UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
16 päivänä lokakuuta 2014 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin GRAPHENE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta
Asiassa T‑458/13,
Joseba Larrañaga Otaño ja Mikel Larrañaga Otaño, kotipaikka San Sebastian (Espanja), edustajanaan asianajaja F. Bueno Salamero,
kantajina,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään M. Ó. Mondéjar Ortuño,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 10.6.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 208/2013-2), joka koskee hakemusta sanamerkin GRAPHENE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja C. Wetter,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.8.2013 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.11.2013 jätetyn vastineen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään näin ollen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantajat Joseba Larrañaga Otaño ja Mikel Larrañaga Otaño tekivät yhdessä 18.5.2012 rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla.
2 Rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on sanamerkki GRAPHENE.
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat muun muassa tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 13, 23 ja 25 ja vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 13: ”Tuliaseet; ammukset ja ampumatarvikkeet; räjähdysaineet; ilotulitusvälineet”
– luokka 23: ”Langat tekstiilikäyttöön”
– luokka 25: ”Vaatteet, jalkineet, päähineet”.
4 Tutkija hylkäsi 28.11.2012 tekemällään päätöksellä rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen edellä 3 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ilmaistujen perusteiden nojalla.
5 Kantajat valittivat 28.1.2013 tutkijan päätöksestä SMHV:ssa asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
6 SMHV:n toinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 10.6.2013 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös). Se katsoi pääasiallisesti, että haetulta tavaramerkiltä puuttui kaikkien tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky ja se oli c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvaileva.
7 Valituslautakunta katsoi ensinnäkin kohdeyleisön osalta, että se muodostui sekä suuresta yleisöstä että erikoistuneesta ammattimaisesta yleisöstä, esimerkiksi turvallisuusalan ammattilaisista, purkuyrityksistä ja tekstiilivalmistajista, ja että se koostui kuluttajista, jotka osaavat englantia, joka on kieli, jolla termi ”graphene” ilmaistaan.
8 Toiseksi valituslautakunta totesi haetun tavaramerkin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kuvailevuuden osalta aluksi, että kantajien toimittamista asiakirjoista kävi ilmi, että kyseinen tavaramerkki muodostui englanninkielisestä termistä, joka kuvaa kaksiulotteista hiilen allotrooppia, ja että englanninkielinen kohdeyleisö mieltää kyseisen tavaramerkin erityisen materiaalin nimeksi. Valituslautakunta totesi samojen asiakirjojen perusteella yhtäältä, että vaikka grafeenia ei ole keksitty aivan hiljattain, se, että se löydettiin vuonna 2004, mahdollisti tiedemiesten tunnistavan sen ominaisuudet, joita ovat erityisesti yhden atomikerroksen paksuinen kaksiulotteinen rakenne, läpinäkyvyys, joustavuus ja kimmoisuus, lämmön- ja sähkönjohtavuus, kestävyys, keveys ja läpäisemättömyys tai ainakin sen valikoiva läpäisevyys, ja se totesi toisaalta, että grafeenin kaltaisten nanomateriaalien mahdollisia sovellusaloja ovat muun muassa informatiikka, matkapuhelimet ja elektroniikka, panssarointi, energia ja ympäristö, lääketiede ja terveys. Tämän jälkeen valituslautakunta tarkasteli erikseen grafeenin erityisiä ominaisuuksia ja sovelluksia luokkaan 13 kuuluvien tuliaseiden, luokkaan 13 kuuluvien ammusten ja ampumatarvikkeiden sekä räjähdysaineiden, luokkaan 13 kuuluvien ilotulitusvälineiden, luokkaan 23 kuuluvien tekstiilikäyttöön tarkoitettujen lankojen sekä luokkaan 25 kuuluvien vaatteiden, jalkineiden ja päähineiden osalta ja katsoi kunkin viiden tavaroiden luokan osalta, että kun otetaan huomioon mainitut ominaisuudet ja sovellukset, tutkija oli katsonut perustellusti, että kyseiset tavarat saattavat sisältä grafeenia tai ne on voitu valmistaa grafeenista. Se totesi lopuksi, että haettu tavaramerkki oli kuvaileva, koska termi ”graphene” ilmoittaa välittömästi kohdeyleisölle ja varsinkin erikoistuneelle yleisölle kyseisten tavaroiden ominaisuudesta eli niiden koostumuksesta, ja että kuluttajat tunnistavat haetussa tavamerkissä ilman välissä olevaa älyllistä prosessia tai muita ylimääräisiä ponnisteluja kyseisten tavaroiden koostumukseen sisältyvän aineen eli grafeenin nimen.
