Kanne 24.1.2011 - Japan Airlines v. komissio

(Asia T-36/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Japan Airlines International Co. (edustajat: asianajaja J.-F. Bellis, asianajaja K. Van Hove ja solicitor R. Burton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

On kumottava 9.11.2010 tehty komission päätös

vaihtoehtoisesti tuomioistuimen on rajoittamatonta harkintavaltaansa käyttäen alennettava kantajalle, AL:lle ja Japan Airlines Corporationille määrätyn sakon määrää

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kumoamiskanne, joka koskee 9.11.2010 asiassa COMP/39258 - Lentorahti tehtyä komission päätöstä K(2010) 7694 lopullinen. Kyseisessä päätöksessä kantajan todettiin syyllistyneen yhdessä Japan Airlines Corporationin (JAC) (joka on fuusioitunut kantajaan ja lakannut olemasta) kanssa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomiseen koordinoimalla yhdessä muiden lentoliikenteenharjoittajien kanssa hintakäyttäytymistään lentorahtipalvelujen osalta (i) polttoainelisiin, (ii) turvallisuuslisiin ja (iii) lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen liittyen.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä sovelletaan virheellisesti SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, kun siinä määritetään sen rikkomiseen laajuus, johon kantajan katsotaan osallistuneen, siten, että se kattaa sellaisia reittejä, joita kantaja ei liikennöinyt ja joiden liikennöimiseen sillä ei ollut laillista oikeutta.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä sovelletaan virheellisesti SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa, kun siinä todetaan toimivalta sellaisten Euroopan talousalueen ulkopuolisista valtioista Euroopan talousalueelle liikennöitävillä reiteillä tarjottavien lentorahtipalvelujen osalta, joita myydään Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneille asiakkaille.

Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan syrjimättömyysperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta, kun siinä sovelletaan eri lentoliikenteenharjoittajiin erilaista näyttökynnystä.

Neljännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä rikotaan sakkojen laskennasta vuonna 2006 annettuja suuntaviivoja ja loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä sisällytetään sakkojen laskemisen pohjana käytettävään merkitykselliseen myyntiarvoon sellaisiin lentorahtipalveluihin liittyvistä hintatekijöistä johdettuja tuloja, jotka eivät liity kyseiseen rikkomiseen.

Viidennessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että kyseisessä päätöksessä rikotaan sakkojen laskennasta vuonna 2006 annettuja suuntaviivoja ja loukataan luottamuksensuojan periaatetta, kun siinä sisällytetään sakkojen laskemisen pohjana käytettävään merkitykselliseen myyntiarvoon sellaisista lentorahtipalveluista saatuja tuloja, jotka liittyvät Euroopan talousalueen valtioihin kolmansista valtioista liikennöitäviin reitteihin.

Kuudennessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä rajoitetaan kantajalle sääntelypuitteiden perusteella määrättävän sakon alennus 15 prosenttiin.

Seitsemännessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan syrjimättömyysperiaatetta, kun siinä ei myönnetä kantajalle 10 prosentin suuruista sakon alennusta sillä perusteella, että sen osallistuminen rikkomiseen on vähäistä, kun taas mainitunlainen alennus on myönnetty muille sellaisille yrityksille, joille päätös on osoitettu ja jotka ovat objektiivisesti tarkasteltuna samankaltaisessa asemassa kuin kantaja.

Kahdeksannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että päätöksessä loukataan suhteellisuusperiaatetta, kun siinä ei oteta huomioon asian erityisiä olosuhteita.

____________