JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
25 päivänä helmikuuta 2021 (1)
Asia C‑12/20
DB Netz AG
vastaan
Saksan liittotasavalta
(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalen (Nordrhein-Westfalenin osavaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Rautatiekuljetukset – Kansainväliset rautateiden tavaraliikennekäytävät – Asetus (EU) N:o 913/2010 – 13 artiklan 1 kohta – Keskitetyn palvelupisteen perustaminen kullekin tavaraliikennekäytävälle – 14 artikla – Johtokunnan vahvistamien puitteiden luonne – 20 artikla – Sääntelyelimet – Direktiivi 2012/34/EU – 27 artikla – Ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettely – Rataverkon haltijoiden tehtävät – 56 ja 57 artikla – Sääntelyelimen tehtävät ja sääntelyelinten välinen yhteistyö
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävänä oleva, Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalenin (Nordrhein-Westfalenin osavaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisen rautatieverkon perustamista koskevan asetuksen (EU) N:o 913/2010,(2) luettuna yhdessä yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta annetun direktiivin 2012/34/EU(3) kanssa, tulkintaa. Euroopan tavaraliikenteen ja rautateiden infrastruktuurin käyttöedellytysten parantamiseksi kyseisellä asetuksella perustettiin yhdeksän tavaraliikennekäytävää ja kullekin niistä keskitetty palvelupiste(4) eli yksi yhteyspiste, jonka kautta unionin rautatieyritykset voivat hakea ratakapasiteetin käyttöoikeutta junien vähintään yhden rajan ylittäville reiteille.(5)
2. Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat rataverkon haltija DB Netz AG ja Saksan liittotasavalta, jota edustaa Bundesnetzagentur für Elektrizität, Gas, Telekommunikation, Post und Eisenbahnen (liittovaltion sähkö-, kaasu-, televiestintä-, posti- ja rautatieverkkovirasto, Saksa) (jäljempänä Bundesnetzagentur). Tarkemmin sanoen Bundesnetzagentur kansallisena sääntelyelimenä vastusti DB Netzin suunnitelmaa muuttaa verkkoselostustaan. Muutoksella oli tarkoitus poistaa mahdollisuus käyttää hakemuslomaketta ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämiseen keskitetyille palvelupisteille siinä tapauksessa, että sähköisessä varausvälineessä ilmenisi tekninen vika.
3. Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, millä viranomaisella on toimivalta määrittää menettely, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille. Lisäksi mainittu tuomioistuin tiedustelee, voiko kansallinen sääntelyelin rataverkon haltijan verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä antaa asiakysymyksessä päätöksen kuulematta muita asianomaisia kansallisia sääntelyelimiä.
4. Tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että vain rataverkon haltijat voivat määrittää menettelyn, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille. Ehdotan niin ikään, että unionin tuomioistuin katsoo, että kansalliset sääntelyelimet ovat velvollisia kuulemaan toisiaan ennen päätöksen antamista asiakysymyksessä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 2012/34
5. Direktiivillä 2012/34 kumottiin ja korvattiin useita aikaisempia rautatieliikenteen alan direktiivejä, erityisesti direktiivi 91/440/ETY(6) ja direktiivi 2001/14/EY.(7)
6. Direktiivin 2012/34 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Rataverkon haltijan on asianomaisia osapuolia kuultuaan laadittava ja julkaistava verkkoselostus – –
2. Verkkoselostuksessa on määriteltävä rautatieyritysten käytettävissä oleva infrastruktuuri ja siihen on sisällyttävä tietoja kyseisen rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeutta koskevista edellytyksistä. – – Verkkoselostuksen sisältö vahvistetaan liitteessä IV.”
7. Kyseisen direktiivin 57 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Sääntelyelinten – – on tehtävä – – yhteistyötä päätöksentekonsa sovittamiseksi yhteen koko unionissa – –”
8. Mainitun direktiivin 65 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kumotaan direktiivit [91/440] ja [2001/14], sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä IX olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, [17 päivästä kesäkuuta 2015] – –
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.”
9. Saman direktiivin liitteessä IV säädetään seuraavaa:
”Edellä 27 artiklassa tarkoitetun verkkoselostuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
– –
3. Jakso, jossa esitellään kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisperiaatteet ja ‑perusteet. – – Siihen on sisällyttävä menettelyissä sovellettavat erityisperusteet, erityisesti:
a) yksityiskohtaiset ohjeet, joiden mukaisesti hakijat voivat hakea kapasiteetin käyttöoikeutta rataverkon haltijalta;
– –”
10. Direktiivin 2012/34 liitteeseen X sisältyy kyseisen direktiivin ja etenkin direktiivin 2001/14 säännösten vastaavuustaulukko.
2. Asetus N:o 913/2010
11. Asetuksen N:o 913/2010 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Tämä asetus ei saisi, jollei siinä toisin säädetä, vaikuttaa direktiivissä [91/440] ja direktiivissä [2001/14] säädettyihin infrastruktuurin haltijoiden – – oikeuksiin ja velvoitteisiin.”
12. Saman asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Asianomaiset jäsenvaltiot perustavat kutakin tavaraliikennekäytävää varten johtokunnan, joka vastaa tavaraliikennekäytävän yleisten tavoitteiden määrittelystä, valvonnasta sekä tämän artiklan 7 kohdassa, 9 ja 11 artiklassa, 14 artiklan 1 kohdassa sekä 22 artiklassa nimenomaisesti säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta. Johtokunta muodostuu asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten edustajista.
2. Asianomaiset infrastruktuurin haltijat ja tarvittaessa direktiivin 2001/14/EY 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut käyttöoikeuden myöntävät elimet perustavat kutakin tavaraliikennekäytävää varten hallintoneuvoston, joka vastaa tämän artiklan 5, 7, 8 ja 9 kohdassa sekä tämän asetuksen 9–12 artiklassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 14 artiklan 2, 6 ja 9 kohdassa, 16 artiklan 1 kohdassa, 17 artiklan 1 kohdassa sekä 18 ja 19 artiklassa nimenomaisesti säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta. Hallintoneuvosto muodostuu infrastruktuurin haltijoiden edustajista.”
13. Mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tavaraliikennekäytävän hallintoneuvosto nimeää tai perustaa hakijoille yhteisen elimen, jonka avulla hakijat voivat yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa pyytää ja saada vastauksia, jotka koskevat ratakapasiteettia vähintään yhden rajan tavaraliikennekäytävällä ylittäville tavarajunille, jäljempänä ’keskitetty palvelupiste’.”
14. Saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Direktiivin [2001/14] 30 artiklassa(8) tarkoitetut sääntelyelimet tekevät yhteistyötä seuratessaan kilpailua tavaraliikennekäytävällä. Ne takaavat etenkin syrjimättömän pääsyn tavaraliikennekäytävälle – –”
B Saksan oikeus
1. AEG
15. Saksan 27.12.1993 annetun yleisen rautatielain (Allgemeines Eisenbahngesetz), sellaisena kuin se oli muutettuna 27.4.2005 annetun lain (BGBl. L 5, s. 1138; jäljempänä AEG) 1 §:n 11 kohdalla, 14 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Rautatieinfrastruktuuriyritykset ovat velvollisia varmistamaan hallinnoimansa rautatieinfrastruktuurin syrjimättömän käytön sekä tarjoamiensa palvelujen syrjimättömän suorittamisen – –”
16. AEG:n 14d §:ssä säädetään seuraavaa:
”Julkiset rautatieinfrastruktuuriyritykset antavat sääntelyelimelle tiedon seuraavista seikoista:
– –
6. suunniteltu verkkoselostusta ja palvelupaikkojen käyttöehtoja, mukaan lukien hinnoitteluperiaatteet ja maksun määrä, koskeva uudelleenlaadinta tai muuttaminen.
– –”
17. Kyseisen lain 14e §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Sääntelyelin voi 14d §:n mukaisen ilmoituksen saatuaan vastustaa 14d §:n ensimmäisen virkkeen 6 kohdan mukaista suunniteltua uudelleenlaadintaa tai muutosta – – neljän viikon määräajassa, mikäli tehtäväksi aiotut päätökset eivät vastaa rautatieinfrastruktuurin käyttöä koskevia rautatielainsäädännön säännöksiä. – –”
2. EIBV
18. Rautateiden infrastruktuurin käyttöä koskevan asetuksen (3.6.2005 annettu Eisenbahninfrastruktur-Benutzungsverordnung) (BGBl. I, s. 1566; jäljempänä EIBV) 4 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Rataverkon haltijan on vahvistettava ja – – ilmoitettava liitteessä 1 olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseen sovellettavat käyttöehdot (rataverkon käyttöehdot). Käyttöoikeuden haltijoiden pyynnöstä rataverkon haltija toimittaa haltijoille niiden kustannuksella rataverkon käyttöehdot.
(2) Rataverkon käyttöehtojen on sisällettävä ainakin liitteessä 2 ja muissa tämän asetuksen säännöksissä mainitut tiedot sekä reittien käyttöä koskevat yleiset ehdot. – –”
19. EIBV:n liitteessä 2 säädetään seuraavaa:
”Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen rataverkon käyttöehtojen on sisällettävä seuraavat tiedot:
– –
3. Rautatiekapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisperiaatteet ja ‑perusteet. Tietoja on annettava käyttöoikeuden haltijoiden käytettävissä olevan rautatiekapasiteetin yleisistä ominaisuuksista sekä kaikista käyttörajoituksista, mukaan lukien odotettu huollon kapasiteettitarve. Tietoja on niin ikään annettava rautateiden ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämismenettelyn toteutuksesta ja määräajoista, etenkin seuraavista seikoista:
a) menettely, jonka mukaisesti käyttöoikeuden haltijat jättävät reittien käyttöoikeuksien myöntämistä koskevat hakemuksensa rautateiden ylläpitäjälle;
– –”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset sekä asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
20. DB Netz, Deutsche Bahn AG:n kokonaisuudessaan omistama tytäryhtiö, on rautateiden infrastruktuurista vastaava julkinen yritys, joka hallinnoi Saksan suurinta rataverkkoa.
21. Rataverkon hallinnoijana DB Netz on direktiivin 2012/34 27 artiklan täytäntöön panemiseksi säädetyn kansallisen lainsäädännön nojalla velvollinen laatimaan ja julkaisemaan verkkoselostuksen, joka sisältää etenkin tietoja menettelystä, jonka mukaisesti käyttöoikeuksien haltijat(9) jättävät ennalta määrättyjä reittejä koskevat hakemuksensa rataverkon haltijalle.
22. DB Netz osallistuu myös asetuksessa N:o 913/2010 tarkoitettuun Euroopan mittakaavan tavaraliikennekäytävien hallinnointiin, jonka tarkoituksena on luoda kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalainen rautatieverkko. Tarkemmin sanoen se liikennöi kuutta mainitun rautatieverkon tavaraliikennekäytävää.(10)
23. Kutakin tavaraliikennekäytävää hallinnoivat johtokunta, joka muodostuu asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten edustajista, ja hallintoneuvosto, jonka perustavat asianomaiset infrastruktuurin haltijat. Hallintoneuvosto muun muassa nimeää tai perustaa kullekin tavaraliikennekäytävälle keskitetyn palvelupisteen, joka antaa käytävän käyttäjille mahdollisuuden esittää ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemuksensa yhdessä paikassa yhdellä kertaa.
24. Vuonna 2015 ne tavaraliikennekäytävien hallintoneuvostot, joissa DB Netz oli mukana, päättivät, että hakemukset, jotka koskevat rautatiekapasiteetin käyttöoikeutta ennalta määrätyillä kansainvälisillä reiteillä, voidaan jättää kulloiseenkin palvelupisteeseen yksinomaan PCS-nimistä(11) sähköistä varausvälinettä käyttäen.
25. Kyseisen päätöksen perusteella DB Netz ilmoitti 31.8.2015 Bundesnetzagenturille, jolla on toimivalta kansallisena sääntelyelimenä, suunnitellusta muutoksesta verkkoselostukseensa. Muutoksella DB Netz aikoi poistaa mahdollisuuden käyttää hakemuslomaketta siinä tapauksessa, että PCS-järjestelmässä ilmenisi tekninen vika, ja sallia ainoastaan mainitun varausjärjestelmän käytön. Tällaista mahdollisuutta ei sen mukaan mainittu hallintoneuvostojen hyväksymissä säännöissä.
26. Bundesnetzagentur hylkäsi kyseisen muutossuunnitelman 22.9.2015 antamallaan päätöksellä ilman, että se olisi tutkinut muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa voimassa olevaa erityistä sääntelyä tai yhteensovittanut mitenkään toimintaansa kyseisten valtioiden toimivaltaisten kansallisten sääntelyelinten kanssa. Bundesnetzagenturin mukaan tällainen poistaminen oli vastoin DB Netzin kansallisesta lainsäädännöstä johtuvaa velvoitetta taata hallinnoimansa rataverkon syrjimätön käyttö sekä tarjoamiensa palvelujen syrjimätön suorittaminen, mukaan lukien reittejä koskevien hakemusten käsittely.
