UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)
22 päivänä tammikuuta 2015 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Kanteen nostamisen määräaika – Alkamisajankohta – Valituslautakunnan päätöksen tiedoksi antaminen faksitse – Faksin vastaanottaminen – Liian myöhään nostettu kanne – Ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen puuttuminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Asiassa T‑488/13,
GEA Group AG, kotipaikka Düsseldorf (Saksa), edustajanaan asianajaja J. Schneiders,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään aluksi A. Pohlmann, sittemmin S. Hanne,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta SMHV:n neljännen valituslautakunnan 21.3.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 935/2012-4), joka koskee hakemusta sanamerkin engineering for a better world rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni (esittelevä tuomari) ja L. Madise,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 2.9.2013 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.12.2013 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.3.2014 jätetyn kantajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2014 jätetyn vastaajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.9.2013 toimitetun kantajan kirjeen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Kantaja, GEA Group AG, esitti 6.9.2011 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla hakemuksen sanamerkin engineering for a better world rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 6, 7, 9, 11, 35, 37, 39, 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten.
2 SMHV:n tutkija hylkäsi 20.3.2012 tekemällään päätöksellä rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan perusteella.
3 Kantaja teki 15.5.2012 SMHV:ssa valituksen asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
4 SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi valituksen 21.3.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös).
5 Riidanalainen päätös annettiin 25.3.2013 kantajalle tiedoksi faksitse.
6 Koska kantajalla ei ollut tietoa tästä faksista, se toimitti SMHV:lle 13.6.2013 valituslautakunnassa käytävässä valitusmenettelyssä laajentavan kirjelmän.
7 SMHV:n kirjaamo ilmoitti kantajalle 11.7.2013, että neljäs valituslautakunta oli ratkaissut valituksen ja antanut riidanalaisen päätöksen sille tiedoksi faksitse 25.3.2013. Lisäksi kantajalle annettiin uudelleen tiedoksi riidanalainen päätös sekä 25.3.2013 lähetetystä faksista lähetysraportti, jossa oli mainita ”ok”.
Asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
10 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan mukaan on niin, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
11 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo asiakirja-aineiston selvittävän käsiteltävänä olevaa asiaa riittävästi ja päättää työjärjestyksensä 111 artiklan nojalla ratkaista asian jatkamatta asian käsittelyä.
12 SMHV väittää, että kantaja ei ole noudattanut määräaikaa, jonka kuluessa asiassa voidaan nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska kannekirjelmä on toimitettu lähes kolme kuukautta kyseisen määräajan päättymisen jälkeen.
13 Asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 5 kohdan mukaan kanne on nostettava unionin yleisessä tuomioistuimessa kahden kuukauden kuluessa valituslautakunnan päätöksen tiedoksi antamisesta.
14 Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 61 säännön 2 kohdan mukaan SMHV:n suorittama tiedoksi antaminen voidaan tehdä lähettämällä faksitse. Lähettäminen faksitse voi koskea kaikkia SMHV:n päätöksiä (tuomio 19.4.2005, Success-Marketing v. SMHV – Chipita (PAN & CO), T‑380/02 ja T‑128/03, Kok., EU:T:2005:133, 58 kohta) ja siten myös valituslautakuntien päätöksiä.
15 Asetuksen N:o 2868/95 65 säännön, jonka otsikko on ”Tiedoksi antaminen telekopioitse tai muulla teknisellä välineellä”, 1 kohdassa täsmennetään, että ”tiedoksiantoa pidetään annettuna päivänä, jona vastaanottajan faksilaite on vastaanottanut tiedonannon”. Asetuksen N:o 2868/95 70 säännön, jonka otsikko on ”Määräaikojen laskeminen”, 2 kohdassa säädetään lisäksi, että ”jos kyseessä on tiedoksi antaminen, määräaika lasketaan alkavaksi tiedoksi annetun asiakirjan vastaanottamisesta, jollei toisin säädetä”.
16 Koska nyt käsiteltävässä asiassa missään säännöksessä ei säädetä toisin tästä säännöstä, faksin vastaanottamispäivä muodostaa siten alkamisajan määräajalle, jonka kuluessa faksitse tiedoksi annetuista SMHV:n päätöksistä on nostettava kanne.
