Asia T-88/01

Sniace, SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuet – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Toimenpide, joka koskee kantajaa erikseen

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulokirjelmä, jolla ei tueta yhden asianosaisen vaatimuksia – Tutkimatta jättäminen – Ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan – Kantajan asiavaltuuden puuttuminen

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artikla ja 116 artiklan 3 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla lopetetaan menettely tukien alalla – Valtiontukea saavan yrityksen kanssa kilpaileva yritys – Kanneoikeus – Edellytykset

(EY 88 artiklan 2 kohta ja EY 230 artiklan neljäs kohta)

1.      Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännen kohdan mukaan väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan mukaan väliintulijan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksen 113 artiklan nojalla milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, myös silloin, kun väliintulija on esittänyt tätä koskevan väitteen. Kantajan asiavaltuuden osalta on kyse tällaisesta ehdottomasta prosessinedellytyksestä.

(ks. 49, 52 ja 53 kohta)

2.      EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä vain, jos tämä päätös koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen. Jotta päätöksen voidaan katsoa koskevan erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, sen on vaikutettava niiden oikeudelliseen asemaan niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Erityisesti valtiontukien osalta EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen, yksittäistä tukea koskevan menettelyn lopettamisesta tehty komission päätös koskee erikseen paitsi tuensaajayritystä myös kilpailevia yrityksiä, jotka ovat aktiivisesti osallistuneet tähän menettelyyn, edellyttäen, että riidanalaisen päätöksen kohteena oleva tukitoimenpide on merkittävästi vaikuttanut niiden asemaan markkinoilla. Yritys ei siis voi vedota pelkästään siihen, että se on tuensaajayrityksen kilpailija, vaan sen on lisäksi osoitettava, että kun otetaan huomioon, missä määrin se on mahdollisesti osallistunut menettelyyn ja miten merkittävällä tavalla sen asemaa markkinoilla on loukattu, se on tosiasiallisessa tilanteessa, jonka perusteella se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. On katsottava, että yrityksellä on vain vähäinen osa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, kun yhtäältä se ei ole tehnyt komissiolle yhtään valitusta ja kun toisaalta on ilmeistä, että sen esittämillä huomautuksilla ei ole merkittävästi ohjattu menettelyn kulkua sikäli kuin se on toistuvasti pelkästään toistanut tietyt komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämät toteamukset kommentoiden niitä lyhyesti esittämättä mitään konkreettisia todisteita ja rajoittunut toteamaan, että menettelyn jatkamista koskevassa päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet ovat valtiontukea ja että ne on todettava yhteismarkkinoille soveltumattomiksi, esittämättä mitään täsmennyksiä tai todisteita.

Kantajan asemaan markkinoilla kohdistuvan loukkauksen merkityksen osalta yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä ei ole asian tutkittavaksi ottamista ratkaistaessa antaa lopullista ratkaisua kantajan ja tukea saaneiden yritysten välisistä kilpailusuhteista. Tältä osin kantajan on ainoastaan asianmukaisella tavalla selvitettävä syyt, joiden vuoksi komission päätös on omiaan vahingoittamaan sen oikeutettuja intressejä ja merkittävällä tavalla vaikuttamaan sen asemaan kyseisillä markkinoilla.

(ks. 54–57, 59 ja 60 kohta)