27. DB Netz nosti 15.3.2016 Verwaltungsgericht Kölnissä (Kölnin hallintotuomioistuin, Saksa) kanteen Bundesnetzagenturin hylkäävän päätöksen kumoamiseksi. Kyseinen kanne hylättiin, ja DB Netz teki valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
28. Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Bundesnetzagenturilla oli riittävät syyt olettaa, että sen menettelyn muuttaminen, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, merkitsi mahdollista syrjintää, koska PCS-varausjärjestelmälle ei ollut käytettävissä vaihtoehtoa siltä varalta, että kyseisessä järjestelmässä ilmenisi tekninen vika. Kyseinen tuomioistuin katsoo näet, että kun otetaan huomioon ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevan hakemuksen täsmällisen jättämishetken tärkeys ja EIBV:ssä säädetty oikeus jättää hakemus milloin tahansa, on olemassa huomattava riski, että rataverkon käyttöoikeuden saaminen estyy, jos PCS-järjestelmässä ilmenee tekninen vika.
29. Mainittu tuomioistuin pohtii kuitenkin ensisijaisesti, voiko DB Netz säännellä kyseistä menettelyä verkkoselostuksessaan ja voiko Bundesnetzagentur siten valvoa sitä tyhjentävästi vai onko toimivalta asiassa yksinomaan hallintoneuvostolla.
30. Kyseinen tuomioistuin toteaa erityisesti, että vaikka asetuksen N:o 913/2010 13 artiklan 1 kohdassa ei nimenomaisesti valtuuteta hallintoneuvostoa sääntelemään menettelyä, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, kyseistä säännöstä voidaan hyvin tulkita tällä tavoin sen tehokkaan vaikutuksen takaamiseksi, sillä kapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettely on tarpeen yhdenmukaistaa. Mainittu tuomioistuin toteaa kuitenkin, että kyseisen asetuksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ei voida nimenomaisesti päätellä, että hallintoneuvostolla olisi toimivalta määrittää tällainen menettely.
31. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko niin, että mikäli DB Netzin on säänneltävä kyseistä menettelyä ja Bundesnetzagenturin valvottava sitä, mainitun kansallisen sääntelyelimen on verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä noudatettava asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan säännöksiä, joissa edellytetään yhteistyötä muiden sääntelyelinten kanssa, vai onko sen tällöin noudatettava pelkästään direktiivin 2012/34 säännöksiä. Lisäksi mainittu tuomioistuin pohtii, voiko Bundesnetzagentur edes jälkimmäisessä tapauksessa toimia kuulematta muita kansallisia sääntelyelimiä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaisen yhteistyön puuttuminen voi tehdä asetuksen N:o 913/2010 13 artiklan 1 kohdassa tavoitellun päämäärän – eli mahdollisuuden hakea ratakapasiteettia yhdestä paikasta yhdellä kertaa – toteuttamisen lähes mahdottomaksi.
32. Kolmanneksi siinä tapauksessa, että tavaraliikennekäytävän hallintoneuvostolla on oikeus itse määrittää menettely, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetylle palvelupisteelle, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää kyseenalaisena, voiko Bundesnetzagentur tutkia DB Netzin verkkoselostusta muutoin kuin siltä osin, onko se sisällöllisesti kyseisen hallintoneuvoston hyväksymien sääntöjen mukainen.
33. Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko niin, että siltä osin kuin kansallisilla sääntelyelimillä on oikeus tutkia menettely, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään keskitetylle palvelupisteelle, johtokunnan asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistamat puitteet ovat unionin oikeuden säännös, jota jäsenvaltioiden ja niiden sääntelyelinten on noudatettava, jota unionin tuomioistuin tulkitsee viime kädessä sitovasti ja joka on esteenä esillä olevassa asiassa hyväksytyn kaltaiselle kansallisen sääntelyelimen päätökselle.
34. Tässä tilanteessa Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Onko [asetusta N:o 913/2010] tulkittava erityisesti kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan, 14 artiklan 9 kohdan ja 18 artiklan c alakohdan nojalla tavaraliikennekäytävän hallintoneuvostolle annettujen tehtävien kannalta siten, että hallintoneuvostolla itsellään on oikeus vahvistaa tavaraliikennekäytävän osalta menettely, jonka mukaisesti ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa mainituille keskitetyille palvelupisteille, ja määrätä tässä yhteydessä mahdollisesti – kuten nyt esillä olevassa asiassa – sähköisen varausjärjestelmän yksinomaisesta käyttämisestä, vai kuuluuko kyseinen menettely direktiivin [2012/34] 27 artiklan 1 ja 2 kohdan, luettuina yhdessä direktiivin [2012/34] liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, yleisten säännösten soveltamisalaan siten, että menettelyä voivat säännellä yksinomaan tavaraliikennekäytävään osallistuvat rataverkon haltijat verkkoselostuksessaan?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava siten, että [kyseisessä ensimmäisessä kysymyksessä] mainittua menettelyä koskevat säännöt voivat perustua yksinomaan tavaraliikennekäytävään osallistuvien rataverkon haltijoiden verkkoselostukseen, sovelletaanko siihen, että kansallinen sääntelyelin tutkii verkkoselostuksen tältä osin, asetuksen N:o 913/2010 20 artiklaa vai yksinomaan direktiivin [2012/34] säännöksiä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä?
a) Jos tutkintaan sovelletaan asetuksen [N:o 913/2010] 20 artiklaa, onko kyseisen artiklan säännösten kanssa yhteensopivaa, että kansallinen sääntelyelin riitauttaa [ensimmäisessä kysymyksessä] mainitun kaltaisessa verkkoselostuksessa olevat säännöt toimimatta tässä yhteydessä yhdessä ja tämän kysymyksen osalta yhtenäisesti muiden tavaraliikennekäytävään osallistuvien valtioiden sääntelyelinten kanssa tai ainakaan kuulematta näitä ensin yhtenäisen lähestymistavan omaksumiseksi?
b) Siltä osin kuin tutkintaan sovelletaan direktiivin [2012/34] säännöksiä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, onko näiden säännösten ja erityisesti kyseisen direktiivin 57 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetyn yleisen yhteensovittamisvelvollisuuden kanssa yhteensopivaa, että kansallinen sääntelyelin riitauttaa tällaiset säännöt toimimatta tässä yhteydessä yhdessä ja tämän kysymyksen osalta yhtenäisesti muiden tavaraliikennekäytävään osallistuvien valtioiden sääntelyelinten kanssa tai ainakaan kuulematta näitä ensin yhtenäisen lähestymistavan omaksumiseksi?
