UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)

22 päivänä huhtikuuta 2015 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Zimbabwen tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Unionin alueelle pääsyn ja unionin alueen kautta kulkemisen rajoitukset – Varojen jäädyttäminen – Oikeudellinen perusta – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Perusoikeudet – Oikeasuhteisuus

Asiassa T‑190/12,

Johannes Tomana, kotipaikka Harare (Zimbabwe), ja 120 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, edustajinaan aluksi D. Vaughan, QC, barrister M. Lester, barrister R. Lööf ja solicitor M. O’Kane, sittemmin Vaughan, Lester ja O’Kane,

kantajina,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään B. Driessen, M. Veiga ja A. Vitro,

ja

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Konstantinidis, T. Scharf ja E. Georgieva,

vastaajina,

joita tukee

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään E. Jenkinson, C. Murrell ja M. Holt, avustajanaan barrister S. Lee,

väliintulijana,

jossa on kyse vaatimuksesta kumota Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP muuttamisesta 17.2.2012 annettu neuvoston päätös 2012/97/YUTP (EUVL L 47, s. 50), tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 muuttamisesta 21.2.2012 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 151/2012 (EUVL L 49, s. 2) ja Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP täytäntöönpanosta 27.2.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2012/124/YUTP (EUVL L 54, s. 20) siltä osin kuin ne koskevat kantajia,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.6.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Euroopan unionin neuvosto ilmaisi 18.2.2002 vahvistamassaan, Zimbabween kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä koskevassa yhteisessä kannassa 2002/145/YUTP (EYVL L 50, s. 1), joka on hyväksytty EU-sopimuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta, 15 artiklan nojalla, vakavan huolensa Zimbabwen tilanteesta ja erityisesti Zimbabwen hallituksen vakavista ihmisoikeusloukkauksista, mielipiteenvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden loukkaukset mukaan luettuina. Tästä syystä se otti 12 kuukauden pituisen uusittavissa olevan jakson ajaksi käyttöön tiettyjä rajoittavia toimenpiteitä, joita oli tarkasteltava uudelleen vuosittain. Näihin toimenpiteisiin sisältyi muun muassa jäsenvaltioille asetettu velvollisuus estää edellä mainitun yhteisen kannan liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden pääsy alueelleen ja kauttakulku alueensa kautta sekä samaisessa liitteessä lueteltujen henkilöiden tai yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen. Yhteistä kantaa 2002/145 muutettiin ja sen voimassaoloa jatkettiin 12 kuukaudella Zimbabween kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn yhteisen kannan 2002/145/YUTP muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta 18.2.2003 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2003/115/YUTP (EYVL L 46, s. 30).

2        Yhteisessä kannassa 2002/145 todettu varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen toteutettiin tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä 18.2.2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 310/2002 (EYVL L 50, s. 4). Asetuksen soveltaminen rajoitettiin kahteentoista kuukauteen alkaen sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetuksen N:o 310/2002 voimassaolon jatkamisesta 18.2.2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 313/2003 (EYVL L 46, s. 6) ensin mainitun asetuksen soveltamisaikaa jatkettiin uudella kahdentoista kuukauden jaksolla 20.2.2004 asti.

3        Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta 19.2.2004 annetussa neuvoston yhteisessä kannassa 2004/161/YUTP (EUVL L 50, s. 66) säädettiin yhteisellä kannalla 2002/145 käyttöönotettujen rajoittavien toimenpiteiden uudistamisesta. Ensin mainitun yhteisen kannan 8 artiklan toisen kohdan mukaan sitä sovellettiin 21.2.2004 alkaen. Yhteisen kannan 9 artiklassa todetaan, että sitä sovelletaan 12 kuukauden ajan ja että se on jatkuvan tarkastelun alainen. Samaisen artiklan mukaan mainittu yhteinen kanta ”uusitaan tai sitä muutetaan tarvittaessa, jos neuvosto katsoo, että sen tavoitteita ei ole saavutettu”.

4        Tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä 19.2.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 (EUVL L 55, s. 1) viidennessä perustelukappaleessa todetaan, tämä asetus on annettu yhteisessä kannassa 2004/161 vahvistettujen rajoittavien toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi. Asetuksessa ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki tämän asetuksen liitteessä III luetelluille Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Asetuksen 11 artiklan b alakohdassa komissio valtuutetaan muuttamaan asetuksen liitettä III yhteisen kannan 2004/161 liitettä koskevien päätösten perusteella.

5        Yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa on jatkettu useaan otteeseen, viimeksi 20.2.2011 asti Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 15.2.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/92/YUTP (EUVL L 41, s. 6).

6        Yhteinen kanta 2004/161 kumottiin Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 15.2.2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/101/YUTP (EUVL L 42, s. 6). Tässä päätöksessä säädettiin sen liitteessä mainittujen henkilöiden suhteen vastaavanlaisista rajoittavista toimenpiteistä kuin yhteisessä kannassa 2004/161.

7        Erityisesti on syytä mainita päätöksen 2011/101 4 artiklan 1 kohta, jossa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen Zimbabwen hallituksen jäsenten ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden sekä muiden demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuvien luonnollisten henkilöiden pääsyn alueelleen ja näiden henkilöiden kauttakulun alueensa kautta. Tässä kohdassa tarkoitetut henkilöt on lueteltu liitteessä.”

8        Saman päätöksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäädytetään kaikki Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille taikka muille demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit. Tässä kohdassa tarkoitetut henkilöt ja yhteisöt on lueteltu liitteessä.”

9        Päätöksen 6 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Neuvosto hyväksyy muutoksia liitteessä olevaan luetteloon jäsenvaltion tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksesta, jos Zimbabwen poliittiset tapahtumat sitä edellyttävät.”

10      Päätöksen 2011/101 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Liitteessä ilmoitetaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja yhteisöjen luetteloon merkitsemisen perusteet.

2. Liite sisältää myös tiedot, jotka ovat tarpeen asianomaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tai yhteisöjen tunnistamiseksi, jos nämä tiedot ovat saatavilla. Luonnollisten henkilöiden osalta tällaisia tietoja voivat olla nimi, peitenimet mukaan lukien, syntymäaika ja -paikka, kansalaisuus, passin ja henkilökortin numerot, sukupuoli, osoite, jos se on tiedossa, ja työtehtävä tai ammatti. Oikeushenkilöiden tai yhteisöjen osalta tällaisia tietoja voivat olla nimet, rekisteröintiaika ja -paikka, rekisterinumero ja toimipaikka.”

11      Päätöksen 2011/101 10 artiklan 2 kohdan mukaan päätöstä sovellettiin 20.2.2012 asti. Samassa kohdassa todettiin, että päätös on jatkuvan tarkastelun alainen ja se uusitaan tai sitä muutetaan tarvittaessa, jos neuvosto katsoo, että sen tavoitteita ei ole saavutettu.

12      Päätöksen 2011/101 muuttamisesta 17.2.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/97/YUTP (EUVL L 47, s. 50), joka on ensimmäinen tämän kanteen kohteena olevista lainsäädäntötoimista, 1 artiklan 1 kohdalla korvattiin päätöksen 2011/101 10 artikla seuraavasti:

”1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

2. Tätä päätöstä sovelletaan 20 päivään helmikuuta 2013.

3. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen keskeytetään 20 päivään helmikuuta 2013 siltä osin kuin ne koskevat liitteessä II lueteltuja henkilöitä.

4. Päätös on jatkuvan tarkastelun alainen ja se uusitaan tai sitä muutetaan tarvittaessa, jos neuvosto katsoo, että sen tavoitteita ei ole saavutettu.”

13      Päätöksen 2012/97 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee lisäksi, että päätöksessä 2011/101 käytetty ilmaisu ”liite” korvataan ilmaisulla ”liite I” ja että mainitun liitteen teksti korvataan päätöksen 2012/97 liitteessä I olevalla tekstillä. Päätöksen 2012/97 1 artiklan 3 kohdassa säädetään vielä, että tämän päätöksen liite II lisätään päätöksen 2011/101 liitteeksi II.

14      Päätöksen 2012/97 johdanto-osan 1–5 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1) Neuvosto hyväksyi 15 päivänä helmikuuta 2011 päätöksen [2011/101].

(2) Päätöksen [2011/101] uudelleentarkastelun perusteella rajoittavia toimenpiteitä olisi jatkettava 20 päivään helmikuuta 2013.

(3) Enää ei ole kuitenkaan perusteltua pitää tiettyjä henkilöitä ja yhteisöjä luettelossa henkilöistä ja yhteisöistä, joihin päätöksessä [2011/101] säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

(4) EU:n ja Zimbabwen hallituksen välisen vuoropuhelun edelleen helpottamiseksi olisi matkustuskiellon, joka on määrätty kahdelle päätöksen [2011/101] nojalla luetteloon merkitylle Zimbabwen hallitukseen kuuluvan suhteiden palauttamista käsittelevän ryhmän jäsenelle, soveltaminen keskeytettävä.

(5) Tiettyihin päätöksen [2011/101] liitteessä I olevassa luettelossa mainittuihin henkilöihin ja yhteisöihin liittyvät tiedot olisi saatettava ajan tasalle.”

15      Päätöksen 2011/101 liitteessä I, sellaisena kuin se on korvattuna päätöksellä 2012/97, mainitaan Johannes Tomanan ja kannekirjelmän liitteessä A.4 lueteltujen 120 muun kantajan nimet. Samojen henkilöiden ja yhteisöjen nimet mainittiin jo päätöksen 2011/101 liitteessä ennen siihen päätöksellä 2012/97 tehtyjä muutoksia.

16      Asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 21.2.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 151/2012 (EUVL L 49, s. 2), joka on toinen tämän kanteen kohteena olevista lainsäädäntötoimista, 1 artiklalla korvattiin asetuksen N:o 314/2004 liite III uudella liitteellä, joka sisälsi kaikkien kantajien nimet. Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen toisessa perustelukappaleessa todetaan lisäksi seuraavaa:

”[Neuvoston päätöksessä 2011/101] nimetään ne luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joihin päätöksen 5 artiklassa säädettyjä rajoituksia sovelletaan, ja päätös pannaan unionin tasolla tarvittavien toimien osalta täytäntöön asetuksella (EY) N:o 314/2004. Asetuksen – – N:o 314/2004 liitettä III olisi sen vuoksi muutettava, jotta se olisi yhdenmukainen edellä tarkoitetun neuvoston päätöksen kanssa.”

17      On myös huomattava, että kaikkien kantajien nimet mainittiin jo asetuksen N:o 314/2004 liitteessä III, sellaisena kuin se oli voimassa ennen sen korvaamista täytäntöönpanoasetuksen 151/2012 1 artiklan nojalla.

18      Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP täytäntöönpanosta 27.2.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/124/YUTP (EUVL L 54, s. 20), joka on kolmas tämän kanteen kohteena olevista lainsäädäntötoimista, muutettiin 60. kantajaa Cephas George Msipaa, jonka nimi mainitaan päätöksen 2011/101 liitteessä, koskevaa kirjaamista. Häntä koskevaan merkintään lisättiin aiemmin tyhjänä olleeseen sarakkeeseen, joka koskee perusteluja hänen sisällyttämisekseen kyseisellä päätöksellä täytäntöönpantujen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon, seuraava maininta:

”Entinen maakunnan kuvernööri, lähellä hallituksen ZANU-PF-ryhmää.”

19      Kantajat pyysivät 20.4.2012 neuvostoa ilmoittamaan heille ”kaikki todisteet ja tiedot”, joihin se oli nojautunut tehdessään päätöksen soveltaa kantajiin rajoittavia toimenpiteitä.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

20      Kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.4.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.7.2012 jättämällään asiakirjalla, jonka otsikkona on ”oikeudenkäyntiväite”, neuvosto pyysi unionin yleistä tuomioistuinta

–        varmistumaan siitä, että 2. ja 109. kantaja, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, todella tukevat kannetta

–        mikäli ilmenee, ettei näin ole, toteamaan, että tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat sikäli kuin kantajina ovat nämä kaksi henkilöä, ja velvoittamaan muut kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Koska neuvosto itse asiassa pyysi ensisijaisesti toteutettavaksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitetun prosessinjohtotoimen, kantajia ja komissiota pyydettiin esittämään kirjalliset huomautuksensa tästä pyynnöstä. Kantajat esittivät huomautuksensa 29.10.2012 ja komissio 25.10.2012.

23      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.8.2012 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajina olevien toimielinten vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 14.12.2012 antamallaan määräyksellä. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti väliintulokirjelmänsä 14.12.2012. Neuvosto esitti kirjalliset huomautuksensa väliintulokirjelmästä 16.1.2013, komissio 24.1.2013 ja kantajat 20.2.2013.

24      Kantajat ilmoittivat 7.11.2012 päivätyllä ja samana päivänä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jätetyllä kirjeellä, että 66. kantaja Isack Stanislaus Gorerazvo Mudenge oli kuollut.

25      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.11.2012 jättämällään kirjeellä kantajat pyysivät unionin yleistä tuomioistuinta pyytämään neuvostoa vahvistamaan, että vastineen liitteessä B.19 olevat seikat eivät ole todisteita, joihin se nojautui merkitäkseen kantajien nimet luetteloon henkilöistä, joihin riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan. Koska kyse oli itse asiassa pyynnöstä työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitetun prosessinjohtotoimen toteuttamiseksi, unionin yleinen tuomioistuin pyysi neuvostoa, komissiota ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa esittämään huomautuksensa tästä pyynnöstä. Neuvosto esitti huomautuksensa 10.12.2012, komissio 11.12.2012 ja Yhdistynyt kuningaskunta 7.12.2012. Neuvosto ilmoitti huomautuksissaan unionin yleiselle tuomioistuimelle, että se oli vastannut 27.11.2012 päivätyllä kirjeellä edellä tämän tuomion 19 kohdassa mainittuun kantajien pyyntöön, ja esitti kopion tästä kirjeestä ja sen liitteistä.

26      Koska kantajat pyysivät 19.11.2012 päivätyssä kirjeessään unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että neuvoston menettelyn tässä vaiheessa esittämiä mahdollisia ylimääräisiä seikkoja ei tulla ottamaan huomioon eikä niitä sisällytetä asiakirja-aineistoon, kantajia muistutettiin 26.11.2012 päivätyllä kirjeellä, että esitettävään näyttöön sovelletaan työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohtaa.

27      Kantajat ilmoittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2013 jättämässään vastauskirjelmässä, että 83. kantaja John Landa Nkomo oli kuollut.

28      Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2013 jättämällään kirjeellä neuvosto ilmoitti antaneensa päätöksen 2011/101 muuttamisesta 18.2.2013 päätöksen 2013/89/YUTP (EUVL L 46, s. 37). Tällä päätöksellä muutettiin päätöksen 2011/101 liitettä I siten, että niiden henkilöiden ja yhteisöiden, joihin nyt kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan, luettelosta poistettiin 6. kantajan David Chapfikan, 9. kantajan Tinaye Chigudun, 16. kantajan Tongesai Shadreck Chipangan, 32. kantajan R. Kwendan, 38. kantajan Shuvai Ben Mahofan, 42. kantajan G. Mashavan, 54. kantajan Gilbert Moyon, 58. kantajan S. Mpabangan, 60. kantajan Cephas George Msipan, 64. kantajan C. Muchonon, 66. kantajan Isack Stanislaus Gorerazvo Mudengen, 67. kantajan Columbus Mudonhin, 68. kantajan Bothwell Mugariri, 70. kantajan Isaac Mumban, 78. kantajan S. Mutsvunguman, 83. kantajan John Landa Nkomon, 84. kantajan Michael Reuben Nyambuyan, 88. kantajan David Pagwese Parirenyatwan, 89. kantajan Dani Rangwanin, 92. kantajan Richard Ruwodon, 109. kantajan Patrick Zhuwaon ja 113. kantajan Divine Homes (Private) Ltd:n nimet.

29      Asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 19.2.2013 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 145/2013 (EUVL L 47, s. 63) muutettiin asetuksen N:o 314/2004 liitettä III siten, että siitä poistettiin edellä 28 kohdassa mainittuja henkilöitä ja yhteisöjä koskevat maininnat.

30      Kantajia pyydettiin esittämään huomautuksensa tämän tuomion 28 kohdassa mainitusta neuvoston kirjeestä, mutta tähän pyyntöön ei vastattu.

31      Päätöksen 2011/101 muuttamisesta 27.3.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/160/YUTP (EUVL L 90, s. 95) 1 artiklan 1 kohdalla korvattiin päätöksen 2011/101 10 artiklan 3 kohdan teksti uudella tekstillä, jossa todetaan, että ”4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden, siltä osin kuin niitä sovelletaan liitteessä II lueteltuihin henkilöihin ja yhteisöihin, soveltaminen keskeytetään 20 päivään helmikuuta 2014 asti”, ja että ”keskeyttämistä tarkastellaan kolmen kuukauden välein uudelleen”. Päätöksen 2013/160 1 artiklan 2 kohdassa säädettiin lisäksi, että päätöksen 2011/101 liite II korvataan päätöksen 2013/160 liitteessä olevalla tekstillä.

32      Suurin osa kantajista – sekä luonnolliset henkilöt että yhteisöt – mainitaan nimeltä päätöksen 2011/101 liitteessä II, sellaisena kuin se on korvattu päätöksellä 2013/160. Liitteessä ei mainita seuraavien henkilöiden nimiä: kolmas kantaja Happyton Mabhuya Bonyongwe, 12. kantaja Augustine Chihuri, 18. kantaja Constantine Chiwenga, 75. kantaja Didymus Noel Edwin Mutasa, 86. kantaja Douglas Nyikayaramba, 99. kantaja Perence Samson Chikerema Shiri, 102. kantaja Jabulani Sibanda, 104. kantaja Philip Valerio Sibanda, 120. kantaja Zimbabwe Defence Industries (Private) Ltd ja 121. kantaja Zimbabwe Mining Development Corp.

33      Asetuksen (N:o 314/2004 muuttamisesta 27.3.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 298/2013 (EUVL L 90, s. 48) 1 artiklassa säädetään, että ”asetuksen – – N:o 314/2004 6 artiklan soveltaminen keskeytetään 20 päivään helmikuuta 2014 asti siltä osin kuin se koskee tämän asetuksen liitteessä lueteltuja henkilöitä ja yhteisöjä” ja että ”keskeyttämistä tarkastellaan uudelleen kolmen kuukauden välein”. Asetuksen N:o 298/2013 liitteessä mainitaan samojen henkilöiden ja yhteisöjen nimet kuin päätöksen 2011/101 liitteessä II, sellaisena kuin se on korvattu päätöksellä 2013(160 (ks. edellä 32 kohta).

34      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kahdeksanteen jaostoon, jonka ratkaistavaksi nyt käsiteltävä asia näin ollen siirrettiin.

35      Neuvosto ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.9.2013 jättämällään kirjeellä antaneensa päätöksen 2011/101/YUTP täytäntöönpanosta 23.9.2013 täytäntöönpanopäätöksen 2013/496/YUTP (EUVL L 252, s. 31). Tällä täytäntöönpanopäätöksellä muutettiin päätöksen 2011/101 liitettä I siten, että siitä poistettiin 121. kantaja Zimbabwe Mining Development.

36      Asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 23.9.2013 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä (EUVL L 252, s. 23) muutettiin lisäksi asetuksen N:o 314/2004 liitettä III siten, että siitä poistettiin maininta liitteessä olevasta 121. kantajasta.

37      Neuvosto ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2014 jättämällään kirjeellä antaneensa päätöksen 2011/101 muuttamisesta 17.2.2014 päätöksen 2014/98/YUTP (EUVL L 50, s. 20) ja asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 298/2013 kumoamisesta 17.2.2014 asetuksen (EU) N:o 153/2014 (EUVL L 50, s. 1).

38      Päätöksen 2014/98 1 artiklan 2 kohdalla korvattiin päätöksen 2011/101 10 artiklan teksti seuraavalla tekstillä:

”1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

2. Tätä päätöstä sovelletaan 20 päivään helmikuuta 2015.

3. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden, siltä osin kuin niitä sovelletaan liitteessä II lueteltuihin henkilöihin ja yhteisöihin, soveltaminen keskeytetään 20 päivään helmikuuta 2015 asti.

Keskeyttämistä tarkastellaan uudelleen kolmen kuukauden välein uudelleen.

4. Tätä päätöstä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, ja se uusitaan tai sitä muutetaan tarvittaessa, jos neuvosto katsoo, että sen tavoitteita ei ole saavutettu.”

39      Päätöksen 2014/98 2 artiklassa säädetään, että ”päätöksen 2011/101/YUTP liitteessä I luetellut henkilöt, jotka luetellaan tämän päätöksen liitteessä, lisätään päätöksen 2011/101/YUTP liitteeseen II”. Päätöksen 2014/98 liitteessä mainitaan 3., 12., 18., 75., 86,. 99., 102. ja 104. kantajat nimet.

40      Asetuksessa N:o 153/2014 säädetään seuraavaa:

”1 artikla

Muutetaan asetus – – N:o 314/2004 seuraavasti:

1)      Lisätään 6 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

’4. Keskeytetään 1 ja 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen liitteessä IV lueteltujen henkilöiden ja yhteisöjen osalta.’

2)      Lisätään tämän asetuksen liite liitteeksi IV.

2 artikla

Kumotaan asetus – – N:o 298/2013.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.”

41      Asetuksen N:o 314/2004 liitteessä IV, sellaisena kuin se on lisättynä asetuksella N:o 153/2014, mainitaan kaikkien niiden kantajien – luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen – nimet, joiden nimet mainittiin viimeksi mainitun asetuksen liitteessä III, lukuun ottamatta 120. kantajaa Zimbabwe Defence Industriesiä, joka on ainoa taho, jonka suhteen mainitussa asetuksessa säädettyjä varojen ja taloudellisten resurssien jäädytystä koskevia toimenpiteitä sovelletaan edelleen eikä niiden soveltamista ole keskeytetty.

42      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi asianosaisia ja muita osapuolia esittämään huomautuksensa edellä 37 kohdassa mainitusta neuvoston kirjeestä. Kantajat vastasivat tähän pyyntöön 21.3.2014 ja komissio 4.3.2014.

43      Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja kehotti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia ja muita osapuolia vastaamaan kirjallisesti useisiin eri kysymyksiin ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Tähän pyyntöön vastattiin määräajassa.

44      Asianosaisten ja muiden osapuolten – lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joka ei ollut läsnä – lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 10.6.2014 pidetyssä istunnossa.

45      Neuvosto luovutti istunnossa oikeudenkäyntiaineistoon lisättäväksi eräitä lehtiartikkeleita, joista ilmenee, että 68. kantaja Bothwell Mugariri, 96. kantaja Lovemore Sekeremayi ja 98. kantaja Nathan Marwirakuwa Shamuyarira ovat kuolleet. Kantajien edustajat vahvistivat kahden viimeksi mainitun kuolleen mutta totesivat, että heidän tietojensa mukaan väite Mugaririn kuolemasta ei pidä paikkaansa. Unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa kantajien edustajat lisäksi vahvistivat, että he katsoivat olevansa kaikkien kantajien valtuuttamia, ja ehdottivat esittävänsä kirjallisen valtuutuksen kaikilta niiltä kantajilta, joiden valtuutusta ei ollut liitetty kannekirjelmään. Edellä esitetyt asiakirjat ja ilmoitukset todettiin jätetyiksi istunnon pöytäkirjassa.

46      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi istunnossa kantajia ja neuvostoa vastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja, mukaan luettuna vaadittavat valtuutukset. Nämä asianosaiset vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöihin määräajassa, ja tämän jälkeen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja päätti kirjallisen käsittelyn.

47      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa päätöksen 2012/97, täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 ja täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 kantajia koskevilta osin

–        velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

48      Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

49      Yhdistynyt kuningaskunta tukee neuvoston ja komission vaatimusta kanteen hylkäämisestä.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Kuolleet kantajat

50      Oikeuskäytännössä hyväksytään se, että toimen adressaatin yleisseuraaja voi jatkaa toimen adressaatin nostamaa kumoamiskannetta erityisesti tilanteessa, jossa luonnollinen henkilö on kuollut (tuomio 8.7.2004, JFE Engineering ym. v. komissio, T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, Kok. s. II‑2501, 46 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 20.10.1983, Gutmann v. komissio, 92/82, Kok. s. 3127, 2 kohta).

51      Kuten edellä 24 ja 27 kohdassa todetaan, 66. kantaja I. S. G. Mudenge ja 93. kantaja J. L. Nkomo ovat kuolleet oikeudenkäynnin aikana. Kantajien edustajat ovat lisäksi vahvistaneet erääseen heille istunnossa esitettyyn kysymykseen, johon pyydettiin kirjallista vastausta, antamassaan vastauksessa, että 96. kantaja Lovemore Sekeremayi ja 98. kantaja Nathan Marwirakuwa Shamuyarira olivat kuolleet oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa. Mainitut edustajat ilmoittivat samassa yhteydessä, että 32. kantaja R. Kwenda oli niin ikään kuollut oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa.

52      Kantajien edustajat ovat todenneet kaikkien edellä mainittujen kuolleiden kantajien osalta, että näiden yleisseuraajat, jotka käsiteltävässä asiassa ovat kaikki kuolleiden kantajien leskiä, haluavat jatkaa oikeudenkäyntiä. Mainitut edustajat ovat esittäneet näiden leskien julkisen notaarin läsnä ollessa laatimat kirjalliset ilmoitukset, joissa tämä tahto ilmaistaan. Jäljempänä tässä tuomiossa ilmaisulla ”kantajat” tarkoitetaan, siltä osin, kuin se viittaa edellä mainittuihin kuolleisiin kantajiin, näiden yleisseuraajia, jotka ovat esittäneet kirjallisen ilmoituksen, jossa ilmaistaan heidän tahtonsa jatkaa käsiteltävänä olevaa oikeudenkäyntiä.

2.     Kysymys siitä, ovatko kaikki kantajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, antaneet valtuutuksen kannekirjelmän allekirjoittaneille asianajajille

53      Kuten edellä 21 kohdassa todetaan, neuvosto on erillisellä asiakirjalla pyytänyt unionin yleistä tuomioistuinta varmistumaan siitä, että kaikki kantajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, ”todella tukevat käsiteltävänä olevaa kannetta”. Neuvosto väittää tässä yhteydessä, että kantajien edustajat eivät ole liittäneet kannekirjelmäänsä mitään valtuutusta tai muuta todistetta, jolla osoitettaisiin, että 2. ja 119. kantaja, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, olisivat valtuuttaneet heidät.

