UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

6 päivänä maaliskuuta 2015

Asia T‑324/14 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Työkyvyttömyyseläkkeet ja -korvaukset – Eläkkeelle siirtäminen työkyvyttömyyden vuoksi – Komission implisiittinen kieltäytyminen sairauden ammattitaudiksi tunnustamista koskevan päätöksen tekemisestä – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F‑118/11, Marcuccio vastaan komissio, 25.2.2014 antaman määräyksen (Kok. H., EU:F:2014:23) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Vastineen toimittaminen – Määräaika – Lykätyn menettelyn jatkaminen – Alkamisajankohta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artikla ja 100 artiklan 3 kohta; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta ja 91 artiklan 4 kohta)

2.      Virkamiehet – Asianomaiselle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perustelujen puutteellisuus – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; henkilöstösääntöjen 25 artiklan 2 kohta)

1.      Asiassa, jonka käsittelyä on lykätty henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla, valituksen hylkäämistä koskeva implisiittinen päätös merkitsee menettelyn lykkäämisen päättymistä. Tästä päivästä alkaen vastaajalla on virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan 1 kohdan ja 100 artiklan 3 kohdan mukaisesti oikeus toimittaa vastine kahden kuukauden määräajan, jota pidennetään kymmenellä päivällä, kuluessa keskeytyksen päättymisestä.

(ks. 26 ja 27 kohta)

2.      Perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden perusperiaate. SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa asetetulla vaatimuksella, joka sisältyy myös henkilöstösääntöjen 25 artiklan toiseen kohtaan, on siten tarkoitus mahdollistaa, että virkamiestuomioistuin voi valvoa asianomaisille vastaisten päätösten laillisuutta ja että asianomaiset saavat riittävät tiedot voidakseen arvioida, ovatko nämä päätökset perusteltuja vai liittyykö niihin virhe, jonka johdosta niiden laillisuus voidaan riitauttaa. Tästä seuraa, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin tälle vastainen päätös.

Koska päätös on tehty asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, sitä ei voida katsoa rasittavan perustelujen täydellinen puuttuminen, vaan pelkät puutteelliset perustelut. Vain sillä, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn yhteydessä toimitetut perustelut ovat riittämättömät, ei voida perustella tehdyn päätöksen kumoamista, jos hallinto on oikeudenkäynnin aikana toimittanut täydentäviä täsmennyksiä.

(ks. 34 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio parlamentti v. Gaspari (C‑316/97 P, EU:C:1998:558, 29 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Morello v. komissio (T‑164/00, EU:T:2002:312, 36 kohta); tuomio Heurtaux v. komissio (T‑172/03, EU:T:2005:34, 44 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio EMA v. BU (T‑444/13 P, EU:T:2014:865, 37 kohta)