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että tavaraliikennekäytävän hallintoneuvostolla on itsellään oikeus vahvistaa [kyseisessä ensimmäisessä kysymyksessä] mainittu menettely, onko kansallisella sääntelyelimellä asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan nojalla tai direktiivin [2012/34] säännösten ja niiden täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten nojalla toimivalta tutkia rataverkon haltijan verkkoselostus muutoinkin kuin pelkästään siltä osin, onko se sisällöllisesti hallintoneuvoston vahvistaman menettelyn mukainen, ja mahdollisesti riitauttaa se, jos rataverkon haltijan verkkoselostus sisältää kyseistä menettelyä koskevia sääntöjä? Jos tähän vastataan myöntävästi, miten toisen kysymyksen a ja b kohdassa esitettyihin kysymyksiin on vastattava sääntelyelimen kyseisen toimivallan valossa?
4) Siltä osin kuin kansallisilla sääntelyelimillä on edellä esitettyjen kysymysten perusteella toimivalta tutkia [ensimmäisessä kysymyksessä] mainittu menettely, onko [asetuksen N:o 913/2010] 14 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että hallintoneuvoston kyseisen säännöksen nojalla määrittelemien puitteiden osalta on kyse kansallisia sääntelyelimiä ja kansallisia tuomioistuimia sitovasta unionin oikeudesta, jota sovelletaan ensisijaisesti kansalliseen oikeuteen nähden ja jota unionin tuomioistuin tulkitsee viime kädessä sitovasti?
5) Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kaikkien tavaraliikennekäytävien hallintoneuvostojen kulloistenkin puitteiden 8 artiklan 2 kohdan nojalla ja [asetuksen N:o 913/2010] 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistama sääntö, jonka mukaan käytäväkapasiteetti on julkistettava ja jaettava käyttämällä kansainvälistä hakemusjärjestelmää, joka on sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen muiden tavaraliikennekäytävien kanssa, esteenä sellaiselle kansallisen sääntelyviranomaisen päätökselle, jonka mukaan erään tavaraliikennekäytävään osallistuvan rataverkon haltijan verkkoselostukseen sovelletaan sellaisia kyseistä hakemusjärjestelmää koskevia vaatimuksia, joita ei ole sovitettu yhteen muiden tavaraliikennekäytäviin osallistuvien valtioiden kansallisten sääntelyelinten kanssa?”
35. DB Netz, Bundesnetzagentur Saksan liittotasavallan edustajana sekä Euroopan komissio ovat jättäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei pidetty.
IV Asian tarkastelu
A Alustavat huomautukset
36. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 3 kohdassa totesin, ennakkoratkaisupyynnössä unionin tuomioistuinta pyydetään olennaisesti lausumaan siitä, millä viranomaisella on toimivalta vahvistaa menettely, jonka mukaisesti ratakapasiteetin jakoa koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille. Lisäksi unionin tuomioistuinta pyydetään täsmentämään, onko sääntelyelimen kuultava muita asianomaisia elimiä rataverkon haltijan verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä ennen kuin se tekee päätöksensä.
37. Ennen kuin tarkastelen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten asiasisältöä, on tärkeää selventää asetuksen N:o 913/2010 ja direktiivin 2012/34 välistä suhdetta.
38. Totean aluksi, että kuten komissio ja Bundesnetzagentur ovat tuoneet esille, asetuksen N:o 913/2010 seitsemännestä perustelukappaleesta seuraa, että jollei kyseisessä asetuksessa toisin säädetä, sitä on sovellettava rajoittamatta direktiivissä 91/440 ja direktiivissä 2001/14 säädettyjä rataverkon haltijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Koska nämä direktiivit on kuitenkin kumottu direktiivillä 2012/34, jälkimmäisen direktiivin 65 artiklan nojalla ”viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin”.
39. Tästä seuraa, että direktiivi 2012/34 on asetuksen N:o 913/2010 säännösten taustalla ja että niitä on näin ollen luettava kyseisen direktiivin valossa.
40. Ensinnäkin totean, että asetuksen N:o 913/2010 2 artiklan 1 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa sovelletaan direktiivissä 2012/34 olevia ”rataverkon haltijan” ja ”verkkoselostuksen” määritelmiä.
41. Toiseksi totean, että direktiivin 2012/34 27 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin rataverkon haltijan(12) on laadittava ja julkaistava kansallisen rataverkon verkkoselostus. Kyseisessä selostuksessa esitellään yksityiskohtaisesti kapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisjärjestelmien yleiset säännöt, menettelyt ja perusteet, mukaan lukien tiedot rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeutta koskevista edellytyksistä ja ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämisestä.(13) Lisäksi kyseisen direktiivin 27 artiklan 2 kohdan mukaan, luettuna yhdessä saman direktiivin liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, verkkoselostukseen on sisällyttävä ”yksityiskohtaiset ohjeet, joiden mukaisesti hakijat voivat hakea kapasiteetin käyttöoikeutta rataverkon haltijalta”.
42. Kyseisen selostuksen tutkii kansallinen sääntelyelin, jollainen kunkin jäsenvaltion on perustettava direktiivin 2012/34 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja joka on itsenäinen ja täysin riippumaton viranomainen.(14) Kyseinen elin on toimivaltainen etenkin tutkimaan, onko verkkoselostuksessa syrjiviä lausekkeita.(15) Lisäksi asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan 1 kohdassa määrätään, että sama elin on toimivaltainen myös takaamaan syrjimättömän pääsyn tavaraliikennekäytävälle.
43. Muistutan lisäksi, että tavaraliikennekäytävien ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämisen helpottamiseksi asetuksessa N:o 913/2010 perustettiin mahdollisuus jättää nämä hakemukset keskitetylle palvelupisteelle eli kunkin tavaraliikennekäytävän yhdelle yhteyspisteelle, jonka kautta hakijat voivat varata junien ennalta määrättyjä reittejä.
44. Lisäksi asetuksessa N:o 913/2010 säädettiin jokaiselle tavaraliikennekäytävälle hallintoneuvostosta ja johtokunnasta. Näiden kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen elinten erona on niiden erilainen perustamistapa ja koostumus.