54      Neuvosto on näin ollen sitä mieltä, että kanne on näiden kahden kantajan suhteen jätettävä tutkimatta, mikäli heidän edustajansa eivät esitä kummankin osalta seikkoja, joilla osoitetaan heidän tahtonsa nostaa kanne. Neuvosto tukeutuu tässä yhteydessä 16.2.1965 annettuun tuomioon Barge v. korkea viranomainen (14/64, Kok., s. 69, 77). Komissio tukee tätä neuvoston vaatimusta.

55      On muistutettava, että yhtäältä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan, jota perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan menettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan ja 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja toisaalta työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kohdan nojalla unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä, EFTAn valvontaviranomaista ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevia valtioita lukuun ottamatta asianosaisten edustajan on oltava asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa. Kannekirjelmässä on mainittava kantajan nimi ja kotipaikka sekä allekirjoittaneen asema. Jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen on lisäksi oltava asianosaisen asiamiehen tai asianajajan allekirjoittama.

56      Työjärjestyksen 44 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädetään kuitenkin ainoastaan oikeushenkilöiden osalta velvollisuudesta liittää kannekirjelmään ”selvitys siitä, että asianajajalle annetun valtuutuksen allekirjoittajalla on ollut siihen kelpoisuus”. Työjärjestyksen mukaan asianajaja voi siis edustaa luonnollisia henkilöitä ilman, että hänen olisi esitettävä valtuutus, kun taas oikeushenkilöiden osalta tällainen valtuutus on esitettävä (tuomio 22.2.2006, Le Levant 001 ym. v. komissio, T‑34/02, Kok. s. II‑267, 64 kohta).

57      Se, että luonnollisia henkilöitä edustavien asianajajien ei ole esitettävä päämiehensä allekirjoittamaa valtuutusta, perustuu epäilemättä siihen, että jos jäsenvaltion asianajajayhteisön jäsen, jota tämän johdosta sitovat ammattieettiset säännöt, ilmoittaa, että hänen päämiehensä on valtuuttanut hänet asianmukaisesti, tätä ilmoitusta on lähtökohtaisesti pidettävä riittävän luotettavana (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, Kok. s. I‑439, 119 kohta).

58      Kun otetaan kuitenkin huomioon edellä 55 kohdassa mainitut määräykset, on katsottava, että ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin voi aloittaa sen ratkaistavaksi saatetun kanteen tutkimisen, sen on varmistuttava siitä, että kannekirjelmän allekirjoittaneen asianajajan on todella nimennyt edustajakseen henkilö, jonka nimissä tämä kanne on nostettu. Edellä 57 kohdassa esitetyn päätelmän valossa on katsottava, että tavanomaisesti unionin yleinen tuomioistuin pitää sitä, että asianajaja on allekirjoittanut ja jättänyt kannekirjelmän luonnollisen henkilön nimissä, tämän asianajajan tekemänä implisiittisenä ilmoituksena siitä, että kyseessä oleva luonnollinen henkilö on valtuuttanut hänet asianmukaisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin pitää tällaista ilmoitusta riittävänä. Jos kuitenkin ilmenee konkreettisia seikkoja, joiden johdosta voi syntyä epäilystä tällaisen implisiittisen julistuksen todenperäisyydestä, unionin yleisellä tuomioistuimella on oikeus pyytää kyseessä olevaa asianajajaa todistamaan valtuutuksensa aitous.

59      Tällä tavoin on ymmärrettävä edellä 54 kohdassa mainittu tuomio Barge v. korkea viranomainen (s. 77), jonka mukaan asianajajan ei tarvitse ”esittää muodollista valtuutusta kanteen nostamiseksi, paitsi jos valtuutus kiistetään”. Tätä toteamusta on arvioitava mainitun tuomion olosuhteissa, sellaisena kuin ne ilmenevät julkisasiamies Roemerin ratkaisuehdotuksesta edellä 54 kohdassa mainitussa tuomiossa Barge v. korkea viranomainen (Kok. s. 69, 81 ja 82).

60      Tuosta ratkaisuehdotuksesta ilmenee, että tuohon aikaan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneena käytäntönä oli edellyttää kirjallista valtuutusta myös kantajina olevilta luonnollisilta henkilöiltä, vaikka työjärjestyksen merkityksellisessä määräyksessä ei tätä vaadittu, kuten ei vaadita myöskään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä nykyään. Edellä 54 kohdassa mainitussa tuomiossa Barge v. korkea viranomainen kantajan asianajaja oli esittänyt tällaisen valtuutuksen samaan aikaan kannekirjelmän jättämisen kanssa, mutta esitetyssä valtuutuksessa mainittiin muu oikeudenkäynti. Kannekirjelmän jättämisen jälkeen asianajaja oli esittänyt uuden valtuutuksen, joka koski käsiteltävää asiaa, joten yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko tällainen täydentävä valtuutuksen esittäminen riittävä vai johtiko valtuutuksen esittämättä jättäminen muotovaatimusten mukaisesti yhtä aikaa kanteen nostamisen kanssa kyseisen kanteen tutkimatta jättämiseen. Yhteisöjen tuomioistuin päätyi ensin mainitulle kannalle.

61      Toisin kuin neuvosto vaikuttaa katsovan, edellä mainitusta tuomiosta ei seuraa sitä, että oikeudenkäynnin toinen asianosainen voi vaatia – esittämättä pyyntönsä tueksi erityisiä seikkoja – luonnollisen henkilön asianajajaa esittämään päämiehensä antaman valtuutuksen sillä uhalla, että kanne jätetään muuten tutkimatta. Tällaisen oikeuden myöntäminen oikeudenkäynnin toiselle asianosaiselle tekisi pitkälti tyhjäksi säännön, jonka mukaan asianajaja voi edustaa luonnollisia henkilöitä esittämättä valtuutusta, ja tällä saatettaisiin vaikeuttaa ja pidentää menettelyjä tarpeettomasti erityisesti nyt käsiteltävänä olevan tapaisissa tilanteissa, joissa kanteen nostajina on suuri joukko luonnollisia henkilöitä, jotka kaiken lisäksi asuvat Euroopan unionin alueen ulkopuolella. Vaatimukset, jotka aiheutuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetusta oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja edellä 57 kohdassa esitetyt päätelmät puhuvat niin ikään sen puolesta, että tällaista valtuutusta on vaadittava ainoastaan, kun konkreettisten seikkojen perusteella on syytä epäillä sen olemassaolon todellisuutta (ks. edellä 58 kohta).

62      Käsiteltävässä asiassa kantajien edustajat ovat istunnossa nimenomaisesti vahvistaneet unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, että he katsoivat olevansa asianmukaisesti kaikkien kantajien valtuuttamia. He myös ehdottivat esittävänsä kirjallisen valtuutuksen kaikkien niiden kantajien osalta, joiden valtuutusta ei vielä ollut esitetty. He myös todella esittivät unionin yleisen tuomioistuimen tätä varten asettamassa määräajassa julkisen notaarin läsnä ollessa laaditut tällaiset valtuutukset järjestysnumeroilla 2.–110. mainituista kantajista lukuun ottamatta edellä 51 kohdassa kuolleiksi mainittuja kantajia. Tämän suhteen on mainittava, että kantajien asianajajat esittivät myös 68. kantajan Mothwell Mugaririn antaman valtuutuksen. Näin ollen kävi ilmi, että neuvoston istunnossa oikeudenkäyntiaineistoon lisättäväksi esittämässä lehtiartikkelissa olleet tiedot mainitun kantajan kuolemasta olivat virheellisiä. On myös todettava, että edellä 60 kohdassa mainittujen seikkojen valossa sillä seikalla, että valtuutukset on esitetty kannekirjelmän jättämisen jälkeen, ei ole mitään merkitystä.

63      Näin ollen on katsottava, ettei asiassa ole esitetty mitään päteviä epäilyksiä kunkin kantajan häntä unionin yleisessä tuomioistuimessa edustavalle asianajajalle antaman valtuutuksen aitoudesta.

3.     Kysymys siitä, onko kantajilla edelleen oikeussuojan tarvetta

64      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin kohteen on kantajan oikeussuojan tarpeen tavoin pysyttävä voimassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka, tai muuten lausunnon antaminen asiassa raukeaa, ja tämä voimassa pysyminen edellyttää sitä, että kanne voi mahdollisesti tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 7.6.2007, Wunenburger v. komissio, C‑362/05 P, Kok. s. I‑4333, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.4.2008, Flaherty ym. v. komissio, C‑373/06 P, C‑379/06 P ja C‑382/06 P, Kok. s. I‑2649, 25 kohta).

65      On muistutettava, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet on kumottu yhden kantajan osalta (ks. edellä 28, 29, 35 ja 36 kohta). Näiden toimenpiteiden soveltaminen on lisäksi keskeytetty kaikkien niiden kantajien suhteen, joiden nimet mainitaan edelleen toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa (ks. edellä 32, 33 ja 37–41 kohta).

66      Unionin tuomioistuin on 28.5.2013 antamassaan tuomiossa Abdulrahim v. neuvosto ja komissio (C‑239/12 P, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jossa on kyse rajoittavista toimenpiteistä, joita sovelletaan henkilöön siitä syystä, että hänellä on väitetysti yhteyksiä terroristijärjestöihin, ja jotka on menettelyn kuluessa kumottu, muistuttanut, että tällaisilla toimenpiteillä on merkittäviä kielteisiä seurauksia niiden kohteena olevien henkilöiden oikeuksille ja vapauksille ja niihin huomattava vaikutus. Unionin tuomioistuimen mukaan paitsi sinänsä varojen jäädyttäminen, joka laajojen vaikutustensa takia mullistaa sen kohteena olevien henkilöiden sekä työ- että perhe-elämän ja haittaa monien oikeustoimien tekemistä, on otettava huomioon myös voimakas paheksunta ja epäluottamus, jotka liittyvät siihen, että kyseessä olevat henkilöt nimetään julkisesti terroristijärjestöä lähellä oleviksi henkilöiksi. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että tällaisella kantajalla on siitä huolimatta, että hänen nimensä on poistettu riidanalaisesta luettelosta, edelleen oikeussuojan tarve sen toteamiseksi unionin tuomioistuimissa, ettei häntä olisi koskaan pitänyt merkitä kyseiseen luetteloon tai ettei häntä olisi pitänyt merkitä siihen unionin toimielinten noudattaman menettelyn mukaisesti. Unionin tuomioistuin toteaa päätelmissään myös, että vaikkei riidanalaisen toimen lainvastaisuuden toteaminen voi sinänsä korjata aineellista vahinkoa tai yksityiselämän loukkausta, se voi kuitenkin palauttaa hänen maineensa tai olla tietynlainen korvaus hänelle lainvastaisuudesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, mikä voi siten olla peruste hänen oikeussuojan tarpeensa jatkumiselle. Unionin tuomioistuin katsoi lopuksi, että se seikka, että riidanalaisten toimenpiteiden kumoaminen oli lopullista ei estä oikeussuojan tarpeen jatkumista siltä osin kuin kyse on niiden toimien, joilla näistä toimenpiteistä on säädetty, vaikutuksista sen voimaantulon ja tällaisen kumoamisen välisenä ajanjaksona (em. tuomio Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, 70–72 ja 82 kohta.

67      Vaikka käsiteltävän asian kantajiin ei kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä siitä syystä, että heillä oli yhteyksiä terroristijärjestöihin, vaan siksi, että he joko olivat jäseniä sellaisessa hallituksessa, joka oli riidanalaisten toimien antaneiden toimielinten mukaan syyllistynyt vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, tai tällaisia hallituksen jäseniä lähellä olevia henkilöitä, joiden toimilla loukataan vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota Zimbabwessa, unionin tuomioistuimen edellä 66 kohdassa mainitussa tuomiossa Abdulrahim v. neuvosto (70–72 ja 82 kohta) esittämiä perusteluja sovelletaan soveltuvin osin heidän tilanteeseensa, joten on katsottava, että käsiteltävän asian kantajilla on edelleen oikeussuojan tarve, vaikka riidanalaiset toimenpiteet on eräiden kantajien osalta kumottu ja niiden soveltaminen on eräiden muiden osalta keskeytetty.

4.     Arviointi komission eräistä väitteistä, joilla se riitauttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen

68      Komissio väittää ensinnäkin, ettei vaatimusta neuvoston toimien kumoamiseksi voida ottaa tutkittavaksi komission osalta, koska komissiolla ei ole passiivista lainsäädäntövaltaa neuvoston toimiin nähden.

69      Kanteessa kuitenkin vaaditaan kumottavaksi sekä kahta neuvoston antamaa toimea että yhtä komission antamaa toimea, joten kantajat ovat oikeassa nimetessään kannekirjelmässään molemmat toimielimet käsiteltävän asian vastaajiksi.

70      Komissio toteaa toiseksi, että sen mukaan täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 kumoamisvaatimus on katsottava esitetyksi ainoastaan 60. kantajan Cephas George Msipan nimissä, sillä hän on ainoa, jota tämä päätös koskee. Komissio epäilee, voidaanko tällainen vaatimus ottaa tutkittavaksi, koska kyseessä olevalla päätöksellä muutetaan päätöstä 2011/101 ainoastaan niiden perusteiden osalta, jotka koskevat kyseisen kantajan kirjaamista esillä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, ja sillä ei näin ollen muuteta kantajan oikeudellista tilannetta. Komissio lisää, että jos mainitusta päätöksestä tehty kumoamisvaatimus katsottaisiin kaikkien kantajien tekemäksi, se olisi jätettävä tutkimatta, koska ”kenelläkään kantajista ei ole oikeudellista intressiä riitauttaa tätä neuvoston päätöstä”.

71      Tämä argumentti ei voi menestyä. On muistutettava, että sen jälkeen, kun päätöstä 2011/101 muutettiin päätöksen 2012/97 nojalla muun muassa siten, että ensin mainitun päätöksen liite I korvattiin uudella liitteellä, täytäntöönpanopäätöksellä 2012/124 muutettiin uudestaan päätöksen 2011/101 liitettä I 60. kantajan suhteen lisäämällä aiemmin tyhjänä olleeseen perusteluja koskevaan sarakkeeseen edellä 18 kohdassa mainittu teksti. Tästä seuraa, että samoin kuin päätös 2012/97, täytäntöönpanopäätös 2012/124 koskee suoraan ja erikseen 60. kantajaa ja sillä muutetaan hänen oikeudellista tilannettaan sikäli kuin sillä lisätään päätöksen 2011/101 liitteeseen I, sellaisena kuin se on korvattuna päätöksellä 2012/97, perustelut, jotka oikeuttavat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen hänen suhteensa.

72      Näin ollen 60. kantajan vaatimus täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 kumoamiseksi on otettava tutkittavaksi. Koska kyse on yhdestä ja samasta kanteesta, sen toteaminen, että se on otettava tutkittavaksi jonkun kantajan osalta, tekee tarpeettomaksi muiden kantajien asiavaltuuden tutkimisen (tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C 313/90, Kok. s. I–1125, 31 kohta ja tuomio 15.9.1998, European Night Services ym. v. komissio, T-374/94, T-375/94, T-384/94 ja T-388/94, Kok. s. II-3141, 61 kohta). Kanteella vaaditaan kumottavaksi riidanalaisia toimia siltä osin kuin ne koskevat kantajia. Koska täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 mainitaan koskevan nimeltä ainoastaan 60. kantajaa, on selvää, että jos kanne hyväksytään, tämä päätös kumotaan vain mainitun kantajan osalta.

5.     Asiakysymys

73      Kantajat vetoavat kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu siihen, ettei asiassa ollut asianmukaista oikeudellista perustaa, jotta kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon olisi voitu sisällyttää henkilöitä ja yhteisöjä, jotka eivät ole Zimbabwen johtajia eivätkä heitä lähellä olevia henkilöitä, toinen ilmeiseen arviointivirheeseen, kolmas perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, neljäs puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja viides suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

74      Ensimmäiseksi on tutkittava ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien oikeudellista perustaa, ja tämän jälkeen kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat menettelyllisiä kysymyksiä, ja lopuksi toinen ja viides kanneperuste, jotka koskevat asian asiakysymystä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei asiassa ollut asianmukaista oikeudellista perustaa, jotta kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon olisi voitu sisällyttää henkilöitä ja yhteisöjä, jotka eivät ole Zimbabwen johtajia eivätkä heitä lähellä olevia henkilöitä

75      Kantajat väittävät ensimmäisessä kanneperusteessaan, ettei asiassa ollut mitään oikeudellista perustaa, jolla olisi voitu oikeuttaa se, että kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon sisällytettiin lukuisten sellaisten henkilöiden nimet, joiden ei edes väitetty olevan Zimbabwen johtajia tai heitä lähellä olevia henkilöitä tai yhteisöjä. Kantajien mukaan pelkästään se, että kyseessä olevien henkilöiden väitettiin aikaisemmin syyllistyneen rikolliseen toimintaan tai muihin rikkomuksiin, ei voi riittää oikeutukseksi heidän nimiensä sisällyttämiseen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon.

76      Tämän suhteen on muistutettava, että käsiteltävän kanteen kohteena olevan ensimmäisen toimen, eli päätöksen 2012/97, antamisen oikeudellisena perustana oli EUT 29 artiklaa, jossa määrätään seuraavaa:

”Neuvosto tekee päätökset, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen. Jäsenvaltiot varmistavat, että niiden kansallinen politiikka on unionin kantojen mukaista.”

77      Päätös 2011/101, jolla muutettiin päätöstä 2012/97, perustui niin ikään EUT 29 artiklaan.

78      EUT 29 artikla kuuluu EU-sopimuksen V osastoon, jonka otsikkona on ”Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta ja erityismääräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta”. EUT 21 artiklassa, joka kuuluu samaan osastoon, määrätään seuraavaa:

”1. Unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

– –

2. Unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan:

a)       turvata omat arvonsa, perusetunsa, turvallisuutensa, riippumattomuutensa ja koskemattomuutensa;

b)       lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita;

c)       säilyttää rauha, estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta noudattaen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä Helsingin päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita, ulkorajoja koskevat tavoitteet mukaan luettuina;

d)       edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys; – –

3. Unioni noudattaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja periaatteita ja pyrkii niissä mainittuihin tavoitteisiin kehittäessään ja toteuttaessaan ulkoista toimintaansa tämän osaston ja [EUT-sopimuksen] viidennen osan soveltamisalaan kuuluvilla aloilla sekä muita politiikkojaan niiden ulkoisten näkökohtien osalta. – –”

79      Kanteen kohteena oleva kolmas toimi, eli täytäntöönpanopäätös 2012/124 on ”päätös sellaisen päätöksen täytäntöönpanosta, jossa määritellään unionin toiminta tai kanta”, ja käsiteltävässä asiassa tällainen päätös on päätös 2012/97. Täytäntöönpanopäätös 2012/124 annettiin päätöksen 2011/101 6 artiklan 1 kohdan perusteella (ks. edellä 9 kohta) EUT 31 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

80      Kanteen kohteena oleva toinen toimi, eli täytäntöönpanoasetus N:o 151/2012 annettiin asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohdan perusteella (ks. edellä 4 kohta). Asetus N:o 314/2004 puolestaan annettiin EY 60 ja EY 301 artiklan perusteella. Viimeksi mainittuja artikloita muutettiin Lissabonin sopimuksella, ja ne ovat nykyään SEUT 75 ja SEUT 215 artikla.

81      Kantajien mukaan riidanalaisilla toimilla laajennettiin Zimbabween kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden ulottuvuutta niin, että ne koskevat nykyään niiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joiden väitetään olevan hallituksen jäseniä tai heitä lähellä olevia henkilöitä, lisäksi myös henkilöitä, joiden ei väitetä olevan liityksissä hallitukseen mutta joita moititaan siitä, että he ovat osallistuneet toimiin, joilla loukataan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa. Tämän viimeksi mainitun henkilöjoukon ei väitetä olevan missään yhteydessä Zimbabwen johtoon. Riidanalaisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon on kantajien mukaan sisällytetty suuri määrä henkilöitä vakavia rikoksia ja muita rikkomuksia koskevien, toteennäyttämättömien syytösten perusteella. Näitä henkilöitä koskevien väitteiden, sellaisina kuin ne ilmenevät riidanalaisista toimista, tueksi ei ole esitetty mitään todisteita eikä muita seikkoja, joilla ne voitaisiin oikeuttaa, eikä edes mitään niitä koskevia täsmällisiä tietoja. Useissa tapauksissa riidanalaisissa toimenpiteissä tarkoitetut rikokset tai rikkomukset on tehty ennen sen yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamista, joka oli vallassa Zimbabwessa riidanalaisten toimien antamishetkellä.

82      Tämä kanneperuste perustuu asianmukaisen oikeudellisen perustan puuttumiseen riidanalaisten toimien antamiseksi, joten ensimmäiseksi on sivuutettava kanneperusteen kannalta merkityksettöminä kantajien väitteet, joiden mukaan tosiseikkoja, joita on esitetty eräistä niistä henkilöistä, joita näillä toimilla käyttöönotetut rajoittavat toimenpiteet koskevat, ei ole näytetty toteen tai ne eivät ole kovin täsmällisiä. Tällaisilla väitteillä on nimittäin merkitystä ainoastaan joko sen osoittamiseksi, että riidanalaisten toimien antajat ovat tehneet tosiseikkoja koskevan virheen, tai näiden toimien perustelujen puutteellisuuden osoittamiseksi. Tällaiset virheet eivät koske kyseessä olevien toimien antamiseksi asianmukaisen oikeudellisen perustan olemassaoloa, mikä on ainoa tämän kanneperusteen kohteena oleva kysymys. On selvää, että mikäli ilmenee, että – toisin kuin kantajat ovat väittäneet – tällainen oikeudellinen perusta on olemassa, tämän jälkeen on vielä tutkittava yhtäältä se, ovatko toimien antajat tehneet ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että asian tosiseikat oikeuttivat tämän oikeudellisen perustan käyttämisen näiden toimien antamiseksi, ja toisaalta se, ovatko samaiset toimien antajat ovat esittäneet tämän suhteen riittävät perustelut. Näillä kysymyksillä voi kuitenkin mahdollisesti olla merkitystä vasta toisen ja kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

83      Toiseksi on muistutettava yhtäältä, että ensimmäisellä riidanalaisella toimella (päätös 2012/97) pidennettiin päätöksen 2011/101 voimassaoloa ja korvattiin viimeksi mainitun päätöksen liite, jossa mainittiin kyseisellä päätöksellä käyttöön otettujen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet, ja toisaalta, että toisella riidanalaisella toimella (täytäntöönpanopäätös N:o 151/2012) korvattiin asetuksen N:o 314/2004 liite III, jossa mainittiin tällä asetuksella käyttöön otettujen varojen ja taloudellisten resurssien jäädytysten kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet ja kolmannella riidanalaisella toimella (täytäntöönpanopäätös 2012/101) muutettiin 60. kantajaa Cephas George Msipaa koskevaa mainintaa päätöksen 2011/101 liitteessä, sellaisena kuin se oli korvattuna päätöksellä 2012/97. Toisin sanottuna kaikissa kolmessa tapauksessa on kyse toimesta, jolla muutetaan aiempaa toimea.

84      Tämän suhteen on huomattava, että ilmaus ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuvat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt”, sellaisena kuin kantajat vetoavat siihen edellä 81 kohdassa esitetyissä argumenteissaan, esiintyy vain päätöksen 2011/101 tekstissä (ks. edellä 7 ja 8 kohta). Kuten edellä 4 kohdassa todetaan, asetuksella N:o 314/2004 toteutettu varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen sen sijaan koskee asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan vain ”Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille kuuluvia varoja ja taloudellisia resursseja”.

85      Tästä seuraa, että käsiteltävänä oleva kanneperuste johtaa erilaisiin kysymyksiin yhtäältä päätöstä 2011/101 muuttaneiden ensimmäisen ja kolmannen riidanalaisen toimen osalta ja toisaalta asetusta N:o 314/2004 muuttaneen toisen riidanalaisen toimen osalta.

86      Ensimmäisessä tapauksessa olennainen kysymys on sen selvittäminen, onko EU 29 artikla, joka mainitaan päätöksen 2012/97 (samoin kuin sillä muutetun päätöksen 2011/101) oikeudelliseksi perustaksi, asianmukainen oikeudellinen perusta viimeksi mainitussa päätöksessä säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohdistamiseksi ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin”. Tämän suhteen on huomautettava, että mikäli tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, tästä seuraa loogisesti, että myöskään päätöksellä 2011/101 ei ole laillista oikeudellista perustaa edellä mainittuun ryhmään kuuluvien henkilöiden osalta. Näin ollen on katsottava, että kantajat esittävät tässä kanneperusteessa – implisiittisesti mutta selvästi – myös lainvastaisuusväitteen päätöksestä 2011/101. SEUT 277 artiklasta seuraa, että kantajilla on oikeus esittää tällainen väite, vaikka he olisivat voineet vaatia viimeksi mainitun päätöksen kumoamista mutta eivät ole niin tehneet (Ks. vastaavasti analogisesti tuomio 10.7.2003, komissio v. EKP, C-11/00, Kok., s. I-7147, 74–78 kohta; tuomio 15.5.2008, Espanja v. neuvosto, C-442/04, Kok., s. I-3517, 22 kohta ja tuomio 20.5.2008, komissio v. neuvosto, C-91/05, Kok., s. I-3651, 29–34 kohta).

87      Toisessa tapauksessa – eli käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetusta N:o 151/2012 koskevassa tilanteessa – on ratkaistava kysymys siitä, oliko olemassa oikeudellista perustaa, joka oikeutti asetuksen N:o 314/2004 muuttamisen siten, että sen liitteeseen III, joka sisältää niiden henkilöiden ja yhteisöjen nimet, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin, merkittiin niiden henkilöiden tai yhteisöjen nimet, jotka oli merkitty päätöksen 2011/101 liitteeseen, sellaisena kuin se oli muutettuna päätöksellä 2012/97, sillä perusteella, että he olivat osallistuneet demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa, vaikka asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdassa säädetään ainoastaan Zimbabwen hallituksen jäsenille ja heitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai muille elimille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

88      Näitä kahta kysymystä on näin ollen tarkasteltava peräkkäin yksi kerrallaan.

 Päätösten 2011/101 ja 2012/97 sekä täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 oikeudellinen perusta

89      Kantajat esittävät kolme toisiinsa läheisesti liittyvää argumenttia, jotka voidaan ymmärtää ainoastaan siten, että niillä riitautetaan neuvoston toimivalta antaa EU 29 artiklan nojalla päätökset 2011/101 ja 2012/97 sellaisten henkilöiden suhteen, jotka olivat osallistuneet demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa.

