UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
9 päivänä syyskuuta 2010 (*)
Polkumyynti – Muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonti – Sitoumuksen rikkominen – Suhteellisuusperiaate – Asetuksen (EY) N:o 384/96 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohta)
Asiassa T‑119/06,
Usha Martin Ltd, kotipaikka Kalkutta (Intia), edustajinaan asianajaja K. Adamantopoulos ja solicitor J. Branton sekä asianajajat V. Akritidis ja Y. Melin,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J.-P. Hix ja B. Driessen, avustajanaan asianajaja G. Berrisch,
ja
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Stancanelli ja T. Scharf,
vastaajina,
jossa vaaditaan kumottavaksi yhtäältä muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsvaijerien ja -kaapelien tuontia koskevien polkumyynnin vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehdyn päätöksen 1999/572/EY muuttamisesta 22.12.2005 tehty komission päätös 2006/38/EY (EUVL 2006, L 22, s. 54) sekä toisaalta lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1858/2005 muuttamisesta 23.1.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 121/2006 (EUVL L 22, s. 1),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit M. Prek ja V. M. Ciucă (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies K. Pocheć,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.3.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Polkumyyntiä koskeva perussäännöstö koostuu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä perusasetus) (korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51 ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22)). Perusasetuksen 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 1225/2009 8 artiklan 1, 7 ja 9 kohta) säädetään seuraavaa:
”1. Mikäli polkumyynti ja vahinko on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan, jos komissio on neuvoa-antavan komitean erityisen kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että tuen vahingollinen vaikutus on näin saatu poistettua. Tällöin komission 7 artiklan 1 kohdan nojalla käyttöön ottamia väliaikaisia tulleja tai tapauksen mukaan neuvoston 9 artiklan 4 kohdan nojalla käyttöön ottamia lopullisia tulleja ei sitoumusten voimassaoloaikana sovelleta niiden yritysten valmistamien asianomaisten tuotteiden tuonnissa, jotka mainitaan sitoumusten hyväksymisestä tehdyssä komission päätöksessä ja sen mahdollisissa myöhemmissä muutoksissa. Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia kuin on tarpeen polkumyyntimarginaalin poistamiseksi, ja niiden olisi oltava polkumyyntimarginaalia alhaisemmat, jos ne riittävät poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon.
– –
7. Komission on vaadittava jokaiselta viejältä, jonka sitoumus on hyväksytty, määräajoin tietoja, jotka liittyvät tällaisen sitoumuksen toteuttamiseen, ja asiaankuuluvien tietojen todentamisen sallimista. Kieltäytymistä noudattamasta näitä velvoitteita pidetään sitoumuksen rikkomisena.
– –
9. Jos sitoumuksen antanut osapuoli rikkoo sitoumusta tai peruuttaa sen tai jos komissio peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän, sitoumukselle annettu hyväksyntä peruutetaan kuulemisen jälkeen komission päätöksellä tai, tapauksen mukaan, komission asetuksella, ja sitoumuksen sijasta aletaan soveltaa komission 7 artiklan mukaisesti käyttöön ottamaa väliaikaista tullia tai neuvoston 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön ottamaa lopullista tullia edellyttäen, että kyseessä olevalle viejälle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa, jollei kyseinen viejä ole itse peruuttanut sitoumusta.
Kaikki asianomaiset osapuolet ja jäsenvaltiot voivat toimittaa tietoja, joihin sisältyy alustava näyttö sitoumuksen rikkomisesta. Myöhempi arviointi, jonka avulla selvitetään, onko sitoumusta rikottu, on tavallisesti saatettava päätökseen kuuden kuukauden ja joka tapauksessa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa asiaa koskevan, asianmukaisesti perustellun pyynnön esittämisestä. Komissio voi pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta apua sitoumusten seurannassa.”
Asian taustalla olevat tosiseikat
2 Kantaja, Usha Martin Ltd, on Intian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa teräsköysiä ja -kaapeleita ja vie niitä muun muassa Euroopan unioniin. Kantaja ja Wolf-niminen yhtiö ovat perustaneet Brunton Wolf Wire & Ropes -nimisen yhteisyrityksen, jonka kotipaikka on Dubaissa (Yhdistyneet arabiemiirikunnat). Brunton Wolf Wire & Ropes valmistaa myös teräsköysiä ja -kaapeleita, joita se vie unioniin.
3 Euroopan unionin neuvosto antoi 12.8.1999 asetuksen (ETY) N:o 1796/1999 (EYVL L 217, s. 1) lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta Kiinan kansantasavallasta, Unkarista, Intiasta, Meksikosta, Puolasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa sekä Korean tasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä.
4 Asetuksessa N:o 1796/1999 tarkoitettu tuote kattaa kaikki teräsköydet ja -kaapelit, myös lukitut köydet, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä valmistettuja köysiä ja kaapeleita, joiden poikkileikkauksen suurin läpimitta on yli kolme millimetriä. Koska kaikilla näillä teräsvaijereilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet sekä käyttötarkoitus, vaikka tuotevalikoiman kärki- ja loppupäähän sijoittuvien teräsköysien ja -kaapeleiden välillä on eroja, toimielimet päättelivät, että kaikki kyseiseen tuotevalikoimaan kuuluvat tuotteet muodostivat yhden ainoan tuotteen siltä osin kuin rinnakkaisiin tuoteryhmiin kuuluvien teräsköysien ja -kaapeleiden välillä on kilpailua.
5 Kantajalle asetuksen N:o 1796/1999 86 perustelukappaleessa ja saman asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetun yksilöllisen polkumyyntitullin määrä oli 23,8 prosenttia. Asetuksen N:o 1796/1999 2 artiklan mukaisesti tätä lopullista tullia ei sovelleta teräskaapeleihin ja -köysiin, joita vievät kantajan kaltaiset yhtiöt eli yhtiöt, joiden esittämät hintasitoumukset Euroopan komissio on hyväksynyt.
6 Perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti antamassaan sitoumuksessa kantaja sitoutui erityisesti noudattamaan teräsköysien ja -kaapeleiden unioniin suuntautuvassa viennissä käytettäviä vähimmäismyyntihintoja, joilla varmistetaan, että polkumyynnin vahingolliset vaikutukset poistuvat.
7 Kantaja sitoutui myös siihen, että jokaisesta asianomaisen tuotteen myynnistä laaditaan sitoumuksen mukainen sitoumuslasku (jäljempänä sitoumuslasku) eli lasku, joka sisältää sitoumuksen liitteessä VI kuvatut tiedot (sitoumuksen 4.1 kohta). Sitoumuksen 4.2 kohdan nojalla kantaja sitoutui siihen, ettei se laadi sitoumuslaskuja tuotteista, ”jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan”. Sitoumuksen 4.3 kohdan mukaan kantaja ”on tietoinen siitä, että jos käy ilmi, että se on laatinut [tämän] sitoumuksen ehtojen vastaisia sitoumuslaskuja, komissio voi ilmoittaa, että [sen] antama ja kyseisestä laskusta ilmenevä ilmoitus vaatimustenmukaisuudesta on pätemätön ja että komissio ilmoittaa tästä jäsenvaltion toimivaltaisille tulliviranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön toimielinten toimivaltaa ryhtyä [tämän] sitoumuksen 8 [kohdassa] tarkoitettuihin toimenpiteisiin”.
8 Kantaja sitoutui lisäksi ilmoittamaan komissiolle neljännesvuosittain yksityiskohtaisissa kertomuksissa vaadittuja teknisiä yksityiskohtia noudattaen kaikki teräsköysien ja -kaapeleiden – mukaan lukien niiden teräsköysien ja -kaapeleiden, joita sitoumus ei kata – myynnit unionissa ja tekemään komission kanssa yhteistyötä toimittamalla sille kaikki tämän tarpeellisiksi katsomat tiedot sitoumuksen noudattamisesta huolehtimiseksi (sitoumuksen 5 kohta ja sitoumuksen liitteet II, III, IV ja V).
9 Sitoumuksen 6 kohdan mukaan kantaja sitoutui myös velvollisuuteen olla kiertämättä sitoumuksen määräyksiä esimerkiksi unionissa sijaitsevien asiakkaidensa kanssa suoraan tai epäsuorasti sopimillaan hyvitysjärjestelyillä.
