2004 päivätyn hakemuksen, jossa se oikeusasiamiehen 14.12.2004 tekemään lopulliseen päätökseen sisältyviin päätelmiin tukeutuen pyysi saada tutustua kaikkiin sopimusta koskeviin asiakirjoihin. Komissio vastasi hakemukseen 14.2.2005 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja päätti tältä osin olla toimittamatta kantajalle muita asiakirjoja kuin ne asiakirjat, jotka oli siihen mennessä annettu kantajan tutustuttavaksi.
Oikeudenkäyntimenettelyt ja asianosaisten vaatimukset
Oikeudenkäyntimenettely ensimmäisessä oikeusasteessa
6 Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.4.2005 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen. Kanne on kirjattu asianumerolla T-141/05. Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan perusteella oikeudenkäyntiväitteen, jonka johdosta tuomioistuin jätti asiassa T-141/05, Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio, 5.6.2008 antamallaan tuomiolla (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kantajan kanteen tutkimatta.
Valitus Euroopan unionin tuomioistuimeen
7 Kantaja teki Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaisesti valituksen unionin tuomioistuimeen, joka kumosi 26.1.2010 asiassa C-362/08 P, Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio, antamallaan tuomiolla (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) edellä 6 kohdassa mainitun, asiassa Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio 5.6.2008 annetun tuomion, hylkäsi komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä lausuisi kantajan vaatimuksista saada riidanalainen päätös kumotuksi.
Oikeudenkäyntimenettely unionin yleiseen tuomioistuimeen palautetussa asiassa
8 Kun asia oli palautettu unionin yleiseen tuomioistuimeen, se annettiin alkuvaiheessa entisen toisen jaoston ratkaistavaksi. Tämän jälkeen unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen koostumusta muutettiin, ja asia annettiin neljännen jaoston ratkaistavaksi.
9 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo ilmoitti tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan 2 kohdan mukaisesti osapuolille 23.3.2010 päivätyllä kirjeellä, että kirjallista käsittelyä jatkettaisiin siitä, mihin oli päästy, kun unionin tuomioistuin palautti asian, ja kehotti tältä osin komissiota jättämään vastineen.
10 Komissio jätti 5.5.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon oikeudenkäyntiin liittyvän asiakirjan, joka entisen toisen jaoston puheenjohtajan päätöksellä liitettiin asiakirja-aineistoon vaatimuksena, joka koski lausunnon antamisen raukeamista ja sisälsi vaatimuksen prosessinjohtotoimesta.
11 Kantaja jätti 22.6.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon huomautuksia vaatimuksesta, joka koski lausunnon antamisen raukeamista.
12 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2010 jättämällään, 19.7.2010 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan määräysten mukaisesti uusia kanneperusteita, joiden tarkoituksena oli lisätä kantajan nyt käsiteltävän kanteen perusteluihin perusteluja, jotka kantajan mukaan olivat samankaltaisia kuin perustelut, jotka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi asiassa T-111/07, Agrofert Holding vastaan komissio, 7.7.2010 antamassaan tuomiossa (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
13 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen, koska se on jäänyt vaille kohdetta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää lausunnon antamisen raukeamista koskevan vaatimuksen, joka koskee sitä, että kanne on jäänyt vaille kohdetta
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio kieltäytyi antamasta kaikkia sopimukseen liittyviä asiakirjoja kantajan tutustuttavaksi
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
15 Vaatimuksessa, joka koskee lausunnon antamisen raukeamista, komissio muistuttaa, että kantaja esitti 28. ja 31.8.2009 päivätyillä kirjeillään uuden hakemuksen saada tutustua kaikkiin sopimusta koskeviin asiakirjoihin. Komissio toteaa, että se vastasi kyseiseen hakemukseen 9.10.2009 päivätyllä kirjeellään, jossa se ilmoitti päättäneensä antaa kantajan tutustuttavaksi entistä suuremman osan, mutta ei kaikkia, edellä mainituista asiakirjoista. Komissio lisää, että kantaja pyysi 15.10.2009 päivätyllä kirjeellään komissiota tarkistamaan 9.10.2009 päivättyä vastaustaan. Komissio täsmentää ilmoittaneensa kantajalle ensin 1.12.2009 päivätyllä kirjeellä, että se ei valitettavasti tuolloin pystynyt antamaan pyyntöön lopullista vastausta. Komissio esittää kuitenkin, että tutkittuaan uudelleen yksityiskohtaisesti kaikki ne sopimukseen liittyvät asiakirjat, joita ei siihen asti ollut annettu kantajan tutustuttavaksi, se teki sittemmin 29.4.2010 päivätyllä kirjeellään päätöksen, jolla se antoi vielä useampia, mutta ei kaikkia, edellä mainittuja asiakirjoja kantajan tutustuttavaksi (jäljempänä 29.4.2010 tehty päätös). Lopuksi komissio huomauttaa, että kantaja on nostanut kanteen, jolla vaaditaan komission 9.10. ja 1.12.2009 tekemien päätösten kumoamista ja joka on kirjattu unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa asianumerolla T-36/10.
16 Komissio katsoo näin ollen, että 29.4.2010 tehdyn päätöksen johdosta kantajalla ei enää ole oikeussuojan tarvetta nyt käsiteltävän kanteen kohteena olevassa asiassa. Komissio toteaa nimittäin, että se, että unionin yleinen tuomioistuin päättäisi kumota riidanalaisen päätöksen, ei muuttaisi mitenkään kantajan tilannetta, koska komissio olisi tällöin velvollinen tutkimaan uudelleen kantajan hakemuksen saada sopimusta koskevat asiakirjat tutustuttavakseen. Komissio kuitenkin teki juuri näin tutkiessaan uuden samansisältöisen hakemuksen, joka sisältyi 28. ja 31.8.2009 päivättyihin kirjeisiin ja jonka tutkimus päättyi komission 29.4.2010 tekemään päätökseen. Tässä tilanteessa kantaja ei saisi mitään lisäetua siitä, että unionin yleinen tuomioistuin tekisi aineellisen ratkaisun nyt käsiteltävässä asiassa.
17 Komissio sanoo kuitenkin olevansa tietoinen siitä, että nyt käsiteltävän kanteen hylkääminen sillä perusteella, että se on jäänyt vaille kohdetta, voisi saada kantajan nostamaan kanteen 29.4.2010 tehtyä päätöstä vastaan. Komissio ehdottaakin prosessiekonomisista syistä, että unionin yleinen tuomioistuin antaisi kantajalle tilaisuuden selittää, mitä päätelmiä se 29.4.2010 tehdyn päätöksen perusteella tekee nyt vireillä olevan menettelyn jatkamisesta, tai jopa mukauttaa nyt käsiteltävässä kanteessa esittämiään vaatimuksia ja kanneperusteita edellä mainitun päätöksen ottamiseksi huomioon uutena seikkana.
18 Kantaja esittää huomautuksissaan vaatimuksesta, joka koskee lausunnon antamisen raukeamista, ensinnäkin, että sillä on edelleen oikeussuojan tarve nyt vireillä olevassa menettelyssä etenkin sen vuoksi, että se säilyttäisi oikeutensa tehokkaaseen oikeussuojaan. Tältä osin kantaja muistuttaa, että vaikka käsiteltävänä oleva kanne nostettiin vuonna 2005, komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen vuoksi ja sen ratkaisun vuoksi, jolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin virheellisesti jätti edellä mainitun kanteen tutkimatta (ks. edellä 6 kohta), kantaja ei edelleenkään voi saada tietoonsa sen päätöksen yksityiskohtia, jolla komissio yksipuolisesti ja äkillisesti purki sopimuksen. Kantaja lisää, että sen jälkeen kun sopimus vuonna 1999 purettiin, komissio on estänyt kantajaa tutustumasta kaikkiin sopimukseen liittyviin merkityksellisiin asiakirjoihin ja siten ymmärtämästä edellä mainitun purkamisen perusteita. Kantajan mukaan tilanne estää kantajaa esittämästä kaikkia puolustukseen tarvitsemiaan asiakirjoja belgialaisessa kansallisessa tuomioistuimessa, jossa komissio on nostanut kanteen saadakseen perityksi takaisin tietyn summan, jonka se alun perin maksoi kantajalle sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Lisäksi kantajan mukaan edellä 7 kohdassa mainitun, asiassa Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio 26.1.2010 annetun tuomion perusteella kantajan oikeussuojan tarve säilyy, sillä unionin tuomioistuin kehotti kyseisessä tuomiossa unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan pääasian eikä toteamaan, että lausunnon antaminen asiassa ei ole tarpeen.