9 Lopuksi valituslautakunta katsoi, että haetulta tavaramerkiltä puuttui erottamiskyky asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla sillä perusteella, että kohdeyleisö mieltää tavaramerkin kyseisten tavaroiden koostumukseen kuuluvan aineen nimeksi siten, että sillä ilmaistaan niitä ominaisuuksia, joita kyseisellä aineella annetaan mainituille tavaroille, eikä niiden kaupallista alkuperää.
Asianosaisten vaatimukset
10 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen ja
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
12 Kantajat esittävät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta, jotka koskevat asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista sekä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista
13 Kantajat moittivat ensimmäisessä kanneperusteessaan sitä, että valituslautakunta on katsonut, että haettu tavaramerkki oli asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvaileva, ja esittävät tässä yhteydessä kaksi väitettä. He myöntävät kylläkin ensimmäisessä väitteessä, että kohdeyleisö mieltää, että haettu tavaramerkki on tietyn konkreettisen aineen nimi, mutta väittävät, ettei tavaramerkkihakemuksen kohteena olevien tavaroiden ja grafeenin – jonka ominaisuudet eivät ”vakavasti otettavien” tieteellisten julkaisujen mukaan ole mikään ”yleislääke” ja jonka sovellukset rajoittuvat tietyille aloille, joihin kuuluvat nanoteknologia, informatiikka, elektroniikka ja matkapuhelimet, joilla ei ole mitään tekemistä kyseisten tavaroiden kanssa – välillä ole suoraa yhteyttä. Kantajien mukaan on sallittua rekisteröidä tavaramerkiksi merkki, jolla on oma merkitys, sillä edellytyksellä, kuten esillä olevassa asiassa, että merkillä ei viitata tavaramerkin kattamiin tavaroihin. Kantajat väittävät toisessa väitteessään, että valituslautakunnan arviointi koski yleisiä tavaraluokkia, jolloin kaikille tällä tavoin ryhmitetyille tavaroille annettiin perusteettomasti grafeenin ominaisuudet, kuten läpäisemättömyys tai valikoiva läpäisevyys, jotka koskevat vain tiettyjä tavaroita, esimerkiksi ionijohtimia ja molekyylien varastointiin tarkoitettuja laitteita.
14 SMHV kiistää kantajien väitteet.
15 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tavaramerkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, ei voida rekisteröidä.
16 Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja merkkejä ja merkintöjä ovat sellaiset merkit ja merkinnät, joita voidaan kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna normaalisti käyttää – joko suoraan tai mainitsemalla yksi tavaran tai palvelun oleellisista ominaisuuksista – osoittamaan rekisteröintihakemuksen kohteena olevaa tavaraa tai palvelua (tuomio 20.9.2001, Procter & Gamble v. SMHV, C‑383/99 P, Kok., EU:C:2001:461, 39 kohta). Tästä seuraa, että merkin kuuluminen kyseisen säännöksen tarkoittaman kiellon soveltamisalaan edellyttää, että merkin ja niiden tavaroiden tai palvelujen välillä, joita varten rekisteröintiä haetaan, on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan kyseessä olevia tavaroita ja palveluja tai niiden tiettyä ominaisuutta (ks. tuomio 22.6.2005, Metso Paper Automation v. SMHV (PAPERLAB), T‑19/04, EU:T:2005:247, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 30.4. 2013, ABC-One v. SMHV (SLIM BELLY), T‑61/12, EU:T:2013:226, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Merkin kuvailevuutta voidaan siis arvioida vain suhteessa siihen, miten kohdeyleisö havaitsee merkin, ja toisaalta suhteessa niihin tavaroihin ja palveluihin, joita varten merkki halutaan rekisteröidä (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2002, Eurocool Logistik v. SMHV (EUROCOOL), T‑34/00, Kok., EU:T:2002:41, 38 kohta ja tuomio 7.7.2011, Cree v. SMHV (TRUEWHITE), T‑208/10, EU:T:2011:340, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan taustalla olevan yleisen edun käsite edellyttää, että merkit ja merkinnät, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan niiden tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joiden rekisteröintiä haetaan, voivat olla vapaasti kaikkien käytettävissä. Tällä säännöksellä estetään se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tällaisia merkkejä tai merkintöjä sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi (tuomio 23.10.2003, SMHV v. Wrigley, C‑191/01 P, Kok., EU:C:2003:579, 31 kohta ja tuomio 12.1.2006, Deutsche SiSi-Werke v. SMHV, C‑173/04 P, Kok., EU:C:2006:20, 62 kohta) ja se, että jokin yritys monopolisoisi kuvailevan termin käytön muiden yritysten, mukaan luettuna sen kilpailijat, vahingoksi, jolloin niiden käytettävissä omien tavaroidensa kuvaamiseksi oleva sanavarasto rajoittuisi (tuomio 6.3.2007, Golf USA v. SMHV (GOLF USA), T‑230/05, EU:T:2007:76, 32 kohta ja edellä 16 kohdassa mainittu tuomio SLIM BELLY, EU:T:2013:226, 18 kohta).