17 SMHV toteaa nyt käsiteltävässä asiassa antaneensa riidanalaisen päätöksen tiedoksi faksitse 25.3.2013. Kantaja on myöntänyt 30.8.2013 päivätyssä kirjeessään, että SMHV:n kirjaamo oli lähettänyt sille jäljennöksen riidanalaisen päätöksen tiedoksi antamista koskevan faksin lähetysraportista, jossa oli mainita ”ok”. Lisäksi kantaja on myöntänyt, että sen edustajan tietojenkäsittelyjärjestelmä oli rekisteröinyt ja tallentanut 25.3.2013 lähetetyn faksin. Sitä vastoin kantaja toteaa, että teknisen häiriön vuoksi sen edustaja ei ollut saanut ennen 11.7.2013 tietoa riidanalaisen faksin saapumisesta eikä näin ollen myöskään sen sisällöstä.
18 Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että kantajan edustaja ei olisi vastaanottanut 25.3.2013 faksia, jolla riidanalainen päätös annettiin tiedoksi, ja ettei kanteen nostamiselle varattu määräaika olisi alkanut kulua tuosta päivästä.
19 Oikeuskäytännössä näet erotellaan toisistaan yhtäältä toimen antaminen tiedoksi sen adressaatille, mitä edellytetään, jotta tiedoksianto olisi sääntöjenmukainen, ja toisaalta se, että kyseisestä toimesta on tosiasiassa otettu selkoa, mikä ei ole tarpeen, jotta tiedoksiannon voitaisiin katsoa olevan sääntöjenmukainen. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan adressaatille tehdyn tiedoksiannon sääntöjenmukaisuus ei millään tavoin riipu siitä, onko adressaatin sisäisten määräysten mukaan asiassa toimivaltainen henkilö tosiasiassa ottanut päätöksestä selon, vaan päätös katsotaan sääntöjenmukaisesti tiedoksi annetuksi, kun se on toimitettu adressaatilleen ja tällä on ollut tilaisuus ottaa siitä selko (tuomio 15.12.1994, Bayer v. komissio, C‑195/91 P, Kok., EU:C:1994:412, 20 kohta; ks. myös tuomio 15.9.1998, European Night Services ym. v. komissio, T‑374/94, T‑375/94, T‑384/94 ja T‑388/94, Kok., EU:T:1998:198, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tiedoksiannon sääntöjenmukaisuutta arvioitaessa huomioon otetaan näin ollen sen ulkoinen näkökulma eli sen toimittaminen sääntöjenmukaisesti adressaatille eikä sen sisäistä näkökulmaa, joka liittyy adressaattina olevan yksikön sisäiseen toimintaan (ks. vastaavasti em. tuomio European Night Services ym. v. komissio, EU:T:1998:198, 79 kohta).
20 Tästä seuraa, että määritettäessä tiedoksiannon vastaanottopäivää huomioon on otettava ainoastaan tiedoksiannon ulkoinen näkökulma eli se, että adressaattina oleva yksikkö on muodollisesti ja sääntöjenmukaisesti vastaanottanut toimen, riippumatta siitä, onko tämä yksikkö todella vastaanottanut toimen ja ottanut siitä selkoa. Tätä näkemystä ei muuta muuksi edellä mainitussa oikeuskäytännössä vahvistettu vaatimus, jonka mukaan tiedoksianto edellyttää, että adressaatilla on täytynyt olla tilaisuus ottaa tiedoksiannetusta toimesta selko. Kyseessä on tiedoksiantajan velvollisuus luoda edellytykset sille, että adressatilla on todella tilaisuus ottaa toimesta selko, eli keinoja koskeva velvollisuus (joka vastaa tiedoksiannon ulkoista näkökulmaa), eikä tämän velvollisuus puuttua kyseisen adressaatin sisäiseen toimintaan sen takaamiseksi, että toimesta otetaan selkoa, eli velvollisuus saavuttaa tietty tulos (joka vastaa tiedoksiannon sisäistä näkökulmaa) (ks. vastaavasti tuomio 26.11.1985, Cockerill-Sambre v. komissio, 42/85, Kok., EU:C:1985:471, 11 kohta).
