Asia T-34/05 R

Makhteshim-Agan Holding BV ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Välitoimimenettely – Välitoimet – Laiminlyöntikanne – Tutkittavaksi ottaminen – Direktiivi 91/414/ETY

Määräyksen tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Fumus boni juris – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta

(EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääkanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Asiaan vaikuttamattomuus – Rajat

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohta)

3.      Laiminlyöntikanne – Laiminlyönnin korjaaminen kanteen nostamisen jälkeen – Kanne on menettänyt merkityksensä – Lausunnon antaminen asiasta raukeaa – Päätösehdotus, jonka mukaan endosulfaani-tehoainetta ei olisi sisällytettävä direktiivin 91/414 liitteeseen I – Välitoimista päättävän tuomarin suorittama harkinta

(EY 230 artikla, EY 232 artikla ja EY 233 artikla; neuvoston direktiivin 91/414 liite I)

1.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen vaatiessa vertailtava esillä olevia intressejä.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on lisäksi laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä hän tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten hänen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 34 ja 35 kohta)

2.      Kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasian tuomioistuimessa ei lähtökohtaisesti pidä tutkia välitoimimenettelyssä, jottei pääasiassa tehtävään ratkaisuun otettaisi ennalta kantaa. Jos on esitetty väite siitä, että kanteen, johon välitoimihakemus liittyy, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, saattaa kuitenkin osoittautua tarpeelliseksi todeta, onko olemassa tiettyjä sellaisia seikkoja, joiden perusteella tämän kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ilmeisesti täyttyvät.

(ks. 53 kohta)

3.      EY 232 artiklassa määrätty oikeussuojakeino perustuu ajatukseen, jonka mukaan vastapuolena olevan toimielimen lainvastainen toimimatta jättäminen mahdollistaa asian saattamisen yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta nämä toteaisivat toimimatta jättämisen olevan perustamissopimuksen vastaista, kun kyseinen toimielin ei ole korjannut tätä toimimattomuuttaan. Tästä toteamisesta seuraa EY 233 artiklan mukaan, että vastaajana olevalla toimielimellä on velvollisuus toteuttaa yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, tämän kuitenkaan vaikuttamatta tästä samasta toteamisesta mahdollisesti seuraaviin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun toteamista koskeviin kanteisiin. Tilanteessa, jossa toimi, jonka tekemättä jättäminen on riitautettu, on toteutettu kanteen vireillepanon jälkeen mutta ennen tuomion julistamista, yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös, jolla alkuperäisen toimimatta jättämisen lainvastaisuus todetaan, ei voi enää johtaa EY 233 artiklassa määrättyihin seurauksiin. Tästä seuraa, että tuollaisessa tilanteessa, kuten myös tilanteessa, jossa vastaajana oleva toimielin on reagoinut toimimiskehotukseen kahden kuukauden kuluessa, kanteella ei enää ole kohdetta, joten asia on jätettävä sillensä.

Tältä osin on välitoimimenettelyvaiheessa syytä katsoa sen seikan, että komissio on menettelyssä, jossa arvioidaan endosulfaani-tehoaineen mahdollista sisällyttämistä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 liitteeseen I, esittänyt varsinaisen päätösehdotuksen, jonka mukaan tätä ainetta ei sisällytettäisi tuohon liitteeseen, ilmentävän selvästi tämän toimielimen tahtoa lopettaa kyseisen tehoaineen tutkinta, ja se on näin ollen sellainen kannanotto, jolla väitetty laiminlyönti lopetetaan. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä seikalla, että tämä ehdotus ei ilmeisestikään ole sellainen toimi, josta voidaan nostaa kumoamiskanne, koska se on välttämätön edellytys menettelylle, jonka lähtökohtaisesti pitäisi päättyä sellaisen oikeudellisen toimenpiteen toteuttamiseen, joka itse voi olla kumoamiskanteen kohteena.

(ks. 67–70 kohta)