19 Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava aluksi, että valituslautakunnan tekemä kohdeyleisön määritelmä (ks. edellä 7 kohta), jota kantajat eivät ole riitauttaneet, on hyväksyttävä.
20 Ensimmäisestä väitteestä, joka koskee pääasiallisesti sitä, ettei kyseisten tavaroiden ja grafeenin välillä tekniikan nykytilassa ole suoraa yhteyttä, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta SMHV voisi hylätä tavaramerkkihakemuksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen nojalla, ei ole tarpeen, että tavaramerkin muodostavia merkkejä ja merkintöjä todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana hakemuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen kaltaisten tavaroiden tai palvelujen kuvailemiseen tai näiden tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksien kuvailemiseen. Kuten jo tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, riittää, että näitä merkkejä ja merkintöjä voidaan käyttää tällä tavoin. Sanamerkkiin on siis sovellettava tässä säännöksessä tarkoitettua hylkäysperustetta, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden (edellä 18 kohdassa mainittu tuomio SMHV v. Wrigley, EU:C:2003:579, 32 kohta; tuomio 21.1.2009, Korsch v. SMHV (PharmaCheck), T‑296/07, EU:T:2009:12, 43 kohta ja edellä 16 kohdassa mainittu tuomio SLIM BELLY, EU:T:2013:226, 36 kohta). Merkitystä ei myöskään ole sillä, ovatko tavaroiden tai palvelujen kuvailtavissa olevat ominaisuudet kaupallisesti olennaisia vai ainoastaan toissijaisia ominaisuuksia (ks. edellä 16 kohdassa viitattu tuomio SLIM BELLY, EU:T:2013:226, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Oikeuskäytännöstä käy samoin ilmi, että se seikka, että haettu tavaramerkki kuvailee ominaisuutta, jota ei ole olemassa tekniikan nykyvaiheessa, ei sulje pois sitä, että kohdeyleisö voi mieltää sen kuvailevaksi (ks. vastaavasti tuomiot 16.9.2008, ratiopharm v. SMHV (BioGeneriX), T‑47/07, EU:T:2008:377, 30 kohta ja ratiopharm v. SMHV (BioGeneriX), T‑48/07, EU:T:2008:378, 29 kohta).
22 Mainitun oikeuskäytännön perusteella nyt käsiteltävässä asiassa haetun tavaramerkin rekisteröinnin epäämisen perusteluksi riittää, että kohdeyleisö voi mieltää, että tavaramerkkiä voitaisiin käyttää mainittujen tavaroiden tosiasiallisen, mahdollisen tai jopa sellaisen ominaisuuden kuvailuun, jota ei ole olemassa tekniikan nykyvaiheessa. Tätä mahdollisuutta on edellä 17 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaisesti arvioitava sen suhteen, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin, eikä tieteellisten asiantuntijoiden johtopäätöksen perusteella.
23 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että valituslautakunta on kanteen kohteena olevan päätöksen 23–28 kohdassa selostanut, miten kohdeyleisö ymmärtää grafeenin ominaisuudet ja sovellukset viiden tavararyhmän osalta: ensinnäkin grafeenin merkityksellisiä ominaisuuksia luokkaan 13 kuuluvien tuliaseiden osalta ovat sen sähkönjohtavuus, keveys ja kestävyys, ja kyseeseen tulevat erityisesti sovellukset informatiikan, elektroniikan ja jopa panssaroinnin alalla; toiseksi luokkaan 13 kuuluvien ammusten ja ampumatarvikkeiden sekä räjähdysaineiden osalta keveys ja kestävyys ovat erittäin arvostettuja ominaisuuksia; kolmanneksi luokkaan 13 kuuluvien ilotulitusvälineiden osalta grafeenin sähkönjohtavuus mahdollistaa suuren tarkkuuden ajan ja paikan osalta; neljänneksi luokkaan 23 kuuluvien tekstiilikäyttöön tarkoitettujen lankojen osalta läpäisemättömyys tai valikoiva läpäisevyys samoin kuin kestävyys, keveys ja joustavuus ovat hyvin arvostettuja ominaisuuksia; viidenneksi valituslautakunta toi esiin luokkaan 25 kuuluvien vaatteiden, jalkineiden ja päähineiden osalta grafeenin lämmittävyyttä ja kestävyyttä koskevat ominaisuudet.