90      Kantajat väittävät ensimmäiseksi, että vaikka demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien tukeminen (samoin kuin terrorismin torjunta) ovatkin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) laillisia päämääriä, neuvostolla ja komissiolla ei ole yleistä lainsäädäntövaltaa rikos- tai siviiliasioissa. Niiden toimivalta tällä alalla on tarkasti rajoitettu ja määritelty SEUT 82–SEUT 86 artiklassa, ja SEU 40 artiklasta ilmenee, etteivät ne saa ylittää toimivaltaansa. Täten kantajat katsovat, että vaikka unioni voikin antaa vähimmäissääntöjä rikosoikeudellisten rikkomusten määrittelemisestä vakavan rajat ylittävän rikollisuuden alalla ja yhdenmukaistaa kansallisia lainsäädäntöjä unionin politiikan tehokkaan täytäntöönpanon takaamiseksi, neuvostolla ja komissiolla ei ole toimivaltaa vedota YUTP:aan määrätäkseen yksityishenkilöiden varojen jäädyttämisestä tai matkustuskiellosta pelkästään sillä perusteella, että heidän väitetään aikaisemmin osallistuneen rikolliseen toimintaan.

91      Toiseksi kantajat katsovat, että rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja unionin YUTP:lla kolmansiin valtioihin nähden tavoittelemien laillisten päämäärien välillä on oltava selkeä ja ilmeinen yhteys. Niiden henkilöiden, joiden väitetään aiemmin syyllistyneen rikoksiin tai vakaviin rikkomuksiin, ja YUTP:n minkään laillisen päämäärän välillä ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä. Kantajien mukaan asiassa ei ole selvitetty, kuinka näiden henkilöiden, joiden ei ole väitetty olevan liityksissä Zimbabwen nykyiseen hallitukseen, varojen jäädyttäminen tai heille asetettu matkustuskielto voisi mahdollistaa jonkin laillisen päämäärän saavuttamisen. Tähän viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat kantajat eivät ole terroristeja, jotka saattaisivat tarjota varansa ja taloudelliset resurssinsa kansainvälisen terroristitoiminnan käytettäväksi, eivätkä henkilöitä, jotka ovat vastuussa mistään Zimbabwen hallituksen toteuttamasta politiikasta tai joilla olisi päätäntävaltaa tämän suhteen.

92      Kolmanneksi kantajat katsovat, että neuvoston olisi tullut rajoittavia toimenpiteitä toteuttaessaan selittää, kuinka nämä toimenpiteet soveltuvat laillisen päämäärän saavuttamiseen ja ovat oikeasuhteisia siihen nähden. Käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty mitään ulkopoliittista laillista perustetta toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä sellaisten Zimbabwen valtioon liittymättömien toimijoiden suhteen, jotka ovat aikaisemmin syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Asiassa ei ole myöskään selitetty, kuinka henkilöiden, joilla ei ole mitään vastuuta Zimbabwessa riidanalaisten toimien antamishetkellä vallassa olleen kansallisesti yhtenäisen hallituksen politiikasta tai vaikutusvaltaa siihen, varojen jäädyttäminen tai heille asetettu matkustuskielto olisi asianmukainen ja oikeasuhteinen tapa saavuttaa mitään laillista YUTP:n päämäärää.

93      On todettava, että SEU 21 ja SEU 29 artiklasta, joiden sanamuoto esitetään edellä 78 ja 76 kohdassa, yhdessä luettuna ilmenee, että sellaisten toimenpiteiden, joilla pyritään edistämään muualla maailmassa – ja näin ollen Zimbabwessa – demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, toteuttamisesta voidaan tehdä päätös SEU 29 artiklan perusteella (ks. vastaavasti tuomio 28.5.2013, Al Matri v. neuvosto, T-200/11, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 46 kohta). Kantajat eivät argumenteillaan, sellaisina kuin ne on edellä esitetty, itse asiassa kiistä tätä päätelmää yleisesti, vaan väittävät ainoastaan, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiset rajoittavat toimenpiteet, jotka kohdistetaan henkilöihin tai yhteisöihin yksinomaan heidän väitetysti rikollisten toimiensa johdosta, eivät kuulu toimenpiteisiin, joita voidaan toteuttaa SEU 29 artiklan perusteella. Kantajat katsovat, että tällainen toiminta voi enintään olla sellaisten toimenpiteiden kohteena, jotka on toteutettu SEUT 82–SEUT 86 artiklassa tarkoitetun oikeudellista yhteistyöstä rikosasioissa koskevien määräysten perusteella.

94      Näissä kantajien väitteissä jätetään kuitenkin huomiotta asiayhteys, johon liittyvät demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa vakavasti loukkaavat toimet, kuten toimet, joista päätöksen 2011/101 liitteessä I olevaan luetteloon kirjattuja henkilöitä syytetään. Näin ollen on syytä muistuttaa tästä asiayhteydestä, sellaisena kuin se ilmenee päätöksen 2011/101 ja sitä edeltäneiden toimien perustelukappaleista.

95      Yhteisen kannan 2002/145, joka on ensimmäinen Zimbabwen suhteen annettu yhteinen kanta (ks. edellä 1 kohta), ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Neuvosto ilmaisi 28 päivänä tammikuuta 2002 olevansa vakavasti huolestunut Zimbabwen tilanteesta, erityisesti viime aikoina tapahtuneesta väkivaltaisuuksien lisääntymisestä ja poliittisiin vastustajiin kohdistuvasta uhkailusta sekä riippumattoman lehdistön häirinnästä. Se totesi, että Zimbabwen hallitus ei ole toteuttanut tilanteen parantamiseksi tehokkaita toimenpiteitä, joita viime joulukuussa Laekenissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati.”

96      Yhteistä kantaa 2002/145 muutettiin ja sen voimassaoloa jatkettiin yhteisellä kannalla 2003/115. Viimeksi mainitun yhteisen kannan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tilanne Zimbabwessa on entisestään heikentynyt, ja siellä tapahtuu edelleen vakavia ihmisoikeuksien, sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden loukkauksia.”

97      Yhteisen kannan 2004/161, jolla kumottiin ja korvattiin yhteinen kanta 2002/145, kuudennessa perustelukappaleessa viitataan niin ikään siihen, että ”Zimbabwen ihmisoikeustilanne heikentyy jatkuvasti”, mikä oikeutti unionin kyseisen valtioon kohdistamisen rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisen uudella 12 kuukauden jaksolla. Yhteisen kannan 2004/161 seitsemännen perustelukappaleen mukaan ”rajoittavien toimenpiteiden tavoitteena on rohkaista toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen”.

98      Neuvosto on selvästi katsonut, että Zimbabwen tilanne ei ollut parantunut, koska kuten edellä 3 kohdassa todetaan, se jatkoi yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa aina peräkkäin 20.2.2009 saakka ”ottaen huomioon Zimbabwen tilanteen”, kuten niistä eri yhteisistä kannoista, joilla nämä voimassaolon jatkamiset toteutettiin, stereotyyppisesti ilmenee.

99      Zimbabwessa oli vaalit vuonna 2008. Kuten neuvosto muistuttaa 22.6.2008 päivätyssä julistuksessaan, unionin YUTP:n korkea edustaja on viitannut ”Zimbabwen viranomaisten joitakin viikkoja kestäneeseen järjestelmälliseen kampanjaan, joka koostuu väkivallasta, pakottamisesta ja uhkailusta ja jollaista ei voida hyväksyä”, ja katsonut, että ”näissä olosuhteissa vaaleilla tehtiin pilaa demokratiasta”.

100    Kuten myös neuvosto muistuttaa, eivätkä kantajat ole tätä kiistäneet, sovitellakseen tilannetta, Zimbabwea hallinnut puolue ZANU-PF teki opposition kanssa 15.9.2005 poliittisen kokonaissopimuksen (Global Political Agreement; jäljempänä GPA), jossa määrättiin muun muassa yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamisesta siten, että siihen kuuluu jo ennen tämän hallituksen nimeämistä vallassa olevien ZANU-PF:n ehdottamien jäsenten lisäksi opposition ehdottamia jäseniä. Robert Mugabe pysyi Zimbabwen presidenttinä. Tämä hallitus muodostettiin viimein 9.3.2009, mutta mainittua päivää seuranneille vuosille oli neuvoston mukaan tyypillistä ZANU-PF:n ja oppositionpuolueiden välinen valtataistelu. Tässä valtataistelussa Robert Mugabe nautti edelleen Zimbabwen turvallisuuselinten, eli armeijan, tiedustelupalvelun, poliisin ja vankilajärjestelmän tukea. Näitä elimiä koordinoinut yksikkö Joint Operations Command (operaatioiden yhteinen johtoyksikkö) oli suurelta osin vastuussa vuoden 2008 vaalien aikaisesta väkivallasta, ja henkilöt, jotka kuuluivat siihen vuonna 2008, kuuluvat siihen edelleen.

101    Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 26.1.2009 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2009/68/YUTP (EUVL L 23, s. 43) jatkettiin yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa ylimääräisellä vuodella 20.2.2010 saakka. Yhteisen kannan 2009/68 kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että voimassaolon jatkaminen toteutettiin ”ottaen huomioon Zimbabwen tilanteen, erityisesti Zimbabwen viranomaisten organisoiman ja toteuttaman väkivallan ja sen, että 15 päivänä syyskuuta 2008 allekirjoitetun poliittisen sopimuksen täytäntöönpano estetään jatkuvasti”. Vastaavasti yhteisen kannan 2010/92, jolla jatkettiin yhteisen kannan 2004/161 voimassaoloa, kolmannessa perustelukappaleessa viitataan siihen, ”ettei [GPA:n] täytäntöönpanossa ole edistytty”.

102    Tässä yhteydessä on nähtävä päätöksen 2011/101 4 ja 5 artiklassa (ks. edellä 7 ja 8 kohta) oleva viittaus henkilöihin, jotka osallistuvat ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa”. Tästä seuraa, että viittaus ei koske kaikkea rikosoikeudellista tai jopa siviilioikeudellista rikollista tai rikkomuksellista toimintaa. Se koskee selvästikin niiden henkilöiden toimintaa, jotka ovat syyllistyneet toimiin, joiden johdosta neuvosto on katsonut Zimbabwen johtajien olevan syyllisiä ”väkivaltaisuuksien lisääntymiseen” ja ”poliittisiin vastustajiin kohdistuvaan uhkailuun sekä riippumattoman lehdistön häirintään” (ks. edellä 95 kohta), ”vakaviin ihmisoikeuksien, sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden loukkauksiin” maassaan (ks. edellä 96 kohta) ja jopa ”Zimbabwen viranomaisten – – järjestelmälliseen kampanjaan, joka koostuu väkivallasta, pakottamisesta ja uhkailusta”.

103    Päätöksen 2011/101 4 ja 5 artiklan sanamuoto vahvistaa nämä päätelmät. Vaikka rikollisella tai rikkomuksellisella toiminnalla voidaan selvästikin loukata vakavasti niiden kohteena olevien henkilöiden oikeuksia, on vaikea nähdä, kuinka niillä voitaisiin loukata itse demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatetta, jos näihin toimiin välittömästi osallistuneilla henkilöillä ei ole mitään yhteyttä edes osaan kyseisen valtion johtajia.

104    On myös todettava, että GPA ja niin sanotun yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostaminen ei ole johtanut edellä kuvattujen syytösten kohteena olevien Zimbabwen johtajien syrjäyttämiseen vallasta kokonaan (ks. tältä osin myös jäljempänä 109 kohta). Tämä on enintään johtanut näiden samojen johtajien ja aikaisempien oppositiopuolueiden väliseen vallanjakoon.

105    Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että SEU 29 artikla oli riittävä oikeudellinen perusta päätösten 2011/101 ja 2012/97 kaltaisten päätösten antamiseksi edellä 102 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden suhteen. Toisin kuin kantajat väittävät, näissä kahdessa päätöksessä tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä ei ole kohdistettu mainittuihin henkilöihin sillä perusteella, että heidän olisi väitetty olleen osallisena missä tahansa rikollisessa tai rikkomuksellisessa toiminnassa, vaan sillä perusteella, että heidän väitettiin osallistuneen toimintaan, joka – sen lisäksi, että se oli myös erittäin todennäköisesti rikosoikeuden tai ainakin siviilioikeuden alaista – oli osa strategiaa, joka koostui uhkailusta ja Zimbabwen kansan perusoikeuksien järjestelmällisestä rikkomisesta, mistä neuvosto moitti mainitun valtion johtoa. Juuri tästä viimeisestä syystä henkilöihin, joiden väitettiin syyllistyneen tällaisiin toimiin, voitiin kohdistaa edellä mainittujen kahden päätöksen kaltainen SEU 29 perusteella tehty toimenpide.

106    Tästä samasta syystä näiden henkilöiden toimien ja SEU 21 artiklassa lueteltujen YUTP:n asianmukaisten päämäärien välillä on yhteys, jollaiseen kantajat ovat viitanneet väitteissään, jotka esitetään tiivistetysti edellä 91 kohdassa. Kun otetaan huomioon kyseessä olevien, päätöksellä 2011/101 uudistettujen rajoittavien toimenpiteiden tavoite, niiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon oli täysin johdonmukaista sisällyttää myös henkilöt, joiden väitettiin syyllistyneen niihin väkivaltaisuuksiin ja uhkailuihin, joista Zimbabwen johtajien oli neuvoston mukaan kannettava poliittinen vastuu, eikä ainoastaan näitä johtajia. Riippumatta rikos- tai siviilioikeudellisesta toiminnasta, johon voidaan ryhtyä väitettyihin väkivaltaisuuksiin osallistuneiksi syytettyjä henkilöitä vastaan, oli lainmukaista ja YUTP:n tavoitteiden mukaista toteuttaa toimenpiteitä, joilla pyrittiin rohkaisemaan – myös näitä henkilöitä – ”torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen”, mikä näiden henkilöiden tapauksessa merkitsi sitä, että he pidättäytyvät kaikesta samankaltaisesta toiminnasta vastaisuudessa.

107    Edellä 92 kohdassa tiivistetysti esitetyistä kantajien väitteistä on todettava, että ne eivät todellisuudessa koske riidanalaisten toimien oikeudellista perustaa vaan toimien puutteellisia perusteluja. Tästä johtopäätöksestä riippumatta riittää, kun todetaan, että kuten niiden eri toimien, joilla päätettiin kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä ja jatkettiin niiden voimassaoloa, perustana olevista edellä 95–101 kohdassa mainituista päätelmistä ilmenee, ja kuten jäljempänä kolmannen kanneperusteen tutkinnan yhteydessä esitetään, neuvosto on esittänyt riittävällä tavalla perusteet, joiden johdosta se on sisällyttänyt näiden toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon nyt käsiteltävässä kanneperusteessa tarkoitetut henkilöt.

108    Kantajat väittävät vielä, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet eivät missään tapauksessa ole asianmukaisia, jotta niillä voitaisiin saavuttaa oikeasuhtaisesti mitään laillista päämäärää. He esittävät tämän suhteen viisi väitettä. Ensimmäisen väitteen mukaan huolimatta siitä, että toimenpiteet pyritään kohdistamaan nykyisen hallituksen jäseniin, ne keskittyvät yksinomaan kysymyksiin, jotka koskevat Zimbabwen edellistä hallitusta eikä hallitusta, joka on vallassa GPA:n soveltamisen jälkeen. Näin ollen kantajat katsovat, että unioni tukee tätä viimeksi mainittua (ns. yhtenäistä kansallista) hallitusta, jonka kanssa se käy keskusteluja. Toisen väitteen mukaan toimet ja rikokset, joista kantajia syytetään, liittyvät heidän mukaansa eräissä tapauksissa yhtenäisen kansallisen hallituksen perustamista edeltävään aikaan. Kolmannen väitteen mukaan varojen jäädyttämistoimenpiteen tai matkustuskiellon kohdistamisella henkilöihin, jotka eivät ole liityksissä hallitukseen tai jotka eivät osallistu sen toteuttamaan politiikkaan eivätkä käytä sen suhteen päätösvaltaa, ei kantajien mukaan voida missään tapauksessa myötävaikuttaa mihinkään YUTP:n lailliseen päämäärään. Neljännen väitteen mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan, joka on ehdottanut henkilöiden lisäämistä kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, strategisena pyrkimyksenä on jatkaa ääriaineksen painostusta. Tämä ei kuitenkaan ole YUTP:n virallinen päämäärä, eikä sillä voida oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden laajentamista Zimbabwen valtiosta riippumattomiin toimijoihin, joiden väitetään aiemmin osallistuneen rikollisiin toimiin. Viidennen väitteen mukaan, vaikka riidanalaiset toimet olisivat asianmukaisia, ne eivät silti ole oikeasuhteisia viidennessä kanneperusteessa esitetyistä syistä.

109    Viimeinen näistä viidestä väitteestä on pelkkä viittaus kantajien viidennen kanneperusteensa, jota tutkitaan jäljempänä 285–302 kohdassa, tueksi esittämiin argumentteihin. Neljä muuta väitettä perustuvat selvästi olettamaan siitä, että niin sanotun yhtenäisen kansallisen hallituksen perustaminen GPA:ssa sovitulla tapaa johtaa kaikkien Zimbabwen johtajien vaihtumiseen. Kuten edellä 100 kohdassa on todettu, näin ei tapahtunut. Vaikka yhtenäisessä kansallisessa hallituksessa kiistämättä oli myös opposition edustajia, siinä oli edustajia myös ZANU-PF:stä, eli puolueesta, joka oli vallassa, kun edellä mainitut väkivallanteot, uhkailu ja perusoikeuksien loukkaaminen, jotka neuvosto mainitsee Zimbabwea koskevissa yhteisissä kannoissaan ja päätöksissään, tapahtuivat. Kuten neuvoston erääseen unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimien puitteissa esittämään kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, ZANU-PF:n yhtenäiseen kansalliseen hallitukseen ehdottamat jäsenet olivat valtaosaltaan jo edellisen hallituksen jäseniä. Lisäksi Zimbabwen presidentti Robert Mugabe jatkoi tehtävässään.

110    Toisin kuin kantajat ilmeisesti katsovat, näissä olosuhteissa ei voi olla kyse Zimbabwen johtajien merkittävästä ja täysimääräisestä vaihtumisesta sen johdosta, että GPA:n mukaisesti muodostettiin yhtenäinen kansallinen hallitus. Näin ollen neuvosto saattoi laillisesti antaa myös tämän hallituksen muodostamisen jälkeen SEU 29 artiklan nojalla päätöksen, jossa säädetään rajoittavista toimenpiteistä sekä Zimbabwen senhetkisiin johtajiin kuuluvien niiden henkilöiden osalta, jotka olivat kyseisen valtion johtajia tai heitä lähellä olevia henkilöitä jo aiemmin, että sellaisten henkilöiden osalta, jotka olivat aikaisemmin osallistuneet demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa. Tilanne on näin sitä suuremmalla syyllä, koska – kuten edellä 101 kohdassa esitetyistä yhteisen kannan 2009/68 ja päätöksen 2010/92 perustelukappaleista ilmenee – neuvosto katsoi, että GPA:n täytäntöönpano ”estettiin jatkuvasti”, eikä siinä ”ollut edistytty”.

111    Erityisesti neljännestä väitteestä, jossa viitataan Yhdistyneen kuningaskunnan väitetysti erilaiseen strategiaan, on todettava, että se perustuu kyseisen jäsenvaltion parlamentaarisen komitean kertomukseen, jonka kantajat esittävät kannekirjelmänsä liitteenä. Tämän suhteen riittää, kun todetaan, että kuten neuvosto on korostanut, riidanalaisten toimien laillisuutta on arvioitava niissä itsessään esitettyjen perusteluiden nojalla eikä sellaisten Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen väitettyjen arviointien perusteella, joiden johdosta se olisi hyväksynyt nämä toimet. Näin on sitä suuremmalla syyllä, koska – kuten myös neuvosto on korostanut – Yhdistynyt kuningaskunta ei ilmeisen selvästi ole antanut näitä toimia yksin, vaan neuvostossa kokoontuneet jäsenvaltioiden edustajat ovat yhdessä antaneet ne.

112    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että SEU 29 artikla oli asianmukainen oikeudellinen perusta antaa päätös 2012/97 samoin kuin päätös 2011/101, jota sillä muutettiin. Täytäntöönpanopäätös 2012/124 on myös annettu asianmukaiseen oikeudellisen perustan nojalla eli päätöksen 2011/101 6 artiklan 1 kohdan perusteella.

 Täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 oikeudellinen perusta

113    Kuten aiemmin jo todettiin (ks. edellä 80 kohta), komissio antoi täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohdan perusteella.

114    Heti aluksi on todettava, että sanamuotonsa mukaan (ks. edellä 4 kohta) kyseessä oleva säännös koskee ”yhteisen kannan 2004/161 liitettä koskevia päätöksiä”. Kuten edellä 6 kohdassa todetaan, yhteinen kanta 2004/161 kuitenkin kumottiin päätöksellä 2011/101.

115    Olisi kiistämättä ollut toivottavaa ajantasaistaa asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohdan sanamuoto korvaamalla viittaus kumottuun yhteiseen kantaan 2004/161 viittauksella sen sijaan tulleeseen päätökseen 2011/101. Ilman tällaista ajantasaistamistakin on kuitenkin selvää, että kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava siten, että se kattaa myös kaikki päätökset, jotka koskevat päätöksen 2011/101 kaltaista toimea, jolla on kumottu ja korvattu yhteinen kanta 2004/161 sekä joka sisältää olennaisilta osin sen kanssa samanlaiset säännökset.

116    Kyseessä olevien kahden toimen tutkiminen osoittaa, että päätöksen 2011/101 1–5 artikla ovat joitain toisarvoisia pieniä muutoksia lukuun ottamatta samanlaiset kuin yhteisen kannan 2004/161 vastaavat artiklat sellaisina kuin ne olivat toimen kumoamishetkellä. Päätöksen 2011/101 6 artiklan 1 kohdassa toistetaan yhteisen kannan 2004/161 6 artiklan sisältö, mutta siinä on myös kaksi uutta kohtaa, joilla pyritään takaamaan toteutettavien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden puolustautumisoikeudet. Uudessa 7 artiklassa – joka on lisätty 6 artiklan ja 8 artiklan, jonka sisältö on sama kuin yhteisen kannan 2004/161 7 artiklan, väliin – on päätöksen 2011/101 liitettä koskevia täsmennyksiä, joilla selvästi pyritään takaamaan perusteluvelvollisuuden noudattaminen. Päätöksen 2011/101 9 artikla sisältää yhden ainoan virkkeen, jolla kumotaan yhteinen kanta 2004/161, ja päätöksen 2011/101 viimeinen artikla (10 artikla) vastaa olennaisilta osin yhteisen kannan 2004/161 9 artiklaa. Päätöksessä 2011/101 ei ole yhteisen kannan 2004/161 10 artiklaa vastaavaa artiklaa, mutta viimeksi mainitussa artiklassa säädetään ainoastaan yhteisen kannan julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Vastaavanlaisen säännöksen puuttuminen päätöksestä 2011/101 johtuu epäilemättä siitä, että päätös julkaistaan virallisessa lehdessä suoraan SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla.

117    Asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohdan tulkinta siten, että se koskee myös päätöksen 2011/101 liitettä koskevia päätöksiä, vahvistetaan viimeksi mainitun päätöksen – josta on muistettava, että sen antajana oli neuvosto, joka antoi myös asetuksen N:o 314/2004 – viidennessä perustelukappaleessa, jossa todetaan, että päätöstä 2011/101 koskevista ”unionin täytäntöönpanotoimenpiteistä säädetään – – asetuksessa – – N:o 314/2004”.

118    Näin ollen on katsottava, että asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohta on laillinen oikeudellinen perusta asetuksen N:o 151/2014 kaltaisen täytäntöönpanoasetuksen antamiseksi sellaisen päätöksen perusteella, jolla muutetaan päätöksen 2011/101 liitettä I. Seuraavaksi on tutkittava edellä 87 kohdassa mainittu kysymys siitä, voiko tällainen muutos merkitä sitä, että asetuksessa N:o 314/2004 säädetyt rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat henkilöihin, joiden syytetään osallistuneen toimiin, joilla heikennetään vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa, vaikka asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaan tässä asetuksessa säädetään ainoastaan Zimbabwen hallituksen jäsenien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai muiden elimien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

119    On huomattava, että asetus N:o 314/2004 annettiin EY 60 ja EY 301 artiklan perusteella. Kantajat muistuttavat, että oikeuskäytännössä on todettu, että jotta luonnollisiin henkilöihin kohdistettavat toimenpiteet voidaan toteuttaa EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla kolmansia maita koskevina rajoittavina toimenpiteinä, niiden on koskettava vain kyseisten maiden johtajia ja heitä lähellä olevia henkilöitä (tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C-402/05 P ja C-415/05 P, Kok., s. I-6351, 166 kohta ja tuomio 13.3.2012, Tay Za v. neuvosto, C-376/10 P, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 63 kohta).

120    Kantajat lisäävät vielä, että 29.7.2009 tehdyssä ehdotuksessaan COM (2009) 395 final neuvoston asetukseksi asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta komissio myönsi nimenomaisesti, että EY 60 ja EY 301 artikla eivät riittäneet rajoittavien toimenpiteiden kohdistamiseksi henkilöihin, jotka eivät olleet liityksissä hallitukseen, ja että asetusta N:o 314/2004 oli syytä muuttaa rajoittavien toimenpiteiden kohdistamiseksi henkilöihin ja yhteisöihin, joiden ei väitetty kuuluvan Zimbabwen hallitukseen tai olevan siihen liityksissä. Tätä ehdotusta ei kuitenkaan koskaan hyväksytty, ja asetuksessa N:o 314/2004 säädetyt rajoittavat toimenpiteet perustuivat edelleen EY 60 ja EY 301 artiklaan.

121    Neuvosto vastaa tähän, että päätös 2011/101 annettiin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, mistä lähtien SEUT 215 artiklan 2 kohdan perusteella oli sallittua toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä, jotka kohdistuivat sellaisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin taikka valtiosta riippumattomiin ryhmiin tai yhteisöihin, joilla ei ollut yhteyttä kolmannessa valtiossa valtaa pitävään tahoon. Lissabonin sopimuksen voimaantulon mukanaan tuoma kehitys merkitsee neuvoston mukaan sitä, että kantajien mainitsema komission ehdotus ei enää ollut ajantasainen. Myös komissio mainitsee argumenteissaan SEUT 215 artiklan 2 kohdan ja väittää, että se on riittävä oikeudellinen perusta rajoittavien toimenpiteiden kohdistamiseksi muihin henkilöihin tai yhteisöihin kuin kolmannen valtion johtajiin ja heihin liityksissä oleviin tahoihin.