19 Toiseksi kantaja ilmoittaa, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen määräysten sekä oikeuskäytännön perusteella kantajan nyt käsiteltävässä kanteessa esittämiä vaatimuksia ja kanneperusteita ei voida mukauttaa, sillä uusi toimi, johon komissio vetoaa, ei ole kolmannen osapuolen vaan vastaajan itsensä antama. Kantaja ilmoittaa näin ollen unionin yleiselle tuomioistuimelle päättäneensä nostaa kanteen, jolla vaaditaan 29.4.2010 tehdyn päätöksen kumoamista.
20 Kolmanneksi kantaja pyytää unionin yleistä tuomioistuinta yhdistämään nyt käsiteltävän asian asiaan T-36/10 (ks. edellä 15 kohta), jotta näiden kahden kanteen tueksi esitetyt kanneperusteet tutkittaisiin yhdessä. Lisäksi kantaja pyytää unionin yleistä tuomioistuinta lykkäämään työjärjestyksensä 77 artiklan d alakohdan mukaisesti viran puolesta näiden kahden vireillä olevan asian käsittelyä siihen saakka, kunnes kumoamiskanne, jonka kantaja on päättänyt nostaa 29.4.2010 tehtyä päätöstä vastaan (ks. edellä 19 kohta), on ratkaistu.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
21 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvän seikan käsittelemättä itse pääasiaa. Kun esillä olevassa asiassa otetaan huomioon komission 5.5.2010 esittämä vaatimus, joka koskee lausunnon antamisen raukeamista, sekä kantajan 22.6.2010 tästä vaatimuksesta esittämät huomautukset ja koska unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineistosta riittävästi tietoja, oikeudenkäyntiväitteestä voidaan työjärjestyksen 114 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla lausua ilman suullista käsittelyä.
22 Ensinnäkin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kanteen on aina perustuttava kantajan oikeussuojan tarpeeseen (asia 13/86, von Bonkewitz-Lindner v. parlamentti, määräys 18.3.1987, Kok., s. 1417, 6 kohta ja asia 134/87, Vlachou v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 24.9.1987, Kok., s. 3633, 8 kohta). Oikeussuojan tarpeen olemassaolo kuuluu ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tutkia (asia 108/86, D. M. v. neuvosto ja TSK, määräys 7.10.1987, Kok., s. 3933, 10 kohta; asia T-45/91, Mc Avoy v. parlamentti, tuomio 18.2.1993, Kok., s. II-83, 22 kohta ja asia T-261/97, Orthmann v. komissio, tuomio 20.9.2000, Kok. H., s. I-A-181 ja II-829, 31 kohta).
23 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että edellä 22 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa sen perusteella, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ei voida poiketa periaatteesta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi lausua vaatimuksesta, joka koskee lausunnon antamisen raukeamista, kun vaatimuksessa on kyse ehdottomasta prosessinedellytyksestä, kuten oikeussuojan tarpeesta. On siis syytä hylätä kantajan perustelu, joka perustuu siihen, että edellä 7 kohdassa mainitun, asiassa Internationaler Hilfsfonds vastaan komissio 26.1.2010 annetun tuomion osalta unionin tuomioistuin olisi kehottanut unionin yleistä tuomioistuinta ratkaisemaan pääasian eikä toteamaan, että lausunnon antaminen asiassa ei ole tarpeen.
24 Toiseksi on muistettava, että ellei kyse ole oikeussuojan tarpeen lakkaamista koskevasta eri kysymyksestä, oikeuskäytännön perusteella kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioidaan kanteen nostamishetkellä (ks. asia T‑131/99, Shaw ja Falla v. komissio, tuomio 21.3.2002, Kok., s. II‑2023, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hyvän lainkäytön vuoksi tämän toteamuksen, joka liittyy ajankohtaan, jona kanteen tutkittavaksi ottamista arvioidaan, ei tulisi kuitenkaan estää unionin yleistä tuomioistuinta katsomasta, että lausunnon antaminen kanteesta raukeaa silloin, kun kantaja, jolla aluksi oli oikeussuojan tarve, on menettänyt kokonaan henkilökohtaisen intressin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kyseisen kanteen nostamisen jälkeen tapahtuneen seikan vuoksi. Jotta kantaja nimittäin voisi ajaa kannetta, jolla pyritään päätöksen kumoamiseen, hänellä täytyy olla henkilökohtainen intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi (ks. asia T-28/02, First Data ym. v. komissio, määräys 17.10.2005, Kok., s. II-4119, 36 ja 37 kohta ja asia T-301/01, Alitalia v. komissio, tuomio 9.7.2008, Kok., s. II-1753, 37 kohta). Muussa tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen pääasian osalta antama ratkaisu ei voi tuottaa kantajalle hyötyä (ks. asia C-362/05 P, Wunenburger v. komissio, tuomio 7.6.2007, Kok., s. I-4333, 43 kohta ja yhdistetyt asiat T-355/04 ja T-446/04, Co-Frutta v. komissio, tuomio 19.1.2010, Kok., s. II-1, 44 kohta).