21 Unionin yleinen tuomioistuin on siten katsonut, että se, että SMHV on toimittanut lähetysraportit, joiden sisältämät seikat antavat niille näyttöarvoa, riitti osoitukseksi siitä, että faksin vastaanottaja oli saanut faksin tiedoksi (ks. vastaavasti edellä 14 kohdassa mainittu tuomio PAN & CO, EU:T:2005:133, 67, 68, 80, 81 ja 85 kohta). Faksilaitteet on suunniteltu siten, että kaikista lähettämistä ja vastaanottamista koskevista ongelmista saadaan virheilmoitus, jossa ilmoitetaan lähettäjälle täsmällinen syy sille, miksi faksia ei ole vastaanotettu, siten kuin vastaanottajan faksilaite syyn ilmoittaa, ja että mikäli tällaisesta ongelmasta ei tule ilmoitusta, saadaan viesti, että lähetys on onnistunut. Jos siis virheilmoitusta ei tule ja jos saadaan lähetysraportti, jossa on mainita ”ok”, voidaan olettaa, että lähetetty faksi on saapunut sen vastaanottajalle. Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja on itse maininnut SMHV:n sille toimittamassa lähetysraportissa olevan maininnan ”ok” ja on todennut, että tästä seurasi, että riidanalaisen päätöksen tiedoksi antaminen oli tapahtunut asianmukaisesti. Se on lisäksi myöntänyt, että faksi, jolla riidanalainen päätös annettiin tiedoksi, oli rekisteröity sen edustajan tietojenkäsittelyjärjestelmään 25.3.2013.
22 Lisäksi on huomattava, että jos ainoastaan sillä, että riidanalaisesta faksista on otettu selkoa, voitaisiin osoittaa, että kantajan edustaja on vastaanottanut sen, SMHV:n olisi mahdotonta esittää näyttöä päätöksen tosiasiallisesta tiedoksi antamisesta ja päivästä, jona päätöksen adressaatti on saanut sen, vaikka kyseinen päätös olisi annettu asianmukaisesti tiedoksi sen adressaatille. SMHV:n valituslautakuntien päätöksiä koskevan kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohta riippuisi satunnaisista olosuhteista, joilla ei olisi mitään tekemistä sen huolellisuuden kanssa, jota SMHV on noudattanut antaessaan päätöksen tiedoksi, vaikka kanteen nostamisen määräajat on vahvistettu nimenomaan tarkoituksena taata oikeusvarmuus (ks. jäljempänä 26 kohdassa viitattu oikeuskäytäntö).
23 Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaista päätöstä koskevan kanteen nostamiselle asetettu kahden kuukauden määräaika, jota on pidennetty työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan nojalla 10 päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, alkoi kulua riidanalaisen faksin vastaanottamispäivää seuraavana päivänä eli 26.3.2013. Tämä määräaika päättyi siten 4.6.2013.
24 Nyt käsiteltävä kanne, joka on jätetty 2.9.2013, on siten nostettu liian myöhään.
25 On kuitenkin tutkittava, onko niin, kuten kantaja väittää, että sen faksilaitteen toimintahäiriö on ennalta arvaamaton seikka tai ylivoimainen este, jonka nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi olla soveltamatta preklusiivista määräaikaa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan, jota perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, perusteella.
26 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen nostamisen määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä eivätkä ole osapuolten tai tuomioistuimen määrättävissä (ks. tuomio 11.11.2010, Transportes Evaristo Molina v. komissio, C‑36/09 P, EU:C:2010:670, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.3.1995, COBRECAF ym. v. komissio, T‑514/93, Kok., EU:T:1995:49, 40 kohta). Menettelysääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää lainkäytössä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti prosessuaalisista määräajoista voidaan poiketa ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa (tuomio 22.9.2011, Bell & Ross v. SMHV, C‑426/10 P, Kok., EU:C:2011:612, 43 kohta).