122    Pitää kiistämättä paikkansa, että kuten unionin tuomioistuin toteaa 19.7.2012 antamassaan tuomiossa C-130/10, parlamentti vastaan neuvosto (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 51 kohta), primaarioikeuden muututtua Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EY 60 artiklan, joka koskee rajoittavia toimenpiteitä pääomanliikkeiden ja maksujen osalta, ja EY 301 artiklan, jossa määrätään taloudellisten suhteiden keskeyttämisestä kokonaan tai osittain yhden tai useamman kolmannen valtion kanssa taikka niiden vähentämisestä, sisältö ilmenee SEUT 215 artiklasta. Kuten unionin tuomioistuin niin ikään on vahvistanut, neuvosto voi SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla toteuttaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä eli toimenpiteitä, jotka ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa edellyttivät myös EY 308 artiklan sisällyttämistä niiden oikeusperustaan, jos niiden adressaateilla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kolmatta valtiota johtaneeseen hallintoon (em. tuomio parlamentti v. neuvosto, 53 kohta).

123    Näillä päätelmillä kuitenkin osoitetaan vain, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 215 artiklan 2 kohta oli neuvostolle riittävä oikeusperusta antaa asetus, jossa säädettiin rajoittavista toimenpiteistä, jotka kohdistuivat Zimbabwessa oleviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, joilla ei ollut yhteyttä tämän kolmannen valtion johtoon. On kuitenkin todettava, ettei mitään tällaista asetusta ole annettu. Asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdassa viitataan edelleen ”liitteessä III lueteltuihin Zimbabwen hallituksen jäseniin ja heitä lähellä oleviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai muihin elimiin”.

124    Asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohtaa on lisäksi tulkittava yhdenmukaisesti saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan edellä mainitun säännöksen kanssa ja katsottava täten, että komissio voi muuttaa täytäntöönpanoasetuksella asetuksen N:o 314/2004 liitettä III vain, jos henkilöitä, joiden nimi kirjataan tähän liitteeseen, voidaan pitää joko Zimbabwen hallituksen jäseninä tai heitä lähellä olevina henkilöinä.

125    Näin ollen on tutkittava erityisesti kysymys siitä, voidaanko henkilöiden, jotka kirjattiin päätöksen 2011/101 liitteeseen I sillä perusteella, että he olivat osallistuneet demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa, katsoa kuuluvan ryhmään, joka kattaa Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä olevat henkilöt. On selvää, että jos yksi tai useampia näistä henkilöstä on samaan aikaan Zimbabwen hallituksen jäsen, mikään ei estä kirjaamasta heidän nimiään asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b kohdan perusteella annetun täytäntöönpanoasetuksen nojalla mainitun asetuksen liitteessä III olevaan luetteloon, koska heidän toimimisensa hallituksen jäsenenä jo riittää oikeuttamaan tämän kirjaamisen.

126    Jotta voisimme paremmin ymmärtää kolmannen valtion johtajia lähellä olevien henkilöiden käsitteen, sellaisena kuin sitä käytetään edellä 119 mainitussa oikeuskäytännössä, on tarpeen esittää eräitä täsmennyksiä asioista, jota johtivat tuohon oikeuskäytäntöön. Asioissa, jotka johtivat edellä 119 kohdassa mainittuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio, oli kyse – kuten unionin tuomioistuin toteaa tuon tuomion 167 kohdassa – rajoittavista toimenpiteistä, joille oli ominaista se, ettei niillä ollut mitään yhteyttä kolmatta maata johtavaan hallintoon. Kyse oli konkreettisesti toimenpiteistä, jotka kohdistettiin suoraan Osama bin Ladeniin, al-Qaida-verkostoon ja niiden lähipiiriin kuuluviin henkilöihin Taleban-hallinnon romahtamisen jälkeen.

127    Edellä 119 kohdassa mainittuun tuomioon Tay Za vastaan neuvosto johtaneessa asiassa rajoittavien toimenpiteiden kohteena oli Myanmarissa sijaitsevan yhtiön johtajan perheenjäsen. Unionin tuomioistuimen mukaan ei voida sulkea pois sitä, että tiettyjen yritysten johtajat voivat olla EY 60 ja EY 301 artiklaan perustuvien rajoittavien toimenpiteiden kohteena, kunhan osoitettiin, että he olivat lähellä Myanmarin liiton tasavallan johtajia tai että kyseisten yritysten toiminta riippui näistä johtajista (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Tay Za v. neuvosto, 55 kohta). Unionin tuomioistuin kuitenkin katsoi, ettei tällaisia toimenpiteitä voida soveltaa luonnollisiin henkilöihin pelkästään sen perhesiteen takia, joka heillä on kyseessä olevan kolmannen maan johtajien lähipiiriin kuuluviin henkilöihin, riippumatta heidän omasta toiminnastaan (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Tay Za v. neuvosto, 66 kohta).

128    Kumpikaan näistä asioista ei kuitenkaan ole rinnastettavissa käsiteltävän asian olosuhteisiin. Toisin kuin asiassa, joka johti edellä 119 kohdassa mainittuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio, nyt esillä olevassa asiassa ei edellä 109 kohdassa esitetyistä syistä ole kyse Zimbabwessa valtaa pitäneen tahon ”romahtamisesta” hetkellä, jolloin väkivallanteot, uhkailu ja Zimbabwen kansan perusoikeuksien loukkaaminen, joihin neuvosto vetoaa oikeuttaakseen riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen, tapahtuivat. Edellä 109 kohdassa mainitusta tuomiosta Tay Za vastaan neuvosto riittää, kun todetaan, että nyt käsiteltävässä asiassa ei mitenkään ole kyse henkilöistä, joihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä siitä pelkästä syystä, että he ovat kolmannen valtion johtajia lähellä olevien henkilöiden perheenjäseniä.

129    Tästä seuraa, ettei edellä esitetyssä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ole mitään sellaista, mikä estäisi sen, että henkilöiden, joiden nimi on kirjattu päätöksen 2012/97 liitteeseen I sillä perusteella, että heidän toimillaan loukataan vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltiota Zimbabwessa, katsotaan kuuluvan asetuksen N:o 314/2001 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun ”Zimbabwen hallituksen [jäseniä] lähellä olevien” henkilöiden ryhmään. Ja edellä 105, 106, 109 ja 110 kohdassa esitettyjen seikkojen valossa heidät on itse asiassa luokiteltava juuri näin.

130    Toisin sanottuna on katsottava, että Zimbabwen erityisolosuhteissa, sellaisina kuin ne ilmenevät edellä 95–104 kohdassa esitetyistä toteamuksista, ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuvia luonnollisia henkilöitä” ja näille luonnollisille henkilöille kuuluvia oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai muita elimiä, jotka kaikki mainitaan päätöksen 2011/4 ja 5 artiklassa, ei ole erotettava Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä olevista henkilöistä eikä tällaisille henkilöille kuuluvista oikeushenkilöistä, yhteisöistä tai muista elimistä, vaan he muodostavat todellisuudessa tällaisten hallituksen jäseniä lähellä olevien henkilöiden erityisryhmän.

131    Pitää paikkansa, että ensi näkemältä edellä mainittujen kahden säännöksen sanamuoto vaikuttaa ilmausten ”sekä” ja ”muut henkilöt” käytön johdosta puhuvan päinvastaisen johtopäätöksen puolesta. Kun kuitenkin otetaan huomioon Zimbabwen suhteen toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden antamiseen ja niiden pidentämiseen erittäin pitkäksi aikaa johtanut asiayhteys, sellaisena kuin se kuvataan edellä 95–104 kohdassa, asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa, joka johtaisi sellaiseen lopputulokseen, että mainitussa asetuksessa säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä ei voida määrätä edellä 129 kohdassa tarkoitetuille henkilöille, ei voida hyväksyä.

132    Olisi nimittäin järjenvastaista myöntää, että asetuksessa N:o 314/2004 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa Zimbabwen johtajien perheenjäseniin (ks. vastaavasti edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Tay Za v. neuvosto, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) jo pelkästään sillä perusteella, että he ovat näitä johtajia lähellä olevia henkilöitä, ilman, että heitä olisi moitittava demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta loukkaavasta tietystä toiminnasta, ja samaan aikaan estää tällaisten toimenpiteiden kohdistaminen sellaisiin henkilöihin, jotka ovat olleen väkivallasta, uhkailusta ja perusoikeuksien loukkaamisesta koostuvan politiikan – sellaisena kuin unioni siitä moittii näitä johtajia – todellisia toteuttajia. On paljon oikeutetumpaa luokitella Zimbabwen johtajia ”lähellä oleviksi henkilöiksi” nämä viimeksi mainitut henkilöt kuin mainittujen johtajien perheenjäsenet.

133    Tästä seuraa, että asetuksen N:o 314/2004 11 artiklan b alakohta oli asianmukainen oikeusperusta täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 antamiseksi kaikkien viimeksi mainitun asetuksen kattamien henkilöiden suhteen.

134    Niiden perusteiden, jotka esitettiin merkittäessä päätöksen 2011/101 liitteeseen I, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/97, niiden kantajien nimet, jotka mainitaan kannekirjelmän alaviitteessä 33, tutkiminen vahvistaa kaikki edellä esitetyt päätelmät. Tämän osalta on todettava, että kuten neuvosto paikkansa pitävästi korostaa, suurin osa kyseessä olevista kantajista toimi asemassa, jonka johdosta heidät voidaan luokitella Zimbabwen johtajiksi tai heitä lähellä oleviksi henkilöiksi ja joka oikeuttaa näin jo pelkästään tästä syystä heidän kirjaamisensa mainittuun liitteeseen. Tästä huomautuksesta riippumatta on todettava, että joka tapauksessa heidän moitteenalaisesta toiminnastaan esitetystä lyhyestä kuvauksesta ilmenee, että kyse on toimista, joilla on ilmeisen selvästi yhteys väkivallantekoihin, uhkailuun ja Zimbabwen kansan perusoikeuksien loukkaamiseen, sellaisena kuin unioni siitä moittii Zimbabwen johtajia.

135    Esimerkkinä voidaan mainita, että Joseph Chinotimbaa (15. kantaja) ja Gilbert Moyoa (54. kantaja) moititaan osallistumisesta väkivallantekoihin vuoden 2008 vaalien yhteydessä. Nolbert Kunongasta (30. kantaja) mainitaan päätöksen 2011/101 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/97, seuraavaa: ”Nimittänyt itsensä anglikaaniseksi piispaksi. Nykyisen hallinnon vahva kannattaja. Poliisi tuki hänen kannattajiaan väkivaltaisissa toimissa kirkon kannattajia vastaan vuonna 2011.” Kaikkien muiden kannekirjelmän alaviitteessä 33 mainittujen kantajien kirjaamisen tueksi mainitut perusteet ovat suurelta osin samankaltaisia.

136    Kaiken edellä esitetyn johdosta ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen

137    Kantajat väittävät, että vuoteen 2007 asti ei esitetty mitään perusteluja rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi Zimbabwen tilanteen johdosta ja että vasta tämän jälkeen neuvosto ja komissio alkoivat esittää joitain perusteluja. Riidanalaisissa toimissa esitetyt perustelut eivät kuitenkaan kantajien osalta ole oikeuskäytännössä esitettyjen periaatteiden mukaisia, ja perustelut koostuvat yleisistä väitteistä, eikä niissä esitetä selvästi ja yksiselitteisesti niitä konkreettisia ja erityisiä syitä, joiden johdosta katsottiin, että kuhunkin henkilöön ja yhteisöön oli kohdistettava kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä. Toimenpiteiden kohteena olevan henkilön tai yhteisön on mahdotonta saada selville syytä, jonka johdosta hänen nimensä on pidetty näiden rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa, vaikka tästä luettelosta on poistettu muiden henkilöiden ja yhteisöjen nimiä, eivätkä he myöskään voi tietää, kuinka he voisivat saada nimensä tulevaisuudessa poistetuksi tästä luettelosta. Kantajat viittaavat vastauksessaan ”esimerkiksi” heistä 39:ää koskeviin ”liian laajoihin ja yleisiin” mainintoihin, jotka esitetään päätöksen 2011/101 liitteessä I, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/97.

138    Kantajat toteavat lisäksi, että oikeuskäytännön mukaan aiemmin määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden uudistamispäätöksessä on ilmoitettava sellaiset erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella päätöksen tekijä katsoo asian tarkistettuaan, että asianomaisen varojen jäädyttäminen on edelleen perusteltua. Käsiteltävässä asiassa vastaajana olevat toimielimet eivät ole täyttäneet tätä velvollisuutta. Ne eivät kantajien mukaan ole koskaan ilmoittaneet, loukattiinko – ja jos loukattiin, niin kuinka – jonkin kantajan toiminnalla vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa, vaikka ne ovat lisänneet kantajia koskevia täysin uusia ja koskaan aiemmin esittämättömiä väitteitä vakavista rikollisista toimista.

139    Edellä mainitut velvollisuudet ovat kantajien mukaan käsiteltävässä asiassa entistäkin merkityksellisempiä, koska vastaajina olevat toimielimet ovat pyrkineet perustelemaan kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden uudistamiseen kantajien suhteen viittaamalla heidän aiempaan toimintaansa ja soveltaneet näin ”hiljaista olettamaa” samojen henkilöiden tulevaan toimintaan. Kantajat muistuttavat tässä yhteydessä 31.1.2007 annetusta tuomiosta Minin vastaan komissio T-362/04, Kok, s. II-2003, 72 kohta) ja väittävät, että aivan samoin kuin tuossa asiassa, nyt käsiteltävän asian vastaajina olevien toimielinten olisi pitänyt selittää, miksi rajoittavien toimenpiteiden soveltaminen kantajiin oli edelleen tarpeellista.

140    Kantajat väittävät lopuksi, että vastaajina olevat toimielimet ovat päättäneet uudistaa heihin kohdistettavat rajoittavat toimenpiteet sellaisten perustelujen nojalla, joita ei ole paljastettu. Nämä perustelut, jotka on paljastettu ensimmäistä kertaa vastineissa, koostuvat ensinnäkin nyt ensimmäistä kertaa esitetystä määritelmästä siitä, mitä vastaajina olevat toimielimet tarkoittavat Zimbabwen hallitusta ”lähellä olevilla henkilöillä”, toiseksi päätelmistä, joiden mukaan kunkin kantajan voidaan katsoa estävän tai tukevan GPA:n täytäntöönpanoa tai kykenevän vaikuttamaan Zimbabwen hallituksen politiikkaan, ja kolmanneksi olettamasta, jonka mukaan kukin kantaja oli juuri ryhtymässä väkivallantekoihin Zimbabwessa 2013 pidettyjen vaalien yhteydessä. Kantajien mukaan vastaajina olevat toimielimet ovat esittäneet perusteettomien väitteiden nojalla yleisiä olettamia kantajien menneisyydessä tekemistä virheistä ja heidän kuulumisestaan poliittiseen puolueeseen – ZANU-PF:ään –, johon heillä ilmeisen selvästi oli oikeus kuulua.

 Muistutus merkityksellisestä oikeuskäytännöstä

141    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

142    SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Varojen jäädyttämisestä määräävän toimen perusteluissa on mainittava erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella toimen antaja katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

143    SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimenpiteen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Asianomaiselle vastainen toimi on erityisesti riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, minkä vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

144    Jotta voidaan ratkaista se, ovatko riidanalaisten toimien perustelut riittävät kunkin niiden kohteena olevan kantajan osalta, on ensimmäiseksi tutkittava, onko niissä riittävät yleisperustelut, joilla pyritään oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen ja uudistaminen Zimbabwen tilanteen johdosta. Mikäli tämä vaatimus täyttyy, seuraavaksi on tutkittava, onko riidanalaisissa toimissa kutakin kantajaa koskevat riittävät erityisperustelut, jotka oikeuttavat kyseessä olevien henkilöiden tai yhteisöjen osalta kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamisen tai uudistamisen.

 Perustelut Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi ja uudistamiseksi

145    On muistutettava, että riidanalaisilla toimilla ainoastaan uudistettiin kaikkien kantajien osalta aikaisemmin muilla toimilla toteutetut rajoittavat toimenpiteet (ks. edellä 15 kohta). Tästä seuraa väistämättä, että nämä toimet on tehty kantajille tutussa asiayhteydessä. Tähän asiayhteyteen kuuluvat erityisesti edellä 95–104 sekä 109 ja 110 kohdassa esitetyt huomautukset ja tosiseikat, joita kantajat eivät voineet olla tietämättä. Tästä seuraa, että kantajat ovat pystyneet ymmärtämään riidanalaisten toimien ja edellä mainittujen niitä edeltäneiden toimien sisällön ansiosta ne perustelut, joiden johdosta neuvosto on kohdistanut rajoittavia toimenpiteitä päätöksen 2011/101 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa mainittuihin henkilöryhmiin. Näiden perustelujen ansiosta kantajat voivat tarvittaessa riitauttaa päätöksen tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi Zimbabwen tilanteen johdosta ja unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa asiassa.

146    Sama pätee perusteluihin, joita käytettiin myöhemmissä päätöksissä, joilla jatkettiin kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden voimassaoloa. Erityisesti edellä 109 ja 110 kohdassa esitetyistä tosiseikoista ja huomautuksista, sellaisina kuin ne ilmenevät riidanalaisista toimista ja niitä edeltäneistä toimista, voidaan ymmärtää ne syyt, joiden johdosta – GPA:sta päättämisestä ja sitä seuranneen ns. yhtenäisen kansallisen hallituksen perustamisesta huolimatta – rajoittavat toimenpiteet päätettiin pitää voimassa niiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta, jotka olivat liityksissä aiemmin yksin vallassa olleeseen ZANU-PF:ään, vaikka vastaavanlaisia toimenpiteitä ei toteutettu yhtenäisen kansallisen hallituksen niiden jäsenten suhteen, jotka eivät olleet aiemman hallituksen jäseniä.

 Erityisperustelut, jotka oikeuttivat kunkin kantajan osalta riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen ja uudistamisen

147    Seuraavaksi on tutkittava, sisältävätkö riidanalaiset toimet riittävät perustelut niistä erityisistä syistä, joiden johdosta vastaajana olevat toimielimet katsoivat, että kukin kantajista kuului yhteen tai useampaan sellaisten henkilöiden ryhmään, joiden osalta rajoittavista toimenpiteistä oli päätetty.

148    Tämän suhteen on heti aluksi hylättävä käsiteltävänä olevan asian kannalta täysin merkityksettömänä kantajien väite, joka perustuu edellä 139 kohdassa mainittuun tuomioon Minin vastaan komissio (72 kohta). Kantajien mainitsema kyseisen tuomion kohta ei koske tuossa asiassa kyseessä olleiden asetusten perusteluja, vaan noiden asetusten oikeudellista perustaa. Täsmällisemmin ilmaistuna kyse oli sen selvittämisestä, saattoivatko EY 60 ja EY 301 artikla muodostaa riittävän oikeudellisen perustan noiden asetusten antamiseksi, ja tuossa yhteydessä varmistua siitä, että rajoittavien toimenpiteiden, jotka koskevat kantajaa Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria lähellä olevana henkilönä, tarkoituksena tosiasiallisesti kokonaan tai osittain on keskeyttää taloudelliset suhteet kolmannen maan kanssa tai vähentää niitä, vaikka Charles Taylor oli syrjäytetty Liberian presidentin virasta jo vuoden 2003 elokuussa, eli ennen tuossa asiassa kyseessä olleiden asetusten antamista (edellä 139 mainittu tuomio Minin v. komissio, 70 ja 71 kohta). Tähän asiayhteyteen kuuluu kantajien tuekseen esittämä, mainitun tuomion 72 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan ”Charles Taylorin ja häntä lähellä olevien henkilöiden osalta toteutetut rajoittavat toimenpiteet olivat yhä tarpeen sen estämiseksi, että kyseiset henkilöt käyttävät anastamiaan varoja estääkseen rauhan ja vakauden palauttamisen [Liberiassa] ja koko alueella”.

149    Käsiteltävässä asiassa presidentti Mugabea ja ZANU-PF:ää ei ole syrjäytetty vallasta Zimbabwessa. Kuten edellä erityisesti 109 ja 110 kohdassa todetaan, ne ovat ainoastaan antaneet suostumuksensa vallan jakamiseen aiemmin oppositiossa olleen MDC-puolueen kanssa, ja riidanalaisten toimien antajien mukaan ZANU-PF haittasi vallan jakamisesta tehdyn sopimuksen, joka tässä asiassa on GPA, täytäntöönpanoa. Edellä on lisäksi jo todettu, että riidanalaiset toimet ovat oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltuja niiden yleisperustelujen osalta, jotka oikeuttavat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen GPA:n tekemisestä ja niin sanotun yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamisesta huolimatta.

150    Väitteestä, jonka mukaan vastaajina olevat toimielimet olisivat pyrkineet oikeuttamaan riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden uudistamisen viittaamalla kantajien aiempaan toimintaan menneisyydessä, on todettava, ettei ole mahdotonta, että jonkin kantajan aiempi toiminta voi oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisen häneen tai niiden uudistamisen. Tilanne on näin sitä suuremmalla syyllä, koska – kuten edellä on todettu – henkilöt ja poliittinen puolue eli ZANU-PF, jotka olivat vallassa Zimbabwessa silloin, kun riidanalaisissa toimissa mainitut väkivallanteot ja perusoikeuksien loukkaamiset tapahtuivat, olivat mainittujen toimien antamishetkellä edelleen vallassa, vaikkakin vallan jakamista koskevan sopimuksen asettamissa puitteissa. Näin ollen perusteluvelvollisuuden noudattamisesta, joka on käsiteltävän kanneperusteen ainoa kohde, on todettava, että viittaus jonkin kantajan aiempaan toimintaan ei voi olla osoituksena kyseessä olevien toimien perustelujen puuttumisesta tai puutteellisuudesta. Kysymys siitä, onko esillä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen tai uudistaminen kyseessä olevan henkilön tai yhteisön osalta oikeutettua väitettyjen aiempien toimintojen valossa, liittyy riidanalaisten toimien asialliseen hyväksyttävyyteen, ja sitä on tutkittava arvioitaessa kanneperusteita, jotka koskevat näiden toimien sisäistä lainmukaisuutta, kuten erityisesti toinen kanneperuste (ks. jäljempänä 235 kohta).

151    Kantajien väitteestä, jonka mukaan perustelut riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden uudistamiseksi heidän osaltaan on paljastettu vasta vastineissa (ks. edellä 140 kohta), on muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan päätöksen itsessään on oltava riittävä eikä sen perusteluina voida pitää sellaisia kirjallisia tai suullisia selityksiä, jotka on annettu jälkeenpäin kyseistä päätöstä koskevan kanteen jo ollessa unionin tuomioistuinten käsiteltävänä (tuomio 12.12.1996, Rendo ym. v. komissio, T-16/91 RV, Kok., s. II-1828, 45 kohta ja tuomio 7.7.2011, Valero Jordana v. komissio, T-161/04, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 107 kohta). Vaikka oikeudenkäynnin aikana voidaankin kehitellä ja tarkentaa perusteluja, jotka alun perin on esitetty riidanalaisessa toimessa, toimen antanut toimielin ei voi korvata alkuperäisiä perusteluja täysin uusilla perusteluilla (em. tuomio Valero Jordana v. komissio, 107 kohta; ks. vastaavasti myös em. tuomio Rendo ym. v. komissio, 55 kohta ja tuomio 25.2.2003, Renco v. neuvosto, T-4/01, Kok., s. II-171, 96 kohta).

152    Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että riidanalaisten toimien perustelujen riittävyyttä on arvioitava yksinomaan niissä esitettyjen perustelujen nojalta, mutta siten, että nämä perustelut sijoitetaan asiayhteyteen, jonka muodostavat erityisesti aiemmat toimet, joilla on määrätty Zimbabwea koskevia rajoittavia toimenpiteitä tai jatkettu niiden voimassaoloa. Tämän seurauksena täysin uusilla perusteluilla, jotka vastaajina olevat toimielimet ovat paljastaneet vasta oikeudenkäynnin kuluessa, ei voida korjata riidanalaisten toimien perustelujen mahdollista puuttumista tai puutteellisuutta. Mainituilla toimielimillä oli kuitenkin täysi oikeus kehittää edelleen ja täsmentää unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisten toimien perusteluja, sellaisina kuin ne esitetään näissä toimissa.

153    On kuitenkin huomautettava, että perusteluvelvollisuuden noudattamiseksi ei ollut tarpeen, että riidanalaisten toimien antajat esittävät näissä toimissa oman tulkintansa Zimbabwen hallitusta lähellä olevan henkilön käsitteestä tai yleisemmin ottaen tulkintansa merkityksellisistä säännöksistä ja oikeuskäytännöstä. Kysymys siitä, perustuvatko nämä toimet oikeaan vai väärään tulkintaan tästä käsitteestä tai yleisemmin ottaen merkityksellisistä säännöksistä ja oikeuskäytännöstä, liittyy asiakysymykseen, eikä koske perusteluvelvollisuuden noudattamista. Tästä seuraa, että näitä koskevat mahdolliset huomautukset, joita vastaajina olevat toimielimet ovat unionin yleisessä tuomioistuimessa esittäneet, eivät muodosta oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa paljastettuja riidanalaisten toimien perusteluja.

154    Koska kaikki edellä esitetyt argumentit on hylätty, on siirryttävä tutkimaan niiden perustelujen riittävyyttä, jotka riidanalaisten toimien antajat ovat esittäneet oikeuttaakseen kunkin kantajan nimen kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon.

155    Tämän suhteen on heti alkuun todettava, että sekä päätöksen 2012/97 liite I ja II (joista on päätöksellä 2012/97 tehdyn muutoksen jälkeen tullut päätöksen 2011/101 liite I ja II) että asetuksen N:o 151 liite I (josta on tullut asetuksen N:o 314/2004 liite III) ovat taulukon muodossa. Niiden ensimmäisessä sarakkeessa on kyseessä olevan henkilön tai yhteisön nimi, ja tämän lisäksi niissä on toinen sarake, jonka otsikkona on ”Tunnistamistiedot”, ja kolmas sarake, jonka otsikkona on ”Perusteet”. Luonnollisista henkilöistä näissä kahdessa viimeisessä sarakkeessa mainitaan muun muassa henkilöllä hallituksessa tai hallinnossa oleva tai ollut asema tai sellaisista henkilöistä, jotka eivät ole toimineet tällaisessa asemassa, heidän muu ominaisuutensa, jota riidanalaisten toimien antajat ovat pitäneet merkityksellisenä. Näissä sarakkeissa mainitaan myös useissa tapauksissa tiedot, joilla täsmennetään, että kyseinen henkilö kuuluu ZANU-PF:ään, joka oli yksin vallassa ennen GPA:n tekemistä, ja mahdollisesti myös lyhyt kuvaus väkivallanteoista ja uhkailuista tai Zimbabwen kansan perusoikeuksien loukkauksista, joista neuvosto kyseistä henkilöä moittii.

