YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)
9 päivänä marraskuuta 2009 (*)
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen
Asiassa T‑45/01 DEP,
Stephen G. Sanders, kotipaikka Oxon (Yhdistynyt kuningaskunta), ja 94 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, edustajinaan barrister I. Hutton ja barrister B. Lask,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään J. Currall,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J.‑P. Hix ja B. Driessen,
väliintulijana,
jossa kantajat vaativat oikeudenkäyntikulujen vahvistamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-45/01, Sanders ym. vastaan komissio, 12.7.2007 antaman tuomion (Kok., s. II‑2665) johdosta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Prek ja V. M. Ciucă,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, menettely ja asianosaisten vaatimukset
1 Kantajat eli Stephen G. Sanders ja 94 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2001 jättämällään kannekirjelmällä sellaisten aineellisten vahinkojen korvaamista koskevan vaatimuksen, joiden väitetään aiheutuneen siitä, että kantajia ei ole otettu palvelukseen Euroopan yhteisöjen väliaikaisina toimihenkilöinä silloin, kun he työskentelivät Joint European Torus -yhteisyrityksessä (JET).
2 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoitti asiassa T-45/01, Sanders ym. vastaan komissio, 5.10.2004 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II-3315; jäljempänä välituomio) Euroopan yhteisöjen komission korvaamaan kullekin kantajalle tuolla perusteella aiheutuneen vahingon sekä määräsi asianosaiset ilmoittamaan sille kuuden kuukauden kuluessa tuon tuomion julistamispäivästä sovintoratkaisulla päätetyt maksettavat määrät tai, ellei sovintoon päästäisi, rahamääräiset vaatimuksensa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
3 Koska asianosaiset eivät päässeet keskenään sopimukseen korvausten määristä, ne toimittivat rahamääräiset vaatimuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle.
4 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määritteli asiassa T-45/01, Sanders ym. vastaan komissio, 12.7.2007 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑2665; jäljempänä lopullinen tuomio) kullekin kantajalle kuuluvan korvauksen ja velvoitti komission maksamaan ne, sekä määräsi, että komission oli vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvattava kantajille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä koko menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
5 Koska kantajat eivät päässeet komission kanssa sopimukseen oikeudenkäyntikulujen määrästä, he pyysivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 4.3.2009 toimittamallaan kirjeellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vahvistamaan työjärjestyksensä 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntikulujen määräksi 449 472,14 Englannin puntaa (GBP).
6 Komissio pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 12.6.2009 jättämissään huomautuksissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vahvistamaan kantajille korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 250 000 GBP.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
7 Kantajat toteavat, että menettely on kestänyt kuusi ja puoli vuotta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on täytynyt järjestää kolme istuntoa ja antaa kaksi pitkää tuomiota ja menettelystä on aiheutunut huomattava määrä työtä.
8 Heidän mukaansa esille tulleiden kysymysten moninaisuus ja monimutkaisuus ovat olleet osittain seurausta komission asenteesta, koska komissio on esimerkiksi vaatinut perusteettomasti, että sen vastuu on näytettävä toteen kunkin 95 kantajan osalta. Komission joustamaton asenne, kun se on virheellisesti kiistänyt jyrkästi kantajien vaatimuksen sekä komission vastuuta koskevan periaatteen että vahinkojen määrän osalta, muodostavat merkityksellisen seikan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrittämisessä.
9 Lisäksi tiettyjen kysymysten yhteydessä tuli esiin uusia ja tärkeitä oikeudellisia seikkoja, jotka koskivat muun muassa riidan oikeudellista luonnehdintaa ja sitä, oliko kyseessä henkilöstöasia, sitä voidaanko korvausvaatimukset ottaa tutkittavaksi, kun otetaan huomioon kulunut aika, sitä, voitiinko vahingonkorvauskanteisiin soveltaa analogisesti viiden vuoden vanhentumisaikaa, ja JET:n perussäännön tulkintaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen annettua 12.12.1996 tuomion yhdistetyissä asioissa T-177/94 ja T-377/94, Altmann ym. vastaan komissio (Kok., s. II‑2041), tai ne edellyttivät monimutkaisia, tosiseikkoja koskevia arviointeja, jotka liittyivät muun muassa kantajien JET:ssä hoitamien tehtävien luonteeseen ja kunkin kantajan uran rekonstruointiin, mikä oli tarpeen heidän taloudellisten oikeuksiensa määrittämistä varten. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisi suurimman osan riidanalaisista kysymyksistä kantajien eduksi.
10 Komission vahinkojen määrän määrittämistä varten toimittamat laskelmat olivat kantajien mukaan usein virheellisiä, minkä vuoksi heidän täytyi tehdä aikaa vieviä tarkistuksia.
11 Kantajat pyrkivät minimoimaan oikeudenkäyntikulunsa kääntymällä suoraan asianajajiensa puoleen solicitoria käyttämättä, antamalla vähemmän tärkeät kysymykset sellaisten barristerien tehtäväksi, joilla oli heidän pääasiallisia avustajiaan vähemmän kokemusta ja joiden palkkiot olivat alhaisemmat, ja saamalla taloudellista tukea samansuuntaisen asian T-144/02, Eagle ym. vastaan komissio, kantajilta.
12 Asialla on ollut kantajien mukaan ennennäkemätöntä merkitystä usean seikan osalta, erityisesti kun otetaan huomioon, että komission toteuttama yhteisön oikeuden rikkominen tapahtui tärkeän yhteisön hankkeen yhteydessä ja että komission toiminta jatkui hankkeen koko keston ajan, koski sopimussuhteisen henkilöstön laajamittaista toistuvaa palvelukseen ottamista ja merkitsee tästä syystä kyseisen toimielimen tekemää ilmeistä virhettä.
13 Asialla on ollut suurta rahallista merkitystä kantajille, mikä käy ilmi komission maksamien korvausten yhteismäärästä (29 654 315,55 GBP), ja oikeudenkäyntikulut ovat tähän määrään verrattuna ja kantajien lukumäärän huomioon ottaen vähäiset. Asialla on ollut suurta taloudellista merkitystä myös yhteisöille.
14 Esittäessään, että yksi ainoa virkamies on vastannut komission puolesta koko asiakirja-aineistosta, komissio on virheellisesti kritisoinut sitä, että kantajat ovat käyttäneet useita asianajajia ja tilintarkastajaa. Heidän käyttämisensä oli kantajien mukaan tarpeen asiakirja-aineiston monimutkaisuuden vuoksi, ja todellisuudessa useat virkamiehet ovat avustaneet komissiota menettelyssä. Joka tapauksessa kantajilla on ollut paljon enemmän työtä kuin komissiolla, kun otetaan huomioon erityisesti todistustaakan jako.
15 Komissio on virheellisesti verrannut esillä olevaa asiaa normaaliin henkilöstöasiaan ja ehdottanut tässä yhteydessä, että oikeudenkäyntikulujen määräksi vahvistetaan 250 000 GBP.
16 Kantajien oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaan vaatimukseen sisältyy vaatimaton osa, jonka tarkoituksena on kattaa kolmen maallikkoedustajan ansioiden menetys ja matkakulut; nämä henkilöt ovat hoitaneet sellaisia asiaan liittyviä tehtäviä, jotka solicitorien olisi muutoin pitänyt hoitaa huomattavasti korkeampia palkkioita vastaan. Korvattavista oikeudenkäyntikuluista suoritettava arvonlisävero kuuluu myös korvattaviin kuluihin, samoin kuin esillä olevan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen valmistelusta aiheutuneet kulut.
17 Komissio väittää, että sen ehdottamaa 250 000 GBP:aa suurempi oikeudenkäyntikulujen määrä ei ole perusteltu. Tämä ehdotus, johon on päädytty kertomalla henkilöstöasian osalta kohtuulliseksi katsottava oikeudenkäyntikulujen määrä (joksi on arvioitu 8 500 euroa) kertoimella 15 sen huomioimiseksi, että kanne on luonteeltaan ryhmäkanne, ja tämän jälkeen kertoimella 2,5 kunkin yksittäisen korvauksen tason määrittämiseen tarvitun vaivan huomioimiseksi ja lopuksi vielä kertoimella 1/1,3 vaihtokurssin huomioimiseksi, on erittäin kohtuullista.
18 Sen mukaan kantajien väite, jonka mukaan niiden vaatimuksen määrä on oikeutettu, kun otetaan huomioon, että komissio on niiden mukaan syyllistynyt väärinkäyttöön pääasiaa koskevassa puolustuksessaan, on virheellinen.
19 Asianosaisen käytöksellä oikeudenkäynnissä on näet sen mukaan merkitystä vain tuossa asiassa tehdyn oikeudenkäyntikulujen jakamista koskevan ratkaisun osalta.
20 Joka tapauksessa mikään oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa vaatimuksessa ei viittaa siihen, että komission käytös voitaisiin luokitella väärinkäytöksi. Komission mukaan kantajat sekoittavat keskenään sen, että esitetään perusteeton väite, ja sen, että esitetään tarkoituksellisesti turha tai haitanteoksi katsottava väite. Esillä olevassa asiassa komissio vain puolustautui, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole todennut välituomiossaan tai lopullisessa tuomiossaan, että kyseessä olisi ollut väärinkäyttö tai että asiassa olisi esitetty turhia väitteitä.
21 Komissio on myöntänyt tekemänsä vähäiset laskuvirheet, joilta oli sen mukaan esillä olevassa asiassa lähestulkoon mahdotonta välttyä. Sen mukaan myös kantajat ovat tehneet joitakin laskuvirheitä.
22 Komissio, joka ei aio kiistää erityisesti mitään kantajien niistä väitteistä, joilla he perustelevat sitä, että heillä on ollut useampi oikeudenkäyntiavustaja, huomauttaa kuitenkin, että komission puolustuksesta vastasi vain yksi asiamies, joka työskenteli pääasiallisesti yksin, ja muut asiamiehet auttoivat tätä vain tiettyjen asiakirja-aineistoon liittyvien seikkojen osalta. Se epäilee kahden avustajan tarpeellisuutta 23.9.2003 pidetyssä istunnossa, kun otetaan huomioon, että tässä istunnossa käsiteltiin ainoastaan yhtä oikeudellista seikkaa, joka koski kanteen perustaa. Se kiistää kantajien kolmen maallikkoedustajan ansioiden menetystä ja matkakuluja koskevat vaatimukset. Se toteaa, että esillä olevassa oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa asiassa vaaditut oikeudenkäyntikulut ovat liian korkeat.
23 Väitteestä, jonka mukaan kantajilla on ollut enemmän työtä kuin komissiolla, viimeksi mainittu toteaa, että se on itse toimittanut useita todisteita oikeudenkäynnin kuluessa ja että sen on täytynyt käyttää aikaa kantajien esittämien seikkojen tutkimiseen. Sen mukaan ainoastaan kantajia edustaneiden asianajajien palkkiot voidaan ottaa huomioon. Se toteaa väitteestä, jonka mukaan kantajat ovat minimoineet oikeudenkäyntikulunsa kääntymällä suoraan oikeudenkäyntiavustajiensa puoleen, että tällä väitteellä ei perustella vaadittua määrää vaan korkeintaan selitetään se, miksi vaadittu määrä ei ole korkeampi, mikä on merkityksetöntä.
24 Komissio toteaa, että pääasian loppuvaiheeseen asti pääasialliset kysymykset olivat samat kaikkien kantajien osalta ja niitä voitiin näin ollen tutkia yhdessä. Se, että näillä kysymyksillä on tämän jälkeen voinut olla erilaisia vaikutuksia kantajien henkilökohtaisista tilanteista riippuen, pitää paikkansa, mutta tämä ei kumoa sitä seikkaa, että niitä voitiin menettelyn aikaisemmassa vaiheessa käsitellä yhdessä.
25 Komissio myöntää, että esillä olevaan asiaan liittyi erityispiirteitä, eikä se kiistä sitä, että asialla oli tavallisia henkilöstöasioita huomattavasti suurempi merkitys. Juuri tästä syystä se teki poikkeuksellisen korkean ehdotuksensa eli 250 000 GBP. Ei ole kuitenkaan mitään syytä ylittää tätä määrää, kun otetaan erityisesti huomioon se, että esiin tuodut kysymykset olivat välituomion antamiseen saakka pääosin samat kaikkien 95 kantajan osalta ja että kantajien välillä oli tehtävä eroja vasta myöhemmin, mikä oli lisäksi käytännössä täysin toteutettavissa.