10 Lopuksi sitoumuksen 8 kohdassa, jonka otsikko on ”Sitoumuksen rikkominen ja sen peruuttaminen” todetaan seuraavaa:
”[Kantaja] on tietoinen siitä, että 8.3 [kohdan] estämättä:
– sitoumuksen noudattamatta jättäminen tai sitoumuksen valvomista varten – – komission kanssa tehtävän yhteistyön laiminlyönti tulkitaan sitoumuksen rikkomiseksi. Tähän sisältyy myös 5 [kohdan] nojalla edellytetyn neljännesvuosittaisen kertomuksen toimittamatta jättäminen säädetyssä määräajassa, ellei kyse ole pakottavasta esteestä;
– jos – – komissiolla on syytä uskoa, että sitoumusta on rikottu, se voi ottaa välittömästi käyttöön väliaikaisia polkumyyntitulleja parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 8 artiklan 10 kohdan nojalla;
– perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan mukaan jos sitoumusta rikotaan taikka – – komissio tai [kantaja] peruu sen, lopullinen polkumyyntitulli voidaan ottaa käyttöön sitoumukseen johtaneessa tutkimuksessa vahvistettujen seikkojen perusteella, sillä edellytyksellä, että [kantajalla] on ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa, jollei kyseinen viejä ole itse peruuttanut sitoumusta.”
11 Sitoumuksen 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla näitä sitoumuksen määräyksiä ja ehtoja sovelletaan kantajan lisäksi myös muihin siihen yhteydessä oleviin yhtiöihin kaikkialla maailmassa.
12 Kiinan kansantasavallasta, Unkarista, Intiasta, Korean tasavallasta, Meksikosta, Puolasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin olevien teräsvaijerien ja -kaapelien tuontia koskevien polkumyynnin vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tekemällään päätöksellä 1999/572/EY (EYVL L 217, s. 63) komissio hyväksyi muun muassa kantajan esittämän sitoumuksen.
13 Sitoumuksen 5.1 ja 5.4 kohdan mukaisessa tutkimuksessa, jonka tarkoituksena oli varmistaa sitoumuksen noudattaminen, komissio vieraili kantajan tiloissa Intiassa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa tammi- ja helmikuussa 2005.
14 Komissio ilmoitti 12.5.2005 päivätyssä kirjeessä kantajalle katsovansa tutkimuksen perusteella, että kantaja oli rikkonut sitoumusta kolmeen otteeseen ja että se aikoi tästä syystä peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän.
15 Kantaja esitti 20.5.2005, 29.8.2005 ja 6.9.2005 päivätyissä kirjeissä huomautuksena sitoumuksen rikkomisen toteamisesta ja komission aikomuksesta peruuttaa hyväksyntänsä.
16 Neuvosto antoi 8.11.2005 asetuksen (EY) N:o 1858/2005 (EUVL L 299, s. 1) lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta ja Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen. Neuvosto päätti asetuksella N:o 1858/2005, että asianomaisten muun muassa Intiasta peräisin olevan tuotteen tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden, jotka oli otettu käyttöön asetuksella N:o 1796/1999, voimassaoloa oli jatkettava viidellä lisävuodella.
17 Komissio päätti peruuttaa kantajan esittämälle teräsköysien ja -kaapelien tuontia koskevalle sitoumukselle antamansa hyväksynnän muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsvaijerien ja -kaapelien tuontia koskevien polkumyynnin vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehdyn päätöksen 1999/572/EY muuttamisesta 22.12.2005 tehdyllä päätöksellä 2006/38/EY (EUVL 2006, L 22, s. 54; jäljempänä riidanalainen päätös) ja siten muuttaa esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehtyä päätöstä 1999/572. Samalla komissio antoi 23.12.2005 neuvostolle asetusehdotuksen sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisesta ja lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta kantajan osalta (asiakirja KOM(2005) 541 lopullinen).
18 Riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi, että sitoumusta oli rikottu kolmeen otteeseen. Ensinnäkin kantajan kirjanpidon tarkastelussa kävi ilmi, että merkittäviä määriä asianomaisia tuotteita, jotka eivät kuuluneet sitoumuksen soveltamisalaan, oli jätetty pois kantajan komissiolle toimittamista myyntiä koskevista neljännesvuosittaisista kertomuksista sitoumuksen 5.2 kohdan sekä sitoumuksen liitteen IV ensimmäisen alakohdan vastaisesti. Toiseksi komissio katsoi, että kantaja oli myynyt kyseiset tuotteet sitoumuksen 4.2 ja 4.3 kohdan vastaisesti siihen etuyhteydessä oleville tuojille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Tanskassa, ja niistä oli laadittu sitoumuslaskut. Kolmanneksi Brunton Wolf Wire & Ropesin tiloissa Dubaissa tehdyssä tarkastuksessa ilmeni, että tiettyjä teräsköysiä ja -kaapeleita oli viety unioniin Yhdistyneistä arabiemiirikunnista ja että niiden oli ilmoitettu olevan peräisin Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, vaikka ne tosiasiassa olivat peräisin Intiasta.
19 Neuvosto antoi siksi 23.1.2006 asetuksen (EY) N:o 121/2006 (EUVL L 22, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Intiasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1858/2005 muuttamisesta. Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan nojalla kantaja poistettiin niiden yhtiöiden luettelosta, jotka oli vapautettu lopullisista polkumyyntitulleista. Näin ollen 23,8 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli, joka määrättiin kantajalle asetuksen N:o 1796/1999 johdanto-osan 86 perustelukappaleen ja saman asetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla ja jonka voimassaoloa jatkettiin asetuksen N:o 1858/2005 1 artiklan 2 kohdan nojalla, otettiin käyttöön kantajan valmistaman ja unioniin viemän asianomaisen tuotteen tuonnissa.
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
20 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 19.4.2006 toimittamallaan kannekirjelmällä.
21 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari siirrettiin viidenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi tämä asia näin ollen saatettiin.
22 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin (viides jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn. Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 25.3.2010 pidetyssä istunnossa.
23 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen kantajaa koskevin osin sekä siltä osin kuin sillä peruutetaan sellaiselle sitoumukselle annettu hyväksyntä, joka koskee aiemmin voimassa olleita vähimmäishintoja
– kumoaa riidanalaisen asetuksen kantajaa koskevin osin sekä siltä osin kuin sillä pannaan riidanalainen päätös täytäntöön
– velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
24 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
26 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja toinen oikeudellista virhettä, perustelujen puuttumista ja harkintavallan väärinkäyttöä asianomaisten tuotteiden alkuperän osalta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
Asianosaisten lausumat
27 Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komission toteamat kaksi sääntöjenvastaisuutta, joista ensimmäinen koskee kertomuksen toimittamisen laiminlyöntiä myynneistä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, ja joista toinen koskee sitoumuslaskujen käyttöä, eivät ole merkittäviä sitoumuksen rikkomuksia, joiden perusteella komissio voisi määrätä kantajalle sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen kaltaisen ankaran seuraamuksen. Komissio olisi kantajan mukaan voinut valita kantajan kannalta lievempiä seuraamuksia, kuten kantajalle esitetyn ohjeen siitä, että on pitäydyttävä tekemästä samanlaista virhettä vastaisuudessa.
28 EY 5 artiklan mukaan yhteisön toiminnassa ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ollen suhteellisuusperiaate, josta määrätään EY:n perustamissopimuksessa, edellyttää kantajan mukaan sitä, että toimielinten käyttämät keinot ovat oikeasuhteisia tavoiteltuun päämäärään nähden. Lisäksi kantaja katsoo oikeuskäytännössä edellytettävän, että suhteellisuusperiaate yhteisön oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena edellyttää, että toimielinten toimet eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista kyseisellä lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi, koska silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.
29 Kantajan mukaan suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on nyt esillä olevassa asiassa erityisen tärkeää siitä syystä, että päättäessään peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän perusasetuksen 8 artiklan nojalla, komissiolla on huomattavaa harkintavaltaa, jonka käyttö edellyttää suhteellisuusperiaatteen noudattamista.
30 Tältä osin on kantajan mukaan ilmeistä, että sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen on vakava toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi kysymyksessä olevien yhtiöiden toimintaan, ja että kysymyksessä on siten toimi, joka on ilmeisen kohtuuton, kun otetaan huomioon, ettei mitään sitoumuksen vakavaa rikkomusta ole todettu.
31 Ensimmäisestä komission toteamasta rikkomuksesta kantaja huomauttaa, ettei nyt esillä olevassa asiassa ole riitautettu sitä, ettei vienti, jota neljännesvuosittaisen kertomuksen toimittamisen laiminlyönti koskee, kuulunut sitoumuksen soveltamisalaan. Näin ollen tästä laiminlyönnistä ei ole kantajan mukaan aiheutunut merkityksellistä vahinkoa yhteisön tuotannonalan eduille. Kantajan mukaan on niin, ettei kyseistä rikkomusta voida pitää merkittävänä, koska sitoumuksen tarkoituksena on antaa viejälle mahdollinen etu samalla, kun varmistetaan yhteisön tuotannonalan vähimmäissuoja.
32 Tältä osin kantaja väittää erityisesti, että rikkomus, joka koskee velvollisuutta laatia kertomus myynneistä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, ei vaaranna sitoumuksen pääasiallista tavoitetta, eli tuonnin vähimmäishintojen noudattamista. Kantajan mukaan se on näet aina toiminut tämän pääasiallisen velvoitteen mukaisesti. Näin on kantajan mukaan myös siksi, että kaikkia myyntejä – riippumatta siitä, koskeeko sitoumus niitä vai ei – koskevista neljännesvuosittaisista kertomuksista hankitut tiedot osoittavat vain sen, mitä tietty yritys ilmoittaa vieneensä, eikä sitä, mitä se on tosiasiallisesti vienyt. Neljännesvuosittaisista kertomuksista hankituilla tiedoilla ei siksi ole kantajan mukaan kuin suuntaa-antava arvo. Lisäksi on kantajan mukaan niin, ettei ”sitoumuksen moitteetonta toimintaa” vaaranna sellainen inhimillinen virhe, joka johtuu kertomuksen laatimisen laiminlyönnistä lyhyen ajanjakson aikana tiettyjen sellaisten myyntien osalta, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan.
33 Kantaja täsmensi istunnossa, että sitoumusta on sovellettu kuuden vuoden ajan ja että komissio otti tutkimuksensa aikana huomioon 24 kuukauden ajanjakson. Kantajan mukaan komissio kuitenkin totesi tämän 24 kuukauden ajanjakson osalta ainoastaan sen, että 150 tonnin suuruisia myyntejä ei ollut sisällytetty neljännesvuosittaiseen kertomukseen. Kantaja katsoo, että todettu ensimmäinen rikkomus koskee näin ollen ainoastaan yhtä vuosineljännestä kuuden vuoden ajanjaksosta.
34 Myös toista komission toteamaa rikkomusta, joka koskee sitä, että sitoumuslaskuihin on virheellisesti sisällytetty asianomaisten tuotteiden myyntejä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, kantaja pitää vähämerkityksisenä. Tältä osin se katsoo, ettei sitoumuksen noudattamista voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että sitoumuslaskujen laatimiseen – tai niiden laatimatta jättämiseen – tuotteista, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan, on voinut liittyä sekaannus.
35 Kantaja väittää erityisesti, että kysymyksessä olevaa tuontia koskevat polkumyyntitullit on maksettu kokonaan eikä se ole yrittänyt vältellä niiden maksamista. Tähän kantaja lisäsi istunnossa, että se oli toimittanut kahdessa 14.3.2005 ja 30.3.2005 komissiolle osoittamassaan faksissa osoituksen kysymyksessä olevien polkumyyntitullien maksamisesta. Kantajan mukaan osapuolten välillä vallitsi hallinnollisen menettelyn aikana yksimielisyys siitä, että nämä polkumyyntitullit oli maksettu, minkä komissio ja neuvosto kiistivät ensimmäisen kerran vastineissaan.
36 Kantaja katsoo näin ollen, että sitoumusta on perustavanlaatuisilta osiltaan noudatettu, koska vähimmäishintoja on sitoumuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta noudatettu ja koska polkumyyntitullit on suoritettu tuotteista, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan.