156    Oikeushenkilöiden ja yhteisöjen osalta sarakkeessa ”Perusteet” todetaan joko, että niiden omistaja on jokin saman liitteen I osassa minituista luonnollisista henkilöistä, tai että ne ovat ”hallituksen ZANU-PF-ryhmää” lähellä olevia tahoja, ja 119. kantajan OSLEG (Private) Ltd:n osalta, että se on ”Zimbabwen armeijan hallinnassa”.

157    Seuraavaksi on muistutettava, että asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdan mukaan mainitulla asetuksella säädettyä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä sovelletaan Zimbabwen hallituksen jäseniin ja heitä lähellä oleviin tahoihin, olivatpa ne luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai muita elimiä. Päätöksen 2011/101 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisellä päätöksellä säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan Zimbabwen hallituksen jäseniin ja heitä lähellä oleviin luonnollisiin henkilöihin, oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai muihin elimiin sekä muihin ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin”, joiden on – kuten edellä 146 kohdassa on todettu – katsottava muodostavan näiden hallitusta lähellä olevien tahojen erityisryhmän.

158    Tästä seuraa, että jotta riidanalaiset toimet olisivat oikeudellisesti riittävästä perusteltuja, niiden on sisällettävä jokaisesta kantajasta selkeä ja täsmällinen maininta, joka oikeuttaa sen, että kyseinen henkilö luokiteltiin Zimbabwen hallituksen jäseneksi tai tällaista jäsentä lähellä olevaksi henkilöksi.

159    Ensimmäisen kantajan Johannes Tomanan, neljännen kantajan Flora Bukan, 11. kantajan Phineas Chihotan, 13. kantajan Patrick Anthony Chinamasan, 19. kantajan. Ignatius Morgan Chiminya Chombon, 21. kantajan Nicholas Tasunungurwa Gochen, 27. kantajan Saviour Kasukuweren, 33. kantajan Andrew Langan, 36. kantajan Joseph Mtakwese Maden, 40. kantajan Paul Munyaradzi Mangwanan, 41. kantajan Reuben Marumahokon, 52. kantajan Emmerson Dambudzo Mnangagwan, 53. kantajan Kembo Campbell Dugishi Mohadin, 59. kantajan Obert Moses Mpofun, 62. kantajan Olivia Nyembesi Muchenan, 66. kantajan Isack Stanislaus Gorerazvo Mudengen, 69. kantajan Joyce Teurai Ropa Mujurun, 70. kantajan Isaac Mumban, 72. kantajan Herbert Muchemwa Murerwan, 75. kantajan Didymus Noel Edwin Mutasan, 79. kantajan Walter Mzembin, 81. kantajan Sylvester Ngunin, 82. kantajan Francis Chenayimoyo Dunstan Nheman, 83. kantajan John Landa Nkomon, 85. kantajan Magadzire Hubert Nyanhongon, 87. kantajan Sithembiso Gile Glad Nyonin, 95. kantajan S. T. Sekeramayin ja 97. kantajan Webster Kotiwani Shamun osalta päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 perusteluissa mainitaan selvästi toimi, jota nämä henkilöt hoitivat kyseisten toimien antohetkellä. Mainitut toimet oikeuttavat täysin näiden kantajien luokittelemisen Zimbabwen hallituksen jäseniksi. Näin ollen edellä mainittujen riidanalaisten toimien on katsottava olevat oikeudellisesti riittävästi perusteluja näiden kantajien osalta.

160    Muista luonnollisista henkilöistä – lukuun ottamatta edellä 159 kohdassa mainittuja kantajia sekä 15. kantajaa Joseph Chinotimbaa, 30. kantajaa Nolbert Kunongaa ja 54. kantajaa Gilbert Moyoa (joiden tilanteita tutkitaan jäljempänä 170 ja 171 kohdassa) – on todettava, että kyse on henkilöistä, jotka ovat varsin erilaisia ja hoitivat varsin erilaisia toimia. Täsmällisemmin ilmaistuna kyseessä ovat: maa- tai ilmavoimien upseereita; keskustiedustelupalvelun pääjohtaja; johtavia poliisihenkilöitä; korkeita virkamiehiä, kuten seitsemäs kantaja George Charamba, joka on tiedotus- ja julkisuusasioiden osaston pysyvä sihteeri, 65. kantaja Tobaiwa Mudede, joka on ”Väestörekisterinpitäjä” ja täten vastuussa muun muassa vaaliluetteloiden pitämisestä, 96. kantaja Lovemore Sekeremayi, joka on ”Korkein vaaliviranomainen” ja 110. kantaja Paradzai Willings Zimondi, joka on vankilalaitoksen johtaja; maakuntien kuvernöörejä; Reserve Bank of Zimbabwen (Zimbabwen keskuspankki) pääjohtaja; parlamentin jäseniä, kuten 21. kantaja Newton Kachepa, joka on Mudzi North -alueen edustaja parlamentissa, ja 37. kantaja Edna Madzongwe, joka on senaatin puheenjohtaja; ZANU-PF:n johtohenkilöitä, kuten 37. kantaja (ZANU-PF:n politbyroon jäsen, Zimbabwen senaatin puheenjohtaja), 57 kantaja Simon Khaya Moyo, joka on politbyroon puheenjohtaja, 63. kantaja Oppah Chamu Zvipange Muchinguri ja 98. kantaja Nathan Marwirakuwa Shamuyarira, jotka ovat politbyroon sihteereitä, sekä 93. kantaja Stanley Urayayi Sakupwanya ja 94. kantaja Tendai Savanhu, jotka ovat politbyroon apulaissihteereitä; 103. kantaja Mishek Julius Mpande Sibanda, joka on ”Cabinet sectetary” (kabinettipäällikkö).

161    On myös syytä mainita 118. kantaja Jawet Kazangarare, josta todetaan päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 liitteessä, että hän on ”ZANU-PF -puolueen kunnanvaltuutettu Hurungwe North -alueella ja sotaveteraani”, ja 102. kantaja Jabulani Sibanda, josta todetaan samoissa säännöksissä, että hän on ”Kansallisen sotaveteraaniliiton entinen puheenjohtaja”.

162    Riidanalaisissa toimissa mainittujen muiden luonnollisten henkilöiden joukossa on aikaisempia hallituksen jäseniä, kaksi aiempaa maakuntien kuvernööriä eli yhdeksäs kantaja Tinaye Chigudu ja 60. kantaja Cephas George Msipa sekä yksi aikaisempi ”Senior Assistant Police Commissioner”, 68. kantaja Bothwell Mugariri.

163    Suurin osa edellä 160–162 kohdassa mainituista kantajista – toisin sanottuna kaikki muut, paitsi jäljempänä 169 kohdassa mainitut kaksi kantajaa – on sellaisia, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että viittaus toimiin tai tehtäviin, joita he hoitivat riidanalaisten toimien antohetkellä tai joita he olivat hoitaneet aiemmin, riittää itsessään oikeuttamaan heidän nimensä kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon. Kyse on korkeista virkamiehistä (sisältäen maakuntien kuvernöörejä) ja armeijan tai poliisin johtohenkilöistä. Tällaisia tehtäviä hoitavat henkilöt toimivat läheisessä yhteistyössä maan hallituksen kanssa, ja heidät voidaan perustellusti luokitella hallituksen jäseniä ”lähellä” oleviksi henkilöiksi ilman lisäperusteluja. Sama pätee henkilöihin, jotka olivat jäseniä ZANU-PF:n politbyroossa, joka on johtava elin poliittisessa puolueessa, joka oli yksin vallassa Zimbabwessa maan itsenäisyydestä lähtien aina GPA:n solmimiseen asti.

164    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo myös, että nyt esillä olevan kaltaisissa olosuhteissa viittaus siihen, että henkilö on aiemmin hoitanut tehtäviä, joiden johdosta hänen voidaan noita tehtäviä hoitaessaan katsoa olleen kyseisen valtion hallituksen jäsen tai tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö, on riittävä perustelu sille, että hänet luokitellaan näiden tehtävien päättymisen jälkeen kyseisen valtion hallituksen jäseniä lähellä olevaksi henkilöksi. Sikäli kun – kuten tilanne on nyt käsiteltävässä asiassa – vallanpitäjä ei kyseessä olevassa valtiossa ole menettänyt valtaansa sen jälkeen, kun kyseinen henkilö oli sen hallituksen jäsen tai tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö, on päinvastaisen näytön tai selvityksen puuttuessa sallittua katsoa, että hän on tehtäviensä päättymisen jälkeen näitä hallituksen jäseniä, jotka ovat hänen aiempia työtovereitaan, yhteistyökumppaneita tai esimiehiä, lähellä oleva henkilö.

165    Sen mahdollisen argumentin osalta, jonka mukaan nämä henkilöt on saatettu syrjäyttää aiemmista tehtävistään siitä syystä, etteivät he hyväksyneet valtaa pitäneen järjestelmän poliittista painostusta – missä tilanteessa heidän sisällyttämisensä riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon ei olisi oikeutettua – on viitattava perusteluvelvollisuuden tavoitteeseen, sellaisena kuin se ilmenee edellä 141 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ja muistutettava, että perusteluja koskeva kysymys, joka koskee olennaista menettelymääräystä, on erillinen väitetyn menettelyn toteen näyttämistä koskevasta kysymyksestä, joka kuuluu kyseisen toimen aineellisen laillisuuden alaan ja edellyttää kyseisessä toimessa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden tarkastamista sekä kyseisten tosiseikkojen luokittelemista seikoiksi, joiden perusteella kyseiseen henkilöön voidaan soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 60 kohta).

166    Henkilöllä, jonka nimi on kirjattu kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon sillä perusteella, että hän on entinen hallituksen jäsen tai Zimbabwen hallinnon entinen korkea virkamies, on näiden tietojen perusteella käytettävissään riittävät seikat, jotta hän voi riitauttaa tämän kirjaamisen väittämällä tilanteen niin ollessa, että hän on katkaissut kaikki siteet tähän hallintoon, jonka riidanalaisten toimien antajat katsovat syyllistyneen painostamiseen, ja että hänen on syrjäytetty tehtävistään nimenomaisesti tästä syystä. Myös unionin tuomioistuimilla on käytettävissään riittävät seikat, jotta ne voivat harjoittaa valvontavaltaansa, koska kyseessä olevien toimien perusteluista ilmenee, että niiden hyväksyttävyyttä arvioitaessa on tutkittava, onko aiemmin tiettyä tehtävää hoitaneen henkilön ja valtaa pitävän järjestelmän välillä edelleen yhteyksiä vai ovatko nämä yhteydet päinvastoin päättyneet.

167    On tärkeää korostaa, että edellä esitetyt päätelmät, jotka on tehty arvioitaessa sitä, ovatko vastaajina olevat toimielimet noudattaneet perusteluvelvollisuutta, eivät käsiteltävän asian olosuhteissa ja Zimbabwen erityistilanteessa (ks. edellä 130 kohta) merkitse olettaman luomista tai todistustaakan kääntämistä asianomaisten henkilöiden vahingoksi. Ne merkitsevät yksinomaan sitä, että riidanalaisten toimien perusteluissa oleva viittaus tiettyjen kantajien aiemmin hoitamiin tehtäviin osoittaa, että näiden toimien antajat ovat katsoneet, että mainitut kantajat olivat tästä syystä edelleen Zimbabwen johtajia lähellä olevia henkilöitä eikä niillä ollut käytettävissään mitään seikkoja, joilla tämä näkemys olisi voitu kyseenalaistaa. Riitautustilanteessa näiden toimien antajien on osoitettava unionin tuomioistuimissa, että kyseisen henkilön aiemmin hoitamien tehtävien johdosta on olemassa todellinen yhteys hallitukseen, ja mainituilla henkilöillä puolestaan on niin ikään oikeus esittää kaikki käytettävissään oleva näyttö tämän seikan kiistämiseksi.

168    Tästä seuraa, että riidanalaisissa toimissa oleva viittaus edellä 162 kohdassa mainittujen kantajien aiemmin hoitamiin tehtäviin on riittävä perustelu, jolla voidaan oikeuttaa näiden kantajien sisällyttäminen kyseessä olevien riidanalaisten toimien kohteena olevien henkilöiden joukkoon.

169    Jäljempänä mainittujen kantajien osalta unionin yleinen tuomioistuin sen sijaan katsoo, että pelkkä viittaus toimiin tai tehtäviin, joita he hoitivat, ei itsessään riitä oikeuttamaan heidän nimiensä kirjaamista kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon. Tähän luokkaan kuuluvat sotilashenkilöt, joiden sotilasarvo on eversti tai sitä alempi, eli 24. kantaja Stephen Gwekwerere, 32. kantaja R. Kwenda, 42. kantaja G. Mashava, 49. kantaja Cairo Mhandu, 50. kantaja Fidellis Mhonda, 58. kantaja S. Mpabanga, 64. kantaja C. Muchono, 78. kantaja S. Mutsvunguma, 80. kantaja Morgan S. Mzilikazi, 91. kantaja Victor Tapiwe Chashe Rungani ja 101. kantaja Chris Sibanda; edellä 160 kohdassa mainittuja poliiseja alemmanarvoiset poliisit, eli 67. kantaja Columbus Mudonhi (Apulaiskomisario), 70. kantaja Isaac Mumba (Komisario) ja 89. kantaja Dani Rangwani (Poliisitarkastaja); 25. kantaja N. Kachepa (parlamentin jäsen) ja myös edellä 161 kohdassa mainitut kaksi kantajaa.

170    Joseph Chinotimbasta, Nolbert Kunongasta ja Gilbert Moyosta, jotka ovat 15., 30. ja 54. kantaja, neuvosto toteaa vastineessaan, että he muodostivat erityisen henkilöryhmän, jonka osalta riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen oli oikeutettua sen konkreettisen toiminnan perusteella, josta heitä moitittiin päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 perusteluissa. Tämä pitää kuitenkin paikkansa vain sikäli kuin kyse on 30. kantajasta Nolbert Kunongasta, jota kuvataan näiden kahden toimen liitteiden toisessa sarakkeessa seuraavasti: ”Nimittänyt itsensä anglikaaniseksi piispaksi”. On selvää, että pelkästään tämä ominaisuus ei riitä oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista kyseiseen henkilöön.

171    Sen sijaan 15. ja 54. kantajasta mainitaan selvästi edellä mainittujen liitteiden samaisessa sarakkeessa muun muassa, että kumpikin heistä oli ”ZANU-PF-puolueen aseellisen ryhmittymän johtaja”. Tämä ominaisuus – olettaen, että se pitää paikkansa – riittää luokittelemaan heidät ZANU-PF:n nimittämiä Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä oleviksi henkilöiksi ja täten oikeuttamaan heidän sisällyttämisensä kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon riippumatta niistä konkreettisista teoista, joista heitä moititaan samojen liitteiden kolmannessa sarakkeessa.

172    Edellä olevien toteamusten perusteella voidaan jo katsoa, että riidanalaiset toimet ovat riittävästi perusteltuja kaikkien luonnollisten henkilöiden osalta, lukuun ottamatta edellä 169 kohdassa mainittuja kantajia ja 30. kantajaa Nolbert Kunongaa. Sen arvioimiseksi, ovatko päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 perustelut riittävät näiden viimeksi mainittujen kantajien suhteen, on tarkasteltava niitä tekoja, joihin näiden kahden toimen antajat väittävät heidän syyllistyneen.

173    On huomautettava, että riidanalaisissa toimissa on viittauksia konkreettisiin tekoihin myös koskien valtaosaa muista kantajista, jotka ovat luonnollisia henkilöitä. Neuvosto väittää että, se ”on ylittänyt huomattavasti sen, mikä olisi ollut tarpeen”, näiden muiden kantajien osalta esittämällä seikat, jotka osoittavat heidän osallistuneen konkreettisesti poliittiseen toimintaan, jolla loukataan perusoikeuksia, oikeusvaltiota ja demokratiaa Zimbabwessa. Kantajat kiistävät tämän väitteen, mutta heidän kiistämisensä perustuu virheelliselle olettamalle sikäli kuin he katsovat, että se seikka, että henkilö on Zimbabwen hallituksen jäsen tai tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö, ei riitä oikeuttamaan hänen nimensä kirjaamista riidanalaisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon. Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetystä ilmenee, että sellaisten hallituksen jäsenten osalta, jotka hoitivat kyseistä tehtävää jo ennen yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamista, tämä seikka riittää hyvinkin oikeuttamaan näiden toimenpiteiden toteuttamisen (ks. mm. edellä 105 kohta). Sama pätee hallituksen entisiin jäseniin tai entisiin korkeisiin virkamiehiin (ks. edellä 168 kohta). Näin ollen tämä kantajien väite on hylättävä.

174    Niistä kantajista, joiden suhteen on tarpeen mainita konkreettinen teko, josta heitä riidanalaisissa toimissa moititaan (ks. edellä 172 kohta), on todettava, että mainittujen toimien sisällöstä ilmenee, että heitä moititaan pääasiallisesti suorasta osallistumisesta väkivaltaan ja uhkailuihin ja tämän lisäksi johtajan ja yllyttäjän roolista. Kaikissa tapauksissa, lukuun ottamatta 30. ja 89. kantajaa Nolbert Kunongaa ja Dani Rangwania (joita koskevat väitetyt tosiseikat sijoittuvat vuosiin 2011 ja 2007), kyseessä olevat väkivallanteot ja uhkailut ovat tapahtuneet vuoden 2008 vaalikampanjan aikana. Kaikissa tapauksissa, lukuun ottamatta 30. ja 89. kantajaa Nolbert Kunongaa ja Dani Rangwania, on mainittu se täsmällinen paikka, jossa kyseinen henkilö on toiminut. Edellä mainitusta 30. kantajasta todetaan, että hän on ”nykyisen hallinnon vahva kannattaja” ja että ”poliisi tuki hänen kannattajiaan väkivaltaisissa toimissa kirkon kannattajia vastaan vuonna 2011”. Vastaavasti 89. kantajasta todetaan, että hän ”osallistui 50 miehen ryhmään, jolle ZANU-PF maksoi suoraan MDC:n kannattajien etsimisestä ja kiduttamisesta huhtikuussa 2008”.

175    Edellä 174 kohdassa mainittuja kantajia koskevien toteamusten ja yleisemmin ottaen kaikkien niiden perusteluiden, jotka riidanalaisissa toimissa on kaikista kantajista sisällytetty asetuksen N:o 314/2004 liitteeseen III ja päätöksen 2011/101 liitteessä olevaan taulukkoon nimeltä ”Henkilöt”, ulottuvuus on vastaavanlainen kuin niiden toteamusten, joita pidettiin riittävinä edellä 141 kohdassa mainitussa tuomiossa neuvosto vastaan Bamba (57–59 kohta). Kuten tilanne oli myös tuossa tuomiossa, tällä perustelulla yksilöidään ne erityiset ja konkreettiset tekijät, jotka koskevat henkilön asemaa, hänen hoitamia tehtäviään tai hänen toimintaansa ja jotka ovat riidanalaisten toimien antajien mukaan osoituksena kyseisen henkilön osallistumisesta väkivaltaan, uhkailuihin ja perusoikeuksien loukkaamiseen Zimbabwessa.

176    Toisin kuin kantajat väittävät, on todettava, että edellä mainittujen liitteiden kolmannessa sarakkeessa esitetyt perustelut eivät ole liian ylimalkaisia ja yleisiä sen paremmin edellä 137 kohdassa tarkoitettujen 39 kantajan kuin muidenkaan luonnollisten henkilöiden suhteen. On myös korostettava, että – kuten ilmenee myös ensimmäisen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä mainittujen riidanalaisten toimien perustelukappaleista – presidentti Robert Mugaben hallintoa vastaan esitetyt syytökset, jotka koskevat väkivaltaa, uhkailuja ja perusoikeuksien loukkaamista Zimbabwessa sekä yleensä että erityisesti vuoden 2008 vaalien yhteydessä, ovat kansainvälisesti tunnettuja, eivätkä kantajat voineet olla olematta niistä tietoisia. Nämä syytökset – riippumatta niiden paikkansapitävyydestä – ovat täten osa sitä asiayhteyttä, jossa riidanalaiset toimet annettiin ja joka edellä 143 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on otettava huomioon arvioitaessa perusteluvelvollisuuden noudattamista.

177    Tästä asiayhteydestä tietoisina kantajat kykenivät helposti ymmärtämään, mistä heitä moitittiin, ja tarvittaessa kiistämään nämä väitteet yleisellä tasolla tai erityisesti siltä osin kuin ne koskivat paikkaa, jossa heidän väitettiin toimineen, tai ainakin väittämään, että jos väkivallantekoja, uhkailua tai perusoikeuksien loukkaamista on todella tapahtunut, he eivät ole osallistuneet niihin (ks. vastaavasti edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Bamba, 59 kohta).

178    On myös muistutettava, että neuvosto on liittänyt vastineeseensa 1 046-sivuisen asiakirjan (liite B.19), joka sisältää liitteiden tiivistelmässä olevien tietojen mukaan ”yleisesti tunnettuja seikkoja, jotka vahvistavat [riidanalaisissa rajoittavissa toimenpiteissä] esitetyt tiedot”. Neuvoston mukaan seikat, jotka koskevat kantajien toimintaa, jolla loukattiin perusoikeuksia, oikeusvaltiota ja demokratiaa Zimbabwessa, ovat yleisesti tunnettuja, kuten mainitussa liitteessä esitetyistä eri asiakirjoista täsmällisesti ilmenee.

179    Edellä esitetyn valossa mainittua liitettä ei ole tarpeen ottaa huomioon riidanalaisten toimien perustelujen riittävyyden arvioimiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, ettei liitteen suhteen ole tarpeen toteuttaa kantajan ehdottamia prosessinjohtotoimia (ks. edellä 25 kohta).

180    Edellä 178 kohdassa mainittujen neuvoston selvitysten valossa on selvää, että sen vastineen liitteessä B.19 olevat asiakirjat on erotettava asiakirjoista, joita kantajat pyysivät edellä 19 kohdassa tarkoitetussa pyynnössään. Kuten edellä on jo todettu, pian sen jälkeen, kun kantajat olivat esittäneet edellä 25 kohdassa tarkoitetun pyyntönsä prosessinjohtotoimien toteuttamisesta, neuvosto toimitti kantajille asiakirjat, joita pyydettiin edellä 19 kohdassa mainitussa kantajien pyynnössä. Tästä seuraa, että neuvoston vastineen liitteessä B.19 olevat asiakirjat eivät itsessään ole asiakirjoja, joihin neuvosto nojautui antaessaan päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen 2012/124.

181    Neuvoston vastineen liitteen B.19 tarkoituksena ei ole katsottava olevan riidanalaisten toimien perusteleminen jälkikäteen, vaan paremminkin sen osoittaminen, että kun otetaan huomioon riidanalaisten toimien antamisen asiayhteys, niiden perustelut olivat riittävät (ks. vastaavasti edellä 141 kohdassa mainittu tuomio neuvosto vastaan Bamba, 62 kohta).

182    Lopuksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että erityiset perustelut, sellaisina kuin ne on esitetty päätöksen 2012/97 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 liitteissä oikeushenkilöistä, jotta oikeutettaisiin niiden kirjaaminen riidanalaisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, ovat niin ikään riittäviä. Kustakin kyseessä olevasta yhteisöstä on mainittu joko, että sen omistaa joku luonnollinen henkilö, johon on niiden samojen toimien nojalla kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, tai että se on Zimbabwen hallitusta, sen elintä tai hallituksen ZANU-PF ryhmittymää lähellä oleva yhteisö. Nämä perustelut riittävät, jotta kyseessä olevat yhteisöt voivat riitauttaa perustelujen paikkansapitävyyden ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontavaltaansa.

183    Johtopäätöksenä on todettava, että riidanalaiset toimet ovat oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltuja kaikkien kantajien osalta ja että näin ollen kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Neljäs kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

184    Kantajat väittävät, että puolustautumisoikeuksien noudattamista koskeva periaate edellyttää käsiteltävän asian olosuhteissa sitä, että unionin toimielinten on noudatettava kahta ensisijaista velvoitetta. Niiden pitää yhtäältä ilmoittaa kyseessä oleville henkilöille tai yhteisöille argumentit ja näyttö, joita on käytetty niitä vastaan rajoittavien toimenpiteiden määräämisen oikeuttamiseksi. Kyseessä olevalle henkilölle tai yhteisölle on toisaalta annettava mahdollisuus esittää hyödyllisesti näkemyksensä tästä näytöstä. Kantajat muistuttava lisäksi, että uudistettaessa henkilöön tai yhteisöön jo kohdistettu rajoittava toimenpide, tarve suojella hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeutta tulla kuulluksi edellyttää sitä, että hänelle esitetään häntä vastaan käytetyt seikat ja että hän voi esittää niistä huomautuksensa ennen kuin päätös kyseessä olevien toimenpiteiden uudistamisesta tehdään.

185    Kantajien mukaan käsiteltävässä asiassa kellekään heistä ei ilmoitettu ennen riidanalaisten toimien antamista eikä sen jälkeen todisteita, joilla riidanalaiset toimet olisi voitu oikeuttaa kunkin heistä osalta. Heillä ei myöskään ole ollut mahdollisuutta esittää huomautuksiaan näistä todisteista. Riidanalaisissa toimissa ei ole tältä osin mitään takeita. Näissä toimissa esitetään lisäksi syytöksiä vakavasta rikollisesta toiminnasta ilman mitään mainintaa näiden syytösten lähteestä ja ilman, että huomioon on otettu tietosuojaan liittyviä ongelmia, jotka komissio ja Euroopan tietosuojavaltuutettu (EDPS) ovat havainneet ja joita voi aiheutua, jos neuvosto ja komissio käsittelevät tietoja, jotka koskevat rikoksia tai niistä tuomitsemisia.

186    Kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut rajoittavia toimenpiteitä koskevan valvonnan osalta, unionin tuomioistuinten on niille perussopimuksessa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. Tämä vaatimus vahvistetaan nimenomaisesti SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C-280/12 P, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

187    Näihin perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa ja joka sisältää oikeuden tutustua asiakirjoihin siten, että otetaan huomioon luottamuksellisuuden asettamat oikeutetut vaatimukset (ks. edellä 186 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, 59 ja 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

188    Saman oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien loukkaamista on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. edellä 186 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

189    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka kantajat ovatkin kannekirjelmässään esittäneet asiaa koskevat säännökset ja yleisperiaatteet sekä siihen soveltuvan oikeuskäytännön, heidän konkreettinen väitteensä – sellaisena kuin se esitetään edellä 185 kohdassa – perustuu siihen, että komissio ei ilmoittanut heille ennen riidanalaisten toimien antamista todisteita siitä toiminnasta, josta heitä noissa toimissa moitittiin ja joka oikeuttaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen heidän osaltaan, eikä antanut kantajille mahdollisuutta esittää huomautuksiaan tältä osin.