27 Unionin tuomioistuin on katsonut, että ennalta arvaamattoman tapahtuman ja ylivoimaisen esteen käsitteet sisältävät objektiivisen osan, joka liittyy kantajan kannalta epätavallisiin ja kantajasta riippumattomiin seikkoihin, sekä subjektiivisen osan, joka koskee kantajan velvollisuutta suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä joutumatta kuitenkaan tekemään kohtuuttomia uhrauksia. Kantajan on erityisesti valvottava huolella menettelyn etenemistä ja muun muassa oltava huolellinen asetettujen määräaikojen noudattamisen osalta (edellä 19 kohdassa mainittu tuomio Bayer v. komissio, EU:C:1994:412, 32 kohta). Ylivoimaisen esteen käsitettä ei siten voida soveltaa tilanteessa, jossa huolellinen ja valistunut henkilö olisi objektiivisesti tarkasteltuna voinut välttää kanteen nostamista koskevan määräajan ylittymisen (tuomio 12.7.1984, Ferriera Valsabbia v. komissio, 209/83, Kok., EU:C:1984:274, 22 kohta ja määräys 18.1.2005, Zuazaga Meabe v. SMHV, C‑325/03 P, Kok., EU:C:2005:28, 25 kohta).
28 Näin ollen on selvitettävä, onko kantaja näyttänyt toteen sille kuuluvan velvoitteen mukaisesti (ks. määräys 12.12.2011, AO v. komissio, T‑365/11 P, Kok. H., EU:T:2011:727, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), että nyt käsiteltävässä asiassa on kyseessä ennalta arvaamaton seikka tai ylivoimainen este, joka on estänyt sitä noudattamasta kanteen nostamisen määräaikaa.
29 Tässä yhteydessä on todettava aluksi, että kantajan vastauskirjelmänsä liitteessä toimittama asiantuntijalausunto voidaan ottaa huomioon.
30 Oikeuskäytännöstä käy näet ilmi, että työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto vedota näyttöön liian myöhään ei koske oikeudenkäyntiväitteestä esitettyihin huomautuksiin sisältyvää näyttöä. Mahdollisuus tarjota uutta näyttöä oikeudenkäyntiväitteestä esitetyissä huomautuksissa on katsottava olevan erottamaton osa kantajan oikeutta vastata vastaajan oikeudenkäyntiväitteessään esittämiin väitteisiin, koska missään menettelyä koskevassa säännössä ei edellytetä, että kantajan olisi esitettävä kanteensa tutkittavaksi ottamista koskevaa näyttöä jo kannekirjelmässä (määräys 15.5.2013, Post Invest Europe v. komissio, T‑413/12, EU:T:2013:246, 21 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 12.12.2006, Asociación de Estaciones de Servicio de Madrid ja Federación Catalana de Estaciones de Servicio v. komissio, T‑95/03, Kok., EU:T:2006:385, 50 kohta). Mainittua oikeuskäytäntöä on sovellettava nyt tarkasteltavaan tapaukseen, jossa kantaja esittää kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen rajoitetun vastauskirjelmänsä liitteessä uutta näyttöä voidakseen vastata SMHV:n vastineeseen sisältyviin tutkimatta jättämistä koskeviin väitteisiin.
31 Vastauskirjelmään liitettyyn asiantuntijalausuntoon sisältyvien seikkojen samoin kuin kaikkien muiden kantajan toimittamien tietojen ja väitteiden perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että kyseessä olisivat olleet kantajan osalta ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este.
32 Ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen objektiivisesta osasta on todettava, että vaikka kantajan edustajan faksilaitteen toimintahäiriön voidaan katsoa olevan edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu ”epätavallinen seikka”, se ei ole mainitusta edustajasta ”riippumaton seikka”.
33 Kyseinen laite on näet kantajaa edustavan asianajotoimiston sisäinen väline, josta vain se on vastuussa samalla perusteella kuin se on vastuussa palveluksessaan olevista henkilöistä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtiön sisäisten lähetysongelmien ei katsota olevan ennalta arvaamattomia seikkoja tai ylivoimainen este (edellä 20 kohdassa mainittu tuomio Cockerill-Sambre v. komissio, EU:C:1985:471, 12 kohta; ks. myös määräys 28.4.2008, PubliCare Marketing Communications v. SMHV (Publicare), T‑358/07, EU:T:2008:130, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että sellaisen kolmannen henkilön, jolle asianajotoimisto on antanut tehtäväksi kyseisen toimiston vastuulla olevien toimien toteuttamisen, tekemää virhettä ei voida pitää kantajasta, jota kyseinen asianajotoimisto edustaa, riippumattomana seikkana (edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Bell & Ross v. SMHV, EU:C:2011:612, 50 kohta ja edellä 28 kohdassa mainittu määräys AO v. komissio, EU:T:2011:727, 37 ja 40 kohta). Vaikka siis kantajaa edustava asianajotoimisto olisi nyt käsiteltävässä asiassa antanut atk- ja faksilaitteidensa hallinnoinnin ulkopuolisen yhtiön tehtäväksi, mitä se ei ole tehnyt, laitteiston toimintahäiriötä ei voitaisi pitää sen kannalta ulkopuolisena seikkana.