45. Yhtäältä johtokunnan perustavat tavaraliikennekäytävän piiriin kuuluvat jäsenvaltiot, ja se koostuu kyseisten valtioiden viranomaisten edustajista.(16) Johtokunnan tehtävänä on etenkin määritellä tavaraliikennekäytävän yleiset tavoitteet sekä puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämiselle kyseisellä tavaraliikennekäytävällä.(17)
46. Toisaalta hallintoneuvoston perustavat rataverkon haltijat, ja se koostuu niiden edustajista.(18) Hallintoneuvoston tehtäviin kuuluu nimetä tai perustaa keskitetty palvelupiste kullekin tavaraliikennekäytävälle, varmistaa kapasiteetin käyttöoikeuksien myöntämisen mahdollisimman tehokas koordinointi rataverkon haltijoiden kesken sekä laatia ja julkaista asiakirja (ns. CID),(19) joka sisältää tietoja tavaraliikennekäytävän käyttöedellytyksistä.(20)
47. Esitän aluksi syyt, joiden perusteella katson, toisin kuin DB Netz, että rataverkon haltijan on säänneltävä menettelyä, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeuksia koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, verkkoselostuksessa (B jakso). Väitän myös toisin kuin Bundesnetzagentur, että kansallisen sääntelyelimen on ennen asiasisältöä koskevan päätöksen antamista kuultava muita asianomaisia elimiä, jotta omaksuttaisiin mahdollisuuksien mukaan yhtenäinen lähestymistapa (C jakso). Lopuksi totean, että tavaraliikennekäytävän johtokunnan määrittelemät puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle eivät ole unionin oikeuden toimi eivätkä sido kyseistä sääntelyelintä (D jakso).
B Viranomainen, jolla on toimivalta määrittää menettely, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille (ensimmäinen kysymys)
48. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko toimivalta sen menettelyn määrittämiseksi, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään asetuksen N:o 913/2010 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille keskitetyille palvelupisteille, tavaraliikennekäytävän hallintoneuvostolla vai kansallisella rataverkon haltijalla.
49. On muistettava, että tavaraliikennekäytäviä(21) koskevien yhdenmukaisten sääntöjen vahvistamiseksi asetuksen N:o 913/2010 13 artiklassa säädetään keskitetystä palvelupisteestä, jonka perustaa tai nimeää asianomaisen tavaraliikennekäytävän hallintoneuvosto. Nämä hakemukset koskevat erityisesti junien ennalta määrättyjen reittien (Pre-arranged Train Paths eli PapS) jakamista.(22)
50. DB Netz väittää, että keskitettyjen palvelupisteiden perustaminen liittyy luonnostaan sen menettelyn määrittämiseen, jonka mukaan kapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään niille, ja että näin ollen asetuksen N:o 913/2010 13 artiklan 1 kohdassa hallintoneuvostolle annettu toimivalta keskitettyjen palvelupisteiden nimeämiseen tai perustamiseen merkitsee myös, että kyseisellä elimellä on toimivalta määrittää palvelupisteille esitettävien hakemusten jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. DB Netzin mukaan näet se, että rataverkon haltijat voisivat säännellä verkkoselostuksessaan menettelyä, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, aiheuttaisi riskin ristiriitaisista säännöistä ja olisi vastoin asetuksen N:o 913/2010 tavoitetta kyseisen menettelyn yhdenmukaistamisesta.
51. Olen kuitenkin komission tavoin sitä mieltä, että asetuksessa N:o 913/2010 tavaraliikennekäytävän hallintoneuvostolle annettu toimivalta rajoittuu siinä nimenomaisesti mainittuihin toimenpiteisiin eikä siinä mainita toimivaltaa määrittää menettelyä, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille. Sitä vastoin kyseinen toimivalta kuuluu rataverkon haltijoille, kuten direktiivistä 2012/34 ilmenee. Kuten jäljempänä osoitan, tätä tulkintaa tukevat etenkin asetuksen N:o 913/2010 tavoitteet.(23)
52. Vakiintuneen oikeuskäytännön(24) mukaisesti tukeudun tarkastelussani asetuksen N:o 913/2010 ja direktiivin 2012/34 sanamuotoon sekä kyseisen asetuksen esitöihin ja asetuksella tavoiteltuihin päämääriin.
1. Asetuksen N:o 913/2010 ja direktiivin 2012/34 sanamuodon mukainen tulkinta
53. Mitä tulee asetuksen N:o 913/2010 sanamuotoon, on ensinnäkin tukeuduttava sen 8 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan tavaraliikennekäytävän hallintoneuvosto ”vastaa” useissa kyseisen asetuksen säännöksissä, kuten 8 artiklan 9 kohdassa ja 14 artiklan 9 kohdassa, ”nimenomaisesti säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta”.
54. Erityisesti asetuksen N:o 913/2010 8 artiklan 9 kohdassa säädetään, että hallintoneuvosto ”koordinoi – – yhteentoimivien tietotekniikan sovellusten tai vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöä, joita tulevaisuudessa saattaa olla saatavilla kansainvälisiä junareittejä koskevien pyyntöjen – – käsittelyyn”. Lisäksi kyseisen asetuksen 14 artiklan 9 kohdassa säädetään, että kyseinen neuvosto ottaa käyttöön ”menettelyt varmistaakseen, että kapasiteetin jako infrastruktuurin haltijoiden kesken koordinoidaan mahdollisimman tehokkaasti – – 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten – – osalta”.(25)
55. Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että tavoitetta tavaraliikennekäytävien ratakapasiteetin käyttöön antamisen yksinkertaistamisesta keskitettyjen palvelupisteiden avulla ”tukee sellaisten hallinnointielinten perustaminen, joiden tehtävänä on huolehtia rautatieliikenteen hallinnoinnin koordinoinnista kullakin tavaraliikennekäytävällä”.(26)
56. Nähdäkseni tästä seuraa, että hallintoneuvostolla on pelkästään koordinoiva rooli, joka koskee etenkin ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevia hakemuksia sen jälkeen, kun ne on jätetty.(27) Se ei sitä vastoin ole vastuussa niiden menettelyjen määrittämisestä, joiden mukaisesti hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille. Tämä tehtävä kuuluu direktiivin 2012/34 mukaisesti rataverkon haltijoille.
