Asia T‑228/12 AJ

DD

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Oikeusapu – Ennen kumoamiskanteen nostamista esitetty hakemus – Tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin sovellettavat rajoittavat toimenpiteet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (laajennettu ensimmäinen jaosto) 10.11.2014

Tuomioistuinmenettely – Maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus – Myöntämisedellytykset – Hakemus, joka on tehty ennen kuin kanne toimista, joissa määrätään hakijaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä, on nostettu – Hakemuksen ottaminen tutkittavaksi – Sillä, että hakija ei ole esittänyt jäädytettyjen varojen vapauttamista koskevaa lupaa, ei ole merkitystä

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan toinen virke ja 3 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohta ja 96 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohta)

Oikeusapua koskevan hakemuksen hylkääminen ainoastaan sillä perusteella, ettei hakija ole esittänyt Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kansallisen viranomaisen lupaa, vaikka oikeusapua koskeva hakemus täyttää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä asetetut edellytykset, olisi tosiasiallista oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa koskevan perusoikeuden rajoitus.

Rajoittavia toimenpiteitä on nimittäin sovellettava niin, etteivät ne johda siihen, että henkilöillä, joiden varat on jäädytetty, ei ole enää tosiasiallista oikeutta saada asiaansa käsitellyksi tuomioistuimissa muun muassa silloin, kun kyse on niiden toimien laillisuuden riitauttamisesta, joilla kyseiset rajoittavat toimenpiteet on määrätty. Työjärjestyksen ja asetuksen N:o 765/2006 johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi unionin yleisellä tuomioistuimella on siis sekä yhtäältä velvollisuus myöntää oikeusapua kaikille asetuksen N:o 765/2006 liitteessä I luetelluille hakijoille, jotka ovat täyttäneet työjärjestyksen 94 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa asetetut edellytykset, mikä mahdollistaa työjärjestyksen tavoitteen saavuttamisen, ja toisaalta varmistaa se, että myönnettyä oikeusapua käytetään ainoastaan hakijan asianajokulujen kattamiseen ja ettei se vaaranna määrätyn rajoittavan toimenpiteen tavoitteen, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 765/2006 2 artiklan 2 kohdassa, saavuttamista.

Tältä osin työjärjestyksen määräykset mahdollistavat sen, että unionin yleinen tuomioistuin voi varmistaa, ettei oikeusapua käytetä muuhun kuin hakijan asianajokulujen kattamiseen. Yhtäältä vain asianajokulut mainitaan työjärjestyksen 94 artiklan 1 kohdassa sellaisina kuluina, joista unionin yleisen tuomioistuimen kassa voi vastata. Toisaalta työjärjestyksen 96 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi oikeusavun määrää ennalta määrittämättä vahvistaa vain enimmäismäärän, jota asianajajalle korvattavat kulut ja hänelle maksettava palkkio eivät lähtökohtaisesti saa ylittää. Muutoinkin on tavanomainen käytäntö, että unionin yleinen tuomioistuin maksaa näin lasketun määrän suoraan nimetylle asianajajalle, joten hakijalla ei ole mahdollisuutta käyttää oikeusapua muihin tarkoituksiin kuin siihen, johon se on myönnetty. Asianajajaa taas velvoittavat asetuksen N:o 765/2006 säännökset, joiden mukaan hän ei saa luovuttaa hakijalle palkkiotaan eikä osaa siitä, eikä hän saa yleisemminkään asettaa hakijan saataville varoja tai taloudellisia resursseja suoraan tai välillisesti.

(ks. 26, 30 ja 32–36 kohta)