34 Väite, jonka mukaan kyseinen toimintahäiriö tapahtui ensimmäistä kertaa eikä näin ollen ollut ennakoitavissa, ei tee siitä kantajan edustajan kannalta ulkopuolista seikkaa. Tällä ennakoimattomuudella saattaisi korkeintaan olla merkitystä arvioitaessa asianomaisen mahdollisuutta estää faksilaitteen toimintahäiriötä tapahtumasta, ja sillä saattaa siten olla merkitystä ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen subjektiivisen osan arvioinnissa.
35 Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse mainitusta, ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen subjektiivisesta osasta. Kantajan edustaja ei ole toteuttanut kaikkia kohtuullisia toimenpiteitä noudattaakseen kanteen nostamisen määräaikaa ja varmistaakseen nyt käsiteltävässä tapauksessa faksilaitteen moitteettoman toiminnan.
36 Vastauskirjelmään liitetystä asiantuntijalausunnosta käy näet ilmi, että maaliskuussa 2013 toteutetut sähkötyöt olivat aiheuttaneet sähkö- ja verkkokatkoksia. Lisäksi tästä lausunnosta käy ilmi, että faksin saapuessa kantajaa edustavan asianajotoimiston tietojenkäsittelyjärjestelmään luodaan useita tiedostoja, joista vain osa on niiden työntekijöiden saatavilla, joiden tehtävänä on faksien vastaanottaminen, ja muut tiedostot ovat ainoastaan toimiston atk-yksikön jäsenten saatavilla. Juuri tällaisen pääsyn perusteella atk-yksikön johtajan oli mahdollista jäljittää SMHV:n 25.3.2013 lähettämä faksi, jolla riidanalainen päätös annettiin tiedoksi. Lopuksi on todettava, että kantajan edustaja toimii immateriaalioikeuksiin erikoistuneessa suuressa asianajotoimistossa, jonka tehtävänä on nimenomaan vastaanottaa sen asiakkaille osoitettuja, muun muassa SMHV:sta peräisin olevia tiedonantoja. Edellä mainitun lausunnon mukaan kyseinen toimisto vastaanottaa kymmenestä viiteentoista faksia päivässä.
37 Näissä olosuhteissa kantajaa edustavan asianajotoimiston olisi pitänyt suorittaa tarkastuksia varmistaakseen, ettei toteutetuista sähkötöistä aiheutunut toimintahäiriöitä faksien vastaanottojärjestelmään, ja lisäksi sen oli ollut mahdollista toteuttaa tällaiset tarkastukset joutumatta kuitenkaan tekemään kohtuuttomia uhrauksia eli selvittämällä erityisesti, vastasivatko palvelimeen rekisteröidyt faksit ja saapuneiden faksien laatikkoon tulleet faksit toisiaan. Kantajan edustaja on kuitenkin itse myöntänyt pääasiallisesti, ettei se ollut toteuttanut tällaista tarkastusta, koska kyseistä toimintahäiriötä ei ollut koskaan tapahtunut.
38 Tästä seuraa, että ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen käsitteet eivät ole sovellettavissa käsiteltävään asiaan, koska huolellinen ja varovainen henkilö olisi objektiivisesti tarkasteltuna voinut välttää kanteen nostamisen määräajan päättymisen.
39 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
Oikeudenkäyntikulut
40 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
41 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne hylätään.
2) GEA Group AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 22 päivänä tammikuuta 2015.
E. Coulon | | M. E. Martins Ribeiro |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |