Asia T-334/21
Ana Carla Mendes de Almeida
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 13.6.2022
Henkilöstö – Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittäminen – Portugalin nimeämistä ehdokkaista yhden nimittäminen – Oikeusriidan puuttuminen unionin ja jonkin sen toimihenkilön väliltä henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista johtuvin rajoituksin ja edellytyksin – SEUT 270 artikla – Toimivallan selvä puuttuminen
Henkilöstökanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Sellaiseen tehtävään hakeneen ehdokkaan nostama kanne, johon sovelletaan henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisia nimittämisedellytyksiä – Tutkittavaksi ottaminen – Euroopan syyttäjän tehtävää hakeneen ehdokkaan nostama kanne – Toimivallan puuttuminen
(SEUT 270 artikla; henkilöstösääntöjen 27 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta; neuvoston asetuksen 2017/1939 2 artiklan 4 kohta, 12 ja 16 artikla sekä 96 artiklan 1 kohta)
(ks. 32–45 ja 54–58 kohta)
Tiivistelmä
Euroopan unionin neuvosto antoi 12.10.2017 asetuksen 2017/1939 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa(1). Kyseisellä asetuksella perustetaan Euroopan syyttäjänvirasto Euroopan unionin elimeksi ja vahvistetaan sen toimintaa koskevat säännöt.
Asetuksen 2017/1939 16 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön, on nimettävä kolme ehdokasta Euroopan syyttäjän tehtävään. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että saatuaan valintalautakunnalta(2), jonka tehtävänä on laatia esivalintaluettelo ehdokkaista, perustellun lausunnon neuvosto valitsee ja nimittää yhden ehdokkaista kyseessä olevan jäsenvaltion Euroopan syyttäjäksi. Kyseisessä säännöksessä täsmennetään myös, että jos valintalautakunta toteaa, että jokin ehdokas ei täytä vaatimuksia, joita Euroopan syyttäjän tehtävien hoitaminen edellyttää, sen lausunto sitoo neuvostoa. Mainitun asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto valitsee ja nimittää yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjät kuuden vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia, ja se voi päättää jatkaa toimikautta enintään kolmella vuodella kuuden vuoden toimikauden päättyessä.
Asetuksen 2017/1939 96 artiklan 1 kohdassa puolestaan säädetään, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä (jäljempänä henkilöstösäännöt) ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot) sovelletaan muun muassa Euroopan syyttäjiin, ”jollei tässä asetuksessa toisin säädetä”.
Kansallisen valintamenettelyn päätteeksi 23.4.2019 Euroopan syyttäjän tehtävään hakeneet kolme ehdokasta, jotka Portugalin tasavallan on nimettävä, hyväksyttiin. Kantajana oleva Ana Carla Mendes de Almeida oli yksi näistä ehdokkaista. Kolmen hyväksytyn ehdokkaan nimet ilmoitettiin aakkosjärjestyksessä valintalautakunnalle.
Mainittuja ehdokkaita kuultuaan valintalautakunta lähetti 18.11.2019 perustellun lausuntonsa neuvostolle sekä ilmoitti ehdokkaiden paremmuusjärjestyksen eli ensimmäisenä oli kantaja, jonka jälkeen tulivat kaksi muuta ehdokasta.
Neuvosto antoi 27.7.2020 täytäntöönpanopäätöksen 2020/1117(3), jolla nimitettiin Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjät ja muun muassa Moreira Alves d’Oliveira Guerra tehtävään 29.7.2020 alkaen (jäljempänä riidanalainen päätös).
Kantaja teki 22.10.2020 neuvostolle valituksen riidanalaisesta päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan nojalla. Neuvoston nimittävä viranomainen katsoi 8.3.2021 tekemässään päätöksessä, että tämän valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, koska sillä ei ollut toimivaltaa hyväksyä sitä (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
Kantaja nosti tämän jälkeen SEUT 270 artiklaan perustuvan kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä nimitetään Moreira Alves d’Oliveira Guerra Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjäksi ja hylätään hänen ehdokashakunsa sekä jossa vaadittiin valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen ja esittää täsmennyksiä sen oikeusperustan osalta, jonka nojalla kanne Euroopan syyttäjien nimittämisestä on nostettava eli se on nostettava SEUT 263 artiklan eikä SEUT 270 artiklan nojalla. Viimeksi mainitussa artiklassa otetaan käyttöön sellainen muutoksenhakukeino henkilöstöä koskevia riitoja varten, joka eroaa SEUT 263 artiklassa säännellyn kumoamiskanteen kaltaisista yleisistä muutoksenhakuoikeussuojakeinoista.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että SEUT 270 artiklan sanamuodosta seuraa, että siinä määrätty toimivalta ulottuu kaikkiin unionin ja sen henkilöstön välisiin riitoihin henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoista johtuvin rajoituksin ja edellytyksin.
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tämän jälkeen, että oikeuskäytännössä unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen käsitettä on tulkittu laajasti, mikä johtaa siihen, että sellaisina tutkitaan riitoja, jotka koskevat henkilöitä, joilla ei ole virkamiehen eikä toimihenkilön asemaa, mutta jotka vaativat sitä. Tämä koskee henkilöitä, jotka hakevat tehtävään, jonka nimittämisedellytykset määritellään henkilöstösäännöissä tai muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tämän jälkeen Euroopan syyttäjänviraston osalta, ettei kaikkia henkilöstösääntöjen säännöksiä sovelleta siihen sellaisinaan. Euroopan syyttäjien osalta ainoastaan heidän palvelussuhteensa ehdot ja palkkaehdot kuuluvat muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan ja Euroopan syyttäjänviraston työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen toimivaltaan. Heidän nimittämisensä edellytykset ja menettelyt poikkeavat tästä.
Koska henkilöstösäännöissä tai muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei määritellä viimeksi mainittuja edellytyksiä ja menettelyjä vaan ne määritellään asetuksen 2017/1939 16 artiklassa, jossa vahvistetaan tältä osin erityinen menettely yksityiskohtaisine sääntöineen, niihin liittyviä riita-asioita ei voida pitää SEUT 270 artiklassa tarkoitettuina unionin ja sen henkilöstön välisinä riitoina. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei siis selvästikään ole toimivaltaa tutkia esillä olevaa kannetta Euroopan syyttäjän nimittämispäätöksestä viimeksi mainitun artiklan perusteella.
Koska riidanalainen päätös ei ole henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluva päätös, ei voida myöskään katsoa, että kantajan siitä tekemä valitus ja neuvoston tämän valituksen hylkäämiseksi tekemä päätös voisivat kuulua henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan. Unionin yleisellä tuomioistuimella ei siis selvästikään ole toimivaltaa tutkia myöskään valituksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä.
Kantajan tehtävänä on valita kanteensa oikeudellinen perusta, eikä unionin tuomioistuinten tehtävänä ole itse valita asianmukaisinta oikeudellista perustaa. Esillä olevaa kannetta ei voida katsoa nostetun SEUT 263 artiklan nojalla, koska kantaja on nimenomaisesti vedonnut SEUT 270 artiklaan.
Valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä on joka tapauksessa todettava, vaikka oletettaisiin, että kantajan tarkoituksena on ollut nostaa tästä päätöksestä kanne SEUT 263 artiklan nojalla, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa samoista syistä muun muassa, että nimittävä viranomainen ei ollut toimivaltainen käsittelemään kantajan henkilöstösääntöjen 90 artiklan perusteella nimittämispäätöksestä tekemää valitusta. Se on näin ollen perustellusti hylännyt valituksen ja kanne on siis joka tapauksessa selvästi perusteeton tältä osin.