24 On katsottava, että valituslautakunta on näin toimiessaan perustellusti todennut kattavan tutkinnan perusteella ja ottaen huomioon sen, miten kohdeyleisö ymmärtää tavaramerkin, että haetun tavaramerkin ja niiden tavaroiden, joita varten rekisteröintiä haetaan, välillä on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevan mainittujen tavaroiden tosiasiallisen tai mahdollisen ominaisuuden kuvailu eli sen ominaisuuden, että grafeenia käytetään niiden koostumuksessa.
25 Koska valituslautakunta ei ole tehnyt virhettä vahvistaessaan haetun tavaramerkin rekisteröinnin epäävän päätöksen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn perusteen nojalla, ensimmäistä väitettä ei voida hyväksyä.
26 Toisesta väitteestä, joka koskee pääasiallisesti sitä, ettei kuvailevuutta ole arvioitu kunkin hakemuksen kohteena olevan tavaran osalta, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka tavaramerkin rekisteröinnin epäävää päätöstä pitää lähtökohtaisesti perustella kunkin mainitun tavaran tai palvelun osalta, toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin antaa ainoastaan yhteiset perustelut silloin, kun sama hylkäysperuste koskee sellaisten tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, joiden välillä on riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta ne muodostavat kyseisten tavaroiden tai palvelujen riittävän yhtenäisen ryhmän (edellä 16 kohdassa mainittu tuomio SLIM BELLY, EU:T:2013:226, 33 kohta; ks. vastaavasti myös määräys 18.3.2010, CFCMCEE v. SMHV, C‑282/09 P, Kok., EU:C:2010:153, 37–40 kohta ja vastaavasti ja analogisesti tuomio 15.2.2007, BVBA Management, Training en Consultancy, C‑239/05, Kok., EU:C:2007:99, 34–38 kohta).
27 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että valituslautakunta on kanteen kohteena olevan päätöksen 23–28 kohdassa erottanut kyseisten tavaroiden viisi yhtenäistä luokkaa eli luokkaan 13 kuuluvat ”tuliaseet”, luokkaan 13 kuuluvat ”ammukset ja ampumatarvikkeet; räjähdysaineet”, luokkaan 13 kuuluvat ”ilotulitusvälineet”, luokkaan 23 kuuluvat ”langat tekstiilikäyttöön” sekä luokkaan 25 kuuluvat ”vaatteet, jalkineet ja päähineet”, joita se arvioi erikseen ja selosti kunkin osalta, miten kohdeyleisö ymmärtää grafeenin erityiset ominaisuudet ja sovellukset, ennen kuin se päätyi siihen tulokseen, että haettu tavaramerkki oli kuvaileva kunkin tavaroiden yhtenäisen luokan osalta (ks. edellä 8 kohta). Erityisesti tekstiilikäyttöön tarkoitettujen lankojen sekä vaatteiden, jalkineiden ja päähineiden osalta on todettava, että vaikka oletettaisiinkin, että kohdeyleisö ei voisi havaita grafeenin läpäisemättömyyttä tai valikoivaa läpäisevyyttä kyseisten tavaroiden osalta, on kuitenkin niin, että kohdeyleisö ymmärtää valituslautakunnan esiin tuomat grafeenin muut ominaisuudet eli sen kestävyyttä, keveyttä, joustavuutta ja lämmittävyyttä koskevat ominaisuudet yhteydessä näihin tavaroihin.
28 Koska valituslautakunta on perustellut asianmukaisesti ratkaisunsa kunkin yhtenäisen tavaroiden luokan osalta, toinen väite ei voi menestyä.
29 Ensimmäinen kanneperuste on siten hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
30 Kantajat väittävät toisessa kanneperusteessaan, että valituslautakunta on samoin jättänyt huomiotta haetun tavaramerkin erottamiskyvyn, koska termi ”graphene” ei ole tavanomainen tapa kuvata kyseisiä tavaroita eikä sillä anneta kohdeyleisölle mitään tietoa kyseisten tavaroiden mahdollisista ominaisuuksista.
