Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
29 päivänä helmikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus – Algerialaisten siirtotyöläisten ja heidän jälkeenjääneidensä sosiaaliturva – Etuuksien siirtäminen Algeriaan velallisena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin –Jälkeenjääneen etuus – Kansallinen säännöstö, jossa sovelletaan asuinvaltioperiaatetta – Asuinpaikkalauseke, jonka mukaan Algeriassa asuvien etuudensaajien jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään
Asiassa C‑549/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Centrale Raad van Beroep (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat) on esittänyt 15.8.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.8.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
X
vastaan
Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen, N. Wahl, J. Passer ja M. L. Arastey Sahún (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.6.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank, neuvonantajinaan C. Speear, W. van den Berg ja M. Van der Ent-Eltink,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään K. Bulterman ja H. S. Gijzen,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann, D. Martin ja F. van Schaik,
kuultuaan julkisasiamiehen 12.10.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen (EUVL 2005, L 265, s. 2; jäljempänä EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus) 68 artiklan 4 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat X ja Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank (sosiaalivakuutuslaitoksen hallitus, jäljempänä SVB) ja jossa on kyse X:lle maksetun jälkeenjääneen etuuden määrän vähentämisestä sillä perusteella, että X asuu Algeriassa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus
3 EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus allekirjoitettiin 22.4.2002 Valenciassa (Espanja) ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön nimissä 18.7.2005 annetulla neuvoston päätöksellä 2005/690/EY (EUVL 2005, L 265, s. 1). Kyseisen sopimuksen 110 artiklan 1 kohdan nojalla se on tullut voimaan 1.9.2005, kuten Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistusta tiedonannosta (EUVL 2005, L 292, s. 10) ilmenee. Se korvasi lisäksi sen 110 artiklan 2 kohdan mukaan heti voimaan tultuaan Alger’ssa (Algeria) 26.4.1976 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Algerian demokraattisen kansantasavallan yhteistyösopimuksen, joka hyväksyttiin yhteisön puolesta 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2210/78 (EYVL 1978, L 263, s. 1; jäljempänä ETY:n ja Algerian välinen yhteistyösopimus).
4 EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Perustetaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian välinen assosiaatio.
2. Tämän sopimuksen tavoitteena on
– luoda asianmukainen kehys osapuolten väliselle poliittiselle vuoropuhelulle suhteiden ja yhteistyön vahvistamiseksi kaikilla aloilla, joiden ne katsovat kuuluvan tällaiseen vuoropuheluun,
– kehittää kauppaa, varmistaa osapuolten välisten tasapainoisten taloussuhteiden ja yhteiskunnallisten suhteiden kehitys sekä vahvistaa tavaroiden ja palvelujen kaupan ja pääomien liikkuvuuden asteittaisen vapauttamisen edellytykset,
– edistää ihmisten välistä vuorovaikutusta, erityisesti hallintomenettelyjen yhteydessä,
– rohkaista Maghreb-alueen yhdentymistä edistämällä alueen sisäistä sekä toisaalta Maghreb-alueen sekä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja yhteistyötä,
– edistää yhteistyötä talouden, sosiaaliasioiden, kulttuurin ja rahoituksen alalla.”
5 Kyseisen sopimuksen 68 artiklan sanamuoto on seuraavaa:
”1. Jollei seuraavien kohtien määräyksistä muuta johdu, saavat kansalaisuudeltaan algerialaiset työntekijät ja heidän kanssaan asuvat perheenjäsenet sosiaaliturvan alalla hyväkseen järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei syrjitä millään tavalla sen jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden, jonka alueella he työskentelevät.
Sosiaaliturvan käsite sisältää sosiaaliturvan alat, jotka koskevat sairaus-, äitiys-, työkyvyttömyys- ja vanhuusetuuksia, jälkeenjääneille maksettavia etuuksia, työtapaturma- ja ammattitautietuuksia, kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia, työttömyysetuuksia ja perhe-etuuksia.
Tämä määräys ei kuitenkaan voi johtaa muiden yhteistoimintasääntöjen, joista määrätään [EUT-]sopimuksen [48] artiklaan perustuvassa yhteisön lainsäädännössä, soveltamiseen, muuten kuin tämän sopimuksen 70 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.
– –
4. Nämä työntekijät saavat siirtää vapaasti Algeriaan, suoritukseen velvollisen[a] olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin, vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä työtapaturman tai ammattitaudin ja työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuneen työkyvyttömyyden perusteella maksettavat eläkkeet, ei kuitenkaan maksuihin perustumattomia erityisetuuksia.
– –”
6 Sopimuksen 70 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Assosiaationeuvosto antaa tämän sopimuksen voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden loppuun mennessä määräykset, joilla varmistetaan 68 artiklassa esitettyjen periaatteiden soveltaminen.
2. Assosiaationeuvosto vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt hallinnollisesta yhteistyöstä, jolla varmistetaan 1 kohdassa tarkoitettujen määräysten soveltamiseksi tarvittavat hallinnolliset ja valvonnalliset takeet.”
Assosiaationeuvoston päätösluonnos
7 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyllä Euro–Välimeri-sopimuksella perustetussa assosiaationeuvostossa noudatettavasta Euroopan unionin kannasta sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien määräysten antamiseen 21.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/699/EU (EUVL 2010, L 306, s. 14) liite sisältää assosiaationeuvoston päätösluonnoksen (jäljempänä assosiaationeuvoston päätösluonnos), jonka tarkoituksena on panna täytäntöön kyseisen sopimuksen 70 artikla.
8 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kyseisen luonnoksen assosiaationeuvoston päätösluonnoksen, joka on Euroopan komission 12.12.2007 esittämän ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2007) 790 lopullinen) liitteenä, nojalla.
9 Assosiaationeuvoston päätösluonnoksen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
– –
i) ”siirrettävillä etuuksilla”
i) jäsenvaltioiden osalta:
– –
– perhe-eläkkeitä,
– –
sellaisina kuin [sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 (EYVL 2004, L 166, s. 1)] tarkoitetaan, lukuun ottamatta asetuksen liitteessä X määritettyjä maksuihin perustumattomia erityisiä rahaetuuksia;
– –”
10 Kyseisen ehdotuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, sanamuoto on seuraava:
”Tätä päätöstä sovelletaan:
a) työntekijöihin, jotka ovat Algerian kansalaisia, jotka ovat tai ovat olleet laillisesti työssä jossakin jäsenvaltiossa ja joihin sovelletaan tai on sovellettu yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, ja heidän edunsaajiinsa,
– –”
11 Kyseisen ehdotuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Asuinpaikkaa koskevista vaatimuksista luopuminen” 1 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Edellä 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuja siirrettäviä etuuksia, joihin 2 artiklan a ja c alakohdassa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen vuoksi, että etuuden saaja oleskelee:
i) jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen etuuden osalta Algerian alueella, tai
ii) Algerian lainsäädännön mukaisen etuuden osalta jonkin jäsenvaltion alueella.”
Alankomaiden oikeus
Yleinen perhe-eläkelaki
12 Yleisen perhe-eläkelain (Algemene Nabestaandenwet, jäljempänä perhe-eläkelaki) 14 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jälkeenjääneen etuuteen oikeutettuna pidetään jälkeenjäänyttä
a. jolla on alle 18-vuotias naimaton lapsi, joka ei asu samassa taloudessa toisen henkilön kanssa; tai
b. joka on työkyvytön
– –”
13 Perhe-eläkelain, sellaisena kuin se on muutettuna 1.7.2012 voimaan tulleella asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annetulla lailla (Wet woonlandbeginsel in de sociale zekerheid), 17 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Jälkeenjääneen etuuden bruttomäärä on vahvistettava sen suuruiseksi, että kun siitä on vähennetty tulovero ja kansalliset vakuutusmaksut, jotka on pidätettävä henkilöltä, joka ei ole vielä saavuttanut eläkeikää, ja kun siinä on otettu huomioon yksinomaan vuoden 1964 tuloverolain (Wet op de loonbelasting 1964) 22 §:ssä tarkoitettu yleinen verohyvitys, jälkeenjääneen etuuden nettomäärä vastaa 70:ä prosenttia nettomääräisestä vähimmäispalkasta.
– –
3. Jälkeenjääneen, joka ei asu Alankomaissa, toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, toisessa [ETA‑]sopimuksen sopimuspuolena olevassa valtiossa tai Sveitsissä, jälkeenjääneen etuuden bruttomäärä on ministeriön asetuksella vahvistettava prosenttiosuus 1, 2 tai 5 momentin mukaisesti lasketusta määrästä. Tämä prosenttiosuus on määritettävä siten, että se vastaa jälkeenjääneen omaisen asuinvaltion kustannustason ja Alankomaiden kustannustason välistä suhdetta. Se ei saa ylittää sataa prosenttia.”
Asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annettu asetus
14 Asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annetun vuoden 2012 asetuksen (Regeling woonlandbeginsel in de sociale zekerheid 2012, jäljempänä asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annettu asetus) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”– –, perhe-eläkelain 17 §:n 3 momentissa, – – tarkoitettu prosenttiosuus muiden asuinvaltioiden kuin
a. Alankomaiden,
b. jonkin muun Euroopan unionin jäsenvaltion,
c. jokin muun Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion ja
d. Sveitsin
osalta on tämän asetuksen liitteessä vahvistettu prosenttiosuus.”
15 Kyseisen asetuksen liitteen mukaan Algerian osalta asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annetun asetuksen 1 §:ssä tarkoitettu asuinvaltiokohtainen osuus on 60 prosenttia 1.1.2013 alkaen ja 40 prosenttia 1.1.2016 alkaen.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
16 X asuu Algeriassa. Hänen Alankomaissa työskennellyt puolisonsa oli kuolinhetkellään vakuutettu perhe-eläkelain puitteissa. X:llä on puolisonsa jälkeenjääneenä ollut oikeus jälkeenjääneen etuuteen 1.1.1999 alkaen perhe-eläkelain nojalla.
17 SVB palautti yhtäältä 19.9.2018 tehdyillä päätöksillä – rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) 10.11.2016 antaman tuomion seurauksena – takautuvasti X:n jälkeenjääneen etuuden, jonka maksamisen se oli lopettanut 1.11.2012. SVB ilmoitti toisaalta X:lle, että kyseisen etuuden määrää vähennettäisiin 1.1.2013 alkaen sillä perusteella, että kyseisestä ajankohdasta alkaen etuutta olisi pitänyt maksaa asuinvaltioperiaatteen mukaisesti eli soveltamalla prosenttiosuutta, joka vastaa kyseisen valtion elinkustannusten ja Alankomaiden elinkustannusten välistä suhdetta. Asuinvaltioperiaatteesta annetun asetuksen liitteen säännösten mukaan Algerian kohdalla kyseinen prosenttiosuus on vahvistettu 60 prosentiksi jälkeenjääneen etuuden enimmäismäärästä 1.1.2013 alkaen ja 40 prosentiksi kyseisestä enimmäismäärästä 1.1.2016 alkaen.
18 X teki oikaisuvaatimuksen tästä päätöksestä; SVB totesi oikaisuvaatimuksen perusteettomaksi 4.12.2018 tekemässään päätöksessä.
19 Koska rechtbank Amsterdam totesi viimeksi mainittua päätöstä koskevan muutoksenhaun perusteettomaksi, X valitti Centrale Raad van Beroepiin (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
20 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohta esteenä X:n jälkeenjääneen etuuden määrän vähentämiselle asuinvaltioperiaatteen nojalla.
21 Kyseisellä tuomioistuimella on tältä osin epäilyksensä ensinnäkin siitä, kuuluuko X:n kaltainen henkilö kyseisen määräyksen henkilölliseen soveltamisalaan. Se korostaa, että edellä mainittu määräys koskee yksinomaan työntekijöitä eikä heidän perheenjäseniään, toisin kuin EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 1 ja 3 kohta.
22 Kyseinen tuomioistuin pohtii myös siinä tapauksessa, että jälkeenjääneiden katsottaisiin etuuksien saajina kuuluvan kyseisen sopimuksen 68 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, voivatko ainoastaan Alankomaissa asuvat jälkeenjääneet siirtää etuutensa vapaasti Algeriaan vai voivatko myös Algeriassa asuvat jälkeenjääneet vedota tähän määräykseen, kuten mainittu tuomioistuin on taipuvainen katsomaan.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toiseksi, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdalla välitön oikeusvaikutus. Sen mukaan kyseisen sopimuksen 68 artiklassa määrätään joistakin yleisistä periaatteista, mutta sopimuksen 70 artiklan mukaan näiden periaatteiden täsmällisestä aineellisesta sisällöstä ja mainitun sopimuksen osapuolina olevien valtioiden välisistä yhteistyöjärjestelyistä määrätään assosiaationeuvoston päätöksellä. Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin analogisesti muun muassa 31.1.1991 annetun tuomion Kziber (C‑18/90, EU:C:1991:36), 5.4.1995 annetun tuomion Krid (C‑103/94, EU:C:1995:97), 13.6.2006 annetun määräyksen Echouikh (C‑336/05, EU:C:2006:394) ja 17.4.2007 annetun määräyksen El Youssfi (C‑276/06, EU:C:2007:215) kanssa, ettei tarve tehdä tällaista päätöstä ole esteenä sille, etteikö tietyillä kyseisen 68 artiklan osatekijöillä – kuten sen 1 kohdassa ilmaistulla syrjintäkiellolla sosiaaliturva-alalla – voisi olla välitöntä oikeusvaikutusta.
24 Siltä osin kuin kyse on erityisesti EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklasta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, etteivät kyseisen sopimuksen sanamuoto, kohde tai luonne, sellaisena kuin ne ilmenevät sen 1 artiklasta, ole esteenä kyseisen määräyksen välittömän oikeusvaikutuksen tunnustamiselle. Kyseinen tuomioistuin myöntää kuitenkin, että etuuksien maastavientiä Algeriassa asuville henkilöille koskevan velvoitteen täytäntöönpano voisi edellyttää myöhempää toimea eli toimea, jolla vahvistetaan kyseisen sopimuksen 70 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset säännöt hallinnollisesta yhteistyöstä, jolla varmistetaan tarvittavat hallinnolliset ja valvonnalliset takeet.
25 Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohta esteenä sille, että etuuksia vähennetään asuinvaltioperiaatteen nojalla. Se katsoo, että vaikkei tämän tuomion 8 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen liitteenä olevaa assosiaationeuvoston päätösluonnosta olekaan vielä hyväksytty, kyseisen luonnoksen 4 artikla voi antaa EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan laajuutta koskevia viitteitä, jotka antavat ymmärtää, että kyseisessä säännöksessä vahvistetaan asuinvaltiolausekkeita koskevan kiellon periaate.
26 Näissä olosuhteissa Centrale Raad van Beroep on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Onko [EY:n ja Algerian välisen] assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan edesmenneen työntekijän Algeriassa asuvaan jälkeenjääneeseen, joka haluaa viedä jälkeenjääneen etuutensa Algeriaan?
Jos näin on,
2. onko [EY:n ja Algerian välisen] assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa, kun otetaan huomioon tämän sopimuksen sanamuoto, tarkoitus ja luonne, tulkittava siten, että kyseinen kohta on välittömästi sovellettavissa siten, että henkilöillä, joihin tätä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa määräyksen vastaisten kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamatta jättämiseksi?
Jos näin on,
3. onko [EY:n ja Algerian välisen] assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä [perhe-eläkelain] 17 §:n 3 momentissa tarkoitetun asuinvaltioperiaatteen soveltamiselle, jonka johdosta jälkeenjääneen etuuden vientiä Algeriaan rajoitetaan?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Toinen kysymys
27 Toisella kysymyksellään, joka on käsiteltävä ensin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että kyseisellä kohdalla on välitön oikeusvaikutus siten, että henkilöillä, joihin tätä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa määräyksen vastaisten kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamatta jättämiseksi.
28 Kyseisen 68 artiklan 4 kohdan mukaan nämä työntekijät saavat siirtää vapaasti Algeriaan, suoritukseen velvollisena olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin, vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä työtapaturman tai ammattitaudin ja työtapaturmasta tai ammattitaudista aiheutuneen työkyvyttömyyden perusteella maksettavat eläkkeet, ei kuitenkaan maksuihin perustumattomia erityisetuuksia.
29 Lisäksi EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 70 artiklasta ilmenee, että assosiaationeuvosto yhtäältä antaa kyseisen sopimuksen voimaantuloa seuraavan ensimmäisen vuoden loppuun mennessä määräykset, joilla varmistetaan mainitussa 68 artiklassa esitettyjen periaatteiden soveltaminen, ja toisaalta vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt hallinnollisesta yhteistyöstä, jolla varmistetaan määräysten soveltamiseksi tarvittavat hallinnolliset ja valvonnalliset takeet. Vaikka neuvosto antoi tämän tuomion 7 kohdassa tarkoitetun päätöksen 2010/699, jonka liitteenä on luonnos assosiaationeuvoston päätökseksi, jolla on tarkoitus panna täytäntöön kyseisen sopimuksen 70 artikla, mainittuja määräyksiä, jotka assosiaationeuvoston olisi pitänyt antaa 1.9.2005, jolloin EY:n ja Algerian välinen assosiaatiosopimus tuli voimaan, seuranneen ensimmäisen vuoden loppuun mennessä, ei ole vieläkään annettu.
30 EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan mahdollisesta välittömästä oikeusvaikutuksesta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin ja kolmansien maiden välisessä sopimuksessa olevaa määräystä on pidettävä välittömästi sovellettavana, kun se sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen huomioon ottaen sisältää selkeän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai vaikutukset eivät edellytä muuta toimea (ks. vastaavasti tuomio 30.9.1987, Demirel, 12/86, EU:C:1987:400, 14 kohta ja tuomio 26.5.2011, Akdas ym., C‑485/07, EU:C:2011:346, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Nyt käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan selkeästi, täsmällisesti ja ehdottomasti oikeus siirtää vapaasti kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja eläkkeitä velallisena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin. Näin ollen jo kyseisen määräyksen sanamuoto sisältää jäsenvaltioiden osalta selkeän ja täsmällisen tulosta koskevan velvoitteen, joka koostuu siitä, että mahdollisteataan asianomaisille henkilölle tällaiset vapaat siirrot, eikä tämä velvoite sellaisenaan edellytä täytäntöönpanonsa tai vaikutustensa osalta muuta toimea.
32 On yhtäältä totta, ettei oikeus vapaaseen siirtoon ole ehdoton, koska sen konkreettiset vaikutukset kussakin yksittäistapauksessa riippuvat – kuten EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa todetaan – ”suoritukseen velvollisen[a] olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavasta kurssista”. Tätä ilmaisua ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että jäsenvaltiot voivat asettaa harkintansa mukaan edellytyksiä mainitulle vapaata siirtoa koskevalle oikeudelle ja siten tehdä kyseisen oikeuden sisällöltään tyhjäksi (ks. analogisesti tuomio 8.5.2003, Deutscher Handballbund, C‑438/00, EU:C:2003:255, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Tässä määräyksessä tarkoitetun oikeuden täytäntöönpano tai vaikutukset eivät toisaalta edellytä muuta toimea eivätkä etenkään sitä, että assosiaationeuvosto on antanut EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräykset (ks. vastaavasti määräys 13.6.2006, Echouikh, C‑336/05, EU:C:2006:394, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On nimittäin niin, että viimeksi mainitussa määräyksessä assosiaationeuvostolle osoitettuun tehtävään kuuluu edistää sitä, että oikeutta siirtää vapaasti kyseisen sopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja eläkkeitä Algeriaan kunnioitetaan, mutta kyseisen tehtävän täyttämisen ei voida katsoa olevan edellytyksenä mainitun oikeuden välittömälle soveltamiselle (ks. analogisesti tuomio 31.1.1991, Kziber, C‑18/90, EU:C:1991:36, 19 kohta).
34 Toiseksi on niin, että unionin tuomioistuin on jo todennut EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen kohteesta ja luonteesta yhtäältä, että kyseisen sopimuksen tavoitteet – sellaisina kuin ne ilmaistaan sen 1 artiklan 2 kohdassa – ovat välittömästi jatkoa niille tavoitteille, joihin ETY:n ja Algerian välinen yhteistyösopimus perustui (ks. analogisesti määräys 13.6.2006, Echouikh, C‑336/05, EU:C:2006:394, 40 kohta), ja toisaalta, että viimeksi mainitun sopimuksen tavoitteena oleva sopimuspuolten välisen kattavan yhteistyön edistäminen erityisesti työvoima-asioissa vahvisti sen, että kyseisen yhteisösopimuksen 39 artiklan 1 kohdassa vahvistettu syrjintäkiellon periaate oli omiaan sääntelään suoraan yksityisten oikeudellista tilannetta, joten kyseisellä määräyksellä oli välitön oikeusvaikutus (ks. vastaavasti tuomio 15.1.1998, Babahenini, C‑113/97, EU:C:1998:13, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen tavoitteiden, jotka osoittavat halun vahvistaa ja syventää ETY:n ja Algerian välisen yhteistyösopimuksen tavoitteita, on siis sitäkin suuremmalla syyllä katsottava vahvistavan EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen eläkkeiden siirtämisen vapautta Algeriaan koskevan oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen (ks. analogisesti tuomio 14.12.2006, Gattoussi, C‑97/05, EU:C:2006:780, 27 kohta).
36 Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus siten, että henkilöillä, joihin tätä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa määräyksen vastaisten kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamatta jättämiseksi.
Ensimmäinen kysymys
37 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan työntekijän Algeriassa asuviin jälkeenjääneisiin, jotka eivät itse ole työntekijöitä ja jotka haluavat siirtää jälkeenjääneen etuutensa Algeriaan.
38 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että kyseisen 68 artiklan 4 kohta koskee nimenomaisesti ainoastaan ”näitä työntekijöitä”, mikä puolestaan viittaa kyseisen artiklan 1 kohdassa mainittuihin ”kansalaisuudeltaan algerialaisiin työntekijöihin”. On kuitenkin todettava, että tämän 4 kohdan sanamuodon mukaan perhe-eläkkeet mainitaan osana sellaisten etuuksien ryhmää, jotka voidaan siirtää vapaasti Algeriaan. Luonnollisestikaan näitä etuuksia eivät kuitenkaan voi saada työntekijät vaan heidän jälkeenjääneensä. Tästä seuraa – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa todennut –, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdalta vietäisiin sen tehokas vaikutus, jos kyseiset jälkeenjääneet jätettäisiin sen henkilöllisen soveltamisalan ulkopuolelle.
39 Vastustaakseen tällaista päätelmää SVB viittaa kirjallisissa huomautuksissaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL 1971, L 149, s. 2) 2 artiklaa koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan työntekijän perheenjäsenillä on ainoastaan johdannaisia oikeuksia eikä omia oikeuksia siltä osin kuin kyse on asetuksen säännöksistä, joita sovelletaan yksinomaan työntekijöihin (tuomio 30.4.1996, Cabanis-Issarte, C‑308/93, EU:C:1996:169 ja tuomio 21.2.2006, Hosse, C‑286/03, EU:C:2006:125).
40 On kuitenkin muistettava, että unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, ettei tällaista oikeuskäytäntöä voida soveltaa EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen kaltaisen sopimuksen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 15.1.1998, Babahenini, C‑113/97, EU:C:1998:13, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 17.4.2007, El Youssfi, C‑276/06, EU:C:2007:215, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Vaikkei EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdan sovellettavuudesta ole toiseksi epäilystä tilanteessa, jossa jälkeenjäänyt asuu velallisena olevassa jäsenvaltiossa, on todettava, että olisi etuuksien Algeriaan siirtämisen vapautta koskevan periaatteen taustalla olevan logiikan vastaista edellyttää edunsaajan asumista velallisena olevassa jäsenvaltiossa, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti todennut ratkaisuehdotuksena 46 ja 47 kohdassa.
42 Tästä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan työntekijän Algeriassa asuviin jälkeenjääneisiin, jotka eivät itse ole työntekijöitä ja jotka haluavat siirtää jälkeenjääneen etuutensa Algeriaan.
Kolmas kysymys
43 Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään sillä perusteella, että kyseisen etuuden saaja asuu Algeriassa.
44 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että pääasiassa kyseessä oleva vähennys perustuu asuinvaltioperiaatteesta sosiaaliturvan alalla annettuun lakiin, jolla otettiin kyseinen periaate käyttöön muun muassa perhe-eläkelain nojalla maksettavien jälkeenjääneen etuuksien osalta. Toisaalta tällä periaatteella pyritään takaamaan se, että Alankomaiden minimipalkkaan sidotut, Alankomaiden ulkopuolelle maksettavat etuudet vastaavat edunsaajan asuinvaltion elinkustannusten ja Alankomaiden elinkustannusten välistä suhdetta. Pääasiassa kyseessä oleva jälkeenjääneen etuus kuuluu nimenomaisesti Alankomaiden minimipalkkaan sidottuihin etuuksiin, koska perhe-eläkelain 17 §:n nojalla etuuden nettomäärä vastaa 70 prosenttia mainitun minimipalkan nettomäärästä.
45 SVB väitti tältä osin istunnossa, että kyseessä on enimmäisprosenttiosuus, koska jokaisen jälkeenjääneen saaman etuuden määrä on laskettava erikseen suhteessa hänen tuloihinsa. Tämän lisäksi Alankomaiden hallitus totesi istunnossa, että jälkeenjääneen etuus on riskivakuutus ja että kyseisen etuuden puitteissa maksetut vakuutusmaksut ovat yhtä suuria kaikille vakuutetuille. Se totesi myös, että Alankomaiden minimipalkka on mukautettu kyseisen jäsenvaltion elinkustannustasoon.
46 On muistutettava, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa määrätään oikeudesta siirtää siinä tarkoitetut etuudet vapaasti Algeriaan ”suoritukseen velvollisen[a] olevan jäsenvaltion tai velallisina olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sovellettavaan kurssiin”.
47 Tästä täsmennyksestä seuraa – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksena 57 kohdassa pääasiallisesti todennut –, että velallisena olevalla jäsenvaltiolla on harkintavaltaa vahvistaa kyseisessä 68 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen etuuksien määrän laskentaperusteita koskevat säännöt. Tarkemmin ottaen on niin, että koska kyseinen täsmennys sisältyy mainitun sopimuksen määräykseen, joka koskee näiden etujen siirtämistä Algeriaan, kyseisen määräyksen on tulkittava lähtökohtaisesti mahdollistavan sen, että kyseinen jäsenvaltio antaa pääasiassa kyseessä olevaan asuinvaltioperiaatteeseen perustuvan säännön kaltaisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on mukauttaa kyseisten etuuksien määrää tämän siirron yhteydessä.
48 Tällaisten sääntöjen on kuitenkin oltava etuuksien siirtämisen vapautta koskevan oikeuden sisällön mukaisia eikä niillä saada viedä kyseisen oikeuden tehokasta vaikutusta (ks. analogisesti tuomio 8.5.2003, Deutscher Handballbund, C‑438/00, EU:C:2003:255, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Pääasiassa kyseessä olevan jälkeenjääneen etuuden ominaisista seikoista, jotka esitetään tämän tuomion 44 ja 45 kohdassa, ilmenee kuitenkin, että sen määrä vahvistetaan Alankomaiden elinkustannusten perusteella ja että kyseisen etuuden tarkoituksena on näin ollen taata jälkeenjääneille kyseisen jäsenvaltion elinkustannusten perusteella laskettu perustoimeentulo. Tästä seuraa, että siltä osin kuin kyse on kyseisen etuuden EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta siirrosta Algeriaan, se, että siirretyn etuuden määrä mukautetaan kyseisen kolmannen maan elinkustannustason huomioon ottamiseksi, ei vaikuta olevan omiaan tekemään siirtämisen vapautta koskevaa oikeutta sisällöltään tyhjäksi, kunhan tähän mukautukseen sovellettavan kurssin määrittäminen perustuu objektiivisiin seikkoihin, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.
50 Lopuksi siitä, että assosiaationeuvoston päätösluonnoksen 4 artiklassa kielletään muun muassa kaikenlaiset jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen tällaisen etuuden määrää koskevat vähennykset sen johdosta, että edunsaaja asuu Algeriassa, on todettava, että koska assosiaationeuvosto ei ole vielä tähän päivään mennessä hyväksynyt kyseistä luonnosta, sillä ei voi olla vastaavia vaikutuksia kuin 26.5.2011 annetussa tuomiossa Akdas ym. (C‑485/07, EU:C:2011:346) on tunnustettu olevan sitä vastaavalla määräyksellä eli Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta turkkilaisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 3/80 (EYVL 1983, C 110, s. 60) 6 artiklan 1 kohdalla.
51 Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että EY:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään sillä perusteella, että kyseisen etuuden saaja asuu Algeriassa, jos kyseisen etuuden tarkoituksena on taata velallisena olevan jäsenvaltion elinkustannusten perusteella laskettu perustoimeentulo ja jos tämä vähennys on tällaisen etuuden siirtämisen vapautta koskevan oikeuden sisällön mukainen.
Oikeudenkäyntikulut
52 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
sillä on välitön oikeusvaikutus siten, että henkilöillä, joihin tätä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen suoraan jäsenvaltioiden tuomioistuimissa määräyksen vastaisten kansallisen oikeuden sääntöjen soveltamatta jättämiseksi.
2) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
sitä sovelletaan työntekijän Algeriassa asuviin jälkeenjääneisiin, jotka eivät itse ole työntekijöitä ja jotka haluavat siirtää jälkeenjääneen etuutensa Algeriaan.
3) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 68 artiklan 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
se ei ole esteenä sille, että jälkeenjääneen etuuden määrää vähennetään sillä perusteella, että kyseisen etuuden saaja asuu Algeriassa, jos kyseisen etuuden tarkoituksena on taata velallisena olevan jäsenvaltion elinkustannusten perusteella laskettu perustoimeentulo ja jos tämä vähennys on tällaisen etuuden siirtämisen vapautta koskevan oikeuden sisällön mukainen.
Allekirjoitukset