25 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artiklan 7 kohdan nojalla tämän artiklan 1–3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia voidaan soveltaa vain niin kauan kuin suojelu on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua, ja kyseisen 7 kohdan säännöksistä ilmenee lisäksi, että sama henkilö voi tehdä uuden hakemuksen saada tutustua asiakirjoihin, joita on aikaisemmin kieltäydytty antamasta hänen tutustuttavakseen. Tällainen hakemus velvoittaa asianomaisen toimielimen tutkimaan, onko aikaisempi kieltäytyminen edelleen perusteltu, kun otetaan huomioon oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen muuttuminen sillä välin (ks. edellä 7 kohdassa mainittu asia Internationaler Hilfsfonds v. komissio, tuomio 26.1.2010, 56 ja 57 kohta). Tässä tilanteessa kyseinen toimielin ei voi tyytyä vetoamaan uusien hakemusten esittäjää vastaan siihen, että asiakirjojen tutustuttavaksi antamisesta oli aikaisemmilla kerroilla kieltäydytty (ks. edellä 7 kohdassa mainittu asia Internationaler Hilfsfonds v. komissio, tuomio 26.1.2010, 59 kohta).
26 Nyt käsiteltävässä asiassa osapuolet eivät kiistä sitä, että esillä olevan kanteen nostamishetkellä riidanalainen päätös oli kantajalle kielteinen, sillä se sisälsi kieltäytymisen sopimusta koskevien asiakirjojen antamisesta kantajan tutustuttavaksi. Kantajalla oli siis kyseisenä ajankohtana henkilökohtainen intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi, jotta komissio tutkisi uudelleen kantajan hakemuksen saada tutustua asiakirjoihin.
27 On kuitenkin selvää, että kantaja teki 28. ja 31.8.2009 päivätyillä kirjeillään eli sen jälkeen, kun käsiteltävänä oleva kanne oli nostettu, uuden hakemuksen saada tutustua niihin sopimusta koskeviin asiakirjoihin, joita oli edelleen kieltäydytty antamasta sen tutustuttavaksi. Edellä 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tämä uusi hakemus edellytti kyseisten asiakirjojen uutta tutkimista. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että vastauksena tähän uuteen hakemukseen sekä kantajan 15.10.2009 päivättyyn kirjeeseen komissio antoi 9.10.2009 ja 29.4.2010 tekemillään päätöksillä kantajan tutustuttavaksi yhä suuremman osan, mutta ei kaikkia, edellä mainituista asiakirjoista. Erityisesti on huomattava, että edellä 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti 29.4.2010 tehty päätös on tehty uuden hakemuksen tutkimisen jälkeen, jonka yhteydessä komissio katsoi, että aikaisemmalle kieltäytymiselle tiettyjen kyseisten asiakirjojen antamisesta kantajan tutustuttavaksi ei enää ollut perusteita ja että toisaalta muiden asiakirjojen osalta perusteita kieltäytymiselle oli edelleen.
28 Näin ollen on todettava, että vaikka komissio ei 29.4.2010 tekemässään päätöksessä nimenomaisesti päättänyt kumota riidanalaista päätöstä, 29.4.2010 tehty päätös tehtiin sen jälkeen, kun kantaja oli tehnyt uuden hakemuksen saada tutustua toimittamatta jätettyihin asiakirjoihin ja kun tämä hakemus oli saanut komission ajantasaistamaan perusteet, joilla se oli perustellut aikaisemman kieltäytymisensä kyseisten asiakirjojen antamisesta tutustuttavaksi, ja jopa luopumaan joistakin kyseisistä perusteista, joten 29.4.2010 tehty päätös korvasi riidanalaisen päätöksen kantajaa koskevilta oikeusvaikutuksiltaan (ks. vastaavasti asia T-47/05, Angé Serrano ym. v. parlamentti, tuomio 18.9.2008, 88 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
29 Tässä tilanteessa on ensinnäkin huomattava, että jos unionin yleinen tuomioistuin päättää kumota riidanalaisen päätöksen, komission velvollisuutena olisi SEUT 266 artiklan säännösten nojalla tutkia uudelleen kantajan hakemus saada kaikki sopimusta koskevat asiakirjat tutustuttavakseen, kuten se itsekin myöntää (ks. edellä 16 kohta). On kuitenkin todettava, että tällaisen uuden tutkimuksen päätteeksi komissio voisi tehdä ainoastaan joko samanlaisen päätöksen kuin 29.4.2010 tehty päätös tai, mikäli oikeudelliset seikat tai tosiseikat ovat muuttuneet tämän päätöksen tekemisen jälkeen, päätöksen, joka olisi kantajalle edullisempi.
30 On myös huomattava, että kantajan huomautuksista, jotka koskevat vaatimusta lausunnon antamisen raukeamisesta, ilmenee, että komission 29.4.2010 tekemän päätöksen jälkeen kantaja ei katsonut voivansa mukauttaa nyt käsiteltävässä asiassa esittämiään vaatimuksia ja kanneperusteita kyseisen päätöksen huomioon ottamiseksi. Kantaja on sitä vastoin jättänyt 9.7.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen, joka on kirjattu asianumerolla T-300/10 ja jolla vaaditaan 29.4.2010 tehdyn päätöksen kumoamista, kuten kantaja on edellä mainituissa huomautuksissaan tuomioistuimelle ilmoittanut.
31 Edellä 29 ja 30 kohdassa esitettyjen näkökohtien perusteella on siis todettava, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin päättäisikin kumota riidanalaisen päätöksen, kumoaminen ei tuottaisi kantajalle mitään lisähyötyä sen hyödyn lisäksi, jonka kantaja voi saada 29.4.2010 tehdyn päätöksen mahdollisesta kumoamisesta asiassa T-300/10.
32 Lisäksi – toisin kuin kantaja pääosin väittää – tällainen toteamus ei voi loukata kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
33 Euroopan unionin perusoikeuskirjan, joka julistettiin Nizzassa 7.12.2000 (EYVL C 364, s. 1) ja jolla on Lissabonin sopimuksen voimaantulosta 1.12.2009 alkaen ollut SEUT 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perustamissopimuksilla, 47 artiklan määräysten nojalla jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa, jotta hän voi saada kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaisen ja julkisen oikeudenkäynnin.
34 Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin huomattava yhtäältä, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan säännösten nojalla uusien kanneperusteiden esittäminen asian käsittelyn kuluessa on sallittua silloin, kun kanneperusteet perustuvat kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, ja toisaalta, että oikeuskäytännöstä ei käy ilmi, että kantajan oikeus mukauttaa vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan, jotka se on esittänyt kanteessa sellaista päätöstä vastaan, joka sittemmin korvataan uudella päätöksellä, edellyttäisi uuden toimen tai tosiseikan johtuvan kolmannesta osapuolesta. Oikeuskäytännöstä, johon komissio on viitannut vaatimuksessaan lausunnon antamisen raukeamisesta, ilmenee näet selvästi, että kun päätös asian käsittelyn aikana korvataan toisella samaa asiaa koskevalla päätöksellä, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka perusteella kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Mukauttamisen avulla kantaja voi säilyttää oikeussuojan tarpeensa kanteessa, jonka se on nostanut ennen uuden seikan ilmenemistä. Se, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista, olisi näet hyvän lainkäytön ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseinen toimielin voisi unionin tuomioistuimissa päätöksestä nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista päätöstä tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen päätökseen, jotta toinen asianosainen ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää päätöstä tai esittää tästä uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982, Kok., s. 749, 8 kohta; asia 103/85, Stahlwerke Peine-Salzgitter v. komissio, tuomio 14.7.1988, Kok., s. 4131, 11 ja 12 kohta ja yhdistetyt asiat T-46/98 ja T-151/98, CCRE v. komissio, tuomio 3.2.2000, Kok., s. II‑167, 33 kohta).
35 On siis todettava, että toisin kuin kantaja antaa ymmärtää, kantajalla oli sen jälkeen, kun päätös tehtiin 29.4.2010 tehdyn päätöksen jälkeen, oikeus joko saattaa nyt käsiteltävässä kanteessa esittämänsä vaatimukset ja kanneperusteet ajan tasalle ottaakseen huomioon kyseisen päätöksen, joka korvasi riidanalaisen päätöksen, kuten edellä 28 kohdassa on päätelty, taikka nostaa kanne tätä päätöstä vastaan.