37 Kantajan mukaan komission toteamat rikkomukset, jotka liittyvät neljännesvuosittaisiin kertomuksiin ja sitoumuslaskuihin ja jotka kantaja on myöntänyt, ovat lieviä teknisiä rikkomuksia. Lisäksi kantaja väittää, ettei se ole myöntänyt, että kysymys on merkittävistä rikkomuksista ja toteaa lisäksi, että seuraamuksen määrittämisessä on otettava huomioon rikkomuksen vakavuusaste.
38 Kantaja katsoo näin ollen, että sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen kaltainen ankara toimenpide – kaikkine siitä johtuvine seurauksineen – johon on ryhdytty nyt esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevan kaltaisen merkityksettömän, inhimillisen hallinnollisen virheen vuoksi, ei ole oikeasuhteinen, vaan se on selvästi kohtuuttoman voimakas reaktio, jolla loukataan suhteellisuusperiaatetta. Kaikki nämä yksilöidyt tavoitteet olisi voitu kantajan mukaan saavuttaa vähemmän ankaralla toimenpiteellä.
39 Kantajan mukaan tämä luonteeltaan kohtuuton sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen on myös tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus) 15 artiklan vastainen; tämän säännöksen mukaan Euroopan unionin muodostavien maiden kaltaisilla teollisuusmailla on velvollisuus ottaa erityisesti ”huomioon kehitysmaajäsenten erityisasema harkitessaan tämän sopimuksen mukaisia polkumyyntitoimenpiteitä”. Kantajan mukaan polkumyyntisopimuksen 15 artiklasta seuraa, että on otettava erityisesti huomioon sitoumusten tekeminen kehitysmaajäsenten kanssa. Kantaja katsoo, että tämän polkumyyntisopimuksen 15 artiklasta ilmenevän velvollisuuden on ulotuttava yli sitoumusten tekemisen, eli myös sitoumusten valvontaan.
40 Kantajan mukaan komissio jätti virheellisesti soveltamatta riidanalaisen päätöksen 34 ja 35 perustelukappaleessa polkumyyntisopimuksen 15 artiklaa, kun se katsoi, että nyt esillä olevassa asiassa kysymys oli monikansallisesta konsernista. Yhtiön rakenne ei kantajan mukaan muuta millään tavoin sitä, että Intia on kehitysmaa kyseisen määräyksen tarkoittamassa merkityksessä, ja nimenomaan siitä syystä, että kantajan kotipaikka on Intiassa, polkumyyntisopimuksen 15 artiklaa on sovellettava.
41 Kantaja väittää, että nyt esillä olevassa asiassa sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen vähäpätöisen hallinnollisen virheen vuoksi on täysin polkumyyntiasetuksen 15 artiklan hengen vastaista. Kantajan mukaan sitoumuksen tekstin lukeminen on riittävää sen ymmärtämiseksi, että sitoumuksen noudattaminen pienintä yksityiskohtaa myöden on vaikeaa. Vaikka kantaja ymmärtää, että sitoumuksen merkittävä rikkominen voi johtaa sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamiseen, se ei ymmärrä, miten pelkkä hallinnollinen virhe voi johtaa samaan seuraukseen. Kun otetaan huomioon, että sitoumuksen rikkomukset eivät ole vakavia, että kantaja on useiden vuosien ajan osoittanut komissiolle toimivansa aina vilpittömässä mielessä ja että kantaja on aina ollut valmis siihen kohdistuviin tarkastuksiin, kantaja ei näe perustetta sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamiselle. Kantaja katsoo, että tilanteessa, jossa komission harkintavallan käyttö merkitsee kehitysmaasta kotoisin olevalle viejälle suurta riskiä, on kohtuutonta päättää sitoumus kantajan merkitykseltään vähäisiksi katsomien rikkomusten perusteella.