57. Muistutan näet, että direktiivin 2012/34 27 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, luettuina yhdessä sen liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, rataverkon haltija laatii ja julkaisee verkkoselostuksen, johon sisältyvät etenkin menettelyt kapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämiseksi rataverkon haltijalle.(28) Näiden menettelyjen sääntelyn on siten sisällyttävä rataverkon haltijan laatimaan verkkoselostukseen. Näin ollen toimivalta sen menettelyn määrittämiseksi, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, on yksinomaan rataverkon haltijalla.(29)
58. Tätä tulkintaa ei kyseenalaista se, että direktiivin 2012/34 liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetaan nimenomaisesti ”rataverkon haltijalle” esitettyjä hakemuksia eikä keskitetyille palvelupisteille jätettyjä hakemuksia. Kuten Bundesnetzagentur toi esille, on näet niin, että vaikka hakijat jättäisivät hakemuksensa keskitetyille palvelupisteille, ne on käytännössä osoitettu tavaraliikennekäytävää hallinnoiville rataverkon haltijoille. Tässä tilanteessa keskitetty palvelupiste on pelkästään elin, jonka kautta hakijat voivat esittää hakemuksensa joutumatta ottamaan yhteyttä kaikkiin asianomaista tavaraliikennekäytävää hallinnoiviin rataverkon haltijoihin.(30)
59. Minusta näyttää siis siltä, että kuten Bundesnetzagentur on huomauttanut, menettely, jonka mukaan ratakapasiteetin käyttöoikeuksia koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, on pakollinen osa verkkoselostusta ja että sellaisena siihen ei voida soveltaa itsenäistä, hallintoneuvoston toimivaltaan kuuluvaa sääntelyjärjestelmää.
60. Mielestäni tämän tulkinnan vahvistaa myös liikennealan hankintamenettelyjä koskeva tuomio SJ,(31) jossa unionin tuomioistuin tulkitsi direktiivin 2012/34 liitettä IV ja päätteli, että ”direktiivin 2012/34 mukaan rautatieyrityksen on pyydettävä rataverkon haltijalta ratakapasiteettia rataverkon haltijan laatiman verkkoselostuksen mukaisesti ja pyynnön on vastattava tässä asiakirjassa olevia periaatteita ja perusteita”.
61. Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella katson, että asetuksen N:o 913/2010 tai direktiivin 2012/34 sanamuodosta ei ilmene sen enempää nimenomaisesti kuin epäsuorastikaan, että toimivalta määrittää menettely, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, annettaisiin hallintoneuvostolle. Sitä vastoin näiden säädösten sanamuodon mukainen tulkinta viittaa siihen, että tällainen toimivalta annetaan rataverkon haltijoille, joiden on vahvistettava verkkoselostuksessaan rataverkon käyttöoikeuksia koskevat edellytykset, mukaan lukien menettely hakemusten jättämiseksi keskitetyille palvelupisteille.
2. Asetuksen N:o 913/2010 esityöt
62. Asetuksen N:o 913/2010 esityöt näyttävät vahvistavan tämän tulkinnan. Kyseisistä esitöistä ilmenee näet, että lainsäätäjän tarkoituksena oli antaa rataverkon haltijoille mahdollisuus olla ratkaisevassa roolissa keskitetyn palvelupisteen hallinnossa.
63. Vaikka tätä tarkoitusta ei voidakaan päätellä komission alkuperäisestä asetusehdotuksesta,(32) Euroopan parlamentin kannasta ensimmäisessä käsittelyssä ilmenee selvästi, että rataverkon haltijat ”voidaan nimetä toimimaan keskitetyn palvelupisteen asiakaspalvelutoimistona reittejä hakeville”.(33) Myös parlamentti korosti asetusehdotusta koskevassa mietinnössään nimenomaisesti, että ei ollut suotavaa, että keskitetty palvelupiste olisi erillinen organisaatio rataverkon haltijoiden rinnalla.(34) Lisäksi Euroopan unionin neuvosto täsmensi yhteisessä kannassaan, että kyseinen palvelupiste perustui ”infrastruktuurin haltijoiden väliseen yhteistyöhön”.(35)
64. Aikomus olla erottamatta keskitettyä palvelupistettä rataverkon haltijoista ilmenee myös parlamentin neuvoston kantaan tekemistä tarkistuksista annetusta komission lausunnosta, jossa ilmaistiin nimenomaisesti, että keskitetyn palvelupisteen tehtävää voi hoitaa ”käytävän hallintorakenteen ohessa toimiva tekninen elin tai jokin asianomaisista infrastruktuurin haltijoista”.(36)
65. Asetuksen N:o 913/2010 esitöistä ilmenee siten, että keskitetty palvelupiste oli tarkoitettu rataverkon haltijoihin läheisesti liittyväksi elimeksi ja että lainsäätäjä ei tarkoittanut evätä rataverkon haltijoilta toimivaltaa määrittää menettelyjä, joiden mukaisesti hakemukset jätetään palvelupisteisiin.
66. Näin ollen totean, että asetuksen N:o 913/2010 syntyhistoria vahvistaa edellä ehdottamaani sanamuodon mukaista tulkintaa, jonka mukaan sen menettelyn määrittäminen, jonka mukaisesti ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille, kuuluu rataverkon haltijoiden toimivaltaan.(37)
3. Asetuksen N:o 913/2010 tavoitteet
67. Mitä tulee asetuksessa N:o 913/2010 säädettyihin tavoitteisiin, katson, että tässä ehdotettu tulkinta mahdollistaa etenkin sen tavoitteen toteutumisen, joka koskee rataverkon haltijoiden välisen yhteistyön lujittamista ja sääntöjen vahvistamista keskitettyjen palvelupisteiden perustamiseksi, jotta hakijat voivat esittää kapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemuksensa yhdessä paikassa yhdellä kertaa.
68. DB Netz puolestaan väittää, että kyseinen tavoite saattaisi vaarantua, jos rataverkon haltijat voisivat säännellä hakemusten jättämismenettelyä verkkoselostuksessaan. Tarkemmin sanoen tällainen ratkaisu voisi synnyttää riskin eri kansallisten verkkoselostusten sisältämien sääntöjen epäjohdonmukaisuudesta.
69. Verkkoselostukseen kirjattu menettely ilmentää kuitenkin rataverkon haltijoiden välistä yhteistyötä direktiivin 2012/34 säännösten mukaisesti.(38) Korostan lisäksi, että asetuksessa N:o 913/2010 tarkoitetussa hallintoneuvoston roolissa on nimenomaan kyse yhteistyöstä rataverkon haltijoiden kanssa ja niiden välisestä koordinoinnista, jotta kansallisiin verkkoselostuksiin ei tulisi ristiriitaisia sääntöjä.
