Asiat T-252/07, T-271/07 ja T-272/07

Sungro, SA ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Yhteinen maatalouspolitiikka – Puuvillaa koskevan yhteisön tukijärjestelmän muuttaminen – Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 a luku, joka on sisällytetty kyseiseen asetukseen asetuksen (EY) N:o 864/2004 1 artiklan 20 kohdalla – Kyseisten säännösten kumoaminen yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla – Syy-yhteys

Tuomion tiivistelmä

1.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys

(EY 288 artiklan toinen kohta)

2.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys

(EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 IV osaston 10 a luku; neuvoston asetuksen N:o 864/2004 1 artiklan 20 kohta)

3.      Vahingonkorvauskanne – Kohde – Sellaisen vahingon korvaaminen, joka perustuu yhteisön tuomioistuimissa käydystä menettelystä aiheutuneisiin kuluihin

(EY 288 artiklan toinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla)

1.      Jotta silloin, kun on kyse on sopimussuhteen ulkopuolisesta yhteisön vastuusta, voidaan katsoa, että väitetyn toiminnan lainvastaisuuden ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, väitetyn vahingon on oltava riittävän suorassa syy-yhteydessä riitautettuun toimintaan nähden, eli tällaisen toiminnan on oltava vahingon määräävä syy.

Jotta kyettäisiin määrittämään vahinko, joka johtuu jonkin yhteisön toimielimen tuottamuksellisesta toiminnasta, on otettava huomioon vastuun syntymisen aiheuttavan velvoitteiden laiminlyönnin vaikutukset eikä sen toimen vaikutuksia, johon se kuuluu, siltä osin kuin toimielin olisi voinut toteuttaa vaikutuksiltaan samanlaisen toimen tai sen olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi oikeussääntöä rikkomatta. Syy-yhteyden tarkastelu ei voi perustua siihen virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan toimielin olisi ilman lainvastaista toimea pidättäytynyt toimimasta tai olisi toteuttanut päinvastaisen toimen, mikä voisi myös merkitä sen osalta lainvastaista käyttäytymistä, vaan siinä on edettävä vertaamalla keskenään tilannetta, johon asianomainen kolmas osapuoli on joutunut tuottamuksellisen toiminnan johdosta, ja tilannetta, joka sille olisi aiheutunut oikeussääntöä noudattaneen toimielimen käyttäytymisestä.

(ks. 47 ja 48 kohta)

2.      Asetus N:o 864/2004 ja muun muassa puuvillan tuottajille maksettavia tukia koskeva 10 a luku, joka kyseisellä asetuksella lisätään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 IV osastoon, ovat sen perusteluista selvästi ilmenevällä tavalla osa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta, joka on käynnistetty mainitulla asetuksella N:o 1782/2003 ja jonka tavoitteena on siirtyminen hintoihin ja tuotannon tukemiseen perustuvasta järjestelmästä viljelijän suoraan tulotukeen ja jonka pääkohdista yksi on suoran tuottajatuen irrottaminen tuotannosta ja tilatukijärjestelmän käyttöönotto.

EY 235 artiklaan ja EY 288 artiklan toiseen kohtaan perustuvan sellaisen vahingonkorvauskanteen osalta, jonka puuvillasta siemeniä poistavat yritykset ovat nostaneet sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin kumosi mainitun 10 a osaston, ja jossa vaaditaan korvausta sellaisesta vahingosta, jonka on väitetty aiheutuneen kyseisten säännösten antamisesta ja soveltamisesta, kantajien asiana on osoittaa, että jos todettua lainvastaisuutta ei olisi tapahtunut, riidanalaista asetusta ei olisi annettu tai että se olisi väistämättä ollut sisällöltään erilainen. Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin totesi tuomiossaan, ettei suhteellisuusperiaatetta ollut loukattu riidanalaisilla säännöksillä sellaisinaan, vaan sillä, ettei kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja ja olosuhteita ollut otettu huomioon erityisesti toteuttamalla uudistuksen vaikutuksiin liittyvää tutkimusta ennen mainittujen säännösten antamista. Näin ollen kantajien asiana oli osoittaa, että kun neuvosto toteutti uuden järjestelmän – jonka osalta noudatettiin paitsi oikeussääntöjä toteuttamalla uudistuksen vaikutuksia koskeva tutkimus, myös niitä tavoitteita, jotka olivat yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen taustalla – se olisi väistämättä päätynyt sellaiseen järjestelmään ja sellaiseen tuen tuotantomääristä irrottamisen tasoon, jotka olisivat poikenneet niistä, joista säädettiin riidanalaisissa säännöksissä.

Sellaisella tulojen vähenemisellä, joka johtuu pelkästään uudistuksesta, ei nimittäin ole syy-yhteyttä yhteisöjen tuomioistuimen havaitsemaan lainvastaisuuteen, koska kyseinen lainvastaisuus ei merkitse sitä, että päätös toteuttaa mainittu uudistus asetettaisiin kyseenalaiseksi.

(ks. 60, 61 ja 63 kohta)

3.      Yhteisön tuomioistuinten harjoittamaan laillisuusvalvontaan liittyvistä oikeudenkäynneistä aiheutuvien kulujen on katsottava tulevan katetuiksi oikeudenkäyntikuluista tehtävillä päätöksillä, jotka tehdään nimenomaan tämäntyyppisiin kuluihin sovellettavien erityisten prosessisääntöjen perusteella päätöksissä, joilla lopetetaan oikeudenkäynti ja viedään päätökseen erityiset menettelyt, joista on säädetty siltä varalta, että oikeudenkäyntikulujen määrä riitautetaan. Näissä menettelyissä suljetaan pois se, että kanteessa, joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta, voitaisiin vaatia samoja summia tai summia, jotka ovat aiheutuneet samaa tarkoitusta varten, myös niiden henkilöiden osalta, jotka ovat hävinneet asian ja joutuneet vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

(ks. 69 kohta)