42 Vastauskirjelmässään kantaja kiistää komission ja neuvoston kannan, jonka mukaan on yhtäältä niin, että mikä tahansa sitoumuksen sanamuodon noudattamatta jättäminen on riittävä peruste sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamiselle, ja toisaalta niin, että eroa ei tehdä rikkomusten vakavuuden perusteella. Oikeuskäytäntö, johon toimielinten näkemys perustuu, koskee kantajan mukaan nyt esillä olevasta asiasta täysin poikkeavia tilanteita. Kantaja katsoo sitä vastoin, että ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä nousee esiin kysymys siitä, millainen rikkomus on vakavuusasteeltaan sellainen, että se oikeuttaa sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen.
43 Neuvosto ja komissio kiistävät kantajan väitteet.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
44 On muistettava, että EY 5 artiklan kolmanteen kohtaan kirjatun suhteellisuusperiaatteen mukaan yhteisön säännöstön lainmukaisuuden edellytyksenä on, että säännöstössä käyttöön otetuilla keinoilla voidaan toteuttaa kyseisellä säännöstöllä lainmukaisesti tavoitellut tavoitteet ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, koska silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava (ks. asia T-162/94, NMB France ym. v. komissio, tuomio 5.6.1996, Kok., s. II-427, 69 kohta; asia T-87/98, International Potash Company v. neuvosto, tuomio 29.9.2000, Kok., s. II-3179, 39 kohta ja asia T-340/99, Arne Mathisen v. neuvosto, tuomio 4.7.2002, Kok., s. II-2905, 112 kohta).
45 Kuitenkin on niin, että kun kyse on yhteisen kauppapolitiikan kaltaisesta alasta, jolla yhteisön lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, joka perustuu siihen, että sille on perustamissopimuksessa annettu poliittisluonteisia tehtäviä, toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton niiden päämäärien saavuttamiseen, joita toimivaltaisen toimielimen on tavoiteltava (ks. edellä 44 kohdassa mainittu asia NMB France ym. v. komissio, tuomion 70 ja 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Yhteisön lainsäätäjällä tällä alalla oleva laaja harkintavalta vastaa sitä laajaa harkintavaltaa, joka vakiintuneessa oikeuskäytännössä myönnetään yhteisöjen toimielimille niiden ryhtyessä perusasetusten nojalla polkumyynnin vastaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin (ks. edellä 44 kohdassa mainittu asia NMB France ym. v. komissio, tuomion 72 kohta; ks. myös vastaavasti asia 191/82, FEDIOL v. komissio, tuomio 4.10.1983, Kok., s. 2913, Kok. Ep. VII, s. 271, 30 kohta ja yhdistetyt asiat T-163/94 ja T-165/94, NTN Corporation ja Koyo Seiko v. neuvosto, tuomio 2.5.1995, Kok., s. II-1381, 70 ja 113 kohta).
47 Tästä seuraa, että sen valvonnan, jota tuomioistuin harjoittaa polkumyynnin vastaisten suojatoimenpiteiden alalla, on rajoituttava koskemaan sitä, ovatko yhteisön lainsäätäjän antamat säännökset ilmeisen soveltumattomia tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi (ks. edellä 44 kohdassa mainittu asia NMB France ym. v. komissio, tuomion 73 kohta ja edellä 44 kohdassa mainittu asia Arne Mathisen v. neuvosto, tuomion 115 kohta).
48 Nyt esillä olevassa asiassa on ilmeistä, että kantaja on kahteen otteeseen jättänyt noudattamatta kyseistä sitoumusta: se rikkoi ensinnäkin velvollisuuttaan toimittaa neljännesvuosittainen kertomus asianomaisten tuotteiden myynneistä, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan (sitoumuksen 5.2 kohta ja sitoumuksen liitteen IV ensimmäinen alakohta), ja toiseksi se laiminlöi velvollisuuttaan olla laatimatta sitoumuslasku tuotteista, jotka eivät kuulu sitoumuksen soveltamisalaan (sitoumuksen 4.1 ja 4.2 kohta).
49 Tältä osin kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että nämä kaksi sääntöjenvastaisuutta, joihin komissio viittaa, eivät ole merkittäviä sitoumuksen rikkomuksia, joiden perusteella komissio voisi määrätä kantajalle sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen kaltaisen ankaran seuraamuksen. Suhteellisuusperiaatteen nojalla komissio olisi kantajan mukaan voinut valita kantajan kannalta lievemmän seuraamuksen, kuten kantajalle esitetyn ohjeen siitä, että on pitäydyttävä tekemästä samanlaista virhettä vastaisuudessa, minkä kantaja olisi joka tapauksessa luvannut komissiolle.