26 Kantajien väitteestä, jonka mukaan vaaditut oikeudenkäyntikulut ovat muissa asioissa vaadittuja kuluja suhteellisesti alhaisempia, komissio huomauttaa, että muilla, esimerkiksi kilpailua, yrityskeskittymiä ja valtiontukia koskevilla aloilla vaaditut oikeudenkäyntikulut vastaavat usein huomattavasti alhaisempaa osuutta kyseessä olevista taloudellisista intresseistä, ilman että tämä on kuitenkaan esteenä sille, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat vahvistaa nämä kulut huomattavasti alhaisemmiksi.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
27 Työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi kuluiksi katsotaan ”asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio”. Tästä määräyksestä ilmenee, että korvattavat kulut on rajattu ensinnäkin asian käsittelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneisiin kustannuksiin ja toiseksi tätä varten välttämättömiin kustannuksiin (asia T-38/95 DEP, Groupe Origny v. komissio, määräys 24.1.2002, Kok., s. II-217, 28 kohta ja asia T-342/99 DEP, Airtours v. komissio, tuomio 28.6.2004, Kok., s. II‑1785, 13 kohta).
28 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että palkkioita koskevien yhteisön oikeussääntöjen puuttuessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys yhteisön oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit (edellä 27 kohdassa mainittu asia Airtours v. komissio, määräyksen 18 kohta; ks. analogisesti myös asia 318/82 DEP, Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtajan määräys 26.11.1985, Kok., s. 3727, 3 kohta).
29 Riidan kohteesta ja luonteesta on todettava, että esillä oleva asia koski JET-yhteisyrityksessä työskentelevän henkilöstön palvelukseen oton ja työskentelyn edellytyksiä ja siihen liittyi näin ollen hankalia kysymyksiä tämän yhteisyrityksen toimintaa sääntelevien sääntöjen erityispiirteiden vuoksi, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut (yhdistetyt asiat T-177/94 DEP, T-377/94 DEP ja T-99/95 DEP, Altmann ym. v. komissio, määräys 25.6.1998, Kok. H., s. I‑A‑299 ja II‑883, 22 kohta). Komissio on lisäksi myöntänyt, että esillä olevan asian erityispiirteet voivat oikeuttaa huomattavan korkeat oikeudenkäyntikulut.
30 Esillä olevan asian merkityksestä yhteisön oikeuden kannalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että esillä oleva asia on kylläkin tärkeä, mutta sen merkitys rajoittuu henkilöstöasioihin ja tässä yhteydessä erityisesti yhteisöjen ja sellaisten henkilöiden välisiin suhteisiin, jotka voidaan ottaa palvelukseen JET-yhteisyritykseen verrattavissa oleviin elimiin.
31 Esillä olevaan asiaan liittyvistä vaikeuksista ja sen työn laajuudesta, jota menettelyistä on voinut aiheutua kantajien asiamiehille tai avustajille, on todettava, että ainakin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn menettelyn ensimmäisen osan aikana ja välituomion antamiseen asti kysymykset – jotka koskivat muun muassa sitä, oliko esillä oleva asia sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta vai yhteisön ja sen henkilöstön välisiä suhteita koskeva asia, korvausvaatimusten tutkittavaksi ottamista, kun otetaan huomioon kulunut aika, ja JET:n perussäännön tulkintaa – olivat hankalia mutta kaikkien kantajien osalta samoja.
32 Vasta menettelyn toisessa vaiheessa, jossa määritettiin niiden korvausten määrä, joka komission oli suoritettava kullekin kantajalle, oli tarpeen tehdä ero yksittäisten tilanteiden välillä. Lisäksi on huomattava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käyty menettely koski tuolloin vain asianosaisten välillä vielä jäljellä olleita erimielisyyksiä (lopullisen tuomion 7–13 ja 39–106 kohta), ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ainoastaan kirjasi seikat, joista asianosaiset olivat yksimielisiä (lopullisen tuomion 33–38 kohta).
33 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa niistä taloudellisista intresseistä, joita esillä olevalla asialla oli osapuolille, että ne olivat hyvin merkittäviä sekä kullekin kantajalle että komissiolle. Kyseessä olivat näet korvausvaatimukset, jotka koskivat palvelussuhteita, jotka olivat jatkuneet yli puolella kantajista yli kymmenen vuoden ajan (välituomion 27 kohta). Tämän osalta on todettava, että niiden korvausten kokonaismäärä eli 29 654 315,55 GBP, jotka komissio lopulta suoritti kantajille, kuvastaa vain osittain riidan taloudellista merkitystä, koska tämä määrä on seurausta siitä, että esillä olevassa asiassa sovellettiin viiden vuoden vanhentumisaikaa, joka perustui yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa määrättyyn vanhentumisaikaan (välituomion 57–85 kohta).