36 Kuten edellä 30 kohdassa on todettu, kantaja on nostanut kanteen 29.4.2010 tehtyä päätöstä vastaan ja on näin ollen tosiasiallisesti käyttänyt SEUT 263 artiklaan perustuvaa oikeuttaan riitauttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuus unionin tuomioistuimessa. Kantaja voi siis saada asiassaan eli siinä, että komission kieltäytyminen kaikkien sopimusta koskevien asiakirjojen antamisesta kantajan tutustuttavaksi on kantajan mukaan laiton, oikeudenmukaisen ja julkisen oikeudenkäynnin unionin tuomioistuimessa kohtuullisessa ajassa tämän uuden kanteen jättämispäivästä lukien.
37 Vaikka toiseksi kantaja ei olekaan tältä osin esittänyt väitteitä huomautuksissaan vaatimuksesta, joka koskee lausunnon antamisen raukeamista, on huomattava, että nyt käsiteltävän kanteen tutkimista ei voida perustella sen enempää tavoitteella välttää moititun laittomuuden toistuminen kuin tavoitteella helpottaa mahdollista vahingonkorvauskannettakaan, sillä nämä tavoitteet voidaan saavuttaa tutkimalla 29.4.2010 tehdystä päätöksestä nostettu kanne (ks. analogisesti asiat T-494/08–T-500/08 ja T-509/08, Ryanair v. komissio, tuomio 10.12.2010, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
38 Kaikkien edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on siis todettava hyvän lainkäytön ja prosessiekonomian vaatimusten mukaisesti, että nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen kantaja on 29.4.2010 tehdyn päätöksen ja tätä päätöstä vastaan nostamansa kumoamiskanteen (ks. edellä 30 kohta) johdosta menettänyt kaikki henkilökohtaiset intressinsä riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Käsiteltävänä oleva kanne on siis jäänyt vaille kohdetta siltä osin kuin se kohdistuu riidanalaiseen päätökseen.
39 Näin ollen ei ole syytä toteuttaa prosessinjohtotoimea sen selvittämiseksi, haluaako kantaja saattaa nyt käsiteltävässä asiassa esittämänsä vaatimukset ja kanneperusteet ajan tasalle, eikä myöskään lykätä oikeudenkäyntiä nyt käsiteltävässä asiassa ja asiassa T-36/10 tutkia, onko nämä kaksi asiaa syytä yhdistää, eikä arvioida kantajan 20.7.2010 päivätyssä kirjeessään esittämän uuden kanneperusteen tutkittavaksi ottamista (ks. edellä 12 kohta), vaan on katsottava, että lausunnon antaminen nyt käsiteltävässä asiassa raukeaa.
Oikeudenkäyntikulut
40 On muistettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.
41 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että kantaja päätti käyttää oikeuttaan esittää uusi hakemus saadakseen tutustuttavakseen ne sopimusta koskevat asiakirjat, joita oli aiemmin kieltäydytty antamasta sen tutustuttavaksi, ja että komissio ottaen huomioon velvoitteensa tutkia, oliko aiempi kieltäytyminen asiakirjojen antamisesta tutustuttavaksi edelleen perusteltu, kun otetaan huomioon oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen muuttuminen sillä välin (ks. edellä 25 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö), teki 29.4.2010 päätöksen, joka korvasi riidanalaisen päätöksen, kuten edellä 28 kohdassa todettiin.
42 Lisäksi – kuten edellä 30 kohdassa on todettu – kantaja katsoi edellä 34 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä huolimatta virheellisesti, ettei se voinut mukauttaa käsiteltävänä olevassa asiassa esittämiään vaatimuksia ja kanneperusteita 29.4.2010 tehdyn päätöksen huomioon ottamiseksi, minkä avulla se olisi voinut säilyttää oikeussuojan tarpeensa käsiteltävänä olevassa asiassa. Kantaja on lisäksi päättänyt nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kanteen viimeksi mainittua päätöstä vastaan, minkä vuoksi kantajan oikeussuojan tarve nyt käsiteltävässä asiassa on lakannut, kuten edellä 38 ja 39 kohdassa on todettu.
43 Tässä tilanteessa kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Lausunnon antaminen Internationaler Hilfsfonds eV:n vaatimuksista kumota Euroopan komission 14.2.2005 tekemä päätös, jolla hylättiin sen hakemus saada sopimusta LIEN 97-2011 koskevat asiakirjat tutustuttavakseen, raukeaa.
2) Internationaler Hilfsfonds vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä syyskuuta 2011.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |