Asia T‑481/11

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmä- ja vihannesala – Sitrushedelmät – Kumoamiskanne – Vahvistava toimi – Uudet ja olennaiset seikat – Tutkittavaksi ottaminen – Kaupan pitämisen edellytykset – Pakkausmerkintöjä koskevat säännökset – Korjuun jälkeisessä käsittelyssä käytettyjen säilöntäaineiden tai muiden kemiallisten aineiden merkitseminen – Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission hyväksymät standardisuositukset

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 13.11.2014

1.      Kumoamiskanne – Kanne sellaisesta päätöksestä, jolla vahvistetaan päätös, josta ei ole nostettu ajoissa kannetta – Tutkimatta jättäminen – Aikaisemman päätöksen vahvistavan päätöksen käsite – Uudelleentarkastelu, jossa pyritään tarkistamaan, onko jokin aikaisemmin toteutettu toimenpide edelleen perusteltavissa tällä välin tapahtuneen oikeudellisen ja tosiseikkoihin liittyvän tilanteen muuttumisen vuoksi, ei kuulu kyseisen käsitteen alaan

(SEUT 263 artikla)

2.      Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmät ja vihannekset – Kaupan pitämisen edellytykset – Komission harkintamarginaali – Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission hyväksymien standardisuositusten huomioon ottaminen – Kyseisten standardien velvoittavuuden puuttuminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan 2 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite

4.      Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmät ja vihannekset – Kaupan pitämisen edellytykset – Komission harkintamarginaali – Rajat – Velvollisuus ottaa huomioon kuluttajien etu – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Täytäntöönpanoasetus

(SEUT 296 artikla; komission asetus N:o 543/2011)

6.      Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmä- ja vihannesjalosteet – Kaupan pitämisen edellytykset – Pakkausmerkintävelvollisuus, joka koskee sitrushedelmiä mutta ei muita hedelmiä tai vihanneksia – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu – Sitrushedelmien erityispiirteet, jotka ovat omiaan asettamaan ne muista hedelmistä ja vihanneksista eroavaan asemaan

(SEUT 40 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B 2 osan VI kohta)

7.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Unionin toimielinten arviointivallan laajuus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

8.      Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmä- ja vihannesjalosteet – Kaupan pitämisen edellytykset – Velvollisuus ilmoittaa pakkausmerkinnöissä korjuun jälkeisissä käsittelyissä käytetyt säilöntäaineet tai muut kemialliset aineet – Velvollisuutta sovelletaan sekä unionin että kolmansien maiden markkinoille tarkoitettuihin sitrushedelmiin – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(SEUT 169 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artikla; neuvoston asetus N:o 1234/2007; komission asetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B 2 osan VI kohta)

1.      Jo SEUT 263 artiklan sanamuodosta, kuten sen tavoitteestakin, jona on oikeusvarmuuden takaaminen, seuraa, että toimenpiteestä, jota ei ole riitautettu kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa, tulee lainvoimainen. Tämä lainvoimaisuus ei koske yksinomaan itse toimenpidettä, vaan myös jokaista myöhempää, pelkästään vahvistavanluonteista toimenpidettä. Siitä kysymyksestä, milloin toimenpidettä pidetään sellaisena, että sillä vain vahvistetaan aikaisempi toimenpide, on todettu, että näin on silloin, kun toimenpide ei sisällä aiempaan toimenpiteeseen verrattuna mitään uutta eikä sen, jolle aiempi toimenpide oli osoitettu, tilannetta ollut tarkasteltu uudelleen ennen myöhemmän toimenpiteen toteuttamista. Toimi on katsottava toteutetuksi tilanteen uudelleentarkastelun jälkeen silloin, kun kyseinen toimi on toteutettu joko asianomaisen pyynnöstä tai sen toteuttajan omasta aloitteesta sellaisten olennaisten seikkojen perusteella, joita ei ollut otettu huomioon aikaisempaa tointa toteutettaessa, ja tämä sulkee pois kyseisen toimen vahvistavan luonteen.

Seikkaa voidaan pitää uutena sekä silloin, kun se ei ollut olemassa aikaisemman toimen toteuttamishetkellä, että silloin, kun se jo oli olemassa aikaisemman toimen toteuttamishetkellä mutta kun sitä mistä tahansa syystä – myös viimeksi mainitun toimen toteuttajan huolimattomuuden vuoksi – ei ollut otettu huomioon kyseistä tointa toteutettaessa. Jotta jotakin seikkaa voitaisiin pitää olennaisena, on tarpeen, että se lisäksi on omiaan muuttamaan olennaisesti sitä oikeudellista tilannetta, jonka aikaisemman toimen toteuttajat ottivat huomioon toimea toteuttaessaan. Toisin sanoen on tarpeen, että kyseinen seikka saattaa olennaisesti muuttaa aikaisempaa tointa säänteleviä edellytyksiä, kuten muun muassa seikka, joka herättää epäilyjä kyseisellä toimella tehdyn ratkaisun perusteltavuudesta.

Koska toimenpiteen, jonka edellytyksenä on sen toteuttamista edeltäneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen jatkuminen, on voitava olla uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen kohteena sen tarkistamiseksi, onko sen pysyttäminen oikeutettua, uudelleentarkastelun, jossa pyritään tarkistamaan, onko jokin aikaisemmin toteutettu toimenpide edelleen perusteltavissa tällä välin tapahtuneen oikeudellisen ja tosiseikkoihin liittyvän tilanteen muuttumisen vuoksi, päätteeksi toteutetaan toimenpide, jolla ei pelkästään vahvisteta aikaisempaa toimenpidettä, vaan se muodostaa kannekelpoisen toimen, joka voi olla SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen kohteena.