34 Esiin tulleiden kysymysten luonteen, riidan merkittävyyden ja kunkin kantajan oikeuksien määrittämiseksi tarpeellisten laskelmien teknisyyden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että se, että kantajat ovat käyttäneet useita avustajia ja tilintarkastajaa, ei ole perusteetonta, mutta se toteaa kuitenkin, että asiassa ei ole näytetty toteen, että olisi ollut tarpeen, että kantajia edusti kaksi avustajaa 23.9.2003 pidetyssä istunnossa.
35 Kantajien väite, jonka mukaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrässä oli otettava huomioon se, että komissio on syyllistynyt väärinkäyttöön pääasian oikeudenkäynnissä, on hylättävä merkityksettömänä.
36 Vaikka asianosaisen väärinkäytöllä on merkitystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaessa työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään, tällä väärinkäytöllä ei sitä vastoin ole mitään merkitystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättäessä oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan nojalla, koska oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu tehdään objektiivisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on oikeudenkäynnistä aiheutuneiden välttämättömien oikeudenkäyntikulujen määrittäminen, riippumatta siitä, liittyykö näiden oikeudenkäyntikulujen taustalla olevaan toimintaan väärinkäytöksiä vaiko ei.
37 Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen niiden oikeudenkäyntikulujen, joiden korvaamista kantajat voivat vaatia komissiolta, kohtuulliseksi kokonaismääräksi arvioidaan 300 000 GBP, ja tuossa määrässä on huomioitu kaikki asiaan liittyvät seikat tämän määräyksen antamiseen asti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Euroopan yhteisöjen komission on korvattava Stephen G. Sandersille ja 94 muulle kantajalle, joiden nimet mainitaan liitteessä, vahvistetaan 300 000 Englannin puntaa (GBP).
Annettiin Luxemburgissa 9 päivänä marraskuuta 2009.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |
Liite
Keith Ashby,
Mark Ashman,
Geoff Atkins,
Yvonne Austin,
Neville Bainbridge,
R. Baker,
Ian Barlow,
Terry Boyce,
Robert Bracey,
Brian C. Brown,
Mike Browne,
James Bruce,
Neil Butler,
Paul Carman,
Roy Clapinson,
Royce Clay,
Derek Downes,
Graham Evans,
Jim Evans,
Tony Gallagher,
David Gear,
John Gedney,
David Grey,
Barry Grieveson,
Bernhard Haist,
David Hamilton,
Ray Handley,
Roy Harrison,
Michael Hart,
Phillip Haydon,
Ivor Hayward,
Mark Hopkins,
Keith Howard,
Peter Howarth,
Cyril Hume,
Eifion Jones,
Glyn Jones,
Andrew Lawler,
Gordon MacMillan,
Peter Martin,
Christopher May,
Derek May,
Ian Merrigan,
Richard Middleton,
Simon Mills,
Ray Musselwhite,
Tim Napper,
Keith Nicholls,
Mike Organ,
Robert Page,
Dai Parry,
Bill Parsons,
Derek Pledge,
Tim R. Potter,
Geoff Preece,
Tom Price,
Steve Richardson,
Shirley Rivers-Playle,
Alan Rolfe,
Michael Russell,
Stephen Sanders,
Stephen Scott,
John Shaw,
Michael R. Sibbald,
Nigel Skinner,
Paul G. Smith,
Tracey Smith,
Tony Spelzini,
Robin Stafford-Allen,
Robin Stagg,
Graham Stanley,
David Starkey,
Dave Sutton,
John Tait,
Michael E. Taylor,
Paul Tigwell,
George Toft,
Jim Tulloch,
Pat Twynam,
Tony Walden,
Martin Walker,
Norman Wallace,
Patrick Walsh,
Peter Watkins,
Mike Way,
Alan West,
Andy Whitby,
Srilal P. Wijetunge,
Brian L. Willis,
David J. Wilson,
David W. Wilson,
Julie Wright,
John Yorkshades,
David Young.