50 Tätä perustelua ei voida hyväksyä.
51 Ensinnäkin on muistettava, että perusasetuksen 8 artiklan 7 ja 9 kohdasta johtuu, että sitoumuksen rikkominen ja valvontaa koskevan yhteistyövelvollisuuden laiminlyönti riittää antamaan komissiolle oikeuden peruuttaa sitoumusta koskeva hyväksyntänsä ja ottamaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli sitoumukseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä vahvistettujen seikkojen perusteella sillä edellytyksellä, että kyseinen tutkimus on päätetty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaan lopulliseen määritykseen ja että kyseisellä viejällä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksiaan (ks. vastaavasti edellä 44 kohdassa mainittu asia Arne Mathisen v. neuvosto, tuomion 118 kohta). Tältä osin on todettava, ettei kantaja kiistä sitä, että nämä edellytykset täyttyvät nyt esillä olevassa asiassa.
52 Lisäksi on korostettava, että oikeuskäytännön mukaan sitoumuksen rikkominen sellaisenaan riittää siihen, että hyväksyntä peruutetaan (ks. vastaavasti asia T-51/96, Miwon v. neuvosto, tuomio 30.3.2000, Kok., s. II-1841, 52 kohta ja edellä 44 kohdassa mainittu asia Arne Mathisen v. neuvosto, tuomion 57 kohta).
53 Toiseksi on muistettava, että vaikka suhteellisuusperiaatetta sovelletaan sen arvioimiseen, onko polkumyyntitullien määrä asianmukainen, kun otetaan huomioon yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko (ks. asia C-136/91, Findling Wälzlager, tuomio 1.4.1993, Kok., s. I-1793, 13 kohta), sitä ei sitä vastoin sovelleta näiden tullien tosiasiallista käyttöön ottamista koskevaan kysymykseen (edellä 44 kohdassa mainittu asia Arne Mathisen v. neuvosto, tuomion 121 kohta).
54 Sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen merkitsee kuitenkin sitä, että toimielin määrää lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta kantajan asianomaiselle viennille. Nyt esillä olevassa asiassa on siten niin, että riidanalaisella asetuksella, jolla muutettiin asetusta N:o 1858/2005, pantiin yhtäältä täytäntöön kyseiselle sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttaminen riidanalaisella päätöksellä, ja toisaalta sillä poistettiin kantaja niiden yhtiöiden luettelosta, jotka on vapautettu lopullisista polkumyyntitulleista. Perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan nojalla tästä siis seuraa, että 23,8 prosentin suuruista yksilöllisen polkumyyntitullin määrää, joka on määritelty sitoumukseen johtaneessa tutkimuksessa vahvistettujen seikkojen perusteella, sovelletaan kantajan asianomaiseen tuontiin, ja tämä vastaa näin ollen näiden tullien tosiasiallista käyttöön ottamista.
55 Tästä seuraa, ettei sitoumukselle annetun hyväksynnän peruuttamisen laillisuutta voida riitauttaa sellaisenaan suhteellisuusperiaatteen valossa (ks. vastaavasti edellä 44 kohdassa mainittu asia Arne Mathisen v. neuvosto, tuomion 122 kohta).
56 Kun otetaan huomioon kaikki nämä seikat, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, perustelujen puuttumista ja harkintavallan väärinkäyttöä asianomaisten tuotteiden alkuperän osalta
57 Kantajan mukaan toinen kanneperuste koskee kolmatta toimielinten toteamaa sitoumuksen rikkomusta, joka liittyy Dubaissa valmistettujen tuotteiden alkuperään, eikä ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä käsiteltyjä väitettyjä rikkomuksia. Ensimmäisen kanneperusteen tutkimisesta kuitenkin ilmenee, että komissio saattoi peruuttaa sitoumukselle antamansa hyväksynnän loukkaamatta suhteellisuusperiaatetta.
58 Koska toinen kanneperuste on tehoton, kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
59 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan neuvoston ja komission oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Usha Martin Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2010.
Allekirjoitukset