70. Tältä osin muistutan, että kuten olen tämän ratkaisuehdotuksen 53–56 kohdassa selostanut, tavaraliikennekäytävän hallintoneuvoston tehtäviä rajoittavat tietyt asetuksen N:o 913/2010 säännökset, joista missään ei anneta kyseiselle hallintoneuvostolle toimivaltaa määrittää itse kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten jättämismenettelyä. Sitä vastoin mainitusta asetuksesta käy ilmi, että hallintoneuvoston on varmistettava mahdollisimman tehokas koordinointi rataverkon haltijoiden kesken.(39)
71. Lisään, että tällaista tulkintaa ei kyseenalaista asetuksen N:o 913/2010 18 artiklan c alakohta, jossa säädetään, että hallintoneuvosto laatii ja julkaisee jatkuvasti päivitettävän asiakirjan (”CID”), joka sisältää tiedot kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta menettelystä.(40) Kuten Bundesnetzagentur esittää, kyseinen asiakirja on näet luonteeltaan puhtaasti informatiivinen eikä valtuuta hallintoneuvostoa vahvistamaan sitovasti menettelyä, jonka mukaan hakemukset jätetään keskitetyille palvelupisteille.(41)
72. Nämä näkökohdat huomioon ottaen katson, että asetuksen N:o 913/2010, luettuna direktiivin 2012/34 valossa, tulkitseminen siten, että rataverkon haltijoilla on toimivalta säännellä verkkoselostuksessaan ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettelyä, mahdollistaa kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan tehokkaan vaikutuksen takaamisen eikä estä tällaisen menettelyn yhdenmukaistamista.
73. Päättelen tästä, että esillä olevassa asiassa DB Netz on rataverkon haltijana toimivaltainen määrittämään yhteistyössä muiden rataverkon haltijoiden kanssa keskitetyille palvelupisteille jätettäviä hakemuksia koskevan menettelyn, mutta ei, kuten DB Netz väittää, sen tavaraliikennekäytävän hallintoneuvoston päätöksellä, johon se osallistuu.
74. Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetusta N:o 913/2010, luettuna yhdessä direktiivin 2012/34 27 artiklan 1 ja 2 kohdan ja liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että rataverkon haltijoiden on säänneltävä verkkoselostuksessaan menettelyä, jonka mukaisesti ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle keskitetylle palvelupisteelle.
C Sääntelyelinten välinen yhteistyövelvoite (toinen kysymys)
75. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, kuuluuko kansallisen sääntelyelimen toteuttama verkkoselostuksen tutkinta asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan soveltamisalaan vai sääntelevätkö sitä vain direktiivin 2012/34 säännökset, varsinkin 57 artiklan 1 kohdan säännökset, ja ilmeneekö käsiteltävään asiaan sovellettavasta sääntelykehyksestä kansallisten sääntelyelinten välinen yhteistyövelvoite.
76. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee olennaisesti, onko kansallinen sääntelyelin verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä velvollinen pyrkimään yhtenäiseen lähestymistapaan muiden asianomaisten elinten kanssa ennen päätöksen tekemistä vai onko sillä toimivalta antaa päätös kuulematta niitä.
77. Ensinnäkin huomautan, että kansallisten sääntelyelinten toimivalta verkkoselostusten tutkimisessa perustuu sekä direktiivin 2012/34 56 artiklan 1 ja 2 kohdan,(42) luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 57 artiklan kanssa,(43) että asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuotoon.(44) Kyseisistä säännöksistä näet seuraa, että nämä elimet valvovat kilpailua tavaraliikennekäytävillä ja voivat tältä osin toimia oma-aloitteisesti ehkäistäkseen hakijoihin kohdistuvan syrjinnän.
78. Direktiivin 2012/34 56 ja 57 artikla koskevat rautatieliikenteen markkinoita yleisesti, kun taas asetuksen N:o 913/2010 20 artikla, joka ilmentää näitä säännöksiä kilpailun alalla, koskee erityisesti rautateiden tavaraliikennemarkkinoita.
79. Toiseksi muistutan, että Bundesnetzagenturin tarkoituksena oli pääasiassa puuttua DB Netzin verkkoselostukseen tehtyyn muutokseen, joka koski keskitettyjen palvelupisteiden hakemusmenettelyä. Tarkemmin sanoen Bundesnetzagentur oletti, että esiintyi syrjintää, joka aiheutui siitä, että vaihtoehdot hakemusten jättämiseen keskitetyille palvelupisteille siinä tapauksessa, että sähköisessä varausjärjestelmässä ilmenisi tekninen vika, oli poistettu.(45)
80. Koska pääasiassa on kyse syrjintäongelmasta rautateiden tavaraliikenneverkossa, katson näin ollen, että asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan 1 kohta, jossa säädetään nimenomaan sääntelyelinten mahdollisuudesta puuttua tällaista käytävää koskevaan syrjintään, on kyseiseen asiaan sovellettava säännös. Lisäksi kyseisessä säännöksessä vahvistetaan, että nämä elimet tekevät yhteistyötä taatakseen syrjimättömän pääsyn tavaraliikennekäytävälle. Nyt käsiteltävässä asiassa on ilmeistä, että tätä yhteistyötä ei ole tehty, koska ennakkoratkaisupyynnön mukaan Bundesnetzagentur teki asiakysymyksessä päätöksen kuulematta muita asianomaisia elimiä.
81. Tältä osin Bundesnetzagentur väittää, että asetuksen N:o 913/2010 20 artiklaa ei tässä tapauksessa sovelleta, sillä sitä sovelletaan vain tietyissä tapauksissa, etenkin silloin, kun kansalliselle sääntelyelimelle ilmoitetaan keskitettyjen palvelupisteiden toimintaan liittyvistä erityistapahtumista.(46) Kyseistä 20 artiklaa ei Bundesnetzagenturin mukaan sovelleta verkkoselostuksen yleiseen tutkimiseen.
82. Bundesnetzagenturin kannasta poiketen olen sitä mieltä, että asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan 1 kohdan sanamuoto on riittävän väljä sovellettavaksi pääasian kaltaisessa asiassa, joka koskee yleistä syrjintäongelmaa. Lisäksi katson, että kyseisestä säännöksestä ilmenee kansallisten sääntelyelinten välinen yhteistyövelvoite, jonka nojalla niiden on omaksuttava yhtenäinen lähestymistapa silloin, kun asiakysymyksessä tehdään päätös.
83. Asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan 1 kohdassa säädetään näet yleisestä sääntelyelinten välisestä yhteistyövelvoitteesta siltä osin kuin on kyse kilpailusta tavaraliikennekäytävällä. Kuten komissio on korostanut, tällä säännöksellä on laaja ulottuvuus, joka ei rajoitu keskitettyjen palvelupisteiden toiminnan valvontaan.