190    Asiakirja-aineistosta ei ilmene – eivätkä kantajat ole näin edes väittäneet –, että kantajat olisivat ennen todisteiden esittämistä koskevan pyynnön esittämistä neuvostolle viisi päivää ennen kanteen nostamista (ks. edellä 19 kohta) pyytäneet neuvostoa esittämään todisteet, joihin se nojautui antaakseen heitä koskevat riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet.

191    Tästä seuraa, että kantajien lähtökohtana on se, että heidän puolustautumisoikeuksiensa noudattamiseksi neuvoston olisi pitänyt ilmoittaa heille nämä todisteet omasta aloitteestaan ilman, että kantajat sitä pyytävät. Tämä lähtökohta on kuitenkin virheellinen.

192    Kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoi 14.10.2009 antamassaan tuomiossa Bank Melli Iran vastaan neuvosto (T-390/08, Kok., s. II-3967, 97 kohta), silloin kun asianomaiselle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että viimeksi mainitulla on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä. Asiakirjoihin sisältyvien seikkojen oma-aloitteinen tiedoksi antaminen olisi todellakin liiallinen vaatimus, kun otetaan huomioon, ettei rajoittavan toimenpiteen, kuten varojen jäädyttämisen, hyväksymishetkellä ole varmaa, että kyseessä oleva henkilö aikoo tutkia neuvoston sitä vastaan esittämien väitteiden taustalla olevia tosiseikkoja käyttämällä mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin. .

193    Kolmannen kanneperusteen arvioinnin päätteeksi on kuitenkin katsottu, että riidanalaiset toimet olivat oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteltuja (ks. edellä 183 kohta). Toisin sanottuna on katsottava, että kantajilla on ollut käytettävissään oikeuskäytännössä edellytetyt riittävän täsmälliset tiedot ja että näin ollen heidän itsensä oli halutessaan pyydettävä neuvoston perusteenaan käyttämien kantajia koskevien todisteiden esittämistä. Kuten edellä todetaan, kantajat esittivät tällaisen pyynnön vasta viisi päivää ennen kanteen nostamista.

194    Asiakirja-aineistossa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että kantajat eivät halutessaan olisi voineet esittää tätä pyyntöä aiemmin. Asiassa sen sijaan on seikkoja, jotka paremminkin osoittavat, että kantajat olivat tietoisia mahdollisuudesta ottaa neuvostoon yhteyttä heihin kohdistettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyen ja pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ilmoittamaan heitä koskevat todisteet.

195    Erityisesti on todettava, että neuvosto on liittänyt asiakirja-aineistoon 1.9.2011 päivätyn kirjeen, jonka ensimmäinen kantaja Johannes Tomana oli osoittanut Euroopan neuvoston puheenjohtajalle päätöksen 2011/101 liitteeseen kirjattujen ”kaikkien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden ja yhteisöjen nimissä”. Mainitussa kirjeessä Johannes Tomana riitautti niiden perusteiden riittävyyden ja paikkansapitävyyden, jotka edellä mainitussa liitteessä esitetään oikeutuksena rajoittavien toimenpiteiden kohdistamiselle kaikkiin näihin henkilöihin. Johannes Tomana ei kuitenkaan ole esittänyt mitään pyyntöä todisteiden esittämiseksi kyseisessä liitteessä esitetyistä väitteistä.

196    On myös huomattava, että vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, kantajat – Johannes Tomanaa lukuun ottamatta – eivät ole väittäneet, etteivät he olisi valtuuttaneet viimeksi mainittua kirjoittamaan kyseessä olevaa kirjettä heidän nimissään. He ovat ainoastaan kiistäneet sen, että Johannes Tomana on toiminut heidän nimissään ”ilmoittaakseen – – heidän nimeämisestään [riidanalaisissa] rajoittavissa toimenpiteissä tarkoitetuiksi henkilöiksi”.

197    Edellä mainitun kirjeen lähettäminen ei lisäksi ole ainoa kerta, jolloin Johannes Tomana on vahvistanut toimivansa myös muiden kantajien lukuun. Kantajat ovat kanteensa yhteydessä esittäneet Johannes Tomanan heidän edustajilleen osoittaman kirjeen, jossa Tomana väittää edustavansa kaikkia kantajia ja antaa niin ikään kaikkien kantajien nimissä valtuutuksen näille edustajille kanteen jättämiseksi.

198    On myös huomattava, että Johannes Tomanan 1.9.2011 päivättyyn kirjeeseen vastattiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kabinettipäällikön 20.9.2011 päivätyllä kirjeellä, jossa muistutettiin, että kyseessä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden perustelut esitetään päätöksen 2011/101 liitteessä, ja viitattiin muilta osin neuvoston ilmoitukseen henkilöille, yhteisöille ja elimille, joihin sovelletaan neuvoston yhteisessä kannassa 2011/101/YUTP tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä (EUVL C 49, s. 4). Tässä ilmoituksessa mainittiin muun muassa, että ”kyseiset henkilöt, yhteisöt ja elimet voivat toimittaa neuvostolle hakemuksen siitä, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään kirjata heidät/ne edellä mainittuun luetteloon”, ja ilmoitettiin osoite, johon tällainen hakemus oli lähetettävä. Samankaltainen ilmoitus julkaistiin virallisessa lehdessä 18.2.2012 (EUVL C 48, s. 13) päätöksen 2012/97 antamisen jälkeen.

199    Riippumatta siitä, oikeuttivatko nämä seikat sen, että neuvosto antoi päätöksen 2012/97 antamisen tiedoksi Johannes Tomanalle myös muiden päätöksessä mainittujen luonnollisten henkilöiden osalta – kuten neuvosto vahvistaa tehneensä – ne vahvistavat sen, että kantajat olisivat voineet kääntyä aiemmin neuvoston puoleen saadakseen tiedon niistä seikoista, joita he pyysivät edellä 19 kohdassa mainitulla pyynnöllä ja jotka he sillä myös saivat.

200    Neuvosto on vastannut viimeksi mainittuun pyyntöön toimittamalla pyydetyt seikat (ei-luottamuksellisena versiona) noin seitsemän kuukautta myöhemmin, ja se on perustellut tätä viivästystä sillä, että useat kyseessä olevat asiakirjat oli saatava pois salassapidon piiristä. Koska asiassa ei ole mitään seikkoja, jotka puhuisivat päinvastaisen päätelmän puolesta, voidaan olettaa, että neuvoston vastaus kantajien mahdolliseen aiempaan samansisältöiseen pyyntöön olisi ollut sama, eli että se olisi toimittanut kantajille ei-luottamuksellisen version pyydetyistä todisteista.

201    On vielä lisättävä, että sillä, että neuvosto on toimittanut kantajille niiden edellä 19 kohdassa mainitulla kirjeellä pyytämät seikat vasta 27.11.2012, ei ole ollut mitään vaikutusta kantajien mahdollisuuteen vedota näkemykseensä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

202    Kantajat toistavat vastauksessaan ensin edellä 185 kohdassa esitetyn väitteen ja toteavat sitten myös, että sen jälkeen kun neuvosto ilmoitti seikat, joihin se oli perustanut arviointinsa antaakseen riidanalaiset toimet, kantajille oli syntynyt vakavaa vahinkoa siitä syystä, että heitä pyydettiin vasta vuonna 2013 vastaamaan väitteisiin, jotka koskevat toimintaa, jonka on väitetty tapahtuneen noin viisi vuotta aiemmin.

203    Näin suppea ja yleinen väite ei kuitenkaan riitä oikeuttamaan riidanalaisten toimien kumoamista kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamisen perusteella. Kantajat eivät yksilöi niitä täsmällisiä väitteitä, joiden kiistämisessä heillä olisi vaikeuksia, eivätkä myöskään kokemiensa vaikeuksien luonnetta tai syitä. Kantajat eivät myöskään selitä, miksi he ovat pyytäneet näiden seikkojen ilmoittamista ensimmäistä kertaa vasta viisi päivää ennen kanteen nostamista.

204    Jos oletetaan, että käsiteltävänä oleva kanneperuste on ymmärrettävä siten, että kantajat väittävät, että vastaajina olevat toimielimet eivät ole ennen riidanalaisten toimien antamista antaneet kantajille mahdollisuutta esittää tehokkaasti näkemystään noissa toimissa heitä vastaan esitetyistä perusteista, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan sellaisen henkilön tai yhteisön, johon aiemmin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet uudistetaan uudella toimella, oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettava silloin, kun toimen antaja on ottanut huomioon näitä henkilöitä tai yhteisöjä vastaan puhuvia uusia seikkoja, muttei silloin, kun uudistaminen perustuu asiallisesti niihin samoihin perusteluihin, jotka ovat oikeuttaneet sen alkuperäisen toimen antamisen, jolla kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet määrättiin (tuomio 13.9.2013, Makhkouf v. neuvosto, T-383/11, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 43 kohta ja tuomio 13.9.2013, T-174/12 ja T-80/13, Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 149 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C-27/09 P, Kok., I-13427, 62 kohta).

205    Käsiteltävässä asiassa riidanalaisissa toimissa olevat perustelut, joilla oikeutettiin riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen kantajiin, eivät ole olennaisesti erilaiset kuin ne perustelut, jotka esitettiin aiemmissa toimissa, eli päätöksessä 2011/101, sellaisena kuin se oli ennen päätöksellä 2012/97 tehtyä muutosta, ja asetuksessa N:o 314/2004, ennen täytäntöönpanoasetuksella N:o 151/2012 tehtyä muutosta.

206    Vaikka riidanalaisten toimien perusteluissa onkin täsmennyksiä toiminnoista, joista useita kantajia moititaan, tai yksityiskohtaisempi kuvaus tästä toiminnasta, perustelut, jotka oikeuttavat kantajien kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimien kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, ovat edelleen olennaisilta osiltaan samat kuin aiemmissa toimissa olevat perustelut. Mistään ei ilmene, että kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä uudistettaessa aiemmissa toimissa olevista perusteluista olisi luovuttu ja ne olisi korvattu eri perusteluilla, kuten edellä 204 kohdassa mainitussa tuomiossa Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran.

207    Erityisesti niistä henkilöistä, jotka on kirjattu kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon niiden tehtävien johdosta, joita he hoitavat tai joita he hoitivat aiemmin – eli kaikki muut, paitsi edellä 169 kohdassa mainitut kaksi kantajaa – on jo todettu (ks. edellä 163 kohta), että viittaus tehtäviin, joita he hoitivat riidanalaisten toimien antohetkellä tai joita he olivat hoitaneet aiemmin, riittää itsessään oikeuttamaan heidän nimensä kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon. Sekä aiemmissa toimissa että riidanalaisissa toimissa on kunkin tällaisen henkilön osalta viittaus samoihin tehtäviin.

208    Tästä seuraa, että vaikka oletettaisiin, että kantajat esittävät myös edellä 204 kohdassa mainitun kaltaisen väitteen, tämä väite ei voisi menestyä.

209    Kantajien tämän kanneperusteen yhteydessä esittämät muut argumentit eivät liity heidän puolustautumisoikeuksiensa väitettyyn loukkaamiseen. Kantajat väittävät pääpiirteissään, että vastaajina olevat toimielimet eivät ole perustaneet arviointiaan päteville todisteille kohdistaakseen kantajiin rajoittavia toimenpiteitä. He korostavat tässä yhteydessä, että jos heidät olisi haastettu rikosoikeudenkäyntiin siitä toiminnasta, josta heitä moititaan riidanalaisissa toimissa, heidän tuomitsemisekseen olisi pitänyt esittää asianmukaisia ja päteviä todisteita. Kantajien mukaan Yhdistynyt kuningaskunta on lisäksi myöntänyt, että eräiden kantajien osalta ei ole olemassa mitään todisteita siitä toiminnasta, johon heidän väitetään riidanalaisissa toimissa osallistuneen.

210    Näillä argumenteilla ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa kysymystä kantajien puolustautumisoikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Ne voisivat mahdollisesti olla merkityksellisiä riitautettaessa riidanalaisten toimien hyväksyttävyys ja niiden perustana olevien tosiseikkojen aiheellinen paikkansapitävyys. Kysymystä siitä, ovatko kantajat todella esittäneet tällaisen riitautuksen, tutkitaan jäljempänä 261–266 kohdassa.

211    Kantajat väittävät vielä, että komissio on edellä 120 kohdassa mainitussa asetusehdotuksessa ehdottanut säädettäväksi tiettyjä takuita, joilla pyritään varmistamaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, mikä esillä olevassa asiassa ei ole toteutunut. Kantajien mainitsemaa komission ehdotusta ei kuitenkaan ole koskaan hyväksytty, joten kysymys siitä, onko siinä säädettyjä takuita noudatettu käsiteltävässä asiassa, on merkityksetön. Samasta syystä ei ole tarpeen tutkia Euroopan tietosuojavaltuutetun lausuntoa tiettyjä Somaliaan, Zimbabween, Korean demokraattiseen kansantasavaltaan ja Guineaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä koskevista säädösehdotuksista (EUVL 2010 C 73, s. 1), johon kantajat niin ikään ovat vedonneet (ks. edellä 185 kohta). Tämä lausunto koskee myös edellä mainittua komission ehdotusta, jota neuvosto ei ole hyväksynyt.

212    Kantajat ovat vastauksessaan myös väittäneet, että vastaajina olevat toimielimet eivät olleet koskaan kirjoittaneet heille ilmoittaakseen siitä, että heidän nimensä oli kirjattu luetteloon niiden henkilöiden nimistä, joihin riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat. Kantajien mukaan tätä tietoa koskevan ilmoituksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei voida pitää riittävänä.

213    Tämä argumentti liittyy kysymykseen riidanalaisten toimien tiedoksiantamisesta kantajille, eikä tällä kysymyksellä ole merkitystä tutkittaessa heidän puolustautumisoikeuksiensa kunnioittamista ennen näiden toimien antamista. Toimien tiedoksianto on nimittäin tarpeen vasta niiden antamisen jälkeen. Kysymys siitä, olisiko neuvoston tullut antaa riidanalaiset toimet tiedoksi postitse kaikille kantajille, joita ne koskivat, ja erityisesti siitä, pidettiinkö niiden tiedoksiantamista postitse Johannes Tomanalle myös niiden tiedoksiantona kaikille muille kantajille, kuten neuvosto väittää (ks. edellä 199 kohta), on merkityksellinen ratkaistaessa kanteen nostamisen määräajan alkamisajankohtaa. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin joka tapauksessa selvää, että kanne on nostettu määräajassa, eivätkä vastaajina olevat toimielimet myöskään ole kiistäneet tätä mitenkään.

214    Koska mitään kantajien neljännen kanneperusteen yhteydessä esittämää väitetä ei voida hyväksyä, tämä kanneperuste on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen

215    Toisella kanneperusteella kantajat väittävät, että neuvosto ja komissio ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että edellytykset, jotka oikeuttivat kantajien kirjaamisen riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, täyttyivät.

 Alustavat huomautukset

216    Unionin yleinen tuomioistuin on jo edellä 192 kohdassa mainitussa tuomiossaan Bank Melli Iran vastaan neuvosto (36 kohta) todennut, että sellaisten yleisten sääntöjen osalta, joilla määritellään rajoittavia toimenpiteitä koskevat yksityiskohdat, neuvostolla on laaja harkintavalta siltä osin, mitä se ottaa huomioon määrätessään taloudellisia ja varoihin kohdistuvia seuraamuksia EY 60 ja EY 301 artiklan perusteella YUTP:n nojalla annetun yhteisen kannan mukaisesti. Erityisesti siksi, että unionin tuomioistuimet eivät voi korvata neuvoston arviointia, joka koskee sellaisia todisteita, tosiseikkoja ja olosuhteita, joilla tällaiset toimenpiteet voidaan perustella, omalla arvioinnillaan, sen valvonnan, jota unionin yleinen tuomioistuin suorittaa, on rajoituttava menettelyä ja perusteluja koskevien sääntöjen noudattamiseen ja tosiseikkojen aineelliseen paikkansapitävyyteen sekä siihen, ettei tosiseikkojen arvioinnissa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä rajallinen valvonta koskee erityisesti sellaisten tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien näkökohtien arviointia, johon tällaiset toimenpiteet perustuvat.

217    Näitä toteamuksia sovelletaan myös rajoittaviin toimenpiteisiin, jotka on toteutettu SEUT 215 artiklan nojalla, sillä sen sisältö vastaa EY 60 ja EY 301 artiklan sisältöä (ks. edellä 122 kohta).

218    Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että neuvostolla asiassa oleva harkintavalta ei estä sitä, että unionin tuomioistuimet varmistuvat laillisuusvalvontaa harjoittaessaan neuvoston perustanaan käyttämien tosiseikkojen aineellisesta paikkansapitävyydestä. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää myös, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, joka koskee tiettyä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen toimen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman toimen tueksi, näyttöä (ks. edellä 186 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

219    Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia. Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana nimittäin on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Tällöin ei ole tarpeen, että mainittu viranomainen esittää unionin tuomioistuimissa kaikki tiedot ja todisteet, jotka liittyvät kumoamisvaatimuksen kohteena olevassa toimessa esitettyihin perusteisiin. Esitettyjen tietojen tai todisteiden on kuitenkin tuettava asianomaista henkilöä vastaan esitettyjä perusteita (ks. edellä 186 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, 65–67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

220    Jos unionin toimivaltaisen viranomaisen on mahdotonta täyttää unionin tuomioistuinten pyyntöä, viimeksi mainittujen asiana on silloin tukeutua pelkkiin niille ilmoitettuihin seikkoihin eli nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisten toimien perusteluihin, asianomaisen henkilön mahdollisesti esittämiin syyttömyyttä tukeviin huomautuksiin ja seikkoihin sekä unionin toimivaltaisen viranomaisen näihin huomautuksiin antamaan vastaukseen. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on perusteltu, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän pysyttämistä koskevaa päätöstä. Jos sitä vastoin unionin toimivaltainen viranomainen toimittaa asian kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita, unionin tuomioistuinten on tutkittava väitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys kyseisten tietojen tai todisteiden kannalta ja arvioitava viimeksi mainittujen todistusarvoa käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan ja muun muassa asianomaisen henkilön niistä mahdollisesti esittämien huomautusten valossa (ks. edellä 186 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, 68 ja 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

221    On kuitenkin korostettava, että – kuten edellä 219 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä myös todetaan – unionin tuomioistuinten on tarkistettava rajoittavien toimenpiteiden antamisen tueksi esitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys vain, jos näiden toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt riitauttavat nämä tosiseikat unionin tuomioistuimissa. Tällainen varmistuminen on osa riidanalaisten toimien hyväksyttävyyden arviointia, eikä unionin tuomioistuinten ole tutkittava sitä omasta aloitteestaan.

222    Tilanteessa, jossa neuvosto on määrittänyt abstraktisti kriteerit, joilla voidaan oikeuttaa henkilön tai yhteisön kirjaaminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen luetteloon, unionin tuomioistuinten tehtävänä on tarkistaa kyseisen henkilön tai yhteisön esittämien tai mahdollisesti viran puolesta esille tulleiden kanneperusteiden pohjalta, että tämän henkilön tai yhteisön tapaus vastaa neuvoston määrittämiä abstrakteja kriteereitä. Tämä valvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseessä olevan henkilön tai yhteisön kirjaamiseksi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, sekä niiden todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu (ks. edellä 192 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, 37 kohta).

223    Näiden huomautusten valossa on tutkittava kantajan käsiteltävänä olevan kanneperusteen yhteydessä esittämiä väitteitä ja argumentteja. Ensin tutkitaan kannekirjelmässä esitetyt väitteet ja argumentit ja vasta sen jälkeen tutkittavaksi ottaminen ja tarvittaessa vastauksessa esitettyjen väitteiden ja argumenttien hyväksyttävyys.

 Kannekirjelmässä esitetyt väitteet ja argumentit

224    Kantajat väittävät, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet – samoin kuin niitä edeltäneet toimenpiteet – koskevat päätöksen 2011/101 4 ja 5 artiklan sanamuodon mukaisesti henkilöitä ja yhteisöjä, joiden toimet ”[heikentävät vakavasti] demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta – – Zimbabwessa”. Tästä seuraa kantajien mukaan, että neuvosto ja komissio voivat kohdistaa nämä toimenpiteet ainoastaan niihin henkilöihin ja yhteisöihin, joiden osalta oli näyttöä heidän todellisesta osallistumisestaan toimiin, joilla heikennetään vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa.

225    Neuvoston ja komission johtopäätös, jonka mukaan tämä kriteeri täyttyi kaikkien kantajien osalta, on kantajien mukaan virheellinen useista syistä. Ensinnäkin kantajat toteavat, että eräisiin kantajiin kohdistettiin riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä sillä perusteella, että he olivat ”ZANU-PF:n hallituksen jäseniä” tai kuuluivat ”ZANU-PF ryhmään”. Tämä peruste ei ole riittävä, koska se ei vastaa rikosoikeudellisesti sanktioitua toimintaa. Kantajat toteavat myös, että poliittiseen puolueeseen kuuluminen on Zimbabwen perustuslaissa taattu oikeus. Riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet lisäksi koskevat Zimbabwen edellisen hallituksen jäseniä. Ne eivät kohdistu yhtenäiseen kansalliseen hallitukseen, joka oli vallassa Zimbabwessa riidanalaisten toimien antohetkellä, eivätkä ZANU-PF:ään. Euroopan unioni lisäksi tukee nimenomaisesti yhtenäistä kansallista hallitusta.

226    Kantajat toteavat toiseksi, että eräät heistä on kirjattu riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon siitä syystä, että he olivat hallituksen ZANU-PF ryhmän jäsentä tai hallituksen ZANU-PF ryhmää lähellä olevia henkilöitä tai että he olivat näihin yhteydessä. Tällainen peruste on riittämätön. Näiden kantajien ei ensinnäkään väitetä syyllistyneen laittomaan toimintaan eikä edes tosiasiallisesti osallistuneen toimiin, joilla voidaan todella väittää vakavasti heikennetyn demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa. Unionin tuomioistuin on toisaalta selvästi korostanut edellä 119 kohdassa mainitussa tuomiossa Tay Za vastaan neuvosto, että pelkkä moite siitä, että henkilö tai yhteisö on liityksissä kolmannen valtion johtajiin, ei riitä oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen tätä henkilöä tai yhteisöä kohtaan.

227    Kolmanneksi kantajat väittävät, että koskien suurta osaa kantajista, niissä perusteissa, joihin on vedottu heidän kirjaamisekseen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, viitataan toimintaan, jonka väitetään tapahtuneen menneisyydessä tai useissa tapauksissa jopa useita vuosia ennen riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamista ja ennen yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamista. Tällaiset perusteet ovat kantajien mukaan riittämättömiä suhteessa kyseessä olevien toimenpiteiden tavoitteeseen, joka on rohkaista toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä ”torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen”. Valitsemalla henkilöitä, jotka eivät ole mitenkään osallisina hallituksen politiikassa ja joilla ei ole hallitukseen nähden mitään vaikutusvaltaa, yksinomaan heidän menneen toimintansa perusteella, ei voida rohkaista heitä torjumaan tätä politiikkaa. Kantajat viittaavat tämän suhteen myös yhteisen kannan 2002/145 perustelukappaleisiin ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan lausuntoon siitä, että asianosaisten mennyt toiminta ei yksinään riitä oikeuttamaan heidän kirjaamistaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon.

228    On todettava, että tämä kantajien argumentaatio perustuu virheelliselle olettamalle, koska kantajat näyttävät katsovan, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet saattoivat kohdistua ainoastaan henkilöihin ja yhteisöihin, joiden toimilla heikennettiin vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa. Tällainen väite on kuitenkin virheellinen.

229    Kuten ensimmäisen ja kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä on jo todettu, päätöksen 2011/101 4 ja 5 artiklan sanamuodosta ilmenee (ks. edellä 7 ja 8 kohta), että tässä on kyse ainoastaan yhdestä niistä kolmesta henkilöryhmästä, joihin mainitussa päätöksessä tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä voidaan soveltaa. Kaksi muuta ryhmää ovat ”Zimbabwen hallituksen jäsenet” ja ”heitä lähellä olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai muut elimet”. Toisin sanottuna se seikka, että henkilö tai yhteisö on Zimbabwen hallituksen jäsen tai tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö tai yhteisö, riittää itsessään oikeuttamaan päätöksessä 2011/101 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisen häneen.

230    Edellä 129–133 kohdassa mainituista perusteluista ilmenee lisäksi, että henkilöt ja yhteisöt, joiden toimilla heikennettiin vakavasti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta Zimbabwessa, muodostavat ainoastaan tämän valtion johtajia lähellä olevien henkilöiden erityisryhmän. Näin ollen heidän kirjaamisensa asetuksen N:o 314/2004 liitteeseen III on oikeutettua, vaikka mainitun asetuksen sanamuodossa ei erityisesti mainita tätä henkilöiden ja yhteisöjen ryhmää.

231    Näistä syistä edellä 225 ja 226 kohdassa esitetyt kantajien argumentit eivät voi menestyä. Edellä 119 kohdassa mainitusta tuomiosta Tay Za vastaan neuvosto (63 kohta) ilmenee selvästi, että EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla voitiin kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä Zimbabwen hallituksen jäseniin, jotka epäilyksettä kuuluvat kyseisen valtion johtajiin, sekä heitä lähellä oleviin henkilöihin. Mahdollisella viittauksella viimeksi mainitun henkilöryhmän konkreettiseen toimintaan pyritään loppujen lopuksi ainoastaan todistamaan heidän asemansa kyseisen valtion hallituksen jäseniä lähellä olevina henkilöinä. Tästä seuraa, että tällaiset viittaukset eivät ole välttämättömiä hallituksen jäsenten tai heitä lähellä olevien henkilöiden osalta, jos – viimeksi mainittujen tapauksessa – heidän asemansa hallituksen jäseniä lähellä olevina henkilöinä ilmenee muista olosuhteista, kuten tehtävistä, joita he hoitavat tai joita he ovat aiemmin hoitaneet.