31 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/19 7 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että jo yhdenkin tässä asetuksessa mainitun ehdottoman hylkäysperusteen soveltuminen riittää estämään haetun merkin rekisteröimisen yhteisön tavaramerkiksi (tuomio 19.9.2002, DKV v. SMHV, C‑104/00 P, Kok., EU:C:2002:506, 29 kohta; tuomio 6.11.2007, RheinfelsQuellen H. Hövelmann v. SMHV (VOM URSPRUNG HER VOLLKOMMEN), T‑28/06, Kok., EU:T:2007:330, 43 kohta ja edellä 16 kohdassa mainittu tuomio SLIM BELLY, EU:T:2013:226, 45 kohta).
32 Koska valituslautakunta on nyt käsiteltävässä asiassa perustellusti näyttänyt toteen asetuksen N:o 207/19 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen olemassaolon, saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevaa kanneperustetta ei ole tarpeen tutkia.
33 Toinen kanneperuste on siten hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista
34 Kantajat vetoavat kolmannessa kanneperusteessa syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen, luettuna yhdessä yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden kanssa, koska SMHV hyväksyi aiemmin yhteisön tavaramerkin GRAFENO rekisteröinnin luokkiin 3, 7, 9 ja 12 kuuluvia tavaroita varten numerolla 10879682, ja yhteisön tavaramerkin GRAPHENE rekisteröinnin luokkiin 4, 5, 8, 11, 14–21, 24 ja 26–34 kuuluvia tavaroita varten numerolla 10900645, esittämättä väitteitä kyseisten merkkien kuvailevuudesta tai erottamiskyvyn puuttumisesta mainittujen tavaroiden osalta.
35 On riittävää muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valituslautakunnan päätösten, jotka kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin, laillisuutta on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 207/2009 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä SMHV:n aikaisemman päätöksentekokäytännön, joka ei voi millään tavoin sitoa unionin tuomioistuimia, perusteella (tuomio 15.9.2005, BioID v. SMHV, C‑37/03 P, Kok., EU:C:2005:547, 47 kohta; edellä 18 kohdassa viitattu tuomio Deutsche SiSi-Werke v. SMHV, EU:C:2006:20, 48 kohta ja tuomio 30.4.2013, Boehringer Ingelheim International v. SMHV (RELY-ABLE), T‑640/11, EU:T:2013:225, 33 kohta).
36 Vaikka SMHV:n on yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet huomioiden otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei, näiden periaatteiden soveltaminen on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa siten, että lainvastaisuuden osalta ei voi olla kyse yhdenvertaisuudesta eikä henkilö, joka hakee merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi, voi omaksi edukseen vedota omaksi tai toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 10.3.2011, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C‑51/10 P, Kok., EU:C:2011:139, 73–76 kohta). Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti, ja tällainen tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa, koska merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (em. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, EU:C:2011:139, 77 kohta ja edellä 35 kohdassa mainittu tuomio RELY-ABLE, EU:T:2013:225, 34 kohta).
37 Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta käy ilmi, että valituslautakunta on perustellusti katsonut kattavan tutkinnan perusteella ja ottaen huomioon kohdeyleisön näkökannan, että kantajien hakema rekisteröinti yhteisön tavaramerkiksi estyy asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen nojalla. Tästä seuraa edellä 35 ja 36 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaisesti, että tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa pelkästään sen vuoksi, ettei valituslautakunta ole käsiteltävässä asiassa noudattanut SMHV:n päätöskäytäntöä (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2013, Airbus v. SMHV (NEO), T‑236/12, Kok., EU:T:2013:343, 52 kohta), ja näin on edellä 34 kohdassa selostetuista seikoista riippumatta.
38 Lisäksi on huomautettava, että vaikka kantajien vetoamiin tavaramerkkien rekisteröinteihin (ks. edellä 34 kohta) sovelletaan asetuksen N:o 207/2009 99 artiklan nojalla pätevyysolettamaa yhteisön tavaramerkkejä käsittelevissä tuomioistuimissa nostetuissa loukkauskanteissa, on kuitenkin niin, että saman asetuksen 52 artiklan mukaan kyseiset tavaramerkit voidaan tarvittaessa julistaa mitättömiksi SMHV:lle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella.
39 Kolmas kanneperuste on siten hylättävä.
40 Koska mikään kantajien esittämistä kanneperusteista ei osoittaudu perustelluksi, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
41 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidät on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Joseba Larrañaga Otaño ja Mikel Larrañaga Otaño velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä lokakuuta 2014.
Allekirjoitukset