84. Asetuksen N:o 913/2010 johdanto-osan 25 perustelukappale tukee tätä näkökohtaa, sillä siinä todetaan, että ”kansainvälisen rautatieliikenteen palvelujen syrjimättömän saatavuuden takaamiseksi on tarpeen varmistaa tehokas koordinointi sääntelyelinten välillä tavaraliikennekäytävän eri verkko-osuuksien osalta”.(47)
85. Komission tavoin katson siis, että kyseisen 20 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin lainsäätäjä oli säätänyt sääntelyelinten välisestä, koordinointimuotoisesta yhteistyöstä, johon pitäisi loogisesti sisältyä muiden kansallisten sääntelyelinten kuuleminen, jotta mahdollisuuksien mukaan omaksuttaisiin yhteinen kanta. Sen sijaan missään asetuksen N:o 913/2010 säännöksessä ei mainita, että sääntelyelimen olisi alistettava päätöksensä muiden sääntelyelinten suostumukselle tai että niiden päätökset sitoisivat sitä.
86. Tästä seuraa, että sääntelyelin ei voi tehdä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista päätöstä kuulematta muita asianomaisia elimiä.
87. Näin ollen katson, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä sääntelyelimen on noudatettava asetuksen N:o 913/2010 20 artiklaa ja se on velvollinen ennen päätöksensä antamista kuulemaan muita asianomaisia kansallisia sääntelyelimiä, jotta mahdollisuuksien mukaan omaksuttaisiin yhtenäinen lähestymistapa.
88. Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettavat vastaukset, kolmatta kysymystä ei ole tarpeen tarkastella.
D Ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle vahvistettujen puitteiden luonne ja seuraukset kansallisten sääntelyelinten kannalta (neljäs ja viides kysymys)
89. Kuten edellisessä jaksossa totesin, kansallisilla sääntelyelimillä on oikeus tutkia verkkoselostus, joka sisältää menettelyn hakemusten jättämiseksi keskitetyille palvelupisteille.
90. Tällaisessa tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää epäilyn niiden puitteiden luonteesta, jotka johtokunta vahvistaa ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle tavaraliikennekäytävällä asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohdan nojalla. Mainittu tuomioistuin tiedustelee erityisesti, onko kyseisissä puitteissa kyse kansallisia sääntelyelimiä sekä kansallisia tuomioistuimia sitovasta unionin oikeuden toimesta, jota unionin tuomioistuin tulkitsee viime kädessä sitovasti ja joka on esteenä tällaisen sääntelyelimen yksipuoliselle päätökselle, jolla määrätään sellaisesta kapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämisjärjestelmästä, jota ei ole koordinoitu muiden kansallisten sääntelyelinten kanssa.
91. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on syytä muistaa, että asetuksen N:o 913/2010 8 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaan tavaraliikennekäytävän johtokunnan perustavat ”asianomaiset jäsenvaltiot” ja se ”tekee päätöksensä asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisten edustajien yhteisymmärryksen pohjalta”.(48)
92. Asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee lisäksi, että johtokunta määrittelee kyseiset puitteet direktiivin 2012/34 39 artiklan mukaisesti. Jälkimmäisessä säännöksessä kuitenkin mainitaan, että jäsenvaltiot vahvistavat puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle, jos rataverkon haltijoiden riippumattomuus voidaan taata.
93. Komission tavoin olen sitä mieltä, että edellä esitetyn perusteella johtokunta ei ole unionin toimielin, elin tai laitos, vaan se on asianomaisten jäsenvaltioiden perustama elin.
94. Kyseiset puitteet muodostavilla säännöillä, jotka kyseinen johtokunta hyväksyy yhteisesti, on tarkoitus soveltaa direktiivin 2012/34 ja asetuksen N:o 913/2010 mukaista unionin oikeutta.
95. Kuten komissio on tuonut esille, tästä seuraa, että johtokunnan asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistamat puitteet eivät ole unionin oikeuden toimi eikä niillä ole unionin oikeuden niitä erityispiirteitä, että tällainen toimi sitoo kansallisia viranomaisia ja kansallisia tuomioistuimia, sitä sovelletaan ensisijaisesti kansalliseen oikeuteen nähden(49) ja unionin tuomioistuin tulkitsee sitä viime kädessä sitovasti.
96. Nämä puitteet eivät siis sido kansallista sääntelyelintä eivätkä ole esteenä sen puuttumiselle pääasian kaltaiseen asiaan sellaisen syrjintäongelman korjaamiseksi, jossa on kyse ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettelystä sellaisena kuin se on esitetty rataverkon haltijan verkkoselostuksessa.
97. Lisään, että kyseisen elimen toimintavaltuuksia kuitenkin sääntelee etenkin asetuksen N:o 913/2010 20 artikla. Kuten toiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta ilmenee, kansallinen sääntelyelin ei voi asettaa DB Netzin kaltaiselle rataverkon haltijalle vaatimusta menettelystä, jonka mukaisesti kapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään, jos toisia kansallisia sääntelyelimiä ei ole kuultu asiassa. Tämä rajoitus ei johdu johtokunnan vahvistamien puitteiden oikeudellisesta luonteesta, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viidennessä kysymyksessään olettaa, vaan sääntelyelimille direktiivissä 2012/34 ja asetuksessa N:o 913/2010 annetusta toimivallasta.
98. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa neljänteen ja viidenteen kysymykseen, että johtokunnan asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohdan nojalla perustamat puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle tavaraliikennekäytävällä eivät ole unionin oikeuden toimi eivätkä sido kansallista sääntelyelintä.
V Ratkaisuehdotus
99. Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta 22.9.2010 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 913/2010, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1316/2013, luettuna yhdessä yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU 27 artiklan 1 ja 2 kohdan ja liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että rataverkon haltijoiden on säänneltävä verkkoselostuksessaan menettelyä, jonka mukaisesti ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevat hakemukset jätetään kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle keskitetylle palvelupisteelle.
2) Verkkoselostuksen tutkimisen yhteydessä sääntelyelimen on noudatettava asetuksen N:o 913/2010, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1316/2013, 20 artiklaa, ja sääntelyelin on velvollinen ennen päätöksensä antamista kuulemaan muita asianomaisia kansallisia sääntelyelimiä omaksuakseen mahdollisuuksien mukaan yhtenäisen lähestymistavan.
3) Johtokunnan asetuksen N:o 913/2010, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1316/2013, 14 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistamat puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuden myöntämiselle tavaraliikennekäytävällä eivät ole unionin oikeuden toimi eivätkä sido kansallista sääntelyelintä.