232    Viittaus siihen seikkaan, että kyseessä olevat hallituksen jäsenet kuuluvat ZANU-PF:ään, ei merkitse – kuten kantajat ilmeisestikin väittävät – sitä, että kyseessä oleviin henkilöihin (ja heitä lähellä olevat yhteisöt) kohdistetaan seuraamuksia yksinomaan heidän poliittiseen puolueeseen kuulumisensa perusteella. On muistutettava, että ZANU-PF ei ole mikä tahansa poliittinen puolue, vaan puolue, joka oli yksin vallassa silloin, kun toteutettiin väkivallanteot, uhkailut ja Zimbabwen kansan perusoikeuksien loukkaamiset, jotka riidanalaisten toimien ja niitä edeltäneiden toimien antajat mainitsevat perusteena niiden antamiselle, tapahtuivat. On myös muistutettava, että kansallisen yhtenäisyyden hallitus, joka oli vallassa Zimbabwessa riidanalaisten toimien antohetkellä, koostui yhtäältä ZANU-PF:ään kuuluvista henkilöistä, joista suurin osa lisäksi oli jo Zimbabwen hallituksen jäseniä ennen tämän hallituksen muodostamista, eli sinä aikana, jolloin väkivallanteot, uhkailut ja perusoikeuksien loukkaukset, jotka oikeuttivat riidanalaisten toimenpiteiden toteuttamisen, tapahtuivat, ja toisaalta oppositiopuolueiden ehdottamista henkilöistä (ks. myös edellä 104, 109 ja 110 kohta).

233    Tässä tilanteessa on selvää, että riidanalaisten toimien perusteluissa olevalla viittauksella siihen, että noiden toimien kohteena ollut hallituksen jäsen kuului ZANU-PF:ään tai hallituksen ZANU-PF ryhmään, pyritään selittämään, miksi kyseinen hallituksen jäsen on rajoittavien toimenpiteiden kohteena, vaikka samankaltaisia toimenpiteitä ei ole kohdistettu saman hallituksen, aikaisemman opposition ehdottamiin muihin jäseniin.

234    Edellä 110 kohdassa jo todetusta lisäksi ilmene, että myös yhtenäisen kansallisen hallituksen muodostamisen jälkeen rajoittavia toimenpiteitä voitiin laillisesti kohdistaa tämän hallituksen jäseniin, jotka olivat olleet Zimbabwen johtajia tai heitä lähellä olevia henkilöitä jo ennen tämän hallituksen muodostamista. Näin ollen näiden henkilöiden osalta kyse voisi olla ilmeisestä arviointivirheestä vain siinä tapauksessa, että riidanalaisten toimien antajat olisivat virheellisesti katsoneet, että joku riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevista henkilöistä tai yhteisöistä oli Zimbabwen hallituksen jäsen, jota ZANU-PF oli ehdottanut, tai tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö, vaikka tilanne ei näin ollut. Kantajat eivät kuitenkaan esitä kannekirjelmässä tällaista väitettä.

235    On vielä todettava, että kantajat tulkitsevat edellä 119 kohdassa mainittua tuomiota Tay Za vastaan neuvosto virheellisesti väittäessään, että unionin tuomioistuin vahvisti siinä, että se seikka, että henkilö tai yhteisö on kolmannen valtion johtajia lähellä oleva henkilö, ei yksinään riitä oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista häneen. Mainitun tuomion 63 kohdassa nimittäin todetaan nimenomaisesti, että ”jotta luonnollisiin henkilöihin kohdistettavat toimenpiteet voidaan toteuttaa EY 60 ja EY 301 artiklan nojalla kolmansia maita koskevina rajoittavina toimenpiteinä, niiden on koskettava vain kyseisten maiden johtajia ja näiden johtajien lähipiiriin kuuluvia henkilöitä”. Unionin tuomioistuin on poissulkenut tällaisten toimenpiteiden soveltamisen ainoastaan kolmannen valtion johtajia lähellä olevien henkilöiden perheenjäseniin, mikäli toimenpiteistä päätetään yksinomaan sillä perusteella, että kyseessä olevat henkilöt ovat tämän valtion johtajia lähellä olevien henkilöiden perheenjäseniä, riippumatta toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden omasta toiminnasta (ks. edellä 128 kohta).

236    Myöskään kantajien väite, jonka mukaan sikäli kuin kyse on erittäin suuresta osasta kantajia, riidanalaisten toimien perustelut koskevat heidän toimintaansa menneisyydessä tai useissa tapauksissa jopa varsin kaukaisessa menneisyydessä, ei voi menestyä. On selvää, että siltä osin kuin riidanalaisten toimien antajat päättivät viitata noiden toimien kohteena olevien tiettyjen henkilöiden konkreettisiin toimiin, kyseessä saattoivat olla vain menneisyydessä tapahtuneet toimet. Tällaista viittausta ei voida pitää merkityksettömänä yksinomaan siitä syystä, että kyseessä oleva toiminta on tapahtunut enemmän tai vähemmän kaukaisessa menneisyydessä. Päinvastaisten väitteiden ja todisteiden puuttuessa voidaan olettaa, että henkilöt, jotka ovat menneisyydessä osallistuneet henkilökohtaisesti väkivallantekoihin ja perusoikeuksien loukkaamisiin, joista riidanalaisten toimien antajat moittivat niitä, jotka hallitsivat yksin Zimbabwea ennen yhtenäisen kansallisen hallituksen perustamista, ja sitä poliittista puoluetta, johon he kuuluivat, eli käsiteltävässä asiassa ZANU-PF:ää, ovat edellä 235 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla edelleen tämän valtion johtajia lähellä olevia henkilöitä, joten rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen heihin on samaisen oikeuskäytännön mukaan sallittua.

237    Kantajien väite, jonka mukaan riidanalaiset toimenpiteet kohdistuisivat henkilöihin, jotka eivät ole mukana Zimbabwen hallituksen politiikassa ja joilla ei ole vaikutusvaltaa tähän hallitukseen, yksinomaan heidän aikaisemman toimintansa johdosta, voidaan ymmärtää vain siten, että he väittävät, että riidanalaiset toimet kohdistuvat ainakin osittain henkilöihin ja yhteisöihin, jotka eivät ole Zimbabwen johtajia tai näitä johtajia lähellä olevia henkilöitä.

238    Kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut kysymyksen siitä, riittivätkö riidanalaisissa toimissa mainitut perustelut oikeuttamaan näiden toimenpiteiden kohdistamisen kaikkiin kantajiin, ja katsonut, että näin oli (ks. edellä 155–182 kohta). On myös todettava, että kantajat eivät ole täsmentäneet, keitä heistä tämä argumentti koskee. On lisäksi todettava, että kolmannen valtion hallituksen jäseniä lähellä olevien henkilöiden ryhmään eivät kuulu ainoastaan henkilöt, jotka ovat mukana kyseisen hallituksen politiikasta päättämisessä ja joilla on vaikutusvaltaa tähän politiikkaan, vaan myös henkilöt, jotka ovat mukana tämän politikan täytäntöönpanossa, ja näin on erityisesti silloin, kun politiikka koostuu väkivallasta, uhkailuista ja kansan perusoikeuksien loukkaamisesta. Kaikista näistä syistä tämän argumentti on hylättävä.

239    Kantajat toteavat myös, että eräiden henkilöiden nimet on poistettu kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelosta. He mainitsevat esimerkkeinä Charumbiran, Gamben ja Kurunerin, joihin kohdistettiin rajoittavia toimenpiteitä Zimbabwen tilanteen johdosta vuoteen 2011 saakka, mutta joiden osalta näitä toimenpiteitä ei uudistettu. Kantajien mukaan henkilöt, joihin kohdistuneet rajoittavat toimenpiteet on kumottu, oli alun perin sisällytetty kyseiseen luetteloon heidän menneisyydessä tapahtuneen toimintansa johdosta. Neuvoston ja komission näkemys kyseessä olevassa luettelossa pidetyistä henkilöistä on mielivaltainen, ja sillä loukataan oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Kantajat katsovat myös, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat vahvistaneet sen, että henkilöt, jotka eivät enää ole yhteydessä ZANU-PF:ään, on poistettu tästä luettelosta. Näin ollen kantajien mukaan on vaikea ymmärtää, miksi eräät henkilöt, joiden väitetään menneisyydessä osallistuneen moitittavaan toimintaan, on pidettävä kyseessä olevassa luettelossa, vaikka jotkin muut tällaiset henkilöt on poistettu siitä.

240    Perusteet, joiden nojalla kantajien tämän argumentin yhteydessä mainitsemien kolmen henkilön nimet on kirjattu riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, ilmenevät asetuksen N:o 314/2004 liitteestä III, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 314/2004 muuttamisesta 26.1.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 77/2009 (EUVL L 23, s. 5), ja yhteisen kannan 2004/68/YUTP liitteestä, sellaisena kuin se on muutettuna Zimbabween kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta 26.1.2009 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2009/68/YUTP (EUVL L 23, s. 43). Charumbirasta mainitaan näissä perusteissa, että hän on ”entinen varaministeri, paikallishallinto, rakennusurakat ja kansalliset asuntoasiat [ja] entinen hallituksen jäsen; edelleen yhteyksiä hallitukseen”. Gambesta todetaan, että hän on ”vaalivalvontalautakunnan puheenjohtaja [ja] osavastuussa vuoden 2005 vilpillisistä vaaleista”. Kurunerista todetaan edellä mainituissa säännöksissä, että hän on ”entinen ministeri, talous ja talouskehitys [ja] entinen hallituksen jäsen, edelleen yhteyksiä hallitukseen”.

241    Kun neuvostolta tiedusteltiin osana prosessinjohtotoimia niitä syitä, joiden johdosta se oli päättänyt olla uudistamatta toteutettuja rajoittavia toimenpiteitä näiden kolmen henkilön osalta, se ilmoitti pääpiirteissään, että se oli ”halunnut vähentää jossain määrin Zimbabween kohdistettavaa painetta kyseisen valtion tilanteen paranemisen johdosta”.

242    Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdasta ja päätöksen 2011/101 5 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että riidanalaiset rajoittavat toimet kohdistuvat Zimbabwen hallituksen jäseniin ja heitä lähellä oleviin henkilöihin ja että tähän viimeksi mainittuun ryhmän kuuluvat myös ”demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuvat luonnolliset henkilöt”.

243    Näistä säännöksistä ei kuitenkaan ilmene, että neuvostolla ja komissiolla olisi ollut velvollisuus kirjata näiden toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon kaikki Zimbabwen hallituksen jäsenet ja kaikki näitä jäseniä lähellä olevat henkilöt. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä 216 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, on päinvastoin katsottava, että näitä säännöksiä on tulkittava siten, että henkilöön, joka ei ole Zimbabwen hallituksen jäsen eikä tällaista jäsentä lähellä oleva henkilö, ei voida kohdistaa näitä toimenpiteitä, mutta että neuvostolla on Zimbabwen hallituksen jäsenten ja heitä lähellä olevien henkilöiden osalta laaja harkintavalta, jonka perusteella se voi tarvittaessa kohdistaa tällaiseen henkilöön näitä toimenpiteitä, mikäli se katsoo, että tämä olisi toimenpiteiden tavoitteiden valossa asianmukaista.

244    Käsiteltävässä asiassa niillä perusteilla, joiden johdosta kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä ei uudistettu muiden henkilöiden osalta, ei ole merkitystä kantajien suhteen.

245    Jotta voitaisiin todeta, että riidanalaisissa toimissa on tehty kantajia koskeva ilmeinen arviointivirhe, olisi osoitettava joko, että ne perustuvat tosiseikkojen virheelliseen arviointiin tai että kantajia koskevat tosiseikat pitävät paikkansa mutta että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet oli pidettävä voimassa kantajien suhteen. Ensimmäisestä vaihtoehdosta on todettava, että kantajat eivät kannekirjelmässään riitauta riidanalaisissa toimissa esitettyjen heitä koskevien tosiseikkojen aineellista oikeellisuutta (ks. myös edellä 261–263 kohta). Toisesta vaihtoehdosta taas on todettava, että kantajat eivät selitä mitenkään, millä perustein neuvoston olisi pitänyt katsoa, ettei heihin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä ollut tarkoituksenmukaista uudistaa.

246    Ylimalkaisella ja yleisluontoisella viittauksella yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteisiin ei voida paikata näitä kantajien väitteissä olevia puutteita.

247    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan, jos toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (ks. edellä 192 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat eivät ole selvittäneet, kuinka heidän tilanteensa olisi rinnastettavissa niiden henkilöiden tilanteeseen, joihin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä ei uudistettu.

248    Tästä on huomautettava, että jos toimenpiteiden uudistamatta jättäminen muiden henkilöiden osalta oli oikeutettua pätevistä syistä, kantajien olisi tullut esittää, mitkä olivat nämä syyt ja miksi niitä olisi sovellettava myös heidän tilanteeseensa. Tällaisessa tapauksessa vertaus muiden henkilöiden tilanteeseen ja näin ollen vetoaminen yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen olisi tarpeetonta. Jos nimittäin on olemassa perusteita, joiden johdosta kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä ei olisi pitänyt uudistaa kantajien osalta, tämä itsessään riittää oikeuttamaan riidanalaisten toimien kumoamisen täysin riippumatta siitä, kuinka neuvosto on kohdellut muita henkilöitä, joihin on aiemmin kohdistettu samoja rajoittavia toimenpiteitä.

249    Jos sen sijaan kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden uudistamatta jättäminen muiden henkilöiden osalta ei ollut oikeutettua mistään pätevästä syystä, kyseessä olisi neuvoston lainvastainen toiminta, joka ei voi koitua kantajien hyväksi. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen on oltava sopusoinnussa laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta (ks. edellä 192 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

250    Kantajien viittauksesta oikeusvarmuuden periaatteeseen riittää niin ikään, kun todetaan, etteivät he selitä mitenkään, kuinka tätä periaatetta olisi loukattu uudistamalla heihin kohdistuvat riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet. Erityisesti on mainittava, etteivät kantajat edes väitä, että heillä oli riidanalaisten toimien antamishetkellä voimassa olleiden säännösten nojalla oikeus olettaa, ettei kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä uudisteta heidän osaltaan.

251    Johtopäätöksenä on katsottava, ettei mikään toisen kanneperusteen tueksi kannekirjelmässä esitetyistä argumenteista osoita, että riidanalaiset toimet olisivat millään tavoin lainvastaisia tai että ne perustuisivat ilmeiseen arviointivirheeseen.

 Vastauksessa esitetyt väitteet ja argumentit

252    Kantajat ovat esittäneet vastauksessaan erillisen argumentin riitauttaakseen niiden perusteiden hyväksyttävyyden, joihin riidanalaisten toimien antajat ovat vedonneet riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden antamisen oikeuttamiseksi. Jäljempänä on tutkittava tämän argumentin tutkittavaksi ottaminen, ja sen jälkeen mahdollisesti sen hyväksyttävyys. Tätä varten on eroteltava argumentit, jotka koskevat niitä kantajia, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, ja argumentit, jotka koskevat kantajia, jotka ovat oikeushenkilöitä.

–       Kantajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä

253    Vastauksen osiossa, jonka otsikkona on ”Vastaajien menettely”, todetaan, että neuvosto ja komissio ”olettavat virheellisesti, että kantajat eivät riitauta esitettyjen perusteiden hyväksyttävyyttä”, oikeuttaakseen heidän nimensä kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon. Kantajat ovat esittäneet kannekirjelmänsä liitteenä ”todistajanlausuntoja”, joita 40 kantajaa on antanut. Kantajat väittävät, että nämä lausunnot ”olivat ensimmäinen [heille] annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä syistä, joiden johdosta heidät nimettiin riidanalaisissa toimenpiteissä ja [neuvoston vastineen] liitteessä B19 olevissa asiakirjoissa”. Kyseessä olevat kantajat riitauttavat näissä lausunnoissa kaikki väitteet, joita riidanalaisten toimien perusteissa on esitetty kaikkia heitä vastaan. Eräissä lausunnoissa on liitteitä.

254    Kantajat lisäävät, että suuri osa niistä kantajista, jotka toimittivat tällaisen lausunnon, vahvistaa, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt niitä seikkoja, joiden perusteella heidän nimensä on kirjattu kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon, eikä myöskään neuvoston vastauksen liitteessä B19 olevia asiakirjoja. Samaiset kantajat väittävät, etteivät he tunne mainitussa liitteessä olevien asiakirjojen – joista valtaosa vaikuttaisi olevan peräisin heidän poliittisilta vastustajiltaan – ”lähdettä tai päivämäärää”. Kantajat toteavat joka tapauksessa, että heitä koskevilla väitteillä ”aiheutetaan heille vakavaa vahinkoa, ja ne ovat täysin perättömiä”. Kyseiset kantajat ”kiistävät [nämä väitteet] äärimmäisen tiukasti, kun otetaan huomioon niiden ylimalkainen luonne”.

255    Kantajien mukaan useissa tapauksissa ne kantajista, jotka ovat esittäneet lausuntoja, selittävät myös, että he ovat toimineet läheisessä yhteistyössä MDC puolueen kanssa yhtenäisessä kansallisessa hallituksessa eivätkä he näin ollen voi ymmärtää, miksi heihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, vaikka MDC puolueen jäseniin, jotka toimivat hallituksessa vastaavanlaisissa tehtävissä, ei kohdistettu näitä toimenpiteitä.

256    Kantajien vastauksen osiossa, joka koskee ”ilmeisiä arviointivirheitä”, he väittävät, että neuvosto ja komissio eivät ole osoittaneet, että heidän nimiensä kirjaaminen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon oli oikeutettua. Vastauksen tässä osassa toistetaan pääpiirteissään kannekirjelmässä toisen kanneperusteen tueksi esitetyt argumentit, joita on jo tutkittu edellä (ks. 228–251 kohta).

257    Näin ollen on selvää, että kantajat kiistävät vastauksessaan niiden tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden, joihin riidanalaisissa toimissa vedotaan heihin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden antamisen oikeuttamiseksi. On kuitenkin aivan yhtä selvää, että kannekirjelmässä toisen kanneperusteen tueksi esitettyihin argumentteihin – sellaisena kuin ne kuvataan edellä 224–227 kohdassa – ei sisälly mitään tällaista kiistämistä.

258    Pääasiallisesti tästä syystä neuvosto riitauttaa kantajien väitteiden tämän osan tutkittavaksi ottamisen. Komissio puolestaan korostaa, että kantajat ovat ensimmäisen kerran vasta vastauksessaan kiistäneet riidanalaisten toimien perusteissa heitä vastaan esitettyjen tosiseikkojen aineellisen paikkansapitävyyden, muttei kuitenkaan vaadi kantajien väitteiden tämän osan tutkimatta jättämistä.

259    Kun kantajia pyydettiin prosessinjohtotoimien puitteissa vastaamaan edellä 258 kohdassa esitettyihin väitteisiin, he muistuttivat, että he olivat esittäneet kannekirjelmässään ilmeiseen arviointivirheeseen perustuvan kanneperusteen ja että he olivat selvästi todenneet samaisessa kannekirjelmässä, että riidanalaisissa toimissa esitetyt väitteet olivat ylimalkaisia eikä niiden tueksi ollut esitetty näyttöä, joten he eivät voineet vastata niiden sisältöön. Kantajat totesivat vielä, ettei heitä voida moittia mitenkään, koska – lukuun ottamatta ensimmäistä kantajaa Johannes Tomanaa – riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä ei ollut annettu heille tiedoksi. He muistuttivat myös, että he olivat pyytäneet neuvostolta ”aineistoa”, johon riidanalaisissa toimissa olevat heitä koskevat väitteet perustuivat, ja että he olivat vastanneet näiden väitteiden sisältöön saatuaan tiedon selvityksistä, jotka neuvosto esitti vastineessaan ja siinä esitetyissä todisteissa.

260    Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin”. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi. Myöskään argumentteja, joiden sisällöllä on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, ei voida pitää uusina perusteina, ja niiden esittäminen on sallittua vastauskirjelmässä tai istunnossa (ks. tuomio 12.9.2012, Italia v. komissio, T-394/06, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

261    Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, etteivät kantajat ole väittäneet kannekirjelmässä, etteivät tosiseikat, jotka riidanalaisissa toimissa kustakin heistä esitettiin, pitäneet paikkaansa. Toisin sanottuna kantajat eivät ole kannekirjelmässä kiistäneet näiden tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä, mikä – kuten edellä 221 kohdassa on todettu – on ennakkoedellytyksenä sille, että unionin tuomioistuimet voivat tarkastaa niiden aineellisen paikkansapitävyyden. Toisella kanneperusteella, sellaisena kuin se esitettiin kannekirjelmässä, väitettiin riidanalaisten toimien antajien tehneen ilmeisen arviointivirheen, koska ne olivat katsoneet, että näissä toimissa esitetyt kutakin kantajaa koskevat perusteet oikeuttivat riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisen kyseessä olevaan kantajaan. Kanneperuste, joka perustuu tällaiseen virheeseen, luokiteltiinpa se oikeudelliseksi virheeksi tai ilmeiseksi arviointivirheeksi, on erotettava kanneperusteesta, jolla kyseenalaistetaan esitettyjen perusteiden aineellinen paikkansapitävyys. Tällaisella kanneperusteella ei laajenneta viimeksi mainittua kanneperustetta, eikä sillä ole siihen läheistä yhteyttä.

262    Kantajien vastauksessaan esittämää argumentaatiota, josta edellä on kyse, on mahdotonta yhdistää eräisiin kannekirjelmässä esitettyihin ensimmäistä ja neljättä kanneperustetta koskeviin väitteisiin (ks. edellä 81, 82, 90, 108 ja 185 kohta). On muistutettava, että näillä kahdella kanneperusteella ei pyritä riitauttamaan riidanalaisten toimien asiallista hyväksyttävyyttä eikä – täsmällisemmin ilmaistuna – niiden perusteiden aineellista paikkansapitävyyttä, vaan toimien antamisen oikeuttavan asianmukaisen oikeudellisen perustan olemassaolo ja puolustautumisoikeuksien noudattaminen. Tästä huomautuksesta riippumatta on todettava, että vaikka kantajat viittaavat edellä 81 ja 185 kohdassa kuvattuja argumentteja koskevissa kannekirjelmän kohdissa siihen, ettei riidanalaisten toimien perusteluissa esitetyistä ”syytöksistä” ollut esitetty näyttöä, he eivät väitä, että nämä ”syytökset” ovat aineellisesti virheellisiä, eivätkä varsinkaan kiistä niitä yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti. Tällainen yksityiskohtainen kiistäminen olisi entistäkin tarpeellisempi, koska kantajia on huomattava määrä ja riidanalaisissa toimissa on mainittu lukuisia eri perusteita.

263    Tästä seuraa, että ensimmäistä kertaa vastauksessa esitetty argumentaatio, jolla pyritään riitauttamaan riidanalaisten toimien perusteiden aineellinen paikkansapitävyys, muodostaa uuden kanneperusteen. Ei voida katsoa, että tämä kanneperuste perustuisi sellaisiin uusiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin, jotka ovat tulleet ilmi menettelyn kuluessa, koska kantajat olivat jo kanteen nostamishetkellä tietoisia perusteista, jotka riidanalaisissa toimissa mainittiin kustakin heistä, ja heillä oli kaikki mahdollisuudet riitauttaa näiden perusteiden aineellinen paikkansapitävyys.

264    Toisin kuin kantajat väittävät, se seikka, että neuvosto esitti menettelyn kuluessa sekä vastineensa liitteen B.19 että vastauksen kantajien edellä 19 kohdassa esittämään kysymykseen, ei voi johtaa toisenlaiseen johtopäätökseen. On todettava, että argumentaatiolla, jonka he esittävät ensimmäistä kertaa vastauksessaan, kantajat eivät riitauta minkään riidanalaisten toimien tueksi esitetyn todisteen luotettavuutta tai merkityksellisyyttä, vaan näiden perusteiden aineellisen paikkansapitävyyden. Koska kantajat kuitenkin olivat jo tietoisia näistä toimista ennen kanteen nostamista, he olisivat epäilemättä voineet riitauttaa jo kannekirjelmässään näiden perusteiden aineellisen paikkansapitävyyden, vaikkei heillä olisi ollut tietoa niitä tukevista todisteista. Kuten edellä 219 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, mikäli tällainen riitautus esitetään, unionin tuomioistuinten on pyydettävä toimivaltaista elintä esittämään kyseessä olevat todisteet ja tutkittava, tukevatko esitetyt todisteet näitä perusteita. Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet tällaista riitautusta kannekirjelmässään.

265    Toteamus siitä, että kantajat olisivat voineet riitauttaa kannekirjelmässään riidanalaisten toimien heitä koskevien perusteiden aineellisen paikkansapitävyyden, pitää paikkansa entistäkin suuremmalla syyllä silloin, jos otetaan huomioon se seikka, että nämä perusteet koskevat joko kantajien Zimbabwen hallituksessa tai julkishallinnossa hoitamia tehtäviä tai heidän väitettyä toimintaansa. Näin ollen, vaikka oletettaisiin, ettei yksikään kantajista ollut tietoinen todisteista, jotka tukivat riidanalaisissa toimissa esitettyjä häntä koskevia perusteita, kaikki heistä kykenivät varmasti ratkaisemaan yksinkertaisesti lukemalla itseään koskevat perusteet, pitivätkö ne paikkansa vai eivät, ja viimeksi mainitussa tapauksessa riitauttamaan niiden aineellisen paikkansapitävyyden jo kannekirjelmässä.

266    Tästä seuraa, että niiden kantajien, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, kannekirjelmässä esittämää argumentaatiota, jolla pyritään riitauttamaan niiden perusteiden aineellinen paikkansapitävyys, joilla heidän osaltaan perustellaan kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista, ei voida ottaa tutkittavaksi, ja se on jätettävä huomiotta sellaisenaan, tutkimatta sen asiakysymystä.

–       Kantajat, jotka ovat oikeushenkilöitä

267    Koska kantajien vastauksessaan esittämissä väitteissä, jotka kuvataan edellä 253 kohdassa, ei erotella luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, on selvää, että myös niiden perusteiden, joiden nojalla kantajien joukossa olevien oikeushenkilöiden nimet on kirjattu riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luetteloon, aineellinen paikkansapitävyys riitautetaan vastauksessa. Edellä (ks. 260–266 kohta) jo esitetyistä syistä tämä argumentaatio on jätettävä tutkimatta liian myöhään esitettynä.

268    Kantajat esittävät vastauksessaan myös eräitä muita argumentteja, jotka koskevat sitä, onko kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen oikeushenkilöihin laillista.

269    He muistuttavat, että asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdassa ja päätöksen 2011/101 5 artiklassa säädetään Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä oleville oikeushenkilöille taikka ”muille demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta vakavasti heikentäviin toimiin Zimbabwessa osallistuville – – oikeushenkilöille” kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. Tästä seuraa kantajien mukaan, että riidanalaisten toimien antajilla ei ollut oikeutta kohdistaa tällaista varojen jäädyttämistä yhteisöihin, joiden väitettiin olevan liityksissä Zimbabwen hallituksen jäseniä, hallitusta yleensä tai sen ryhmittymää taikka jotain ministeriöitä lähellä oleviin henkilöihin.

