JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
19 päivänä joulukuuta 2018 (1)
Asia C‑681/17
slewo – schlafen leben wohnen GmbH
vastaan
Sascha Ledowski
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 6 artiklan 1 kohdan k alakohta ja 16 artiklan e alakohta – Etäsopimus – Peruuttamisoikeus – Poikkeukset – Sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä – Koskeeko poikkeus patjaa, jonka suojaus on poistettu toimituksen jälkeen – Edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta tavaran voidaan katsoa olleen sinetöity – Sen velvoitteen laajuus, jonka mukaan kuluttajalle on ilmoitettava peruuttamisoikeuden menettämisestä
I Johdanto
1. Bundesgerichtshofin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2011/83/EU(2) 6 artiklan 1 kohdan k alakohdan ja 16 artiklan e alakohdan tulkintaa; kyseiset säännökset koskevat rajoituksia peruuttamisoikeuteen, joka kuluttajalle lähtökohtaisesti kuuluu, kun hän tekee etäsopimuksen.
2. Pyyntö on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka koskee peruuttamisoikeuden käyttämistä, kun kuluttaja on ostanut internetsivustolta patjan ja halunnut palauttaa sen poistettuaan suojakalvon, joka peitti patjaa toimitushetkellä.
3. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan, onko direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty peruuttamisoikeuden poikkeus, joka koskee ”sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamista, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä”, kattaa myös patjojen kaltaiset tavarat, jotka voivat käytössä olla suorassa kosketuksessa ihmiskehoon mutta joista voidaan saada uudelleen myyntikelpoisia asianmukaisesti puhdistamalla. Mielestäni kysymykseen on vastattava kieltävästi.
4. Jos unionin tuomioistuin vastaisi ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi, sen olisi sen jälkeen ratkaistava, millä edellytyksillä tällaisten tavaroiden pakkauksen voidaan katsoa olevan sinetti, jonka avaaminen johtaa kyseiseen 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettuun peruuttamisoikeuden menettämiseen.
5. Sen olisi myös lausuttava siitä, miten elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettu ilmoitus olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
6. Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 34, 37, 47 ja 49 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”34) Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen – –
– –
37) Etämyynnissä kuluttaja ei voi nähdä tavaroita ennen sopimuksen tekemistä, ja siksi hänellä olisi oltava peruuttamisoikeus. Samasta syystä kuluttajan olisi voitava siinä määrin kuin on tarpeen kokeilla ostamiansa tavaroita ja tarkastaa ne, jotta hän voisi varmistaa tavaroiden luonteen, ominaisuudet ja toimivuuden. – –
– –
47) Jotkut kuluttajat käyttävät peruuttamisoikeuttaan käytettyään tavaraa enemmän kuin olisi tarpeen sen luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi. Tällöin kuluttajan ei pitäisi menettää peruutusoikeuttaan, mutta hänen olisi vastattava tavaran arvon alenemisesta. Tavaran luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi kuluttajan olisi käsiteltävä sitä ja tarkastettava se samalla tavoin kuin hän voisi tehdä myymälässä. Kuluttajan pitäisi esimerkiksi vain sovittaa vaatetta, ei käyttää sitä. Kuluttajan olisi näin ollen käsiteltävä ja tutkittava tavaraa varoen peruuttamisen määräajan aikana. Kuluttajalle peruuttamistapauksessa aiheutuvien velvoitteiden ei tulisi saada kuluttajaa luopumaan peruuttamisoikeuden käyttämisestä.
– –
49) Peruuttamisoikeudesta olisi oltava tiettyjä poikkeuksia sekä etämyyntisopimusten että muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta. Peruuttamisoikeuden soveltaminen saattaisi olla epäasianmukaista esimerkiksi tiettyjen tavaroiden tai palvelujen luonteen vuoksi. – –”
7. Kyseisen direktiivin 6 artiklan (”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”) 1 kohdan k alakohdassa säädetään seuraavaa: ”Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen – –, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla” tietyt tiedot, ja etenkin ”jos peruuttamisoikeutta ei anneta 16 artiklan mukaisesti, ilmoitus siitä, että kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta, tai tapauksen mukaan ilmoitus olosuhteista, joissa kuluttaja menettää peruuttamisoikeutensa”.
8. Kyseisen direktiivin 9 artiklan (”Peruuttamisoikeus”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus – – 14 päivän kuluessa.”
9. Kyseisen direktiivin 16 artiklan (”Poikkeukset peruuttamisoikeudesta”) e alakohdassa säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten – – osalta, jos kyse on sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamisesta, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen.”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
10. Pääasian valittaja slewo – schlafen leben wohnen GmbH (jäljempänä slewo) on verkkokauppaa harjoittava yritys, joka myy muun muassa patjoja.
11. Sascha Ledowski tilasi 25.11.2014 slewon verkkosivustolta patjan yksityiskäyttöön. Ledowskin saamassa laskussa mainitut yleiset kaupan ehdot sisälsivät myös ”peruuttamisohjeet kuluttajille”, joissa todettiin seuraavaa: ”Vastaamme tavaroiden palauttamiskustannuksista. – – Peruuttamisoikeus lakkaa ennenaikaisesti seuraavissa tapauksissa: kun kyse on sopimuksesta, joka koskee sellaisten sinetöityjen tavaroiden toimittamista, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, jos tavaroiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen.” Kun patja toimitettiin, siihen oli kiinnitetty suojakalvo, jonka Ledowski poisti myöhemmin.
12. Ledowski ilmoitti 9.12.2014 sähköpostitse slewolle haluavansa palauttaa kyseisen patjan ja pyysi tätä järjestämään patjan kuljetuksen. Koska pyyntöön ei vastattu, Ledowski vastasi itse kuljetuskustannuksista.
13. Ledowski nosti kanteen, jossa hän vaati, että slewo maksaa hänelle takaisin ostohinnan ja kuljetuskustannukset, eli yhteensä 1 190,11 euroa korkoineen, ja korvaa oikeudenkäyntiä edeltäneet asianajokulut.
14. Amtsgericht Mainz (Mainzin käräjäoikeus, Saksa) hyväksyi kanteen 26.11.2015 antamallaan tuomiolla. Landgericht Mainz (Mainzin aluetuomioistuin, Saksa) pysytti tuomion muutoksenhakumenettelyssä 10.8.2016(3) sillä perusteella, että patja ei ole hygieniatuote(4) ja kuluttajalla oli siksi peruuttamisoikeus myös suojakalvon poistamisen jälkeen.
15. Bundesgerichtshof, johon slewo oli valittanut, katsoi, että pääasian ratkaisu riippui direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohdan ja 16 artiklan e alakohdan säännösten tulkinnasta. Kyseinen tuomioistuin lykkäsi asian käsittelyä 15.11.2017 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 6.12.2017, esittääkseen unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa tulkittava siten, että siinä mainittuihin tavaroihin, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, luetaan myös tavarat (kuten patjat), jotka tavanomaisessa käytössä voivat olla suoraan kosketuksessa ihmiskehoon mutta jotka voidaan elinkeinonharjoittajan toteuttamilla soveltuvilla (puhdistus)toimenpiteillä saada jälleen myyntikelpoisiksi?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:
a) Mitä edellytyksiä tavaran pakkauksen on täytettävä, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettu sinetti?
b) Onko direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitettu ilmoitus, joka elinkeinonharjoittajan on annettava ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen, tehtävä siten, että kuluttajalle ilmoitetaan kaupan kohteeseen (tässä patja) ja sen sinetöintiin nimenomaisesti viitaten, että hän menettää peruuttamisoikeutensa, jos sinetti avataan?”
16. Slewo, Ledowski, Belgian ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Suullista käsittelyä ei pidetty.
IV Asian tarkastelu
17. Totean aluksi, että toinen ennakkoratkaisukysymys, joka jakautuu kahteen osaan, esitetään vain siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa myöntävästi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen. Koska ensimmäiseen kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi, katson, että unionin tuomioistuimen ei tarvitse lausua toisesta kysymyksestä. Kokonaiskuvan täydentämiseksi ja koska toisessa kysymyksessä tulee esiin aiemmin käsittelemättömiä seikkoja, esitän kuitenkin myös sitä koskevia huomautuksia.
A Direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettu käsite ”tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä” (ensimmäinen kysymys)
18. Ennen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen varsinaista tarkastelua on mielestäni aiheellista tähdentää joitakin olennaisia seikkoja, jotka koskevat nyt käsiteltävää ennakkoratkaisupyyntöä kokonaisuudessaan.
19. Totean ensinnäkin pyynnön koskevan kuluttajansuojan alaa,joka on sekä oikeudellisesti että käytännössä erityinen: etäsopimuksia, joista on direktiivissä 2011/83 erityisiä säännöksiä(5) mutta joihin sovelletaan myös direktiivin yleisesti sovellettavia säännöksiä.
20. Direktiivin 9 artiklassa säädetään etenkin, että tämäntyyppisissä sopimuksissa kuluttajilla on lähtökohtaisesti peruuttamisoikeus,(6) johon sisältyy oikeus kaikkien maksujen palautukseen, ellei tavaraa ole käytetty väärin; tätä oikeutta perustellaan erityisvaikeuksilla, joita etämyynnin yhteydessä aiheutuu kaikille ostajille. Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 37 ja 47 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, kuluttaja voi tällöin nähdä häntä kiinnostavan tavaran ja kokeilla sitä vasta tilattuaan ja vastaanotettuaan sen, minkä vuoksi hänelle annetaan aikaa harkita ja mahdollisesti peruuttaa kauppa sen jälkeen, kun hän on tarkastanut toimitetun tavaran; toisaalta myös elinkeinonharjoittajia on suojattu tämän oikeuden mahdollista väärinkäyttöä vastaan.(7) Näiden perustelukappaleiden mukaan kuluttajilla on tällöin mahdollisuus kokeilla ostamaansa tavaraa ja tarkastaa se, mutta vain siinä määrin kuin on tarpeen tavaran luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi.(8)
21. Peruuttamisoikeudesta on kuitenkin tarkkaan määriteltyjä poikkeuksia, joista säädetään kyseisen direktiivin 16 artiklassa; sen e alakohdassa peruuttamisoikeuden ulkopuolelle jätetään sellaisten ”sinetöityjen tavaroiden” toimittaminen, joita ”ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä”,(9) kun niiden ”sinetti on avattu toimituksen jälkeen”. Totean jo tässä vaiheessa olevan mielestäni kiistatonta, että nämä käsitteet ovat erillisiä mutta kuitenkin läheisesti toisiinsa liittyviä ja että säännöstä sovelletaan vain, jos ne kaikki toteutuvat. Saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan antamaan kuluttajalle tietoja ennen etäsopimuksen tekemistä etenkin 16 artiklan e alakohdan mukaisesta poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen.
22. Toiseksi haluan muistuttaa tietyistä unionin oikeuden tulkintaperiaatteista, joita sovelletaan kaikkiin nyt käsiteltäviin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiä.
23. Yhtäältä unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että kun unionin oikeuden säännös ei sisällä viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen, kuten on asian laita nyt käsiteltävässä asiassa, unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on.(10)
24. Toisaalta siltä osin kuin on kyse erityisesti unionin oikeuden säännöksistä, joiden tarkoituksena on SEUT 169 artiklan mukaisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistäminen varmistamalla kuluttajansuojan korkea taso ja jollaisista on kyse nyt käsiteltävässä asiassa,(11) on annettava etusija tulkinnalle, jonka perusteella voidaan mahdollisimman tehokkaasti(12) turvata tämän tavoitteen toteutuminen(13) ja ottaa huomioon heikompi asema, joka kuluttajalla katsotaan olevan elinkeinonharjoittajaan nähden.(14)
25. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee vielä, että unionin oikeuden poikkeusluonteisia säännöksiä ja etenkin suojatarkoituksessa myönnettyjä oikeuksia rajoittavia säännöksiä ei voida tulkita niin, että mennään kyseisessä välineessä nimenomaisesti mainittuja tilanteita pidemmälle,(15) mutta suppealla tulkinnalla ei saa haitata poikkeuksen tehokasta vaikutusta eikä jättää huomiotta sen tavoitteita.(16) Katson ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin, että nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitettuja direktiivin 2011/83 säännöksiä on tulkittava suppeasti, koska ne ovat poikkeus yleissäännöstä, jonka mukaan kuluttajilla on lähtökohtaisesti oltava peruuttamisoikeus etäsopimuksia tehdessään. Totean, että komission oikeusasioiden pääosaston julkaisemassa ohjeasiakirjassa, joka koskee kyseistä direktiiviä, noudatetaan samaa lähestymistapaa.(17)
26. Nyt käsiteltävää ennakkoratkaisupyyntöä tarkasteltaessa on otettava huomioon kaikki edellä esitetyt seikat.
27. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa olevaa käsitettä ”tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä” tulkittava siten, että tätä säännöstä sovelletaan patjojen kaltaisiin tavaroihin, jotka tavanomaisessa käytössä voivat olla suoraan kosketuksessa ihmiskehoon mutta jotka elinkeinonharjoittaja voi saada jälleen myyntikelpoisiksi puhdistamalla ne asianmukaisesti.
28. Tästä on kaksi vastakkaista näkemystä. Slewon ja Belgian hallituksen puoltaman näkemyksen mukaan kuluttajalla ei pitäisi olla peruuttamisoikeutta kysymyksessä tarkoitetuissa olosuhteissa. Toisen näkemyksen mukaan, jota edustavat ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin, Ledowski, Italian hallitus ja komissio, kuluttajan ei pitäisi menettää mahdollisuutta käyttää peruuttamisoikeuttaan kyseisessä tilanteessa. Yhdyn jälkimmäiseen näkemykseen jäljempänä esitettävistä syistä.
29. Ensinnäkin on unionin tuomioistuimelle toimitettuihin huomautuksiin sisältyvistä epäilyksistä huolimatta mielestäni heti aluksi torjuttava aiheettomana kiista siitä, ovatko patjat tosiasiassa tavaroita, jotka ”voivat tavanomaisessa käytössä olla tiiviissä kosketuksessa ihmiskehoon”, kuten esitetyssä kysymyksessä todetaan. Asiasta ei ole epäselvyyttä vaatteiden sovittamisen osalta, joka mainitaan esimerkkinä kyseisen direktiivin johdanto-osan 47 perustelukappaleessa. On totta, että vaikka patja on tavanomaisessa käytössä yleensä peitetty vähintään lakanalla, on mahdollista, että kuluttaja kokeilee sitä lyhyesti poistettuaan pakkauksen, jossa patja on toimitettu, asettumalla makaamaan patjan päälle peittämättä sitä. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin lähtee tästä oletuksesta ja kyseessä on tosiseikkojen arviointi, ei mielestäni kuitenkaan ole unionin tuomioistuimen tehtävänä kyseenalaistaa sitä.(18)
30. Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta ilmenee lisäksi, että unionin tuomioistuimelta tiedustellaan pääasiassa kyseessä olevan patjoja koskevan erityistilanteen lisäksi sitä, menettääkö kuluttaja peruuttamisoikeutensa, kun tavarasta, joka todennäköisesti on suorassa kosketuksessa ihmiskehoon,(19) on poistettu sinetti toimituksen jälkeen ja sitä voidaan olettaa käytetyn kyseisellä tavalla, myös silloin, kun kyseisen tavaran myyjä voi puhdistaa tavaran soveltuvalla tavalla ja myydä sen uudelleen aiheuttamatta terveys- tai hygieniahaittaa.(20)
31. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa(21) esitettyyn näkemykseen, joka puoltaa myöntävää vastausta, ja toteaa, että ilmaus ”joita ei voida palauttaa” voisi mahdollisesti tarkoittaa, että ratkaisevaa on tavaran kunto sen jälkeen, kun kuluttaja on avannut sinetin, eikä se, voisiko elinkeinonharjoittaja puhdistamalla saattaa tavaran uudelleen myyntikelpoiseksi. Belgian hallitus toteaa vastaavasti, että mahdollisuus puhdistaa direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitetut tavarat on kriteeri, jota ei mainita kyseisessä säännöksessä, ja että säännöstä olisi tulkittava suppeasti, koska se sisältää poikkeuksen.
32. Katson kuitenkin, että koska direktiivi 2011/83 tai siihen liittyvät valmisteluasiakirjat(22) eivät sisällä asiasta tarkkoja ohjeita, tätä säännöstä on tulkittava suppeasti mutta lainsäätäjän vahvistaman tavoitteen mukaisesti,(23) joka on etäsopimuksen tehneen kuluttajan korkeatasoisen suojan varmistaminen mahdollistamalla lähtökohtaisesti se, että hänellä on oikeus kokeilla näkemättä ostamaansa tavaraa ja palauttaa se, jollei hän ole siihen tyytyväinen kokeilun jälkeen. Mielestäni on näin ollen asetettava etusijalle tulkinta, jonka mukaan peruuttamisoikeutta koskevien poikkeusten soveltamisala on rajoitettu ja kuluttajan on voitava palauttaa tavara, jonka elinkeinonharjoittaja voi ilman kohtuutonta rasitusta saattaa uudelleen myyntikelpoiseksi,(24) eikä päinvastaista tulkintaa, jolla rajoitettaisiin kuluttajan mahdollisuuksia peruuttaa tekemänsä etäsopimus.
33. Olen näin ollen samaa mieltä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kanssa siitä, että peruuttamisoikeudesta voidaan poiketa 16 artiklan e alakohdan nojalla vain, jos tavara on sinetin avaamisen jälkeen todellisista terveydensuojelu- tai hygieniasyistä selvästi myyntikelvoton, koska elinkeinonharjoittaja ei tavaran luonteen vuoksi voi saattaa sitä uudelleen myyntiin vaarantamatta kuluttajien terveyttä tai aiheuttamatta hygieniahaittaa.(25)
34. Käsiteltävässä asiassa tämä tuomioistuin katsoo mielestäni aivan oikein, ettei patja, jonka kuluttaja palauttaa sinetin avattuaan – ja siten patjaa mahdollisesti käytettyään –, missään nimessä ole lopullisesti myyntikelvoton, mistä ovat osoituksena se, että hotellivuoteita käyttävät useat peräkkäiset asiakkaat, että on olemassa käytettyjen patjojen markkinat ja että käytettyjä patjoja on mahdollista puhdistaa. Mielestäni patja voidaan tässä mielessä rinnastaa vaatekappaleeseen, jonka palauttamisesta lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt, vaikka vaatekappaletta on voitu sovittaa niin, että se on joutunut suoraan kosketukseen kehon kanssa, koska voidaan olettaa, että tällainen tavara on mahdollista saattaa pesemällä jälleen myyntikelpoiseksi terveyden tai hygienian vaarantumatta.(26)
35. Täsmennän, että jos kuluttaja on tavaraa kokeillessaan käyttänyt sitä jollakin tavalla tarpeettoman paljon, kyseisen direktiivin johdanto-osan 47 perustelukappaleessa mainittu ja 14 artiklan 2 kohdassa säädetty mahdollisuus saattaa kuluttaja vastuuseen mahdollistaa korvauksen saamisen kyseisen tavaran ”arvon alenemisesta”.(27) Viimeksi mainittu säännös, jossa kuluttajalle annetaan oikeus peruuttaa etäsopimus ja palauttaa tavara, vaikka hän olisi vaurioittanut sitä – jolloin hänen on tarvittaessa maksettava korvaus elinkeinonharjoittajalle –, vahvistaa mielestäni sitä näkemystä, jonka mukaan kyseisessä 16 artiklan e alakohdassa tarkoitetaan vain tapauksia, joissa tavaraa on mahdotonta asettaa uudelleen myyntiin aiheuttamatta todellista terveyden tai hygienian vaarantamisen riskiä.
36. Lisään, ettei suosittelemani systeeminen ja teleologinen tulkinta ole omiaan heikentämään kyseisen 16 artiklan e alakohdassa säädetyn poikkeuksen tehokasta vaikutusta,(28) koska tämän säännöksen tavoitteen mukaisesti tavaroita, joiden tavanomainen kokeilu sinetin avaamisen jälkeen voisi aiheuttaa peruuttamattoman terveys- tai hygieniahaitan, ei voida myydä uudelleen.
37. Katson ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tavoin, ettei edellä esitettyä arviointia horjuta edellä mainitussa ohjeasiakirjassa(29) oleva maininta patjoista yhtenä esimerkkinä kyseisessä 16 artiklan e alakohdassa tarkoitetuista tavaroista, joita ei mahdollisesti voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä(30) ja joihin ei näin ollen sovelleta peruuttamisoikeutta, jos niiden sinetti on avattu toimituksen jälkeen. Totean nimittäin, ettei mainintaan liity minkäänlaista perustelua, joka tukisi tällaista lähestymistapaa. Erityisesti on todettava, ettei kyseisellä asiakirjalla ole sitovaa vaikutusta direktiivin tulkintaan, mikä mainitaan nimenomaisesti asiakirjan johdannossa,(31) vaikka siitä onkin hyötyä tarkennettaessa kyseisen direktiivin sisältöä. Totean vielä, että komissio on itse ottanut päinvastaisen kannan nyt käsiteltävässä asiassa.
38. Katson näin ollen, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, ettei kyseisessä säännöksessä käytetty käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä” kata patjojen kaltaisia tavaroita, jotka tavanomaisessa käytössä voivat olla suoraan kosketuksessa ihmiskehoon mutta jotka elinkeinonharjoittaja voi saada jälleen myyntikelpoisiksi soveltuvin toimenpitein, erityisesti puhdistamalla.
B Direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettu käsite ”sinetöidyt” tavarat (toisen kysymyksen a kohta)
39. Koska toinen ennakkoratkaisukysymys, etenkin sen ensimmäinen osa, esitetään vain siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa myöntävästi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, mitä sen ei mielestäni pitäisi tehdä, esitän kyseistä osaa koskevia huomautuksia vain toissijaisesti.
40. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee toisen kysymyksensä a kohdassa, mitä ominaisuuksia pakkauksella olisi oltava, jotta sitä voitaisiin pitää direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettuna ”sinettinä”, jos kyseinen tavara kuuluu luokkaan ”tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä” ja joihin sovelletaan tässä säännöksessä säädettyä poikkeusta peruuttamisoikeudesta.(32) Kyseinen tuomioistuin tiedustelee päätöksensä perusteluissa erityisesti, onko niin, että paketoitaessa tämäntyyppisiä tavaroita ”sen lisäksi, että on varmistettava, ettei sinetin avaamista voida mitätöidä, olosuhteista (esimerkiksi merkinnästä ’sinetti’) on voitava selvästi päätellä, ettei kyse ole pelkästään kuljetuspakkauksesta vaan terveys- tai hygieniasyistä tehdystä sinetöinnistä”.
41. Mielestäni tämä kysymys ja siihen liittyvä perustelu tuovat esiin kaksi eri ongelmaa, kuten unionin tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee.(33) Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee yhtäältä, mitä fyysisiä vaatimuksia pakkaukselle on asetettava, jotta sitä voitaisiin pitää direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettuna ”sinettinä”, ja toisaalta, onko pakkauksessa mahdollisesti oltava selvästi erottuva merkintä, joka kertoo kuluttajalle, että kyseessä on tällainen sinetti.
42. Ensinnäkin totean sellaisten pakkausten fyysisistä ominaisuuksista, jotka voivat kuulua tämän määritelmän piiriin, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohtaan sisältyvää ”sinetin” käsitettä ei ole määritelty direktiivissä.(34) Valmisteluasiakirjat eivät mielestäni myöskään sisällä ohjeita siitä, miten käsite olisi ymmärrettävä.(35)
43. Edellä mainitussa ohjeasiakirjassa mainitaan tuote, jossa ”sinettiä olisi käytettävä todellisista terveydensuojelu- tai hygieniasyistä. Sinetti voi olla suojakääre tai ‑kalvo”.(36) Tämän ilmauksen alkuosan perusteella on poissuljettua – mielestäni oikeutetusti –, että elinkeinonharjoittajat voisivat käyttää peruuttamisoikeutta koskevia poikkeuksia mielensä mukaan sinetöimällä tavaroita, joiden luonne ei edellytä sinetöintiä mainituista syistä,(37) kun otetaan huomioon, että poikkeusten tästä kuluttajalle lähtökohtaisesti kuuluvasta oikeudesta on ehdottomasti pysyttävä poikkeuksellisina.(38) Asiakirja ei kuitenkaan tuo vastausta siihen, mitä aineellisia ominaisuuksia mainitulla suojakääreellä tai ‑kalvolla olisi oltava, jotta se täyttäisi 16 artiklan e alakohdan mukaiset vaatimukset.
44. Katson tältä osin, kuten sekä slewo,(39) Belgian hallitus(40) että komissio esittävät, että on pitäydyttävä tiukasti tarkoituksessa, jota kyseisessä e alakohdassa tarkoitettujen ”sinettien” on vastattava. Mielestäni tämän säännöksen tarkoituksena on sulkea peruuttamisoikeuden ulkopuolelle kaikki tavarat, jotka on sinetöitävä todellisista terveydensuojelu- tai hygieniasyistä, eli estää se, että kuluttaja palauttaisi tällaisia tavaroita elinkeinonharjoittajalle, koska niiden hygienian tai jopa terveellisyyden varmistamiseen liittyvä arvo alenee pakkauksen poistamisen jälkeen peruuttamattomasti, eikä niitä siksi voi enää asettaa uudelleen myytäväksi.(41)
45. Jotta suojapäällystettä voitaisiin pitää säännöksessä tarkoitettuna ”sinettinä”, sen on näin ollen mielestäni kyettävä takaamaan luotettavasti sisältämänsä tuotteen puhtaus. Tämä edellytys tarkoittaa, että pakkauksen on oltava niin kestävä, että se säilyttää puhtauden eikä sitä voida avata ilman näkyviä vaurioita ja selviä merkkejä siitä, että ostaja on voinut kokeilla kyseistä tuotetta. Nämä vaatimukset voisi täyttää esimerkiksi saumattu muovikalvo tai foliosinetti, joka on mahdotonta palauttaa alkuperäiseen tilaansa sen jälkeen, kun se on tarkoituksellisesti avattu.
46. Mielestäni on kuitenkin liioiteltua vaatia, kuten Italian hallitus näyttää ehdottavan, että pakkauksen olisi kyettävä takaamaan ”tuotteen aseptisuus, kuten steriloitujen laitteiden tapauksessa”.(42) On nimittäin niin, että vaikka direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa viitataan ”terveydensuojelusyihin”, siinä mainitaan myös pelkät ”hygieniasyyt”, joiden vuoksi ei mielestäni ole perusteltua vaatia elinkeinonharjoittajilta niin suurta taloudellista investointia kuin edellyttäisi velvoite pakata aseptisesti tai jopa steriilisti kaikki tavarat, joita tämä säännös voi koskea.
47. Toiseksi olen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemasta mahdollisesta erityismerkinnästä, joka pakkauksissa pitäisi olla, jotta niitä voitaisiin pitää kyseisen 16 artiklan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”sinetöityinä”,(43) samaa mieltä slewon ja komission kanssa, joiden mukaan mistään ei ilmene, että pakkauksen olisi edellä kuvattujen fyysisten ominaisuuksien lisäksi täytettävä tällainen visuaalinen edellytys, jotta kyseistä säännöstä voitaisiin soveltaa.
48. Kyseisen e alakohdan sanamuodosta tai siihen liittyvistä säännöksistä taikka edes valmisteluasiakirjoista(44) ei ilmene, että direktiivin 2011/83 laatijoiden tarkoituksena olisi ollut asettaa elinkeinonharjoittajalle tämäntyyppinen peruuttamisoikeutta koskeva, sopimuksen tekemisen jälkeinen tiedonantovelvollisuus.(45) Jos unionin lainsäätäjä olisi pitänyt tarpeellisena, että kuluttajalle annetaan toimitusvaiheessa tietoa myydyn tuotteen pakkauksessa olevilla maininnoilla, se olisi epäilemättä tehnyt näin, kuten se on tehnyt muissa kuluttajansuojaa koskevissa välineissä.(46)
49. Jos unionin tuomioistuin päättää lausua toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohdasta, sen pitäisi näin ollen mielestäni vastata, että direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja ”sinetöityjä” tavaroita ovat sellaiseen pakkaukseen pakatut tavarat, jonka avaaminen on peruuttamatonta ja aiheuttaa selviä merkkejä siitä, että ostaja on voinut kokeilla kyseistä tuotetta, mutta pakkauksessa ei kuitenkaan tarvitse olla erityismainintaa, josta nimenomaisesti ilmenee, että kyseessä on sinetti, jonka rikkominen aiheuttaa peruuttamisoikeuden menetyksen. Katson kuitenkin, että tämä nimenomainen tieto olisi annettava ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen yhteydessä, joista säädetään kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa, jota käsittelen seuraavaksi.
C Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohdassa säädetty velvoite ilmoittaa kuluttajalle olosuhteista, joissa tämä menettää peruuttamisoikeutensa (toinen kysymys, b kohta)
50. Koska toinen ennakkoratkaisukysymys ja sen toinen kohta on esitetty vain siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi, mitä en suosittele, esitän tästä kohdasta huomautuksia vain toissijaisesti.
51. Tämä kysymys perustuu oletukseen, jonka mukaan etämyynnissä oleva tavara on tosiasiallisesti sinetöity eikä sitä voida direktiivin 2011/83 16 artiklan e alakohdassa tarkoitetuista terveydensuojelu- ja hygieniasyistä palauttaa myyjälle, joten siihen ei sovelleta kuluttajalle lähtökohtaisesti kuuluvaa peruuttamisoikeutta.
52. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee, onko kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan k alakohtaa tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan on tällaisessa tilanteessa ilmoitettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä konkreettisesti, nimenomaisesti ostettuun tavaraan ja sen sinetöimiseen viitaten, että tämä menettää peruuttamisoikeutensa jos tavaran sinetti avataan, vai voiko hän ilmoittaa asiasta pelkästään abstraktisti sisällyttämällä yleisiin kaupan ehtoihin otteen kyseisestä direktiivistä.(47)
53. Slewo puoltaa tätä näkemystä todeten, että kyseisen 6 artiklan teksti velvoittaa nykymuodossaan vain antamaan tiedot kuluttajalle ”ennen” kuin tämä tekee tilauksen, mikä tarkoittaa, että elinkeinonharjoittaja täyttää direktiivissä 2011/83 asetetut vaatimukset, jos hän antaa ennen sopimuksen tekemistä yleisiä tietoja peruuttamisoikeudesta ja liittää niihin mahdolliset syyt, joilla tästä oikeudesta voidaan lainsäädännön mukaan poiketa. Se lisää, että konkreettisten lisätietojen antaminen tästä oikeudesta jokaisen verkossa myytävän tuotteen yhteydessä ei olisi kuluttajansuojan tavoitteen mukaista(48) ja että tarkkojen tietojen antaminen sopimuksen tekemisen jälkeen riittää. Ledowski ei ota kantaa asiaan vedoten siihen, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi. Belgian ja Italian hallitukset sekä komissio katsovat toissijaisesti, että kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan k alakohtaa on tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle nimenomaisesti, että tämä menettää peruuttamisoikeutensa, jos tavaran sinetti on avattu. Olen viimeksi mainittujen kanssa samaa mieltä syistä, jotka esitän seuraavaksi.
54. Korostan ensinnäkin, että direktiivin 2011/83 6 artiklan teksti sisältää tiettyjä nimenomaisia ohjeita tiedonantovaatimuksesta, joka siinä asetetaan elinkeinonharjoittajalle, joka aikoo tehdä etäsopimuksia kuluttajan kanssa.(49)
55. Ajankohdasta, jolloin kaikki kyseisessä 6 artiklassa tarkoitetut tiedot(50) on toimitettava, säädetään sen 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä, jonka mukaan kattavat tiedot on toimitettava ”ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen”,(51) mikä tarkoittaa, että myöhemmässä vaiheessa, erityisesti tavaran toimittamisen yhteydessä,(52) mahdollisesti annettavat täydentävät tiedot eivät vaikuta suoraan siihen, onko elinkeinonharjoittaja täyttänyt kyseisen vaatimuksen vai ei. Lisäksi samassa kohdassa säädetään ”tavasta”,(53) jolla tiedot on toimitettava, että sen on oltava ”selvä ja ymmärrettävä” eli yksiselitteinen, joten tiedot on mielestäni toimitettava siten, että tavanomaisesti valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja(54) kykenee tietoisesti tekemään päätöksen sopimuksen tekemisestä.(55)
56. Lisäksi ennen sopimuksen tekemistä annettavien, nyt kyseessä olevien tietojen tarkoituksesta kyseisen 1 kohdan k alakohdassa, joka koskee tilanteita, joissa ”peruuttamisoikeutta ei anneta[(56)] [kyseisen direktiivin] 16 artiklan mukaisesti”,(57) edellytetään nimenomaisesti, että kuluttajalle toimitetaan ”ilmoitus siitä, että [hänellä] ei ole peruuttamisoikeutta, tai tapauksen mukaan ilmoitus olosuhteista, joissa [hän] menettää peruuttamisoikeutensa”.(58) Tässä säännöksessä ei sen sijaan täsmennetä, mitä niiden tietojen on sisällettävä, jotka elinkeinonharjoittajan on tällaisessa tapauksessa toimitettava kuluttajalle, jotta niitä voitaisiin pitää riittävän selvinä.(59)
57. Kun sen sijaan otetaan huomioon sen säännöstön tavoitteet, johon direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohta kuuluu, katson, että tätä säännöstä olisi tulkittava siten, että sen vaatimuksia ei täytä elinkeinonharjoittaja, joka vain liittää yleisiin ehtoihin kyseisen direktiivin 16 artiklan e alakohdan tekstin, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.(60) Katson ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tavoin, että elinkeinonharjoittaja, joka aikoo myydä kyseisen 16 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja tavaroita etämyyntinä, olisi velvoitettava ilmoittamaan kuluttajalle välittömästi nimenomaisella ja konkreettisella tavalla, konkreettisesti kyseiseen tavaraan viitaten ja tavaran sinetöimisen nimenomaisesti mainiten, että tietty teko, eli tavaran sinetin avaaminen, johtaa kuluttajalle kuuluvan peruuttamisoikeuden menettämiseen.(61)
58. Tämä tulkinta on nähdäkseni ainoa, jolla voidaan sekä varmistaa direktiivissä 2011/83 tarkoitettu kuluttajansuojan korkea taso, johon myös 6 artiklan 1 kohdan k alakohdalla pyritään, että taata tällä säännöksellä edellytetyn tiedon täysi tehokkuus(62) ja vielä lisäksi estää elinkeinonharjoittajia vapautumasta liian helposti velvoitteistaan, jotka liittyvät peruuttamisoikeuteen, joka on direktiivin mukainen periaate ja jonka on pysyttävä sellaisena.
59. Totean tältä osin, että unionin tuomioistuin on vastaavanlaisessa yhteydessä jo katsonut, että unionin oikeudessa säädetty suojajärjestelmä, joka sisältää elinkeinonharjoittajan velvoitteen antaa kuluttajalle kaikki tiedot, joita tämä tarvitsee käyttääkseen oikeuksiaan – ja etenkin peruuttamisoikeuttaan –, perustuu siihen, että kuluttaja saa heikompana osapuolena tiedon oikeuksistaan, koska hänelle ilmoitetaan niistä nimenomaisesti kirjallisesti.(63) Lisään, että unionin tuomioistuin on korostanut, että elinkeinonharjoittajan velvollisuus ilmoittaa kuluttajalle tämän oikeuksista on keskeinen osa alan säännöstön systematiikkaa,(64) koska se on kuluttajalle kuuluvan purkuoikeuden tehokkaan käyttämisen ja täten lainsäätäjän tavoitteleman kuluttajansuojan tehokkaan vaikutuksen olennainen tae.(65) Mielestäni näitä seikkoja, jotka koskevat direktiivejä 85/577 ja 97/7, voidaan soveltaa myös nyt käsiteltävässä asiassa, sillä direktiivillä 2011/83 kumottiin ja korvattiin nämä direktiivit.(66)
60. Jos unionin tuomioistuin lausuu toisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohdasta, katson näin ollen, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan k alakohtaa on tulkittava siten, että kun tavara on sinetöity kyseisen direktiivin 16 artiklan e alakohdassa säädetyissä olosuhteissa, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava ennen etäsopimuksen tekemistä nimenomaisesti kuluttajalle tämän menettävän peruuttamisoikeutensa, jos toimitetun tavaran sinetti avataan, viitaten konkreettisesti kyseiseen tavaraan ja mainiten nimenomaisesti, että se on sinetöity.
V Ratkaisuehdotus
61. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan e alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä mainittu käsite ”sinetöidyt tavarat, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä” ei kata patjojen kaltaisia tavaroita, jotka voivat tavanomaisessa käytössä olla suorassa kosketuksessa ihmiskehoon mutta joista elinkeinonharjoittaja voi soveltuvin toimenpitein, erityisesti puhdistamalla, saada uudelleen myyntikelpoisia.