(ks. 27, 28, 36 ja 38–40 kohta)

2.      Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (YK-ECE) antama standardi ei millään tavoin velvoita unionin jäsenvaltioita, jotka kaikki osallistuvat YK-ECE:hen. Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan 2 kohtaa on näin ollen sen selvän ja yksiselitteisen sanamuodon mukaisesti tulkittava niin, että komissiolla on harkintavaltaa, kun se unionin tasolla säätää yhden tai useamman tuotteen kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista. Koska on myönnetty, että toimielimillä on maatalouspolitiikan alalla niille siellä asetettu vastuu huomioon ottaen laaja harkintavalta, on pääteltävä, että komissiolla edellä mainitun säännöksen nojalla oleva harkintamarginaali on sekin laaja. Tämän saman säännöksen mukaisesti sen on kyseistä laajaa harkintavaltaa käyttäessään kuitenkin otettava muiden seikkojen muassa huomioon YK-ECE:n puitteissa annetut standardit. Kyseisten standardien velvoittavuuden puuttuminen selittää sen, että mainitussa säännöksessä käytetään sanaa ”standardisuositukset”. Koska komissiolla ei ole kyseisen 113 artiklan 2 kohdan perusteella velvollisuutta unionin tasolla säätää YK-ECE-standardin kanssa samansisältöisestä kaupan pitämistä koskevasta vaatimuksesta, sitä ei näin ollen voida moittia siitä, että se olisi rikkonut perusasetusta ja siis normihierarkian noudattamisen periaatetta.

(ks. 79–81 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 95 kohta)

4.      Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdasta ilmenee selvästi, että ne kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joista komissio voi säätää, on annettava ottaen huomioon muun muassa kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin pyrittäessä ei myöskään voida jättää ottamatta huomioon sellaisia yleisen edun, kuten kuluttajansuojan tai ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemisen, mukaisia vaatimuksia, jotka unionin toimielinten on otettava huomioon toimivaltaansa käyttäessään.

Näin ollen väitettä, jonka mukaan komissio olisi käyttänyt väärin menettelyä, jossa se asetuksen N:o 1234/2007 113 artiklan mukaisesti sääti kaupan pitämistä koskevista vaatimuksista, antaakseen kuluttajansuojaa koskevan säännöksen, jonka antaminen ei kuulunut sen toimivaltaan, ei voida hyväksyä.

(ks. 99 ja 100 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 107–109 ja 114 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 125–127 ja 136 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 152 ja 153 kohta)

8.      Komissiota ei voida asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun asetuksen N:o 543/2011 liitteessä I olevan B 2 osan VI kohdassa säädetyn velvollisuuden, jonka mukaan pakkauksessa on oltava merkintä korjuun jälkeisissä käsittelyissä käytetyistä säilöntäaineista tai muista kemiallisista aineista, osalta moittia siitä, että se olisi kyseistä VI kohtaa antaessaan loukannut suhteellisuusperiaatetta siitä syystä, että kyseinen säännös koskee myös kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettuja sitrushedelmiä.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklassa määrätään, että unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Kyseisessä määräyksessä ja SEUT 169 artiklassa ei erotella unionin sisällä olevia kuluttajia unionin ulkopuolella olevista kuluttajista. Kun komissio katsoo, että nyt kyseessä olevan kaltainen toimenpide eli sitrushedelmiin tehtävä pakkausmerkintä niiden mahdollisesta korjuun jälkeisestä käsittelystä on tarpeen asianmukaisen kuluttajansuojan varmistamiseksi, ei voida hyväksyä, että se erottelisi unionissa olevat kuluttajat unionin ulkopuolella olevista kuluttajista määräämällä tällaisesta velvollisuudesta ensin mainituille tarkoitettujen mutta ei toiseksi mainitulle tarkoitettujen tuotteiden osalta. Unionista peräisin olevien tuotteiden laadulliseen kuvaan ja luotettavuuteen kuuluu sekä unionissa että sen ulkopuolella tasoltaan yhtenäinen ja korkea kuluttajansuoja, ja se myötävaikuttaa siihen, että niiden asema kansainvälisillä markkinoilla säilyy ja jopa vahvistuu. Siinä tilanteessa, että unionista peräisin olevien sitrushedelmien korjuun jälkeisiä käsittelyjä koskevien pakkausmerkintöjen puuttumisella vaarannettaisiin unionin ulkopuolella olevien kuluttajien terveys, kyseisten tuotteiden laadulliselle kuvalle ja luotettavuudelle saattaisi aiheutua haittaa.

Lisäksi on yleisesti tunnettua, että lähes kaikille hedelmille ja vihanneksille on olemassa erityisiä merkintöjä, joilla ilmoitetaan, että ne ovat peräisin bio-viljelmiltä ja ettei niitä ole käsitelty kemiallisilla aineilla. Näin ollen kuluttajat yleensä tietävät, että ne hedelmät ja vihannekset, joissa ei ole tällaista merkintää, on saatettu käsitellä tällä tavoin. Ei siis voida myöntää, että kun kuluttajat huomaavat sitrushedelmien erityiset merkinnät, he tekisivät a contrario virheellisen päätelmän, jonka mukaan muita hedelmiä ja vihanneksia, joissa tällaista merkintää ei ole, ei ole käsitelty kemiallisilla aineilla.

(ks. 181 ja 185–190 kohta)