270    Tällä perusteella kantajat riitauttavat ensinnäkin 113. kantajan Divine Holmesin varojen jäädyttämisen. Sen väitetään olevan liityksissä hallitusta väitetysti lähellä olevaan henkilöön, eli kuudenteen kantajaan David Chapfikaan. Kantajien mukaan, vaikka oletettaisiin, että David Chapfika on hallitusta lähellä oleva henkilö – minkä he kiistävät – tämä luokittelu yksinään ei riitä oikeuttamaan 113. kantajan varojen jäädyttämistä.

271    Kantajat toteavat toiseksi, että riidanalaisissa toimissa ei mainita ketään hallituksen jäsentä, jota lähellä olevia oikeushenkilöitä ovat 115.–121. kantaja Jongwe Printing, M & S Syndicate (Private) Ltd, Osleg, Swift Investments (Private) Ltd, Zidco Holdings (Private) Ltd, Zimbabwe Defence Industries tai Zimbabwe Mining Development. Olennainen ennakkoedellytys näiden yhteisöjen sisällyttämiseksi riidanalaisten toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen joukkoon ei kantajien mukaan näin täyty.

272    Kantajat toteavat kolmanneksi, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että perusteet, jotka riidanalaisissa toimissa esitetään kyseessä olevien yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämiseksi, ovat riittämättömiä. Riidanalaisten toimien antajien olisi pitänyt suorittaa tapauskohtainen analyysi arvioidakseen yhtäältä, missä määrin kukin yhteisö oli jonkun toisen omistuksessa tai määräysvallassa, ja toisaalta, minkä luonteista väitetty määräysvalta oli ja mikä oli sen merkitys riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kannalta. Näiden yhteisöjen osalta ei ole suoritettu mitään tällaista analyysia.

273    Neljänneksi kantajat väittävät, että neuvostolle on ehdotettu Zimbabwe Mining Developmentin poistamista riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen luettelosta, eivätkä neuvosto ja komissio ole selittäneet, miksi tätä ehdotusta ei loppujen lopuksi noudatettu.

274    Kun kantajilta tiedusteltiin prosessinjohtotoimien puitteissa sitä, mihin kannekirjelmässä mainittuun kanneperusteeseen nämä argumentit liittyvät, ja sitä, oliko mahdollisesti olemassa joitain menettelyn aikana esille tulleita oikeudellisia seikkoja tai tosiseikkoja, jotka oikeuttivat näiden argumenttien esittämisen ensimmäistä kertaa vastauksessa, kantajat vastasivat, että ne liittyivät kanteen kolmeen ensimmäiseen kanneperusteeseen ja että lisäksi niillä vastataan eräisiin neuvoston vastineessaan esittämiin argumentteihin.

275    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että edellä 272 ja 273 kohdassa kuvatut argumentit koskevat asiallisesti kysymystä, joka liittyy riidanalaisten toimien perustelujen riittävyyteen, mikä unionin yleisen tuomioistuimen on tarvittaessa tutkittava omasta aloitteestaan (ks. tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C-367/95 P, Kok., s. I-1719, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että näiden argumenttien asiakysymys on tutkittava.

276    Tukeakseen edellä 272 kohdassa kuvattua argumenttiaan, kantajat vetoavat 9.7.2009 annettuun tuomioon Melli Bank vastaan neuvosto (T-246/08 ja T-332/08, Kok., s. II-2629), 7.12.2011 annettuun tuomioon HTTS vastaan neuvosto (T-562/10, Kok., s. II-8087) ja 26.10.2012 annettuun tuomioon CF Sharp Shipping Agencies vastaan neuvosto (T-53/12, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Millään näistä tuomiosta ei kuitenkaan voida tukea kantajien väitteitä.

277    Pitää kiistatta paikkansa, että edellä 276 kohdassa mainitussa tuomiossa Melli Bank vastaan neuvosto (146 kohta) todettiin, että asiassa esillä olevassa säännöksessä edellytettiin tapauskohtaista arviointia siitä, oliko asianomaisen yhteisön katsottava olevan toisen yhteisön ”omistuksessa tai määräysvallassa”, ja että kyseisen toimenpiteen antajaa velvoittava perusteluvelvollisuus kattoi annetun toimenpiteen oikeudellisen perustan mainitsemisen lisäksi nimenomaisesti tämän seikan. Täysin riippumatta siitä, että tuossa tuomiossa oli kyse nyt käsiteltävään asiaan nähden eri säännöksen tulkinnasta ja soveltamisesta, on joka tapauksessa todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisten toimien antajat ovat todellakin suorittaneet tilannekohtaisen analyysin ja perustelleet riidanalaiset toimet sen tulosten perusteella.

278    Kuten kolmannen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä on todettu, riidanalaisissa toimissa esitetään oikeudellisesti riittävästi ne perusteet, jotka ovat oikeuttaneet kaikkien kantajien – mukaan luettuna 121. kantajan Zimbabwe Mining Developmentin – nimien kirjaamisen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon. Riidanalaisissa toimissa nimittäin esitetään jokaisesta kantajasta, sekä luonnollisista henkilöistä että oikeushenkilöistä, ne täsmälliset ja erityiset perusteet, jotka oikeuttavat riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisen häneen. Riidanalaisten toimien antajilla ei lisäksi ollut erityistä velvoitetta selvittää, miksi ne eivät olleet päättäneet noudattaa ehdotusta 121. kantajan nimen poistamiseksi mainitusta luettelosta.

279    On myös huomautettava, että unionin yleinen tuomioistuin vetosi edellä 276 kohdassa mainitussa tuomiossa Melli Bank vastaan neuvosto (146 kohta) edellä mainittuun edellytykseen hylätäkseen neuvoston väitteen, jonka mukaan tuossa asiassa kyseessä olleissa päätöksissä ei ollut tarpeen mainita jonkun toisen yhteisön omistuksessa tai määräysvallassa olevien varojen jäädyttämisen kohteena olevien yhteisöjen nimiä. Tällä seikalla ei näin ole merkitystä käsiteltävässä asiassa, jossa kaikkien niiden yhteisöjen, joihin riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan, nimet mainintaan selvästi riidanalaisissa toimissa.

280    Kantajien mainitsemissa kahdessa muussa tuomiossa riitautetut toimet kumottiin perusteluvelvollisuuden loukkaamisen johdosta. Käsiteltävässä asiassa on jo todettu kolmannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä, että riidanalaiset toimet ovat oikeudellisesti riittävästi perusteltuja kaikkien kantajien suhteen. Näin ollen kantajien mainitsemat kaksi muuta tuomiota ovat niin ikään merkityksettömiä käsiteltävässä asiassa.

281    Edellä 269 ja 270 kohdassa esitetyistä argumenteista on todettava, että niillä on sellainen yhteys edellä 237 kohdassa kuvattuun toisen kanneperusteen yhteydessä esitettyyn argumenttiin, että niillä laajennetaan toista kanneperustetta ja että ne on näin otettava tutkittavaksi.

282    Esillä olevat argumentit eivät sisältönsä puolesta voi menestyä. Kantajien väittämä on pääpiirteissään se, että ainoastaan yhteisöjen, jotka ovat Zimbabwen hallituksen jäsenten omistuksessa tai määräysvallassa, voidaan katsoa olevan asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdassa ja päätöksen 2011/101 5 artiklassa tarkoitettuja näitä jäseniä lähellä olevia yhteisöjä. Tätä väittämää ei voida hyväksyä. Näiden kahden säännöksen tulkinta siten, että yhteisöihin, jotka ovat Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden (tai mahdollisesti oikeushenkilöiden) omistuksessa tai määräysvallassa, voidaan niin ikään kohdistaa näissä säännöksissä tarkoitettuja rajoittavia toimenpiteitä, on täysin säännösten sanamuodon mukainen. Sama pätee tulkintaan, jonka mukaan yhteisöjen, jotka ovat itse Zimbabwen hallituksen omistuksessa tai määräysvallassa, on katsottava olevan näissä kahdessa säännöksessä tarkoitetulla tavalla tämän hallituksen jäseniä lähellä olevia yhteisöjä.

283    Edellä mainittujen säännösten tällainen tulkinta on lisäksi ainoa tulkinta, joka vastaa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tarkoitusta (ks. edellä 97 kohta). Kantajien esittämällä tulkinnalla saatettaisiin evätä suurelta osalta, tai jopa kokonaan näiden toimenpiteiden tehokas vaikutus. Olisi nimittäin järjenvastaista jäädyttää Zimbabwen hallituksen jäseniä lähellä olevan luonnollisen henkilön varat ja taloudelliset resurssit ilman, että tämä varojen jäädytys voitaisiin ulottaa tämän luonnollisen henkilön välittömässä tai välillisessä määräysvallassa oleviin yhteisöihin. Tällaisessa tapauksessa kyseisen luonnollisen henkilön olisi erittäin helppoa välttää kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä toteutettu varojen jäädytys käyttämällä tätä varten määräysvallassaan olevia oikeushenkilöitä tai muita yhteisöjä. Tilanne olisi näin myös, jos hyväksyttäisiin se, että edellä mainituissa säännöksissä ei sallita varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen kohdistamista yhteisöihin, jotka ovat välittömästi Zimbabwen hallituksen tai valtion määräysvallassa.

284    Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka perustuu kantajien perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

285    Valtaosa kantajien tämän kanneperusteen tueksi esittämistä seikoista koostuu viittauksista oikeuskäytäntöön ja erinäisiin asiakirjoihin, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan, neuvoston 2.12.2005 hyväksymään asiakirjaan 15114/05, jonka nimi on ”Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla”, edellä 201 kohdassa mainittuun Euroopan tietosuojavaltuutetun lausuntoon ja Independent Reviewer of Terrorism Legislationin (terrorisminvastaisen lainsäädännön riippumaton valvoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) kertomukseen.

286    Kantajat vetoavat varsin tiivistetysti heidän perusoikeuksiensa ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. He toistavat jo ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä ja erityisesti edellä 106 kohdassa esitetyn argumentaation, jonka mukaan riidanalaisilla rajoittavilla toimenpiteillä ei tavoitella mitään YUTP:n laillista päämäärää. He toteavat, että vaikka oletettaisiin, että toimenpiteillä tavoitellaan tällaista päämäärää, ne ovat kuitenkin epäsuhteisia tähän päämäärään nähden. Kantajat vetoavat väitteidensä tueksi itsepintaisesti eräisiin jo edellä tutkittuihin ja hylättyihin seikkoihin. He väittävät erityisesti, että eräitä kantajia ei riidanalaisissa toimissa edes moitita siitä, että he olisivat olleet kyseessä olevien toimenpiteiden toteutushetkellä vastuussa Zimbabwen hallituksen politiikasta tai että heillä olisi ollut vaikutusvaltaa siihen. He vetoavat myös riidanalaisten toimien perustelujen puutteellisuuteen siltä osin kuin toimien antajat eivät ole selittäneet, kuinka riidanalaisilla rajoittavilla toimenpiteillä voitiin myötävaikuttaa mihinkään YUTP:n laillisen päämäärän toteutumiseen. He muistuttavat myös, että GPA vaatii rajoittavien toimenpiteiden purkamista. Näitä argumentteja ei ole tarpeen tutkia enempää, koska ne ovat suurelta osin yhteneväisiä niiden huomattavasti laajempien argumenttien kanssa, jotka on esitetty kolmen ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä. Noiden kanneperusteiden yhteydessä jo esitetyin perustein on hylättävä myös nämä argumentit, joilla ei lisäksi ole mitään yhteyttä suhteellisuusperiaatteeseen.

287    Kantajat vetoavat sen väitteensä, jonka mukaan kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet ovat ”epäsuhtaisia”, tueksi näiden toimenpiteiden väitettyyn ”huomattavaan laajuuteen”, niiden ”kielteiseen taloudelliseen ja maineeseen kohdistuvaan vaikutukseen” ja riidanalaisten toimien perusteissa heistä esitettyjen ”syytösten luonteeseen”.

288    Koska kantajat mainitsevat väitteissään – tosin vain viittauksella – myös muita asiakirjoja ja yksityis- ja perhe-elämän sekä elinkeinonvapauden ja omistusoikeuden kunnioittamisen, on muistutettava, että perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan”. Perusoikeuskirjan 16 artiklassa todetaan lisäksi, että ”elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.”

289    Käsiteltävässä asiassa ei ole epäilystä siitä, että riidanalaisissa toimissa säädettyihin rajoittaviin toimenpiteisiin sisältyy rajoituksia kantajien edellä kuvatunkaltaisten perusoikeuksien käytölle (ks. vastaavasti edellä 119 kohdassa mainittu tuomio 289 Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 358 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 28.5.2013, Trabelsi ym. v. neuvosto, T-187/11, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

290    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu, että nämä perusoikeudet eivät ole ehdottomia ja että ne on otettava huomioon suhteessa niillä yhteiskunnassa olevaan tehtävään (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C-348/12 P, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 121 kohta; ks. myös vastaavasti edellä 204 kohdassa mainittu tuomio Makhlouf v. neuvosto, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän johdosta näiden oikeuksien käyttöä voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. edellä 204 kohdassa mainittu tuomio Makhlouf v. neuvosto, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

291    Erityisesti on huomattava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätään tältä osin yhtäältä, että ”– – perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä kunnioittaen”, ja toisaalta, että ”suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”

292    Edellä tarkoitetusta kantajien perusoikeuksien käytön rajoituksesta on katsottava säädetyn ”lailla”, koska kuten edellä ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyistä päätelmistä ilmenee, asetuksen N:o 314/2004 6 artiklan 1 kohdassa ja päätöksen 2011/101 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa säädettyjä edellytyksiä on noudatettu.

293    Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetystä analyysistä ilmenee lisäksi, että kyseessä olevilla toimenpiteillä edistetään tosiasiallisesti unionin tunnustamien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (ks. edellä 93 kohta).

294    Näissä olosuhteissa käsiteltävänä oleva kanneperuste voidaan ymmärtää ainoastaan siten, että kantajat vetoavat siinä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

295    Tästä on muistutettava, että suhteellisuusperiaate edellyttää unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 12.7.2001, Jippes ym., C-189/01, Kok., s. I-5689, 81 kohta ja tuomio 6.5.2010, Comune di Napoli v. komissio, T-388/07, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 143 kohta).

296    On kuitenkin niin ikään muistutettava, että suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan osalta unionin tuomioistuin on todennut, että unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Se on päätellyt tämän perusteella, että näihin aloihin kuuluva toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen (ks. edellä 290 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

297    Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että kuten edellä 97 kohdassa todetaan, rajoittavien toimenpiteiden tavoitteena on rohkaista toimenpiteiden kohteena olevia henkilöitä torjumaan politiikat, jotka johtavat ihmisoikeuksien, sananvapauden ja hyvän hallintotavan tukahduttamiseen. Kyse on kiistämättä toimenpiteistä, joiden on tarkoitus toimia välillisesti, koska niiden taustalla on ajatus siitä, että toimenpiteiden kohteena olevat henkilöt torjuvat edellä mainitut politiikat, jotta heihin kohdistetut rajoitukset poistettaisiin. Kun kyse on kuitenkin itsenäisestä kolmannesta valtiosta, kuten Zimbabwesta, on itsestään selvää, että Euroopan unioni voi vaikuttaa sen politiikkaan ainoastaan välillisesti.

298    On myös muistutettava, että riidanalaiset toimet ovat seurausta Zimbabwen tilanteesta johtuvasta unionin viranomaisten vakavasta huolesta, jonka ne olivat ilmaisseet ensimmäistä kertaa jo kymmenen vuotta aiemmin (ks. edellä 1 kohta). Tämä huoli, jonka oikeutettua luonnetta kantajat eivät käsiteltävässä asiassa ole kiistäneet, oli edelleen ajankohtainen riidanalaisten toimien antamishetkellä. Unionin toimivaltaisia viranomaisia ei näin ollen voida moittia suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta siitä syystä, että ne ovat pitäneet voimassa jo päätetyt rajoittavat toimenpiteet ja laajentaneet niiden ulottuvuutta aikomuksenaan saada päätökseen näin vakavan huolestuttava ja näin pitkän aikaa kestänyt tilanne (ks. vastaavasti edellä 290 kohdassa mainittu tuomio neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, 126 kohta).

299    On lisäksi todettava, että kantajat eivät ole maininneet mitään konkreettista vähemmän rajoittavaa toimenpidettä, jonka vaikutus olisi samankaltainen kuin riidanalaisten toimenpiteiden vaikutus ja jolla voitaisiin saavuttaa samat päämäärät.

300    On myös huomattava, että riidanalaiset toimenpiteet ovat luonteensa johdosta tilapäisiä ja kumottavissa olevia, eikä niillä näin ollen loukata perusoikeuksien, joihin kantajat ovat vedonneet, ”olennaista sisältöä”. Tilanne on näin sitä suuremmalla syyllä, koska kaikki kantajat ovat luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joiden kotipaikka on Zimbabwessa eikä unionin alueella, mistä johtuen näistä toimenpiteistä aiheutuva haitta – joka kiistämättä on merkittävä – ei ole yhtä rajoittava kuin niissä tilanteissa, joissa luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kotipaikka on unionin alueella.

301    Lopuksi on todettava, että sekä asetuksessa N:o 314/2004 että päätöksessä 2011/101 säädetään poikkeuksista niillä asetettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin. Niinpä asetuksen N:o 314/2004 7 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sellaisten jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jotka ”ovat tarpeen sellaisten perusluonteisten menojen kattamiseksi, jotka aiheutuvat muun muassa elintarvikkeiden hankinnasta, vuokrasta tai asuntolainasta, lääkkeistä ja sairaanhoidosta, veroista, vakuutusmaksuista ja julkisten palvelujen käytöstä”, tai jotka ”on tarkoitettu yksinomaan oikeudellisiin palveluihin liittyvien kohtuullisten palkkioiden maksamiseen ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen korvaamiseen”. Päätöksen 2011/101 4 artiklan 3–5 kohdassa säädetään myös poikkeuksista jäsenvaltioiden alueelle pääsyä ja niiden alueen kautta kulkua koskevaan kieltoon, erityisesti, ”jos henkilön matkustaminen on perusteltua kiireellisistä ja pakottavista humanitaarisista syistä”.

302    Kaiken edellä esitetyn ja erityisesti edellä 298 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalaisten toimenpiteiden on osoitettu olevan oikeasuhteisia. Näin ollen viides kanneperuste ja täten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

303    Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidät on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston ja komission vaatimusten mukaisesti. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan nojalla.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Johannes Tomana ja 120 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Gratsias Kancheva Wetter

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä huhtikuuta 2015.

Allekirjoitukset

Liite

Luettelo kantajista

Johannes Tomana, kotipaikka Harare (Zimbabwe),

Titus Mehliswa Johna Abu Basutu, kotipaikka Harare,

Happyton Mabhuya Bonyongwe, kotipaikka Harare,

Flora Buka, kotipaikka Harare,

Wayne Bvudzijena, kotipaikka Harare,

David Chapfika, kotipaikka Harare,

George Charamba, kotipaikka Harare,

Faber Edmund Chidarikire, kotipaikka Harare,

Tinaye Chigudu, kotipaikka Harare,

Aeneas Soko Chigwedere, kotipaikka Harare,

Phineas Chihota, kotipaikka Harare,

Augustine Chihuri, kotipaikka Harare,

Patrick Anthony Chinamasa, kotipaikka Harare,

Edward Takaruza Chindori-Chininga, kotipaikka Harare,

Joseph Chinotimba, kotipaikka Harare,

Tongesai Shadreck Chipanga, kotipaikka Harare,

Augustine Chipwere, kotipaikka Harare,

Constantine Chiwenga, kotipaikka Harare,

Ignatius Morgan Chiminya Chombo, kotipaikka Harare,

Martin Dinha, kotipaikka Harare,

Nicholas Tasunungurwa Goche, kotipaikka Harare,

Gideon Gono, kotipaikka Harare,

Cephas T. Gurira, kotipaikka Harare,

Stephen Gwekwerere, kotipaikka Harare,

Newton Kachepa, kotipaikka Harare,

Mike Tichafa Karakadzai, kotipaikka Harare,

Saviour Kasukuwere, kotipaikka Harare,

Jawet Kazangarare, kotipaikka Harare,

Sibangumuzi Khumalo, kotipaikka Harare,

Nolbert Kunonga, kotipaikka Harare,

Martin Kwainona, kotipaikka Harare,

R. Kwenda, kotipaikka Harare,

Andrew Langa, kotipaikka Harare,

Musarashana Mabunda, kotipaikka Harare,

Jason Max Kokerai Machaya, kotipaikka Harare,

Joseph Mtakwese Made, kotipaikka Harare,

Edna Madzongwe, kotipaikka Harare,

Shuvai Ben Mahofa, kotipaikka Harare,

Titus Maluleke, kotipaikka Harare,

Paul Munyaradzi Mangwana, kotipaikka Harare,

Reuben Marumahoko, kotipaikka Harare,

G. Mashava, kotipaikka Harare,

Angeline Masuku, kotipaikka Harare,

Cain Ginyilitshe Ndabazekhaya Mathema, kotipaikka Harare,

Thokozile Mathuthu, kotipaikka Harare,

Innocent Tonderai Matibiri, kotipaikka Harare,

Joel Biggie Matiza, kotipaikka Harare,

Brighton Matonga, kotipaikka Harare,

Cairo Mhandu, kotipaikka Harare,

Fidellis Mhonda, kotipaikka Harare,

Amos Bernard Midzi, kotipaikka Harare,

Emmerson Dambudzo Mnangagwa, kotipaikka Harare,

Kembo Campbell Dugishi Mohadi, kotipaikka Harare,

Gilbert Moyo, kotipaikka Harare,

Jonathan Nathaniel Moyo, kotipaikka Harare,

Sibusio Bussie Moyo, kotipaikka Harare,

Simon Khaya Moyo, kotipaikka Harare,

S. Mpabanga, kotipaikka Harare,

Obert Moses Mpofu, kotipaikka Harare,

Cephas George Msipa, kotipaikka Harare,

Henry Muchena, kotipaikka Harare,

Olivia Nyembesi Muchena, kotipaikka Harare,

Oppah Chamu Zvipange Muchinguri, kotipaikka Harare,

C. Muchono, kotipaikka Harare,

Tobaiwa Mudede, kotipaikka Harare,

Isack Stanislaus Gorerazvo Mudenge, kotipaikka Harare,

Columbus Mudonhi, kotipaikka Harare,

Bothwell Mugariri, kotipaikka Harare,

Joyce Teurai Ropa Mujuru, kotipaikka Harare,

Isaac Mumba, kotipaikka Harare,

Simbarashe Simbanenduku Mumbengegwi, kotipaikka Harare,

Herbert Muchemwa Murerwa, kotipaikka Harare,

Munyaradzi Musariri, kotipaikka Harare,

Christopher Chindoti Mushohwe, kotipaikka Harare,

Didymus Noel Edwin Mutasa, kotipaikka Harare,

Munacho Thomas Alvar Mutezo, kotipaikka Harare,

Ambros Mutinhiri, kotipaikka Harare,

S. Mutsvunguma, kotipaikka Harare,

Walter Mzembi, kotipaikka Harare,

Morgan S. Mzilikazi, kotipaikka Harare,

Sylvester Nguni, kotipaikka Harare,

Francis Chenayimoyo Dunstan Nhema, kotipaikka Harare,

John Landa Nkomo, kotipaikka Harare,

Michael Reuben Nyambuya, kotipaikka Harare,

Magadzire Hubert Nyanhongo, kotipaikka Harare,

Douglas Nyikayaramba, kotipaikka Harare,

Sithembiso Gile Glad Nyoni, kotipaikka Harare,

David Pagwese Parirenyatwa, kotipaikka Harare,

Dani Rangwani, kotipaikka Harare,

Engelbert Abel Rugeje, kotipaikka Harare,

Victor Tapiwe Chashe Rungani, kotipaikka Harare,

Richard Ruwodo, kotipaikka Harare,

Stanley Urayayi Sakupwanya, kotipaikka Harare,

Tendai Savanhu, kotipaikka Harare,

Sydney Tigere Sekeramayi, kotipaikka Harare,

Lovemore Sekeremayi, kotipaikka Harare,

Webster Kotiwani Shamu, kotipaikka Harare,

Nathan Marwirakuwa Shamuyarira, kotipaikka Harare,

Perence Samson Chikerema Shiri, kotipaikka Harare,

Etherton Shungu, kotipaikka Harare,

Chris Sibanda, kotipaikka Harare,

Jabulani Sibanda, kotipaikka Harare,

Misheck Julius Mpande Sibanda, kotipaikka Harare,

Phillip Valerio Sibanda, kotipaikka Harare,

David Sigauke, kotipaikka Harare,

Absolom Sikosana, kotipaikka Harare,

Nathaniel Charles Tarumbwa, kotipaikka Harare,

Edmore Veterai, kotipaikka Harare,

Patrick Zhuwao, kotipaikka Harare,

Paradzai Willings Zimondi, kotipaikka Harare,

Cold Comfort Farm Cooperative Trust, kotipaikka Harare,

Comoil (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Divine Homes (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Famba Safaris (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Jongwe Printing and Publishing Company (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

M & S Syndicate (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Osleg (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Swift Investments (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Zidco Holdings (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Zimbabwe Defence Industries (Private) Ltd, kotipaikka Harare,

Zimbabwe Mining Development Corp., kotipaikka Harare.

Sisällys

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Kuolleet kantajat

2.  Kysymys siitä, ovatko kaikki kantajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, antaneet valtuutuksen kannekirjelmän allekirjoittaneille asianajajille

3.  Kysymys siitä, onko kantajilla edelleen oikeussuojan tarvetta

4.  Arviointi komission eräistä väitteistä, joilla se riitauttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen

5.  Asiakysymys

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei asiassa ollut asianmukaista oikeudellista perustaa, jotta kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoon olisi voitu sisällyttää henkilöitä ja yhteisöjä, jotka eivät ole Zimbabwen johtajia eivätkä heitä lähellä olevia henkilöitä

Päätösten 2011/101 ja 2012/97 sekä täytäntöönpanopäätöksen 2012/124 oikeudellinen perusta

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 151/2012 oikeudellinen perusta

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen

Muistutus merkityksellisestä oikeuskäytännöstä

Perustelut Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi ja uudistamiseksi

Erityisperustelut, jotka oikeuttivat kunkin kantajan osalta riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen ja uudistamisen

Neljäs kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen

Alustavat huomautukset

Kannekirjelmässä esitetyt väitteet ja argumentit

Vastauksessa esitetyt väitteet ja argumentit

– Kantajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä

– Kantajat, jotka ovat oikeushenkilöitä

Viides kanneperuste, joka perustuu kantajien perusoikeuksien ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.